Tietoa mainostajalle ›

Muutama yllättävä totuus lapsiperheestä

9 Permalink

Ajattelin jakaa kanssanne pari sellaista faktaa, jaettua salaisuutta, jotka empiirisen tutkimukseni mukaan ovat täyttä totta kaikissa lapsiperheissä.

  • Kiviä ei heitetä koskaan pois. Ei vaikka ne olisivat näennäisesti soraa. Katso tarkemmin – on siinä kiviä!
  • Sanni laulaa että mitähän hittoa.
  • Aikuiset eivät paina hissin nappuloita.
  • Jos menette hissiin ja sinä haiset siltä itseltään, voit pelastaa tilanteen katsomalla muita aikuisia sellaisella ”äh, voi näitä lapsia”- ilmeellä.
  • Lapsesi kertovat vielä joku päivä kaupan kassalla että meidän äiti pieraisi hississä.
  • ”Olisiko seksi sun mielestä ihan vastenmielinen ajatus?” on yllättävän romanttinen ja kuuma lause.
  • Aika usein vastaus on olisi, mutta aina kannattaa yrittää!
  • Jos haluat olla huomenna pois töistä, mutise vain iloisen yllättyneesti Me ollaan muuten oltu nyt aika pitkään terveinä!
  • Mikään ei ole nopeampi tapa saada itselle paha olo kuin kuulla lapsen suusta pahamaineinen lause ”Kerttu oksensi tänään päiväkodin eteiseen”.
  • On myös olemassa kolmikirjaiminen sana joka saa pääsi kutiamaan välittömästi.
  • Se vaatehuoneesta kirpparille kaivamasi ihan tosi hyväkuntoinen body on todellisuudessa bataattitahrainen ja saattaa sisältää reiän tai pari.
  • Tulet vielä jonain päivän unohtamaan jonkun lapsen jonnekin. Rajansa kaikella.
  • Jos vanhemmista toinen lähtee työmatkalle, toinen sairastuu yhtä aikaa jokaisen lapsen ja liikkuvan olennon kanssa kaikkien aikojen noroon samalla kun keittiön putket prakaavat.
  • Imurointi-sanan alkuperä on swahilia ja tarkoittaa kutsuu hiekkaa lattialle.
  • Ihana illallinen ravintolassa tarkoittaa neljän minuutin kauhomista, kahta minuuttia uhkailua, kiristystä ja lahjontaa ja lopulta 10×5 minuuttia Five minute hacks -videoita.
  • Luulen, että kaikki maailman muovit ovat itse asiassa lapsiperheistä peräisin. Sori siitä.
  • Saatat lähettää joku päivä kaikille vanhoille Sanna-nimisille asiakkaillesi tekstiviestin ”Kakka on”. Siri – ystävä vai vihollinen?

Pidätän oikeuden lisätä listaan myöhemmin erinäisiä totuuksia, koska aivoni eivät toimi enää tänään. Olen viettänyt liikaa aikaa piirtämällä omituisia hahmoja, ja se jos jokin hyvät ystäväni on raskasta hommaa.

 

9 Permalink

Lapsentahtinen siivous

5 Permalink

Lapsentahtisesta imetyksestä ja ruokailusta tiedetään jo paljon, mutta oletko kuullut että myös siivouskasvatusta voi tehdä lapsentahtisesti? Kyllä vain! Tällä lempeällä kasvatusmetodilla saat kuin huomaamatta luotua innokkaita kodin siivoajia.

Menetelmä on varsin helppo, kunhan kiinnität huomion muutamaan perussääntöön. Alla kymmenen vinkkiä lapsentahtiseen siivoukseen.

1. Aloita nuorena! Lapsi tietää itse, milloin hän on valmis siirtymään siivoamaan, mutta usein jopa viisitoistavuotias voi osoittaa kiinnostusta lapsentahtiseen siivoukseen.

2. Huomaa herkkyyskaudet. Kun lapsi sanoo ”voinko moppioida lattian”, tartu siihen. Silloin siivotaan, vaikka se olisikin vuoden ainoa krapulapäiväsi.

