Tietoa mainostajalle ›

Kesäkuu 2017

Kesäkuun aikana tapahtuu niin paljon ettei meinaa tämä Tonttipäiväkirja tai oma mieli pysyä mukana!

Muutamassa viikossa tehdään se isoin ja pelottavin: Maatyöt.

Tontilla kaivetaan, louhitaan, siirrellään ja mitataan melkein joka päivä jotain ja kuun lopussa homma on valmis. Entinen kallionyppylämme on muuttunut valtavaksi kuopaksi, jonka alla on jo kaikki valmiina taloa varten.

Jos nyt kaikki uskomamme muuttuu todeksi, näyttää siltä ettei maatöiden budjetti ylittynyt kuin muutamalla tonnilla. Ihan älytöntä! Olin henkisesti varautunut kymmenien tuhansien eurojen ylittymiseen. Pankki ja ravinnon tarpeemme eivät tosin olleet varautuneet moiseen, että ehkä ihan hyvä että homma hoitui suunnitelmien mukaan.

Koska tekeminen tontilla menee työmieheltä melko itseohjautuvasti, me ehdimme keskittyä muuhun: viimeisten suunnitelmien hiomiseen. Keittiössä ollaan siirrytty jo budjetointiin, lattioissa vertaillaan eri värisiä puita, portaiden osalta jahdataan edelleen tekijää ja muut kiintokalusteet saavat lopullisen (?) muotonsa. (Yläkerran kylppäristä on tulossa niin massiivisen kallis kalusteiden osalta, että ainakin siihen haluan vielä uuden ajatuskierroksen.)

Joka viikko kaksi asiaa yllättää mut: miten nopeasti kaikki kuitenkin etenee, ja miten pieniä detaljeja joutuu pähkimään ja ennustamaan. Kesäkuun viimeisellä viikolla mittaillaan mm. kenkähyllyjen sopivaa korkeutta ja lasketaan mahtuuko tällä takkasuunnitelmalla sittenkään olohuoneeseen sohva.

Mikä on sinänsä ihan vitsi kun se olohuone on melkein yhden kokonaisen kerroksen kokoinen.

Takan suhteen teemme siis vielä kerran täyskäännöksen, mutta muuten asioita alkaa nyt mennä lukkoonkin: heinäkuussa tehdään perustukset eikä niiden jälkeen paljon auta enää arvuutella tehdäänkö piharakennukseen oma vessa vai ei (ei).

Iik.

valeäiti rakentaa tontti

Näin valmista on kesäkuun lopulla.

Ja loppuun vielä cliffhanger: tässä heinäkuun puolivälissä kun kirjoitan niin voin luvata että heinäkuun tonttipäiväkirja se vasta muutoksia näyttääkin!

Eka puhelin koululaiselle: kaikki mitä tarvitsee tietää

(Psst: Olen päivittänyt Valeäidin myös Blogloviniin, käy seuraamassa! Follow my blog with Bloglovin )

Te, joiden lapsi on syntynyt vuonna 2010 lienette tämän saman ongelman ääressä: tulevalle koululaiselle pitäisi hommata eka puhelin. Mutta mikä puhelin ja mikä liittymä? Minä kysyin tätä tetysti Valeäidin FB – sivuilta, josta poimin kaiken viisauden sekä lainaukset tähän tekstiin.

Kommenttienne ansiosta me päädyimme antamaan Ykköselle mun vanhan iPhone6:n, ostettiin laitteeseen Moi:n perusliittymä ja tilattiin Amazonista lapsen valitsemat kuoret suojaksi.

Nyt on kännykkäonni suurimmillaan ja viestit laulaa. On aika kertoa teille, mitä matkan varrella opin. Vuorossa siis Valeäidin vinkit: eka puhelin koululaiselle.

Lapselle puhelin

Eka puhelin lapselle – Satasella luuri, parikymppiä kuoriin

Konsensus tuntuu olevan selvä: osta lapselle Android-pohjainen puhelin, mieluummin jotain muuta kuin Samsung, koska:

”Samsungit on hanurista ja menee äkkiä uusintaan, kun kapasiteettiä ei ole mihinkään ja kosketusnäyttö huono käyttää”

Erityisen paljon kehuja sai Honor 7 sekä Huawei Y5, joka on kohtuullisen hintainen: noin satasen luokkaa, tosin ainakin hetki sitten DNA kaupoissa se näkyi olevan alennuksella 79€.

Katso ettei luuri ole liian suuri (lapsi osaa käsitellä) ja että se kestää rajua käyttöä. Kännykkä tulee varmuudella jäämään repun pohjalle myös sinä päivänä kun reppua käytetään nerokkaasti pulkkana.

Siksi kannattaa myös miettiä vakuutuksen ottamista:

”Puhelimeen voi ottaa vakuutuksen vahingon varalle (kokenut, kannattaa, molemmilla lapsilla korvannut uudella samanlaisella)”.

Itseäni olisi turnauskestävyyden takiakin kiinnostellut ihan tosi kovasti uudet Nokialaiset, erityisesti Nokia 3, mutta kun siitä ei ollut kokemuksia saatavilla. Samaa tuskailtiin kommenteissakin. Vink vink Nokia: heittäkää pari luuria bloggaajille!

Jos perheenne on yhtä omenoihin hurahtanut kuin me ja jonkun vanha on kotona iPhone lojumassa, anna se. Lapsi on silloin jo tottunut käyttöjärjestelmään ja “vahtiminen” on Perhejaon ansioista helppoa, siitä alla lisää. Ideaali olisi vanha iPhone 5 tai SE, koska se on lapselle juuri sopivan kokoinen käteen.

Muista ehdottomasti hankkia kuoret, ehkä myös suojalasi: mieluiten sellainen kuori joka sulkee kännykän kokonaan sisäänsä, siis myös etukansi joka lukittuu jotenkin kiinni. Monessa näissä on korttikotelo mukana joka on kätsy: siihen saa bussilipun sekä vanhemman puhelinnumeron kun puhelin häviää. Sehän siis tulee häviämään, useasti.

Tämä FB-sivulle tullut kommentti kiteytti hyvin nämä puhelinasiat:

”Älypuhelin, Android, niin saa kavereitten kanssa pelata samoja pelejä. Liikkeessä myyjä tietää mikä malli on suosituin ekaluokkalaisten puhelin. Osta niistä se suht edullinen/keskihintainen, niin ei harmita kun se puhelin on vessanpöntössä tai se on lopullisessa hukassa ja saat ostaa uuden. Pahimmassa tapauksessa niitä menee viisi vuoden aikana. 😉 Kuoret puhelimeen, niin se pysyy kädessä paremmin ja näyttöön se liimattava suojahomma. Se puhelin tippuu kädestä vaikka mitä tekis”.

Liittymän valinta lapselle

Liittymän ei tarvitse alkuun sisältää juuri ollenkaan puheluita tai normaaleja viestejä. Nettiäkin tarvitaan vain jonkin verran, sillä ainakin aluksi netin käyttöä pitää vahtia eli se tapahtuu kotona wi-fin ääressä. Jossakin perheessä 10€ prepaid oli kestänyt melkein vuoden.

Me valitsimme Moi:n, koska siinä on hyvät ominaisuudet käytön valvontaan ja perushinta oli edullinen (6€/kk kattaa netin, päälle tulee puhelut ja viestit).

Monella teleoperaattorilla hinnoissa on keskusteluvaraa ja omia valvontaominaisuuksia. Kannattaa siis kysellä ja tingata.

Säännöt kännykän käyttöön

Me harjoittelemme vasta ensimmäistä viikkoa, joten ihan guru en näissä ole. Tilanne elää kun opitaan mikä toimii. Yksi sääntö meillä on jo nyt ehdoton: puhelinta ei käytetä, ei edes oteta käteen ulkona liikenteessä. Muutenkin käyttöön kysytään aina erikseen lupa.

Lapsen kanssa kannattaa sopia yhdessä kuinka paljon ruutuaikaa saa päivässä olla, me olemme päätyneet alkuun tuntiin. Sovimme myös, ettei kännykän kanssa vetäydytä omaan huoneeseen näpyttelemään, ja kännykkä viettää iltansa muualla kuin sängyn luona. Tämä sääntö tulossa myös aikuisille. Ihan…kohta.

Somejutut saa jäädä vielä pitkäksi aikaa pois. Insta ja FB on ihan syystä K-13. Alakouluikäinen lapsi ei mitenkään osaa ratkoa itse mikä sisältö on sopivaa jaettavaksi ja mikä ei.

Muuten säännöissä on oleellista lähinnä niistä sopiminen. Yhdessä keskustellen, sääntöjä jatkuvasti päivittäen.

Sovellukset & asetukset – tiedä missä lapsi liikkuu ja mitä se tekee

lapsen puhelin seuranta

Ruutukaappaus ScreenTimen vanhemman näkymästä.

Moi:n yksi hyviä puolia on MunMoi, josta näkee helposti käytetyt minuutit ja datakertymät mutta mikä parasta – sen kautta voit sulkea lapsen liittymästä netin kokonaan pois. Rakastan sitä, että tämä toiminto on nimetty osuvasti ”Data-aresti”. Buahahahahaa.

Apple-perheen parasta antia taas on Perhejako: me hallitsemme Ykkösen kännykkämeininkejä hyvinkin tarkkaan. Kaikki uudet sovelluslataukset hyväksytetään meidän kauttamme ja näemme jatkuvasti, missä lapsi liikkuu. Lisäksi latasin puhelimeen ScreenTime-sovelluksen (aluksi ilmainen, sitten 5€/kk), jonka avulla voi seurata käytettyä ruutuaikaa ja laittaa myös kännykän sovellukset pois päältä ajan ylittyessä. Toistaiseksi käyttö rajoittuu ajan seuraamiseen: tuleeko siellä hengailtua liikaa. Life 360 kiinnostelee myös, saatan ladata sen kaveriksi.

Monilla teleoperaattoreilla on myös ratkaisuja näihin. Mainittuja olivat ainakin F-Securen mobiiliturva joka hoitaa virukset ja paikannuksen sekä asennusten valvomisen.

Asetuksista laitoin kaikenlaisia rajoituksia päälle: minkä ikärajan sovelluksia saa edes yrittää ladata, saako sovelluksia poistaa itse (ei) ja saako netissä mennä aikuisviihdesivuille (arvatkaa).

Aseta puhelimen asetuksista myös lapsen numero salaiseksi, ellet välttämättä halua lapsesi ostavan eläkevakuutuksia ystävälliseltä sedältä. Puhelinmyyjien pois käskemisen hoidan jatkossakin minä.

Android-klaanista osaan sanoa sen verran, että sovellusturvallisuus ja -laatu on eri luokkaa kuin Applella. Kannattaa olla siis tarkkana. Ainakin nämä sovellukset ovat saaneet suosioita osakseen; Norton Family Parental Control, Net Nanny ja Qustodio Parental Control. Myös aiemmin mainitut ScreenTime ja Life 360 löytyvät Android versioina.

ensimmäinen puhelin lapselle

Kasvata ja tue

Tämä on kaikista tärkein asia, oli puhelin ja liittymä sitten mikä tahansa. Lapsen kännykän käyttö vaatii pitkään tukea ja turvaa aikuiselta. Älä jätä lasta yksin kännykän viidakkoon vaan ole mukana aktiivisesti kolmella tavalla:

Ohjeista: Miten puheluihin vastataan, kuinka monta kertaa ”moi – moi” viestiketjun pitää jatkua, keille oman numeron voi antaa, mihin kellonaikoihin on ok viestitellä, milloin pitää olla äänet pois. Netin kanssa pitää vielä pitkään toimia aikuisen rinnalla, Googlesta löytyy mitä vain vaikka kuinka yrittäisit laittaa rajoituksia päälle. Kokemuksesta voin esimerkiksi kertoa, ettei “baby born” ole hyvä hakusana kuvahaulle. Meillä kaikilla on tästä keissistä arvet.

Seuraa: Netti on asia erikseen, mutta myöskään ekaluokkalaisten oma WhatsApp ryhmä ei ole paikka, jossa lasten kannattaa mellestää itsekseen. Katjan esimerkkiä seuraten aion tunkea ainakin itseni, mielellään myös jonkun toisen aikuisen tulevaan ryhmään seuraamaan keskustelua. En väijyäkseni, vaan auttaakseni. Jokainen pienistä tarvitsee ohjausta vielä pitkään sopivan viestintätavan löytämiseksi (ehkä jotkut aikuisetkin tarvitsisivat tätä vielä, toim. huom).

Muista kuitenkin myös tärkein: kannusta ja kehu. Oman kännykän saaminen on ihan mieletön merkkipaalu, ensimmäinen iso askel kohti itsenäisyyttä. Kännykkä on iso vastuu, josta kuuluukin olla ylpeä.

Lapsesta saattaa myös uuden viestintäkanavan myötä kuoriutua ihan uudenlaisia piirteitä ulos: syvää kiitollisuutta ja yllättävän kuivaa huumorintajua.

 

Eka puhelin lapselle

Hymiöistä on selvästi hyvä kiittää.

 

Tässä on kaikki ihan kymppiplussaa!

Toivottavasti tästä paketista oli hyötyä, lisää vinkkejä kaivataan ehdottomasti kommenttiboksiin!

PS. Uudessa Valeäidissä kommentit menevät ensimmäisen kerran minun hyväksynnän kautta, sen jälkeen pitäisi onnistua ilman välikäsiä.

Tsekkaa myös:
Lapsen ensimmäinen puhelin: 10 vinkkiä konkarilta (Minityyli)
Osta lapsen kännykkä nyt heti ja lataa sovellus sen valvomiseksi (TE)
Älyä vai helppokäyttöisyyttä? Näin hankit lapselle sopivan ensipuhelimen (HS)

Ajattele edes vessassa

Päivittelin jokin aika sitten kauhuissani kaverille, että olen ottanut tavaksi tuijottaa kännykkää jopa hammaspesun aikana. Kohtasin hämmennystä – mitä vikaa siinä on? No sitä vikaa, että se kaksi minuuttia oli vielä jokin aika sitten ainoa hetki päivässä jolloin sain tylsistyä eli ajatella.

Melkein kaikki muut välit täytän jollain. Kännykällä. Lenkillä kuuntelen siitä podcasteja, autossa soitan puheluita, vessassa selaan somea (#tunnustan) ja siivotessakin jokin media pauhaa jossain kohtaa kämppää. Vain suihkussa olen ajatusteni kanssa, onneksi sentään se.

Sitten kävi niin onnellisesti, etten osannut laittaa uudessa liittymässäni asetuksia oikein kahden edellisen ulkomaan matkan aikana.

Olin ensin New Yorkissa 5 päivää ilman (mobiili)nettiä, sitten melkein heti perään Portugalissa lähes olemattoman netin armoilla. Se oli ihanaa.

Sillä kaikella ajallani ehdin katsoa esimerkiksi New Yorkin metrossa ihmisiä vähän säälien. Niin hölmöiltä näyttivät kaikki niskanikamat pulleina ruutujaan tuijottaen. Se on surullinen ja vähän kreisi näky kun koko vaunu istuu hiljaa yksin, siirtelee peukkua lasittuneella katseella, nousee omalla pysäkillä penkistä eteensä vilkaisemattakaan. Ikään kuin korviin kasvaneista nauhoista olisi kuulunut käsky liikkua.

Jos joku 80-luvulla olisi nähnyt tämän tulevaisuuden silmissään, ei salettiin olisi uskonut. Että joka ikinen ihminen lapsesta mummoon istuu hiljaa ja swaippaa. Marty McFlyn hoverboardkin näytti todennäköisemmältä.

Eihän tässä menossa ole mitään järkeä.

En mä tässä nyt yritä liikaa hurskastella. Ihan yhtä lailla kulutan minäkin kännykän akun päivällä loppuun kun vedän sormella uusia ja uusia juttuja eteeni. Insta – FB – meilit – privameilit – slack. Sitten kierros uudestaan jos jotain löytyisikin. Kävellessä, vessassa, liikennevaloissa.

Paitsi että nuo kolme viimeksi mainittua olen päättänyt lopettaa. Taas.

Olen kuin jojolaihduttaja: Maanantaina päätän elää terveellisemmin ja viimeistään tiistaina mussutan donitsia, koska oli niin rankka päivä ja ansaitsen nyt tämän.

Mutta nyt ilmassa on jotain uutta, aitoa sisäistä halua. Sitä tarvitaankin, kuin laihduttaessa; pelkkä päätös ja donitsien jyrkkä kieltäminen ei auta mitään. On oikeasti haluttava muutosta elämään, tunnettava miten hyvältä se parempi vaihtoehto tuntuu.

Ei tätä enää kiitos. (PS: älä ahistu, kuva lavastettu. Tavallaan).

Se on ihme juttu, miten nopeasti siihen tottuu. Ajattelemaan. Katselemaan, miettimään ja vain hengittelemään. Olemaan jouten. Sillä ajalla tämäkin teksti on päässä syntynyt.

Joutilaana oleminen on ihanaa. Tylsistyminen on mahtavaa ja ajattelu piristävää. Haluan sitä taas enemmän elämääni.

Viimeksi tämän suuren mindfulnessharjoituksen suurin anti oli kahden eläkeläisrouvan keskustelu, joka kantautui korviini bussin viereiseltä penkiltä. Siinä rouvat vertailivat kikherneiden hintoja (yksi laatu on toista halvempaa mutta ne pitää keittää, eli sähköä ja vettä kuluu enemmän) ja tajusin kuinka eri maailmassa elämme; minulle 0,79€ maksava purkki on kaapin pohjalle jäävä hävikki ja heille merkittävä osa päivittäisestä proteiinin saannista.

Oli muuten melko paljon syvällisempi havainto kuin neljä uutta smoothiebowlia Instassa.

Voisinko antaa ajatusteni taas harhailla edes kerran päivässä ihan oma-aloitteisesti? Vaikka vessassa, tai hampaiden pesun ajan? Illalla ennen nukahtamista, kännykkä olkkarissa ja minä sängyssä?

Aloitan pienestä ja sanon nyt itselleni: ajattele edes vessassa.. Tuntuu vaikealta, mutta palkinto on yleensä hyvä.

Lähdetkö messiin? Ajatellaanko enemmän?

Laituri, joka haaveili paremmasta elämästä

Kaupallinen yhteistyö: Lip-Lap Laituri ja Suomen blogimedia

Tiesittekö, että joillakin laitureilla on salainen kaipuu vapauteen? Yrittävät paeta väistämätöntä kohtaloaan iäti paikallaan jököttävinä patsaina.

Meidänkin upouusi laiturimme on selvästi kulkuri luonteeltaan. Se pääsi asennusvaiheessa karkaamaan joen keskivaiheille asti, kunnes palautettiin ikuiselle paikalleen Käpälämäen rantaan.

liplap laituri kokemuksia valeäiti

”Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen karkuri”, nauroi Lip-Lap-laiturin Mikko soutaessaan laiturin perään.

Onneksi meidän rannasta löytyi soutuvene. Uiminen 16 asteisessa vedessä ei olisi kuulemma kiinnostellut, ihme juttu.

lip lap laituri kokemuksia valeäiti

Äkkiseltään sitä ajattelisi, että uuden laiturin asentaminen on hankalaa hommaa. Olin valmistautunut valtavan rekan tuloon ja sitä seuraavaan monen tunnin operaatioon. Mökin pihaan pyyhälsi kuitenkin vain yksi pieni maasturi peräkärryineen sekä kolme reipasta miestä, jotka kokosivat ja asensivat isoina paloina toimitetun laiturin reilussa tunnissa.

laituri mökille

laituri mökille

liplap mökkilaituri

laituri mökille

mökkilaituri laituri

laituri kokemuksia

liplap kokemuksia

Meidän tehtäväksemme jäi vain siirtää vanha laituri pois alta ja valaa pieni betonikakku rantaan.

Haastavinta koko prosessissa olikin se karkuun lähtenyt ketku.

Nyt laituri on saatu kesytettyä paikalleen ja se on upea. Iso, vakaa ja kaunis. Turvallisen ja jämäkän oloinen uusi kesäolohuoneemme on suomalaista tekoa ja perheyrityksen tuote. Monella tavalla parempi kuin vanha rakkineemme, joka oli epäluotettava, epäekologinen (en viitsi edes kertoa miten se oli 80-luvulla tänne viritetty) ja vähän pieni.

lip lap laituri kokemuksia

lip lap laituri kokemuksia

Vanha laituri (RIP).

lip lap laituri kokemuksia

Kuin yö ja päivä. Yö eli vanha laituri (kuvassa oikealla) odottaa pois vientiä, päivä eli uusi laituri paistattelee jo paikallaan.

Vaikka tämä uusi laituri on ensi vilkaisulta hyvin saman näköinen kuin vanha (vaikkakin isompi), ero entiseen elämään on ihan valtava. Täällä tullaan vielä viettämään paljon aikaa, kymmenien kesien ajan. Tänäkin viikonloppuna näillä laudoilla on kahviteltu, kalasteltu, kirjoitettu, uitu ja vain hengailtu, tai tehty kaikkea samaan aikaan. Eletty.

Se kai on ollut Pentti Palotienkin tarkoitus, kun hän vuonna 1965 suunnitteli perheelleen paremmin toimivan laiturin; että laituri kestäisi sitä Suomen kesän lyhyttä mutta täyttä elämää vuodesta toiseen. Nyt jo kolmas sukupolvi LipLapilla suunnittelee ja valmistaa patentoituja laitureitaan kaikkiin olosuhteisiin Pentin perintönä.

Laitureita ja lisävarusteita löytyy ihan joka rantaan, niistä ja toimitustavoista löytyy lisää tietoa täältä.

mikä laituri mökille

On upeaa että Suomesta löytyy vanhoja perheyrityksiä, joissa ymmärretään laadun perään. LipLap Laiturit edustaa juuri sellaista rakkaudesta lajiin meininkiä, jota arvostan.

Sen näkee jo siitäkin, että laiturin asentanut porukka jää vielä pitkän huolto- ja asennuspäivän jälkeen rauhassa katselemaan työnsä tulosta ja huokaa tyytyväisenä. Että on se hieno.

Kiitos hyvät herrat!


21 parasta Portugalista

0 Permalink

Uima-allas, aurinko, vesi ja olut. Pienet ja isot nuket. Paikallinen viini. Cannonball! Oma pieni sammakkolampi lotuksineen. Oma villa ja sen emännän loihtimat ruoat (12€/aikuinen!). Akvaario ja rannat. Vesielementit ja hullu seura.

Muutamat hermormahdukset (kukin omalla vuorollaan), metsäpalojen pelko ja liian kuumat yöt (sään puolesta, toim huom).

Aamuiset kävelyt tyttöjen kanssa. Hurjan jyrkkä mäki, josta ajettiin alas kiljuen. Paska bussireissu mutta ihana Lissabon. Vaaralliset vesipuistot ja kolme kotiin tuotua lisäkiloa pelkästä syömisen ilosta.

 

Uskomattoman ihanat ihmiset ja uskomattoman kaunis Portugali.

Juhannus 2017, nevöföget. Ensi vuonna Kroatia?

0 Permalink