Tällä viikolla olen…

Kirjoittanut, paasannut, myynyt, kysellyt – kaikin tavoin edistänyt uuden bisneksen rakentamista. Lupaavin tuloksin.

Tajunnut kesken siivoilun, että selkä ei ehkä nykyään ole enää niin kipeä. Taidan voida kumartua taas. Kohti parempaa?

Sairastanut sittenkin pienen man flu:n. Köh köh ja voi voi.

Urheillut siitä huolimatta kunnioitettavat kolme juoksulenkkiä ja yhden älyvapaan pyöräilylenkin.

Vetänyt sen kevyen pyöräilylenkin: Herttoniemeen Treffipubiin, sieltä tontille ja takaisin. Kaikki nämä kauniit kilometrit vastatuuleen pyörällä, jossa ei ole vaihteita eikä sähköavustusta ja takana pieni 21 kilon lisäpunnus.

Saanut selän kipeäksi pyöräilystä.

Päättänyt aloittaa laitepilateksen uudestaan.

Huokaillut loputtomasti maailman kauneinta syksyä. Melkein alan jo pitää syksystä.

Aktiivisesti vähentänyt somen käyttöä ja siinä sivussa unohtanut blogin. Anteeksi, mutta kiitos.

Kriiseillyt elämästä kyyneliin asti, toipunut ja halinut.

Roudannut vihdoinkin aika kauan odottaneet kirjat SPR:n Konttiin ja lahjoittanut pari lipastoa eteenpäin. Jäljellä enää kuvassa näkyvät ihanat Gaborit, joita kukaan ei tunnu tarvitsevan. Tarvitsisitko sinä? Koko siro 41, hinnasta voidaan keskustella jos oikea jättijalka löytyy.

Suoraan edelliseen liittyen: menettänyt täysin hermoni FB:n kierrätysryhmiin. Ei saakeli enää koskaan vaikka kuinka AV.

Saanut yllättävän halvan tarjouksen talon rakentamisesta. Kohti todellisuutta?

Ihmetellyt vieraan miehen tervehdystä ja silmäniskua ja toipunut sen jälkeen tovin siitä, että joku flirttaili mulle. Mä oon ihan liian äiti flirttailuun.

Leikannut Kakkosen tukan ihan itse. Siitä tuli Harry:n näköinen (pahoittelut niille, joiden kanssa keskusteltiin IG:ssä Lloydista. Ohi meni). Insinööri paikkasi – sitten siitä tuli Lloydin näköinen.

Siivonnut ihan liian monta tuntia. Tuhlattua elämää.

Ottanut varaslähdön Lihattomaan Lokakuuhun ja syönyt nolla kertaa lihaa. Ja hitto vie, voinut paremmin. Tästä lisää huomenna.