Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Eteisen muodonmuutos: Tee-se-itse vaneripenkki (Ikea-hack) ja uudet ovet!

Eteisen kaapin ovet saatu: Doorie

Esittelyssä elämämme ensimmäinen Ikea-hack! Meidän talon Pinterest-osastolla on ollut jo pari vuotta taulu nimeltä “eteinen”, jonka keskiössä on penkki. Sellainen kaunis puinen, jossa olisi paljon tilaa pukea kenkiä ja säilyttääkin niitä. Tilaa on: eteisemme on avara ja siitä aukeaa hienosti näkymä rappusia ylös. Tämä oli muuten sellainen asia, josta olimme aluksi aivan varmoja – toisella tavalla. Että meidän eteinen sitten aukeaa suoraan olohuoneeseen niin että vieraat näkevät suoraan koko talon. Ei ainakaan kellariin eteistä!

Käytännössä rinnetontti pakotti eteisen kellariin ja olen tosi iloinen että niin kävi. Nyt eteinen on sujuva osa autotallia sekä takana häämöttävää kodinhoitohuonetta. Nämä kaikki tilat ovat toisiinsa yhteydessä ovin ja rajua menoa kestävällä betonilattialla. Suomeksi: voimme mellestää kaikkine kurinemme, pyörinemme ja ostoksinemme rauhassa tässä kerroksessa ja vasta kun vaatteet on saatu tapeltua pois päältä nousemme rauhassa kauniiseen olohuonekerrokseen. Menneisyyden minä oli siis tässä asiassa totaalisen väärässä.
ikea-hack: penkki eteiseen

Eteisen penkkinä Ikea-hack: vanerilla päällystetty Bestå

Siitä penkistä siis. Visio oli alusta asti selvä joten pyysimme rappusia toteuttaneen puusepän tarjoamaan myös sen tekemisen. Valitettavasti kustannus karkasi aivan käsistä. Pelkkä penkki olisi maksanut reilusti pari tonnia ja kun budjetti oli jo nelinkertaistunut rappusissa, jätimme sen väliin. Tämä masensi koko eteisen suunnittelun pitkäksi aikaa ja rahapulassamme ostimme vain tilaan Ikean kaapistot ajatuksella että ovet sitten joskus.

Elimme siis tämän näyn kanssa ensimmäisen vuoden ajan:

Eikö ole upeat, autenttiset kuvat! Tässä heti vuosi muutosta saatiin aikaiseksi tehdä eteinen valmiiksi ja voin näyttää kauniimpaa eteistä.

Penkiksi tehtiin hieno Ikea-hack. Ostimme Bestå-sarjan tv-tason ilman ovia (yksi etupaneeli otettiin malliksi), nahkaiset vetimet ja rautakaupasta mittojemme mukaan sahattua 21mm paksua vaneria. Vaneri ruuvattiin koottuun tasoon sisältäpäin. Koko penkki käsiteltiin Osmo Colorilla (sävy koivu) ja alle tilattiin lyhyet jalat jolla penkki saadaan “leijumaan” lähelle seinää lattialistan yläpuolelle. Vetimet kiinni ja se oli siinä! Urakkaan meni kahden reippaan miehen voimin muutama ilta. Kakkonen kokosi tason ja Insinööri ruuvasi vanerin. Kustannus koko penkille taisi olla noin 250€ ja hyvin toimii.

ikea-hack: penkki eteiseen


Ikean PAX x Doorien ovet

Ison eteiskaapiston oviksi valitsimme suomalaisen Doorien ovet, jotka sovimme saavamme maksutta tätä bloginäkyvyyttä vastaan.

Olisimme toki voineet vain ottaa ja ostaa perus kaapinovet Ikeasta, ne olisivat olleet ihan ok. Mutta yksikään Ikean ovista ei miellytä silmääni, ne eivät tule alas asti sokkelia peittäen ja ne ovat sävyiltään hieman eri kuin toivoimme.

Me tiesimme haluavamme jotain klassisen herkkää sävyä, vaaleaa harmaata tai vaaleaa roosaa. Koska eteisen kaapisto on vähän joka suunnasta esillä, oli lisäksi tärkeää saada se “paketoitua” kunnolla, siis laittaa myös sivu- ja yläpeitteet. Tähän kaikkeen löytyi Doorielta suoraan tuotteet valikoimissa ja tykkäsin siitä että värimaailma oli rajattu. Hyviä, kauniita sävyjä oli valittu meille etukäteen. Saimme kotiin muutaman näytepalan, joista valitsimme Cloud-sävyn, sillä Musta ovi -blogissakin nähty ihana Mud oli yllättävän lähellä lattiamme sävyä.

Tilaaminen oli Doorien kautta helppoa. Valitset Ikean ovimallin, mitan ja värin ja tilaat. Jos valmiit tuotteet eivät ole sinulle sopivia, kannattaa kysyä mahdollisuuksia erikoistoimitukseen ottamalla aspaan eli Doorien takaa löytyvään Satuun yhteyttä. Me haaveilimme hetken vaaleasta roosasta (tulossa valikoimaan jatkuvaksi väriksi syksyllä), mutta päädyimme kuitenkin tähän klassikkosävyyn. Cloud on muuten juuri nyt -25% alennuksessa! Tuomme eteiseen väriä vaihtuvilla kasveilla (koska edelliset kuolevat meillä aina alle kuukaudessa. Hortensiat ovat maailman suurin huijaus) ja asetelmilla penkin yläpuolella.


ikea-hack: penkki eteiseen

Jos ihan rehellisiä ollaan, tuomme eteiseen väriä vaatekaaoksella joka tässä erityisesti talvisaikaan oikeasti tulee olemaan. Nyt sen siivoaminen on kuitenkin aika helppoa jo – penkin laatikot auki ja kengät sisään, toiselta puolelta vaatekaappi auki ja vaatteet lasten omiin nauloihin, pipot ja hanskat isoihin vetolaatikoihin. Tilaa on!

