Tietoa mainostajalle ›

Yllättävän ihana Stella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia
Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä ei tuota minulle iloa, ja mihin vain jollain tavalla on varaa. Osan ruoanlaitosta, kauppakäynnit, siivouksen, muutot, seks…ömm leipomisen. Suosittelen muillekin lämpimästi!
On ihan parasta, kun siitä infinity poolin lailla leviävän to do -listan liepeiltä voi ruksia pari juttua pois. Imuroi En. Mieti ensi viikon ruoat. En. Käy kaupassa En. En halua tehdä mitään, mitä en halua tehdä.
Tässä me siivoamme.

Siivous- ja ruokapalvelut ovat tulleet meille jäädäkseen, mutta yksi alue on jäänyt meilläkin vielä melkein kokeilematta: Ulkopuoliset lastenhoitajat. Miksiköhän?

Osittain siksi, että pitkään lapset tuntuivat niin pieneltä että ihan tuntemattomalle hoitoon jättäminen olisi kirpaissut ja toisaalta kynnys vakihoitajan etsimiseen ja sisään ajamiseen oli korkea. Suosituksiakaan ei oikein keneltäkään saanut. Jos jollain olikin hyvä maksettu hoitaja, se oli tutun tuttu tai tädin tytär, tai joku muu ei niin helposti meille saatavilla oleva ihmeolento.

Osittain se on tuntunut väärältä. Että kyllä nyt vanhempien pitäisi omat lapsensa pystyä hoitamaan.

Pystyyhän ne, mutta työnkin kunnolla tekeminen on meille tärkeää, etenkin silloin kun lapset ovat jo hyvässä voinnissa mutta vielä vähän liian räkäisiä päivähoitoon (ja vähän liian kyllästyneitä äitiinsä ja sen vanhoihin temppuihin).

Hölmöjen asenteiden takia ja parin vähän kehnomman kokemuksen takia olemmekin tukeutuneet äärihyvän tukiverkostomme varaan. Meillä on kaksi avuliasta mummua, kaksi helposti jallitettavaa ukkia ja näiden lisäksi vielä siskoa, veljeä, kummitätiä ja joustavat etätyöt.

Sitten meillä kävi tsägä. Tai no, ei tätä taannoista kahden viikon sairastupaa voi onneksi kutsua. Mutta se siinä oli onnekasta, että lasten vähiten kipeät mutta kuitenkin kotihoitoa vaativat päivät sattuivat samaan aikaan, kun käynnissä oli se aiemmin kertomani Stellan testausjakso. Saimme testata ihan tositoimissa Stellan lastenhoitopalveluiden käyttämistä.

Sen perusteella tässä tulee nyt se suositus, jota en koskaan itse saanut kun sitä kaipasin: Stella on hyvä.

Stellalta uskallat tilata sen tuntemattomankin hoitajan, laatu on taattu. Prosessi on tosi helppo: hoitajan saa soittamalla tai tekstiviestillä tilattua joka päivä iltayhdeksään asti ja hoitajan voi saada jopa puolen tunnin varoitusajalla.

Me tilasimme ensin yhdelle päivälle apua. Hoitaja-Kaisu oli i h a n a. Kysyi tarkkaan tullessaan, mitä toivon päivältä vaikkapa ruokailujen ja ruutuajan osalta. Tarkkaili päivän aikana Ykkösen ja Kakkosen terveydentilaa ja laittoi jopa keskellä päivää tekstarin jossa kertoi että kaikki on hyvin ja kuumetta ei ole. Mieletöntä! Päivän päätteeksi sain lapun, jossa kuvattiin tarkkaan päivän kulku ja fiilikset ja illalla huomasin vielä Kaisun tyhjentäneen meidän tiskikoneen. Sanoinko jo että rakastuin vähän?

