Tietoa mainostajalle ›

Kylppärivalintoja

Sain korvanappiini pari viikkoa sitten tiedon, että talon kaikki pintamateriaalit pitäisi päättää, valita ja ostaa. Holy cow. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, että tässä ikuisuusprojektissa nämä asiat tapahtuvat joskus vasta todella pitkän ajan päästä. Nyt sitten ollaan jo siinä.

Olemme saaneet suurella tuskalla keittiön vihdoin päätettyä lopullisesti vetimineen päivineen, siitä lisää myöhemmin. Pönttö-gatekin on onnellisesti loppuun taputeltu.

(Jos unohdinkin gatesta kertoa niin kerron nyt: Insinööri käytti aika monta viikkoa vessanpönttöjen valintaan. Oma kantani oli selvä: pönttö kuin pönttö eikä ainakaan mitään kallista seinävessaa. Kunnes itsekin istuin keskiyöllä vertailemassa erilaisia seinävessoja ja totesin jostakin että tuo nyt ei ainakaan käy. Lopputuloksena ostimme neljä keskikallista seinävessaa, joista yhden kanssa Insinööri kävi kolarissakin. Kummatkin pöntöt selvisivät siitä ehjinä.)

Nyt edessä on isommat päätökset: Kaakelit, laatat, maalit, kalusteet, värit, muodot. Kylppäreitähän on jo aiemmin tässä talossa pyöritelty enemmän kuin pyykkejä norossa. Niiden määrää ja sijaintia on venkslattu loputtomiin kunnes betoniin valetut Unidrain ja Kurasyöppö sementoivat osan päätöksistä. Tähän tulee suihku, piste, ne sanoivat.  Alakertaan tulee KHH omalla pienellä suihkulla ja ylös kaksi kylppäriä; yksi koko perheelle / lapsille arkipyykkeineen ja yksi vain meille.

Alakerran kodinhoitohuonetta en jaksaisi edes ajatella, mutta yläkerta on pakko aktiivisesti päättää. Aikuisten luksuskylppäri ensin ja sen mukaan voidaan sitten ratkaista muutkin. Inspiraationa kylppärille ovat toimineet esimerkiksi tämä Pinterestistä bongattu kuva:

sekä Mustan oven ihana kylppäri:

Kuva (c) Musta Ovi

Näistä haluaisin säilyttää ennen kaikkea tuon ison peilin sekä ehkä mustaa raamia jonnekin, suihkuseinä siinä kova ehdokas. Toisaalta mielelläni tuotaisiin kylppäriin vähän lämpöä, ehkä puuta jonnekin kuitenkin siis myös. Kalusteiden järjestys on suunnilleen selvillä, alla olevan kuvan mukaisesti.

Ratkottavana on ollut pari isoa kysymystä, joista yksi kiteytyi takaisin pönttöön. Erittäin, erittäin kivuliaan ja pitkän päätösprosessin jälkeen päädyimme siihen, ettemme tee perinteistä peilikaappia lainkaan. Puhtaasti esteettisistä syistä haluamme nyt tehdä pesualtaan niin, että sen yläpuolella on yksi iso tasainen peili (ilman kaappia) ja alla kaunis kaluste, jossa kaksi laatikostoa.

Sitten piti vielä päättää itse pinnatkin! Tämän kanssa on nyt vietetty hyvät tunnit ja päivät. Esimeriksi tämän kirjoituksen olen jo kahteen kertaan uusinut suunnitelmien edetessä.

Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.

Kävimme torstaina ja uudestaan tänään ABL laatoissa ihmettelemässä laajaa valikoimaa ja ehkä hieman päättämässäkin. Tai niin luulin, kunnes astuimme sinne sisään. Tässä vaikka alkuun nämä pari harmaata ja valkoista joista valita:

En kestä. Jotain on kuitenkin vain pakko päättää.

Tänä lauantaina istuimme myymälässä ihanan kärsivällisen myyjän kanssa melkein kaksi tuntia. Pähkittiin, mietittiin, kinasteltiin (minä ja Insinööri keskenämme, selvennyksen vuoksi) ja päätettiin! Olimme jo heittelemässä high fivejä kun Insinööri otti vielä yhden tarkistussoiton urakoitsijalle. Tuli takaisin naama mutrulla.

”Joo ei käy mikään muu lattiaan kuin tavallinen pieni laatta, kaatojen takia.”

Voi teletapin perse sentään. Lattiamme ovat liian vaikeita, osittain siksi että ostimme sinne kalliin ja hienon Unidrainin. Jonka siis pitäisi tämän nimenomainen ongelma ratkaista, mutta sepä onkin siihen nähden väärässä seinässä.

