Tietoa mainostajalle ›

Kaikkien aikojen TOP20 Valeäiti jutut!

Kaivelin blogin muuton aikoihin Google Analyticsista tiedon kaikkien aikojen luetuimmista teksteistä. Lista oli osittain vähän yllättävä, mutta kaikin puolin kuitenkin jotenkin niin kuvaava että halusin laittaa sen myös tänne.

TOP20 sisältää arjen vinkkejä, murheiden jakamista, keskustelun avaamista. Sitä kaikkea Valeäiti kai onkin, kohta jo kuuden vuoden ajan.

 

Valeäidin TOP20 luetuinta tekstiä kautta aikain*:

*tai siis toukokuuhun 2017 mennessä. Siitä asti tämä teksti on roikkunut luonnoksissa.
  1. Unikouluohjeet En nyt sano että näillä aina toimii, mutta kyllä näillä aina toimii. Kokeile.
  2. Kantoreppuvertailu: manduca vs tula Klassikko. Edelleen seison sanojen takana, vaikka kantamisesta jo hyvä tovi onkin.
  3. Tonttipäiväkirja (kategorian pääsivu) Ah, rakentamisen ilot ja murheet. Näitähän on kiva seurata kun ei itse tarvitse osallistua, eikö?
  4. Valeäidin nauhoitukset (kategorian pääsivu) No hei huippua! Toinen kausi tulossa ihan just kohta!
  5. Hirviö sisälläni Ei niin kiva mutta tärkeä teksti siitä, miten lapsiin joskus menee hermot ja miksi siihen ei osaa suhtautua hyvin.
  6. Löisinkö? Kappas, sama teema. FYI: en.
  7. Ujo lapsi on fiksu Herkkislapset valikoivat.
  8. Lapsiperheen paras loma – kaikki vinkit Italiasta Ah ja voi, Italia! On parhaita lomia, mene!
  9. 20+1 lausetta joita miehille ei sanota Pitäisi tehdä tälle jatko-osa, koska lauseita kuuluu joka viikko lisää..
  10. Olen rikas ja se nolottaa – miksi? Nolottaa vähän vieläkin. Jos mun rahat kiinnostelee, tsekkaa myös aiheesta tehty Podijakso Salamatkustajan kanssa!
  11. Vaiennettu äidinvaisto Kertomus siitä, kuinka en uskonut itseäni ja lapsella oli turhaan puoli vuotta vatsan väänteitä maitoallergian takia.
  12. Mitä jätin kertomatta Kertomus siitä, kun masennuin.
  13. The niksiketju, parhaat vinkit jakoon No tällekin todellakin pitäisi tehdä jatko-osa, aivan mahtavia vinkkejä!
  14. Makaroni-martta Tarinoita ja tunnustuksia keittiöstä ja todella monta hyvää arkireseptiä teiltä, kiitos!
  15. Odotahan vain… kohta tulee jotain mahtavaa! Lohdutus kaikille pienten lasten kanssa väsyville.
  16. Pysyisitkö sinä raskauden aikana timminä? No en minäkään. Tässä avautumista siitä miten sitä kehdataan silti odottaa.
  17. Rikas, rakas, raskas elämä Vaihteeksi avautumista ruuhkavuosista ja sen aiheuttamasta ärsyketulvasta.
  18. Hiljaa hyvä tulee Hiljaiset lapset for the win!
  19. Minä en suojele sinua kaikelta Kertomus siitä miten pienen poikani jalka murtui. Voi snif.
  20. It gets better – äitiversio Melkein sama kuin kohta 15, koska eihän tätä voi olla liikaa kertomatta – asiat todella helpottuu!

Siinä se, aimo lataus synkkää ruuhkavuosiavautumista mustiin syksyiltoihin! Enjoy!

PS. Muistathan että voit äänestää minua yleisön suosikiksi The Blog Awards Finlandissa, se tapahtuu tästä. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan hotelliyö Hilton Helsinki Strandissa ja liput TBAF 2017 -gaalaan kahdelle. Majoittuminen sisältää runsaan aamiaisen, kuntosalin ja allasosaston käytön sekä illallisen kahdelle ravintola Brossa.

Tässä kuussa tuomaristo sitten päättää, olisinko minä peräti Vuoden Keskustelunherättäjä. Iiks.

Rakastu aloittamiseen

Sanoin ennen olevani perfektionisti. Se kuulosti niin komealta, kunnianhimoiselta.  Olen valitettavasti kuitenkin oppinut, etten todellakaan jaksa hinkata asioita niin täydelliseen lopputulokseen mitä pesunkestävä perfektionisti tekisi. Saatan hyvinkin laittaa blogijuttuun kuvan, johon en ole ihan tyytyväinen. Ihan vain saadakseni jutun tehtyä loppuun asti.

En siis kärsi Eeva Kolun tapaan täydellisyyden tavoittelusta, mutta jostain muusta kyllä. Olen kaikki tai ei mitään – ääliö.

Jos jotain tehdään, se tehdään kokonaan!

Kirjat luetaan loppuun vaikka olisivat huonoja, kotisiivoukseen kuuluu aina kaikki imuroinnista lakanoiden vaihtoon ja vessojen pesuun, loppuraportti tehdään töissä alusta loppuun, salilla treenataan koko ohjelma viimeistä toistoa myöten. Ruoanlaitossa vaihtoehtoina on kaikki alusta itse tai einekset. Puolivalmisteita ei tällainen ääliö tajua käyttää.

Mielessäni asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti, mutta kokonaan ne kyllä pitää suorittaa. Arvatkaa vain kuinka usein siivoan tai käyn salilla?

