Sanattomaksi vetää

Vauvauinnissa tapahtuu taas!

Pukeutumistilassa toinen perhe kyselee meiltä kiinnostuneesti minkä ikäinen Kakkonen on. Tiedättehän, sillä tavalla meillekintuleekohtavauva -kiinnostuneesti. Kerromme lasten iät, ehkä vähän pienellä ikäerolla rehvastellen. Ollaanhan me nyt aika kovia jätkiä kun näiden kanssa pärjätään.

Paitsi ei kyllä olla.

”Joo meille tulee sitten sama ikäero, paitsi että näitä tulee kaksi”

…..

….

….

Oh. My. God.

Tuijotamme sanattomasti. Lopulta on pakko sanoa jotain. ”Anteeksi, mutta apua. Tai siis onneksi olkoon. Mutta apua”.

En raaskinut kertoa blogista, eläkööt edes vähän aikaa vielä toiveikkaina.