Tietoa mainostajalle ›

Helmikuu 2017

Saamme tavallaan helpottavia uutisia: CLT-valmistaja, jonka kelkkaan emme lopulta uskaltaneet lähteä, on hakeutunut konkurssiin. Hirvittävän surullinen uutinen ja tuntuu pahalta niiden hyvien tyyppien puolesta, mutta samalla ei voi olla miettimättä miten hyvä päätös itse tehtiin. Huh.

Helmikussa on muutenkin paljon tohinaa. Kilpailutamme runkotoimittajia, viilaamme yksityiskohtia rakennustapaselosteeseen (mihin suuntaan ovien pitää aueta, pitäisikö sisälläkin näkyä puu?), valitsemme maalin julkisivuun (musta, tosi musta), vastaava mestari kilpailuttaa maatyöt ja teemme sen myötä ensimmäisen virallisen tilauksen. Toukokuussa alkaa! Lupa lähenee päivä päivältä: enää yksi naapurin kuuleminen ja erikoissuunnittelijoiden nimet puuttuu. Pieniä selvityksiä tehdään siellä täällä ja opimme mm. ettei Suomesta saa sellaista autotallin ovea, jota Helsingin kaupunki vaatii. Jännä.

Tähän kuuhun mahtuu myös kaksi todella isoa ja todella helpottavaa muutosta: löydämme väliaikaisen vuokrakämpän tulevalta asuinalueeltamme ja minulla loppuu yrittäminen. Maaliskuusta alkaen saan taas kunnon palkkaa, huh mikä helpotus! Tutustumme yhä enemmän tulevaan alueeseen ja ihmisiin ja rakennamme talostamme nukketalon oikeissa mittasuhteissa

Tammikuu 2017 – Rakennuslupa jätetty!

”Nukutte yksi, kaksi yötä ja päätös syntyy kuin itsestään”, yksi rakentaja sanoi. Totesin, ettei se ole tässä 75 yönkään jälkeen ratkennut. Nyt on kuitenkin deadline sovittu: 16.1. arkkitehti haluaa tietää, millä rakenteella taloa lähdetään piirtämään. 20.1. mennään kaupungin rakennusvalvojan luo kyselemään, josko piirretty talo olisi ok sellaisenaan. Menemättä nyt siihen pelkoon, että se ei ole (ei olla vielä mitään kyselty, iik), edessä on silti se sama vaikea päätös. Tavallaan onneksi näyttää siltä, että budjetti päättää asian puolestamme.

Sen on tässä kyllä huomannut että 150 neliöisen talon budjetilla on melko vaikeaa rakentaa 250 neliötä. Ei muuten olisi ehkä tarvittu näitä kaikkia kuukausia sen huomaamiseen.

Öitä ei mennyt yksi eikä kaksi, mutta ehkä 92. teki sen. Päätämme luopua CLT:stä, betonista, kivestä, hirrestä..ja mennä sieltä mistä melkein kaikki suomalaiset talot ovat menneet: perinteinen puutalo it is.

Tämän päätöksen myötä hommat liikkuvat nopeasti – saamme talon piirustukset lopullisiksi ja esittelemme ne kaupungille. Tuomio on loistava: ”Tässähän on valmiit lupakuvat, paperit sisään vain” ja niin me teemme. Nyt seuraa ensimmäinen iso steppi tässä melkein kaksi vuotta kestäneessä hankkeessa.

 

RAKENNUSLUPAHAKEMUS ON JÄTETTY!

 

Hells to the yeahs!

Tällä hetkellä lopulliset kuvat alla, pidempi selostus suunnitelmista täällä:

 

 

Joulukuu 2016

Uuden, pienemmän talon tarjous tulee takaisin – ja se on hyvä! Budjetissa, vihdoin! Tällä mennään! Pankkikin päättää luottaa yrittäjään ja antaa lainalupauksen. Tie rakennuslupaan on sileämpi kuin koskaan.

Nyt me rakennetaan!

Hahahahaha, ei tietenkään. Aina tulee jotain. Tällä kierroksella tarjouksen tehneestä toimittajasta alkaa kuulua kummia. Luottamus nakertuu niin paljon, ettemme ehkä uskallakaan lähteä tähän kyytiin. Toimittajan hylkääminen tarkoittaa samalla melko varmasti CLT -rungon hylkäämistä. Päätös, joka ei ole millään tavalla helppo.

Isoriskinen CLT, kompromissin tuntuinen rankarunkoinen ekovilla vai täysin uusi tuttavuus (ja tosi kaukana puutalohaaveesta) betonielementtitalo? Avaimet käteen vai sittenkin homman haltuun otto yksin? Joulu menee tiukasti seinää tuijottaen, mietintämyssyt päässä, päätösten kourissa. Vastaava mestarimme laskee budjetteja erilaisten ratkaisujen osalta, me pyydämme tarjousta vielä kahdelta uudelta taholta.

Olemme lähimpänä rakennusluvan jättämistä kuin koskaan (tällä tontilla), ja samalla tavallaan taas nollapisteessä.

Marraskuu 2016

Uudet suunnitelmat kompaktimmasta talosta valmistuvat (4. erilainen versio talosta!). Näyttää ja tuntuu hyvältä, lopullista hintaa jännitetään. Ehdokkaita vastaavan mestarin rooliin tavataan ja yksi hyvät suositukset saanut valitaan. Naapurien kanssa sovitaan talon väreistä (vierekkäiset eivät saa olla saman värisiä) ja aidoista. Meidän talosta tulee tietysti musta, väreistä paras. (toim. huom. tähän Insinööri sanoi ”tuleeko siitä musta, hmm?”. Raukka ei tiedä omaa parastaan).

Hommat etenee, vaikka hitaalta tuntuu. Aikomuksena on laittaa rakennuslupa sisään tammikuun loppuun mennessä. Tammikuun 2017, jos tarkennusta tarvitaan.

Lokakuu 2016

Valoa tunnelin päässä! Olemme saaneet käsiimme tarjouksen, joka on tehtävissä. Budjetti näyttää sittenkin olevan mahdollinen. Tehdään vielä yksi säästökierros, jossa taloa pienennetään ulkomitoiltaan. Sisällä tämä tarkoittaa olkkarin aukon poistamista. Piharakennuksen osalta luovutaan ainakin nyt pihasauna-unelmasta ja jätämme sen sittenkin vain vajaksi ja autosuojaksi. Piharakennuksen rakentaminenkin saattaa jäädä myöhemmäksi.

Päätalon pohjapiirros ja ulkomuoto menevät kuitenkin jatkuvasti paremmaksi (kolme ylimääräistä tilaa!) ja hyviä kumpppaneita alkaa löytyä. Tutustumme alueen naapureihin ja kaikki on ihan supermukavia. Lapsille löytyy saman ikäisiä kavereita ja meille skumpasta puhuvia kanssarakentajia. Tästä tulee niin siistiä!

Edessä on suunnitteluvaiheen loppurutistus. Uudet kustannukset vielä kehiin ja sitten rakennuslupaa hakemaan.