Jalkapallo on pojille, tanssi tytöille

Eräänä torstaina samban takahuoneessa istui kanssani odottamassa äiti pienen poikansa kanssa. Kun tyllihelmaiset prinsessat olivat suhahtaneet toinen toisensa jälkeen sambailemaan, pojan äiti kysyi muiden tyttöjen äideiltä:

Saakohan tolla tunnilla käydä pojatkin?

Häneltä oli kai mennyt ohi että yksi ohivilahtaneista mekoista olikin sortsit, pojan päällä. Kerroin toki että mikä jottei, siellähän tuo meidän Kakkonenkin on. Äiti innostui, vaikka selkeästi vielä hieman mietti pienen poikansa kohtaloa tunnilla, koska ”mä jotenkin ajattelin että onko toi vaan tyttöjen harrastus”.

Niin, onko?


Viikkoa myöhemmin futisseura kävi lasten tarhalla esittelemässä. Ykkönen oli innostuneen näköisenä pihalla ja koko kotimatka puhuttiinkin futikseen menemisestä. Ykkönen etsi jotain lappua hartaasti takkinsa kätköistä ja kertoi että siinä on ohjeet miten futista pääsee harrastamaan.

Siis jos on poika. Pojille oli tarjolla kolme eri ryhmää, oikeassa ikäluokassa. Tytöille oli tarjolla yksi väärän ikäisten ryhmä, joka oli jo täynnä.

Nämä tyypit hädin tuskin osaa juosta, saati potkaista palloa. Miksi niiden pitää jakaantua eri ryhmiin niin ettei tytöille jää tilaa? Miten olisi neljä sekajengiä?

Sukupuolella on edelleen väliä silloinkin kun sillä ei pitäisi olla väliä. Keskellä Helsingin suvaitsevaisinta kuplaa pojat ei uskalla mennä sambaan ja tyttöjen pitää kaivaa futisjengit kiven alta.

Annan sen verran periksi, että urheilussa jos jossain on ehkä vielä jäljellä osin järkiperusteitakin sille, että naisten ja miesten tulisi harrastaa eri ryhmissä.

Ärsyttää silti. Ei kai vielä ihan pieninä ole mitään väliä kuka siihen palloon on osumatta?

Tiedän hakkaavani femakkopäätäni tässä tapauksessa aika kylmään seinään. ”Tyllihameet tytöille ja nappikset pojille” – asenne on vielä vahvassa. Mutta voisimmeko ehkä aloittaa siitä, ettei ihan pikkuruisten tyyppien harrasteissa välitettäisi vielä niistä sukupuolista kun ei ne noita lapsiakaan kiinnosta?

Ainoa syy, miksi poika sanoo ”en halua balettiin kun se on tytöille” on joku aikuinen. Ainoa syy, miksi pieni lapsi sanoo ”ei pojat voi käyttää mekkoja, meidän isä sanoi niin” on se hiton aikuinen. (Kuulin tämän päiväkodissa kerran mekkoaan rakastavan pojan vierellä, se oli ihan todella surullinen hetki.)

Voitaisiinko me aikuiset siis pliis pitää leipäläpimme kiinni ja antaa niiden lasten vain harrastaa, ihan sitä mitä he haluavat.

35 Kommentit

  • Terhi

    Meidän 5v aloitti keväällä futisjoukkueessa. Lähtökohtaisesti seuralla oli tarjolla joukkuetoiminta sekä tytöille että pojille. Aloittavia tyttöjä olis kuitenkin ollut vain kuusi (vaikkei lähiseuroissakaan ole kilpailevaa joukkuetta noin pienille tytöille). Joukkueet siis yhdistettiin ja alussa treenataan sekajoukkueella. Tämänpä johdosta ainakin yksi kuudesta tytöstä lopetti – ei halunnut pelata poikajoukkueessa kerrottiin syyksi. Olisi kiinnostavaa tietää oliko tämä tytön oma kokemus vai oliko vanhemmilla ennakkoluuloja sekajoukkueessa pelaamista kohtaan. Itsestäni näytti että tämäkin tyttö (kuten viisi muutakin) pärjäsi oikein hyvin porukassa.

