Tietoa mainostajalle ›

Sydän vähän kallellaan

Lähtiköhän se jo koulusta? Onko suojatien kohdalla tänään auto? Katsooko autoilija tietä vai Facebookia?

Miksei se vastaa? Onhan se kotona kun avaan oven?

valeäiti huolia

Minnehän ne meni leikkimään? Ikkunoista ei näy mitään.

Siellä on jo tosi pimeääkin. Kuinka monta minuuttia siitä on kun ovi pamahti kiinni? Löytyyhän sen pihalta kun menen hakemaan?

valeäiti huolia

Meidän pienet ovat kasvaneet ihan liian nopeasti viime aikoina, en oikein tahdo pysyä perässä. Ykkönen on kulkenut nyt viikon tai kaksi itse koulusta kotiin, kotoa kouluun. Kaikki on sovittu, harjoiteltu ja turvalliseksi havaittu. Joka päivä kello 13.22. tulee puhelu. Äiti voinko mä lähteä tänään yksin kotiin?

Katson kännykästä onko hän jo perillä. Kotimatka kestää yli puoli tuntia, vaikka matkaa on vain reilu kilsa. Hän rakastaa kävellä hitaasti, ihan omaa tahtia.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti blogi

Kakkonen on alkanut liikkua enemmän kavereiden kanssa ulkona. Joku tulee pimpottamaan ovikelloa, eteisessä kahisee hetken, sitten kuuluu reipas moikka! ja ovi pamahtaa kiinni. Rappukäytävässä kaikuu vielä hetken kikatus ja höpötys, sitten hiljenee. Lasken minuutteja, joskus vähän unohdan. Muistan sitten paniikissa miettiä mihin ne meni ja mitä ne tekee.

Hän rakastaa leikkiä ulkona kavereidensa kanssa, joskus yksinkin.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti huoli

Vanhemman huoli on ihan omaa sarjaansa. Mikään muu kokemani tunne ei kosketa yhtä syvältä, revi yhtä hajalle. Se tuntuu väärältä ja vaisto huutaa että tämä huoli pitää poistaa, miten minä annoinkin tämän tapahtua. Miksi päästin heidät lähtemään, miksi annoin mennä siihen keinuun? Toisille huolille ei voi mitään eikä niitä voi ennustaa. Useimpien huolien on pakko antaa tulla ja olla, ei niitä voi poistaa.

Epävarman vieraan kanssa on opittava elämään alusta alkaen.

Syntyykö hän terveenä, saako hän syötyä, osaanko hoitaa vauvaa, oppiiko ajallaan, pärjääkö päiväkodissa, laskeeko kuume, kulkeeko henki, kiusaako joku, kiusaako hän, pääseekö kotiin turvassa, eihän mene rakennustyömaalle.

Onko nämä kaverit hyviä, polttavatko tupakkaa, jääkö yksin, tuleeko raskaaksi tai loukkaako itsensä rinteessä, pyörällä, jonkun kyydissä.

valeäiti blogi

Ensin huolena olemme me ja meidän taitomme, sitten he ja heidän taitonsa. Luottamus on kaikkiin suuntiin pienessä testissä joka päivä, syntymästä hamaan tulevaisuuteen.

On se huoli toisaalta hienokin tunne. Se kertoo, että elämässä on jotain todella kaunista ja arvokasta. Se rakas paketti on sinulle niin merkityksellinen, että sen rikkoutuminen saisi sinutkin rikki. Lähetät maailmaan hauraimmman, tärkeimmän, kaikkesi ja toivot että maailma on sille hyvä.

Minun tehtäväni on vahvistaa sitä tärkeintä pakettia ja uskoa että hän osaa tehdä matkastaan hyvän.

Tänään on kaikki hyvin, minä tiedän
sä tulit käymään vaan
On silti mulla takiasi aina
sydän vähän kallellaan
sydän vähän kallellaan

 

Itsekäs lahja on paras lahja

6 Permalink

Meidän Insinööri on ihan paras. Muutenkin, mutta myös ja erityisesti isänä.

