Poistuimme eilen hetkeksi altaalta (oli pilvistä, apua!) katsoaksemme tätä, yhtä kauneimmista asioista maailmassa.
Sheik mikälien 13 miljardia maksanut moskeija oli koko rahan edestä kaunis, rauhoittava ja hengästyttävä.
Moskeijassa oli luonnollisesti tiukka pukukoodi, jota noudatimme tarkasti.
Alueella piti myös välttää ”public displays of affection” (ei ongelma) ja olla hiljaa (potentiaalinen ongelma). Kaikki sujui hienosti koko kierroksen ajan, ihmettelimme kaikki hymyssä suin kallista kauneutta.
Kaikki meni siis hienosti. Kunnes. Juuri ennen taksia Ykkönen ilmoittaa että on kova pissahätä. Great.
Huivi takaisin päähän (mainitsinko jo +26?), lapsi syliin ja kipittämään. Askeleet on noin puolet normaalista pitkän mekon takia, lapsella on normaalia kovempi pissahätä. Juoksen sen mitä pystyn 500 metrin matkaa takaisin moskeijan vessaan, sylissä toinen ilmoittaa että ”kohta en äiti kestä, mennäänkö puskaan?”. Ei kyllä mennä, tämä on moskeijan pihamaa. Arabiemiraateissa.
Laulamme kaikki tuntemamme laulut läpi, minä yritän nostaa helmaa hieman askelta pidentääkseni. Vartija juoksee perään moisen kieltäen. Vessassa kiilaamme jonon ohi vessaan ja kestämme siivoojan moitteet.
Mutta: me ehdimme! Äiti täysin poikki mutta kuiva. Lapsi onnellisesti helpottunut ja itsestään ylpeä.
Ja tänään venyttelen kipeitä hauiksiani tässä tilassa:
