Poika nimeltä Päivi ja tarkat mekkospeksit

”Jo 11 päivää ilman Valeäitipäivitystä…” valitteli tekstiviestillä ykkösfanini. Siis isäni. No olisihan tässä kaikenlaista, hassunhauskoja letkautuksia lasten suusta (”nurtsi on se missä voi istua ja siellä on kaljaa”), käsittämättömän vaikeaa kasvattamista (yksi lyönti esikoiselta on maailmanloppu, kuopukselle hermostutaan vasta kuudennesta), menoa ja meininkiä ja koomisia hetkiä kevätjuhlissa. Vesirokon armeliaasta päättymisestä ja heti sen perään tulleesta täiuhasta. Kännykästä löytyy jopa blogia varten kuvattuja kuvia hääpäivän vietosta, mahtavasta hotellista ja sen antimista (ihan ruoasta). Mutta kun. En vain ole sitten saanut aikaiseksi, anteeksi.

Tähän liittyy kuitenkin myös tärkeä periaate. Olen päättänyt, etten kirjoita tänne vain siksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoitan, jos haluan, jos siltä tuntuu. Se on ainoa tapa saada edes puolilaadukasta tekstiä syntymään, olen huomannut.

Valeäiti elää ja kukoistaa kuitenkin aika vahvasti nopeammissa medioissa Instagramissa (@valeaiti) ja Facebookissa. Jälkimmäiseen huomaan usein aloittavani niin pitkän statuksen, että siitä saisi jo postauksen. Siispä jatkankin tätä uutta periaatettani lisäyksellä: ”kirjoitan vain silloin kun siltä tuntuu. Lyhytkin postaus on ok”.

Tähän liittyen, tänään aiheenamme varsin ajankohtainen koomisuus. Päiväkodissahan kasvatetaan aika vahvasti tyttöjä ja poikia, ei lapsia. Vaikka en todella mikään sukupuolineutraalikasvattaja olenkaan, löytyy minusta ripaus kapinahenkeä. Siksi olinkin kohtuullisen innoissani, kun Kakkonen halusi mennä tänään mekossa tarhaan. Minä tästä riemastuneena kaivoin eräänkin täydellisen kokoisen, vähän käytetyn, ylihintaisen merkkiyksilön esille ja laitettiin se ihan onnesta soikeina päälle. Tyttöjätkäni kävelee lätkäpelaajan askelin, paljas peppu vielä vilkkuen innoissaan peilin eteen peilaamaan. Seisoo siellä hetken vain tullakseen takaisin ilmoitusluontoisen asian kera.

”Ei sovi mulle”*.

Vein tarhaan lököverkkareihin ja haipaitaan pukeutuneen pojan. 

*vahva epäilys, ettei mekko yksinkertaisesti kelvannut koska siinä ei ollut kukkia. Kaikissa mekoissa on oleman kukkia.