Tietoa mainostajalle ›

Lapsentahtinen siivous

5 Permalink

Lapsentahtisesta imetyksestä ja ruokailusta tiedetään jo paljon, mutta oletko kuullut että myös siivouskasvatusta voi tehdä lapsentahtisesti? Kyllä vain! Tällä lempeällä kasvatusmetodilla saat kuin huomaamatta luotua innokkaita kodin siivoajia.

Menetelmä on varsin helppo, kunhan kiinnität huomion muutamaan perussääntöön. Alla kymmenen vinkkiä lapsentahtiseen siivoukseen.

1. Aloita nuorena! Lapsi tietää itse, milloin hän on valmis siirtymään siivoamaan, mutta usein jopa viisitoistavuotias voi osoittaa kiinnostusta lapsentahtiseen siivoukseen.

2. Huomaa herkkyyskaudet. Kun lapsi sanoo ”voinko moppioida lattian”, tartu siihen. Silloin siivotaan, vaikka se olisikin vuoden ainoa krapulapäiväsi.

3. Anna lapsen tehdä juuri sitä mitä haluaa. Lattiat voi ihan hyvin pestä ikkunanpesuaineella.

4. Hyväksy pieni sotku. Mitä siitä, jos siivouksen päätteeksi löydät lattialta litran saippuvaahtoa ja lakanat tiskikoneesta. Ainakin lapsi siivosi!

5. Kannusta oikeaa käytöstä. Sujauta lapsen suuhun karkki noin kymmenen minuutin välein.

6. Hyödynnä lapsen luontaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Tyypillisesti parhaimpia tehtäviä lapselle on kaikki mihin liittyy välineistöä, suihkuttelua tai liikkumista.

Terkkuja Hakolalle: nyt on pöyhitty.

7. Ole kärsivällinen ja salli tauot. Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tutkia välillä pyöräilykarttaa.

8. Anna lapsen määrätä siivouksen kesto. Terve lapsi tietää kyllä, milloin riittää. Lapsi ei voi siivota liikaa.

9. Maksa lapselle siivouksen päätteeksi. On hyvä oppia, ettei tylsiä asioita tehdä ilman palkkaa. Opeta lapsi myös neuvottelemaan.

10. Älä pakota. On hyvä tiedostaa, ettei siivous onnistu kaikilta lapsilta heti, joskus myös aikuisilla on tässä vaikeuksia. Silloin voit hyvin freskatoida siivouksenne.

HUOM: ohjeet ovat sovellettavissa myös aikuisiin miehiin. Vaihda tällöin kohdan 5 kannustuskarkin tilalle pieni tissin vilautus.

5 Permalink

Viisi koulun aloittavaa äitiä

Koulun alkuun voi suhtautua monella tavalla. Tunnistatko itsesi?

Some-äiti

Some-äiti rakentaa draaman kaarta hyvissä ajoin. Keväällä hän laittaa Facebookiin kuvan lapsestaan kevätjuhlissa, kertoen että tässä sitä on yhden aikakauden loppu, end of an era. #Enkkutekstit on aina hienoja. Elokuussa on vuorossa ikoninen reppukuva, jossa äiti takaapäin katselee lapsensa itsenäistä matkaa ja toivottaa pienelle keveitä askelia. Sydän <3.

Koulun alettua Some-äiti laittaa lapselleen hassuja emojeja pitkin päivää, kunnes Wilman ilmoitus pärähtää suoraan älykelloon. Opettaja pyytää vähentämään yhteydenpitoa ettei lapsi roikkuisi jatkuvasti kännykässä.

”Jos voisit edes yhtenä päivänä laittaa tän päälle, pliis!”, äiti yrittää lempeästi GoPro kädessään, mutta on tyydyttävä siihen mitä saa: kuva hänen omasta heijastuksestaan pihan lätäköissä, blogikirjoituksensa tästä valtavasta tunteiden kirjosta.

Syksyllä hän voi jo varmasti opettaa lapselle kuinka Snäppi toimii, saadaan sitten vähän tehokkaammin fiidiä jaettavaksi. Mutta Jodeliin sitten vasta kolmannella, rajoja on vedettävä!

