Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Huhtikuu 2018: Vuokrasopimus irtisanottu!

Nyt on näin että me irtisanoimme juuri vuokrakämppämme sopimuksen ja varasimme käyttöönottotarkastuksen maanantaille 28.5. Tämä tarkoittaa sitä, että muutamme taloon alle kuukauden päästä.

Tai sitten ei!

Samaan aikaan lähetimme myös pankille nöyrän pyynnön saada lisää lainaa. Tai oikeastaan tuplasimme pyynnön, jonka jo ennen pääsiäistä teimme. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä mitä pankki vastaa eli saadaanko taloa edes valmiiksi. Edessä on siis jänniä viikkoja.

valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja

En jaksaisi oikein pureutua tuohon budjettiasiaan sen tarkemmin, se on niin ärsyttävää. Se on noloa, huolestuttavaa, inhottavaa ja tavallista. En usko kenellekään olevan edes hyödyksi jos avautuisin nyt tarkasti siitä miten ja miksi tähän päädyttiin, jokainen rakentaja tulee tekemään omat virheensä. Sitä paitsi itkin tätä jo ihan riittävästi. Ehdin yhden illan aikana mennä sellaisiin syövereihin ajatuksissani että fiilikset olivat jo melkein sen toisen huhtikuun luokkaa, sen jolloin päätimme myydä edellisen tontin pois.

Keskitytään siis hyviin asioihin, sillä niitähän huhtikuussa riittää!

Huhtikuussa saamme yläkerran kylppäreihin lopulliset laatat. Sekoilumme ja tuskailumme laattojen kanssa kannatti, sillä lasten kylppäristä tuli todella hyvä ja meidän kylppärin lattia on aivan tolkuttoman kaunis. Kannatti taistella sen puolesta. Sen sijaan meidän kylppärin seinän saumoissa kävi kuitenkin jotain outoa. Sauma on sittenkin liian sininen suhteessa laattaan, joka muuttui nyt sitten sauman vaikutuksesta kellertäväksi. Murr. Ei näy kuvissa, mutta tuntuu aivoissa asti ketutuksena joka kerta kun kylppäriin astuu.

valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone

Se on totuttava vain tai sitten ”maalattava” saumat joskus eri väriseksi. Tai pidettävä katse lattiassa, sillä se on edelleen ihan <3.

Ja lattiasta puheen ollen, huhtikuussa saamme myös parketit melkein koko taloon. Ne on niin ihanat että halkean! En keksi yhtään mitään mitä haluaisin niissä muuttaa. Lattia on jokaisesta näkökulmasta, kaikissa valoissa ja jokaisella askeleella kaunis, mukava ja kaiken kaikkiaan rakastettava. Jopa PuMaRa, urakoitsijamme hullaantui:

”En oo koskaan laittanut näin hyvälaatuista parkettia paikalleen. Yhtäkään lankkua ei oo pitänyt heittää pois ja tuntuu tukevalta.”

puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise

Että semmoiset terkut Timberwiselle!

Huhtikuussa asennetaan myös keittiö. Rakastan sitä ihan yhtä paljon kuin lattioita! Tarkkaan valitsemamme harmaa on i h a n a  ja superkorkeat (122cm) yläkaapit todella vaikuttavat. Saarekkeen ja seinän välissä on hyvin tilaa ja suunnitelmamme vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Keittiö on samaan aikaan elegantti ja eleetön ja toisaalta kotoisa. En malta odottaa että keittiö on kokonaan paikallaan!

Huomaan myös että Pirjo oli oikeassa suositellessaan meille Asennusliike Pähkinää keittiöhommiin – ei ole muuten milliäkään vinossa yksikään ovi, koolaus tai peitelevy.

keittiö blaukeittiö blau keittiö blau

Teemme myös viimeisiä päätöksiä; valitsemme seinävalaisimia ja tilaamme eteiseen kiinteän penkin portaat tehneeltä puusepältä (B-Designed). Pitkän pähkäilyn jälkeen tilaamme Blau:lta vielä kylpyhuoneiden ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Saadaan juuri sellaiset kuin halutaan, kohtuullisella hinnalla. Erityisesti lasten kylppärin pyykkiratkaisut lämmittävät mieltä, siitä tulee tosi hyvä!

Löydämme samaan kylppäriin sopivan kokoisen ja näköisen kylpyammeen Tori.fistä ja roudaamme sen kahdestaan Insinöörin kanssa olkkariin pölyttymään.

Taloon asennetaan autotallin ovi sekä tekninen tila (omat lämmöt päällä!). Sirkkeli laulaa ja kaikkialla tuoksuu puu. Nyt touhutaan!