Ensimmäisenä asetelmana seinään pääsi viimein edelliskesän jenkkireissulta tuotu taideteos sekä Ikean peili ja pienet kukkahyllyt. Niihin vaihdan ehkä jossain kohtaa jotkut valuvat muratit, nyt siihen iskettiin kiireessä ennen juhlia pienet kasvit Iittalan Kastehelmi tuikkukipoissa – sekin toimii yllättävän kivasti!

ikea-hack: penkki eteiseen


ikea-hack: penkki eteiseen

Doorien ovet vs. Ikean ovet vs. itse tehdyt

Rahapulassamme mietin pitkään miten eteisen ovet ratkaistaan. Otetaanko vain jotkin Ikeasta, tehdäänkö itse vanerista vai tilataanko valmiit? Vaihtoehtoja on nykyään tosi paljon.

Doorien ovet maksavat suunnilleen 165€ per ovi (50x236cm). Vastaavasti esimerkiksi meidän lastenhuoneisiin asennetut Ikean Kirkenes ovet (50x229cm) maksavat 100€ kappale. Hintaero ei siis ole kovin suuri.

Kuten penkistämme näkee, Ikean kaappeihin voi toki myös askarrella itse ovia haluamastaan materiaalista. On kuitenkin merkittävästi isompi vaiva mittailla sopivia saranakohtia, varmistaa millintarkka reuna ja laskea kestääkö oven paksuus sekä mahdollinen maalipinta käyttöä. Valmiit tuotteet ostaessa ovet menevät kerralla suoraan eivätkä vähän sinne päin – kuten tuossa omassa hackissamme hieman kävi (kuulemma johtuu Ikean kaapin vinoudesta, säätövaraa ei Beståssa ole).

Kaiken kaikkiaan olen ihan supertyytyväinen meidän eteiseen. Siitä tuli ihana! Huolimatta siitä että kolme iltaa ennen juhlia itkin supistelevan mahani kanssa että kun en minä saatana osaa tämmöstä sommittelua ja tästäkin tulee ihan paska. No ei tullut.

ikea-hack: penkki eteiseen

Pihasauna ja -rakennus on valmis(ish)!

Nyt voisi olla käsillä se hetki että julistan piharakennuksen valmiiksi!

Johan sitä saunaa on pari kuukautta käytetty, mutta nyt on kaikki ilmanvaihtoa ja listoja myöten myös tuvan puolella valmiina. Ja miten hieno siitä tulikaan!

Tupaan laitettiin sormipaneelia, joka ensinäkemältä tuntui hieman liian kiiltävältä, mutta toimii sittenkin tosi hyvin. Sen kaverina on betonilattia, joka on ”käsitelty uretaaniöljyllä johon on sekoitettu hieman sävyä betoni” (arvaatteko minkä lauseen Insinööri kirjoitti?).

Tuvan ja saunan välissä on Insinöörin omin käsin muuraama upea piippu, joka on jo saanut vähän uskottavaa nokea pintaansa (tapaukseen liittyy: väärään aikaan käynnistetty huippuimuri). Tuvan puolelle on siis mahdollisuus tehdä joskus myös takka jos siltä tuntuu. Jos mietit vastaavaa omaan taloon, voin kertoa että jo nyt harmittaa se säästö, joka tehtiin kun ei hoidettu saman tien takkaakin.

Toisaalta se ei harmita kun taas ensi kuussa kaivelemme olemattomista säästöistä viimeisiä tonneja maksettavaksi. Eteenpäin!

piharakennus

betonilattia

Tuvassa on kolme ikkunaa ja lasinen ovi, jotka päästävät sinne kivasti valoa sekä vino katto, joka tuo sinne hauskan ilmeen ja mukavan tunnelman. Sellainen minitalo tämä. Tuvan pääsääntöinen tarkoitus on olla saunomisen tukipiste, paikka jossa riisutaan ja puetaan ja juodaan ehkä parit kaljat.

Sen takan äärellä, joka ei nyt olekaan siellä. Saatana.

Eteenpäin!

Tuvan on tarkoitus toimia moneen muuhunkin tarkoitukseen hengailupaikkana, piilopirttinä, vierashuoneena, työpisteenä ja ehkä joskus jopa AirBnB- tai vuokrakämppänä. Sitä varten sinne vedettiin omat vedet ja jätettiin mahis ihan minimaaliselle keittonurkkaukselle.

Täyden palvelun periaatteella saunan puolelle kuitenkin tehtiin lopulta myös se talon viides vessa. Se sentään oli tosi hyvä päätös. Vessa on jo nyt ahkerassa käytössä, eikä se nyt niiiiin sylissä siinä suihkutellessa lopulta ole. Samoin pieni lavuaari on yllättävän kiva kun voi juoda vähän vettä jos omat juomat unohtui päätalolle.

Mahdollisille yövieraille on nyt myös tarjota koko setti vessasta veteen, niin ettei tarvitse yöllä hädässä päätalolle hipsiä.