Itkijä-äiti

”Voi että miten mun pieni vauva nyt voi olla näin iso!” Itkijä parahtaa ripsarit sieraimissaan, kun lapsi astelee ensimmäistä kertaa koulun ovista sisään – tutustumiskäynnillä toukokuussa. Äidin saa itkemään pienimmätkin ajan kulumiseen liittyvät vihjeet. Pieneksi jääneet tarhatossut ovat aivan liikaa. Iltaisin äiti tuijottaa pienokaisensa jaloista tehtyä kipsivedosta ja huokailee miehelle, kuinka se ihan vähän aikaa sitten vasta tuossa söi tissiä ja sanoi ”iti”.  Samaa voi hyvin päivitellä lapsen koulukavereiden edessä.

Ensimmäinen koulupäivä on äidille tiukka rasti. Lapsi on kovasti pyytänyt, ettei hän itkisi (miten iso se jo onkaan kun osaa näin pyytää!), mutta minkäs sille voi. Pelkkä repun vilahdus saa äidin parkumaan paksuja räkäkyyneleitä. Tilaisuuden loppuessa muut vanhemmat kysyvät, pitääkö paikalle soittaa kenties ambulanssi. Vastahakoisesti äiti päästää oven pitkästä kahvasta irti ja nyyhkii koko matkan kotiin.

Lokakuun puolivälissä koulun henkilökunta alkaa ystävällisesti vihjailla, ettei lasta ehkä enää tarvitse saattaa luokkaan asti.

Pakka levällään – äiti

”Onko jollain tietoa mihin aikaan koulut alkaa torstaina?” huutelee Pakkis Facebookissa iltauutisten aikaan. Mitään ei ole valmiina; ei reppua, ei bussikorttia, ei kynän puolikastakaan. Viime kevään kurahanskat lojuvat myttynä kenkäkorissa. Lapsi kyllä taisi puhua iltapalalla jotain siitä ekasta päivästä, mutta kuka nyt niitä niin tarkkaan kuuntelee.

Some-äiti laikkaa Pakkiksen päivitystä juuri nyt ja kommentoi että ”9.30, etkö kattonu mun Insta-storya?” Seuraavana aamuna Pakkis tuo lapsensa väärälle pihalle juuri kun kello lyö puoli ja ihmettelee, miten koulupäivä voi loppua jo yhdeltä. Mihin lapsen on silloin muka tarkoitus mennä?

Illalla lapsi pyytää äidiltään mitä kohteliaimmin, voisiko huomenna saada vaikka aamiaista kotona ennen kuin kouluun viedään yöppäreissä.

Hikariäiti

Tällä mutsilla (ja ehkä hänen lapsellaankin) on jo kesäkuun alussa reppu hommattuna, lyikkärit teroitettuna, nimikoidut vaatteet silitettynä ja Wilma-tunnukset tiskin alta hankittuna. Hän tuntee ihmisiä, katsos. Hän on valmis, on ollut jo vuosia. Ensimmäisten viikkojen aikana äiti tekee lapsensa kanssa kaikki kotitehtävät tunnollisesti, tuuppaa reissuvihon täyteen kauniilla käsialalla kirjoitettuja viestejä ja kontaktoi kaiken koulukavereiden vanhemmista Aapiseen ja Tuhattaituriin. Eikä muuten tule yhden yhtä suonikohjua niiden kirjojen kansiin.

”Kaikkihan tietää että tähän hommaan käytetään vain ja ainoastaan kirjastomuovia!”, hän tuhahtaa sormensa kiinni liimanneelle Pakkikselle samalla kun valmistelee ensi viikolle sovittuja tapaamisiaan musiikin opettajan, keittäjän ja Ranskan kerhon open kanssa. Kerhoa ei ole toki vielä ehditty perustamaan (se saamarin vanhempaintoimikunta on niiiiiin hidas), mutta hänellä on vetäjä jo valmiina.

Aktiiviäiti

Vanhempaintoimikunta tiedottaa: Kohta se koulu alkaa! Lumi on jo melkein sulanut!

