Jos olet joskus tavannut Jannen, on todennäköistä että kiinnitit siihen huomiota; villasta kudottuja skrakoja on aika harvassa. Tai ehkä ihmettelit vähän maanläheisistä väreistä kudotun myssyn tarvetta loppusyksystä. Jos siinä myssyssä oli jotain etäisesti Smurffimaista, puhumme taatusti samasta Jannesta. Lumilautailijasta, josta tuli kutova maanviljelijä, Mr.Myssy.
”Niitä ei saanut mistään niin pakko oli tehdä itse”, muisteli Janne, alteregoltaan Isäntä, keittiössämme sitä vuoden 2006 Sveitsin lautailureissua, josta tulikin ensimmäinen askel kohti villaista yrittäjyyttä. ”Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun kudoin mitään. Tuli ihan hyvä myssy”. Kävi niin kuin yrittäjille usein käy: Myssy oli niin hieno, että kaverit halusivat samanlaisen, sitten kavereiden kaverit ja lopulta muutkin.
Seitsemässä vuodessa harrastuksesta on tullut bisnes, ja kumppaniksi on löytynyt samanlaiselle hulluudella maustettu Anna. Tai ehkä se ei teidän muiden mielestä ole hullua, että lähtee Mr.Myssyn matkaan, ostaa maatilan ja pyöräyttää kaksi lasta alle puolessatoista vuodessa. Mutta mitä sanotte siitä että tämä Emäntä pyöräyttää kohta kolmannenkin Myssymallin, samalla kun kutoo, myy ja markkinoi Myssyjä ja muonittaa kokonaista maatilaa lampaineen ja lomittajineen?
Ne lampaat ovat muuten jo nelivuotiaita Myssykonkareita. Onni, Susi, Bambi ja Malammas hankittiin aikoinaan villatuotannon käynnistämiseksi ja tuottavat edelleen villoista luomuinta, merinovillaakin pehmempää myssymateriaalia. Myssyjen villa on siis ihan aidoista lampaista tuotettua, mahdollisimman vähän sävytettyä ja todella jäljitettävää. Se kaunis, hyvin suomalaiselle iholle sopiva ruskea löytyy ihan sellaisenaan Pöytyän maatilalta, Suomenlampaan mahan ympäriltä. Ostamasi Myssyn taustasta tiedetään kaikki suunnilleen alkuperälampaan ruokavaliosta kutojan nimeen. Joskus se on Isäntä, joskus Emäntä ja joskus yksi monista Myssymummoista, jotka käsineen ja kutimineen luovat tuotantolinjan skrakoille, kaulureille ja myssyille, myös lasten koossa.
Me olimme kokoontuneet siihen keittiöpöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja sovittelemaan Myssyjä, sillä Emäntä-Anna oli luvannut pari korruptiopipoa lapsille bloginäkyvyyttä vastaan. Tarjous oli helppo ottaa vastaan, koska minultakin jo yksi Myssy löytyy ja tiedän sen olevan hyvä. Silti oli pakko tunnustaa, että vähän mietiyttää lasten pipot: suostuuko ne muka pitämään niitä päässään, eikö se villa kutita herkkää ihoa?
”Ei villa kutita jos sitä on käsitelty vain vähän, ja suomen lampaan villa on pehmeimmästä päästä. Ainakin meidän lapset on aina valittamatta. Itseasiassa esikoisen ensimmäinen lause oli: Myssy on täällä.” Ei muuten varmaan käväissyt Jannen mielessä moinen mahdollisuus sitä ensimmäistä Myssyä kutoessaan. Myssyjä Janne kutonut sittemmin kudottu 801: numero 802 menee Insinöörin päätä lämmittämään, ja muiden puikoista lähteneet kaksi minimyssyä menisivät Ykkösen ja Kakkosen päähän. Nyt piti enää kokeilla sopiiko ajatus arvon minipäille.
Kuvat kertokoot lopputuloksesta.
Siinä keittön ääressä istuessamme mietin pariinkiin otteeseen, että en ehkä olisi uskonut. Että siitä kauppakorkeakaveristani, jonka kanssa olen haalarit jalassa kiskonut muutamankin liiallisen annoksen Jägeriä, tuli tuollainen suurperheen ekoäiti, yrittäjä ja pipopää. Melko siistiä.
Ja siistejä on ne pipotkin. Siirry siis ostamaan omasi.
