Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Syyskuu 2018: Paljon edistymistä ja kuherruskuukauden päättyminen

Saisinko pientä rummutusta kiitos – yläkerran kylppäri on taas käytössä! BOOM! Syyskuussa Insinööri saa (melkein) valmiiksi vaikeimmat tehtävänsä, suihkuseinän asennuksen. Ja onhan se hieno! Katsokaa nyt sitä!

valeäiti kylpyhuone tapwell

Syyskuussa tapahtuu paljon. Huomaa että kauniit kesäpäivät ovat menneet ja malttaa taas puuhastella kotona. Saamme lasten huoneisiin nikkaroitua valmiiksi työpöydät ja ostettua työtuolit. Hakolalta tilaamamme Woody-ruokapöytä saapuu ja se on kaikkea mitä toivoinkin, vaikka odottaessa ehdin jo pelätä että ostin jotain ihan hölmöä:

valeäiti woody

Katsokaa nyt sitä! Vielä pitää hankkia muutama uusi tuoli ja vähän muutenkin säätää ruokatilaa, kerron sitten lisää käyttökokemuksia! Nyt jo tiedän että Woodyn äärellä on ihana istua ja se ihastuttaa mua joka kerta kun tulen keittiöön.

Syyskuussa myös portaat alkavat saada kauan odotettuja kauniita kaiteitaan, ihan valmiiksi asti emme niitä ehdi saamaan. Mutta katsokaa nyt niitä:

Piharakennus herää uudestaan eloon kun sen rakennustyöt alkavat vihdoin! Insinööri kyhää pihalle toisen autotallin jotta kaikki rakennussälä mahtuu säänsuojaan. En ole otettu tästä uudesta kaverista mutta ymmärrän että sitä tarvitaan. Insinööri paahtaa muutenkin nyt hyvällä teholla. Takapihan kaiteet valmistuvat, terassin alle saadaan kate ja ovia säädetään.

Syyskuussa tulee ensimmäistä kertaa kotivakuutukselle käyttöä, kun yläkerran ikkunoista yksi rasahtaa halki. Ilmeisesti näkösuojaksi nostettu patja aiheuttaa liian suuren lämpötilaeron lasin pintaan ja se luovutti. Asioita joita opin rakentaessa: Uudenaikaiset ikkunat eivät kestä osittaista peittämistä. Aikamoista.

Iltaisin opin myös aina uusista kustannuksista, joita budjettiimme edelleen tulee. Aloitan yhden keskustelun kysymällä kuinka rahat riittää kun lainaa on jäljellä enää 25 tuhatta euroa.

“Ei kun kolmetoista”, vastaa Insinööri. Siis mitä? ”Siellä on vain 13 tuhatta jäljellä, ei 25.”.

Tämä keskustelu on alku uudelle budjettituskalle. Rahaa menee edelleenkin paljon enemmän kuin luulimme, vaikka periaatteessa kaikkien kustannusten pitäisi olla jo selvillä. Mua nolottaa ja hävettää tämä meidän huono budjettihallinta, samalla tietysti myös huolettaa rahanmeno ja loppuelämän tajuton velkataakka.

Lokakuun puolella minun kuultiin jo sanovan “mä vihaan tätä taloa”.

Ei se paikkansa pidä, mutta se kuvastaa turhautumistani siihen että rahan kuluttamiselle vain ei näy loppua. Samalla se taitaa olla merkki siitä että kuherruskuukausi on takana – ei enää tunnu niin erikoislaatuiselta saada asua täällä, ja ajatukset kääntyvät enemmän niiden asioiden puoleen jotka ovat vielä kesken tai huonosti.

Tuntuu että talon pitäisi jo olla sisustettu, kaunis ja toimiva. Sen sjiaan meiltä puuttuu edelleen kaapinovet, televisiolle ei ole paikkaa ja lähes kaikki taulut makaavat vieläkin työhuoneen nurkassa. Verhojen tilaus on vieläkin kesken ja lehtitelinekin taisi mennä tyhmään kohtaan.

Saatana. Katsokaa nyt minua.

Tuntuu mahdottomalta alkaa rei’iättää uusia seiniä tai valita kalusteiden paikkoja. Pelko “väärästä sisustamisesta” on tosi korkealla. Tuntuu että nyt sen aloittaa ja jos menee pieleen, koko upea talo on pilalla. Upea ajatusketju!

Ei auta kuin rakentaa, rakentaa, rakentaa vain, kunnes rahat loppuu ja sitten vielä jatkaa. Vielä joku päivä havahdun siihen että olemme eläneet talon meille sopivaksi ja se alkaa taas näyttää vain ihanalta.

Ihan pian olen siellä.

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!

Elokuu 2018: Rimoja ja keskeneräisiä projekteja

Elokuussa talossa asuminen alkaa tuntua jo ihan peruskauralta.