Juuri kun olin repimässä pelihamettani, hiuksiani ja kaakeleita kappaleiksi, Insinööri sai uuden puhelun. Tällä kertaa urakoitsija oli sitä mieltä että jos te nyt johonkin olette oikein silmänne iskeneet niin kyllä me sen jotenkin saadaan hoidettua.

Siinä oli kuulkaa rakentamisen draaman kaari kahdessa minuutissa, eikö ole jännää?  Nyt jäljelle jää enää päätös: mihin me nyt silmämme oikein iskimmekään?

Kohtahan sen nähdään, tilausten on jo mentävä sisään. Ehkä tilaan vain nämä lasten suosikit, sillä kyllä kulta on aina kulta:

Mihin leivinpaperit laitetaan ja rakentamisen muut 10 000 päätöstä

Joku sanoi meille raksaprojektin alkuvaiheessa, että raskainta on se päätösten tekeminen, sillä niitä tulee noin tuhat hankkeen aikana. Tällä hetkellä tuntuu siltä että tuo oli täyttä huijausta, kyllä niitä päätöksiä on varmaan kymmenkertainen määrä. Tähän mennessä on päätetty ainakin pistorasioiden määrä, laatu ja sijoittelu; takan sijainti (vai onko?), keittiön rakenne, kaapit ja työtasot, ikkunoiden karmien värit kolmesta eri pinnasta, seinien eristeet, talotoimittaja, tontti, huoneiden sijoittelut, vaatekaapin paikka, ilmastointiputkien kannet ja niin saakeli edelleen. Aivan järkyttävää.

Osa päätöksistä on tosi isoja ja raskaita. Tontista luopuminen, kellarikerroksen myllerrys ja talon rakenteen (puu vai kivi, CLT vai ei) päättäminen menevät tähän laariin. Ne ovat päätöksiä, joilla on suuret seuraukset ja huonot lähtökohdat. Et ehkä tiedä mikä on eri valintojen kustannusvaikutus, kuinka ne vaikuttavat talon hyvinvointiin ja varsinkaan näyttääkö valintasi lopulta sittenkään kivalta. Mutta päätös on tehtävä ja se vaikuttaa kaikkiin muihin jatkopäätöksiin.

Usein päätökset myös joutuu kuitenkin tekemään liian nopeasti, vaikka niiden tulemisesta on tiedetty jo kuukausia. Niin vain sitten yhtäkkiä oletkin siinä sunnuntaissa, jolloin vessanpöntöt on vain valittava. Anna mun kaikki kestää, vessanpöntötkin. Luulisi ettei sekään ole kovin vaikeaa, eikö? Valkoinen pönttö! Niitäkin on joku sata eri mallia ja kun alat katsoa niitä, 9o% ei enää kelpaakaan. On vääränlaista muotoa, hintaa, toimintoa tai leveyttä.

Sitten on päätöksiä, joita ei vain enää jaksa tehdä mutta joissa laiskottelu tulee ärsyttämään ihan todella paljon talon kanssa eläessä. Mihin leivinpaperit säilötään, mihin menee keittiön yleiskone? Missä telkkaria katsotaan, tuleeko se joskus yläkertaan? Missä kaapissa säilytetään urheilukamoja ja mahtuuko arkivaatteet kahden metrin vaatekaappiin? Välillä huomaan laskevani kuinka monta paria mulla on kenkiä, jotta tiedän ärsyttääkö ensi syksynä liian pieni kenkäteline.

Todennäköisesti ärsyttää joka tapauksessa.

Nämä ovat vielä pääosin niitä käytännön päätöksiä, se koko visuaalinen show on vielä ihan oma lukunsa. Minkä väristä maalia, minkälaiset hanat ja minkälaiset ovat lattiat, keittiö, portaat ja kuinka ne kaikki sopivat yhteen.

Ehkä tämä olisi helpompaa jos kokisin olevani jotenkin vahva visuaalisen silmäni kanssa ja rakastaisin Pinterestissä pyörimistä. Uskon että monella muulla on jo aikaa sitten katsottu ihanimmat hanansa ja pönttönsä, kaakeleista puhumattakaan. Ai niiiin, kaakelit, niitä ei olla vielä yhtään edes mietitty! Aargh!

Loppuun vielä yksi ankeuttava ajatus, ennen kuin vaihdan taas vaihteen iloisen pirtsakkaan Pinterest-moodiin. Moni sanoo ”on varmaan ihana rakentaa kun saa sit just sellaisen kuin haluaa”. Ei saa. Mutta saa itse valita kompromissit, joita on pakko tehdä.

Harmi vaan että ne kompromissitkin pitää päättää.

Lue myös: Vaikeinta on päättää