Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Miksi teillä on telkkari lattialla ja muita olohuoneen sisustusdilemmoja

Aina kun vilautan stoorissa olohuonetta, saan vähintään yhden kerran tämän kysymyksen: “miksi teillä on telkkari lattialla?”. Nolo vastaus on: emme ole saaneet olkkaria vielä sisustettua ja TV-tasoa hankittua. Sisustuksen osalta ollaan edelleen ikään kuin muuton jälkeisessä tilassa.

Ruokapöydän saimme sentään uusittua melkein heti (vain neljä kuukautta!) muuton jälkeen, ja se onkin ollut aivan mainio hankinta.

Uusi matto saatiin melkein ostettua viime kesän pesimisvimmassa juuri ennen Kolmosta. Löysimme aivan upean vintagematon hohtavan pinkissä kreisivärissä ja maltillisemman harmaan villamaton. Sitten tulin ajatelleeksi että meille on tosiaan juuri tulossa vauva, eikä ehkä oikea hetki panostaa tonnikaupalla rahaa johonkin, josta ei edes ole ihan ihan varma.

Niinpä tässä komeilee 2008 ostettu karvamatto josta sanoin muuttaessa että tämä ei sitten saa enää koskaan olla meillä missään lattialla. Oh well.

Sen sijaan ostin kerran aivan hetken mielijohteesta tuon kukkalaatikon ja kukkia Plantagenista ja se onkin osoittautunut parhaaksi sisustusteokseni täällä. Pieni apupöytä niiden vieressä on sekin Vepsäläisen outletista hetken mielijohteesta ostetttu – se taitaa olla meidän ainoa tapa sisustaa. Myös Insinöörin Fidasta bongaama (ja teidän vinkeillä puhtaaksi putsattu!) lasipullo on ollut aivan ihana, vaikka vastustelin että mihin se muka laitetaan.

Vanha lehtiteline ja kello toimii tuolla hyvin, vaikka niitäkin aluksi kipuilin (sen sijaan niiden alla majaileva sekalainen joukko vanhaa kamaa saisi jo uudistua). Samoin jo vanhaan asuntoon tätä taloa varten ajateltu Hakolan sohva on nyt sitten tuohon jumahtanut, vaikka ensin ajattelin sen olevan vähän turhan pieni. Kaunis ja hyvälaatuinen se on edelleen, joten tällä mennään.

Entäs sitten se telkkari? No, helpolla olisi päässyt jos oltaisiin vaan ostettu se jo kerran löydetty 300€ maksava TV-taso. Se oli hieno ja täydellisesti tohon tilaan sopiva.

Valitettavasti helppo ei kuvaa tapaani tehdä sisustuspäätöksiä ja tämä tapaus on ihan erityislaatuisen vaikea. Katsokaas kun televisio avaa matopurkin nimeltä koko keskikerroksen sisustus. Olemme miettineet todella paljon kuinka tämä tila tulisi sisustaa.

Tilahan on tosi iso, ihanan tilava, mutta toisaalta vähän hassu. Yhdellä sivulla on pelkkää ikkunaa, toisella ovi terassille, kolmannella kulku sinne ovelle + hylly ja neljäs hätyyttelee jo ruokatilaa. Meillä on myös valmius takkaan tuossa kirjahyllyn kohdalla (valkoinen seinämä on myös hormi) tai sitten terassin oven vieressä.

Haaveissa olisi (sisustettu olohuone ja) enemmän sohvatilaa. Siis kysymys kuuluu: ostaako iso kulmasohva vai kaksi erillistä; mahtuvatko ne tuohon ylipäänsä ja miten päin? Tuleeko televisio nurkkaan, keskelle kerrosta tilaa jakamaan vai heijastetaanko se valkokankaalle tuossa nykyisessä kohdassaan? Näihin kaikkiin on valmius. Sohva on ollut jossain kohtaa toisinkin päin ja sekin oli kiva!

Telkkari voisi myös olla muualla mutta kyllä se toistaiseksi on tässä kätevin. Takana oleva työhuone on sohvatilaksi juuri liian nafti, alakerta tuntuisi vähän hoopolta. Ja jos tässä ei olisi telkkaria, tämä olisi vain showroom, ihmeellinen kestitystila eli lähinnä katseita varten. Tässä me kuitenkin tosi paljon perheenä ollaan, joskus myös telkkarin kanssa.

Tämä sama sisustusdilemma on ollut ratkomatta jo ihan talon suunnittelupöydältä asti. Odotan hyviä oivalluksia saapuvan ihan päivänä minä hyvänsä!

Samanlainen pähkinä on keittiön niemekkeen “sähköseinä”. Se on käytännöllinen ja tärkeä mutta ruma kuin fan. Mitä sen eteen voisi laittaa? Joku laatikko, johon johdot piilotetaan vai valtava huonekasvi niin kuin juuri bongasin Musta ovi:n instagramista?

Tätä kirjoittaessani Insinööri soitti Facetime-puhelun Plantagenista. Ja niin meillä on nyt tämä täällä:

Rakastan tota kasvia jo nyt vaikka se ei ole vielä edes istutettu (eikä melkein kuollut) – vaikka eihän se sitä alkuperäistä ongelmaan ratkaissut.

Niin ja sitten meidän olkkarissa on nykyään myös tämä sisustusesine, sitäkin rakastan vaikka sekään ei todellakaan mitään sisustusongelmia ratko:

Koska en jaksa ratkoa näitä ongelmia, annan silmäni tottua. Ja niin vain meillä on telkkari lattialla varmaan vielä vuoden päästä.

Ps. tämän tekstin kirjoitin sillä kamalalla matolla istuen. Että kuka tässä mitään sohvatilaa kaipaa kun on lattia.

Talon sisustus: kurkistus lastenhuoneisiin

Minulta pyydettiin lasten huoneiden esittelyä. Nauroin ja ajattelin etten todellakaan esittele, koska niitä ei ole mitenkään laitettu. Sitten tajusin että sepä on juuri se esittelyn aihe!

Olen nähkääs tehnyt kaksi isoa linjausta taloon muuttaessamme: en sisusta enkä siivoa lasten huoneita. Ensinnäkin, kummatkin tehtävät ovat mahdottomia, kuten jo vuonna 2016 olen huomannut. Toisekseen, lapset alkavat olla niin isoja että oikeasti haluan heidän jo ottavan itse vastuuta käyttötavaroiden säilyttämisestä fiksusti.

Kolmanneksi ”käyttötavarat” ovat hyvin erilaisia minun mielestä ja lasten mielestä. Kun minä näen kasan ruokakauppakuljetuksen pahvilaatikoita, jotka pitäisi litistää ja viedä pois, Ykkönen näki kaksi nukkekokoista kerrossänkyä. Ne olivat vuoden hänen lattiallaan. Kunnes vaihtuivat nuken rattaisiin – kertaa neljä.

Kun minä näin lehtien välissä tulevia mainoksia, Kakkonen näki julisteen.

Miten sisustat huonetta, jonka oleellisena osana on neljä pahvilaatikkoa tai kauko-ohjattavan auton kuva? Et mitenkään, niin. Hoitakoon sen siis itse. Huoneissa on tarkoituksella kauniit ovet, joilla suljen kaiken niiden takana olevan kauheuden pois omista silmistäni.

Päätöstä ehkä lujitti se hetki kun Insinööri antoi lasten itse päättää minkä väriset pöydät heille tehdään ja Kakkonen valitsi kirkkaan turkoosin. Sitten oli vielä se episodi kun osallistin lapset julisteiden valintaan ja Ykkösen seinälle päätyi vesibongimainos.

Tässä siis suuressa ensiesittelyssä lastemme huoneet! Ensin Ykkösen huone, jossa tärkeimpänä elementtinä on nuket:

Työpöytä on itse tehty Ikea-hack: pöytälevynä on sävyyn vahattua vaneria suoraan rautakaupasta ja jalkoina Ikean laatikosto sekä pukkijalka. Hylly on vanha Lundia, joka siirtyi pois työhuoneesta ja kaappien ovet kummassakin huoneessa myös Ikeasta.

Korkkioviin ajattelin lasten voivan kiinnittää omia julisteitaan, mutta ovi on kyllä niin kovaa kamaa että pitää vielä kokeilla meneekö perinteinen korkkitaulunuppi siitä edes läpi.

