Tietoa mainostajalle ›

Sydän vähän kallellaan

Lähtiköhän se jo koulusta? Onko suojatien kohdalla tänään auto? Katsooko autoilija tietä vai Facebookia?

Miksei se vastaa? Onhan se kotona kun avaan oven?

valeäiti huolia

Minnehän ne meni leikkimään? Ikkunoista ei näy mitään.

Siellä on jo tosi pimeääkin. Kuinka monta minuuttia siitä on kun ovi pamahti kiinni? Löytyyhän sen pihalta kun menen hakemaan?

valeäiti huolia

Meidän pienet ovat kasvaneet ihan liian nopeasti viime aikoina, en oikein tahdo pysyä perässä. Ykkönen on kulkenut nyt viikon tai kaksi itse koulusta kotiin, kotoa kouluun. Kaikki on sovittu, harjoiteltu ja turvalliseksi havaittu. Joka päivä kello 13.22. tulee puhelu. Äiti voinko mä lähteä tänään yksin kotiin?

Katson kännykästä onko hän jo perillä. Kotimatka kestää yli puoli tuntia, vaikka matkaa on vain reilu kilsa. Hän rakastaa kävellä hitaasti, ihan omaa tahtia.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti blogi

Kakkonen on alkanut liikkua enemmän kavereiden kanssa ulkona. Joku tulee pimpottamaan ovikelloa, eteisessä kahisee hetken, sitten kuuluu reipas moikka! ja ovi pamahtaa kiinni. Rappukäytävässä kaikuu vielä hetken kikatus ja höpötys, sitten hiljenee. Lasken minuutteja, joskus vähän unohdan. Muistan sitten paniikissa miettiä mihin ne meni ja mitä ne tekee.

Hän rakastaa leikkiä ulkona kavereidensa kanssa, joskus yksinkin.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti huoli

Vanhemman huoli on ihan omaa sarjaansa. Mikään muu kokemani tunne ei kosketa yhtä syvältä, revi yhtä hajalle. Se tuntuu väärältä ja vaisto huutaa että tämä huoli pitää poistaa, miten minä annoinkin tämän tapahtua. Miksi päästin heidät lähtemään, miksi annoin mennä siihen keinuun? Toisille huolille ei voi mitään eikä niitä voi ennustaa. Useimpien huolien on pakko antaa tulla ja olla, ei niitä voi poistaa.

Epävarman vieraan kanssa on opittava elämään alusta alkaen.

Syntyykö hän terveenä, saako hän syötyä, osaanko hoitaa vauvaa, oppiiko ajallaan, pärjääkö päiväkodissa, laskeeko kuume, kulkeeko henki, kiusaako joku, kiusaako hän, pääseekö kotiin turvassa, eihän mene rakennustyömaalle.

Onko nämä kaverit hyviä, polttavatko tupakkaa, jääkö yksin, tuleeko raskaaksi tai loukkaako itsensä rinteessä, pyörällä, jonkun kyydissä.

valeäiti blogi

Ensin huolena olemme me ja meidän taitomme, sitten he ja heidän taitonsa. Luottamus on kaikkiin suuntiin pienessä testissä joka päivä, syntymästä hamaan tulevaisuuteen.

On se huoli toisaalta hienokin tunne. Se kertoo, että elämässä on jotain todella kaunista ja arvokasta. Se rakas paketti on sinulle niin merkityksellinen, että sen rikkoutuminen saisi sinutkin rikki. Lähetät maailmaan hauraimmman, tärkeimmän, kaikkesi ja toivot että maailma on sille hyvä.

Minun tehtäväni on vahvistaa sitä tärkeintä pakettia ja uskoa että hän osaa tehdä matkastaan hyvän.

Tänään on kaikki hyvin, minä tiedän
sä tulit käymään vaan
On silti mulla takiasi aina
sydän vähän kallellaan
sydän vähän kallellaan

 

Kirje ihanalle seitsemänvuotiaalleni

2 Permalink

Huomenta kulta, nyt pitäisi jo jaksaa herätä. Tänään on kasin aamu. Muistatko mikä muu aamu tänään on?

Luin eilen viimevuotisen kirjeeni sulle ja olin ihan hämmästynyt. Miten paljon onkaan vuodessa tapahtunut! Olithan silloin kuusivuotiaanakin jo toki iso, viisas ja rohkea, kaikin tavoin hieno pieni tyttö. Mutta tänä vuonna tuntuu, että herätän synttäriaamuun ainakin kolme vuotta vanhemman kaunottaren.

Hetkinen, kuinka paljon täytitkään tänään? Yhdeksän? Kymmenen?

Eihän seitsemänvuotias voi olla jo noin hauska, viisas ja osaava. Kai se on uskottava kuitenkin, osasithan jekuttaa isääkin niin älyttömän hauskasti sillä ”T.Heidi” -lapulla. Seitsemäs syntymäpäivä on iso merkkipaalu. Monesti äidit ja isät huomaavat tässä kohtaa vauvansa kasvaneen lapseksi, yllättävän itsenäiseksi ihmiseksi joka hoitaa jo paljon omasta elämästään itse.

Sanoit sen itsekin niin viisaasti uimahallissa: että olet aina ajatellut että sitten seitsemänvuotiaana olet jo aika iso. Että sitten seitsemänvuotiaana mä olen jo järkevä. No sitäkin sinä kyllä olet. Järkevä. Viisas, neuvokas ja taitava. Olet myös hauska, lempeä, rohkea ja keskeliäs.