    Vielä tässä 5v vaiheessa ei mitään eroa fyysisesti tuntuisi oleva, mutta jo parin kolmen vuoden päästä on kyllä totta että poikien kanssa peleissä pärjää vain urheilullisimmat tytöt. Erillinen tyttöjoukkue mahdollistaa tai ainakin laskee kynnystä muillekin tytöille aloittaa jalkapallo.

    Tyttöjoukkueiden toiminnan järjestäminen on kuitenkin monissa seuroissa vaikeaa, koska harrastajia ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Joukkue vaatii pyöriäkseen järkevillä kuluilla tietyn kriittisen määrän pelaajia (omasaa seurassa se tuntuisi olevan yli 20), eikä edes yhdistämällä ikäluokkia tähän aina helposti päästä. Seuroissa voi siis olla hyvinkin halua tarjota harrastusmahdollisuus mutta kysyntä määrää myös tarjonnan.

    Soitapa kuitenkin joko tyttöjoukkuetta vetävälle tai johonkin lähiseudun poikajengeistä. Varmasti mahdollisuus vetää nappikset jalkaan löytyy vaikka vähän joutuisi kyselemään! Ja kaikki osoitukset piilevän kysynnän olemassaolosta vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin kun mietitään tyttöjengien aloittamista!

    Oman 5vn osalta toivoisin et pari vuotta jatkuisi sekajengissä mut siinä koulun aloituksen tienoilla olis tullut riittävästi tyttöjä oman jengin perustamiseen lähiseurassa. Toistaiseksi tyttö on sitä mieltä, et ”Mä oon ehkä joukkueen paras maalintekijä. Ainakin ehkä.”

    Tanssista mulla ei olekaan mitään sanomista…

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tämäpä se just on ongelma; kysyntä ja tarjonta ei vielä kohtaa lainkaan. Pitäisi saada kysyntää enemmän, ja se taas on meidän aikuisten vastuulla. Meidän pitää tehdä asioita toisin ja puhua toisin: laittaa kaikki lapset kokeilemaan ilon kautta monenlaisia lajeja ja puhella lapsille kaikesta!

      Jokaisen aikuisen vastuulla on muistaa small talkissaan kysyä sekä tytöiltä että pojilta että mitäs harrastat, oletko vaikka futiksessa tai tanssissa?

      Nyt kuulee tosi paljon sellaista että pojille jutellaan heti pallojuttuja ja tytöille tanssijuttuja. Onneksi tarjonta on siinä mielessä monipuolistunut että on paljon muutakin taitoliikuntaa olemassa.

  • Etna

    Asian ytimessä jälleen. Hyvä valeäiti. ?Aikuiset ne on jotka kommenteillaan lasta estävät harrastamasta ja pukeutumasta, itseään miellyttävällä tavalla.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No kyllä, aivan sataprosenttisesti. Se on niin surullinen vaihe kun noin 3-4 vuotiaana lapsi alkaa tajuta että muualla kuin kotona onkin olemassa tyttöjen ja poikien leluja, vaatteita ja harrastuksia. Sen oikein näkee kuinka solahtavat siihen pakolliseen muottiin vaikka sitä ennen kiinnostukset olisi voinu olla ihan toiset.

  • Terhi

    Mun täytyy vielä innokkaana futismammana lisätä edelliseen pitkään kommenttiini hyvä linkki. Vaikka tyttöfutiksen kysyntä onkin aika vähäistä, niin futis on todettu erittäin hyväksi harrastukseksi tytöille (lähdekritiikin jätä lukijalle, tutkimus näyttää olevan UEFAn tilaama, mutta joku yliopistoyhteistyö tuossa ainakin on takana…)

    ”Tuore tutkimus osoittaa, että jalkapallolla voi olla muita suosittuja urheilumuotoja suurempi positiivinen vaikutus teini-ikäisten tyttöjen itseluottamukseen”

    https://www.palloliitto.fi/uutiset/suomen-palloliitto/jalkapallolla-positiivinen-vaikutus-tyttojen-itseluottamukseen

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos, mahtavaa lisäpontta tähän aiheeseen! Mua niin harmittaa kun meidän tiipero ei sitten lopulta tykännyt futiksesta ja jätti sen kesken. Niin jätti kyllä tanssinkin 😉 Uimakoulu on seuraavana vuorossa, katsotaan kuinka käy!

