Tietoa mainostajalle ›

Viikko 44

6 Permalink

Maanantai

Herään väsyneenä TBAF:n jälkeiseen viikkoon. Liskot ovat vierailleet ja viikonlopun märehtimiset meinaa vieläkin painaa väsyneeksi, Ykkösellä on lisäksi normaalista poiketen kasin aamu. Saadaan pienellä riidalla kaikki ajoissa paikalle. Töissä fiilis nousee kuitenkin, koska olin kerrankin valmistellut päivän to do:t valmiiksi jo sunnuntaina ja jakanut hommat riittävän pieniin tehtäviin. Saan pari hommaa heti aamusta ruksittua yli ja juuri ennen viikkopalaveria tulee yllättävä uutinen: asiakas taitaa hyväksyä tarjouksen! Porukan valuessa toimistolle syntyy sisäpiirin läppä jolle nauramme vedet silmissä. Onpa mahtavaa että on tämä tiimi vierellä, mietin, kun muistan Päivin kirjoituksen yksinyrittämisen yksinäisyydestä.

Lounastauon vietän Kampissa, jotta saan samalla käynnillä haettua Kakkosen talvihaalarin Stadiumista. Tilasin sen sinne jo viikko sitten verkkokaupasta ja nyt se on vihdoin siellä. Vien yhden sormuksen huoltoon, siinä on timantti menossa rikki tai tippumassa. Yllätän itseni tekemällä illalla ruokaa (Mamman lehtikaalipasta, ikuinen suosikki) JA vääntäytymällä illalla salille. Oo äm ja gee, niin kuin nuoret eivät enää koskaan sanoisi.

Sivumennen sanottuna, huomaan suihkun jälkeen että koivet pitäisi epiloida. Päätän tehdä sen myöhemmin.

Illalla Insinööri kuvailee tontilla edellispäivän saavutuksia ja minä kirjoitan viikonloppuna syntyneen ajatuksen puhtaaksi ja se tuntuu heti hyvältä. Muhjuinen, väsynyt päivä onkin kääntynyt älyhyväksi!

Tiistai

“Kirjastokirjat pitää palauttaa tänään”, muistuttaa Insinööri. Argh. Työpäivää (palaveria, organisoitumista, pitkä lounas ja monta monta jutteluhetkeä fiksujen ihmisten kanssa) pystyy tänään ongelmitta lyhentämään loppupäästä, joten juoksen Kakkosen ajoissa kotiin, nappaamme kotoa jo sinne yksinään tulleen Ykkösen ja kirjaston kirjat ja…ei. Ei muuten napatakaan. Toinen kirjoista on hävinnyt. Lopullisesti. Käännän ympäri kaikki laatikot, matot, patjat ja lipastot eikä se saatanan Supermarsu silti löydy mistään.

Kuinkahan paljon kirjaston kirjat keskimäärin maksaa?

Palautetaan toinen kirja. Kirjastosta tullaan neljän uuden kirjan kanssa kotiin ja tyypit sulkeutuu heti sohvalle lukemaan. Taustalla soi Karri Koira ja kaikki on ihanaa, niin idyllistä!

Minuuttia myöhemmin kaikki huutaa ja minä revin lasten jäseniä toisistaan irti. Mitä helvettiä oikeasti, välillä tuntuu että lapset syö salaa jotain demonipillereitä päivisin kun en näe.

Illasta en muista mitään, mutta oletan Insinöörin olleen tontilla ja minun nukahtaneen sohvalle. Muistan myös tehneeni yhteistyössä Insinöörin kanssa uunilohta, se saattoi hyvinkin olla tämä päivä.

Keskiviikko

“Nyt me oikeasti ollaan jo myöhässä, sä et varmaan pääse edes sisään enää!” Joo, no. Oltiinhan me myöhässä, minuutti. Ei se homma mitenkään nopeammin mennyt vaikka kaikki nalkutti toisilleen (etunenässä minä muille) ja yksi (minä) uhkaili typerästi. Yhdeksään mennessä anteeksipyyntöviestejä on viuhunut ainakin kolmeen numeroon. Juoksen töihin pää märkänä, hiusten kuivaaminen on lähes yhtä yliarvostettua kuin jalkojen epilointi. Ai saaaaamari, ne jalat!

