Tietoa mainostajalle ›

Huhtikuu 2017- Rakennuslupa saatu!

Huhheijaa mikä kuukausi. Yhtäaikaa duunikiireitä, podcast-kriisejä ja talon kannalta tärkeimpiä päätöksiä. Ikkunan karmit. Ne hemmetin karmit. Niiden sisällä päin näkyvä väri pitäisi valita, vaikka ei millään pysty ymmärtämään miltä koko talo tulee sisältä näyttämään. Ja jokainen väri maksaa erikseen, tietysti. Vellomme tässä(kin) päätöksessä viikkoja kunnes aika loppuu ja päätämme: Mustat. Turvalliset mustat.

Piirrätämme talotoimittajan lähettämät tarkistuskuvat (= lupakuvat heidän toimitukseensa uudelleen piirettyinä) useaan otteeseen uusiksi. Insinööri tihrustaa yö toisensa jälkeen kuvia ja spottaa ongelmia: luukku väärässä päässä taloa, välipohjasta on lähtenyt senttejä, huonekorkeus on tipahtanut. Kuin massiivinen ”etsi viisi virhettä” -peli, jonka lopputuloksen kanssa on elettävä. Lopulta saadaan kuitenkin kaikki palaset kohdilleen.

Huhtikuussa tavataan myös 32 keittiötoimittajaa (Ai eikö? Siltä se tuntui.) eikä päästä, yllättäen, mihinkään päätöksiin. Lupaavalta kuitenkin näyttää, ehkä vielä jonain päivänä meillä on keittiö! Meanwhile: naapuriin nousee kahdessa päivässä talo. Kyllä näyttää muuten elementtirakentajan projekti vähän erilaiselta!

Se naapurin talon nousemista edeltänyt louhiminen otti muuten vähän myös meidän tontista pois. Ei voi mitään, tälläistä tämä on. Nyt on kaunis tukimuuri. Kauhulla odotamme omaa louhintavuoroamme.

Tapahtuu tässä kuussa muutakin kuin vaikeita (tekemättä jätettyjä) päätöksiä. Isoin, kaunein ja hienoin: SAIMME RAKENNUSLUVAN! Oujeeeeeeee!!!! Sen kauniin lapun lisäksi saamme monta muutakin tärkeää asiaa tehtyä: valitaan LVIS-urakoitsija, päätetään rakennesuunnittelija, kaadetaan puut tontilta noin tunti luvan saannin jälkeen, ja rapsutellaan (Insinööri rapsuttaa) ties kuinka monena kauniina räntäiltana kalliota tontilta esiin. Tehdään alustavat pihapäätökset ja saamme lopulta talotoimittajan kanssa kaiken viittä vaille valmiiksi projektin aloitusta varten. Ykkösen koulupaikka varmistuu ja kavereita löytyy edelleen lisää.

Tästä tulee hienoa!

Maaliskuu 2017

Tapaamme toimittajia, käymme referenssikohteissa. Kaikki urakoitsijat ovat tavallaan samanlaisia, kaikissa on kuitenkin joku vika. Joku haukkuu kilpailjoita, joku kieltäytyy tarjoamasta, joku on liian kallis ja toinen epäilyttävän halpa. Opimme että yleensä halpa tarkoittaa että toimitussisällöstä puuttuu jotain. Olemme kohtuullisen hukassa tässä suossa: budjetti näyttää yhä edelleen ihan mahdottomalta ja fiksua ratkaisua ei näy. Tarjousten vertailu on ihan mahdotonta ja kukaan ei tunnu sanovan että hyvä siitä tulee, näin me se tehdään.

Kuun lopussa muutamme alueelle ja hullaannumme. Tämähän on aivan mahtava paikka! Ehkä tästä innostuneena teemme vihdoin lopulta sen hypyn ja valitsemme turvallisimman tuntuisen. Laitamme nimet alle talopaketin toimitukseen, sitoudumme rakennusurakkaan.

Se on menoa nyt. Huhtikuussa 2018 meillä saattaa olla jo oma koti. HUI ja JEE!

Helmikuu 2017

Saamme tavallaan helpottavia uutisia: CLT-valmistaja, jonka kelkkaan emme lopulta uskaltaneet lähteä, on hakeutunut konkurssiin. Hirvittävän surullinen uutinen ja tuntuu pahalta niiden hyvien tyyppien puolesta, mutta samalla ei voi olla miettimättä miten hyvä päätös itse tehtiin. Huh.