Mattoja ei kummallakaan ole, koko talon läpi jatkuva Timberwisen lattia on niin kaunis (ja mukava) ettei ole tarvittu. Sänkyinä on käytettynä ostetut Muuramen Jollat ja verhoina Ikean pimennysverhot. Julisteet Deseniolta (saatu), ja todella ihan ite he ne valitsivat.

Ykkösen huoneessa peilit ja legosäkit etsivät vielä paikkaansa, nukkekamat neiti on itse asettanut leikkeihin sopivilla tavoilla. Sopivia hyllyyn meneviä säilytyslaatikoita löytyi Claes Ohlsonilta.


Kakkosen huone on oikeastaan vain nukkumapaikka. Siinä missä Ykkönen sentään joskus omassaan leikkii kavereiden kanssa (tai lukee kuten ihan naurettavan idyllisesti näissä kuvissa, mikä tuuri!), Kakkonen ei vietä aikaa huoneessaan juuri ollenkaan. Poikkeuksena hetket, jolloin menossa on monen päivän Lego Boost -rakennusurakka. Silloin huoneessa kävely on omien jalkapohjien vastuulla.

Kakkosen huoneessa on paljon enemmän pientä, epämääräistä ja mihinkään kuulumatonta sälää kuin Ykkösellä, mikä varmaan tekeekin huoneesta vähän epäviihtyisän. Tosin hän kirjoitti ahkerasti erilaisia otsikoita koko huoneen täyteen Dymolla kun muutimme taloon: tarroitettuna löytyy ”kauppa leikit”, ”hauskat leikit”, ”brio juna rata” ja ”hatchimalsit ja muut”.

Kakkosen huoneessa minun on vielä joskus pyörrettävä päätökseni ja siivottava se kertaalleen kunnolla. Teen sen heti kun herraa itseään alkaa kiinnostaa tavaroiden järjestely samalla tavalla kuin siskoaan.

Yksi asia, joka meiltä jäi talonrakennuksen aikana budjettisyistä pois oli lastenhuoneiden parvet. Niille on varattu kattorakenteisiin jo kiinnikepaikat, ja portaidenkin paikat on mietitty. Tähän seuraavassa kuvassa näkyvään koloon vaatekaappien päälle saa kummallekin puolelle halutessaan tehtyä aika leveänkin nukkumaparven.


Lapset haikailevat kovasti parviensa perään, mutta emme ehkä ole vieläkään valmiita toteuttamaan niitä. Niistä tulisi kyllä varmaan tosi hienot ja ihan toimivatkin, mutta kyllä ne tuolla tosi ylhäällä nukkuisi. Ehkä en halua vielä ihan näin pieniä kapuamaan pystysuoria tikkaita melkein kolmen metrin korkeuteen?

Luulen että aloitamme irtokalusteilla. Olemme sopineet että se joka suostuu ottamaan Kolmosen huonekaverikseen sitten joskus, saa parven.

Niin, Kolmosellehan ei varsinaisesti ole huonetta talossa. Hupsista.

Alkuun hän saa nukkua meidän makkarissa vieressämme ja myöhemmin siirtynee tuohon yläkerran aulaan nukkumaan. Mutta sitten ensi kesänä pitää jo miettiä miten homma hoidetaan niin ettei valo ja äänet herätä pientä jatkuvasti. Jotenkin näen kuinka ensi kesänä shoppaamme kahta eri parvisänkyä lastenhuoneisiin.

Ja niitä sänkyjä lapset muuten eivät saa ihan itse valita.

Lue myös: 

Mitä tekisin nyt toisin – kokemuksia talomme toiminnasta käytännössä

Talon rakennuttaminen ei ole sitä mitä moni ehkä ajattelee. Se ei missään nimessä tarkoita, että nyt saat juuri sellaisen kodin mitä olet aina halunnut vaan se tarkoittaa että saat itse valita kompromissisi – palkinto sekin! Tietysti jos sinulla on loputon budjetti rakentamiseen, rajattomasti tilaa tontilla ja vapaus rakennusalueen kaavassa voit saadakin melkein sen mitä haluat.

Mutta silti sellaisenkin lottovoittajan eteen tulee päätöksiä, jotka ovat jo valmiiksi rajattuja jonkun aiemmin tehdyn päätöksen takia. Kaikissa tapauksissa edessä on kymmeniä tuhansia päätöksiä ja sitä myöten lähes saman verran kompromisseja.

Valitset yhden, menetät toisen.

Kuulostaa nyt kamalan tuskaiselta, mutta yritän itse asiassa pohjustaa tällä positiivista asiaa! Sitä, että kaikki tekemäsi päätökset ovat lopulta hyviä ja juuri niitä joita pystyit siinä hetkessä tekemään niin kuin appiukkoni kerran viisaasti sanoi. Jokin saamatta jäänyt asia ei harmita yhtään niin paljon kun tietää, että siihen ei nyt tällä tontilla ollut mahdollisuutta, tai että se jätettiin pois jotta saatiin jotain vielä hienompaa.

Huomaan että tämä kompromissivalinta-asia tekee minusta tyytyväisemmän taloon. Mua ei harmita ettei meillä ole jättimäistä tasaista pihaa, koska rakastan kallioitamme. En valita kolmesta kerroksesta, koska ilman niitä tämä talo olisi todella pieni (kaava määräsi talon mitat ja tontti loppuisi kesken myös, sen sijaan saimme loistavan sijainnin!). En haikaile ylös avoimen olohuoneen perään koska saimme upean yläaulan ja isot makkarit.

Näytän myös olevan pohjimmiltani aika optimistinen tyyppi. Nyt on näin ja se on just hyvä tuntuu olevan asenteeni moneen juttuun.

Nämä pohjustukset mielessä kohti viimeksi lupaamaani yksityiskohtien listausta – täysin ilman punaista lankaa ja satunnaisessa järjestyksessä! Mikä on talossa tosi hyvää, minkä olisi voinut tehdä toisin, onko jokin yllättänyt?

Kokemuksia omassa talossa asumisesta

Kolmen kerroksen välillä ramppaaminen ei ole niin ärsyttävää kuin luulin. Alhaalla on luonnostaan vain sisääntulo ja sitten siellä ei yleensä enää tarvitse käydä. Alas tiputellaan portaan leveästä kuilusta kamaa jos sinne jotain asiaa olisikin ollut. Rappusiin kerääntyy toki juuri sen verran “menossa eri kerrokseen” -schaibaa kuin odotinkin. Se häiritsee vähemmän kuin luulin. Ostettiin tähän myös oma säkkinsä – katseen kestävä kangaskassi, johon keräilen tavaroita yläkertaan meneväksi!

Kaikki viisi vessaa ovat aktiivisessa käytössä. Tämä yllätti mut. Olin vahvasti piharakennuksen vessaa vastaan (koska hei kamoon miten överiä että on viisi vessaa) mutta ihan jokainen vessa on jatkuvasti käytössä. Näiden peseminen hoituu muuten upeasti lapsityövoimalla: Ykkösen going rate on 2€ / vessa.

Saunarakennus on aivan mahtava! Yksi parhaita päätöksiä oli jättää sauna pois sisältä ja tehdä pihasauna. Se on aivan ihana oma kokonaisuutensa, joka ilahduttaa myös visuaalisesti tuossa talon vieressä söpönä pikkusiskona. Saunan höyryt ja lämmöt eivät koskaan tule sisälle ja sinne siirtyminen terassia pitkin tassutellen on ihana oma riittinsä. Erityisen maagista talvella! En tule koskaan unohtamaan sitä aatonaaton hetkeä kun hipsittiin pihan pimeässä kahdeksan asteen pakkasessa lumi crocsien alla narskuen kohti ensimmäisiä löylyjä.

Takapihan pohjoisterassi on iso bonus, joka melkein jäi tekemättä. Aluksi ajattelimme että kuka nyt täällä takana haluaisi olla, tehdään vain mahdollisimman kapea käynti “oikealle terassille” tästä. Onneksi päädyimme viime hetkessä pyytämään tähän laajennusta ja tehtiin niin iso kuin vain mahtui. Tämä terassi on aivan paras. Suojassa katseelta, tuulelta ja auringolta pahimpina porotustunteina. Ilta-aurinko tulee tähän ihanasti ja tähän me sitten ostimme myös ruokapöydän. Pihan käytetyin osa, joka meinasi ensin jäädä kokonaan hyödyntämättä!