Saunan puolella on lauteet lämpökäsitellystä männystä, jotka ovat vähän tummemmat kuin ajateltiin (lue: kuin jotka olivat ajatuksissani joita en ikinä sanonut ääneen kun en jaksanut enää suunnitella ja ehkä saatoin vähän sanoa ”ihan sama mulle, nyt vaan tehdään sinne jotain”) ja kokonaisuudessaan nämä koko pesutilaan käytetyt paneelit on liian tummat ehkä mun makuun kuitenkin.

Toisaalta saunasta ei haluttu vaalean modernia vaan enemmän mökkitunnelma ja siinä kyllä onnistuttiin! Erään kouluikäisen vieraan mukaan ”tämä sauna on paljon saunempi kuin meidän sauna.” Saunempi it is!

pihasauna pihasauna

Mutta on se kieltämättä aika tosi mökkimäinen. Eikä raskaana oleva arvostanut liian tukevaa tervan tuoksua, joka saunaa vaivasi ensimmäiset kymmenisen käyttökertaa.

Kiukaana on suomalaisen Veto:n puukiuas VETO1, joka on ollut ihan mainio. Se on tarkkaa suomalaista saunaosaamista, jonka kyllä huomaa. Kiukaan rakenne on sellainen, että ilma kiertää pesässä hyvin. Valmistajan mukaan tulipesän yläosaan ohjataan hapekasta ilmaa josta syntyy jälkipoltin. Sen seurauksena tuli palaa todella kuumana ja puhtaasti eli sauna lämpiää paremmalla puusuhteella ja pienhiukkasia syntyy hivenen vähemmän. Kiukaan kivien takana on vesiallas ilman kostutusta varten, jonka täyttäminen tuo löylyihin lisää pehmeyttä.

Kiuas on sitäpaitsi aivan super nätti. Sellainen kiukaan näköinen, eikä mikään avaruusolio.

pihasauna

Kylppärin puolella on about halvimmat laatat mitä löydettiin sekä kaksi päätalon puolella hyväksi havaittua suihkua. Oven vieressä on tilaa pienelle penkille ja koukkuja tullaan laittamaan reilusti seinälle tavaroita varten. Saunan eteen terassille suunniteltiin hieno vilvoittelualue, johon ei muualta kuin päätalosta näe. Siinä voi nakuilla rauhassa ja osallistua edelleen saunassa istuneiden keskusteluihin.

Tai sitten voi vilvoitella niin kuin menneen viikonlopun porukka – juoksemalla kiljuen terasseja pitkin päätalolle olohuoneen eteen ja näyttämällä pyllyä olohuoneessa seuraavaa vuoroa odottaville.

Sivumennen sanottuna, saunaan mahtuu hienosti seitsemän lasta ja kolme naista samaan aikaan! Kiitos ekstrasyvien (8ocm) lauteiden, ensimmäistä kertaa koskaan etupylly/takapylly on ihan todellinen vaihtoehto.

Seuraavaksi on tarkoitus sisustaa! Tupaan pitäisi saada varmaankin istumapaikkoja tai ehkä vuodesohvaa, ja tämän hetken johtoajatuksena on laittaa meidän parisängyn vanhat runkopatjat sohvahommiin. Päälle tulisi uudet, paksut petarit (tai pienet patjat) ja koko homma verhoiltaisiin enemmän sohvan näköiseksi. Mitä luulette, onko kuolleena syntynyt ajatus?

Loka- marras- ja joulukuu 2018: Viimeinen raporttini (mutta ei se toki vielä valmis ole!)

Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.

Minä myös.

Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.

Kiva.

Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!

Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.

Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.

Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.

Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.

Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.

Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.

Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.

Ja eiku saunaan!

Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta. 

Kaikki keittiöstämme!

Oravannahkayhteistyö: olemme saaneet keittiöstä alennusta näkyvyyttä vastaan

blau kokemuksia

Nyt sain niin kauniit kuvat käsiini meidän keittiöstä, että on pakko jakaa ne ja samalla kertoa kaikki keittiöstämme! Kuvat ovat keittiön toteuttajan Blaun omaisuutta, ne on Blaulle kuvannut Mikael Petterson ja stailauksen on tehnyt Minna Jones.

Vaikka tokihan te olisitte uskoneet että meillä näyttää aina tältä:

blau keittiöt

Juu ei näytä. Mutta ei se haittaa! Keittiö on arjen sotkujemmekin keskellä hieno ja mikä tärkeintä, toimiva. Sanon vähintään kerran viikossa ääneen, että olen kyllä kaikista tyytyväisin tähän keittiöön. Joka päivä ajattelen sitä. Seuraavassa kattava analyysi valinnoista ja niiden onnistumisesta!

Keittiön suunnittelu lähti arkkitehtimme (Arkkitehdit Sarapää) kynästä. Even ajatuksena oli mahdollisen kompakti, linjakas ja simppeli ilme, kuitenkin niin että perustoiminnot ovat hyvin käsillä. Siinä onnistuttiin tosi hyvin!

Keittiössä on tilaa riittävästi ja toiminnot on tosi hyvin sijoiteltu: siivotessa pyhä kolminaisuus roskis – hana – astianpesukone on saavutettavissa yhdeltä seisomalta, ja samoin tiskikoneen tyhjennys käy helposti suoraan vieressä oleviin kaappeihin. Ainoa miinus on se ettei meillä ole vielä järkevää paikkaa keittiöpyyhkeelle. se roikkuu nyt uunin kahvassa, josta seuraa aina märkien käsien kurottelua kahden työtason välillä, eli tippoja lattialla.