Seuraavana päivänä tulikin yllätys. Minä olin kipeä. Lapset olivat jo kuumeettomia, eli energiaa täynnä, ja minä aivan raato. Teimme uuden pyynnön Stellalle. Tällä kertaa paikalle pääsi Tuula, joka myös oli ihana! Päivä sujui tosi hyvin, vaikka olin itsekin kotona. Vaikeinta oli päästä sen ajatuksen yli, että olin itse kotona kun joku toinen vahti lapsiani. Että olisihan se itse pitänyt.

No ei olisi. Nyt sain levättyä ja silti hoidettua myös niitä tärkeimpiä työjuttuja. Tuula sitä paitsi kasteli meidän kukat. Rakastan näitä yllätyksiä, joita tuntuu aina Stellan kanssa tulevan.

Tuon oman saikkupäiväni jälkeen jokin tabu sisälläni murtui. Hoitajan palkkaaminen ei enää tunnu oudolta.

Harkitsen jo tilaavani hoitajan vaikka pariksi tunniksi tai viikonloppuna kun mummilaan asti ei viitsi roudata mutta keittökaupoille olisi päästävä. Lapsilla alkaa nimittäin ihan pian loppua into tähän croissant + pädi  + rautakauppa-komboon.

En malta olla jakamatta teille tätä ihan aitoa sähköpostistani revittyä kommenttia. Osana blogiyhteistyötä meiltä pyydettiin palautetta kokeilemistamme palveluista. Näin onnellista suitsutusta lähti mun näppikseltä ensimmäisen lasten hoitopäivän jälkeen:

Me kokeilimme tässä testijaksossa Stellalta neljää eri palvelua: kotisiivousta, ikkunoiden pesua, muuttosiivousta ja lastenhoitoa. Jokainen näistä oli niin hyvällä laadulla ja asenteella toteutettu, että uskon täysin mitä Kaisu kertoi:

”Stella myy mieluummin ei-oota kuin kompromissaa laadun kanssa. Siksi meidät kaikki on tosi tarkkaan haastateltu ja valittu ja siksi täällä on kiva olla töissäkin.”

Jos et vielä usko, testaa! Tarjolla on pieni blogietu kotisiivouksiin. Voi tilata ensin maksuttoman siivous- ja kodinhoitosuunnitelman ja jos päädyt ostoon, saat -25% kertatilauksesta ja -50% 1.kk sopimustilauksesta mainitsemalla Valeäiti.

Ei muuta kuin ulkoistamaan!

On muuten puhdas ikkuna! Insinöörillä on vasta kerran osunut otsa siihen kun ei huomannut lasia.

Ennen oli tissit, sitten tuli lapset

Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-juontajan ääneen (siitä huomenna taas näytteitä!) niin pyytäkää palaamaan tänne itään. Olisi vähän nalkutettavaa, laulettavaa ja naurettavaa tehtävänä.

Edelliseen viitaten, kun herää joka yö neljältä tyhjentämään ikitukkoista nenää ja yskimään parit keuhkot pihalle, ei jaksa tuottaa kunnollista tekstiä. Siksi on parempi pysyä näissä lyhyissä töksähtelyissä. #marttyyrinpäiväkirjat.

Mutta sitten toisaalta, tässä väsymystilassa sitä on samalla tavalla armollinen itselleen kuin darrassa (jotenkin onnistuin leipomaan senkin olotilan itselleni viikonloppuna kahdesti), että voi vaikka lounastunnilla ohimennen ostaa itselleen kahdet tennarit alle viidessä minuutissa.

Tässä tilassa ei kuitenkaan ole parasta tehdä kirppisilmoja. Ref kaksi äskeistä: ”Superkuuma kesämekko, törkeän siisti ruskettuneella iholla. Myös vähän törkeän lyhyt jos ottaa vähän massaa ja mekosta tuleekin vähän pieni (ei käynyt siis tietenkään mulle). ” (…) ”Jatkamme minun vartaloni muutostarinoilla. Ennen oli tissit, sitten tuli lapset. Ja niin kävi tämä maailman ihanin Karen Millen yhden käyttökerran jälkeen väärän malliseksi”.

