Vaikka olenkin maailman ihanin

Olen aivan käsittämättömän ihana. Ilman minua ei ruoka maistu, ei uni tule. Pelkkä tuoksuni on huumava, olin suihkunraikas tai en. Ja ääneni! Ääneni on sulosointujen melodiaa, kuin Venus ja Pillinsoittaja yhdessä. Sitä ääntä voisit seurata minne vain. Ja voi sitä autuutta, jos kosken sinuun. Kutitan, halaan, suukotan tai vaan kannan – sama se, hykerrät onnesta. Aivan hurmioon, suorastaan sekaisin, menet viimeistään silloin, kun päästän sinut paitani alle.

Mutta rakas Kakkoseni, yritä silti vähän hellittää. Voit ihan hyvin olla hetken isin sylissä, sekin on aika huipputyyppi. Kyllä sinä varmasti kuulet, että olen ihan viereisessä huoneessa. Ja huomaathan että palaan kyllä, jos minua tarvitset. Voit myös nukahtaa ihan rauhassa. Oikeasti. Lupaan, etten karkaa mihinkään, vaikket pitäisi minua nännilukossa. Minä olen sinun palveluksessasi 24/7, en jätä tehtävääni yölläkään vaikka luulet minun olevan kaukana. Kuuntele – tuhisen ihan siinä vieressäsi.

Joten sovitaanko, että harjoitellaan hieman yhdessä? Opetellaan nukahtamaan ihan vähän kauempana toisistamme, aloitetaan vaikka sentin etäisyydestä. Päivisin voimme roikkua vaikka liimattuna toisissamme, mutta anna minun edes hetken olla illalla vaikka tuossa toisessa miehessä kiinni. Yöllä olen taas vain sinun.

Tätä toivoo sinua kovasti rakastava äiti, jolta räjähtää pian selkä, tissit ja pää. Kuinkas sinua sitten kantaisin?