Menen taas Stadiumiin, koska lapsille tilatuista hanskoista toiset on ihan hirvittävän pientä kokoa. Nappaan itselleni merinovillaisen juoksupaidan mukaan samalla, hups.

”Äiti meillä oli tänään se metsäretki, eikä me oltu pakattu mulle reppua. Mutta kaverit antoi mulle eväitään, ei hätää”.

Äitipisteet check!

Kotona löydän eteisen lattialta koulukuvat. Ai hemmetti. Siis nämähän on ne koulukuvat, joiden oletustilausta piti muuttaa kolme viikkoa sitten jotta sai haluamansa kuvat. Ihme juttu että meille päätyi väärät. Kirjaan päähäni yhden metatyön lisää: Palauta koulukuvat ja tilaa uudet. Rekisteröin tämän “etsi kirjaston kirja tai osta uusi ja naamioi se kirjaston kirjaksi kopiomalla EAN koodi jostain toisesta teoksesta” – metatehtävän viereen.

Keskiviikkoisin on harrastuskaaos, jonka joku hölmö (minä) on keksinyt. Kuudelta alkaa Kakkosen jalkapallo ja samalla kellonlyömällä ihan eri paikassa Ykkösen uimakoulu. Insinööri tulee viisi minuuttia myöhässä kotiin, joten me juostaan Ykkösen kanssa tukat heiluen autolla samalla kun nalkutan loittonevalle kotiovelle että tajuatko, meillä kestää ajaakin sinne melkein 20min! Myöhästymme minuutin. Kannattiko taaskaan valittaa? Uin tunnin aikana puoli kilsaa (wohoo!) ja Ykkönen hyppii niin monta kertaa juuri oppimaansa delfiinihyppyä että lopulta nenästä tulee vähän verta.

Illalla oletettavasti tonttia ja tietokonetta, vaikka tämä pää ei sitä enää muistakaan.

Torstai

Hetkinen, mullahan on vasta kymmeneltä töitä! Kipitän hetken mielijohteesta neljän kilsan lenkin (jäätävällä sykkeellä, nää aamut!) kauniissa aamussa ja käyn samalla ihailemassa taloa. Voi vitsi se alkaa jo näyttää hyvältä, ainakin oikeasta kuvakulmasta katsottuna.

Päivän vietän vastapestyissä (lue: aivan liian tiukoissa) farkuissa edustustehtävissä. Olemme järjestäneet ison startup-ohjelman, jonka toinen bootcamp, yhteinen työstäminen, on tänään. Pörrään päivän 5 asiakasyrityksen ja 17 startupin välimaastossa,  harrastaen sparrausta, nettwerkia ja kaikkia muita hypesanoja jotka väsyttää muakin. Innostava, kiinnostava ja todella energiaa vievä päivä. En istu jos ei ole pakko ja huomaan illalla vetskari olleen koko päivän auki. Nonni.

Töistä pitää ehtiä Kakkosen tarhan ja nopean safkan kautta Ykkösen koululle Halloween-juhlaan. Kotona vietetyn vartin aikana ehdimme syödä, vaihtaa vaatteet ja löytää kadonneen Supermarsun lasten kirjahyllyn takaa. Juoksemme kirjaston kautta koululle. En valehtele jos sanon että koululla on satoja hulluja ihastuttavia lapsia. Ympärijuoksemista, popcornia ja kiljuvia vekaroita on enemmän kuin kenenkään pitäisi koskaan kerralla kohdata. Yhden lapsen lähetän kotiin kun todistan hänen saavan melkein aivotärähdyksen. Apua.

Liekö se sammakkoasuun pukeutunut mieheni, mokkapalojen yliannostus vai seuraavan päivän stressi mutta päätän siivota vielä bileiden jälkeen. Seuraavaan Freska-käyntiin on vielä kaksi viikkoa joten en kestä enää. Imuroin, pyyhin, harjaan, tiskaan.

Samalla selitin lapsille, että työkaverillani on hieno systeemi kotona. Jokaiselle lapselle on annettu joku vastuu. Yksi hakee pienemmän eskarista, eskarilainen vastaa siitä että eteisen penkki on tyhjä rojuista.