 

Kevättä kohti, tyhjin rinnoin.

Lauantain juhlissa tanssiminen ilman mukana laulamista (lue: huutamista) oli kamalaa. Tuntui kuin vetäisi mykkäfilmissä. Tai sellaisessa leffan kuvauksissa, jossa statisteille on sanottu ”kuvitelkaa että tanssitte musiikin tahtiin”. Ilmeisesti olen maailman ainoa statisti, joka laulaa mukana kurkku käheänä anna sun peppusi keinua vaan keinua vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuossa mykkien joukossa se saattaa olla vähän ärsyttävää kun yksi laulaa täysiä. Sori not sori.

Sitä en sitten osaa käsittää että kun tilaa yhdenlaisen talon, saa takaisin toteutuskuvat toisenlaisesta talosta. Call me nipo, mutta jos on suorat kulmat ranskalaisissa parvekkeissa niin ei niihin nyt saakeli puolipyöreitä sitten rakenneta. Talostamme myös ilmeisesti kuvataan elokuvaa. Japanilaista trilleriä nimeltään liikkuvat ovet, madaltuvat ikkunat.

Väliaikaisen kotimme rappukäytävän toisen ja kolmannen kerroksen välissä tuoksuu tosi hyvältä. Ihanaa kun joku jaksaa pestä rappusiakin!

Tähän mitenkään liittymättä, ihan mahtava yllätys että Kakkosen uudet välikausikengät voi pestä koneessa.

Kakkosesta puheen ollen, tarhan tyypit tänään kyseli että mitenkäs se siirto menikään, että elokuusta ette sitten enää tule tänne? Meinasin ehkä ihan vähän räkäpäissäni käydä siinä parkumaan, kun tajusin että ihan muutaman viikon päästä lopetamme tuossa ihanassa lapsemme kasvattaneessa lintukodossa. Kevätjuhlalahja-ahdistus to the max!

Tänään tuli Laurin taloista toinen jakso, ja Katsomosta löytyy kaikki jo kaikki jaksot Laurin oma talo -nettisarjasta. Sen vikassa osassa saattaa näkyä joku markkinointihenkinen ihminen, joka oikeasti kuvasi Alvardagin Instaan jännää behind the scenes -videota, mutta päätyi ohjelmaan näyttäen siltä tosi-tv ohjelman kuvausten statistilta, joka ei vaan vittu pystynyt pysymään pokkana vaan kuvaa ihan kiimassa julkkiksia samalla kun piti kuvitella että tanssii musiikin tahtiin. OH LORD miten noloa. Onneksi se en ollut minä.

Mun ei vissiin tarvitse haaveilla urasta statistina.

Ei ehkä myöskään minkäänlaisena kustannustoimittajana. Yhdys sanat menee väärin ja tämäkin teksti olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten, vaikka ekojen tissien kohdalla.

Tissit.

Vinkki pikkulegojen säilytykseen

10 , Permalink

Insinööri käski levätä. Katsoa vaikka telkkaria. Että ei sun todellakaan ole pakko joka päivä jotain sinne blogiinkin kirjoittaa. No ei ole, ei. Mutta entä jos haluaa?

Hänellä on kyllä ihan hyvä pointti.

Laskin eilen että mulla on tällä hetkellä kahdeksan isoa kokonaisuutta työn alla, yksi näistä kokopäiväisenä. Loput on kai sitten kokoiltaisia. Että voisihan sitä vaikka fyssarilta juuri saadut kinesioteipit selässään vaikka vähän vaan katsoa telkkaria.

Tässä tätä nyt silti kirjoitetaan, näppis sauhuten. Koska haluan kertoa teille vinkin! Tämä tuli mieleen kun meillä tänään vieraillut äiti-ihminen kertoi nappaavansa todistamansa kikan heti käyttöön. Ehkä joku muukin siis haluaa.

