Tietoa mainostajalle ›

Kun en voittanut ja se oli juuri hyvä niin

Ei osunut voitto kohdille perjantain The Blog Awards Finlandissa. Nyt pitäisi heti ekana sanoa että hyvälle hävisin ja oli kunnia olla ehdolla, mutta jos ihan totta puhutaan, nämä fiilikset on pitänyt hakea vähän pidemmän kaavan kautta. Perjantaina olin ihan rehellisesti todella pettynyt. Gaalan valoloiste peitti hyvin allensa minun kirvelevät fiilikset kun silmäkulmassa nyki joku kummallinen iso möntti.

Hymyilin urheasti ja taputin voittajalle. Kun seuraavaa kategoriaa jo juhlittiin, minun päässäni soi.

Olen aivan paska, lopetan koko bloggaamisen, miksi edes ajattelin että olisi mahdollisuudet?

Ei sillä etteivätkö kilpakumppanit olisi kummatkin ansainneet voittonsa. Palkittu voittaja Tuure tekee aivan mieletöntä työtä omalla Tube-kanavallaan. Tuure on todellakin keskustelunherättäjä, rohkea, lahjakas ja sinnikäs Ja vielä niin nuori, ihana tyyppi! Isot onnittelut vielä kerran Tuurelle!

Sitten oli Eino, joka olisi myös ansainnut palkinnon. Eino nostaa jatkuvasti tapetille asioita, joihin minä en uskalla edes koskea. Alustaa, monimuotoistaa ja rakentaa taitavalla kynällään keskustelua joka vie yhteiskuntaamme parempaan suuntaan. Lisäksi on vielä komea ja ihana, todellakin olisi voittonsa hänkin ansainnut!

Oikeastaan, en ole ihan varma olenko vieläkään edes vakuuttunut siitä että juuri minä ansaitsin päästä edes finalistiksi näiden kahden rinnalle.

Kaiken lisäksi olin aidosti aivan naurettavan onnellinen jokaisen perjantaina voittaneen puolesta. Mamman voittaessa perhekategoriassa musta tuntui että tässä oli kaikki mitä tarvitsin. Kun Laura piti kiitospuhettaan, minä itkin onnesta kuin pieni vauva ja mietin että ei mun tarvitse enää edes itse voittaa.

Sillä tavalla taitava olen että osasin silti pettyä muutamaa minuuttia myöhemmin.

Ihan jouduin aidosti nieleskelemään uusia kyyneleitä. Reaktio oli itsellenikin yllättävä kunnes keksin miksi.

Olin pitänyt mahdollista voittoa pelastusveneenä, joka antaisi luottoa blogihommiin. Ajattelin palkinnon kertovan että riitän. Sillä olen tässä syksyllä ihan todella, todella paljon kipuillut Valeäidin kanssa, kokenut valtavaa riittämättömyyden ja huonouden tunnetta.

Eikä tässäkään ole mitään järkeä, koska koko vuosi on ollut ihan mieletön! Blogin muuttaminen omalle domainille oli mulle iso juttu, olen päässyt mukaan aivan mielettömiin yhteistöihin, saanut yhden podcast-kauden menestyksellisesti ulos ja olen ollut paljon enemmän mukana koko alan kehittämisessä. Tämä on monella tavalla ollut käänteen tekevä vuosi.

Mutta sitten on se saakelin Google Analytics, joka romuttaa kaiken. Luvut ovat blogimuuton jälkeen näyttäneet huonoilta. Huonoilta mihin verrattuna? Niin no, en tiedä. Verrattuna muihin, lupauksiin, fiiliksiin tai omiin odotuksiini kai. Joka kerta kun avaan sen pirun käppyräkoneen, tuntuu että kaikki viivat osoittavat alaspäin.

Katson käyriä ja mietin miksi. Mitä teen väärin? Onko tässä järkeä, miksi vielä edes yritän? Onko minulla tähän aikaa, onko mulla oikeaa tahtoa ja kunnianhimoa, onko edes osaamista – olenko riittävä?

No voi herranjestas sentään.

Olen huomaamattani pudonnut syvälle tavoitteellisuuden kuoppaan. Mikä pahinta, olen luonut sen kuopan ihan itse, sitä ei kukaan ole minulta vaatinut eikä tule koskaan vaatimaan. Tämä ei ole päivätyöni, tämä ei ole minuuteni mittari, luvut eivät ole osoitus arvostani muille eivätkä merkki muiden rakkaudesta tai sen puutteesta.