Aktiiviäiti on jo neljättä vuotta vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana, olkoonkin että hänen vanhin lapsensa on vasta viisi. Hän käyttää vapaailtansa kevättalkoiden järjestämiseen ja mokkapalareseptin hiomiseen, sillä hei, tässähän on meidän lapsista kyse. Aktiiviäiti odottaa ensimmäisenä koulupäivänä Itkijää ja Pakkista jo parkkipaikalla, sillä hän haluaa olla heti ensimmäisenä toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi toimintaan mukaan. Tule vain tähän tutustumaan vanhempaintoimikuntaan, tässä olisi keksejä ja lämmintä mehua jos maistuu – vanhempaintoimikunta tarjoaa! 

Aktiiviäiti rakastaa arpoja, värikkäitä tiedotelappusia ja hikariäidin tavoin kontaktimuovia. Hikariäidin kanssa tosin on silloin tällöin pientä kitkaa – hän kun ajaa vanhempaintoimikunnan budjettiin kovalla tahdollaan ranskan kielen kerhoa, vaikka aktiiviäiti niin toivoisi että koululle saataisiin joskus, edes joskus, se perheen yhteinen taidepaja järjestettyä.

Vessapaperirullan hylsyjäkin olisi jo IKEA-kassillinen kotona odottamassa.

 

Kirjoittaja on tuore koululaisen äiti ja tunnistaa itsensä ainakin neljästä hahmosta.

 

 

Uusi pakohuonepeli tulossa!

Ystävämme ovat perustaneet uuden escape roomin, pakohuonepelin, Turkuun. En ole vielä käynyt sitä kokeilemassa mutta ystävieni huumorintajun ja älyn tuntien lafkan ensimmäinen huone Creepy Circus on varmasti nimensä mukainen. Käykää te kokeilemassa!

Odotan raporttia karmaisevista tehtävistä ja älyvapaasta logiikasta.

Tästä innostuneena olen kuitenkin kehittänyt tänne Helsinkiin oman pelin! Loin täysin uudenlaisen konseptin, hieman tarkemmalle asiakasryhmälle. Aion avata ensi syksynä vanhemmuuden pakohuonepelin.

Konseptini on hieman erilainen kuin nyt markkinoilla olevat pakohuoneet.

Ensinnäkin, peli pelataan aina omassa asunnossa. Kyllä, sinun kotisi on sinun oma pakohuoneesi. Toisekseen, peli on suunniteltu vain pienten lasten vanhemmille. Perheessä olisi hyvä olla kaksi alle kolmevuotiasta lasta, mutta tapauksesta riippuen kaikki täysi-ikäisiin asti lasketaan.

Huoneeseen voi mennä yksin, mutta suosittelemme suorittamaan tehtävänä parina. Ulos pääseminen on kahdestaan paljon hauskempaa!

Normaalista pelistä poiketen tähän pakohuoneeseen liittyy ns. eläviä näyttelijöitä, hahmoja jotka vaikeuttavat pelin kulkua. Annetut tehtävät ovat myös paljon vähemmän harkittuja tai ennalta määrättyjä.

Pelin aikana saatat kohdata mutkikkaita pähkinöitä, kuten missä helvetissä mun avaimet taas on, onko joku leikkinyt mun lompakolla ja mihin kaksivuotias voisi piilottaa korvakorut (vinkki: katso aina pesukoneeseen!).

Huoneissa tarvitaan usein myös matemaattisia taitoja kun pelaavat laskevat minuutteja joiden jälkeen ei enää ehdi teatterin näytökseen tai kuinka monta alkoholiannosta kehtaa juoda ennen paluuta.

Uutta pelissäni on hajuhaasteet. Pelaajan on ehkä selvitettävä, mistä hentoinen kakan tuoksu leijailee. Muistathan, että haju saattaa tulla myös sinusta!

Merkittävässä osassa peliä onkin tosiasiassa oman ulkomuodon varmistaminen. Ei ole lainkaan tavatonta, että huoneesta päästään lopulta ulos, mutta pelaaja huomaa myöhemmin laittaneensa vain toiseen silmään ripsiväriä.

Kiusallista.

Jossain kohtaa hahmot saattavat heittäytyä täysin omituisiksi. Minun täytyy varoittaa, että jopa mustelmia voi tästä seurata. Yllättävän moni pelaaja raportoi hahmojen roikkuneen puntissa, purreen kättä tai heittäneen huulipunalla.

