Tietoa mainostajalle ›

Meno- ja käytösvinkki: LUX Helsinki

Esplanadilla joku tuijottaa purkitettua valoa. Teos ei ilmeisesti ihan aukea. – Täähän on ihan kuin meidän jääkaapista vaan ottais kuvan. Hohhoh taas.

– Saatanan typerää että nää on kaikki polven korkeudella, tuhahtaa vanhempi taiteen ystävä seuraava teoksen kohdalla. Tämä on lapsille suunnattu alue, huomautan ystävällisesti. – No mut täällä on joku ziljoona ihmistä, vois vähän miettiä, hän puhisee kävellessään jo seuraavaa arvatenkin ihan paskaa teosta kohti.

Järjestyksenvalvojat seisovat tien reunassa ja vahtivat tarkasti isoa laumaa. Tapahtumahuumassa moni harhautuu kävelemään keskellä liikennöivää autotietä. Keltaliiviset miehet saavatkin ystävällisillä huomautuksillaan monet havahtumaan vaaralliseen ylitykseen, kunnes Jack Sparrowksi pukeutunut mies kävelee varoituksista piittaamatta keskelle autotietä. – Hei älä mene punaisia päin, yrittävät vielä viimeisen kerran. Hattu heilahtaa ja tyyppi huutaa takaisin ärsyyntyneenä: I don’t speak your fucking language.

Olemme kävelleet lasten kanssa melkein puolitoista tuntia ympäri LUX Helsinkiä. On vähän kylmä ja lapsia jo vähän väsyttää. Kaikki on kuitenkin niin siistiä, ettei tilanne lipsahda lähellekään kiukutteluja. Ihastelemme hienoja valoja ja mietimme miten sen talo näyttikin siltä että se kaatuu vaikka pysyi ihan paikallaan. Fiilistelen tapahtuman järjestäjät mielessäni kuinka hienosti iso massa etenee vaikka välillä ihmisiä onkin ruuhkaksi asti. Isommat teokset alkavat itsestään muutaman minuutein välein, jokainen ehtii varmasti nähdä kaikki hienoimmat efektit. Missään ei ole ongelmia, katkoksia tai virheitä.

LUX on mieletön onnistuminen tänäkin vuonna. Jaksan taas ihmetellä kuinka jotain näin hienoa pääsevät kaikki ihastelemaan. Reitti on sopivan mittainen, erinomaisesti merkitty ja etenee sujuvasti. Teokset hienoja ja erityisesti musiikit tänä vuonna sykähdyttäviä. Välillä korvat on vain pakko pistää vähän tukkoon, ettei se aina jostain löytyvä määkivä naputus kanna omiin korviin. Jokaisessa nurkassa tuntuu olevan se yksi tyyppi.

Näitä saatanan ankeuttajia. Mikä teitä vaivaa?

Jos sinulle tuotetaan maksutta (mutta isolla vaivalla ja rahalla) hienoja elämyksiä, onko pakko valittaa aivan naurettavista asioista? Ihanko tosiaan sua nyt vituttaa että se yksi pönttö joka sinua ei edes kiinnosta on liian matalalla ja ennen kaikkea; onko ehdottoman tarpeellista suoltaa sitä kitkerää makua omasta suusta kaikkien muidenkin nieltäväksi? Sylettää nää tyypit. Jos joku juttu ei ole sua varten, lähde menemään. Suu suppuun ja poistu paikalta. Yle Areenasta löytyy varmasti vaikka Sohvaperunat.

Aina välillä, joskus jopa aina vituttaa aikuiset ihmiset. Hävettää seistä lasten kanssa vieressä kuuntelemassa kun jonkun saama ilmainen kokemus ei kelpaa.

Tämän tekstin piti käsitellä ainoastaan LUXia ja kehottamaan teitä sinne vielä huomenna valofestivaalin viimeisenä aukiolopäivänä. Neuvoisin että menkää aamulla 7-9 välillä tai illalla 17-20. Vinkkaisin että tämä oli hyvä kombo: Illallinen Himalaja -ravintolassa kolmikulmassa, siitä Designmuseon edestä alas Arkkitehtuurimuseon sisäpihan kautta (paras teos mun mielestä!) Kasarmille ja siitä suoraan Espalle, kauppatorille, Sofiankadulle ja Tuomiokirkolle. Espan kautta katsomaan Mikrogalleria ja siitä vielä Korkkaria pitkin takaisin alkupisteeseen palokunnan tornin vierestä. Sekin oli hieno.

Mutta ne helvetin määkijät pilasi tämän tekstinkin. Pitäkää tunkkinne.

Tarinoita merestä ja parhaat merimuseot

0 , Permalink

On käsittämätöntä, miten iso osa Suomen historiasta, kulttuuriperimästä ja asenteesta on mereltä peräisin. Tämän ehkä tiedätkin jos olet merellä viihtyvästä perheestä kotoisin. Tiedät Bengtskärisi. Majakat on tuttuja ja meritarinat kuultu.

Jos istut juuri nytkin veneen hytissä merikarttaa ja sääennustetta tutkien, olethan tsekannut samalla myös Lokin?

Ihan kaikkia parhaita satamia et ehkä ole vielä nähnyt. Et ehkä tiedä Hangon kylpylän historiaa tai ole kuullut kovimpia sotatarinoita Suomenlinnan edustalta. Tai jos oletkin, kirjaa ne itse Lokiin!

Voi olla että jossain toisessa vesistössä luuhaa lapsiperhe keskellä pläkää ja miettii mitä ihmettä keksisi tappelevan perheen ajanvietteeksi.

Kirjoita heille hyvät tarinasi Lokiin, muiden merten tarinoiden sekaan.