Saamme vieraaksemme paljon ihania ystäviä, osan jopa yökylään! Kellariin kasataan äkkiä vierashuone: vasta tilattu vuodesohva ja pahvit ikkunoihin suojaksi. Alakerran suihku pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön ja tila todetaan kokonaisuudessaan erittäin toimivaksi. Vierailla on siellä hyvä oma rauha eivätkä elämisen äänet kanna täältä yläkertaan ja toisinpäin.

Teemme taas päätöksiä, ja joitain tilauksiakin. Erittäin pitkän pohdinnan ja mittailun jälkeen valitsemme ruokapöydän. Se toimitetaan (ja esitellään) syyskuussa. Valitsemme verhot kaikkiin ikkunoihin ja aloitamme lasten työpöytäprojektin. Jos totta puhutaan, en ole ihan varma milloin se alkoi. Ihan hitokseen kauan siinä on kuitenkin mennyt kun työvaiheita oli paljon.

Elokuuta sävyttääkin ehkä eniten melkein valmiit projektit. Insinööri huhkii hienosti vuoroin takaterassin kaidetta, yläkerran suihkuseinää ja lasten pöytiä, mutta koska lapsiperheessä eletään noin vartin aikavälein, jokin homma jää aina kesken.

kylpyhuone suihkuseinä

Ihan kohta pääsen taas suihkuun, uskon! Ainakin se on sitten suoraan Pinterest-unelmistani se suihkuttelu.

Asioita toki myös valmistuu!

Piharakennus saa kauniin terassin edustalleen. Terassista tulee pienen väärinkäsityksen myötä hirmu korkea, mutta onneksi naapurit pystyvät elämään sen kanssa. Suunnittelemme yhteisesti aitoja talojemme väliin ja sovimme tekevämme viinipullon mentävän aukon korkean terassimme aitaan.

Olenko jo maininnut että naapurimme ovat ihania? Se on yksi elokuun isoja asioita; takapihalle asennetun uuden trampankin ansioista näemme naapureitamme ja erityisesti heidän lapsiaan paljon entistä enemmän. Kerran kutsun rouvat meille viinille ja meillä on tosi hauskaa. Alamme sopeutua.

Päärakennus ja piharakennus saavat myös hienot syvennykset vaaleilla rimoilla. Rimoitus on hyvä oppitunti yksityiskohtien merkityksestä. Syvennykset tehdään ensin hieman eri tavalla (vaalea osa ulkopintaan asti jatkuen) ja viikon tuijoteltuani ehdotan lempeästi että ne on kyllä muutettava.

Ja kas, näin saa Insinööri taas erääksi illaksi uuden projektin: yhden riman mustaksi maalaaminen. Lopputulos on kuitenkin hieno!

Elokuussa nostamme pankista viimeisen erän lainaa. Käsissämme on nyt virallisesti kaikki rahat mitä talon tekemiseen on, eivätkä ne tietenkään tule täysin riittämään. On tämä hauskaa tämä kansantalouden tukeminen.

Syyskuussa saatamme havahtua siihen, että on myös pimeää ja valaisimia voisi tarvita. Mutta katsotaan sitä sitten syyskuussa. Nyt nautitaan vielä pitkistä valokuvaushetkistä kuvauksellisilla terasseilla.

Heinäkuu 2018: Terassi!

Heinäkuussa työmaalla on poikkeuksellisen hiljaista.

Perheemme on hellettä paossa Kaliforniassa, ja se samainen helle yhdistettynä muihin työmaihin jättää rakennusporukkammekin välillä pois talolta. Suurin tapahtuma lienee se että Suomessa on kuuma, poikkeuksellisen kuuma.

Suomea viileämmässä (!) Kaliforniassa teemme sisustuspäätöksiä: tilaamme vuodesohvan, baarijakkarat, peilin ja muuta pientä. Näistä kerron heti lisää kun jaksan ottaa niistä parempia kuvia!

Palaamme reissulta takaisin Suomeen 30. heinäkuuta ja iloksemme terassin rakentaminen on edennyt, perustukset näkyvät jo. Viikossa (eli hieman luisutaan tässä elokuun puolelle mutta muuten ei olisi mitään raportoitavaa!) koko terassi valmistuukin näpsäkästi Annin ja Timon rautaisella otteella (urakoitsijamme Pumaran tyyppejä) ja pääsemme juhlimaan ensimmäistä tyttöjen iltaa upouudella terassilla.

Koska olen keskittynyt enemmän viinin juontiin kuin valokuvaukseen, jaan teille Insinöörin nappaamat ensimmäiset kuvat terassin ensihetkistä vesiletkuineen päivineen.

Kuvassa näkyvän piharakennuksen eteen tulee myös terassi, ja tältä terassilta rakennetaan sinne portaat.

Meillä on terassi! Aivan mielettömän upea, käytännöllinen ja ihana terassi.

Ensimmäistä kertaa tajuan meidän muuttaneen omakotitaloon kun istumme keskellä yötä kesäillassa omalla terassillamme viinilasit kädessä. Tämä on ihanaa.

