Tietoa mainostajalle ›

Deiteillä ruoanlaiton kanssa

”Hei mites tää pizzakastikkeen loppu, heitänkö pois?”

”Ei kun käytetään se siihen lasagneen huomenna.”

”Totta! Miten sä ton tajusitkaan! Ihan muina Gastronaatteina siinä!”

”No se on sun syy.”

 

Oikeastaan se on Satun syy (ansio).

Satu Koivisto on Gastronaatti-kirjojen äiti. Hän on kehittänyt jo vuosia sitten itselleen ruoanlaittosysteemin, jossa edellisten ruokien ainekset pyritään mahdollisimman paljon käyttämään seuraavien hyväksi. Tavoitteena on sopivasti laiska mutta maukas arkiruoka, jossa ruoka saadaan alle puolessa tunnissa joka päivä pöytään hyvän esivalmistelun ansiosta.

”Idea on näyttää, ettei ruoan tekeminen ole vaikeaa, kallista tai aikaa vievää – eikä keittiössä tarvitse tuntea ahdistusta, stressiä tai toivottomuutta” – Gastronaatti II.

Stressiä ja toivottomuutta. Eipä kuulosta tutulta ei!

Satun toisen toivottomuutta poistavan kirjan nimi on ”Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon”. Se on iso lupaus, ainakin minun keittiössäni. Juuri nyt minä ja ruoanlaitto emme ole rakastavaisia. Olemme ennemminkin väsynyt vanha pariskunta, jonka on vielä pakko pysyä yhdessä kattiloiden takia.

Otin kuitenkin haasteen vastaan ja Satun erittäin vahvalla tuella olemme saaneet hieman parempaa yhteyttä taas rakennettua. Teillä kaikilla ei ehkä ole mahdollisuutta itkeä reaaliajassa Satulle Instagramissa puuttuvia ainesosia tai heikkoa motivaatiota (Mutta kun mä vihaan munakoisoa! Paahda edes kerran, lupaan etten sen jälkeen pakota jos ei maistu!) mutta kirjan suosittelen ostamaan jos haluat hieman muuttaa suhtautumistasi ruoanlaittoon.

Vaikka et uskoisi rakastumiseen, tällä kyökkikirjalla on monta etua: Kirja on kaunis (siitä kiitos Satun miehen Tommin upeille kuville), selkeä ja puhutteleva. Satu osaa jotenkin kirjoittaa niin että kuvittelen olevani hänen keittiössään sitä lukiessaan. Siellä on muuten paljon siistimpää kuin meillä, eikä ruoanlaitto tarkoita likaisten tiskien ja legoröykkiöiden väistelyä. Kirjassa on myös iso liuta elämään helpottavia vinkkejä ja todistetusti muutamia törkyhyviä reseptejä, joista täällä esitelty omenapiirakka on meidänkin perheessä testattu ja hyväksi todettu.

Parasta antia gastronaatissa on Satun pienet vinkit sivujen alaosissa. Ne kannustavat salakavalasti kokeilemaan, harjoittelemaan ja testailemaan. Vinkkien avulla ainakin minä löydän itsestäni rennomman kokkailijan. Niin kuin Satu minulle Instassa sanoi: älä ole liian ankara itsellesi! Hyvä siitä tulee!

Rakastan muuten myös sitä, että ihan huomaamatta ja tekemättä siitä mitään numeroa, suurin osa Gastronaatin resepteistä on kasvisruokia.

Gastronaatti II etenee hieman satokausiperiaatteen mukaisesti aines kerrallaan, helpottaen jatkuvan virran ajattelua: kun teen tänään tästä ruokaa, huomenna siitä voi jatkaa tätä. Jos jotain kirjaan vielä kaipaan, ehkä Gastronaatti for dummies -aukeamaa, jossa olisi vaikka viikon tai kahden ruokaehdotukset.

Gastronaatin kanssa voi alkaa deittailla ruoanlaittoa ja ehkä joku päivä rakastua. Mitä enemmän vietän Satun tekstien ja reseptien parissa aikaa, sitä enemmän uskon siihen että tällä filosofialla ruoanlaitosta voi tulla kivaa.

Me olemme jo hyvässä alussa! Ekat treffit ovat olleet aivan upeita ja deittailu jatkuu ihan hyvissä merkeissä, ensimmäistä riitaa vielä odotetaan.

Parasta mitä tuon alun lasagnekeskustelun jälkeen deittailustamme on syntynyt on tämä:

I MADE THIS! BOOM!

Minä tein lonkalta munakoisopastaa. Lonkalta! Munakoisoa! Ja se oli hyvää! Peittosin kaksi suurinta arkkivihollistani.

Tein myös kerran banaanijäätelöhköä kirjan inspiroimana ja lasten välitön palaute oli miten meidän äiti on voinut osata tehdä näin hyvää jäätelöä?! Niinpä! Aikamoinen velho tuo äiti Satu!

Meistä ei ehkä koskaan tule perhe, joka kattaa kauniit astiat pöytään ja syö huolettoman vaivatta valmistettua veriappelsiinipossea (mitä se tarkoittaa?), mutta meistä voi tulla perhe, joka saa rakennettua arjen ruoan jääkaappinsa sisällöstä ilman tuskan hikeä ja taistelua siitä kenen on tänään pakko.