Olet myös välillä sopivasti hölmö, sellainen kuin pienten lasten pitääkin olla. Hupsutteleva pieni rontti. Muista kuitenkin edelleen että silloin kun itsekin tuntuu että kavereiden hölmöt hommat on ihan liian hölmöjä, ne todennäköisesti myös on. Älä lähde niihin juttuihin mukaan.

Onneksi sulla riittää kivoja juttuja ihan ilman hölmöilyäkin. Rakastat vieläkin kaikkea liikkumista ja nythän muuten kelpaakin liikkua kun sait vihdoin sen vähän isomman pyörän etukäteislahjaksi! Eilen opit uimaan selkää ja pääsit koulun uimakeikalla isoon altaaseen. Se oli iso juttu se. Erityisen iloinen olin siitä, miten kerroit siitä mulle itse, iloa ja ylpeyttä puhkuen, uudesta taidosta innoissasi! Elämässä tärkeimpiä asioita on kiinnostus oppimista kohtaan, muista se kun tunnilla seuraavan kerran tuntuu ettei jaksaisi tehdä tehtäviä.

Aloitit koulun tänä syksynä, se on varmaan se suurin iso juttu mitä isoille seitsemänvuotiaille tapahtuu. Olen ihan älyttömän ylpeä siitä, miten koulu on sulla alkanut. Ihan uudessa paikassa koulun aloittaminen ei ole välttämättä helppoa, siinä tulee monta muutosta yhdellä kertaa.

Mutta eihän susta ole tarvinnut huolehtia ollenkaan (vaikka jos totta puhutaan, mua vähän jännitti aluksi miten se menee). Muistat läksyt paremmin kuin me, olet jo monelle tärkeä kaveri ja huolehdit äitiäsi paremmin omista tavaroistasi.

Tiedätkö muuten, äideissä on sellainen erityispiirre, että ne keksivät huolta vähän joka asiasta. Huolehtivat että mitenhän tuo minun lapseni (ja äiti itse!) pärjää kun pieni opettelee syömään, kävelemään, puhumaan, pyöräilemään. Kuinka sillä sujuu päiväkodissa, koulussa, töissä, tuleeko siitä hyvä kaveri ja löytäähän se ympärilleen paljon rakastavia ihmisiä?

Huolenaiheita löytyy joka vuosi lisää. Mutta tiedätkö mitä muuta? Viime aikoina mut on vallannut sellainen rauha. Kun katson sinun sileitä, rauhallisia kasvojasi, kauniita silmiäsi ja ihanasti kaartuvaa tukkaasi, mietin: ei ole mitään hätää. Olet jo nyt niin ihmeellinen ihminen, säkenöivä pakkaus, jonka ympärillä leijailee jotain niin hyvää, etten osaa enää huolehtia sinusta.

Tiedän katsoessani sinua, että sinä tulet pärjäämään, hehkumaan, loistamaan. Teet sitä kaikkea jo nyt.

Hyvää syntymäpäivää ihana, olet meille kaikille näääiiiiiin rakas.

Ja nyt sitten  ylös reippaasti, meillä on kohta kiire kouluun.

2 Permalink

Kymmenen rakkauden hetkeä 

  1. Kun istut syliin ihan tuosta vain, miettimättä onko se hyvä hetki. Aina on hyvä hetki.
  2. Kun tutkit pillin rakennetta, taivuttelet sitä loppumattomalla kiinnostuksella, välittämättä naamalle putoavista hiuksista.
  3. Kun vain istut siinä pöydän päässä. Pieni kauneusluomi kasvoillasi aivan täydellisen pyöreänä.
  4. Kun kikatat niin että sylki menee väärään kurkkuun ja sanot kutita mua lisää äiti!
  5. Kun kömmit yöllä meidän sänkyyn ihan vain koska halusit olla lähellä. En aio kieltää, aion ostaa isomman sängyn.
  6. Kun vastaatte yhdessä puheluuni ja kerrotte toistenne päälle selittäen miten hieno Kakkosen uusi tarha oli ja kuinka paljon tontilla satoi enkä minä saa selvää kumpi milloinkin puhuu.
  7. Kun vain syöt ihan hiljaa ja katsot ikkunasta ulos.
  8. Kun kerrot, että joku muu oli sanonut sisaruksestasi että jätetään tuo tänne etkä ymmärtänyt miksi koska ”sehän on melkein mun ikäinen ja sen kanssa on niin kiva leikkiä”.
  9. Kun puristat uuden tarhasi eteisessä lippistäsi ja odotat ujosti hymyillen että aikuinen kertoisi mihin sen voi laittaa.
  10. Kun hoidat itse kaikki aamuhommasi ja hymyilet samalla hiljaa. Koska olet niin ylpeä koululainen.

Silloin minulle tulee tippa linssiin sillä valtavan suuri, käsittämätön rakkaus tulvahtaa yli.  Silloin minä vain olen, kiitän ja rakastan. Painan mieleeni sen hetken ja toivon ettei se jää kasvukipujen alle, että olisitte tuollaisia vielä pitkään. Ehkä aina.

Miten voikaan saada kaksi näin suurta lahjaa ihminen. En käsitä.