3. Anna lapsen tehdä juuri sitä mitä haluaa. Lattiat voi ihan hyvin pestä ikkunanpesuaineella.

4. Hyväksy pieni sotku. Mitä siitä, jos siivouksen päätteeksi löydät lattialta litran saippuvaahtoa ja lakanat tiskikoneesta. Ainakin lapsi siivosi!

5. Kannusta oikeaa käytöstä. Sujauta lapsen suuhun karkki noin kymmenen minuutin välein.

6. Hyödynnä lapsen luontaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Tyypillisesti parhaimpia tehtäviä lapselle on kaikki mihin liittyy välineistöä, suihkuttelua tai liikkumista.

Terkkuja Hakolalle: nyt on pöyhitty.

7. Ole kärsivällinen ja salli tauot. Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tutkia välillä pyöräilykarttaa.

8. Anna lapsen määrätä siivouksen kesto. Terve lapsi tietää kyllä, milloin riittää. Lapsi ei voi siivota liikaa.

9. Maksa lapselle siivouksen päätteeksi. On hyvä oppia, ettei tylsiä asioita tehdä ilman palkkaa. Opeta lapsi myös neuvottelemaan.

10. Älä pakota. On hyvä tiedostaa, ettei siivous onnistu kaikilta lapsilta heti, joskus myös aikuisilla on tässä vaikeuksia. Silloin voit hyvin freskatoida siivouksenne.

HUOM: ohjeet ovat sovellettavissa myös aikuisiin miehiin. Vaihda tällöin kohdan 5 kannustuskarkin tilalle pieni tissin vilautus.

5 Permalink

Viisi koulun aloittavaa äitiä

Koulun alkuun voi suhtautua monella tavalla. Tunnistatko itsesi?

Some-äiti

Some-äiti rakentaa draaman kaarta hyvissä ajoin. Keväällä hän laittaa Facebookiin kuvan lapsestaan kevätjuhlissa, kertoen että tässä sitä on yhden aikakauden loppu, end of an era. #Enkkutekstit on aina hienoja. Elokuussa on vuorossa ikoninen reppukuva, jossa äiti takaapäin katselee lapsensa itsenäistä matkaa ja toivottaa pienelle keveitä askelia. Sydän <3.

Koulun alettua Some-äiti laittaa lapselleen hassuja emojeja pitkin päivää, kunnes Wilman ilmoitus pärähtää suoraan älykelloon. Opettaja pyytää vähentämään yhteydenpitoa ettei lapsi roikkuisi jatkuvasti kännykässä.

”Jos voisit edes yhtenä päivänä laittaa tän päälle, pliis!”, äiti yrittää lempeästi GoPro kädessään, mutta on tyydyttävä siihen mitä saa: kuva hänen omasta heijastuksestaan pihan lätäköissä, blogikirjoituksensa tästä valtavasta tunteiden kirjosta.

Syksyllä hän voi jo varmasti opettaa lapselle kuinka Snäppi toimii, saadaan sitten vähän tehokkaammin fiidiä jaettavaksi. Mutta Jodeliin sitten vasta kolmannella, rajoja on vedettävä!

Itkijä-äiti

”Voi että miten mun pieni vauva nyt voi olla näin iso!” Itkijä parahtaa ripsarit sieraimissaan, kun lapsi astelee ensimmäistä kertaa koulun ovista sisään – tutustumiskäynnillä toukokuussa. Äidin saa itkemään pienimmätkin ajan kulumiseen liittyvät vihjeet. Pieneksi jääneet tarhatossut ovat aivan liikaa. Iltaisin äiti tuijottaa pienokaisensa jaloista tehtyä kipsivedosta ja huokailee miehelle, kuinka se ihan vähän aikaa sitten vasta tuossa söi tissiä ja sanoi ”iti”.  Samaa voi hyvin päivitellä lapsen koulukavereiden edessä.

Ensimmäinen koulupäivä on äidille tiukka rasti. Lapsi on kovasti pyytänyt, ettei hän itkisi (miten iso se jo onkaan kun osaa näin pyytää!), mutta minkäs sille voi. Pelkkä repun vilahdus saa äidin parkumaan paksuja räkäkyyneleitä. Tilaisuuden loppuessa muut vanhemmat kysyvät, pitääkö paikalle soittaa kenties ambulanssi. Vastahakoisesti äiti päästää oven pitkästä kahvasta irti ja nyyhkii koko matkan kotiin.