Kakkonen tuijotti typertyneesti ja kuittasi: ”Onpa typerä elämä!”. Että ei sitten meidän kuppi teetä tämä vissiin.

Illalla tilaan pitkästä aikaa Kauppakassin ruoat huomiseksi kotiin ja nakutan neljä blogiin ja podiin liittyvää meiliä sekä yhden keittiöön liittyvän meilin. Yritän samalla kohteliaasti kuunnella kun Insinööri puhisee omia työjuttujaan (tai ehkä se puhui talosta?), mutta lähinnä mietin että huomenna pitää tulla Alkon kautta kotiin ja että jalkani alkavat jo tuntua vähän villapaidalta. Mmm. Lämmittää.

Insinööri karkaa hyvän seuran ääreltä tontille, minä menen kympiltä nukkumaan komennettuani ensin pimeässä salaa lukevan Kakkosen samoihin puuhiin.

Perjantai

Hurraa! Olen ajoissa! Tulen tasan kasiksi aamiaispalaveriin. Puhumme jo ensimmäisen vartin aikana parisuhteista ja nonviolent communicationista. Kiinnostava ja ajatuksia herättävä tunti. Juoksen ysiltä takaisin startup-ohjelman tapahtumapaikalle, jossa on tänään mun vuoro vetää koko päivä hostina.

Päiväni pitchausten hostina (anteeksi näitä finglismejä, ei ole oikein parempia sanoja nyt) menee tosi hyvin. Vedän pääosin lonkalta ja mokailen vain vähän, nekin saan käännettyä vitsiksi. Yleisö nauraa ja moni tulee kiittämään jälkikäteen. Mahtava fiilis!

Sähköpostiin kilahtaa tilausvahvistus Freskalta. Siivous ensi keskiviikkona. Häh, nyt jo? Aivan turhaa oli sekin panostus! En enää ikinä siivoa vapaaehtoisesti!

Illalla ovikello soi tiuhaan, kaikki naapurin lapset ovat täällä taas. Olkoon. Laitan leffan pyörimään, siirryn itse koneelle ja keittelen samalla avokadorisottoa kasaan. Viini maistuu jotenkin erityisen hyvältä tänään.

Alan kirjoittaa tätä tekstiä ja huomaan heti etten muista maanantaista mitään, torstai on muuttunut keskiviikoksi ja iltaharrasteet ovat aivan hämärän peitossa. Turvaudun kalenteriin, Instaan ja kännykän kuviin muistaakseni mitä olen tällä viikolla tehnyt. Ruuhkavuodet sulattaa aivot.

Ruoan syötyämme (En tykkää tästä! Nyt syötte kaikki saakeli, minä tein! Saanko lisää?) jälkeen äänestämme mikä olisi paras päivä karkkipäiväksi. Minä ja Ykkönen äänestämme perjantaita, Insinööri lauantaita, Kakkonen keskiviikkoa (?) ja päädymme siihen että ainakin tänään, jollei joka päivä. Katsotaan yhdessä kaksi jaksoa Idolsia, juon pari lasia viiniä ja menen keskiyöllä vähän pöhnäisenä nukkumaan.

Ai niin, ne jalat. Ehtiihän sitä, vaikka huomenna sitten.

Muistatteko te mitä teitte viime viikolla? Oliko hyvä boogie?

6 Permalink

Viime aikojen parhaat oudot jutut

2 Permalink

WhatsAppailu Ykkösen kanssa. Pääosin asiallista tiedonvaihtoa, sitten jonkun verran mahtavaa höpö höpöä. Emojit on parhaita ja uhkailu toimii!

*

Päivä, jolloin huomasin että tyttäreni on loistava jekuttaja. Ykkönen vietti flunssapäiväänsä Insinöörin toimistolla ja tylsistyi. Soitti siis minulle. Neuvoin keksimään jonkin pienen jekun iskälle, piirrä vaikka jotain hassua sellaiseen lappuun ja laita se näyttöön kiinni niin että isi näkee sen kun tulee takaisin palaverista.

En olisi ikinä uskonut että tyttäreni tilannetaju riittää näin hienovaraiseen vitsiin.

”Siinä lukee T.Heidi”, Ykkönen laittoi whatsapissa mulle. Paras.