Työhuone sen sijaan on kerta kaikkiaan turha. Ei täällä kukaan koskaan mitään töitä tee, tätäkin tekstiä nakutan ulkona sillä terassilla (ja jatkoin tekstin kirjoittamista sohvalla sekä saarekkeen äärellä). Yleensä kirjoitan kaiken sohvalla tai ihanan ison ruokapöytämme päällä. On toki kiva että kaikille papereille ja toimistotarvikkeille on nyt jokin paikka, mutta olisi tämän tilan ehkä voinut paremminkin käyttää. Ja toki voikin myöhemmin, ehkä tästä muokkaantuu jotenkin se yksi puuttuva lastenhuone?

Tästä tuli mieleen, että pohjamme on kivan mukautuva vaikka tarkkaan mietitty onkin. Väljyys tekee sen että monessa kohdassa voidaan vielä tarvittaessa tiivistää ja rakentaa lisää. Lasten huoneisiin voi tehdä parvet kaappien ylle, työhuoneen voi sulkea omakseen ja kellarin kokonaisuus on jo nyt kuin oma yksiönsä. Myös piharakennukseen on tehtävissä oma pieni keittiönurkkaus, jolloin siitä tulisi ihan oikea asunto.

Ah keittiö! Keittiö toimii kaikkinensa todella hyvin. On ihanaa että tilaa on väljästi ja tänne mahtuu hyvin puuhailemaan useampi kerralla. Säilytystilaa ei ole liikaa ja moni kaappi on toooodella korkealla, mutta toistaiseksi kaikki toimii tosi hyvin. Neljän laatikon roskissysteemi oli hyvä veto. Keittiöstä lisää juttua täällä! (alla olevat kaksi kuvaa (c) Blau)

blau kokemuksia

Kahden kodinhoitohuoneen malli on yllättävän ok, eli se sisältä poistettu sauna josta tulikin vieraskylppäri / kodinhoitohuone. Täällä hoidetaan silittäminen ja lastenkamojen kausikaaos, kenkien huollot jne. Ylhäällä lasten kylppärissä pyörii arjen pyykki mainiosti. Tänne teetetty oma pyykkikori (tason alla kaksi syvää koria yhden oven takana) toimii tosi hyvin.

(Insinööri vastustaa hieman edellistä kappaletta, koska hän haluaisi kaiken huoltotoiminnon samaan tilaan lähelle makkareita. Mm. silityksen (Jonka olen ratkaissut niin etten sitä tee! Tadaa!) Tottahan toki se olisi optimi mutta nyt on näin. Sanoinhan että olen positiivinen perusluonne.)

Ylhäällä kahden arkikylppärin malli on paras. Viime hetken päätös tämäkin, jossa jaoimme yläkerran kylppärin kahteen. Yksi ”luksus” (= ei likapyykkiä lattioilla ja tahnaroiskeita peilissä) kylppäri vain meille aikuisille ja yksi ”arjen kaaos” lapsille plus pyykille. Kylpyamme oli myös loistava päätös! Halpa lisä (ostimme ammeen Tori.fi:stä 500 eurolla) josta on ollut iso ilo.

Sisäänkäynti kellarista on parempi kuin luulin. Tästä lisää vastikään kirjoittamassani eteisjutussa.

Ylipäänsä talon pohja on onnistunut, tämä kokonaisuus palvelee meidän perheen tarpeita superhyvin. Vaikka toiseen kerrokseen asti avattu olkkari oli Insinöörin haaveissa, en usko että sekään sitä enää haikailee. Yläkerrassa nukutaan, keskikerroksessa eletään, alhaalta liikutaan.

woody kokemuksia11 kapeahkon ikkunan rivi olohuoneessa on talon ehdoton kruunu. Ne luovat talolle sen ilmettä, antavat valtavasti valoa ja tekevät koko keskikerroksesta kuin lasitetun terassin, jossa ollaan mukavasti lähellä luontoa.

Kuten edeltävästä voi päätellä, ne samat ikkunat kuumentavat juuri niin pahasti kuin suunnitellessa pelkäsimme. Keväästä syksyyn tila kuumenee todella paljon läpi päivän paahtavasta auringosta. Tätä ratkotaan ohuilla verhoilla sekä ilmalämpöpumpulla, kombo joka tuntuu toimivan ihan ok. Mutta: meillä on todella valoisaa ja ihanat näkymät joka suuntaan ympäri vuoden. Tekisin siis ihan samat ratkaisut uudestaan, vain ilmalämpöpumpun asentaisin samantien (ja aurinkopaneelit, joihin varaus olemassa).

Äänieristettyihin oviin ja makkareiden äänieristykseen kannatti panostaa. Taas sellainen melko pienen lisäbudjetin juttu jota mietittiin paljon. Meillä on makkareissa ylimääräiset vaimentimet ilmastoinnissa (joka huoneessa oma tulo- ja poistoilma), ekstrakovat väliseinät ja akustiset ovet. Kaikki tämä tekee sen että jokainen makkari on oikeasti tosi hiljainen ja se on ollut i h a n a a. Viime kesänä kellarissa nukkunut kahden lapsen perhe pääsi lähtemään kotiinsa Sveitsiin ilman että me yläkerrassa edes huomattiin (oletan, että ääntä kuitenkin tuli aamuviiden herätyksestä). Todellakin satsauksen arvoinen juttu!

Lattiaan kannatti myös panostaa. Sekä sen ulkonäköön että laatuun. Meidän Timberwise lattia (lattian valinnasta lisää täällä) on ensinnäkin edelleen joka päivä mielestäni uskomattoman kaunis, ja kestää todella hyvin meidän käyttöä eli sotkuja. Jopa ilmalämpöpumpun aiheuttama pieni kosteusvaurio (liittyi asennukseen ja oli osin omaa syytä) tuntuu menneen aika pienillä damageilla.

Puusepän tekemien rappusten toteutunut kustannus vaivaa mua välillä vieläkin, vaikka ne onkin ihan super kauniit. Haluaisin ajatella joka kerta niitä pitkin mennessäni “onpa nämä kauniit” mutta useammin ajattelen “saatana miten kalliit nämä oli”. Vaikka se on jo uponnut kustannus, se on niin iso että tässä kohtaa miettisin ehkä uudestaan olisiko jossain kuitenkin voinut säästää.

Sen sijaan piharakennukseen upotetut ylimääräiset eurot (täysilmastointi, juokseva vesi, lattialämmitys. Tästä piti aluksi tulla vain kantovesisauna) eivät harmita enää yhtään. Piharakennus on yksi talomme helmiä!

Yksityiskohta piharakennuksesta, josta olen erityisen ylpeä, on suunnittelemamme naked area. Sisäänveto löylyhuoneen edessä on alue jossa voi oikeasti vilvoitella alasti kenenkään ulkopuolisen näkemättä ja samalla siitä näkee koko tontin hienoimmat maisemat: kallioisen rinteen, haapapuut ja iltaisin auringonlaskun. Aika harvinaista voida asua näin keskustassa pääkaupungissa ja vilvoitella nakuna rauhassa!

Pistorasioita on liikaa – ja yhdessä paikassa liian vähän. Sähkösuunnitelma oli yksi vaikeimmista tehdä. Päätettiin mennä varman päälle ja ottaa erilaisia pistorasioita paljon. On lattiaa, kattoa ja seinää! Sen seurauksena saarekkeen päällä on jättimäinen 8 rasian rivi (ei ole meillä käytössä kun emme käytä hirveästi keittiökoneita) joka ei ole kaikista kaunein katsella. Sen sijaan se ainoa paikka johon telkkari on asettunut on se missä ei ole liitäntöjä telkkarille. Sähkön osalta kannattaa siis oikeasti miettiä jo koko sisustus ennen kuin niitä rasioita alkaa lätkiä. Vaivalloista mutta kannattaa!

Tavaran määrä ahdistaa. Siis se miten paljon tänne “piti” ostaa uutta. On pitänyt hankkia lumilapiota, kukkaruukkuja, pihakalusteita, lipastoja, kaappeja paljon enemmän kuin ekologinen sieluni haluaisi. Iso talo, isosti materiaa, iso jalanjälki. Siitä ei pääse ja se stressaa mua. Onneksi talomme on tosi energiaystävällinen ja voimme tulevaisuudessa sitä entisestään parantaa mm. aurinkopaneeleilla.

