Voitaisko me nyt taas vähän puhua siitä vauva-asiasta?
No voidaanhan me…puhua.
No, voisitko sä mitenkään kuvitella sitä kolmatta lasta?
En mä kyllä oikein, siinä on niin hirveästi hommaa oikeasti. Kaikki se valvominen ja muu.
Mutta kyllä mä autan!
Ai keskellä yötä? Sen kun näkis.
No autan autan, hoidan kaiken mitä pitää.
Ai ne kakkavaipatkin?
No yök!
Niinpä. Ja aattele, kaikki tämmöset ihanat aamiaiset olisi taas haavetta vain.
Niin mut eikö olis kiva jos olis vielä kolmaskin lapsi? Pieni tyttö?
Sitähän ei voi kuule etukäteen päättää kumpi tulis. Ja siis ketään ei ole tulossa!
Mutta tyttö olis aika ihana.
Just just.
….äiti, eikö vain että on vielä mahdollista että meille tulee se kolmas vauva sitten kun olen seitsemän?
(…..)
Unohtakaa anoppipaine, nää viisivuotiaat vauvakuumeilijat on kaikista pahimpia.