  • Satsu

    Se on käsittämätöntä miten tiukassa nämä stereotyypit ovat. Yksi parhaista opettajista ovat onneksi lapset itse. Vielä vuosi sitten ajattelin, että kohta pojan (kolme vuotta kestänyt) hamevaihe on ohi, kun joukkopaine isojen päiväkotiryhmässä saa niskaotteen, enkä ilmoittanut poikaa syksyllä alkavaan tanssiryhmään (josta toki olin etukäteen varmistanut ettei hän ole ainut poika). Eilen kaverini ihasteli herkkää poikaani, joka oli spontaanisti ylistänyt hänen kynsilakkansa syvää väriä. Ja tanssiryhmään käytiin ilmoittautumassa yhdessä parhaan ystävän, naapurin tytön, kanssa. Kuopus sen sijaan koki eilen tähtihetkensä päästessään auton ratin taakse istumaan. Ollaan kuin lapset, annetaan kaikkien kukkien kukkia!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No nimenomaan! Lapset on parhaita, toivottavasti aikuiset oppii joskus myös! 🙂

    • Sk

      Meillä on juuri tälläinen 3,5v poika. Kehuu siskojen ja äidin kampauksia ja vaatteita. Näkee ympärillään kaikkea kaunista. Pukeutuu todella mielellään mekkoihin myös. Eilen juuri naapuri näki pojan vaaleanpunainen mekkounelma päällä. Totesi siihen nauraen (mies), että meneehän se ohi varmaan. Vastasin, että todennäköisesti, mutta jos ei niin sopeudumme sitten siihen. Mekkokausi on kestänyt melko kauan jo. Erään kerran vähän tuskastuin jo ainaisten mekkojen pukemiseen. Poika sanoi: ”Mutta äiti, minä niin tykkään prinsessoista!” Mitäpä sitä sitten muuta puettiin kuin mekkoja. Kiinnostuksen kohteita on muitakin ja leikkejä leikitään rajuista sotaleikeistä hempeisiin prinsessaleikkeihin.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Mekothan on IHANIA – ne leijuu ja pyörii ja pitää ääntä. Paljon siistimpiä kun jotkut T-paidat! Kakkosen mekkovaihe kesti aika pitkään, ehkä vuoden vahvana. Ykköselle sitä ei oikein koskaan tullutkaan 🙂 melko hyvin suku ymmärsi, päiväkodissa erityisesti oltiin aivan ihania tämän suhteen! Ja sit jos se ei mene ohi niin so What.

        • pilami

          En kyllä itse yhtään ihmettele että pikkupojat haluavat pukeutua hameisiin. Niiden ”omat” vaatteet on supertylsiä. Tytöillä on pinniä ja pompulaa ja hörselöä ja liehuhelmaa. Kimallusta ja koristetta. Etenkin juhliin. Valikoimissa löytyy. Pojalle sit kauluspaita ja slipoveri.

          • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

            Se just! Mekot on niiiiiin paljon siistimpiä!

  • pilami

    Aargh noita kommentteja! Mä en käsitä mistä tää (homo??)pelko miehissä juontaa: että sen oman pojan ei anneta lykkiä nukenrattaita (nähty on), lakata kynsiä (nähty on) tai pukeutua hameeseen (nähty on). Ja pojat ovat olleet näissä tilanteissa alle kouluikäisiä.