Lapset puhaltavat saippuakuplia, talon nurkalle asennettu pistorasia (jes!) toimii kaiuttimen kotipaikkana tyttökavereideni nauraessa sohvalla, tuoleilla ja portailla. Viini kuplii lasissa ja kallio tunkee lautojen välistä juuri niin kauniisti kuin olin haaveillutkin.

Suunnittelimme tätä terassia juuri ennen matkaan lähtöämme ja arvoimme kuinka paljon talon taakse oikeastaan mitään terassia tarvitaankaan. Silloin siitä piti tulla vain ohut kulkukaistale ”pääterassille” olohuoneen viereen. Onneksi, oi onneksi, tässäkin asiassa Insinööri oli meistä fiksumpi ja tajusi ajatella että ehkä varjoisalla puolella voisi myös olla kiva terassin paikka ja päätimme sittenkin tehdä tänne talon yksityisimmälle paikalle maksimaalisen ison terassin.

Nyt tähän varjoisaan salapaikkaan mahtuu hienosti kokonainen pöytä ja siihen paistaa lisäksi kaikista parhaiten ilta-aurinko. Aivan täydellinen viiniterassi! Lisäksi leveät rappuset ovat jo nyt lempipaikkani ja Insinööri on pykännyt meille varsin hienoa väliaikaista kaidetta.

Tähän terassiin kulminoituu jostain syystä hirveän paljon koko rakennusprojektista minun päässäni. Niin elävästi muistan sen hetken kun istuimme tontilla kaksi vuotta sitten jylhien kallioidemme keskellä ja mittailimme. Mietimme, mihin olohuoneen nurkka tulisi ja miten piha muodostuisi.

Arvoimme saisimmeko kalliota kuitenkin säästettyä, vaikka moni suosittelli meille koko roskan poisräjäyttämistä. Heitä emme kuunnelleet, sillä olimme jo rakastuneet sammaleen alta löytyneeseen kauniiseen kiveen.

Räjäytimme varovaisesti ja saimme luontoa säilytettyä. Olen siitä niin onnellinen.

Katsokaa nyt sitä <3

Terassin alla on käynti kellariin ja pienet ulkovarastot.

Elokuun puolella kerron teille toivottavasti lisää sisustusrintaman uutisia, nyt nautitaan vielä terassikeleistä!

 

KESÄKUU 2018: Ensimmäinen kuukausi uudessa talossa

Minulta on nyt kysytty niin monta kertaa livenä no minkälaista siellä uudessa talossa eläminen on? että siitä lienee paikallaan kirjoittaa. Mukana myös kuvia talosta about sellaisenaan kuin se juuri nyt on (tosin hieman siivottuna, ei meillä näinkään siistiä yleensä ole).

Vastaus kysymykseen lyhyesti: ihanaa. Aivan ihanaa. Muistan kuinka naapuri fiilisteli oman muuttonsa jälkeen aivan spontaanisti mulle yksi ilta että “täällä on aivan saatanan siisti asua” ja mietin että tosiaanko? Voiko heti muuton jälkeen tuntua tuolta? Näemmä voi! Vaikka talo on täynnä viimeistelemättömiä asioita ja joka nurkka pursuaa nyssäköitä, on yleistunne todellakin ollut tuo heti ensimmäisestä aamusta alkaen. Että on tää aivan törkeen siistii!

Talo on todella monessa suhteessa juuri sitä tai enemmänkin mitä odotettiin. Iso, kaunis, toimiva, ihana. Elintaso tuntuu nousseen kerralla vähintään kymmenkertaiseksi kun autolle on oma paikka oven edessä, pihalla voi tehdä töitä (oma wi-fi kuuluu!), ovet aukeaa numerokoodilla, valot syttyy itsestään ja makkareiden ovet eristävät kaiken äänen pois. Vessoja riittää koko perheelle ja vähän yli ja kodinhoitohuone on ihanan kätevä.

Joka paikassa on tilaa juuri siinä missä toivoisit olevan ja kaikille asioille on oma paikka. Se on tosi kummallista. Kaikki on myös niin kaunista, etten kestä. Karmit on kauniit, keittiön taso on kaunis, lattia on kaunis, ovet on kauniit, minä olen kaunis, elämä on kaunis.

Erityisesti iltaisin haapojen välistä siivilöityvä, lattioilla värähtelevä valo saa sydämeni sykkimään. Ja sitten ne mielettömät auringonlaskut joita viime aikoina on nähty, ne kuulkaas maalaavat meidän koko olohuoneen takaseinän.

Tähän kaikkeen on solahtanut pelottavankin nopeasti ja helposti, melkein niin ettei tunnu enää kovin kummalliselta että on autotalli, kodinhoitohuone JA vierashuone! Totta kai kaikilla on oma makkari ja toki kylppäreitäkin on vaikka kuinka. Näinkö äkkiä tästä tuli itsestäänselvyys vai onko tämä vain kaiken kaikkiaan niin meille tehty että tuntuu kuin olisimme tunteneet aina? Tiedättekö, sillä samalla tavalla kun tapaat uudet ystävän ja teillä vain toimii. Olette jo ensi hetkestä kuin vanhoja ystäviä. Sillä tavalla meidän talo tuntuu meidän talolta.