Suunnitellessa mietittiin kovasti että veden ja lieden pitäisi olla samassa paikassa, ja olisihan siinä puolensa. Vettä tarvitsee kokatessa paljon ja joka kerta kun sitä pitää hakea tai valuttaa tästä kahden työtason väliltä, syntyy sotkua ja tietysti vähän vaaratilanteitakin (kuuma pastavesi + sekoilevat lapset = ei hyvä).

Toisaalta, jos hana olisi saarekkeessa, siinä olisi jatkuvasti sotkut esillä ja tilaa muulle tekemiselle (hengailu, pilkkominen, läksyjen teko, viinilasin kanssa nojailu, yms) jäisi vähemmän. Olen siis tyytyväinen meidän ratkaisuun.

Myös kvartsisen työtason nostaminen ja jatkaminen välitilaksi oli hyvä ratkaisu! Aluksi ajattelin tuleeko siitä turhan massiiivinen mutta päinvastoin: se selkeyttää koko linjaa ja näköjään roiskin melko isolla kädellä ihan päivittäin. Syytäkin suojata koko seinä.

hana valeäiti

Roiskimisesta tuli mieleen, että yksi keittiön parhaita juttuja on Stalan syvä lavuaari, jonka bongasimme poistomyynnistä. Sieltä ei ihan heti kaikki sotkut näy eikä vesi roisku kovin helpolla yli. Paitsi jos minä olen töissä siinä, eh. Tapwellin hanan ulosvedettävä letku on just niin hyvä ja käytännöllinen kuin ajattelinkin!

Astianpesukonetta varten meillä on sähkökäyttöinen hanan sulkija allaskaapin alla. Saamme siis hanan automaattisesti kiinni aina kun kone ei käy, mutta tasolla ei näy mitään isoa mönttiä.

Saarekkeen takana olevat kaapit mietityttivät suunnitteluvaiheessa – ovatko liian hankalat kun edessä on aina tuolit? No, ovat. Mutta koska niitä käytetään vain ehkä kerran viikossa, se on ihan ok. Samoin muutkin hankalat kaapit ovat ihan hyvässä käytössä, niissä kaikissa on jotakin sellaista jota käytetään vain muutamien viikkojen välein. Termarit, uudet talouspaperit, ylimääräiset juomapullot ja juhlatarvikkeet ovat kaikki sellaisia joiden ei tarvitse olla käden ulottuvilla.

Muuten meillä on mahtunut kaikki kamat tosi hyvin näihin kaappeihin mitä on. Keittiöömme tuli Even ideasta se erikoisuus, että yläkaapit ovat paljon normaalia korkeammalla ja lisäksi ne ovat erikoiskorkeat, 122cm. Korkea välitila tuo paljon ilmavuutta keittiöön (eikä päätä lyö aina kaapin reunaan!) ja toisaalta korkealle kattoon ulottuvat kaapit tekevät koko keittiöstä tosi linjakkaan.

Mutta toki ylimmät hyllyt ammottavat pääosin tyhjinä ja korkeat kaapit ovat ongelma, jos pituutta ei ole suotu yhtä paljon kuin meille melkein 180-senttisille. Itsellemme tämä kuitenkin suunniteltiin, joten korkea it is!

Roskiskaappeja suunnittelimme tarkoituksella tosi paljon. Jopa kolme meidän viidestä (altaan puoleisesta) alakaapista on varattu jätteille. Ylimmässä on ergonomisesti eniten käytetyt sekajäte, muovi ja kartonki, sen alapuolella pullot, metallit ja lasit ja vielä näiden vieressä kaikki keittiön siivoustarvikkeet. Tämä viimeinen voidaan myös muuttaa jätekaapiksi (sitten kun biojätettä aletaan kompostoida ja tarvitaan lisää ämpäreitä).

Ainoa miinus on se että roskislaatikkomme ovat vähän liian korkeat. Ne yltävät melkein vetolaatikon yläreunaan, mikä herkästi sotkee koko kaapin jos (kun) roskikset tungetaan ihan täyteen.

blau kokemuksia

Saareke on ollut juuri niin ihana kuin ajattelinkin (fun fact, tuosta linkin takaa löytyvästä jutusta on yli kolme vuotta aikaa. Kuinka kauan tämä projekti on oikein kestänyt??!). Toki se kerää roinaa, mutta ei se mua niin paljon haittaa kuin luulin. Sen ääressä todella tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja se kestää hyvin kolhuja ja tusseja. Pitkään tehty päätös siitä jatkuuko työtaso saarekkeen sivulle vai ei päätyi hyvään – alas asti jatkuva kaunis valkea taso tekee kokonaisuudesta tosi hienon! Lieden paikka saarekkeessa keskellä keittiötä on myös ollut hyvä ratkaisu, ja sisäänrakennettu liesituuletin toimii moitteetta.

Meillä on kaikki kodinkoneet Siemensiltä, koska saimme kerran hyvän vinkin: vaikka koneet voivat näyttää aika samoilta eri valmistajilta, niissä saattaa olla eriväriset tai erityyliset digitaaliset kellot ja valot. Samaa valmistajaa suosimalla saa varmasti yhtenäisen linjan ja usein myös paremman hinnan kun pakettina ostaa. Näihin olemme olleet tyytyväisiä, mikään ei pidä isoa ääntä ja kaikki hoitavat hommansa hyvin.