    Tosin, mulle taas on ollut haaste ymmärtää toisen lapseni suurta viehtymystä moottoriajoneuvoihin. Lapsi haluaa mönkijän, moottoripyörän, vesiskootterin jne. Nää on mun mielestä ihan s**tanasta nää vehkeet. Mut en mä sitä nyt lapselleni sentään ole kertonut. 😀

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mä en kans tajua. Pelkkä kynsilakka on saanut välillä ihan todella loukkaantuneita kommentteja. Että mikä siinä on niin kamalan jännittävää? Meillä menee tosiaan perinteiset roolit vähän ristiin omien lasten osalta, mutta Ykkösen meiningistä ei ole koskaan tullut mitään naputusta. Kukaan ei ihmettele sitä että hän haluaa kiipeillä ja riehua eikä juuri koskaan käytä mekkoja, mutta Kakkosen mekko on monelle liikaa.

      Aaaargh.

  • Samoja aatoksia

    Meillä on myös poika ja tyttö, ja aivan tarkoituksenmukaisesti olemme vieneet molemmat aina samaan paikkaan samaan harrastukseen alle kouluikäisinä, jotta ainakin me vanhemmat tarjoamme samat mahdollisuudet. Kouluikäisinä alkaa sitten jo vaikuttaa enemmän oma tahto ja kiinnostus, kun taustalla on jo stressitöntä eri lajien kokeilemista. Siinä vaiheessa jo ehkä tietää, mistä tykkää.

    Molemmat ovat käyneet mm. tanssissa, tenniksessä ja futiksessa. Jalkapallokoulu on aina ollut sekaryhmä, mutta varsinaiset kaupunginosajoukkueet ovat sukupuolisidonnaisia. Kuitenkin samoihin aikoihin perustettu, joten futiksessa en ole huomannut täälläpäin ”syrjintää”. Sen sijaan tanssissa kaikki menevämmät tunnit olivat suunnattu pojille, noin 5-vuotiaalle tytölle jatkoryhminä oli tarjolla vain satubalettia ja muuta vastaava. Tyttö taas olisi halunnut menevämpään poikien tempputanssiin (siis tosi kiva ryhmä!) Siirsimme tytön tässä vaiheessa tanssista futikseen. 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi pylly, tanssikin sortuu tuohon! Huomasin kyllä saman, tytöille ollaan satuprinsessaa ja pojille coolia street tanssia. Todella ärsyttävää.

      Milloinkohan uimakouluista tulee ”mereneneitoja” ja ”vesimiehiä”? 😀

    • Heini

      Moi!

      Oon itse ohjannut paljon lastenliikuntaa. Harmi, että ei ole olemassa pelkkää lastenliikuntaa..vaan näköjään myös sukupuolittunutta. Vinkkinä: katso jonkin (nais)voimisteluseuran (wanhahata nimitys) tarjonta tunneissa! Paljon kivoja temppukouluja ja vastaavia ryhmiä sukupuoleen katsomatta ja siinä oppii samalla liikkumaan musiikkiin ja voimistelun perustaitoja edullisesti ja laadukkaasti 🙂

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Kiitos vinkistä, täytyy katsoa! Just tänään Ykkönen tämän tyyppisen perään kyselikin..

  • Katri

    Innokkaana jalkapallon harrastajatyttönä voin todeta, että ainakin tampereella on futista tarjolla tytöille aikuiseen asti harrastesarjassa. Meidänkin tiimissä pelaa naisia ikähaarukalla 20-50 ja tärkeintä ei ole voitto vaan hauskanpito/uusien taitojen oppiminen. Myös saman harrastesarjan B-tytöt pelaa meidän kanssa, koska muuten heille ei olisi tullut sarjaa ollenkaan. Itse olen pelannut 7-vuotiaasta asti futista n.20 vuotiaaksi ja palannut lajin pariin sitten vanhojen futiskavereiden houkuttelemana 27-vuotiaana. Nyt saan onneksi pelata kesät talvet kahdessa tiimissä ja kokea liikunnan riemua.

    Meidän kohta 4-v tyttö taas käy temput ja tanssit-tunnilla, johon on houkutellut myös pari tarharyhmänsä poikaa, koska siellä ei kuulemma vaan tanssita balettia vaan myös hypitään, juostaan ja temppuillaan. Tässä ryhmässä vetäjille kyllä täytyy antaa kiitosta siitä, että kaikki saavat osallistua sukupuolesta huolimatta.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mahtavaa, Go Tampere! Kyllähän täälläkin toki jengejä on, mutta suhdeluku poikien jengeihin on aika surullinen. Koska kysyntä on surullinen!