Juuret, kivet, kepit ja muut aarteet, jotka kaikki kuvastavat ”meidän rakkautta äiti”. Löydän ja saan niitä päivittäin 3.5kpl. Yhden pahalta haisevan juuren ja kolmen kiven kanssa Kakkonen istui tunnin päiväkodin pihalla ja odotti että tulen päästäkseen antamaan ne minulle. Sitä iloa kun sai runtata äidin käteen melko hikiseksi muttuneet aarteet! Ehkä vähän pakahduin: yhtä aikaa liikuttavaa ja kamala piikki – voi kun en olisi aina viimeinen hakemassa! Tämän löysin taskustani kesken erästäkin työpäivää:

*

Kun lapset leikkivät yhdessä sairaalaa ja ultraavat Ykkösen mahassa olevaa vauvaa. Sillä oli kuulemma pitkä tukka ja huonot aivot. Tosin lääkärin mielestä sillä oli murtunut käsi. Tiedä häntä.

*

Toivelaatikko, johon Ykkönen sai kirjoittaa mitä halusi eniten maailmaan lisään. Arvannette:

*

Metsäretket koko perheen kanssa. Alun vastustelun jälkeen kaikki kuitenkin rakastaa siellä mesoamista ja yleensä päädytään kävelemään tunti putkeen. Ykkönen tiivisti asian hienosti: ”Metsässä ei voi itkeä kun alkaa väkisinkin hymyilyttää”. (Tulee toki vielä joskus myös oppimaan että metsässä on itse asiassa tosi hyvä itkeä).

*

Uimahallireissut. Olen tainnut ennenkin niitä hehkuttaa, ja edelleen joka kerta kun sinne menemme (noin kerran vuodessa) ilahdun siitä että lapset näkee kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä ihan au naturel. Oppivat katsokaas että kaikki ihmiset ovat kauniita. Ykkönen taitaa joka kerta oppia myös jotain minusta, sillä hetken ihmeteltyään hän huutokuiskasi minulle kauniisti

”Äiti miksi kaikilla täällä on isommat tissit kuin sulla?”

Uimahalli, never again.

2 Permalink

Yllättävän ihana Stella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia
Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä ei tuota minulle iloa, ja mihin vain jollain tavalla on varaa. Osan ruoanlaitosta, kauppakäynnit, siivouksen, muutot, seks…ömm leipomisen. Suosittelen muillekin lämpimästi!
On ihan parasta, kun siitä infinity poolin lailla leviävän to do -listan liepeiltä voi ruksia pari juttua pois. Imuroi En. Mieti ensi viikon ruoat. En. Käy kaupassa En. En halua tehdä mitään, mitä en halua tehdä.
Tässä me siivoamme.

Siivous- ja ruokapalvelut ovat tulleet meille jäädäkseen, mutta yksi alue on jäänyt meilläkin vielä melkein kokeilematta: Ulkopuoliset lastenhoitajat. Miksiköhän?

Osittain siksi, että pitkään lapset tuntuivat niin pieneltä että ihan tuntemattomalle hoitoon jättäminen olisi kirpaissut ja toisaalta kynnys vakihoitajan etsimiseen ja sisään ajamiseen oli korkea. Suosituksiakaan ei oikein keneltäkään saanut. Jos jollain olikin hyvä maksettu hoitaja, se oli tutun tuttu tai tädin tytär, tai joku muu ei niin helposti meille saatavilla oleva ihmeolento.

Osittain se on tuntunut väärältä. Että kyllä nyt vanhempien pitäisi omat lapsensa pystyä hoitamaan.

Pystyyhän ne, mutta työnkin kunnolla tekeminen on meille tärkeää, etenkin silloin kun lapset ovat jo hyvässä voinnissa mutta vielä vähän liian räkäisiä päivähoitoon (ja vähän liian kyllästyneitä äitiinsä ja sen vanhoihin temppuihin).

Hölmöjen asenteiden takia ja parin vähän kehnomman kokemuksen takia olemmekin tukeutuneet äärihyvän tukiverkostomme varaan. Meillä on kaksi avuliasta mummua, kaksi helposti jallitettavaa ukkia ja näiden lisäksi vielä siskoa, veljeä, kummitätiä ja joustavat etätyöt.