Helmikussa on muutenkin paljon tohinaa. Kilpailutamme runkotoimittajia, viilaamme yksityiskohtia rakennustapaselosteeseen (mihin suuntaan ovien pitää aueta, pitäisikö sisälläkin näkyä puu?), valitsemme maalin julkisivuun (musta, tosi musta), vastaava mestari kilpailuttaa maatyöt ja teemme sen myötä ensimmäisen virallisen tilauksen. Toukokuussa alkaa! Lupa lähenee päivä päivältä: enää yksi naapurin kuuleminen ja erikoissuunnittelijoiden nimet puuttuu. Pieniä selvityksiä tehdään siellä täällä ja opimme mm. ettei Suomesta saa sellaista autotallin ovea, jota Helsingin kaupunki vaatii. Jännä.

Tähän kuuhun mahtuu myös kaksi todella isoa ja todella helpottavaa muutosta: löydämme väliaikaisen vuokrakämpän tulevalta asuinalueeltamme ja minulla loppuu yrittäminen. Maaliskuusta alkaen saan taas kunnon palkkaa, huh mikä helpotus! Tutustumme yhä enemmän tulevaan alueeseen ja ihmisiin ja rakennamme talostamme nukketalon oikeissa mittasuhteissa

Tammikuu 2017 – Rakennuslupa jätetty!

”Nukutte yksi, kaksi yötä ja päätös syntyy kuin itsestään”, yksi rakentaja sanoi. Totesin, ettei se ole tässä 75 yönkään jälkeen ratkennut. Nyt on kuitenkin deadline sovittu: 16.1. arkkitehti haluaa tietää, millä rakenteella taloa lähdetään piirtämään. 20.1. mennään kaupungin rakennusvalvojan luo kyselemään, josko piirretty talo olisi ok sellaisenaan. Menemättä nyt siihen pelkoon, että se ei ole (ei olla vielä mitään kyselty, iik), edessä on silti se sama vaikea päätös. Tavallaan onneksi näyttää siltä, että budjetti päättää asian puolestamme.

Sen on tässä kyllä huomannut että 150 neliöisen talon budjetilla on melko vaikeaa rakentaa 250 neliötä. Ei muuten olisi ehkä tarvittu näitä kaikkia kuukausia sen huomaamiseen.

Öitä ei mennyt yksi eikä kaksi, mutta ehkä 92. teki sen. Päätämme luopua CLT:stä, betonista, kivestä, hirrestä..ja mennä sieltä mistä melkein kaikki suomalaiset talot ovat menneet: perinteinen puutalo it is.

Tämän päätöksen myötä hommat liikkuvat nopeasti – saamme talon piirustukset lopullisiksi ja esittelemme ne kaupungille. Tuomio on loistava: ”Tässähän on valmiit lupakuvat, paperit sisään vain” ja niin me teemme. Nyt seuraa ensimmäinen iso steppi tässä melkein kaksi vuotta kestäneessä hankkeessa.

 

RAKENNUSLUPAHAKEMUS ON JÄTETTY!

 

Hells to the yeahs!

Tällä hetkellä lopulliset kuvat alla, pidempi selostus suunnitelmista täällä:

 

 

Joulukuu 2016

Uuden, pienemmän talon tarjous tulee takaisin – ja se on hyvä! Budjetissa, vihdoin! Tällä mennään! Pankkikin päättää luottaa yrittäjään ja antaa lainalupauksen. Tie rakennuslupaan on sileämpi kuin koskaan.

Nyt me rakennetaan!

Hahahahaha, ei tietenkään. Aina tulee jotain. Tällä kierroksella tarjouksen tehneestä toimittajasta alkaa kuulua kummia. Luottamus nakertuu niin paljon, ettemme ehkä uskallakaan lähteä tähän kyytiin. Toimittajan hylkääminen tarkoittaa samalla melko varmasti CLT -rungon hylkäämistä. Päätös, joka ei ole millään tavalla helppo.

Isoriskinen CLT, kompromissin tuntuinen rankarunkoinen ekovilla vai täysin uusi tuttavuus (ja tosi kaukana puutalohaaveesta) betonielementtitalo? Avaimet käteen vai sittenkin homman haltuun otto yksin? Joulu menee tiukasti seinää tuijottaen, mietintämyssyt päässä, päätösten kourissa. Vastaava mestarimme laskee budjetteja erilaisten ratkaisujen osalta, me pyydämme tarjousta vielä kahdelta uudelta taholta.

Olemme lähimpänä rakennusluvan jättämistä kuin koskaan (tällä tontilla), ja samalla tavallaan taas nollapisteessä.