  • Anni

    Kuvaamataidossa meidän paikkakunnalla sama, yksi poika ryhmässä ja 12 tyttöä. Onko kuvis kanssa tyttömäistä nykyään, kysytäänkö Picassolta ja Da Vinciltä?

    Mulle on tuttua käsityökoulu taiteen perusopetuksesta, paikkakunnalla ei ole 15 vuoteen ollut kuin yksi poika, ja nyt oli ilmoittautunut useampi, ekaa kertaa ikinä. Siellähän tehdään kaikkea kivaa: huovutusta, lasitöitä, macrame-solmintaa, paperilennokkeja…

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tässä mun täytyy myöntää oma vajavaisuuteni: en osaa ohjata kumpaakaan lasta kuviksen pariin kun olen itse siinä niin käsi 🙂

  • Satu

    Mulla on kolme lasta: 8v, 5v ja vauva.

    8v meni futiskouluun, kun sinne ekan kerran ikänsä puolesta pääsi, kävi kaksi kesää ja kolmantena ilmoitettiin joukkueeseen. Nyt oli viiden futiskesä. Jengissä pelaa viitisenkymmentä lasta, joista isoin osa on poikia, mutta jokunen tyttökin on.

    Viisikymmentä lasta on jaettu taitotason mukaan alaryhmiin, jotta jokaisen treenit ja matsit olisivat motivoivia ja kivoja. Parhaimman tason pelaajat haluavat selkeästi jo voittaa, rakentelevat keskenään kuvioita ja vapaalla katselevat naama ruudussa Messin ja kumppaneiden kikkavideoita. Alimman tason pelaajat saattavat kesken matsin havahtua, että olivatkin futiksessa eikä sitä perhosta voi samalla tavalla jahdata kuin matsin ulkopuolella. Lapset ovat erilaisia, eikä kaikkia kiinnosta kilpaileminen.

    Oma 8v on käynyt aikanaan alkeisbaletissa (voinko tehdä jotain muuta, kun siellä vaan juostaan hiljaa?), kuviksessa (en ees muista, miks se lopetettiin, luultavasti liikaa istumista) ja muskarissa, joka me lopetettiin, koska en kestänyt sitä mulkoilua, kun 3v ei jaksanut ”leijua kuin höyhen”, vaan otti liikuntasalin tilasta kaiken irti. Kilpaileminen ja joukkuelajit on se juttu, lapsi on päätynyt futikseen ja korikseen. Haluaisi myös sählyyn, mutta aika ei riitä.

    5v on taas haahuilija. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa voittaminen tai joku maailmamtähden kikkailu. Jumppakin on semisti liian ohjattua. Katellaan, mihin sen kandsa päädytään.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ”Alimman tason pelaajat saattavat kesken matsin havahtua, että olivatkin futiksessa” 😀 ihana, tunnnistan! Näin se juuri pitäisi nähdäkin; lapset on yksilöitä, ei sukupuolia. Rakastan sitä ettet kertaakaan tässä paljastanut mitä ”lajia” kukakin on 🙂 Se tulee meiltä niin itsestään selvänä, että kuuluu tähän keskusteluun mainita mitä sukupuolta lapset ovat vaikka oikeastaan se ei juuri liity tähän mitenkään. Sä avaat vaan hienosti että lapset on erilaisia.

      Olen ihan samaa mieltä ja siksi toivon paljon sekajoukkueiden avarakatseisuutta ja mahdollisuutta kokeilla laajasti koska lapsille tosiaan toi kyllästyminen ja lopettaminen on aika herkässä.

      Sanon tähän kommenttiisi vain että ”word”.