Valeäidin vinkit: Legojen säilytys

Legot on ärsyttäviä. Tavallaan kivoja ja pieniä, mutta jos kasaat ne yhteen laatikooon, niillä ei enää kukaan jaksa leikkiä kun ei enää löydy oikeita osia just siihen rusettitehtaaseen. Mutta ah, rakkaat minigrip-pussit pelastaa tässäkin! Niillä saa kymmenet Lego-paketit helposti, järkevästi ja hyvät leikit säilyttäen talteen!

Voit siirtyä tästä näkymästä:

Kahvinkeittimen edessä. Ei paikallaan.

Eteisen lipastolla. Ei paikallaan.

Aika lähellä! Mut ei. Liian ruma laatikko keskellä sotkuja.

Tähän:

Näihin saa täydellisesti kasattua palat + ohjeet ja muut tilpehöörit. Isommissa paketeissa käytetään tietysti isompia pusseja ja niitä voi olla monta. Jokaiseen vain sama nimi. Lapset osaa siivota legot näihin kätsysti itse ja pussukat löytyy helposti sängyn alta laatikosta sulasta sekasotkustaan. Haluttu pussi vaan napataan kokoamispaikalle mukaan ja kaikki on niin siistiä ja onnellista. Win win!

Ehdoton suosikkini on tämä pussi:

Selvisi sekin homma sitten.

10 , Permalink

Kaukosäätimiä saappaissa

Perheemme menetti vastikään yhden kaukosäätimen. Se nyt häviää muutenkin joka päivä vähintään kerran, mutta nyt se ihan oikeasti katosi omille teilleen. Tutkittiin kaikki sohvatyynyt läpi, pengottiin pyykkikorit ja tongittiin legolaatikot. Nada.

Lasten viikonloppuna käyttämä ja pois pakattu teltta avattiin, tutkittiin. Sieltä löytyi vain yksi suolistettu pehmopupu.

Käännyin oraakkelin puoleen, siis kysyin Facebookissa:

Jos mä olisin telkkarin kaukosäädin lapsiperheessä, mihin mä menisin piiloon?

Odotin että ehkä pari säälipeukkua tulisi. Tuli vähän enemmän. Tässä otanta ensimmäisen vartin aikana tulleista ehdotuksista:

Kokeile pyykkikoria
Vessa on myös kova sana
Pakastin
Sohvapöydän alle
Duplolaatikko
Patterin ja seinän väliin
Jääkaappi, pesukone
Hupparin taskussa?
(Minä välissä): Tästä tuli mieleen, että löysin yhden villasukkaparin sisältä pehmohamsterin ja pehmotipun.

Makuuhuoneen sängyn ja seinän väliseen rakoon
Saappaassa. Kaikki on saappaassa
Laatikkoon, jossa pahaa karkkia
Tää on heleppo, pyykkikori
Vessassa, koska tuli pissahätä katsoessa jotain, ja unohtui sinne koska piti tonkia äidin meikkipussia/isän partakonetta/saksia joilla parturoida salaa itsensä/sisarus
Koiran kopassa tai sohvan sisällä. Patterit todennäköisesti sohvan alla. Pattereiden luukkua ette tule löytämään ikinä! Koiraa teillä ei ole, joten katso miehen työlaukku.
Lasten eskari/päiväkotireput. Koska vanhemmatkin ottaa puhelimet mukaan laukkuihinsa, niin lapset haluaa myös mukaan jotain, missä on nappeja 🙂

Jotenkin alkoi vähän tuntua, että muutamassa muussakin lapsiperheessä on joskus etsitty jotain. 
Kaukosäädin löytyi noin kahdeksantena päivänä. Ei pakkasesta, jääkaapista, ikkunan välistä eikä patterin takaa. Ei edes verenpainemittarin säilytyspussista, joka tutkittiin kun vilttejä sisältävä kori pengottiin neljättä kertaa läpi.