Sitten meillä kävi tsägä. Tai no, ei tätä taannoista kahden viikon sairastupaa voi onneksi kutsua. Mutta se siinä oli onnekasta, että lasten vähiten kipeät mutta kuitenkin kotihoitoa vaativat päivät sattuivat samaan aikaan, kun käynnissä oli se aiemmin kertomani Stellan testausjakso. Saimme testata ihan tositoimissa Stellan lastenhoitopalveluiden käyttämistä.

Sen perusteella tässä tulee nyt se suositus, jota en koskaan itse saanut kun sitä kaipasin: Stella on hyvä.

Stellalta uskallat tilata sen tuntemattomankin hoitajan, laatu on taattu. Prosessi on tosi helppo: hoitajan saa soittamalla tai tekstiviestillä tilattua joka päivä iltayhdeksään asti ja hoitajan voi saada jopa puolen tunnin varoitusajalla.

Me tilasimme ensin yhdelle päivälle apua. Hoitaja-Kaisu oli i h a n a. Kysyi tarkkaan tullessaan, mitä toivon päivältä vaikkapa ruokailujen ja ruutuajan osalta. Tarkkaili päivän aikana Ykkösen ja Kakkosen terveydentilaa ja laittoi jopa keskellä päivää tekstarin jossa kertoi että kaikki on hyvin ja kuumetta ei ole. Mieletöntä! Päivän päätteeksi sain lapun, jossa kuvattiin tarkkaan päivän kulku ja fiilikset ja illalla huomasin vielä Kaisun tyhjentäneen meidän tiskikoneen. Sanoinko jo että rakastuin vähän?

Seuraavana päivänä tulikin yllätys. Minä olin kipeä. Lapset olivat jo kuumeettomia, eli energiaa täynnä, ja minä aivan raato. Teimme uuden pyynnön Stellalle. Tällä kertaa paikalle pääsi Tuula, joka myös oli ihana! Päivä sujui tosi hyvin, vaikka olin itsekin kotona. Vaikeinta oli päästä sen ajatuksen yli, että olin itse kotona kun joku toinen vahti lapsiani. Että olisihan se itse pitänyt.

No ei olisi. Nyt sain levättyä ja silti hoidettua myös niitä tärkeimpiä työjuttuja. Tuula sitä paitsi kasteli meidän kukat. Rakastan näitä yllätyksiä, joita tuntuu aina Stellan kanssa tulevan.

Tuon oman saikkupäiväni jälkeen jokin tabu sisälläni murtui. Hoitajan palkkaaminen ei enää tunnu oudolta.

Harkitsen jo tilaavani hoitajan vaikka pariksi tunniksi tai viikonloppuna kun mummilaan asti ei viitsi roudata mutta keittökaupoille olisi päästävä. Lapsilla alkaa nimittäin ihan pian loppua into tähän croissant + pädi  + rautakauppa-komboon.

En malta olla jakamatta teille tätä ihan aitoa sähköpostistani revittyä kommenttia. Osana blogiyhteistyötä meiltä pyydettiin palautetta kokeilemistamme palveluista. Näin onnellista suitsutusta lähti mun näppikseltä ensimmäisen lasten hoitopäivän jälkeen:

Me kokeilimme tässä testijaksossa Stellalta neljää eri palvelua: kotisiivousta, ikkunoiden pesua, muuttosiivousta ja lastenhoitoa. Jokainen näistä oli niin hyvällä laadulla ja asenteella toteutettu, että uskon täysin mitä Kaisu kertoi:

”Stella myy mieluummin ei-oota kuin kompromissaa laadun kanssa. Siksi meidät kaikki on tosi tarkkaan haastateltu ja valittu ja siksi täällä on kiva olla töissäkin.”

Jos et vielä usko, testaa! Tarjolla on pieni blogietu kotisiivouksiin. Voi tilata ensin maksuttoman siivous- ja kodinhoitosuunnitelman ja jos päädyt ostoon, saat -25% kertatilauksesta ja -50% 1.kk sopimustilauksesta mainitsemalla Valeäiti.

Ei muuta kuin ulkoistamaan!

On muuten puhdas ikkuna! Insinöörillä on vasta kerran osunut otsa siihen kun ei huomannut lasia.