  • Kati

    Kyllä minun näkemykseni mukaan baletti on tytöille ja jotkut harrastukset lähinnä pojille suunnattuja. Miksi siitäkin pitää tehdä nykyään numero, että poikienkin pitää olevinaan antaa vapaasti tanssahdella balleriina hameissa ja että se on olevinaan hyvää ja normaalia kasvatusta, että annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan. Vanhempi ohjaa tuolla tavalla lasta väärään suuntaan kehityksessä ja sen on väärin. Jos minun poika on pyytänyt esimerkiksi lakkaamaan hänen kynsiään, niin olen kyllä suoraan ilmaissut ettei pojat lakkaa kynsiä, enkä myöskään ikimaailmassa pukisi häntä tyttöjen vaatteisiin. Toki jalis esimerkiksi on sellainen mikä sopii hyvin molemmille, mutta en kyllä omaa poikaani balettiin veisi vaikka pyytäisi. Ja pitäisi kyllä katsoa säälien lasta muutamaan kertaan, jos vanhemmat antaisivat pojan pukeutua mekkoon. Siinä vanhemmat eivät tee mitään muuta kuin hallaa lapsen kehitykselle. Nykyään kun tämä ”antaa kaikkien olla ihan mitä haluaa” ajatusmaailma on mennyt liian pitkälle (kuten tämä mekot pojille esimerkki), niin huolestuttaa millaisia sekasikiöitä täällä tulee parin kymmenen vuoden päästä katukuvassa viilettämään ja mielenterveys ongelma tilastot pompsahtaa taas heiluen ylöspäin. Näin karkeasti ärsytyksen sävyttämänä ilmaistuna. Poikia täytyy ohjata normaaliin poikien kehitykseen ja tyttöjä tyttöjen. Mekossa baletin tanssiminen ei ole normaalia pojan kehitystä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Luin tätä pitkään hienona parodiana ja naurahdin kun tavoitit niin hyvin mielensäpahoittajan äänen! Mutta hupsista vain, olitkin tosissasi.

      Kerro siis, vakavasti ottaen, miten mielestäsi jatkuu tämä väärän kehityksen kaari joka mekosta alkaa? Mitä sitten tapahtuu ja miten se johtaa mielenterveysongelmaan ja kenelle?

    • Satu

      Minä en nyt jaksa edes kommentoida tätä muuten, mutta ööh…kuka jatkossa tanssii kaikkien balettiklassikoiden miesroolit, jos pojilta nyt kielletään baletti. Lakkautetaanko kansallisbaletti, kun ei saada enää jatkossa roolitettua teoksia? ?

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        No ehkä siinäkin kehitys kehittyy sitten toivottuun suuntaan…

  • Liina

    Mä näen tässä käytännön vaikeuden. Näen sen siksi, että olen toiminut tiedottajana tyttäreni matalan kynnyksen sekafutisjoukkueessa.

    Tytöt, jotka pelaa sekafutisjoukkueessa, tuppaa lopettamaan herkemmin. Seuramme päätiedottaja oli tehnyt tästä jotain kyselyäkin, ja etäisesti muistelen, että aiheesta olisi myös tutkimusta (mutta tästä en mene takuuseen.)

    Ja sen näkee, jos menee katsomaan niitä treenejä. Pojat – keskimäärin – pelaa kovaa ja innokkaasti; tytöt – keskimäärin – väistää. Tämä ei päde kaikkiin yksilöihin, mutta johtaa – jälleen keskimäärin – kuitenkin helposti siihen, että jos tytöistä suurin osa ei koe mitään varsinaista onnistumista missään vaiheessa harkkoja (kuten käy, jos ei osallistu eikä löydä omaa tapaa osallistua), niin aika pian joukkue on poikapuolinen.

    Sen takia meillä on yritetty perustaa tyttöjoukkueita noin parin vuoden välein. Että se pelaaminen ois niille tytöillekin kivaa.

    Valkuilla varmaan on iso merkitys, mutta kaupunginosajengeillä – tai ainakin meillä – iso osa valmentajista on lasten vanhempia, vapaaehtoishommissa. He ovat ihania, ja motivoituneita, ja avarakatseisia, mutta he eivät välttämättä ole ammattipedagogeja. Eikä sitä voi vaatiakaan, tai junnutoimintaa ei ole.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos Liina kommentista, kiva kuulla mielipidettä myös ”siltä puolen kenttää”!