Yksi pitkään ratkomatta ollut asia, siivouskomero, on edelleen ratkomatta. Siivouskomero on, mutta se on kellarissa, eli siivoukseen ryhtyminen on kahta vastenmielisempää. Vessojen pesuaineet kulkeutuu yleensä yläkertaan jossa on kaksi eniten käytettyä kylppäriä, ja imuri jää usein keskikerrokseen jossa sotkujakin eniten on. Ideaali olisi että keskikerroksessa olisi jokin “huoltokaappi” jossa kaikki siivoustekniset kamat ja esim kukkahoidolliset asiat sijaitsisi. Nyt niistä on osa myös keittiön kaapissa, mikä sinänsä toimii ihan ok.

Asuminen omakotitalossa kerrostalon jälkeen

Vastoin odotuksiani, mua ei pelota täällä yksin iltaisin tai öisin. Hyvät valvontajärjestelmät, ovien älylukot ja tutut naapurit tekevät olosta turvallisen. Lapsuudenkodissani olin aina aivan kauhusta jäykkänä jos jouduin olemaan talossa yksin.

Lapset ei ulkoile itsekseen yhtään enempää kuin ennenkään. Ylläri. Ei ne itsekseen tuohon kadulle hakeudu, eikä meidän (ihanalla! upealla! kauniilla!) kallioisella rinnepihalla noin vain potkita palloa. Kerrostalojen etuna on kyllä leikkialueet ja ihan läheltä löytyvät puistot! Onneksi ympärillä on paljon samanikäisiä lapsia, joita voi käyttää houkuttimina – ja joiden kanssa sinne puistoihin voi lähteä.

Naapureita muuten näkee yllättävän vähän, erityisesti talvella. Keväällä auringon tullessa myös naapurusto kömpii koloistaan ja saavutetaan se idylli jossa hengaamme täällä vähän missä sattuu ja juomme bisset milloin kenenkin pihalla. Mutta talvella, hah. Meni monta kuukautta ilman että näin ketään muuta kuin korkeintaan autojen takavalojen verran.

valeäiti kylpyhuone tapwell

Oma (ja gallupin jälkeen myös muun perheen) lempipaikkani talossa on olohuoneen sohva. Siitä istuen näkee olohuoneen jättimäisestä ikkunarivistä kaikkialle. Valo osuu tilaan joka tunti eri tavalla ja tilassa on paljon happea hengittää mutta kuitenkin kodikasta. Tästä näkee kauniin ruokapöydän, upean piharakennuksen ja takapihan metsän ja tuulessa heiluvat haavat.

Vaikka sekin oli kallis tehdä ja lämmittää taloa vähän turhaa, kyllä tämä erikoinen ikkunarivi on kuitenkin talon yksiä parhaita puolia, uniikki asia jota ei aina muista arvostaa ihan täysillä.

pihasauna

Mitä tekisin nyt siis toisin? En edelleenkään mitään, uskon. Kaikki lähtee pohjasta, josta tuli hyvä. Jos sen kanssa olisi tehty muita valintoja käyttöullakosta lähtien, kaikki muutkin valinnat menisivät uusiksi. Tähän valintojen joukkoon olen ja olemme vain ihan kertakaikkisen tyytyväisiä.

(Se seuraava talo sitten toisaalta…)

Lue myös: 

Eteisen

Vuosi uudessa talossa – oliko tämä kaiken arvoista?

Olemme asuneet tässä itse rakennuttamassamme talossa nyt vuoden ajan. On nähty neljä vuodenaikaa ja kaikki vuorokaudenajat, lomalle lähdöt ja sairastelut, työstressit ja arkiruokakriisit, yövieraat ja krapulat. On hyvä hetki miettiä, minkälaista talossa eläminen on ollut. Oliko tämä nyt sitten sen kaiken arvoista?

Lyhyesti: Oli. Tämä on paras koti jossa olen koskaan asunut. Ominaisuuksiensa, visuaalisen olemuksensa, tunnelmansa, miljöönsä ja naapuruston osalta. Laina ei tunnu kuristavan suurelta (asia joka muuttunee hoitovapaan aikana), välimatka “kaikkialle” ei ole liian pitkä eikä työn määrä kotona ole jättimäisesti lisääntynyt (mitä nyt siivoukseen menee 4h mutta se on ratkennut ihan vain sillä että sitä ei tehdä! Tadaa!).

Talo on hyvin suunniteltu ja rakennettu. Rakentamista valvoi tiukkaakin tiukemmin oma supervalvojamme, Insinööri. Hän käytännössä tsekkasi joka ikisen työvaiheen ja vaati tarkkuutta millilleen. Tappeli Kastellin kanssa ja muurasi itse saunan piipun (en saa suklaata, ellen mainitse tätä aina kun mahdollista. On hieno piippu). Näin hyvää kokemusta ei ihan kaikilla ole ollut ja olen siitä kiitollinen. Meillä ei yhtäkkiä vuotanut putket kaappien sisään tai käyttövesi jäänyt kylmäksi, niin kuin joillain tutuilla.

Suunnittelu meni talon osalta nappiin. Tietysti arkkitehdillemme Evelle menee iso kiitos tosi monesta asiasta! Talon ilmeestä ja luonteesta, portaiden muodosta, tinkimättömästä “kotelottomuuden” vaateesta, visuaalisesta silmästä ja vielä meitäkin vaativammasta otteesta yksityiskohtien suhteen. Hän piti kiinni väljyydestä, joka on talon yksiä parhaita puolia. Yksikään huone ei ole liian pieni, missään ei tunnu että on tungettu liikaa samaan tilaan.

Paljolti on kuitenkin kiitettävä myös meitä itseämme, sillä teimme ison duunin miettimällä mitä me tarvitsemme omaan taloomme. Palvelumuotoilimme tämän homman kuoliaaksi! Mietimme yli vuoden ajan tulevaa elämäämme talossa. Miten tulemme kotiin, mihin ruokakassit lasketaan, kuinka lapsia puetaan, missä pyykit pestään, kuinka käymme saunassa ja miten jätteet lajitellaan – ihan joka helvetin yksityiskohtaa pohdittiin. Se oli todella tuskaista ja todella arvokasta.

Näiden seurauksena meille ei ole tullut yhtäkään isompaa “nyt jälkikäteen mietittynä tämä olisi kannattanut tehdä näin” pohdetta, jota monella muulla juuri rakentaneella on. Jotain hyötyä oli toki siitäkin että talo suunniteltiin sataan tuhanteen kertaan meistä riippumattomista syistä (ks. ensimmäisen tontin saaga toukokuusta 2016 taaksepäin). Me myös panostettiin ihan överipaljon jokaisen yksityiskohdan miettimiseen. Se oli mulle koko projektin rankin asia (en ole yksityiskohtien ihminen ja asioiden pitäisi e d e t ä ), Insinöörille luontaista.

Näistä tuskaisen pitkistä päätöksistä kaikki ovat olleet niihin käytetyn ajan arvoisia.

Seistiin esimerkiksi yhtenä iltana pitkään piharakennuksen perustuksilla ja mietittiin, miten päin pesuhuoneen oven pitäisi aueta. Aivan miniasia, jonka kohdalla parahdin jo pari kertaa ihan sama, en jaksa miettiä. Nyt kun vuosi myöhemmin saunottiin valmiissa saunassa juhlien ollessa käynnissä, Ykkönen huomasi: “onpa hyvä että tämä ovi aukeaa tähän suuntaan niin kukaan ei nähnyt mua nakuna vaikka tuosta juuri joku lähti ulos” – juuri niin kuin silloin kylmässä ja pimeässä illassa suunnittelimme.

Muistatte ehkä myös kylppärisaagan, jossa jäätävä materiaalien pohtiminen päätyi sittenkin vääriin valintoihin? No, sekin korjattiin pähkimällä uudestaan perinpohjaisesti ja tekemällä uusia päätöksiä. Laatat vaihtui, saumat toimi. Kaikki muut materiaali- ja värivalinnat ovatkin sitten olleet ihan oikein. Mustalla on helppo pelata. Ja jos jokin onkin ollut vähän vinossa valmiina (“ei toi sauman väri nyt ihan täydellinen olekaan / mikä on tuo rako joka makkarin kattoon silti väkisin tuli”) niin siihen on kuitenkin tottunut. Mitään sellaista ei ole jäänyt, joka oikeasti harmittaisi.