Tämä on rakas harrastus, jolle löydän aikaa koska haluan, ei siksi että olisi pakko.

Joten miksi helvetissä mun pitäisi edes kilpailla jotain lukuja vastaan?

Kaksi yötä nukuttuani aloin puskea takaisin valoisimpiin väreihin. Nyt muistan taas, missä olen ja mitä teen. Heräsin takaisin siihen totuuteen että on todellakin äärettömän suuri kunnia että pääsin ehdolle. Että minut valittiin tuhansien joukosta kolmen kovan joukkoon. Huh! Tästä maailman isoin kiitos teille, jotka minua ehdotitte sekä tuomaristolle joka tarttui ehdotukseen.

En saanut palkintoa mutta sain herätyksen. Muistutuksen siitä miksi tätä teen ja miten paljon tätä rakastan. Jos olisinkin voittanut, olisin mennyt tässä tavoitekuopassani vielä paljon syvemmälle. Onneksi en voittanut, pysyy joku roti tässä!

Olen todella kiitollinen että saan jo kuudetta vuotta kirjoittaa tätä blogia, ja että joku on sitä joskus lukenut. Olen todella, todella kiitollinen ja iloinen teistä kaikista; jokaisesta lukijasta, jokaisesta sivun klikkauksesta joka piirtyy sinne Analyticsin käppyröihin.

(Silti, laitan nyt kyllä sen Analyticsin vähäksi aikaa kiinni. Meidän suhteemme ei taida olla terveellä pohjalla.)

32 Comments
  • mirzu
    lokakuu 29, 2017

    Mä myönnän, että nyt vasta sain aikaiseksi vaihtaa Feedlyyn uuden syötteen sun blogille – oon miettinyt et miksi en muka nää uusimpia postauksia mutta oisko sen takia ettei ne enää tule blogisyötteeseen. Vaikka kyllä siellä vanhan blogin puolella sitä muistuttelua oli ja paljon!

    Ja sä riität, tää on yksi lempiblogeista ja nautin myös muista sun somekanavista! 🙂

    • Valeäiti
      lokakuu 29, 2017

      No siitähän ne huonot luvut oikeasti johtuukin ja alkuun sen ymmmärsinkin. Blogimuutto on aina hölmö veto kun lukijoita tippuu niin paljon matkalla pois. Mutta nyt syksyllä olen jo laskenut sen vain huonon sisällön piikkiin 😀 Kiitos ihanasta kommentista, kyllä tämä tästä! Ja ihanaa että jaksoit vaihtaa syötteen! 🙂

  • Hanna
    lokakuu 29, 2017

    Huh Hanne, Mä niin samaistun noihin fiiliksiin – muistan kyllä yhä viime vuoden tunteet jotka vaihteli riemukkaasta onnesta kategorian voittajan erittäin ansaittua pystiä kohtaan omiin ”ei vit*u mä oon niin paska ja miksi edes kuvittelin voisivani voittaa” -fiiliksiin. No tänä vuonna ei tullut edes kutsua koko bileisiin, joten se siitä 😀
    Olisit ansainnut voiton tuossa kategoriassa ehdottomasti. Sulla on ihana blogi, josta saa hurjasti voimaa ja joka herättää ajatuksia.

    • Valeäiti
      lokakuu 29, 2017

      haha, mä myös ennakoin ettei tarvitse ensi vuonna tulla bileisiin ollenkaan 😀 Kiitos Hanna vertaistuesta, enpä olisi ikinä uskonut että sinäkin oot tässä kuopassa ollut! Muisk! <3

  • Anna
    lokakuu 29, 2017

    Hiphei. Kuulehan perfektionisti, ota iisisti. Sun blogi on tärkeä ja hyvä, jos ei voittanut nyt jotain, niin ei sille voi mitään. Minä muuten äänestin sua. Olen lukenut kaikki sun kirjoittamat jutut, siis jokaisen, tässä reilun kahden vuoden aikana. Pari kertaa olen kommentoinutkin kun on oikein kolahtanut. Ja kuuleppas! Viimeksi tänään autoit minua tuolla instan puolella. (Sun koti on sekanen, ja se on ihanaa. Munkin koti on. On tervettä ja ihanaa, että joku kertoo sen rehellisesti. Vituttaa kaikki hästägmyhome hästägsaatananskandikoti hästägolenniinhelvetinhyväjasiisti -tyypit.) Enivei, jos jakaisin palkintoja blogeista, voittaisit. Keep going.