      Kuulostaa täysin järekvältä logiikalta. Tytöillä ja pojilla saattaa hyvinkin olla eri otteet. Tästä sitten voidaan keskustella johtuuko se juuri asenneilmastosta (pojat saa ottaa rajummin, tytöt ei) mutta ymmärrän toki että liikunnassa on järkevää tehdä jakoja niin että kaikilla on itselle sopiva jengi. Vauhdikkaammat keskenään, taitavimmat keskenään jne.

      Sitä jäin vähän miettimään voisiko niille pojille sanoa tossa vaiheessa harrastusta että vähän iisimmin? Ei muissakaan lajeissa ihan alussa oteta niin tosissaan ettei toisilla olisi enää mukavaa. Tosin niin kuin sanoitkin, valkulla on väliä ja ammattivalkkuja on tosi vähän.

      Harmillista tässä on se että nämä pienet erot jatkuu ja kasvaa sitten aikuisikään asti. Tytöt lopettaa sekejengeistä, tyttöjengeihin ei riitä osalllistujia, harvempi tyttö jatkaa vakavasti saati ammattilaiseksi, naisten ammattifutis jää ohuemmaksi ja kiinnostus uusien aloittavien tyttöjen keskuudessa pienenee. Itseään ruokkiva kehä.

  • Nerdinplussize

    Kuuluin lapsena jalisjoukkueeseen kun musiikin harrastamisen ohelle piti saada liikuntaharrastus tasapainoksi. Olin ehkä 12, ja ryhmä oli muistaakseni just 10 ikävuodesta ylöspäin. Olin koko joukkueen ainoa tyttö ja koko muu joukkue oli joko välinpitämätön tai avoimen vihamielinen mua kohtaan koska olin tyttö. Mulle sanottiin suoraan että oli hyvä asia etten pääse turnaukseen, etten pilaa muiden mahdollisuuksia. En ehkä ollut paras pelaaja enkä pelannu verenmaku suussa, mutta olematon luotto joukkuekavereihin ei todellakaan parantanut mun peliä. Vaikka kukaan ei suoraan sanois että tytöt/pojat ei kuulu tiettyihin harrastuksiin, se opittu asenne siitä todellaki vaikuttaa siihen haluaako ne ko. ryhmiin jäädä.
    Shockingly, en harrastanu jalista pitkään.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ? apua! Toivottavasti ajat ovat tuosta muuttuneet todella paljon..

  • Saara / Ehdoton ehkä

    Tämä.

    Mun tyttärellä oli hiljan elämänsä ensimmäiset omat kaverisynttärit. Aiempaa kokemusta on lähinnä broidin ja muiden poikien synttäreistä. Siltä pohjalta oli muodostanut käsityksen siitä, millaisia synttärit ovat: syödään kakkua ja päivänsankari saa lahjaksi pikkulegoja.

    Paitsi että tytär ei saanut. Sai prinsessapiirustusvihon, vaaleanpunaiset piirustustarvikkeet ja onkimispelin. Ei yhtään legoa.

    Minä en osannut synttäreiden jälkeen selittää hämmentyneelle tytölle, miksi hänen lahjansa olivat niin erilaisia kuin kaikissa muissa synttäreissä, jotka hän on aiemmin kokenut.

    Tää jäi mua aika paljon kaivamaan. Ehkä eniten siksi, että se tuli niin puun takaa, niin aikaisin, ja on hirveän vähän, mitä mä voin asialle tehdä.

    Paitsi ensi kerralla pidän huolen, että niitä legoja tulee.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      🙁 🙁 Me ollaan aika tylysti nykyään kerrottu jo etukäteen että prinsessajutut ei ehkä olisi niin toivottuja, mutta legot menee aina. Itse viedään melkein aina lahjaksi legoja tai tätä nykyä limapierupurkkeja 😀 Ehkä me ollaan kohta ne ei niin toivotut vieraat…toivottavasti tyttö pääsi pettymyksestä yli!

  • Paluuviite: Ihan tavallinen poika mekossa - EMMI NUORGAMEMMI NUORGAM

Tämän viestin kommentit on suljettu.