Vaikka kuun lopussa budjettikriisi painaa vähän mieltä, on fiilis tietysti ensisijaisesti melko riehakas. Vuosi sitten vappuna me skoolasimme tontilla rakennusluvalle. Kaksi vuotta sitten istuimme pankissa myymässä edellistä tonttia, pettyneinä ja kaihoisina. Kolme vuotta sitten möimme oman omistusasuntomme. Mitähän ensi vappuna tapahtuu?

Ehkä myydään silloin tämä talo kun rahat on niin loppu. Ahahahaha ei helevetti en kestä.

Lue myös:

Talon suunnittelu: lattia tuli taloon!

Me olemme Insinöörin kanssa vähän sellaisia vanhan fiilistelijöitä. Ensimmäiset kaksi kotiamme olivat kauniisti vanhentuneissa kivirouvissa. Kummassakin lautalattia narisi ihanasti jalan alla ja ikkunoissa oli syvät ikkunalaudat. Näitä kahta piirettä etsittiinkin sitten niin vimmatusti seuraavan kodin metsästyksessä, joka lopulta päätyi tähän rakennushankkeeseen.

Kun sitten raksahommat lähtivät aikanaan CLT-kulmasta liikkeelle, muutimme vuosia kestänyttä mielipidettämme. Päätimme, että talosta tulee loft-henkinen ja lattiaksi jätetään rouhea betoni, korkeintaan mikrosementti.

Sitten kelataan yksi tontti ja kymmenisen talosuunnitelmaa eteenpäin. Yhtäkkiä käsissä olikin moderni puutalo. Ei loft, mutta ei kuitenkaan mikään vanha kivirouvakaan. Vielä kun betonin jättäminen lattiaan alkoi tuntua hankalalta, palasimme lautalattiamme pariin ja sopivan parketin metsästys alkoi.

lattian valinta parketin valinta parketin valinta parketti

Voi hemmetti niitäkin on sitten muutama joista valita.

Yhden kesän ajan roudasimme lapsemme milloin minnekin susirajan tuntumaan erilaisia lattioita katsomaan. Ihmettelimme tuntikausia erilaisia oksankohtia, vahan sävyjä ja laudan leveyttä. Selvitimme kiinnistytapoja ja laskimme neliöhintoja. Tapamme mukaan päätimme jo jotain ja sitten peruimme puheemme. Olohuoneemme matolta löytyi jatkuvasti kymmenkunta näytepalaa eri valmistajilta, monessa värisävyssä.

(Luulen että maksan lapsilleni muutaman terapiakäynnin 30 vuoden päästä kun he huutelevat unissaan “Kalanruoto! Tiililadonta! Kaakeliklinkkerisementti! Saarni vai tammi!”)

Lattiaa etsiessämme kaikki tiet tuntuivat johtavan suomalaiseen Timberwiseen. Sieltä löytyi kaunista lattiaa joka lähtöön ja lisäksi Timberwisen lattiat ovat ensimmäiset parketit maailmassa jotka valmistetaan täysin ilman formaldehydipitoisia liimoja. Tämän hyödyistä saimme vankkaa kokemussuosittelua eräässä illanvietossa mm. homeelle herkistyneeltä tuttavalta. Kuulemma Timberwisen lattioista hänellä ei mene nenä tukkoon, ehkä sama taika tapahtuu aina niistävälle Insinöörille?

Timberwise sai lopulta niin monta suositusta ja kehua, että päädyimme valitsemaan heidän laajasta valikoimasta omammekin. Jäljelle jäi enää vaikea valinta: mitä puuta, millä ladonnalla, millä sävyllä?

Halusimme lattiaan kontrastia, eloa. Lattian väri ei kuitenkaan saanut olla luonnoton. Todella monen kierroksen jälkeen valitsimme lopulta näillä periaatteilla puulajiksi lehtikuusen, joka on lattiamateriaalina melko oksainen ja eläväinen. Sävyksi valikoitu harjattu vahattu Nordic, joka on ehkä lähimpänä luonnollista lankun väriä, mutta kuitenkin vahattu, jottei lattia kellastu.

Timberwisen paketit saapuivat tontille viime viikolla ja avasimme heti yhden paketin nopeaa testiä varten.

timberwise lehtikuusi timberwise lehtikuusi timberwise parketti timberwise lehtikuusi

Tämän lyhyenkin tsekkauksen perusteella rakastan tätä lattiaa jo nyt! Se on kaunis ja ylväs, luonteikas ja kuitenkin rauhallinen. Lämmin lauta tuo muuten vähän kliiniseen ja ylivaloisaankin tilaan kaivattua lämpöä ja sisustaa kuin itsestään tätä tilaa. Lankut ovat ihanan leveitä, 185mm ja tuntuvat jalan alla juuri siltä miltä lattian pitääkin tuntua.