Eikä se sieltä koristakaan todellakaan löytynyt. Mutta yhtäkkiä, eräänä päivänä, nostin sitä halvatun koria jostain syystä.

Siellä se pötkötti, korin alla. Kauniina, virheettömän, viattomana. Aikuisen kadottamana. 

Laatikkopyörä talvella – parasta!

Muistatteko vielä Kissi Vähäveivarin, perheemme rakkaan jäsenen?


Luulitteko kenties, että Kissinä tunnettu laatikkopyörämme olisi päästetty jonnekin mukavaan kivilatoon talvehtimaan kaltaistensa kanssa, odottamaan kesälaitumien hullaannuttavaa tuulta pyörissään? 

laatikkopyörä kokemuksia
Olin ehkä itse jotenkin ajatellut, että laatikkopyörä on kesäväline. Että syksyn sateiden ja ainakin talven pakkasten tullessa se laitetaan suosiolla varastoon talvehtimaan.
No ei todella. 
Syksy tuli, sateet tuli. Laitoin kuomun lasten päälle ja itselleni sadetakin ja -housut. Keli muuttui loskaksi. Väänsin kahvasta vähän lisää volaa pyörän sähkömoottoriin ja lisäsin kypärän alle pipon. Tuli talvi, tuli ne kamalat lumet joissa et ole varma olisiko paras valinta pulkka, bussi, auto, koirareki vai kotiin jääminen.
Voin kertoa, että paras valinta on laatikkopyörä.

laatikkopyörä christiania kokemuksia

laatikkopyörä classic bike

Kolmen pyöränsä ja sähköapunsa ansiosta laatikkopyörä menee kuin leikiten läpi loskan, lumen ja jään. Siinä missä autoilijat putsaavat menopelejään ja etsivät vimmatusti lumesta tyhjää parkkipaikkaa, minä ampaisin yhdellä puhdistavalla kuomun heilautuksella liikkeelle ja vilkutin ohi mennessäni. 
Pyörä on mennyt ihan käsittämättömän hyvin kaikessa mahdollisessa kelissä. Lisää vain kaasua ja läpi mennään. Alamäissä mennään toki varoen, ja muutenkin turvavälit on aiempaa pidemmät, mutta kertaakaan ei ole tuntunut meno hataralta vaikka mitä jäitä olisi ollut edessä. 
Ainoa rajoite on pakkanen. Yli viiden asteen pakkanen alkaa jo tuntua kovaa menevän pyöräilijän naamalla ja hanskoissa saa olla aika paksu eristeet, ettei tangolla lepäävät sormet jäädy liikaa. 
Toinen pieni haaste on ollut se sade. Ei muuten, mutta kyllä se vain hienoimmastakin materiaalista valmistettu pyörä ruostuu riittävästi sateessa seistyään. Ruosteen meille paljasti Classic Biken tekemän huollon* raportti. Olisi sittenkin kannattanut ostaa vielä se satasen arvoinen ulkosuojus.
Laatikkopyörä on ollut siis meillä läpi talven käytössä, kovassa sellaisessa. Hankinnan jälkeen olemme ajaneet pyörällä reilut 1500 kilometriä, kelissä kuin kelissä. Vaikka pyörän ja erityisesti sähkömoottorin hinta kirpaisi ostettaessa, alan olla ihan äärimmäisen tyytyväinen tähän sijoitukseen. Se ei ole edes kuin toinen auto, vaan parempaa. Talvella pyörä on pessyt autolla menemisen ihan 6-0. 
Jos laatikkopyörähommelit kiinnostaa, nyt kannattaa käydä tutustumassa pyöriin ja laittamassa tilausta sisään. Odotusajat voivat olla pitkät ja parhaat pyöräilykelit ovat täällä jo. Täältä voit tutustua malleihin enemmän, meillä on tuo Christianian Light versio sähköistettynä.

*Huolto saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan.