Ne jutut, joista ei varoiteta

Lapsen syntymä on aika heviä kamaa. Itse synnytys nyt on mitä on, verta, suolenpätkiä jne, mutta se on (yleensä) kuitenkin jossain määrin kestettävissä ja siitä palautuu muutamassa viikossa siedettävään kuntoon lähes normaaliksi. Mutta sitten on vielä aika monta juttua, joista ei varoitella. Tässä valeäidin vinkit raskaana oleville naisille, näitä asioita voitte hermoilla etukäteen:

1.  Jälkeiset
Hyi mikä sana. Kertoo kaiken. Juuri kun olet pusertanut 3-5kg melonia ulos ja vedät helpottuneena henkeä, kuulet kätilön sanovan ”ja sitten synnytetään tämä istukka”. The what now? Edessä on toinen synnytys, jälkeisten ulos pusertaminen. Ei hätää, tämä on yleensä varsinainen huviretki äskeiseen verrattuna ja kätilö jeesaa sua siinä. Ja saat vielä kaupan päälle uudet ilokaasukännit, jos niistä kovasti nautit. Mutta sitten tulee vielä tikkaus. Tämäkin on ok, puudutteet ja kaikki ja johan sitä vähän kovempaakin kipua kestettiin. Mutta sitten (joko alkaa ahdistaa?) tulee jälkisupistukset. Seuraavat viikot päivät saat nauttia imetyksen aikaisista supistuksista, jotka voivat olla luokkaa menkkakipu tai missähelvetissäseilokaasunyton. Menee ohi, joillain nopeammin ja joillain hitaammin. Särkylääkkeet kunniaan, eikä mitään hiton panadoleja kun nyt kerran saa ekaa kertaa 10 kuukauteen syödä ibuprofeiinia. Joillain onnekkailla supistuslotto tuottaa siis ennen synnytystä usean viikon supistustreenit, sitten vuorokauden-pari kestävän itse synnytyksen ja sitten vielä parit viikot synnytyksen jälkeen. Ja toisilla koko touhu rajoittuu ihan oikeasti muutamaan tuntiin synnytyksen aikana.

2. Se vauva
”Vastasyntyneet syö ja nukkuu”. WRONG. Vastasyntyneet syö ja itkee. Siinä välissä ne nukkuu, jotkut enemmän, jotkut vähemmän ja jotkut ei ikinä yli vartin pätkiä. Useimmiten ne nukkuu silloin kun sinä haluaisit että ne olisi hereillä ja toisinpäin. Tätä tilaa kestää kunnes vauvasta tulee joko koliikkinen, mahavaivainen tai muuten vain vauvainen vaivainen ja se muuttaa vielä osan uniajoistaan itkuajoiksi. Sitten se alkaa kääntyä, ja turhautuu osaamattomuuteensa. Sitten sille tulee hampaita ja kitisee niitä öisin. Sitten se alkaa liikkua oikeasti ja harjoittelee sitä yöt. Sitten sille tulee eroahdistus, päiväkoti, uhma, murrosikä ja kolmenkympin kriisi. See the pattern? Tästä loppuelämän ensimmäisen vuoden piinasta voi lukea lisää Vuoden Mutsista. On ne kivojakin ne vauvat oikeasti, ei niitä muuten useampia toivoisi saavansa. Mutta sen sanon että omakohtainen kokemukseni ihan vastasyntyneestä ei ole se, jota moni odottaja ehkä kuvittelee. Se ei todellakaan ole pelkkää vauvantuoksun haistelua ja söpöjen minivaatteiden ihastelua. Tällä kierroksella mukaan on mahtunut tuotakin vaaleanpunaista höttöä, mutta odotan silti innolla että pötkäleestä tulee vähän enemmän ihminen tuossa muutaman kuukauden päästä. Lasken melkein viikkoja siihen kolmeen kuukauteen. Joten: älä pelkää synnytystä, prosessoi sen sijaan jo valmiiksi sitä, ettei alkuajat vauvan kanssa ehkä ole sittenkään niin ihanan leppoisan lutuisia.

3. Imetys
Nyt päästään siihen aiheeseen, mistä alunperin tänään piti kirjoittaa. Oletetaan nyt että olet päättänyt (yrittää) imettää lastasi. Onneksi olkoon, fiksu ratkaisu! Läski sulaa, ruokaa ei tarvitse muistaa pakata sinne hoitolaukkuun ja lapsikin kiittää mukavasta ja ilmeisesti ravinnollisesti parhaasta ruoasta. Nyt tarvitsee enää ylittää muutama este:

  • Imuote: kohta toistelet unissasikin (siis jos saat nukuttua treeneiltä) ”hampurilainen, linnunpoika, hamuaminen”. Tekniikka, jossa vauva saa suunsa sinun maitolaitoksen ympärille, ei ole ihan helppo. Etenkin ensikertalaisen yrittäessä yhdistää kahta erilaista anatomiaa (omasi ja vauvan) ihmeellisissä asennoissa, nostellen vauvaa jota ei vielä uskalla nostella, ja muotoillessa siitä tulevasta nahkarukkasesta jonkinäköistä hampurilaista, voi epätoivo iskeä. Tämä tapahtuu yleensä synnärillä, joten pyydä apua. Jokaiseen imetykseen. Kunnes luulet osaavasi. Sitten pyydät ne tädit vielä kerran auttamaan. Ja pyydä että ne selittää yksityiskohtaisesti mitä pitäisi tapahtua, ja missä teet väärin. Tämä kaikki tulee käyttöön sitten kotona keskellä yötä kun yrität toistaa oppeja.
  • Maidonnousu: tuleeko maitoa? tuleeko riittävästi? jos kyllä, edessä on ensin tuskainen hormonimyrsky ja sitten maitoshow, josta voit lukea lisää Keltanokalta. Hyi hitto.
  • Kysyntä ja tarjonta: Tässä ei kuulkaa kansiksen opinnot auta. Kehosi tuottaa maitoa sen verran, mitä vauva sitä pyytää. Vauva tilaa maitoa syömällä. Ja tämä tilaustoiminta menee rinnoittain. Eli jos imetät aina samalta puolelta, päädyt Putous-hahmon näköiseksi. Usein  toinen puoli on vielä luonnostaan yliaktiivinen, joten päädyt leikkimään ”kumpi puoli on vuorossa” -leikkiä, jossa palkintona on suunnilleen tasainen rintavarustus tai yksi räjähtävä rauhanen, riippuen siitä arvasitko oikein. Lisäksi varustuksesi ei osaa päätellä onko tilaaja vauva vai pumppu, joten jos pumppailet, tilaat ohi pomosi, eli vauvan.
  • Ruokailutahti: Vauvat syö 5 minuutin – 3 tunnin välein. Tai sitten ei. ”Lapsentahtinen imetys” kuulostaa helpolta; syötä vauva aina kun se itkee. Tämä tosin päätyy helposti myös aikamoisiin oksennustilanteisiin. Ja jos syötät liian usein, mahavaivat voi pahentua. Jos syötät liian harvoin, se syö liian ahneesti ja mahavaivat pahenee. Itseasiassa ainoa varma tässä asiassa on, että mahavaivat pahenee. 
  • Ravintolan ravinto: Vauvasi on, mitä syöt. Jos Syöt chiliä, kaalia, sipulia jne, vastaat itse seurauksista. Ks. edelllinen kohta ja ainoa varma asia. 
  • Muut pakettiin kuuluvat asiat: Rumat tai epäkäytännölliset vaatteet, imetys julkisesti vai no?, kahden tunnin lieka kotiin, vauva ei syö pullosta tai syö vain pullosta, mitkään rintsikat ei ole sopivat, pumppu tulee mukaan bileisiin, maitoa on jokahelvetinpaikassa sohvasta vaatteisiin, puklut. Nämä kaikki kuuluvat asiaan silloin kun kaikki onnistuu hyvin. 
  • Kun kaikki ei onnistu hyvin: Kipeät tisst, kipeät hartiat. Rintatulehdukset: kipua, kuumetta ja ikäviä kotikonsteja. Maito ei nouse tai sun anatomia ei ole vauvalle paras: tervetuloa rintakumien ja -pumppujen maailmaan (ja ei, nämä eivät ole seksileluja). Vauva on allerginen, joten saat leikkiä että sinäkin olet: hyvästele maitotuotteet, vilja, kananmuna..

Alkuvaikeudet ohitettu, tervetuloa ihana imetys? Odotas. Edessä on vielä kasvava vauva, jolloin saat vaihdella taas asentoja, ja tutustua mm. rintaraivareiden maailmaan.

Jotta selviät hengissä, muista nämä: pyydä apua synnärillä, neuvolassa, muilta äideiltä, imetystukipuhelimesta (041-5285 582) ja –listalta. Panosta vähän rahaa kunnon tarvikkeisiin. Jos imetys onnistuu, pakasta tai lahjoita maitoa. Samoin jos se onnistuu hyvin, muista harjoitella pulloakin. Ja tärkeintä: valitse itse. Imetyksen saa aina lopettaa ja olla aloittamatta, vauva ei todellakaan kuole siihen. Jos tuntuu pahalta, ota huomioon että 4kk täysimetyksen jälkeen imetyksen suurimmat hyödyt on saavutettu. Sen jälkeen ei ole oikeasti mitään eroa vauvan hyvinvoinnin kannalta mitä maitoa se juo. Parasta vauvalle on hyvinvoiva äiti.