Loki on Itämerta ja sen kulttuuriperimää suojelevan  John Nurmisen Säätiö:n  tuottama ja julkaisema verkkopalvelu, joka kokoaa kartalle kansalaisten ja merellisten organisaatioiden jakamia tarinoita, museoiden kiinnostavimpia sisältöjä sekä parhaita retkikohdevinkkejä Suomen rannikoilta ja saaristosta.

Rimpuileva Mamma tässä arvatenkin selailee Lokista uusia jänniä tarinoita katseltavakseen.

 

Joonas Linkola ja the making of uusi Loki-merkintä ”tässä kohdassa nuori mies tipahti mastosta ottaessaan sitä siistiä kuvaa”.

 

Eikö Bengtskär auennut? Onko lokikirja tuntematon käsite? Lue silti vielä.

Sillä myös niille jotka viettävät aikansa kuivalla maalla, Loki saattaa tarjota uutta tekemistä. Edessä on aika paljon sadepäiviä ja olette jo ehkä käyneet Kiasmassa, Luonnontieteellisessä ja Heurekassakin (ei ole museo mutta ihan yhtä sivistävä). Tai joissain muissa museoissa toisissa kaupungeissa, niitä en osaa luetella.

Entä merimuseot? Niitäkin on aika paljon.

Meininkiä Lasten Vellamossa. Kuva: Lasse Lecklin, Merikeskus Vellammo, lähde Loki.

Tunnetteko jo Kotkan Vellamon, Turun Forum Marinumin tai the Rankin? Tiesitkö, että niistä jokaisessa on lapsille ihan törkeän paljon siistiä tekemistä? On moottorin käynnistämistä, meritaisteluiden uutta katselmusta, laivojen tutkimista, helikopterikenttiä ja säikähtäneitä pallokaloja.

Minä en tiennyt, tuntenut tai osannut kaivata noita museoita, kunnes löysin ne kaikkia Lokista vuosi sitten.

Seuraavan kerran nakutan kännykkään lokistories.fi vielä tällä viikolla kun matkaan veneellä Porvoon kaukaisimpaan saareen ja lasten suusta alkaa ekan kerran muodostua se pahin: ”koska me ol…”.

Hiljennän ne jollain kovalla majakkatarinalla. Just watch me.

Disclaimer: 

Olen ollut kaksi vuotta mukana pro bono työllä Loki:n kehittämisessä. Tästä tekstitä ei makseta mitään, mutta tokihan mulla on oma lehmä ojassa – haluan teistä mahdollisimman monen Lokin käyttäjäksi, joten mene jo ja testaa onko siellä teitä kiinnostavia asioita!
0 , Permalink

Menovinkki: Rush trampoliinipuiston Naperopomppu

2 Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto

rush trampoliinipuisto
Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampoliinilla. Pelkästään. Jonotti vartin omaa vuoroaan, pomppi kaksi minuuttia frontsideollieeee huutaen ja palasi sitten jonoon.

Oli muuten hyvin investoitu harrasteraha se.

No, nyt on löytynyt paikka, jossa Kakkosen kanssa saa niin sanotusti rahalle vastinetta. Rush trampoliinipuisto on juuri sitä, miltä kuulostaakin. Lähes pelkkää trampoliinia silmän kantamattomiin, ja niiden välillä kiireessä juokseva tramppalover12. Kun jokaiseen pitäisi ehtiä.

Viime perjantaina me ehdittiin juosta vihdoin koko puiston kaikki trampat läpi. Päiväkoti oli kiinni, joten otettiin ilo irti arkivapaastamme ja käytiin tutustumassa Rushin uuteen Naperopomppuun, jossa koko puisto on varattu puolentoista tunnin ajaksi vain alle kouluikäisille.

Konsepti oli aivan mahtava!

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

 

Puistossa oli ihanasti tilaa, eikä tarvinnut pelätä että pieni Robin juoksee jonkun isomman lapsen tuplatriplavoltin alle innoissaan. Kaiuttimista raikui (ja välillä vähän särisi) lasten musa ja ilokseni vanhat Disney-klassikot (jos näit jonkun laulavan Hakuna Matataa ja eläytyvän Let it Gohon polttopallokentän korkeimmassa kohdassa lasten odottaessa kärsivällisesti sitä heittoa, se en ollut minä).

Siellä me upouusissa tahmasukissamme sitten pompittiin niin että aivot tärisi. Tai siis minä instailin ja Rushin Petteri pelasi lasten kanssa polttopalloa. Puistossa oli toki paljon muutakin kuin tramppoja: vaahtomuovimonttuja, koripallomeininkejä ja jotain joka näytti lähinnä Gladiaattorien radalta.

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

Aikaa touhuiluun oli varattu se puolitoista tuntia, mutta noin 50 minuutin kohdalla tyypit alkoi näyttää tältä:

rush trampoliini kokemuksia

 

Suunnilleen näissä kohdin Ykkönen pyysi multa vienosti että voitaisko me jo lähteä kotiin. Pakkasin kaksi hikistä, punaista, väsynyttä ja kaikin puolin onnellista tyyppiä takapenkille ja mietin kateellisena, että olisin minäkin kyllä pomppinut, jollei olisi tämä selkä. Ja nämä synnyttäneet sisuskalut.

Ei siitä sen enempää.

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

Jos sulla on tulevana perjantaina aamupäivällä aikaa, kotona energisiä lapsia ja lantionlihaksissa voimaa, pakkaahan koko konkkaronkka pienelle retkelle Pitäjänmäkeen!

Naperopompun lippujen hinta normaalisti 7€/1h tai 10€/1,5h / hlö (Alle 2-vuotiaat ilmaiseksi) + pakolliset Rush-sukat 3€ /hlö.

Kaksi viimeistä kuvaa by Jukka Kiistala, editointi minun.
 
2 Permalink