    • Valeäiti
      lokakuu 29, 2017

      hahaha parhaat hashtagit ever 😀 😀 Kiitos Anna, tästä perfektionisti / tavoitepuolesta tässä juuri harjoitellaan eroon. Että kun tämä on kuitenkin aika kova juttu ihan tällaisenaankin. Ja onhan meillä taas varjogaala tänäkin vuonna, viimeksi siellä voitti kaikki! 😀

  • Taija
    lokakuu 29, 2017

    Voi Hanne, sä oot niin lahjakas ja älykäs nainen, lisäksi olet hauska ja taitava kirjoittaja. Ihailen sua syvästi ja olen kans lukenut sun joka ikisen tekstin. En tajua miten joku voi KAIKEN MUUN ohella tuottaa noin hyviä ja laadukkaita juttuja viikosta ja kuukaudesta toiseen. Olet poikkeuksellinen niin monella tapaa. Mukavaa talven ja joulun (voiks niin jo sanoa??) odotusta sinne <3

    • Valeäiti
      lokakuu 29, 2017

      Oi iiks, miten ihanasti sanottu – KIITOS!!! <3

  • LaKani
    lokakuu 29, 2017

    Mulla on jostain syystä F-Secure alkanut blokkaamaan sun sivun (alkoi sun talotoimittajaa koskeneen postauksen jälkeen, eli salaliittoteoria…) ja luen nykyään harvemmin, luurista kun muistan. Voisko siinä olla osaselitys numeroihin (jotka meitä eivät kiinnosta)?

    • Valeäiti
      lokakuu 29, 2017

      Hei tää on nyt toinen vastaava kommentti! Oli salaliittoteoria tai ei, pitää selvittää! Kiitos vinkistä 🙂

      • Lp
        lokakuu 30, 2017

        Mullakin koneella sama.

        • Valeäiti
          lokakuu 30, 2017

          aaaargh voi kakka sentään. täytyy selvittää.

  • Tintti
    lokakuu 29, 2017

    1. Alustan vaihto vaikuttaa mullakin edelleen.

    2. Kommentit on tän tyylin blogin maustekaappi, joten siihen toivoisi kevyempää mahdollisutta anonyymisti. Mielelläni en kirjoittele s.postiani _mihinkään_ jos ei ole aivan pakko (koen, että nyt on pakko, jottet vaan lopeta:D).

    3. Muissa medioissa saa jo paljon käryä, missä mennään, joten aina ei ole tarve tulla lukemaan itse ”tavaraa”. En sano, että tää ois vaan sun kohdalla ongelma, enkä osaa esittää ratkaisuehdotusta, mutta kun ”joka tuutista” tulee vastaan uutta sisältöä jatkuvalla syötöllä, niin helpompihan se on vaikka kurkkaa insta kuin keskittyä ihan kokonaista postausta lukemaan. Eli ruuhkavuodet aka ajanpuute.

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      1. Ymmärrän, alan ahdistella ihmisiä bloggerin puolelta pois 🙂
      2. Ymmärrän myös! En ole ihan varma saanko tähän ollenkaan kokonaan anonyymia mahista kommentoida, tsekkaan!
      3. Ymmärrän todellakin, olipa hyvä huomio! Vähemmän nannaa siis muualle 😉

      • 3ll4
        lokakuu 31, 2017

        Mä ainakin kirjoitan vaan jonkun höpölöpö@geemail.com osoitteen aina usean blogin kommentteihin. Testataan meneekö täälläkin läpi 🙂

        • Valeäiti
          marraskuu 1, 2017

          Menee menee! 🙂

  • Tiina
    lokakuu 29, 2017

    Valeäiti on paras blogi mitä tarjolla on! Lämminhenkinen, aito ja laadukkaasti kirjoitettu. Blogitekstit ovat hyvin jäsenneltyjä ja kirjoituksista huokuu aitous.