Tämän kokemuksen perusteella en voisi koskaan ostaa valmista talopakettia, jossa päätökset lyödään lukkoon kerralla kauan ennen rakentamisen aloittamista. Näitä päätöksiä on lähes mahdoton tehdä pelkästään paperilla ja moni asia vaatii juttujen livenä näkemistä ennen kuin voi oikeasti päättää. Vaikka se loputon päätösten suo tuntuu rakennusvaiheessa ihan tuskaiselta, se kannattaa jaksaa pähkiä läpi.

Oma talo pitää “palvelumuotoilla” huolella, jotta siitä tulee oikeasti tosi hyvä. Väitän myös että se suurin ero on juuri siellä yksitykohdissa. Valmiit pakettitalot ovat aivan tosi hyviä myös, mutta näin vaativille asiakkaille sieltä jää aina jotain yksityiskohtaa “väärin”, jotain sellaista joka harmittaisi.

Vastauksena kysymykseen ”Onko jotain mitä tekisit nyt toisin?” voin siis vastata ”en oikeastaan” itse talon osalta, mutta tutustuisin kyllä enemmän talon tekniikkaan ja teknisten ratkaisujen reunaehtoihin, ettei Insinööri olisi joutunut olla niiden päätösten kanssa niin yksin. Olisin ottanut tuekseni sisustussuunnittelijan, antamaan perussuuntaviivat joiden varaan nojata itse. Olisin käyttänyt jopa ehkä vielä enemmän aikaa suunnitteluun ja valintoihin, vaikka se kamalaa olikin ja lopputulos oli hyvä.

Sillä olisiko siitä tullut vielä parempi jos jotain juttua olisi hinkattu vielä pidempään?

Vaikka pieni naapurikateus saa välillä vallan – toisilla on mieletön metsänäkymä, joillain kokonainen futiskenttä takapihalla, yhdellä CLT-talo – kokonaisuutena olemme vankasti sitä mieltä että olemme rakennuttaneet itsellemme täydellisen talon. Jonkin verran Insinööri yrittää sanoa että “siinä seuraavassa talossa sitten..” Mutta ei se sitä tarkoita. Koska silloin se sanoisi “tulevan uuden vaimoni kanssa me sitten” ja sitähän se ei halua.

Tästä jutusta tuli jo näillä pohteilla jättipitkä, joten jätän seuraavaan kertaan yksityiskohtia havainnoista talon suhteen. Luvassa mm. vessan lukumäärien pohdintaa (onko viisi liikaa vai juuri hyvä?), pohjoisterassin analysointia ja talon pohjan pohdintaa.

Tulossa aivan pian!

Eteisen muodonmuutos: Tee-se-itse vaneripenkki (Ikea-hack) ja uudet ovet!

Eteisen kaapin ovet saatu: Doorie

Esittelyssä elämämme ensimmäinen Ikea-hack! Meidän talon Pinterest-osastolla on ollut jo pari vuotta taulu nimeltä “eteinen”, jonka keskiössä on penkki. Sellainen kaunis puinen, jossa olisi paljon tilaa pukea kenkiä ja säilyttääkin niitä. Tilaa on: eteisemme on avara ja siitä aukeaa hienosti näkymä rappusia ylös. Tämä oli muuten sellainen asia, josta olimme aluksi aivan varmoja – toisella tavalla. Että meidän eteinen sitten aukeaa suoraan olohuoneeseen niin että vieraat näkevät suoraan koko talon. Ei ainakaan kellariin eteistä!

Käytännössä rinnetontti pakotti eteisen kellariin ja olen tosi iloinen että niin kävi. Nyt eteinen on sujuva osa autotallia sekä takana häämöttävää kodinhoitohuonetta. Nämä kaikki tilat ovat toisiinsa yhteydessä ovin ja rajua menoa kestävällä betonilattialla. Suomeksi: voimme mellestää kaikkine kurinemme, pyörinemme ja ostoksinemme rauhassa tässä kerroksessa ja vasta kun vaatteet on saatu tapeltua pois päältä nousemme rauhassa kauniiseen olohuonekerrokseen. Menneisyyden minä oli siis tässä asiassa totaalisen väärässä.
ikea-hack: penkki eteiseen

Eteisen penkkinä Ikea-hack: vanerilla päällystetty Bestå

Siitä penkistä siis. Visio oli alusta asti selvä joten pyysimme rappusia toteuttaneen puusepän tarjoamaan myös sen tekemisen. Valitettavasti kustannus karkasi aivan käsistä. Pelkkä penkki olisi maksanut reilusti pari tonnia ja kun budjetti oli jo nelinkertaistunut rappusissa, jätimme sen väliin. Tämä masensi koko eteisen suunnittelun pitkäksi aikaa ja rahapulassamme ostimme vain tilaan Ikean kaapistot ajatuksella että ovet sitten joskus.

Elimme siis tämän näyn kanssa ensimmäisen vuoden ajan:

Eikö ole upeat, autenttiset kuvat! Tässä heti vuosi muutosta saatiin aikaiseksi tehdä eteinen valmiiksi ja voin näyttää kauniimpaa eteistä.

Penkiksi tehtiin hieno Ikea-hack. Ostimme Bestå-sarjan tv-tason ilman ovia (yksi etupaneeli otettiin malliksi), nahkaiset vetimet ja rautakaupasta mittojemme mukaan sahattua 21mm paksua vaneria. Vaneri ruuvattiin koottuun tasoon sisältäpäin. Koko penkki käsiteltiin Osmo Colorilla (sävy koivu) ja alle tilattiin lyhyet jalat jolla penkki saadaan “leijumaan” lähelle seinää lattialistan yläpuolelle. Vetimet kiinni ja se oli siinä! Urakkaan meni kahden reippaan miehen voimin muutama ilta. Kakkonen kokosi tason ja Insinööri ruuvasi vanerin. Kustannus koko penkille taisi olla noin 250€ ja hyvin toimii.

ikea-hack: penkki eteiseen


Ikean PAX x Doorien ovet

Ison eteiskaapiston oviksi valitsimme suomalaisen Doorien ovet, jotka sovimme saavamme maksutta tätä bloginäkyvyyttä vastaan.

Olisimme toki voineet vain ottaa ja ostaa perus kaapinovet Ikeasta, ne olisivat olleet ihan ok. Mutta yksikään Ikean ovista ei miellytä silmääni, ne eivät tule alas asti sokkelia peittäen ja ne ovat sävyiltään hieman eri kuin toivoimme.

Me tiesimme haluavamme jotain klassisen herkkää sävyä, vaaleaa harmaata tai vaaleaa roosaa. Koska eteisen kaapisto on vähän joka suunnasta esillä, oli lisäksi tärkeää saada se “paketoitua” kunnolla, siis laittaa myös sivu- ja yläpeitteet. Tähän kaikkeen löytyi Doorielta suoraan tuotteet valikoimissa ja tykkäsin siitä että värimaailma oli rajattu. Hyviä, kauniita sävyjä oli valittu meille etukäteen. Saimme kotiin muutaman näytepalan, joista valitsimme Cloud-sävyn, sillä Musta ovi -blogissakin nähty ihana Mud oli yllättävän lähellä lattiamme sävyä.

Tilaaminen oli Doorien kautta helppoa. Valitset Ikean ovimallin, mitan ja värin ja tilaat. Jos valmiit tuotteet eivät ole sinulle sopivia, kannattaa kysyä mahdollisuuksia erikoistoimitukseen ottamalla aspaan eli Doorien takaa löytyvään Satuun yhteyttä. Me haaveilimme hetken vaaleasta roosasta (tulossa valikoimaan jatkuvaksi väriksi syksyllä), mutta päädyimme kuitenkin tähän klassikkosävyyn. Cloud on muuten juuri nyt -25% alennuksessa! Tuomme eteiseen väriä vaihtuvilla kasveilla (koska edelliset kuolevat meillä aina alle kuukaudessa. Hortensiat ovat maailman suurin huijaus) ja asetelmilla penkin yläpuolella.


ikea-hack: penkki eteiseen

Jos ihan rehellisiä ollaan, tuomme eteiseen väriä vaatekaaoksella joka tässä erityisesti talvisaikaan oikeasti tulee olemaan. Nyt sen siivoaminen on kuitenkin aika helppoa jo – penkin laatikot auki ja kengät sisään, toiselta puolelta vaatekaappi auki ja vaatteet lasten omiin nauloihin, pipot ja hanskat isoihin vetolaatikoihin. Tilaa on!

