Tietoa mainostajalle ›

Olisipa se edes PMS

Tähän aikaan huomenna astun ulos lentokoneesta ja ihmettelen JFK:n hälinää. Puristan passia hikisesti ja toivon, etten näytä t e r r o r i s t i l t a (eihän ne lue suomalaisia blogeja, eihän?). Venyttelen yhdeksän tunnin aikana vielä pahemmaksi mennyttä selkääni ja mietin, onko vuokraamamme AirBnB kämppä oikeasti olemassa.

Parempi olisi, koska siellä on kattoterassi.

Kattoterassi! New York, ystävät, vapaus, loma, aurinko! Tässä pitäisi olla aivan todella, todella fiiliksissä!

Sen sijaan löydän itseni itkemästä pimeästä makkarista, koska olen taas menettänyt hermoni lapsille. Kitissyt ja nalkuttanut ja vähän huutanutkin. Sitten itken sitä etteivät ne edes tajua mun olevan surullinen ja että ne nauraa kikattaa siellä kahdestaan. Että menetän senkin mukavan hetken niiden kanssa.

Viimeisen hetken.

Ihan kuin olisin lähdössä kuuhun. Että nyt kun on tämä viimeinen ilta niin pitää lasten kanssa olla oikein läsnä ja iloinen ja meidän kaikkien pitää vaan halata ja olla onnellisia ja ne voisi vaikka pukea ne vitun yöppärit kun pyydän eikä repiä uutta sohvaa.

Ei saatana.

Voisinpa ottaa näin rennosti tällä upealla uudella sohvallamme. Mutta en voi, koska vituttaa myös se etten saa aikaiseksi ottaa sohvasta parempia kuvia. Aaaaargh. Kerron silti että se on Hakolan Lazy ja se on ihana. NIin on toi poikakin.

Kärsin siitä yberärsyttävästä äitiyden sivuoireesta, jossa poden huonoa omatuntoa siitä että mulla on aivan luksusreissu edessä. Oletan, että minua tullaan siitä rankaisemaan. Viiden päivän aikana tulee varmasti soitto kotoa että joku on joutunut sairaalaan. Tai joudun itse jonkun p o m m i n alle (huomaattehan miten nerokkaasti välttelen sitä T-leimaa!)

Lapset joutuu sitten kasvamaan raajarikkoina ja äidittöminä koska mutsin oli pakko mennä johonkin perkeleen New Yorkiin.

Kannattiko, nii?

En olisi uskonut sanovani näin, mutta toivottavasti mulla alkaa vaikka menkat huomenna. Olisipa tämä PMSää. Koska muuten kyllä vituttaa olla näin hullu akka.

P.s. HUOMENNA NEW YORK!!!!

 

(ei se fiilistely kyllä vieläkään ihan aidosti lähde).

JAA
4 Comments
  • Päivi / Viinikupla
    toukokuu 31, 2017

    Ah, tätä äitiyden itsesyyllistämistä! Mulla on ollut viime aikoina törkeän paljon työmatkoja. Niin on miehelläkin. Mutta arvaa, kumpi potee syyllisyyttä siitä, että ei ole kotona lapsen kanssa..? Sunnuntaina lähden taas viikoksi Suomeen ja melkein itkua väänsin, kun en saanut paluulentoa lauantai-illalle vaan vasta sunnuntaiaamulle. Ihan kuin maailma kaatuisi siihen puoleen vuorokauteen, jota pitempään olen poissa kotoa. Mies ja lapsi pärjäävät loistavasti kahdestaan. Lapsi on tosin sen ikäinen, että osaa jo sanallisesti protestoida lähtemistäni ja mies on vielä opettanut sen sanomaan, että tulee äitiä ikävä (kiitos vaan tästä lisäsyyllistyksestä!).
    Mutta piti siis sanoa, että ihanaa matkaa! Nauti seuraavista viidestä päivästä täysillä!

    • Valeäiti
      toukokuu 31, 2017

      Voi aaargh mä niin ymmärrän! No nyt nautitaan kuule!

  • Missä olet Laura?
    toukokuu 31, 2017

    Hear. Hear, hear, HEAR. Huoh.

    MUTTA: uusi saitti on ihan sai-raan magee (käytinkö oikeasti juuri sanaa ”magee”), banneri SIKAHIENO, kaikki toimii. Ah, kateus iski.

    • Valeäiti
      toukokuu 31, 2017

      No ihanaa! Siis ei kateus mutta kaikki nämä sanat! KIITOS!