    Olen lukenut blogiasi ihan alkuajoista lähtien, sillä tässä blogissa on jotain mitä muissa ei ole. 🙂

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      Ai että, tämä vetää joka kerta nöyräksi – että joku on seurannut alusta asti mukana! wau ja kiitos!

  • Yksis
    lokakuu 30, 2017

    Ja höpsis! Edelleen yksi mun lemppareista!

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      <3 <3 ihanaa kun seuraat matkassa mukana!

  • Hanna
    lokakuu 30, 2017

    Oot mahtava!

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      K i i t o s ! <3

  • Niina
    lokakuu 30, 2017

    Sun blogi on ihana! Mahtavaa vertaistukea ja lohtua äitiyteen, uupumukseen, alakuloon ja just siihen perfektionismiin ja suorittamiseen. Kiitos Hanne, kun jaat kokemuksiasi ja näkemyksiäsi, ja luot toivoa ja iloa!

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      Kiitos Niina, onpa kiva kuulla <3

  • Mirka
    lokakuu 30, 2017

    Olen lukenut (lähes) jokaisen kirjoituksesi.
    Olen tainnut sanoa tämän ennenkin, mutta sanon taas: Olet mahtava!
    Kiitos, kun jaksat kirjoittaa!
    – Mirka

    • Valeäiti
      lokakuu 30, 2017

      <3 <3 <3 kiiitos!!

  • Kaisa
    marraskuu 3, 2017

    Sulla on hyviä ja aitoja kirjoituksia. Älä turhaan koe riittämättömyyden tunnetta. Oot ihan mahtava

    • Valeäiti
      marraskuu 5, 2017

      Kiitos Kaisa, ihanasti sanottu! <3

  • Pipsa
    marraskuu 6, 2017

    Moi,

    olen vasta nyt alkanut lukea juttujasi, ja ajattelin lukea jatkossakin 🙂

    Luin ensin täältä sivulta kategorioittain ja harmittelin kun täällä ei ole aikajanaa, josta juttuja voisi lukea vanhemmista uusimpiin päin (olen vasta perheellistynyt, joten vauvajutut kiinnostaa nyt). Bloggerin puolella vanhojen juttujen lukeminen aikajärjestyksessä onnistuu, mutta en saa kommentteja auki ainakaan puhelimella. Lisäksi mulle tuli olo, että täältä kategorioiden alta ei näe kaikkia juttuja, joita bloggerin puolella on…(?) Vai oletko aloittanut täällä puhtaalta pöydältä ja vanhat jutut ovat bloggerissa…?

    Lisäsin sinut Bloglovinin lukulistalle, mutta jostakin syystä se herjaa ettei löydä joitakin uusimpia postauksiasi ja koneella F-secure herjasi minullakin ettei tähän sivustoon kannattaisi luottaa… 😀

    Pientä säästöä siis juttuihin käsiksi pääsemiseksi, mutta jatkan lukemista silti 🙂

    • Valeäiti
      marraskuu 6, 2017

      Äh, olipa paljon ongelmia! Pahoitteluni! Osa noista on jo työn alla, osaa pitää miettiä! Kiitos kommentista 🙂

      • Pipsa
        marraskuu 12, 2017

        Moikka!

        Nyt bloggerin sivut eivät enää aukea, vaan se heittää suoraan tänne eikä vanhoihin juttuihin pääse käsiksi. Oi miksi, miksi? Pääsin vasta alkuun ja nauroin itseni kipeäksi! Eikö juttuja voi enää ollenkaan lukea bloggerista? Tai ihan sama mistä niitä luen, mut niitä vanhoja haluaisin lukea!

        • Valeäiti
          marraskuu 12, 2017

          Voi ei! Tämä tapahtuu siksi, että haluaisin ihmisten tulevan tänne eikä sinne Bloggerin puolelle ihan itsekkäistä syistä. Luvut on paremmat täällä jos samoja juttuja ei lueta siellä. Olin ajatellut ettei kukaan niitä vanhoja juttuja kaipaa mutta olet jo toinen joka niiden perään kyselee! Kyselen tuolta IT osastolta saataisiinko jotenkin arkisto aikaiseksi vaikka sivun alareunaan, siihen asti joudut valitettavasti menemään ihan käsipelillä sivu kerrallaan taaksepäin.