Ensimmäisenä asetelmana seinään pääsi viimein edelliskesän jenkkireissulta tuotu taideteos sekä Ikean peili ja pienet kukkahyllyt. Niihin vaihdan ehkä jossain kohtaa jotkut valuvat muratit, nyt siihen iskettiin kiireessä ennen juhlia pienet kasvit Iittalan Kastehelmi tuikkukipoissa – sekin toimii yllättävän kivasti!

ikea-hack: penkki eteiseen


ikea-hack: penkki eteiseen

Doorien ovet vs. Ikean ovet vs. itse tehdyt

Rahapulassamme mietin pitkään miten eteisen ovet ratkaistaan. Otetaanko vain jotkin Ikeasta, tehdäänkö itse vanerista vai tilataanko valmiit? Vaihtoehtoja on nykyään tosi paljon.

Doorien ovet maksavat suunnilleen 165€ per ovi (50x236cm). Vastaavasti esimerkiksi meidän lastenhuoneisiin asennetut Ikean Kirkenes ovet (50x229cm) maksavat 100€ kappale. Hintaero ei siis ole kovin suuri.

Kuten penkistämme näkee, Ikean kaappeihin voi toki myös askarrella itse ovia haluamastaan materiaalista. On kuitenkin merkittävästi isompi vaiva mittailla sopivia saranakohtia, varmistaa millintarkka reuna ja laskea kestääkö oven paksuus sekä mahdollinen maalipinta käyttöä. Valmiit tuotteet ostaessa ovet menevät kerralla suoraan eivätkä vähän sinne päin – kuten tuossa omassa hackissamme hieman kävi (kuulemma johtuu Ikean kaapin vinoudesta, säätövaraa ei Beståssa ole).

Kaiken kaikkiaan olen ihan supertyytyväinen meidän eteiseen. Siitä tuli ihana! Huolimatta siitä että kolme iltaa ennen juhlia itkin supistelevan mahani kanssa että kun en minä saatana osaa tämmöstä sommittelua ja tästäkin tulee ihan paska. No ei tullut.

ikea-hack: penkki eteiseen

Pihasauna ja -rakennus on valmis(ish)!

Nyt voisi olla käsillä se hetki että julistan piharakennuksen valmiiksi!

Johan sitä saunaa on pari kuukautta käytetty, mutta nyt on kaikki ilmanvaihtoa ja listoja myöten myös tuvan puolella valmiina. Ja miten hieno siitä tulikaan!

Tupaan laitettiin sormipaneelia, joka ensinäkemältä tuntui hieman liian kiiltävältä, mutta toimii sittenkin tosi hyvin. Sen kaverina on betonilattia, joka on ”käsitelty uretaaniöljyllä johon on sekoitettu hieman sävyä betoni” (arvaatteko minkä lauseen Insinööri kirjoitti?).

Tuvan ja saunan välissä on Insinöörin omin käsin muuraama upea piippu, joka on jo saanut vähän uskottavaa nokea pintaansa (tapaukseen liittyy: väärään aikaan käynnistetty huippuimuri). Tuvan puolelle on siis mahdollisuus tehdä joskus myös takka jos siltä tuntuu. Jos mietit vastaavaa omaan taloon, voin kertoa että jo nyt harmittaa se säästö, joka tehtiin kun ei hoidettu saman tien takkaakin.

Toisaalta se ei harmita kun taas ensi kuussa kaivelemme olemattomista säästöistä viimeisiä tonneja maksettavaksi. Eteenpäin!

piharakennus

betonilattia

Tuvassa on kolme ikkunaa ja lasinen ovi, jotka päästävät sinne kivasti valoa sekä vino katto, joka tuo sinne hauskan ilmeen ja mukavan tunnelman. Sellainen minitalo tämä. Tuvan pääsääntöinen tarkoitus on olla saunomisen tukipiste, paikka jossa riisutaan ja puetaan ja juodaan ehkä parit kaljat.

Sen takan äärellä, joka ei nyt olekaan siellä. Saatana.

Eteenpäin!

Tuvan on tarkoitus toimia moneen muuhunkin tarkoitukseen hengailupaikkana, piilopirttinä, vierashuoneena, työpisteenä ja ehkä joskus jopa AirBnB- tai vuokrakämppänä. Sitä varten sinne vedettiin omat vedet ja jätettiin mahis ihan minimaaliselle keittonurkkaukselle.

Täyden palvelun periaatteella saunan puolelle kuitenkin tehtiin lopulta myös se talon viides vessa. Se sentään oli tosi hyvä päätös. Vessa on jo nyt ahkerassa käytössä, eikä se nyt niiiiin sylissä siinä suihkutellessa lopulta ole. Samoin pieni lavuaari on yllättävän kiva kun voi juoda vähän vettä jos omat juomat unohtui päätalolle.

Mahdollisille yövieraille on nyt myös tarjota koko setti vessasta veteen, niin ettei tarvitse yöllä hädässä päätalolle hipsiä.

Saunan puolella on lauteet lämpökäsitellystä männystä, jotka ovat vähän tummemmat kuin ajateltiin (lue: kuin jotka olivat ajatuksissani joita en ikinä sanonut ääneen kun en jaksanut enää suunnitella ja ehkä saatoin vähän sanoa ”ihan sama mulle, nyt vaan tehdään sinne jotain”) ja kokonaisuudessaan nämä koko pesutilaan käytetyt paneelit on liian tummat ehkä mun makuun kuitenkin.

Toisaalta saunasta ei haluttu vaalean modernia vaan enemmän mökkitunnelma ja siinä kyllä onnistuttiin! Erään kouluikäisen vieraan mukaan ”tämä sauna on paljon saunempi kuin meidän sauna.” Saunempi it is!

pihasauna pihasauna

Mutta on se kieltämättä aika tosi mökkimäinen. Eikä raskaana oleva arvostanut liian tukevaa tervan tuoksua, joka saunaa vaivasi ensimmäiset kymmenisen käyttökertaa.

Kiukaana on suomalaisen Veto:n puukiuas VETO1, joka on ollut ihan mainio. Se on tarkkaa suomalaista saunaosaamista, jonka kyllä huomaa. Kiukaan rakenne on sellainen, että ilma kiertää pesässä hyvin. Valmistajan mukaan tulipesän yläosaan ohjataan hapekasta ilmaa josta syntyy jälkipoltin. Sen seurauksena tuli palaa todella kuumana ja puhtaasti eli sauna lämpiää paremmalla puusuhteella ja pienhiukkasia syntyy hivenen vähemmän. Kiukaan kivien takana on vesiallas ilman kostutusta varten, jonka täyttäminen tuo löylyihin lisää pehmeyttä.

Kiuas on sitäpaitsi aivan super nätti. Sellainen kiukaan näköinen, eikä mikään avaruusolio.

pihasauna

Kylppärin puolella on about halvimmat laatat mitä löydettiin sekä kaksi päätalon puolella hyväksi havaittua suihkua. Oven vieressä on tilaa pienelle penkille ja koukkuja tullaan laittamaan reilusti seinälle tavaroita varten. Saunan eteen terassille suunniteltiin hieno vilvoittelualue, johon ei muualta kuin päätalosta näe. Siinä voi nakuilla rauhassa ja osallistua edelleen saunassa istuneiden keskusteluihin.

Tai sitten voi vilvoitella niin kuin menneen viikonlopun porukka – juoksemalla kiljuen terasseja pitkin päätalolle olohuoneen eteen ja näyttämällä pyllyä olohuoneessa seuraavaa vuoroa odottaville.

Sivumennen sanottuna, saunaan mahtuu hienosti seitsemän lasta ja kolme naista samaan aikaan! Kiitos ekstrasyvien (8ocm) lauteiden, ensimmäistä kertaa koskaan etupylly/takapylly on ihan todellinen vaihtoehto.

Seuraavaksi on tarkoitus sisustaa! Tupaan pitäisi saada varmaankin istumapaikkoja tai ehkä vuodesohvaa, ja tämän hetken johtoajatuksena on laittaa meidän parisängyn vanhat runkopatjat sohvahommiin. Päälle tulisi uudet, paksut petarit (tai pienet patjat) ja koko homma verhoiltaisiin enemmän sohvan näköiseksi. Mitä luulette, onko kuolleena syntynyt ajatus?

Loka- marras- ja joulukuu 2018: Viimeinen raporttini (mutta ei se toki vielä valmis ole!)

Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.

Minä myös.

Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.

Kiva.

Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!

Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.

Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.

Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.

Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.

Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.

Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.

Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.

Ja eiku saunaan!

Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta. 

Kaikki keittiöstämme!

Oravannahkayhteistyö: olemme saaneet keittiöstä alennusta näkyvyyttä vastaan

blau kokemuksia

Nyt sain niin kauniit kuvat käsiini meidän keittiöstä, että on pakko jakaa ne ja samalla kertoa kaikki keittiöstämme! Kuvat ovat keittiön toteuttajan Blaun omaisuutta, ne on Blaulle kuvannut Mikael Petterson ja stailauksen on tehnyt Minna Jones.

Vaikka tokihan te olisitte uskoneet että meillä näyttää aina tältä:

blau keittiöt

Juu ei näytä. Mutta ei se haittaa! Keittiö on arjen sotkujemmekin keskellä hieno ja mikä tärkeintä, toimiva. Sanon vähintään kerran viikossa ääneen, että olen kyllä kaikista tyytyväisin tähän keittiöön. Joka päivä ajattelen sitä. Seuraavassa kattava analyysi valinnoista ja niiden onnistumisesta!

Keittiön suunnittelu lähti arkkitehtimme (Arkkitehdit Sarapää) kynästä. Even ajatuksena oli mahdollisen kompakti, linjakas ja simppeli ilme, kuitenkin niin että perustoiminnot ovat hyvin käsillä. Siinä onnistuttiin tosi hyvin!

Keittiössä on tilaa riittävästi ja toiminnot on tosi hyvin sijoiteltu: siivotessa pyhä kolminaisuus roskis – hana – astianpesukone on saavutettavissa yhdeltä seisomalta, ja samoin tiskikoneen tyhjennys käy helposti suoraan vieressä oleviin kaappeihin. Ainoa miinus on se ettei meillä ole vielä järkevää paikkaa keittiöpyyhkeelle. se roikkuu nyt uunin kahvassa, josta seuraa aina märkien käsien kurottelua kahden työtason välillä, eli tippoja lattialla.

Suunnitellessa mietittiin kovasti että veden ja lieden pitäisi olla samassa paikassa, ja olisihan siinä puolensa. Vettä tarvitsee kokatessa paljon ja joka kerta kun sitä pitää hakea tai valuttaa tästä kahden työtason väliltä, syntyy sotkua ja tietysti vähän vaaratilanteitakin (kuuma pastavesi + sekoilevat lapset = ei hyvä).

Toisaalta, jos hana olisi saarekkeessa, siinä olisi jatkuvasti sotkut esillä ja tilaa muulle tekemiselle (hengailu, pilkkominen, läksyjen teko, viinilasin kanssa nojailu, yms) jäisi vähemmän. Olen siis tyytyväinen meidän ratkaisuun.

Myös kvartsisen työtason nostaminen ja jatkaminen välitilaksi oli hyvä ratkaisu! Aluksi ajattelin tuleeko siitä turhan massiiivinen mutta päinvastoin: se selkeyttää koko linjaa ja näköjään roiskin melko isolla kädellä ihan päivittäin. Syytäkin suojata koko seinä.

hana valeäiti

Roiskimisesta tuli mieleen, että yksi keittiön parhaita juttuja on Stalan syvä lavuaari, jonka bongasimme poistomyynnistä. Sieltä ei ihan heti kaikki sotkut näy eikä vesi roisku kovin helpolla yli. Paitsi jos minä olen töissä siinä, eh. Tapwellin hanan ulosvedettävä letku on just niin hyvä ja käytännöllinen kuin ajattelinkin!

Astianpesukonetta varten meillä on sähkökäyttöinen hanan sulkija allaskaapin alla. Saamme siis hanan automaattisesti kiinni aina kun kone ei käy, mutta tasolla ei näy mitään isoa mönttiä.

Saarekkeen takana olevat kaapit mietityttivät suunnitteluvaiheessa – ovatko liian hankalat kun edessä on aina tuolit? No, ovat. Mutta koska niitä käytetään vain ehkä kerran viikossa, se on ihan ok. Samoin muutkin hankalat kaapit ovat ihan hyvässä käytössä, niissä kaikissa on jotakin sellaista jota käytetään vain muutamien viikkojen välein. Termarit, uudet talouspaperit, ylimääräiset juomapullot ja juhlatarvikkeet ovat kaikki sellaisia joiden ei tarvitse olla käden ulottuvilla.

Muuten meillä on mahtunut kaikki kamat tosi hyvin näihin kaappeihin mitä on. Keittiöömme tuli Even ideasta se erikoisuus, että yläkaapit ovat paljon normaalia korkeammalla ja lisäksi ne ovat erikoiskorkeat, 122cm. Korkea välitila tuo paljon ilmavuutta keittiöön (eikä päätä lyö aina kaapin reunaan!) ja toisaalta korkealle kattoon ulottuvat kaapit tekevät koko keittiöstä tosi linjakkaan.

Mutta toki ylimmät hyllyt ammottavat pääosin tyhjinä ja korkeat kaapit ovat ongelma, jos pituutta ei ole suotu yhtä paljon kuin meille melkein 180-senttisille. Itsellemme tämä kuitenkin suunniteltiin, joten korkea it is!

Roskiskaappeja suunnittelimme tarkoituksella tosi paljon. Jopa kolme meidän viidestä (altaan puoleisesta) alakaapista on varattu jätteille. Ylimmässä on ergonomisesti eniten käytetyt sekajäte, muovi ja kartonki, sen alapuolella pullot, metallit ja lasit ja vielä näiden vieressä kaikki keittiön siivoustarvikkeet. Tämä viimeinen voidaan myös muuttaa jätekaapiksi (sitten kun biojätettä aletaan kompostoida ja tarvitaan lisää ämpäreitä).

Ainoa miinus on se että roskislaatikkomme ovat vähän liian korkeat. Ne yltävät melkein vetolaatikon yläreunaan, mikä herkästi sotkee koko kaapin jos (kun) roskikset tungetaan ihan täyteen.

blau kokemuksia

Saareke on ollut juuri niin ihana kuin ajattelinkin (fun fact, tuosta linkin takaa löytyvästä jutusta on yli kolme vuotta aikaa. Kuinka kauan tämä projekti on oikein kestänyt??!). Toki se kerää roinaa, mutta ei se mua niin paljon haittaa kuin luulin. Sen ääressä todella tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja se kestää hyvin kolhuja ja tusseja. Pitkään tehty päätös siitä jatkuuko työtaso saarekkeen sivulle vai ei päätyi hyvään – alas asti jatkuva kaunis valkea taso tekee kokonaisuudesta tosi hienon! Lieden paikka saarekkeessa keskellä keittiötä on myös ollut hyvä ratkaisu, ja sisäänrakennettu liesituuletin toimii moitteetta.

Meillä on kaikki kodinkoneet Siemensiltä, koska saimme kerran hyvän vinkin: vaikka koneet voivat näyttää aika samoilta eri valmistajilta, niissä saattaa olla eriväriset tai erityyliset digitaaliset kellot ja valot. Samaa valmistajaa suosimalla saa varmasti yhtenäisen linjan ja usein myös paremman hinnan kun pakettina ostaa. Näihin olemme olleet tyytyväisiä, mikään ei pidä isoa ääntä ja kaikki hoitavat hommansa hyvin.

Mikron ja uunin yhdistelmää mietittiin tosi pitkään. Isona vaikuttimena oli toive saada mahdollisimman vähän kodinkoneita, jotka auttamatta rikkovat kauniiden kaapistojen linjaa. Tässä onnistuttiin tosi hyvin, kaikki näkyvät koneet ovat vain kokin nähtävissä.

Käytännössä mikrouuni-yhdistelmä on ollut tosi jees, kolmea pientä ongelmaa lukuunottamatta: Mikro ei (tietysti) pyöri. Tuntuu että se vaikeuttaa joidenkin ruokien sulattamista. Lisäksi se pelkäämäni ongelma tapahtuu ainakin kerran kuussa: haluaisin mikrottaa jotain samalla kun uuni on päällä. Se ratkeaa yleensä lämmittämällä kamat pannulla, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu sekään. Kolmas ongelma yllätti. Mikro kuumenee tosi kuumaksi uunivastusten kohdalta ja siihen pystyy hyvinkin polttamaan kätensä. Kerran sen tein, kukaan muu ei vielä.