Joitain yllätyksiä on ollut. Vaikkapa se, etteivät kylppärin “väärän väriset” laatat ja saumat haittaa sittenkään mutta saman huoneen ovenkarmi on tosi keltainen. Tai se että vessojen hanat ovat altaisiinsa liian pitkät ja pakottavat roiskimaan. Olkkarissa on ihan turhan paljon pistorasioita toisessa paikassa eikä lainkaan tarpeeksi toisessa.

Tai se kun Kakkonen suihki litrakaupalla vettä yhden suihkukaapin seinään ja repi toisesta seinästä palan irti. Nekin oli vähän yllättäviä juttuja.

Se sinänsä ei yllättänyt että joka seinästä löytyy jo kolhuja, sotkuja ja yleistä tuhoa. Talo on tehty elettäväksi, muistutan itselleni jokaisen uuden pamauksen kuullessani. Samoin osasin odottaa että portaista löytyy jatkuvasti kasoja, tavaroita jotka ovat matkalla muualle.

Keittiö on yllättänyt positiivisesti; se on niin hieno ja toimiva ja ihana että me suorastaan haluamme tehdä ruokaa. Tästä ehkä isoin kiitos hyvän järjestyksen ja tilan lisäksi Siemensin liedelle, josta kerron myöhemmin vielä lisää mutta sanon jo nyt että satsaa siihen jos sitä siellä keittiöliikkeessä harkitset! Joka pennin arvoinen (Instagram-tililltäni löytyy kohokohdista story, jossa käytän liettä ensimmäistä kertaa).

Lienee selvää että jokaisella nurkalla näkyy jotain tekemätöntä. Se kyrsii. Jotenkin kevään rutistus oli niin valtava, että olemme täysin uupuneita ja hommien tahti on hidastunut valtavasti. Erityisesti päätökset ovat tahmeita. Oikeastaan siis vain minä olen uupunut, Insinööri painaa kuin pieni pupu hommia kasaan sillä aikaa kun minä itken etten jaksa enää tehdä päätöksiä.

Uusi ruokapöytä pitää päättää, tuolit valita ja mattoja pitäisi miettiä. Sisustetaanko yläkerran aulaa nyt ollenkaan ja ihan oikeasti MIHIN se telkkari tulee?

Toi ovenkarmi pitää vielä fiksata, suihkuseinä ja ammeen lasi ovat ihan prioriteettilistan yläpäässä, Ikeassa pitäisi käydä (ja käydä, ja käydä, ja..) ja vaatekaapit tarvitsevat ovet, sillä kamat alkavat jo pölyyntyä. Milloin ne rappusten kaiteet tulivatkaan ja saadaanko terassi vielä tänä kesänä? Joskus tuntuu että muut raksablogit ovat jo sisustaneet koko talon huonetuoksuja myöten kun taas meillä ei vieläkään ole löydetty muutamia lenkkareita. Ovat piilossa jossain laatikossa.

Koska tekemättömien asioiden lista on niin mahdottoman pitkä, alan mieluummin koota muistiin mitä kaikkea olemme jo tehneet.

Kesäkuussa:

  • Muutimme ja siivosimme vanhan kämpän
  • Ostimme lapsille sopivat patjat sänkyihin
  • Kokosimme loppuun kaikki kiinteät kaapit + niiden sisukset
  • Asensimme peilin aikuisten kylppäriin
  • Ostimme ja asensimme oven kellarin vessaan
  • Ostimme ja asensimme hyllyköt autotalliin
  • Asensimme pyykkikorimekanismin yläkerran kylppäriin
  • Asensimme keittiön valaisimet saarekkeen yläpuolelle sekä ledinauhat kaappien päälle
  • Asensimme kylppärin valaisimet paikalleen
  • Tässä kohtaa parempi huomauttaa että melkein kaikki “asensimme” tarkoittaa Insinööriä.
  • Kokosin Lundia-hyllykön työhuonetta varten. En sentään siivonnut työhuonetta.
  • Imuroitiin ja pestiin lattiat ekaa kertaa. Voi häränperse miten paljon meillä on imuroitavaa. Rappuset, en pidä teistä.
  • Kävimme Ikeassa melko monta kertaa, useimmiten ilman lopullisia päätöksiä
  • Kasasimme lisää Ikea-laatikoita ”palautettavat”-kasaan.
  • Saatiin ikkunapahvit vaihdettua oikeisiin verhoihin makkareihin! Ovat väliaikaiset (eli tulevat olemaan neljä vuotta siinä) mutta kuitenkin.
  • Talo maalattiin uudemman kerran (vieläkin vilkkuu huonot laudat, perhana) ja kellari sai ihanan tumman harmaan rappauksen. Kivijalkaan laitettiin numerokyltti.
  • Teräskaiteet saapuivat kaikkiin ikkunoihin
  • Suunnittelimme tulevaa terassia ja pihaa
  • Selasin Finnish Design Shopin*, Vepsäläisen ja kaikkien muiden sivut sataviisikymmentä kertaa enkä silti ole ihan vielä päättänyt mikä pöytä pitäisi tilata. Tämä on vahva ehdokas.
  • Olimme todella fiiliksissä uudesta talostamme, joka on juuri niin ihana kuin sen pitkin. Ja joka pennin arvoinen (sekä niiden tuhansien, jotka siihen päälle vielä tulivat)

Siinä se! Heinäkuussa aion mitä ilmeisimmin olla lähinnä pois talolta ja murehtia rahanmenoa.