Se herää joka aamu vähän ennen meitä muita. Talohuolet painaa tai ehkä vanhuus, samapa tuo, sen ansiosta saan valmiit kahvit eteeni.

Se pomppaa ylös nanosekunnissa kun lapsi kakoo yöllä ja jaksaa kantaa sen yhdellä rivakalla otteella vessaan oksentamaan.

Sillä on ilmiömäinen kyky huomata, milloin vauva / taapero / toope on tipahtamassa jostain vaarallisesta paikasta ja syöksyä alle.

Se jaksaa pelata ilmapallofutista vaikka tunnin.

Se on hyvä piirtämään ja muovailemaan sekä suorastaan lahjakas synttärikakkujen kanssa.

Se osaa ja jaksaa rauhoittua lasten kanssa ihan loputtomiin. Sen syliin on aina turvallista kömpiä ja jäädä itkemään.

Se on oikeasti se isä joka osaa korjata ja rakentaa ihan mitä vain.

Mitä näin siistille tyypille sitten antaisi lahjaksi? Muuta kuin päivän tontilla?

Onnekseen tämä upea isä on ihan upean naisen kanssa naimisissa, ja tuo nainen on mitä lahjakkain lahjojen hankkija! Lahjat ovat siis järjestään aivan timanttisia. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta Insinöörin saamat lahjat tuppaavat jostain ihmeen syystä lisäksi olemaan minullekin mieluisia.

Niin kuin nyt vaikka tämä hauska oranssi pipo, jonka ostin sille viime jouluna. Onpa hyvä tuuri että se sattui sopimaan mullekin!

Tai viime  synttäreiden reissu Kööpenhaminaan, jonne hän sai valita seuralaisen. Hirveän kiva että ajatteli minua!

Lahjoista kovin on ehkä kymmenen vuotta sitten ostettu mutterikahvipannu. Sen nerokkuus piilee siinä, ettei Insinööri vielä silloin juonut kahvia. Arvelin kuitenkin että tekninen laite saattaisi kiinnostella. Kuinka sattuukaan, tänä päivänä mutterimies todella keittää meille kummallekin joka aamu kahvit! Uskomattoman hyvä tuuri mulle!

Kova oli tämäkin.

Tänä isänpäivänä joku muisti Insinööriä taas ihan uskomattoman upealla lahjalla. Oli ostanut sille kaksi yötä Saimaan Holiday Clubissa. Kävipä säkä että sinne mahtuu nelihenkinen perhe, nyt voidaankin sitten kaikki lähteä kylpylöimään!

Mitäs upeita lahjoja teillä hommattiin äidille isille?

6 Permalink

Ärsyttävä mutta sairaan hauska muikkeli täällä moro!

Olen lähes koko ikäni kuullut olevani ärsyttävä.

ärsyttävä valeäiti

Ensimmäiset vuodet meni hämmennyksen vallassa, kun en oikein tiennyt miksi olin niin ärsyttävä. Opin kuitenkin luottamaan siihen että näin on. Tein siitä osan persoonaani. Teini-iässä ystävälliset tytöt osasivat kertoa päin naamaa miten monella eri tavalla olin ärsyttävä, joten pian osasin itsekin niitä piirteitä paljon listata.

Opiskeluaikana tein aika aktiivisesti töitä häivyttääkseni ärsyttävät puoleni. Tsemppasin, mukauduin ja tarkkailin itseäni. Tulin siinä aika hyväksi. Olin vähemmän ärsyttävä ja enemmän ahdistunut. Jossain kolmenkympin kohdilla aloin kuitenkin vihdoin oppia jotain vielä paljon tärkeämpää.