Lokakuun puolivälissä koulun henkilökunta alkaa ystävällisesti vihjailla, ettei lasta ehkä enää tarvitse saattaa luokkaan asti.

Pakka levällään – äiti

”Onko jollain tietoa mihin aikaan koulut alkaa torstaina?” huutelee Pakkis Facebookissa iltauutisten aikaan. Mitään ei ole valmiina; ei reppua, ei bussikorttia, ei kynän puolikastakaan. Viime kevään kurahanskat lojuvat myttynä kenkäkorissa. Lapsi kyllä taisi puhua iltapalalla jotain siitä ekasta päivästä, mutta kuka nyt niitä niin tarkkaan kuuntelee.

Some-äiti laikkaa Pakkiksen päivitystä juuri nyt ja kommentoi että ”9.30, etkö kattonu mun Insta-storya?” Seuraavana aamuna Pakkis tuo lapsensa väärälle pihalle juuri kun kello lyö puoli ja ihmettelee, miten koulupäivä voi loppua jo yhdeltä. Mihin lapsen on silloin muka tarkoitus mennä?

Illalla lapsi pyytää äidiltään mitä kohteliaimmin, voisiko huomenna saada vaikka aamiaista kotona ennen kuin kouluun viedään yöppäreissä.

Hikariäiti

Tällä mutsilla (ja ehkä hänen lapsellaankin) on jo kesäkuun alussa reppu hommattuna, lyikkärit teroitettuna, nimikoidut vaatteet silitettynä ja Wilma-tunnukset tiskin alta hankittuna. Hän tuntee ihmisiä, katsos. Hän on valmis, on ollut jo vuosia. Ensimmäisten viikkojen aikana äiti tekee lapsensa kanssa kaikki kotitehtävät tunnollisesti, tuuppaa reissuvihon täyteen kauniilla käsialalla kirjoitettuja viestejä ja kontaktoi kaiken koulukavereiden vanhemmista Aapiseen ja Tuhattaituriin. Eikä muuten tule yhden yhtä suonikohjua niiden kirjojen kansiin.

”Kaikkihan tietää että tähän hommaan käytetään vain ja ainoastaan kirjastomuovia!”, hän tuhahtaa sormensa kiinni liimanneelle Pakkikselle samalla kun valmistelee ensi viikolle sovittuja tapaamisiaan musiikin opettajan, keittäjän ja Ranskan kerhon open kanssa. Kerhoa ei ole toki vielä ehditty perustamaan (se saamarin vanhempaintoimikunta on niiiiiin hidas), mutta hänellä on vetäjä jo valmiina.

Aktiiviäiti

Vanhempaintoimikunta tiedottaa: Kohta se koulu alkaa! Lumi on jo melkein sulanut!

Aktiiviäiti on jo neljättä vuotta vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana, olkoonkin että hänen vanhin lapsensa on vasta viisi. Hän käyttää vapaailtansa kevättalkoiden järjestämiseen ja mokkapalareseptin hiomiseen, sillä hei, tässähän on meidän lapsista kyse. Aktiiviäiti odottaa ensimmäisenä koulupäivänä Itkijää ja Pakkista jo parkkipaikalla, sillä hän haluaa olla heti ensimmäisenä toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi toimintaan mukaan. Tule vain tähän tutustumaan vanhempaintoimikuntaan, tässä olisi keksejä ja lämmintä mehua jos maistuu – vanhempaintoimikunta tarjoaa! 

Aktiiviäiti rakastaa arpoja, värikkäitä tiedotelappusia ja hikariäidin tavoin kontaktimuovia. Hikariäidin kanssa tosin on silloin tällöin pientä kitkaa – hän kun ajaa vanhempaintoimikunnan budjettiin kovalla tahdollaan ranskan kielen kerhoa, vaikka aktiiviäiti niin toivoisi että koululle saataisiin joskus, edes joskus, se perheen yhteinen taidepaja järjestettyä.

Vessapaperirullan hylsyjäkin olisi jo IKEA-kassillinen kotona odottamassa.

 

Kirjoittaja on tuore koululaisen äiti ja tunnistaa itsensä ainakin neljästä hahmosta.