Kävin eilen Kakkosen kanssa neuvolassa. Itse käynti oli oikein mahtava, nelivuotias kellotti 105,5cm Peppi Pitkätossun pituustaulukkoon ja selitti tohkeissaan kaiken Robinista. Sillä aikaa kun ”reipas ja asiallinen Kakkonen” heitteli palloa, leikkasi paperia (vasurilla?!) ja testasi näköään huoneessa ilman äitiä, minä keskityin neuvolan loistavaan lehtitarjontaan.
Hylkäsin ensimmäisen vastaantulleen lehden, sillä kesän 2013 jutut eivät tuntuneet järin ajankohtaiselta. Tartuin Kaksplussaan, jonka muistelin olevan melko laajan aihepiirin kamaa ja siten ehkä ihan kiinnostava. En kuitenkaan ikinä avannut lehteä, koska jo pelkkä kansi sai mut aika lailla hykertelemään onnesta:
Kuinka paljon voikaan olla jo elettyä, unohtunutta elämää yhdessä kannessa? Purkkiruokailua, imetystä, taaperoita – kaikkea sitä mitä meidän elämästä on jo korvattu ruuhkavuosilla (seksiotsikkoa en kommentoi). Kummallisesti tunne oli valtavan hieno, helpottava. Että huh mitä kaikkea ollaankaan jo selätetty ja onneksi ei olla enää tässä vaiheessa. Että jos lehden mukaisia uteluita meille päin suuntautuu, uskallan tässä nyt sanoa että Kolmosta ei ole tulossa. (Tosin syömissäni pillereissä on jostain syystä italiaksi viikonpäivien lyhenteet, joten ilman kielikurssia voi käydä hassustikin. Ai niin paitsi se sek…)
Kröhöm, asiaan. Kannen otsikoita tavatessani mietin, että tähän meidän elämänvaiheeseen ei taida oikein minulle sopivia lehtiä olla. Meidän perhe -lehti on jotenkin…liian perhe, ja Kidd.O on ehkä vähän liian lifestyle. Miksei voisi olla vaan uutta Kaksplussaa? Se oli pitkään mun lemppareita – käytännöllinen, jokseenkin realistinen ja aina pääosin ajankohtainen. Entä jos Kaksplus tekisi mulle uuden sisarlehden Neljäplus? Tämäkin kansi voisi olla ihan erilainen, otsikoina voisi silloin olla mm:
Nämä asiat lapsi opettaa sinulle
Kun stressi meni överiksi: ”Ilman lapsia en olisi romahtanut – enkä selviytynyt”
6 x ahdistavat piirustusvaatimukset – näin piirrät Elsan ja Annan
Parhaat bilevaatteet treffeille
Sekundaarinen rahattomuus – utelut toisesta autosta satuttavat
Mitä tehdä, jos kukaan ei halua koskaan seksiä?
Nyt syödään parsakaalia! 18 keinoa: näin huijaat vaihtoehtoja ranskiksille
Ja kannessa onnellinen mutsi viinilasi kädessä kesämökin laiturilla, auringosta nauttien. Ostaisin.
Toisaalta jos asiaa nyt ihan tarkkaan mietin, niin ehkä tätä lapsiperhe-elämää tulee elettyä jo ihan riittävästi oman perheen ja blogien kautta. Ehkä panostan lehtiasioissa siis jatkossakin aikuisten juttuihin. Tiedättehän, kuvia kauniista villakangastakeista, joita ei voisi ikinä tarhaan viedä; reseptejä, joita en koskaan osaisi tehdä eikä kukaan suostuisi syömään; matkoja, joihin meillä ei ole varaa; harrastuksia, joihin ei ole aikaa. Vertaistuki on niin 2013, tänä vuonna keskitytään kateellisina haaveilemaan muiden elämästä.