Nyt vain pitää huolehtia että joku ostaa sinne jääkaappiin muutakin kuin kaljaa ja maitoa.

Sanottakoon vielä että sain kirjan No Tofu Publishingilta (kiitos!) ja samassa paketissa Joonas Laurilan Juoksijan järki -kirjan (27,90€), joka sekin on suositusten arvoinen: nopealukuinen, kiinnostava tarina joka saa lähtemään lenkille ex-tempore.

Gastronaatti II:n (27,90€, ei postikuluja) voit tilata tästä. Mutta kurkkaa ensin Instan puolelta arvonta!

Lue myös: 

Kuvat 1-8 (c) Tommi Koivisto, kuva 10 (c) Dorit Salutskij

Pääsiäisruoat nevöföget

14 Permalink

Ai että, pääsiäinen se on kuulkaa sellaista ruoanlaiton kulta-aikaa. On aikaa laittaa vaikka minkälaisia patoja porisemaan, leipaista herkut pöytään ja nauttia oikein pitkän kaavan kautta! Tässä ensi vuotta varten meidän perheen koko pääsiäismenu. #2017nevöföget.

PITKÄPERJANTAI

Keitettyäpaistettua parsaa 

1. Ota nippu parsaa ja leikkaa kovimmat kannat pois. Laita parsat kiehumaan.
2. Nosta kypsät parsat suoraan tarjoiluastialle ja höylää päälle ohuita voisiivuja sulamaan.
3. Paista kylmäksi ja raaoiksi osoittautuneet parsat vielä pannulla.
4. Tilaa verkkokaupasta riittävän korkea kattila.

Lammaspata

1. Ruskista isot lihaköntit kevyesti pannulla.
2. Heitä isoon pataan lihat, kasvikset, valkosipulia ja tummaa olutta. Heitä kaikkea muutakin random shitiä mitä mieleen tulee. Lopeta korianterin kohdalla.
3. Laita paniikkiviesti naapurille ja nouda heiltä löytynyt ylimääräinen punkkupullo.
4. Anna padan olla uunissa reilu puolitoista tuntia.
5. Nosta pata pöytään ja huomaa, ettei kukaan sekoittanut padan sisältöä. Maista raakaa perunaa ja laita pata takaisin uuniin.
6. Tarjoile odotellessa alkuparsat (ks. ohje 1), kunnes päädytte kohtaan 3.
7. Tarjoile odotellessa punaviiniä. Kokille.
8. Pyyhi kokin marttyyrikyyneleet ja vakuuta että uuteen taloon kannattaa kuitenkin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, rakentaa myös keittiö.
9. Pidä Wolt hipaisuetäisyydellä.

LANKALAUANTAI 

Retkipäivä! Pyydä isovanhemmat kylään pizzan ja ulkoilun verukkeella.

1. Menkää läheiseen pizzeriaan tilaamaan pizzat.
2. Huomatkaa, että pizzeria on kaikkien muiden alueen palveluiden lailla suljettu.
3. Wolttaa koko porukalle hampparit. Menkää retkelle.
4. Juoskaa pusikosta takaisin autolle, jolla kaahaatte äkkiä kotiin sillä Wolt oli aiottua nopeampi.
5. Anna nälkäiselle lapselle jugurtti ja syötä aivan liian suolaiset ranskalaiset appiukolle.
6. Vetäkää jälkkäriksi puoli kiloa karkkia ja suklaamunia. Unohtakaa syödä illallinen. Lohduttakaa yöllä itkeviä lapsia.

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

Parsakeitto

1. Ota kaikenlaisia aineksia esiin, ml parsa, jota olet hieman kuorinut ja kuullottanut pannulla.
2. Keitä parsa (Hei! tää paista + keitä onkin ihan oikea juttu!) ja laita se tehosekoittimeen.
3. Pese kaakelit, jääkaapin ovi ja keittiön lamppu kevyesti saippuoidulla liinalla.
4. Tarjoile keitto.
5. Huomaa tikut. Siivilöi.
6. Tarjoile keitto. Kehoita ruokailjoita laittamaan löytyneet tikut lautasen reunalle.
7. Leikkaa pöytään vielä 10-20 palaa leipää ”keiton kaveriksi”. Rasvainen juusto suositeltavaa.

Maukas parsakeittö tarjoillaan mielellään kirjavalta lautaselta, josta tikut eivät niin erotu.

Mustikkapiirakka

1. Valmista mustikkapiirakka.
2. Tuoksuttele ihanaa tuoksua uunista.
3. Havahdu liian monen minuutin päästä poistamaan piiras uunista.
4. Hae varastosta vesuri piirakan paloittelua varten.
5. Syö suu kiinni ettei murut lennä pölynä toisten naamaan.

Täytä tyhjäksi jääneet mahat suklaamunilla ja palaa edellisen päivän kohtaan 6.

Nukahda sohvalle ennen erikoisoluen korkkaamista.



TOINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Ruotsalaiset lihapullat

1. Aja Lahdentielle.
2. Kurvaa sinisen maamerkin kohdalla oikealle.
3. Tilaa neljä annosta lihapullia: aikuisille 15, lapsille 10.

Glada påsk ja paskaa päälle kaikille!

14 Permalink