Osa hahmoista on jopa torpedoinut mahdollisen voiton oksentamalla viime metreillä kilpailijoiden päälle.

Yhteistä nyt markkinoilta löytyville peleille on se, että aikaa poistumiselle on varattu 60 minuuttia, ja jos käytävä ei sen jälkeen oven takana näy, kilpailija puhkeaa todennäköisesti holtittomiin pettymyksen kyyneliin.

Voittajat taas jakavat Facebookissa voitonriemuisen kuvan, ”we made it out!”

Peli kulkee alustavasti nimellä Crappy Circus. Varauksia otetaan vastaan heinäkuusta alkaen!

Uusi löytö: Homo Projectus

6 Permalink

Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet uuden ihmislajin.

Homo Projectus vaikuttaa olevan Homo Erectuksen jälkeläinen ja näin suoraa sukua nykyihmiselle Homo Sapiensille. Tutkimusta johtanut Oulangan yliopiston evoluutioteorian professori Aila Vanhasen mukaan ei ole sinänsä erikoista, että laji on aiemmin jäänyt löytämättä. 
”Niin no onhan se vähän sellainen väliinputoaja ollut, Projectus. Kun ei varsinaisesti mitään hyödyllistä ole kuitenkaan lajin kehityksen kannalta saanut aikaan.”
Suomalaisten tutkimuksen mukaan laji on kehittynyt aivan vastikään, vasta teollistumisen jälkeen. Lajin edustus on kuitenkin päässyt räjähdysmäiseen kasvuun. Tutkimuksen onkin vaikea pysyä Homo Projectuksen liikkeissä mukana.
”Lajiyksilöiden tunnistaminen on hankalaa, niin lähellä laji on Sapiensia. Suurin erottava tekijä on tehdyn työn hyöty muulle yhteisölle. Projectus puuhastelee hirveästi kaikkea, mutta juuri mitään järkevää ei synny”, Vanhanen avaa.
Itä-Helsingissä vastikään tehty Homo Projectus havainto: yksilö puhdisti kalliota ”raivausmielessä”, vaikka paikalla aloitettaan louhinnat parin viikon päästä. Yksilö toimitettiin jatkotutkimuksiin.
Homo Projectusta kutsutaankin tiedepiireissä tuttavallisemmin puuhastelijaksi. Projectuksen on tehtävä jatkuvasti jotain, usein vain näennäisesti hyödyllistä puuhaa. Lajin edustaja saattaa kuokkia puutarhaa, silittää lasten vaatteita tai kutoa vielä yhtä sukkaparia. 
Näyttää siltä, että puuhastelun perimmäinen tarkoitus on tehrä ny ees jotain. 

”Me Oulangalla uskomme, että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää tarvitse kaikkea voimaamme päivittäiseen selviytymiseen, joten teemme sijaishommia. Seuraavaksi aiommekin tutkia ihmisen käyttäytymistä tilassa, jossa mitään ylimääräistä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Aiomme lähettää kymmenen koehenkilöä viikoksi perheisiin, joissa asuu kolme alle kolmevuotiasta lasta.”
Tutkimuksen arvion mukaan jopa kolmannes nyt elävistä ihmisistä ovat sittenkin lajiltaan Homo Projectus eivätkä Homo Sapiens. Alla olevasta testistä voit tarkistaa, kumpaan ihmislajiin sinä todennäköisesti kuulut: 
O Kirjoitan blogia
O Teen käsitöitä muuten vain
O Minulla on puutarha, joka ei kuitenkaan ole pääasiallinen ravinnon lähteeni
O Kodissamme on akvaario
O Ilmoitin lapseni jalkapallokouluun 
O Silitän lasteni vaatteet
O Siivoan lastenhuoneen iltaisin
O Teen itse joululaatikot 
O Etsin remontoitavaa asuntoa
O Haaveilen talon rakentamisesta
O Väittelen internetissä
Yksi tai useampi kyllä-vastaus viittaa Homo Projectus havaintoon. 
6 Permalink

Ennen oli tissit, sitten tuli lapset

Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-juontajan ääneen (siitä huomenna taas näytteitä!) niin pyytäkää palaamaan tänne itään. Olisi vähän nalkutettavaa, laulettavaa ja naurettavaa tehtävänä.

