Tietoa mainostajalle ›

Naapuri hädässä tunnetaan – kiitos

Insinööri lähti tänään suoraan töistä mökille kavereidensa kanssa, meidän autolla. Tiedätte varmaan jo mitä tämä tarkoittaa?

Sitä että eilen Kakkosella alkoi vatsatauti.

Filis joka kerta kun Insinööri lähtee reissuun

Näin käy joka kerta kun toinen meistä (tai siis kröhöm, Insinööri) on poissa. Kerran sairastuimme Insinöörin lähdön aamuna kaikki kolme angiinaan. Kun olin ensimmäistä kertaa kahden pienen kanssa yksin Ykkönen heräsi 11 kertaa tunnissa. Sitten oli tietysti se kerta kun Insinööri lähti kavereidensa kanssa metsään ja Kakkoselta murtui reisiluu.

Edellisillä kerroilla asuimme keskustassa, jossa apteekit ovat auki ympäri vuorokauden ja tuttuja, sukulaisia ja muuten vain höynäytettäviä löytyi maksimissaan viiden minuutin kävelyn tai vartin ajomatkan päästä. Taksilla pääsi Lastenklinikalle alle vartissa.

Tällä kertaa vatsatauti olikin väärä hälytys, enkä vielä tiedä mikä oli oikea. Helpotus sinänsä, sillä nyt minä pysyn kohtuullisen toimintakykyisenä kun en itse halaile pyttyä. Mutta tilanne on silti ihan yhtä jännittävä. Laattailun sijasta Kakkonen on nyt nostanut kunnon kuumeen.

Tunti sitten se kellotti äkillisten uniensa jälkeen 39.3. Fak.

Ehdin miettiä kaikki normaalit keinoni läpi kun lohduttelin todella kipeää pientä miestä ja tuijotin sitä päivän viimeistä panadolia jonka jo annoin. Entä jos se ei lähde tällä laskemaan? Entä miten tämä annos kestää läpi yön, illan korkeimmat kuumepiikit ovat vasta tulossa?

Taloudessa on vain yhtä laatua ibuprofeiinia ja sitä Kakkonen ei suostu ottamaan (eikä sitä pysty pakottamaan). Kylän ainoa apteekki meni seiskalta kiinni, auto on Iitissä ja minä kusessa.

Vanhemmiltani kestää tänne autolla 40 minuuttia, appivanhemmilla yli tunti.

Taksilla pääsee auki olevaan apteekkiin, mutta siinä reissussa kestäisi reilusti yli puoli tuntia, ei tee mieli jättää näin kipeää lasta yksin. Taksilla pääsee toki myös lääkäriin tarvittaessa, mutta ei sinne viitsi kahden lapsen kanssa lähteä yötä myöten jonottelemaan pelkän lääkkeen takia.

Aloitin maanisen WhatsApp-ringin. Kysyin neuvoa lääkäri-kälyltä, valitin kohtaloani muille rouville ja tiedustelin lähellä asuvilta ystäviltä löytyisikö sieltä lääkkeitä. Voi että miten löytyikin! Neuvoa, tukea ja tarjouksia sateli lopulta monesta suunnasta ja mehun tuomistakin ehdotettiin. (Mehua meillä oli mutta olutta ei. Vitsi vitsi). Enkä vielä edes ehtinyt kysäistä paikallisesta äitien FB-ryhmästä, jonka tiedän ennenkin auttaneen tuntemattomia kollegoitaan vastaavissa tilanteissa.

Puoli tuntia ekojen viestien jälkeen oven taakse ilmestyi ystävä paketin kanssa. Repesin helpotuksesta ja jaetusta sielunelämästä nauruun kun kurkkasin sisältöä:

Ystävät on parhaita ja kyllä on kuulkaa naapureissa voimaa! Keskustassa on ehkä läpi yön palveleva apteekki mutta lähiössä näyttäisi olevan läpi yön palveleva yhteisö.

Kiitos kaikille <3

JAA
11 Comments
  • Tarja
    helmikuu 3, 2018

    Iso <3!! Huippuja ystäviä, jotka ymmärtää selittämättä, mitä tilanne vaatii.
    Paranemisia sinne!!

    • Valeäiti
      helmikuu 3, 2018

      Eikö! Ihan parasta! Sama ystävä lähetti mulle Ykkösen syntymän jälkeen postissa ison säkin irtokarkkeja 🙂 Aivan parasta sekin! Täällä voidaan muuten aivan käsittämättömän hyvin. Kakkonen heräsi la aamuna ilman kuumetta ja kaikki muutkin oireet on veks. Ihme tauti!

  • Hanna
    helmikuu 3, 2018

    Kuin meidän elämästä alkuviikolla: mies lähti kolmen päivän työmatkalle ja samana iltana lapsi 1,5v. sairastui elämänsä ensimmäiseen oksennus/ripuli/kuumetautiin. Ibuprofeeni pääsi tottakai loppumaan, samoin kuin kaikki nestemäinen ravinto, jota lapselle olisi voinut tarjota enkä halunnut lähteä tartuttamaan kaikkia naapureita lähiapteekkiin ripuloivan lapsen kanssa. :/

    Mutta olipa voittajafiilis, kun selvisin IHAN YKSIN ja onneksi oli veli, joka kävi apteekissa ja kaupassa ja toi lakuja listan ulkopuolelta mökkihöperölle äidille (toki jättäen ne kiltisti kuistille vatsataudin pelossa). <3

    Mutta mikä siinä on, että nää taudit ja muut katastrofit tulee AINA silloin, kun mies on poissa?

    • Valeäiti
      helmikuu 3, 2018

      Mä en tajua, ihan kuin ne taudit venailisi tuolla ovenpielessä ja etsisi sopivaa aikaa iskeä! Uskomattomia!

      Ihana sun veli ja ihanaa kun on just näitä turvaverkkoja jotka sitten räpsähtää käyntiin kun sen aika on. Parasta <3

  • Maijjja
    helmikuu 3, 2018

    Huraa! Paras turvaverkko on monesti siellä, missä painitaan samassa elämäntilanteessa.

    Täällä kans tooooodella terve taapero nykäisi elonsa ensimmäisen kuumetaudin ja flunssan miehen toista viikkoa kestäneen työmatkan aikana, samalla kun itse supistelin yötä päivää seuraavan rakkauden hedelmän kanssa. Perus. Sittemmin pärjätty kyllä suht ok vauvan ja taaperon kanssa työmatkalaisen poissaollessa, mutta onhan se vähän semmosta ja tämmöstä. Ja tämän kun kirjoitin, niin varmaan backfirettää ens viikolla, kun mies taas lähtee hommareissumatkalle!

    Kiinnostelee taloprojektinne. Kivaa, jos tulee taas uutta postausta pian!
    (…koska saattaa olla niin pähkähullu skenaario, että just kun saatiin aivan totaalikauhea, rahat ja järjen ja vuodet vienyt, vanhan talon remontti päätökseen, niin keksittiin puun takaa puskista ruveta haaveilemaan kokonaan uuden talon rakentamisesta. WTF, kysynpähän vaan?)

    Tsempindeeraukset eloonne!

    • Valeäiti
      helmikuu 3, 2018

      Eih, mikä ajoitus tossakin! Meillä on vasta nyt niin isot lapset ettei yksin hoidetut sairastelut ole ihan niin katastrofaalisia, mut just tää jos joutuisi lääkäriin lähtemään niin se on aika hankalaa kyllä sit jo kahden kanssa.

      Talosta: Hyvä te, lähtekää lähtekää! Jos olette tommosen rutistuksen saanu läpi niin selviätte talosta tai parista ihan mennen tullen 🙂 mä raportoin tammikuusta ja muustakin heti kun jaksan! 😀

  • Kolmen äiti
    helmikuu 3, 2018

    Onneksi saitte apua ja vointi parani!
    Mikä ihme siinä tosiaan on, että sairastumiset ja tapaturmat sattuu aina, kun puolisko on poissa. Lisäksi meillä ainakin myös silloin, kun yksityisten päivystykset ovat juuri sulkeneet (asutaan ihan kohtuukokoisessa kaupungissa, enkä käsitä, miksi kaikki yksityiset asemat menivät ainakin viime kesänä kiinni kahdeksalta) eli muuta vaihtoehtoa ei ole kuin julkinen päivystys. Jossa ollaan kyllä saatu oikein hyvää palvelua, mut tietty joutuu jonottamaan kauemmin. Tikattavana ollaan jouduttu siellä käymään.

    • Valeäiti
      helmikuu 3, 2018

      Jep, samaa kokemusta meilläkin. Aina onnistuu menemään just paskimman tsägän mukaan. Tosin, on meillä tosi paljon hyvääkin tuuria ollut! Esim kerran kun Kakkosen otsa piti liimata niin päästiin hima-lastenklinikka-hima kolmessa vartissa. Tosin…jouduin lähtemään sinne Marja Hintikka Liven lähetyksestä että sillä tavalla ei vissiin kuitenkaan niin hyvä tsägä 😀

  • Tytti
    helmikuu 3, 2018

    Naapuriapu on ihan parasta! Mä unohdin viime viikonloppuna ostaa punkkua ruuan seuraksi, mutta ei hätää. Tiesin että muutama kaveri oli lähdössä viettämään iltaa ja kävelemässä meidän talon ohi ja whatsappasin niille että otetaan vastaan jos jollain on ylimääräistä punkkua kotona. Heitin ennen saunaan menoa takaoven pieleen lumihankeen muutaman tölkin siideriä ja olutta vaihtokaupaksi ja saunomisen jälkeen hain samaisesta hangesta kaksi (!) pulloa punaviiniä 😀

    • Valeäiti
      helmikuu 4, 2018

      Eikä! Loistavaa vaihtokauppaa, arvostan!

  • Nimetön
    helmikuu 5, 2018

    Taru kertoo, että kun vatsataudin uhka on – 8 kpl kokonaista valkopippuria naamaan, ei tartu. Tarinan todenperäisyyttä en tiedä 🙂