Mikron ja uunin yhdistelmää mietittiin tosi pitkään. Isona vaikuttimena oli toive saada mahdollisimman vähän kodinkoneita, jotka auttamatta rikkovat kauniiden kaapistojen linjaa. Tässä onnistuttiin tosi hyvin, kaikki näkyvät koneet ovat vain kokin nähtävissä.

Käytännössä mikrouuni-yhdistelmä on ollut tosi jees, kolmea pientä ongelmaa lukuunottamatta: Mikro ei (tietysti) pyöri. Tuntuu että se vaikeuttaa joidenkin ruokien sulattamista. Lisäksi se pelkäämäni ongelma tapahtuu ainakin kerran kuussa: haluaisin mikrottaa jotain samalla kun uuni on päällä. Se ratkeaa yleensä lämmittämällä kamat pannulla, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu sekään. Kolmas ongelma yllätti. Mikro kuumenee tosi kuumaksi uunivastusten kohdalta ja siihen pystyy hyvinkin polttamaan kätensä. Kerran sen tein, kukaan muu ei vielä.

Jos tekisin nyt päätöstä uudestaan, valitsisin silti näin. Sillä jos olisimme halunneet ne erikseen, olisimme ehkä joutuneet luopumaan apteekkarin kaapista joka on ollut aivan sairaan hyvä kuiva-ainekaappina. Jos haluan päätökseni perua, yhdessä yläkaapissa on valmiiksi pienelle mikrolle pistorasia. Ai että kun oltiin fiksuja.

blau keittiöt

Yllättävä positiivinen puoli keittiössä on saarekkeen ja allastason välinen tila, joka jäi melko suureksi. Siinä on lähes puolitoista metriä tilaa, mikä tekee kahdestaan kokkaamisen huomattavasti kivemmaksi, kun kukaan ei törmäile toisen kyynärpäihin ja astianpesukonekin mahtuu vaikka olemaan auki samaan aikaan.

Jääkaapin sijainti on ollut tosi hyvä, sillä se on helposti kaikkien saatavilla ja siitä on mukava nostella tavaroita työtasoille eikä sinne päästäkseen tarvitse väistää vaikka roskista käyttävää kaveria.  Työtason alla sijaitseva pakastin on myös ollut juuri oikea ratkaisu meille – sinne mahtuu kaikki mitä tarvitaan ja siihen on helppo päästä.

Keittiön harmaa sävy on ihana. Kertakaikkiaan. Keittiön toteuttaneen Blaun äiti Pirjo valitsi sitä meille todella pitkään ja arvostan hirveästi sitä paneutumista mitä siihen käytettiin. Väriksi valikoitui Tikkurilan 1951. Sävy vaihtelee makeasti vuodenajan ja kellonajan mukaan! Keskikesän kirkkaassa valossa se oli aivan valkoinen, nyt talven tultua se tummuu jatkuvasti tosi kauniiksi omaksi sävykseen. Puulattia keittiössä on ihana jalkojen alla mutta vähän työläs pitää puhtaana. Annan sen anteeksi.

valeäiti keittiö

Myös Pirjon tuoma vaalea kvartsitaso (Noblesse Supreme White) on ollut hirmu hyvä. Se on raikas ja kirkastava, mutta hyvin armollinen tahroille pienen marmorikuviointinsa kanssa.

Blaun pienet nuppivetimet ovat tosi kauniit mutta pian huomattiin käytössä että jääkaappiin oli pakko vaihtaa isompi nuppi. Avaaminen oli liian vaikeaa pienen kanssa. Iso tosin sulautuu tuohon paljon paremmin kuin ajattelin – minähän sen pienen sinne aluksi väkisin vaadin kun halusin samanlaiset vetimet kaikkiin. Tyhmä minä.

Yläkaapeissa ei vetimiä ole ollenkaan, sillä ne on Pirjon hyvästä ehdotuksesta toteutettu niin että ovilevy tulee hieman runkoa alemmaksi eli kaapit saa alapuolelta helposti auki.

Keittiön suunnittelu oli jälkikäteen ajateltuna aika iso homma, mutta ammattilaisten avulla (kiitos Pirjo Blaulta ja arkkitehti-Eve!) siitä tuli kyllä ihan tosi hyvä. Juuri sellainen kuin me tarvittiin.

Keittiömme spekseinä:

  • Suunnittelu: Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää (saimme suunnittelutyön ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Kaapistot, työtasot, vetimet: Blau (saimme alennusta bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Hana: Tapwell
  • Kodinkoneet: Siemens
  • Valaisimet: Artek A330S, hopea
  • Lattia: Timberwise Lehtikuusi 185mm lankkuparketti, sävy Nordic
  • Baarituolit: Hay
  • Sotkut: me.