Mitäs sanotte, jatketaanko vielä kerran kuussa tonttitalopäiväkirjaa?

*Affilinkki. Jos ostat täältä, saan komission.

Meillä on koti.

Kolmen vuoden väliaikaisasumisen jälkeen olemme saapuneet jonnekin, josta ei ole kiire pois. Tämä tuntuu omalta.

Olen täysin häkeltynyt siitä kuinka isoja tunteita muutto lopulta herättikään. Taloprojektiin mahtui niin paljon kaikkea skeidaa, että oli vaikea uskoa sen päätyvän vielä näin suureen iloon.

Tämä talo on täydellinen. Kaikki sen pienetkin puutteet ja kompromissit tuntuvat tänään hyvältä. Keittiön vetimet toimivat ihan riittävästi, portaat eivät olekaan liukkaat vain ainoastaa häkellyttävän kauniit ja keittiön niemeke on aivan tolkuttoman iso. Niin iso että siihen mahtuu kuusi avonaista pizzalaatikkoa, maljakot, laseja, kahvinkeitin, monitoimikone ja tuhat muuta pientä asiaa ja tilaa jää silti yllättäville tarpeille.

Lattia on niin ihana, niiiiin ihana. Täyskymppi. Sohva, joka oli vanhassa kämpässä vähän ehkä kasipuolikas, syttyi täällä ihan uuteen loistoon. Tännehän se näköjään kuuluikin! Vanha pöytäkin näyttää yllättävän hyvältä ihan vain paikalleen kannettuna. Kylpyamme on niin ihana, kaivattu ja rakastettu. Olen niin iloinen että sain antaa lapsille taas mahdollisuuden kylpemiseen, jota eivät ole vuoteen päässeet tekemään – eivätkä koskaan näin isossa omassa ammeessa.

Lapsilla on omat, tajuttoman isot huoneet. Tuli vähän tippa linssiin kuin näin huoneisiin kannetut lasten sängyt. Se konkretisoi ensimmäistä kertaa että meillä on nyt se sellainen koti, joita olemme lukemattomat kerrat käyneet ihastelemassa asuntomessuilla ja näytöillä. Meillä on t a l o. Meillä on autotalli, jossa syttyy valot itsekseen ja jossa haahuilu tuntuu jo siltä kuin olisin sitä aina tehnyt. Meillä on keittiö, joka tuoksuu uudelta ja jonka kaapit liukuvat aivan hiljaa kiinni. Meillä on paksu etuovi, oma ovikello ja tukeva lukko.

Meillä on olohuone, jonka ikkunoista valo loikkii leikkimään, kurkkii pihan haapojen lehtien välistä eri tavalla eri aikaan. Meillä on pariovet, jotka avaamalla kuulee tuulen suhinan ja haistaa palasen merta.

Meillä on talo. Koti. Mieletön etuoikeus, onni ja saavutus.

En oikein vieläkään itse tajua miten pitkää projektia olemme saattelemassa onnelliseen päätökseen. Instagramissa ja Whatsappissa te muut tunnutte sen ymmärtävän – saamme sankoin joukoin vilpittömiä onnentoivotuksia ja virtuaalisia selkään taputteluja. ”Hyvä te, mieletön saavutus! Aivan ihanaa että pääsitte muuttamaan!”

Onhan se, aivan saakelin siistiä. Täysin koko kolmen vuoden retken arvoista.

Huomenna on edessä retki Ikeaan ja vanhan kämpän siivous, toisin sanoen paluu karuun todellisuuteen. Olkoon, minä juon nyt viiniä.

Toukokuu 2018: Hei me muutetaan!

Toukokuun 28. päivä avaamme oven kaupungin tarkastajalle, joka syynää huolella koko talon läpi. Saamme muutaman moitteen ja korjauspyynnön, mutta viesti on silti selvä: saamme muuttaa suunnitellusti seuraavana viikonloppuna.

HURRAA!

Huhtikuun lopussa ei olisi ihan helpolla uskonut että talo on kuin onkin muuttokunnossa (en sentään kehtaa sanoa valmis, koska sitä se ei kyllä ole). Silloin talossa on vielä tosi moni asia vaiheessa portaista laatoituksiin ja sähkötöihin. Niin vain kaikki kuitenkin laitetaan huippu-urakoitsijoidemme toimesta kuntoon. Joka päivä talo edistyy huimasti, jopa minä huomaan eron!

