Periaatteessa kasvattamista

Niillä lapsiperheillä on kuulemma kaikenlaisia periaatteita. Niin kuin että ruoka syödään kiltisti pöydän ääressä, arvotavaroilla ei leikitä, kädet pestään ennen syömistä jne. Onhan meilläkin, kai. Vai onko? Kun katselen tuttuja lapsiperheitä, huomaan, että meillä on kyllä todella löyhä kuri. Välillä suorastaan hävettää kun lapseni leikkivät kylässä suvereenisti Playstationeilla ja syövät miten sattuu. Ajattelin siksi listata asioita, joista meillä ollaan tiukkoina. Niitä periaatteita:

  • Eteisen peiliä ei saa renksuttaa. 
  • Ketään ei saa lyödä, eikä todellakaan purra. 
  • Ei saa huutaa.

Hitto, aika lyhyt lista.

Paljon pidempi on Periaatteet, jotka on tavallaan periaatteita, mutta joista helposti melkein aina joskus lipsutaan -lista. Hassusti näyttää siltä, että nämä periaatteet ovat sellaisia, joita useimmat lapsiperheet noudattaa.

  • Ruoka syödään pöydässä (satunnainen leipä kädessä haahuilu ja banaanin syönti potalla menee. Ja pienet vauvat saa istua lattialla ja syödä pudonneita jämiä). 
  • Hampaat harjataan kaksi kertaa päivässä, D-vitamiini kerran päivässä. (Hammaspesuksi lasketaan vartin ajan harja suussa seisoskelu ja tahnan imeminen. D-vitamiini muistetaan noin kerran viikossa kahden päivän ajan).
  • Ruoan jälkeen otetaan pastilli.  
  • Ruokapöydässä ei leikitä. (Vanhemmat toki saa räplätä kännykkää).
  • Sohvilla ja sängyssä ei pompita. (No ei jos se hammasharja on suussa. Tai ei ainakaan juosta).
  • Herkkupäivä on kerran viikossa, silloin saa keksin. (Öö tarkoititko herkkuhetki on kerran päivässä ja silloin saa vaikka pullaa?) 
  • Ruoka suussa ei puhuta, ei saa sotkea, syödään haarukalla / lusikalla, ei saa röyhtäistä pöydässä. (Otetaan käyttöön heti kun vanhemmat tottelee samoja sääntöjä.)
  • Kännykällä ei saa pelata. (Tunnin jälkeen kehotan yleensä vaihtamaan legoihin.)
  • Vessanpönttöä ei saa nuolla. (Sille saa kyllä kiivetä, vetää vessan ja nostaa kantta, potta lentäkööt vaikka päähän.)

Lista jatkuu vaikka kuinka pitkään, mutta en kehtaa edes ihan kaikkia kertoa. Jotain on kuitenkin tehty myös oikein. Ykkönen on nimittäin jostain syystä superkohtelias. Tässä esimerkki hiekkalaatikolta, ikätoverille lausuttuna:

”Saisinko lainata lapiota, kiitos!” 
(antaa oman lelunsa vaihdossa) 
”ole hyvä!”

Yleensä se on saanut sen lapion, niin häkeltyneitä on lapsetkin siitä ettei lapiota vietykään suoraan kädestä.

Jatkamme periaatteetonta kasvatustamme, niin vanhempien kuin lastenkin osalta, kunnes ongelmia ilmenee. Sillä aikaa treenataan juuri lanseerattua jäähypenkkiä, joka toimii niin koukuttavan hyvin että me jäähyiltiin viimeksi tänään kahvila Mokossa. Se on vaan niin kivaa kun toinen tulee kädet ojossa kohti ja sanoo ”anteekssss äiti!”. Pitänee kuitenkin senkin kanssa ottaa jokin periaatteellinen linja, ettei ihan joka kepposesta istuta.