Lue lisää: Keittiön suunnittelu

Kaikki kuvat paitsi 3&4 Blau by Mikael Petterson, stailaus Minna Jones

Samettinen, kiero ja toimiva: esittelyssä uusi ruokapöytämme Woody

Ostimme viimeksi ruokapöydän sinä päivänä kun tajusin odottavani Kakkosta. Seisoin Lahdessa huonekaluliikkeen edessä pää raskaudesta pyörien ja tuijotin kaunista pöytää. Se oli täydellinen! Uusvanha, kaunis, luonteikas ja käytännöllinen tanskalainen komistus, jonka veimme heti kotiimme. Tuo rakas pöytä kesti mukisematta kahden taaperon kolhut ja mustikat ja kymmenet juhlat. Aina se oli vähän väärän korkuinen – 1950-luvulla pöydät tehtiin vähän korkeammiksi – mutta annoin sen anteeksi ja tein työni osittain sohvalla kun pöydästä alkoi tulla rasitusvammoja.

woody blogi

Sitten rehasimme kaunottaren uuteen taloon ja totesimme raukan olevan auttamatta aivan liian pieni. Jatkettuna se näytti vähän hoopolta ja istuminen oli vaikeaa pöydän jalkojen tullessa aina tielle. Oli pakko löytää uusi.

Se olikin sitten sellainen draaman kaari, jota en jaksa edes toistaa. Pikakelaan puolestanne neljä kuukautta hetkeen jolloin mietin olisiko vuosia ihailemani Hakolan huonekalun Woody sittenkin meille sopiva pöytä. Kesällä näimme sen vähän sattumalta livenä ja kun löydettiin hyvä blogihintakin*, se oli siinä. Woody oli saatava.

Jäljelle jäi helpot kysymykset: minkälainen pöytätaso (mitä puuta) ja minkä kokoinen.

HAHAHHAHA siinä mitään helppoa ollut saakeli.

woody kokemuksia

Hakolan väki sai lähettää mulle aika monta sähköpostia ja elää mukana tätä toista draaman kaarta ennen kuin teimme lopullisen päätöksen. Niin iso kuin mahdollista (260cm) ja saarni. Päätöksestä vaikean teki tuolien määrä. Olimme pitkään huolissamme ettei tuohon isoonkaan pöytään mahtuisi neljää tuolia vierekkäin niin että pöytään mahtuisi yhteensä kymmenen ruokailijaa. Se pelko osoittautui vääräksi ja nyt pöydän ympärillä on istunut jopa 12 tyyppiä noin vain!

Vinkkinä: Pienemmissä koossa tuo pöydän kaunis jalka saattaa tehdä välillä ongelmaa tuolien mahduttamisen kanssa. Mutta! Hakolalta saa tiskin takaa ostettua Woodysta version, jossa jalat on käännetty toisin päin. Se on paitsi kauniin näköinen versio, sillä saa myös lisää tilaa tuoleille. Älkää kertoko että kerroin.

woody blogi woody blogiwoody blogi

Itse pöydän saarniset lankut ovat niin kaunista ja taitavaa puusepän työtä että itkettää. Pöytä on jykevä, tasainen ja samettinen. Hiplaamme sitä edelleen joka kerta, koska se vain tuntuu niin ihanalta. Woody on myös ihanan kiero. Koska pöytä tehdään kahdesta luonnonlankusta (laskettiin että ikää on oltava ainakin 150 vuotta näillä puilla), jokainen pöytä on oman näköisensä ja reunoissa näkyy elämä. Keskellä kulkeva luotisuora rako tuo kuitenkin säntillistä jämäkkyyttä.

Woodyn äärellä on kertakaikkisen ihana istua. Pöytä on juuri sopivan korkuinen ja paksu pöytälevy on mahtavan tukeva, mutta silti minunkin kilometrikoipeni saa vaivatta nostettua ristiin pöydän alla. Se kestää hyvin kosteutta ja pieniä tahroja (jos nyt vaikka Marcus & Martinuksen logon tussilla piirrettynä) ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Raosta menee toki murusia lattialle, mutta missä perheessä lattiaa ei joka tapauksessa joutuisi siivoamaan ruokailun jälkeen?

woody kokemuksia

Parhaiten Woodyn kanssa sopii mielestäni pinnatuolit, joita meidän pitää vielä vähän kerryttää sekakokokelmamme tueksi. Kaunis se on joka tapauksessa! Mulle suurin kriteeri uusissa ostoksissa on se että ne näyttävät hyvältä myös arjen keskellä, ei kuvaustilanteessa. Tältä se näyttää silloin:

woody kokemuksia blogi woody blogi

Aika kivalta, eikö?

Woodya pääset fiilistelemään täältä.

*saimme alennusta pöydästä näkyvyyttä vastaan.

Syyskuu 2018: Paljon edistymistä ja kuherruskuukauden päättyminen

Saisinko pientä rummutusta kiitos – yläkerran kylppäri on taas käytössä! BOOM! Syyskuussa Insinööri saa (melkein) valmiiksi vaikeimmat tehtävänsä, suihkuseinän asennuksen. Ja onhan se hieno! Katsokaa nyt sitä!

valeäiti kylpyhuone tapwell

Syyskuussa tapahtuu paljon. Huomaa että kauniit kesäpäivät ovat menneet ja malttaa taas puuhastella kotona. Saamme lasten huoneisiin nikkaroitua valmiiksi työpöydät ja ostettua työtuolit. Hakolalta tilaamamme Woody-ruokapöytä saapuu ja se on kaikkea mitä toivoinkin, vaikka odottaessa ehdin jo pelätä että ostin jotain ihan hölmöä:

valeäiti woody

Katsokaa nyt sitä! Vielä pitää hankkia muutama uusi tuoli ja vähän muutenkin säätää ruokatilaa, kerron sitten lisää käyttökokemuksia! Nyt jo tiedän että Woodyn äärellä on ihana istua ja se ihastuttaa mua joka kerta kun tulen keittiöön.