Rakennusliike Pumaran, Spigotin sähkökavereiden ja B-designed:in puusepän lisäksi Insinööri pääsee toden teolla hommiin toukokuussa. Kavereineen hän kokoaa kaikki kaapistot valmiiksi: vaatekaapit makkareihin, eteiseen säilytystilat, kodinhoitohuoneen koko toisen seinän. Lähes oikein jokainen ja hirveällä raivolla kaikki valmiiksi. Hyvä pojat!

Viimeisten päätösten lista ruksiutuu päivä päivältä tehdyksi: kummin päin lamput – no vaikka noin. Mikä postilaatikko – vaikka tämä. Leveä vai kapea lista peittämään tuuletusrakoa – ihan sama kun se ei peity kuitenkaan.


Taloon tulee upeat mustat väliovet (joissa ekstratoiminnallisuutena ääntä eristävä kumikynnys – todella kova!), jotka tekevät kokonaisilmeelle yllättävän paljon. Listoja, spottivaloja ja katkaisimia ilmestyy joka huoneeseen ja kaikki laatoitukset saadaan loppuun. Myös kylpyhuoneiden kalusteet kootaan ja kiinnitetään.

Suurin pähkäily on ehkä kellarin lattia, joka ei ensimmäisen lakkauskerran jälkeen vakuuta. Lattianhan oli tarkoitus “jäädä betonille”, mutta koska pintaan tulee joka tapauksessa kirkasta lakkaa, lattia ei todella näytäkään betoniselta vaan sävy muuttui ruskeaksi. Teimme pikapäätöksen: lisätään pinnoitteeseen aavistus vaaleaa. Ja kas, nyt se onkin täydellinen “raaka” betonilattia!

Toukokuussa taloon tulee myös ulko-ovi, lukko, ovikello, postilaatikko, katkaisimet, pistorasiat – kaikki. Muuttotarkastusta edeltävänä perjantaina käymme talolla ensi kertaa niin että kaikki raksakamat on siivottu pois. Tunne on aivan ällistyttävä. Ensimmäistä kertaa koko projektin aikana tämä tuntuu talolta, jopa kodilta. Ihan kuin olisi asuntomessuilla!



Kuljen pitkin huoneita ja ihastelen kaikkea valmista. Kokeilen valoja, liesituuletinta ja hanoja. Tsekkailen ratkaisujamme ihan uusin silmin. Valtaosa toimii juuri niin hyvin tai paremmin kuin olimme ajatelleet. Osa on tietoisia kompromisseja, kuten meidän kylppärin liian kapea allastaso – eli liian pieni allas jossa naaman pesu tulee olemaan haastavaa. Samoin keittiöön valitut vetimet ovat ainakin nyt juuri niin epäkäytännöllisen tuntuiset kuin pelkäsinkin: raskaita ovia on tosi vaikea avata pienellä nupilla. Tämä on onneksi helppo muuttaa jos ratkaisu oikeasti vaivaa.

Kuun viimeisellä viikolla jännätään edelleen lisälainaa, pakkaillaan kamoja hissukseen ja hoidetaan yksi oksennustauti – oikeastaan tätä kirjoittaessani en vielä tiedä onko se ohi, vasta eilenhän Ykkönen oman vuoronsa hoiti. Tämä kaikki niiden perinteisten kevätjuhlien ja opelahjojen lisäksi. Viimeisenä iltana ennen muuttotarkastusta istumme yli puolenyön tekemässä veroilmoitusta ja keräämässä kuittia, ohjekirjaa ja takuulappua joka ikisestä koneesta, ruuvista ja materiaalista mitä talossa on. Huh mikä homma tässäkin.

Kuukausi on kaikkinensa ehkä projektin rankin, kun paineet kasaantuu yhtäaikaa joka suunnasta. Insinööri ei enää nuku enkä minä kovin helpolla hymyile. Me jopa riitelemme keskenämme, mikä on todella poikkeuksellista. WhatsApp:ssa, tietenkin. Mut hei, Ihan sama jos vaikka pää vähän ämpärissä käykin tai itken joskus lenkkivaatteet päällä GT-lasiini, me muutetaan! Me nukutaan tuolla jo neljän yön päästä!

Ps. Tämä ei suinkaan tarkoita että tonttipäiväkirja loppuu. Ennakoin että hommaa eli kirjoitettavaa riittää vielä noin vuodeksi. 

Huhtikuu 2018: Vuokrasopimus irtisanottu!

Nyt on näin että me irtisanoimme juuri vuokrakämppämme sopimuksen ja varasimme käyttöönottotarkastuksen maanantaille 28.5. Tämä tarkoittaa sitä, että muutamme taloon alle kuukauden päästä.

Tai sitten ei!