Jos tekisin nyt päätöstä uudestaan, valitsisin silti näin. Sillä jos olisimme halunneet ne erikseen, olisimme ehkä joutuneet luopumaan apteekkarin kaapista joka on ollut aivan sairaan hyvä kuiva-ainekaappina. Jos haluan päätökseni perua, yhdessä yläkaapissa on valmiiksi pienelle mikrolle pistorasia. Ai että kun oltiin fiksuja.

blau keittiöt

Yllättävä positiivinen puoli keittiössä on saarekkeen ja allastason välinen tila, joka jäi melko suureksi. Siinä on lähes puolitoista metriä tilaa, mikä tekee kahdestaan kokkaamisen huomattavasti kivemmaksi, kun kukaan ei törmäile toisen kyynärpäihin ja astianpesukonekin mahtuu vaikka olemaan auki samaan aikaan.

Jääkaapin sijainti on ollut tosi hyvä, sillä se on helposti kaikkien saatavilla ja siitä on mukava nostella tavaroita työtasoille eikä sinne päästäkseen tarvitse väistää vaikka roskista käyttävää kaveria.  Työtason alla sijaitseva pakastin on myös ollut juuri oikea ratkaisu meille – sinne mahtuu kaikki mitä tarvitaan ja siihen on helppo päästä.

Keittiön harmaa sävy on ihana. Kertakaikkiaan. Keittiön toteuttaneen Blaun äiti Pirjo valitsi sitä meille todella pitkään ja arvostan hirveästi sitä paneutumista mitä siihen käytettiin. Väriksi valikoitui Tikkurilan 1951. Sävy vaihtelee makeasti vuodenajan ja kellonajan mukaan! Keskikesän kirkkaassa valossa se oli aivan valkoinen, nyt talven tultua se tummuu jatkuvasti tosi kauniiksi omaksi sävykseen. Puulattia keittiössä on ihana jalkojen alla mutta vähän työläs pitää puhtaana. Annan sen anteeksi.

valeäiti keittiö

Myös Pirjon tuoma vaalea kvartsitaso (Noblesse Supreme White) on ollut hirmu hyvä. Se on raikas ja kirkastava, mutta hyvin armollinen tahroille pienen marmorikuviointinsa kanssa.

Blaun pienet nuppivetimet ovat tosi kauniit mutta pian huomattiin käytössä että jääkaappiin oli pakko vaihtaa isompi nuppi. Avaaminen oli liian vaikeaa pienen kanssa. Iso tosin sulautuu tuohon paljon paremmin kuin ajattelin – minähän sen pienen sinne aluksi väkisin vaadin kun halusin samanlaiset vetimet kaikkiin. Tyhmä minä.

Yläkaapeissa ei vetimiä ole ollenkaan, sillä ne on Pirjon hyvästä ehdotuksesta toteutettu niin että ovilevy tulee hieman runkoa alemmaksi eli kaapit saa alapuolelta helposti auki.

Keittiön suunnittelu oli jälkikäteen ajateltuna aika iso homma, mutta ammattilaisten avulla (kiitos Pirjo Blaulta ja arkkitehti-Eve!) siitä tuli kyllä ihan tosi hyvä. Juuri sellainen kuin me tarvittiin.

Keittiömme spekseinä:

  • Suunnittelu: Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää (saimme suunnittelutyön ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Kaapistot, työtasot, vetimet: Blau (saimme alennusta bloginäkyvyyttä vastaan)
  • Hana: Tapwell
  • Kodinkoneet: Siemens
  • Valaisimet: Artek A330S, hopea
  • Lattia: Timberwise Lehtikuusi 185mm lankkuparketti, sävy Nordic
  • Baarituolit: Hay
  • Sotkut: me.

Lue lisää: Keittiön suunnittelu

Kaikki kuvat paitsi 3&4 Blau by Mikael Petterson, stailaus Minna Jones

Samettinen, kiero ja toimiva: esittelyssä uusi ruokapöytämme Woody

Ostimme viimeksi ruokapöydän sinä päivänä kun tajusin odottavani Kakkosta. Seisoin Lahdessa huonekaluliikkeen edessä pää raskaudesta pyörien ja tuijotin kaunista pöytää. Se oli täydellinen! Uusvanha, kaunis, luonteikas ja käytännöllinen tanskalainen komistus, jonka veimme heti kotiimme. Tuo rakas pöytä kesti mukisematta kahden taaperon kolhut ja mustikat ja kymmenet juhlat. Aina se oli vähän väärän korkuinen – 1950-luvulla pöydät tehtiin vähän korkeammiksi – mutta annoin sen anteeksi ja tein työni osittain sohvalla kun pöydästä alkoi tulla rasitusvammoja.

woody blogi

Sitten rehasimme kaunottaren uuteen taloon ja totesimme raukan olevan auttamatta aivan liian pieni. Jatkettuna se näytti vähän hoopolta ja istuminen oli vaikeaa pöydän jalkojen tullessa aina tielle. Oli pakko löytää uusi.

Se olikin sitten sellainen draaman kaari, jota en jaksa edes toistaa. Pikakelaan puolestanne neljä kuukautta hetkeen jolloin mietin olisiko vuosia ihailemani Hakolan huonekalun Woody sittenkin meille sopiva pöytä. Kesällä näimme sen vähän sattumalta livenä ja kun löydettiin hyvä blogihintakin*, se oli siinä. Woody oli saatava.

Jäljelle jäi helpot kysymykset: minkälainen pöytätaso (mitä puuta) ja minkä kokoinen.

HAHAHHAHA siinä mitään helppoa ollut saakeli.

woody kokemuksia

Hakolan väki sai lähettää mulle aika monta sähköpostia ja elää mukana tätä toista draaman kaarta ennen kuin teimme lopullisen päätöksen. Niin iso kuin mahdollista (260cm) ja saarni. Päätöksestä vaikean teki tuolien määrä. Olimme pitkään huolissamme ettei tuohon isoonkaan pöytään mahtuisi neljää tuolia vierekkäin niin että pöytään mahtuisi yhteensä kymmenen ruokailijaa. Se pelko osoittautui vääräksi ja nyt pöydän ympärillä on istunut jopa 12 tyyppiä noin vain!

Vinkkinä: Pienemmissä koossa tuo pöydän kaunis jalka saattaa tehdä välillä ongelmaa tuolien mahduttamisen kanssa. Mutta! Hakolalta saa tiskin takaa ostettua Woodysta version, jossa jalat on käännetty toisin päin. Se on paitsi kauniin näköinen versio, sillä saa myös lisää tilaa tuoleille. Älkää kertoko että kerroin.

woody blogi woody blogiwoody blogi

Itse pöydän saarniset lankut ovat niin kaunista ja taitavaa puusepän työtä että itkettää. Pöytä on jykevä, tasainen ja samettinen. Hiplaamme sitä edelleen joka kerta, koska se vain tuntuu niin ihanalta. Woody on myös ihanan kiero. Koska pöytä tehdään kahdesta luonnonlankusta (laskettiin että ikää on oltava ainakin 150 vuotta näillä puilla), jokainen pöytä on oman näköisensä ja reunoissa näkyy elämä. Keskellä kulkeva luotisuora rako tuo kuitenkin säntillistä jämäkkyyttä.

Woodyn äärellä on kertakaikkisen ihana istua. Pöytä on juuri sopivan korkuinen ja paksu pöytälevy on mahtavan tukeva, mutta silti minunkin kilometrikoipeni saa vaivatta nostettua ristiin pöydän alla. Se kestää hyvin kosteutta ja pieniä tahroja (jos nyt vaikka Marcus & Martinuksen logon tussilla piirrettynä) ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Raosta menee toki murusia lattialle, mutta missä perheessä lattiaa ei joka tapauksessa joutuisi siivoamaan ruokailun jälkeen?

woody kokemuksia

Parhaiten Woodyn kanssa sopii mielestäni pinnatuolit, joita meidän pitää vielä vähän kerryttää sekakokokelmamme tueksi. Kaunis se on joka tapauksessa! Mulle suurin kriteeri uusissa ostoksissa on se että ne näyttävät hyvältä myös arjen keskellä, ei kuvaustilanteessa. Tältä se näyttää silloin:

woody kokemuksia blogi woody blogi

Aika kivalta, eikö?

Woodya pääset fiilistelemään täältä.

*saimme alennusta pöydästä näkyvyyttä vastaan.