Syyskuussa myös portaat alkavat saada kauan odotettuja kauniita kaiteitaan, ihan valmiiksi asti emme niitä ehdi saamaan. Mutta katsokaa nyt niitä:

Piharakennus herää uudestaan eloon kun sen rakennustyöt alkavat vihdoin! Insinööri kyhää pihalle toisen autotallin jotta kaikki rakennussälä mahtuu säänsuojaan. En ole otettu tästä uudesta kaverista mutta ymmärrän että sitä tarvitaan. Insinööri paahtaa muutenkin nyt hyvällä teholla. Takapihan kaiteet valmistuvat, terassin alle saadaan kate ja ovia säädetään.

Syyskuussa tulee ensimmäistä kertaa kotivakuutukselle käyttöä, kun yläkerran ikkunoista yksi rasahtaa halki. Ilmeisesti näkösuojaksi nostettu patja aiheuttaa liian suuren lämpötilaeron lasin pintaan ja se luovutti. Asioita joita opin rakentaessa: Uudenaikaiset ikkunat eivät kestä osittaista peittämistä. Aikamoista.

Iltaisin opin myös aina uusista kustannuksista, joita budjettiimme edelleen tulee. Aloitan yhden keskustelun kysymällä kuinka rahat riittää kun lainaa on jäljellä enää 25 tuhatta euroa.

“Ei kun kolmetoista”, vastaa Insinööri. Siis mitä? ”Siellä on vain 13 tuhatta jäljellä, ei 25.”.

Tämä keskustelu on alku uudelle budjettituskalle. Rahaa menee edelleenkin paljon enemmän kuin luulimme, vaikka periaatteessa kaikkien kustannusten pitäisi olla jo selvillä. Mua nolottaa ja hävettää tämä meidän huono budjettihallinta, samalla tietysti myös huolettaa rahanmeno ja loppuelämän tajuton velkataakka.

Lokakuun puolella minun kuultiin jo sanovan “mä vihaan tätä taloa”.

Ei se paikkansa pidä, mutta se kuvastaa turhautumistani siihen että rahan kuluttamiselle vain ei näy loppua. Samalla se taitaa olla merkki siitä että kuherruskuukausi on takana – ei enää tunnu niin erikoislaatuiselta saada asua täällä, ja ajatukset kääntyvät enemmän niiden asioiden puoleen jotka ovat vielä kesken tai huonosti.

Tuntuu että talon pitäisi jo olla sisustettu, kaunis ja toimiva. Sen sjiaan meiltä puuttuu edelleen kaapinovet, televisiolle ei ole paikkaa ja lähes kaikki taulut makaavat vieläkin työhuoneen nurkassa. Verhojen tilaus on vieläkin kesken ja lehtitelinekin taisi mennä tyhmään kohtaan.

Saatana. Katsokaa nyt minua.

Tuntuu mahdottomalta alkaa rei’iättää uusia seiniä tai valita kalusteiden paikkoja. Pelko “väärästä sisustamisesta” on tosi korkealla. Tuntuu että nyt sen aloittaa ja jos menee pieleen, koko upea talo on pilalla. Upea ajatusketju!

Ei auta kuin rakentaa, rakentaa, rakentaa vain, kunnes rahat loppuu ja sitten vielä jatkaa. Vielä joku päivä havahdun siihen että olemme eläneet talon meille sopivaksi ja se alkaa taas näyttää vain ihanalta.

Ihan pian olen siellä.

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!

Elokuu 2018: Rimoja ja keskeneräisiä projekteja

Elokuussa talossa asuminen alkaa tuntua jo ihan peruskauralta.

Saamme vieraaksemme paljon ihania ystäviä, osan jopa yökylään! Kellariin kasataan äkkiä vierashuone: vasta tilattu vuodesohva ja pahvit ikkunoihin suojaksi. Alakerran suihku pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön ja tila todetaan kokonaisuudessaan erittäin toimivaksi. Vierailla on siellä hyvä oma rauha eivätkä elämisen äänet kanna täältä yläkertaan ja toisinpäin.

Teemme taas päätöksiä, ja joitain tilauksiakin. Erittäin pitkän pohdinnan ja mittailun jälkeen valitsemme ruokapöydän. Se toimitetaan (ja esitellään) syyskuussa. Valitsemme verhot kaikkiin ikkunoihin ja aloitamme lasten työpöytäprojektin. Jos totta puhutaan, en ole ihan varma milloin se alkoi. Ihan hitokseen kauan siinä on kuitenkin mennyt kun työvaiheita oli paljon.

Elokuuta sävyttääkin ehkä eniten melkein valmiit projektit. Insinööri huhkii hienosti vuoroin takaterassin kaidetta, yläkerran suihkuseinää ja lasten pöytiä, mutta koska lapsiperheessä eletään noin vartin aikavälein, jokin homma jää aina kesken.

kylpyhuone suihkuseinä

Ihan kohta pääsen taas suihkuun, uskon! Ainakin se on sitten suoraan Pinterest-unelmistani se suihkuttelu.

Asioita toki myös valmistuu!

Piharakennus saa kauniin terassin edustalleen. Terassista tulee pienen väärinkäsityksen myötä hirmu korkea, mutta onneksi naapurit pystyvät elämään sen kanssa. Suunnittelemme yhteisesti aitoja talojemme väliin ja sovimme tekevämme viinipullon mentävän aukon korkean terassimme aitaan.