Samaan aikaan lähetimme myös pankille nöyrän pyynnön saada lisää lainaa. Tai oikeastaan tuplasimme pyynnön, jonka jo ennen pääsiäistä teimme. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä mitä pankki vastaa eli saadaanko taloa edes valmiiksi. Edessä on siis jänniä viikkoja.

valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja

En jaksaisi oikein pureutua tuohon budjettiasiaan sen tarkemmin, se on niin ärsyttävää. Se on noloa, huolestuttavaa, inhottavaa ja tavallista. En usko kenellekään olevan edes hyödyksi jos avautuisin nyt tarkasti siitä miten ja miksi tähän päädyttiin, jokainen rakentaja tulee tekemään omat virheensä. Sitä paitsi itkin tätä jo ihan riittävästi. Ehdin yhden illan aikana mennä sellaisiin syövereihin ajatuksissani että fiilikset olivat jo melkein sen toisen huhtikuun luokkaa, sen jolloin päätimme myydä edellisen tontin pois.

Keskitytään siis hyviin asioihin, sillä niitähän huhtikuussa riittää!

Huhtikuussa saamme yläkerran kylppäreihin lopulliset laatat. Sekoilumme ja tuskailumme laattojen kanssa kannatti, sillä lasten kylppäristä tuli todella hyvä ja meidän kylppärin lattia on aivan tolkuttoman kaunis. Kannatti taistella sen puolesta. Sen sijaan meidän kylppärin seinän saumoissa kävi kuitenkin jotain outoa. Sauma on sittenkin liian sininen suhteessa laattaan, joka muuttui nyt sitten sauman vaikutuksesta kellertäväksi. Murr. Ei näy kuvissa, mutta tuntuu aivoissa asti ketutuksena joka kerta kun kylppäriin astuu.

valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone

Se on totuttava vain tai sitten ”maalattava” saumat joskus eri väriseksi. Tai pidettävä katse lattiassa, sillä se on edelleen ihan <3.

Ja lattiasta puheen ollen, huhtikuussa saamme myös parketit melkein koko taloon. Ne on niin ihanat että halkean! En keksi yhtään mitään mitä haluaisin niissä muuttaa. Lattia on jokaisesta näkökulmasta, kaikissa valoissa ja jokaisella askeleella kaunis, mukava ja kaiken kaikkiaan rakastettava. Jopa PuMaRa, urakoitsijamme hullaantui:

”En oo koskaan laittanut näin hyvälaatuista parkettia paikalleen. Yhtäkään lankkua ei oo pitänyt heittää pois ja tuntuu tukevalta.”

puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise

Että semmoiset terkut Timberwiselle!

Huhtikuussa asennetaan myös keittiö. Rakastan sitä ihan yhtä paljon kuin lattioita! Tarkkaan valitsemamme harmaa on i h a n a  ja superkorkeat (122cm) yläkaapit todella vaikuttavat. Saarekkeen ja seinän välissä on hyvin tilaa ja suunnitelmamme vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Keittiö on samaan aikaan elegantti ja eleetön ja toisaalta kotoisa. En malta odottaa että keittiö on kokonaan paikallaan!

Huomaan myös että Pirjo oli oikeassa suositellessaan meille Asennusliike Pähkinää keittiöhommiin – ei ole muuten milliäkään vinossa yksikään ovi, koolaus tai peitelevy.

keittiö blaukeittiö blau keittiö blau

Teemme myös viimeisiä päätöksiä; valitsemme seinävalaisimia ja tilaamme eteiseen kiinteän penkin portaat tehneeltä puusepältä (B-Designed). Pitkän pähkäilyn jälkeen tilaamme Blau:lta vielä kylpyhuoneiden ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Saadaan juuri sellaiset kuin halutaan, kohtuullisella hinnalla. Erityisesti lasten kylppärin pyykkiratkaisut lämmittävät mieltä, siitä tulee tosi hyvä!

Löydämme samaan kylppäriin sopivan kokoisen ja näköisen kylpyammeen Tori.fistä ja roudaamme sen kahdestaan Insinöörin kanssa olkkariin pölyttymään.

Taloon asennetaan autotallin ovi sekä tekninen tila (omat lämmöt päällä!). Sirkkeli laulaa ja kaikkialla tuoksuu puu. Nyt touhutaan!

Vaikka kuun lopussa budjettikriisi painaa vähän mieltä, on fiilis tietysti ensisijaisesti melko riehakas. Vuosi sitten vappuna me skoolasimme tontilla rakennusluvalle. Kaksi vuotta sitten istuimme pankissa myymässä edellistä tonttia, pettyneinä ja kaihoisina. Kolme vuotta sitten möimme oman omistusasuntomme. Mitähän ensi vappuna tapahtuu?

Ehkä myydään silloin tämä talo kun rahat on niin loppu. Ahahahaha ei helevetti en kestä.

Lue myös:

Talon suunnittelu: lattia tuli taloon!

Me olemme Insinöörin kanssa vähän sellaisia vanhan fiilistelijöitä. Ensimmäiset kaksi kotiamme olivat kauniisti vanhentuneissa kivirouvissa. Kummassakin lautalattia narisi ihanasti jalan alla ja ikkunoissa oli syvät ikkunalaudat. Näitä kahta piirettä etsittiinkin sitten niin vimmatusti seuraavan kodin metsästyksessä, joka lopulta päätyi tähän rakennushankkeeseen.

