Ykkösen tarha anteeksi, eskariryhmän seinällä oli lappu ja sen vierellä kynä. ”Tähän voitte vanhemmat halutessanne antaa yhteystietonne synttäreistä yms sopimista varten!”
Hienoa! Paitsi että ”vanhemmat” tarkoittaa oikeasti ”äidit”. Listalla oli kymmenen nimeä ennen meitä, jokaisen kohdalla luki sievällä käsialalla ”Maija (Petterin äiti) 040…”. Äiti, äiti, äiti. Ja sitten me vielä ihmetellään, miksi synttäreiden järjestäminen, tarhalahjojen hommaaminen ja kaikki muut täysin pyytämättä elämään tulleet metatyöt nojaavat naisten vahvoihin kännykännäpytyssormiin. Tsotsottelin siinä itsekseni tilanteen surkeutta. Että on se nyt, äiditkö tosiaan nämä kaikki hoitaa?
Yhtäkkiä huomasin katsoa kättäni, joka jo tomerasti tuhersi meidän perheen vanhempien yhteystietoja. Siis meidän perheen äidin, minun numeronihan se siinä loisti. Oikein ilkkuen pomppi silmille että hah, siinähän nyt sitten vastailet kutsuihin ja lähettelet omia.
Sorruinko patriarkaalisen yhteiskunnan vaatimuksiin? Pidinkö koko juttua akkojen hommana? Seurasinko vain ryhmän aloittamaa liikettä, taivuin paineen mukana? Ei, paljon pahempaa. Löysin aivoistani killumasta seuraavan vahinkoajatuksen:
”Haluan kyllä olla itse sopimassa näitä juttua, ei sitä tiedä miten se Insinööri näitä sitten hoitaisi.”
Siis veeteeäf. Ihanko tosiaan päivää vaille kolmekymmentäkuusivuotias mies ei osaisi vastata ”Kiitos, Ykkönen pääsee Petterin kutsuille” tarkistettuaan tilanteen kalenteristamme? Tai sopia leikkitreffejä Ykkösen parhaan kaverin kanssa?
Jotain mätää näissä mun tippaleipäaivoissa on. Niihin on pesiytynyt jokin uhriutuva kontrolligeeni, joka haluaa olla kaikesta perillä ja sanoa viimeisen sanan, mutta kuitenkin väsyneesti vaatii muiden tekevän ne kaikki samat asiat pyytämättä, ja paree muuten olla vielä ihan samalla tavalla miten minä tekisin. Ole siinä sitten aviomies ja aktiivinen perheenjäsen. Kun et kuitenkaan osaa mutta tekisit jo.
Noin. Kyllä voi yksi lappu syöstä yksinkertaisen ihmisen syviin itseanalyysin ylilyönteihin. Huomenna menen ja vaihdan lapun sukupuolta. (en mene).