Olenko jo maininnut että naapurimme ovat ihania? Se on yksi elokuun isoja asioita; takapihalle asennetun uuden trampankin ansioista näemme naapureitamme ja erityisesti heidän lapsiaan paljon entistä enemmän. Kerran kutsun rouvat meille viinille ja meillä on tosi hauskaa. Alamme sopeutua.

Päärakennus ja piharakennus saavat myös hienot syvennykset vaaleilla rimoilla. Rimoitus on hyvä oppitunti yksityiskohtien merkityksestä. Syvennykset tehdään ensin hieman eri tavalla (vaalea osa ulkopintaan asti jatkuen) ja viikon tuijoteltuani ehdotan lempeästi että ne on kyllä muutettava.

Ja kas, näin saa Insinööri taas erääksi illaksi uuden projektin: yhden riman mustaksi maalaaminen. Lopputulos on kuitenkin hieno!

Elokuussa nostamme pankista viimeisen erän lainaa. Käsissämme on nyt virallisesti kaikki rahat mitä talon tekemiseen on, eivätkä ne tietenkään tule täysin riittämään. On tämä hauskaa tämä kansantalouden tukeminen.

Syyskuussa saatamme havahtua siihen, että on myös pimeää ja valaisimia voisi tarvita. Mutta katsotaan sitä sitten syyskuussa. Nyt nautitaan vielä pitkistä valokuvaushetkistä kuvauksellisilla terasseilla.

Heinäkuu 2018: Terassi!

Heinäkuussa työmaalla on poikkeuksellisen hiljaista.

Perheemme on hellettä paossa Kaliforniassa, ja se samainen helle yhdistettynä muihin työmaihin jättää rakennusporukkammekin välillä pois talolta. Suurin tapahtuma lienee se että Suomessa on kuuma, poikkeuksellisen kuuma.

Suomea viileämmässä (!) Kaliforniassa teemme sisustuspäätöksiä: tilaamme vuodesohvan, baarijakkarat, peilin ja muuta pientä. Näistä kerron heti lisää kun jaksan ottaa niistä parempia kuvia!

Palaamme reissulta takaisin Suomeen 30. heinäkuuta ja iloksemme terassin rakentaminen on edennyt, perustukset näkyvät jo. Viikossa (eli hieman luisutaan tässä elokuun puolelle mutta muuten ei olisi mitään raportoitavaa!) koko terassi valmistuukin näpsäkästi Annin ja Timon rautaisella otteella (urakoitsijamme Pumaran tyyppejä) ja pääsemme juhlimaan ensimmäistä tyttöjen iltaa upouudella terassilla.

Koska olen keskittynyt enemmän viinin juontiin kuin valokuvaukseen, jaan teille Insinöörin nappaamat ensimmäiset kuvat terassin ensihetkistä vesiletkuineen päivineen.

Kuvassa näkyvän piharakennuksen eteen tulee myös terassi, ja tältä terassilta rakennetaan sinne portaat.

Meillä on terassi! Aivan mielettömän upea, käytännöllinen ja ihana terassi.

Ensimmäistä kertaa tajuan meidän muuttaneen omakotitaloon kun istumme keskellä yötä kesäillassa omalla terassillamme viinilasit kädessä. Tämä on ihanaa.

Lapset puhaltavat saippuakuplia, talon nurkalle asennettu pistorasia (jes!) toimii kaiuttimen kotipaikkana tyttökavereideni nauraessa sohvalla, tuoleilla ja portailla. Viini kuplii lasissa ja kallio tunkee lautojen välistä juuri niin kauniisti kuin olin haaveillutkin.

Suunnittelimme tätä terassia juuri ennen matkaan lähtöämme ja arvoimme kuinka paljon talon taakse oikeastaan mitään terassia tarvitaankaan. Silloin siitä piti tulla vain ohut kulkukaistale ”pääterassille” olohuoneen viereen. Onneksi, oi onneksi, tässäkin asiassa Insinööri oli meistä fiksumpi ja tajusi ajatella että ehkä varjoisalla puolella voisi myös olla kiva terassin paikka ja päätimme sittenkin tehdä tänne talon yksityisimmälle paikalle maksimaalisen ison terassin.

Nyt tähän varjoisaan salapaikkaan mahtuu hienosti kokonainen pöytä ja siihen paistaa lisäksi kaikista parhaiten ilta-aurinko. Aivan täydellinen viiniterassi! Lisäksi leveät rappuset ovat jo nyt lempipaikkani ja Insinööri on pykännyt meille varsin hienoa väliaikaista kaidetta.

Tähän terassiin kulminoituu jostain syystä hirveän paljon koko rakennusprojektista minun päässäni. Niin elävästi muistan sen hetken kun istuimme tontilla kaksi vuotta sitten jylhien kallioidemme keskellä ja mittailimme. Mietimme, mihin olohuoneen nurkka tulisi ja miten piha muodostuisi.

Arvoimme saisimmeko kalliota kuitenkin säästettyä, vaikka moni suosittelli meille koko roskan poisräjäyttämistä. Heitä emme kuunnelleet, sillä olimme jo rakastuneet sammaleen alta löytyneeseen kauniiseen kiveen.

Räjäytimme varovaisesti ja saimme luontoa säilytettyä. Olen siitä niin onnellinen.

Katsokaa nyt sitä <3

Terassin alla on käynti kellariin ja pienet ulkovarastot.

Elokuun puolella kerron teille toivottavasti lisää sisustusrintaman uutisia, nyt nautitaan vielä terassikeleistä!