Edelliseen viitaten, kun herää joka yö neljältä tyhjentämään ikitukkoista nenää ja yskimään parit keuhkot pihalle, ei jaksa tuottaa kunnollista tekstiä. Siksi on parempi pysyä näissä lyhyissä töksähtelyissä. #marttyyrinpäiväkirjat.

Mutta sitten toisaalta, tässä väsymystilassa sitä on samalla tavalla armollinen itselleen kuin darrassa (jotenkin onnistuin leipomaan senkin olotilan itselleni viikonloppuna kahdesti), että voi vaikka lounastunnilla ohimennen ostaa itselleen kahdet tennarit alle viidessä minuutissa.

Tässä tilassa ei kuitenkaan ole parasta tehdä kirppisilmoja. Ref kaksi äskeistä: ”Superkuuma kesämekko, törkeän siisti ruskettuneella iholla. Myös vähän törkeän lyhyt jos ottaa vähän massaa ja mekosta tuleekin vähän pieni (ei käynyt siis tietenkään mulle). ” (…) ”Jatkamme minun vartaloni muutostarinoilla. Ennen oli tissit, sitten tuli lapset. Ja niin kävi tämä maailman ihanin Karen Millen yhden käyttökerran jälkeen väärän malliseksi”.

 

Kevättä kohti, tyhjin rinnoin.

Lauantain juhlissa tanssiminen ilman mukana laulamista (lue: huutamista) oli kamalaa. Tuntui kuin vetäisi mykkäfilmissä. Tai sellaisessa leffan kuvauksissa, jossa statisteille on sanottu ”kuvitelkaa että tanssitte musiikin tahtiin”. Ilmeisesti olen maailman ainoa statisti, joka laulaa mukana kurkku käheänä anna sun peppusi keinua vaan keinua vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuossa mykkien joukossa se saattaa olla vähän ärsyttävää kun yksi laulaa täysiä. Sori not sori.

Sitä en sitten osaa käsittää että kun tilaa yhdenlaisen talon, saa takaisin toteutuskuvat toisenlaisesta talosta. Call me nipo, mutta jos on suorat kulmat ranskalaisissa parvekkeissa niin ei niihin nyt saakeli puolipyöreitä sitten rakenneta. Talostamme myös ilmeisesti kuvataan elokuvaa. Japanilaista trilleriä nimeltään liikkuvat ovet, madaltuvat ikkunat.

Väliaikaisen kotimme rappukäytävän toisen ja kolmannen kerroksen välissä tuoksuu tosi hyvältä. Ihanaa kun joku jaksaa pestä rappusiakin!

Tähän mitenkään liittymättä, ihan mahtava yllätys että Kakkosen uudet välikausikengät voi pestä koneessa.

Kakkosesta puheen ollen, tarhan tyypit tänään kyseli että mitenkäs se siirto menikään, että elokuusta ette sitten enää tule tänne? Meinasin ehkä ihan vähän räkäpäissäni käydä siinä parkumaan, kun tajusin että ihan muutaman viikon päästä lopetamme tuossa ihanassa lapsemme kasvattaneessa lintukodossa. Kevätjuhlalahja-ahdistus to the max!

Tänään tuli Laurin taloista toinen jakso, ja Katsomosta löytyy kaikki jo kaikki jaksot Laurin oma talo -nettisarjasta. Sen vikassa osassa saattaa näkyä joku markkinointihenkinen ihminen, joka oikeasti kuvasi Alvardagin Instaan jännää behind the scenes -videota, mutta päätyi ohjelmaan näyttäen siltä tosi-tv ohjelman kuvausten statistilta, joka ei vaan vittu pystynyt pysymään pokkana vaan kuvaa ihan kiimassa julkkiksia samalla kun piti kuvitella että tanssii musiikin tahtiin. OH LORD miten noloa. Onneksi se en ollut minä.

Mun ei vissiin tarvitse haaveilla urasta statistina.

Ei ehkä myöskään minkäänlaisena kustannustoimittajana. Yhdys sanat menee väärin ja tämäkin teksti olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten, vaikka ekojen tissien kohdalla.

Tissit.