Opin ettei sillä ole väliä. Että minun ei pidä enää yrittää muuttaa itseäni ja koittaa olla vähemmän ärsyttävä, vaan ennemminkin ympäröidä itseni ihmisillä, jotka hyväksyvät ne piirteet. Ehkä jopa pitävät niistä!

Enää en sietäisi keneltäkään samaa viestiä. Olet ärsyttävä on hirveä asia sanoa toiselle! Nyt kun olen asian kanssa täysin zen, voin paljastaa teille ihan uusia ärsyttäviä piirteitä, joita ei ehkä edes silloin teininä vielä ollut. Olen oikeastaan asian suhteen niinkin zen että olen kartuttanut itselleni lisää ärsyttäviä piirteitä!

Kolme ärsyttävintä asiaa minussa (tällä hetkellä)

  1. Puhun aivan sairaan paljon ja törkeän nopeasti. Paitsi silloin kun esiinnyn, siitä propsit mulle! Ilmeisesti sitä voi kuitenkin jotain oppia kun riittävän monta kertaa huomautetaan. Keskeytän myös muita jatkuvalla syötöllä. En siksi että haluaisin puhua itse päälle, vaan siksi että olen niin innoissani kun arvaan mihin toinen on menossa. Täydennän siis muiden lauseita ennen kuin he itse pääsevät maaliin asti. Vitsi miten ärsyttävää! Anteeksi!
  2. Puhun koko ajan englantia. En tiennyt tämän olevan edelleen ongelma ennen kuin katsoin Insta-liven tallennetta Päivin ja Lauran kanssa nauhoitetusta podcast-jaksosta Valeäidin nauhoitusten toiseen tuotantokauteen. Olipa ärsyttävää kun yksi jatkuvalla syötöllä heittelee jenkiksi anekdootteja. Anteeksi! Mutta minulla on syyni. Kävin lukion englanniksi Suomessa. Puhuin kolme vuotta englantia Karoliinan, Uchennan, Marjutin ja Sonjan kanssa, vaikka meistä jokainen puhui suomea äidinkielenään. Englanti oli opiskelu- ja puhekielemme, ei sille nyt oikein mitään mahtanut. Sujuvasti kysyimme toisiltamme what’s your lukujärjestys like today ja nyt huomaan että jatkan samaa edelleen pienemmässä mittakaavassa.
  3. Laulan tai vielä pahempaa vihellän jatkuvasti. Tätäkään en huomannut ennen kuin New Yorkin reissulla ystäväni sanoi että en tiennytkään sun olevan tollainen viheltelijä ja heti sen perään naapurin tyttö kysyi minulta metsäretkellä onko pakko laulaa koko ajan. Turns out, kyllä on.

Ja tasapainon vuoksi tiedoksi niille, joilta nämä ovat menneet ohi:

hauska valeäiti

Kolme parasta asiaa minussa

  1. Olen hauska. Parhaimmillani olen kävelevä stand-up show joka saa ihan missä tilanteessa vain edes pienen naurun ihmisestä ulos. Saan pahimmatkin jäärät ja kylmäkiskoiset business-ukkelit nauramaan!
  2. Olen empaattinen. Pystyn samaistumaan, sanoittamaan ja ymmärtämään erilaisia tilanteita hyvin. Sanoisin myös että tämän ansiosta osaan hoitaa yleensä tosi nihkeätkin tilanteet niin että kaikille jää hyvä mieli.
  3. Olen hyvä kuuntelemaan murheita ja ratkomaan niitä. Aivoni toimivat niin että (muiden) ongelmat on helppo pilkkoa, analysoida ja paketoida sellaiseksi paketiksi että niiden kanssa on helpompi jatkaa.

Niin että jos olet valmis sietämään turhaa englannin vilauttelua, moottoriturpaa ja lauseittesi lopettamista, saat vastineeksi hauskan shown jonka aikana kaikki ongelmasi ratkeaa!

JaniillemuilletiedoksiettäfuckyouI’mtoohauskaforyoulalalalallalalalaaaa!!!