Kun sitten raksahommat lähtivät aikanaan CLT-kulmasta liikkeelle, muutimme vuosia kestänyttä mielipidettämme. Päätimme, että talosta tulee loft-henkinen ja lattiaksi jätetään rouhea betoni, korkeintaan mikrosementti.

Sitten kelataan yksi tontti ja kymmenisen talosuunnitelmaa eteenpäin. Yhtäkkiä käsissä olikin moderni puutalo. Ei loft, mutta ei kuitenkaan mikään vanha kivirouvakaan. Vielä kun betonin jättäminen lattiaan alkoi tuntua hankalalta, palasimme lautalattiamme pariin ja sopivan parketin metsästys alkoi.

lattian valinta parketin valinta parketin valinta parketti

Voi hemmetti niitäkin on sitten muutama joista valita.

Yhden kesän ajan roudasimme lapsemme milloin minnekin susirajan tuntumaan erilaisia lattioita katsomaan. Ihmettelimme tuntikausia erilaisia oksankohtia, vahan sävyjä ja laudan leveyttä. Selvitimme kiinnistytapoja ja laskimme neliöhintoja. Tapamme mukaan päätimme jo jotain ja sitten peruimme puheemme. Olohuoneemme matolta löytyi jatkuvasti kymmenkunta näytepalaa eri valmistajilta, monessa värisävyssä.

(Luulen että maksan lapsilleni muutaman terapiakäynnin 30 vuoden päästä kun he huutelevat unissaan “Kalanruoto! Tiililadonta! Kaakeliklinkkerisementti! Saarni vai tammi!”)

Lattiaa etsiessämme kaikki tiet tuntuivat johtavan suomalaiseen Timberwiseen. Sieltä löytyi kaunista lattiaa joka lähtöön ja lisäksi Timberwisen lattiat ovat ensimmäiset parketit maailmassa jotka valmistetaan täysin ilman formaldehydipitoisia liimoja. Tämän hyödyistä saimme vankkaa kokemussuosittelua eräässä illanvietossa mm. homeelle herkistyneeltä tuttavalta. Kuulemma Timberwisen lattioista hänellä ei mene nenä tukkoon, ehkä sama taika tapahtuu aina niistävälle Insinöörille?

Timberwise sai lopulta niin monta suositusta ja kehua, että päädyimme valitsemaan heidän laajasta valikoimasta omammekin. Jäljelle jäi enää vaikea valinta: mitä puuta, millä ladonnalla, millä sävyllä?

Halusimme lattiaan kontrastia, eloa. Lattian väri ei kuitenkaan saanut olla luonnoton. Todella monen kierroksen jälkeen valitsimme lopulta näillä periaatteilla puulajiksi lehtikuusen, joka on lattiamateriaalina melko oksainen ja eläväinen. Sävyksi valikoitu harjattu vahattu Nordic, joka on ehkä lähimpänä luonnollista lankun väriä, mutta kuitenkin vahattu, jottei lattia kellastu.

Timberwisen paketit saapuivat tontille viime viikolla ja avasimme heti yhden paketin nopeaa testiä varten.

timberwise lehtikuusi timberwise lehtikuusi timberwise parketti timberwise lehtikuusi

Tämän lyhyenkin tsekkauksen perusteella rakastan tätä lattiaa jo nyt! Se on kaunis ja ylväs, luonteikas ja kuitenkin rauhallinen. Lämmin lauta tuo muuten vähän kliiniseen ja ylivaloisaankin tilaan kaivattua lämpöä ja sisustaa kuin itsestään tätä tilaa. Lankut ovat ihanan leveitä, 185mm ja tuntuvat jalan alla juuri siltä miltä lattian pitääkin tuntua.

Ja mitä jo käyttökokemuksia muualta kuulin, ketsuppitahrat lähtevät kuulemma viikonkin jälkeen lattiasta noin vain eivätkä muut tahrat hevillä näy. Win!

Lehtikuusilattia ei ole kovuudeltaan kovin mahdollinen, siihen tulee väistämättä kolhuja. Ehkä se on vain hyvä, tuo lattiaa lähemmäs sitä lautalattiaunelmaamme. Teimme lopulta ihan tietoisesti myös sen epäkäytännöllisen päätöksen, että samaa lattiaa tulee myös keittiöön. Tiedämme toki että se tulee kärsimään vuosien saatossa siinä aika lailla, mutta silti preferoimme luonnollista kulumaa sen sijaan että ykköskerroksessa olisi pitänyt tehdä lattiamateriaalin vaihto jossain kohtaa. Puulattia on myös herkkä kosteuden ja lämpötilan vaihteluille. Lattialämmityksen kanssa tämä tarkoittaa herkästi halkeamia, mutta senkin otamme ihan tietoisesti vastaan. Halkeilkoot, elävässä materiaalissa elämä näkyy.

Seuraavaksi nähdäänkin sitten miltä kaunotar näyttää ihan koko kerroksen leveydeltä, asennus ja muutto sen kuin lähenevät.

timberwise parketti valeäiti