Kaltaiselleni suorittajalle täydellistä lopputulosta tärkeämpää on kokonainen lopputulos. Sen takia moni juttu paisuu omassa päässä liian isoksi, enkä tee sitä ollenkaan. Salille lähtöä miettiessä päässä vilkkuu se kolmas kierros kahdeksatta liikettä ja kaikki tuntuu liian raskaalta. Töissä loppuraporttia aloittaessa näen jo edessäni kymmenet eri kuviot ja sepustukset, jotka vielä pitää saada aikaan.

Enkä tee yhtäkään. Sillä vaikka kuinka olen itse itseäni hienosti neuvonut pilkkomaan töitä ja asettamaan osatavoitteita, harvoin siinä oikeasti onnistun.

Katselen kateellisena minua rennompien ihmisten menoa. Insinöörin mielestä on oikein fine imuroida maanantaina, laittaa pyykkejä keskiviikkona ja pestä yksi vessa seuraavana lauantaina. Minua se kiristää, vaikka oma kaiken kattava tapani jättäisi koko kämpän taatusti siivoamatta seuraavaan Freska-päivään saakka.

Mieluummin en tee mitään kuin vain vähän.

Tämäkin blogikirjoitus meinasi jäädä kirjoittamatta, koska en ollut varma saanko tästä ajatuksesta kokonaista tekstiä aikaiseksi. Korvieni välissä joku sanoi että äh, älä, ei siitä ainakaan hyvä tule. Ei kannata yrittää jos ei voi voittaa tuntuu sekin välillä olevan elämäni mantra.

Maailma ympärillä vilisee suorittamista tukevia kliseitä kuten ”stop starting and start finishing”. No hemmetti kun tällä ajatuksella en sitten aloita ollenkaan!

Nyt haluan rakastua suorittamisen sijaan aloittamiseen. Tehdä tyytyväisenä vain viiden minuutin ajan uutta blogipostausta tai rohkeasti siivota vain keittiön.

Jos vaikka yrittäisin ensi alkuun totella omaa neuvoani, jonka kerran työkaverilleni annoin työblokkien purkamiseen. Hänellä se toimii kuulemma edelleen. Sen jujuna on aikaan sidottu aloittaminen: Laita ajastin soimaan 20 minuutin päähän ja sitoudu aloittamaan jotain isoa asiaa sen verran. Kun aika loppuu, saat lopettaa tekemisen.

Yleensä sen lyhyen ajan aikana saa vihdoin hommasta kiinni ja lopettamisen sijaan tuleekin nakutettua raivoisassa flow-tilassa kaikki valmiiksi.

Ei täydelliseksi, mutta valmiiksi. Ah, miten ihana ajatus.

..ei kun, siis..no, opettelen tästä pois. Vähän kerrallaan.

Vähän kehno mutta loppuun asti suoritettu kuva muistuttaa toisesta ikiviisaudesta: yksi asia kerrallaan.

Valeäiti ehdolla suuren maailman gaalassa!

En oikein tiedä miten aloittaisin tämän tekstin, joten kopioin suoraan sen mitä päässäni kaikui kun sain kesän alussa tästä tiedon:

OMG OMG OMG MÄ OLEN EHDOLLA BLOG AWARDSISSA!!

Siis The Blog Awards Finlandissa, blogimaailman Oscareissa, minä??

Nyt on pienen osa-aikabloggaajan polla melko sekaisin. Minut on tuomaristo suuressa viisaudessaan tuhansien joukosta valinnut TOP3:een. Niin siistiä! Ja kategoriakin on just eikä melkein:

”Sosiaalisen median kingi, joka erottuu joukosta. Vaikuttaja, jonka tekstit/videot/postaukset herättävät tunteita joko puolesta tai vastaan. Ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin eikä hätkähdä tunteikkaasta palautteesta.” TBAF kategoriakuvaus.

Sellainen olen siis minä. Keskustelunherättäjä. Kingi.

Se, olenko peräti Vuoden Keskustelunherättäjä selviää lokakuun lopussa järjestettävässä huikeassa gaalassa. Silloin isolle screenille läväytetään minun, Tämän kylän homopojan ja Tuure Boeliuksen naamat hetkeksi, kunnes joku meistä valitaan voittajaksi. Huh missä seurassa olen, arvostan!

Toissa vuonna sain näihin bileisiin kutsun maailman parhaan Katjan avecina. Olin ihan törkeän hämmentynyt. Minäkö, tosiaan? Seuraavana vuonna sain oman kutsun juhliin. Olin vaihteeksi hämmentynyt. Minäkö, todellako?

Tänä vuonna olen itse ehdolla. Tiedätte jo, miltä tuntuu.

Mutta tänä vuonna olen myös kiitollinen, liikuttunut, onnellinen ja ylpeä sen yhä enemmän hämmentyneen lisäksi. Myös melko paniikissa olen. Sillä tässä on edessä tilaisuus, jossa pitäisi näyttää ihan hiton komealta, tunnistaa kaikki vloggaajat ja yrittää pysyä pystyssä ja kuulla jotain oman jännittyneen sykkeen läpi.

Ehdokkaiden julkistustilaisuuden perusteella tässä on vähän harjoittelemista edessä, ainakin poseerauksen osalta.

Voittajan valitsee tuomaristo, joten tässä ei nyt voi muuta kuin odotella. Ja keskustella, hah!

Jos nyt kuitenkin haluatte jotain tukitoimintaa äänestyksen muodossa tehdä, voitte toki kannustaa minut hurjaan voittoon Yleisön suosikki – kategoriassa, johon kaikki 42 ehdokasta osallistuu! Äänestys tapahtuu tästä.

Vielä yksi juttu: JUMALAUTA MITEN SIISTII!

Kaksi viimeistä kuvaa lahjakkaan kanssaehdokkaan, Einon, käsialaa.