Ja mitä jo käyttökokemuksia muualta kuulin, ketsuppitahrat lähtevät kuulemma viikonkin jälkeen lattiasta noin vain eivätkä muut tahrat hevillä näy. Win!

Lehtikuusilattia ei ole kovuudeltaan kovin mahdollinen, siihen tulee väistämättä kolhuja. Ehkä se on vain hyvä, tuo lattiaa lähemmäs sitä lautalattiaunelmaamme. Teimme lopulta ihan tietoisesti myös sen epäkäytännöllisen päätöksen, että samaa lattiaa tulee myös keittiöön. Tiedämme toki että se tulee kärsimään vuosien saatossa siinä aika lailla, mutta silti preferoimme luonnollista kulumaa sen sijaan että ykköskerroksessa olisi pitänyt tehdä lattiamateriaalin vaihto jossain kohtaa. Puulattia on myös herkkä kosteuden ja lämpötilan vaihteluille. Lattialämmityksen kanssa tämä tarkoittaa herkästi halkeamia, mutta senkin otamme ihan tietoisesti vastaan. Halkeilkoot, elävässä materiaalissa elämä näkyy.

Seuraavaksi nähdäänkin sitten miltä kaunotar näyttää ihan koko kerroksen leveydeltä, asennus ja muutto sen kuin lähenevät.

timberwise parketti valeäiti

Maaliskuu 2018: Pinnat valmiiksi ja pinnat kireällä

No nyt alkaa tapahtua niin paljon ettei meinaa muija pysyä mukana!

Kaikkiin yläkerran seiniin tulee maaliskuun aikana lopullinen maalipinta, kattoihin myös. Olohuoneen pilarit koteloidaan ja vessan eteen tehdään pieni väliseinä. Nyt kun näen sen livenä, tajuan pyytää kunnolla: haluan tähän kiinteän hyllyn. Toivottavasti tämäkin muutos ehtii vielä mukaan.

Pähkimme valaisimia, teemme viimeisetkin valinnat keittiöön ja laitamme koko roskan vihdoin tilaukseen. Tilaamme väliovet ja tajuamme tehneemme sen hieman myöhään, sillä toimitusaika on monta viikkoa ja menee toukokuun puolelle. Emme siis tule muuttamaan taloon ainakaan vappuna, sillä ovet pitäisi ensin olla toimitettuna ja asennettuina. Mutta hei, me sentään puhumme muutosta! Se on tapahtumassa vielä joskus!

Piharakennukseen tulee ovet ja ikkunat. Tuijotamme kivaa päätyikkunaa ja tajuamme sen menevän vielä useaan kertaan rikki etupihan futispeleistä. Etupihasta puheen ollen, Insinööri laskee julkisivun huonolaatuiset laudat. Niitä on ainakin 120. Onneksi näyttäisi siltä että ne saa kuntoon hyvällä hionnalla eikä kaikkia tarvitse vaihtaa. Toivottavasti, sillä tästäkin korjaustyöstä saadaan tietysti riitaa aikaan (kuka maksaa ja kuinka paljon).

Tontille saapuu paljon kiinnostavaa tavaraa: kylppäreiden laatat, ihanat lattiamme, ovia ja ikkunoita, maalia..Tässä alkaa olla jo tekemisen meininkiä! Tuijotamme yhden illan ajan uusia laattojamme ja valitsemme ladontaa (vielä kerran, koska jo tehtyjä päätöksiä on kiva kumota). Päädymme klassiseen tiileen ja toisaalla pystyladontaan.

Suurin edistys tapahtauu kylppäreissä: huoneet vesieristetään ja lasten kylpyhuoneen seinät laatoitetaan ja saumataan. Tästäpä se kriisi sitten saadaankin aikaan.

Huomaamme, etteivät äärimmäisen tarkkaan, pitkään ja tuskallisesti tehdyt valintamme toimi. Laatat eivät sovi keskenään yhteen. Tähän on monta eri syytä, jotka nyt kaikki ymmärrän.

Seinän valkoinen laatta ei tietenkään ole ihan valkoinen, vaan hieman harmaa, vihertävä sellainen. Ainakin jos vertaa valittuun lattiaan, joka on sinertävä harmaavalkoinen. Pari viikkoa sitten tekemäni pikapäätös (“laitetaan nyt vaan ne mustat saumat”) osoittautuu myös huonoksi. Seinä näyttää kyllä upealta graafisella tiililadonnallaan, mutta nyt sen kanssa ei voi laittaa marmoria jäljittelevää mosaiikkilattiaa jossa on miljoona saumaa ja paljon eri sävyjä.

Melko kusinen paikka. Laatat on jo ostettu ja toimitettu, niihin sitä paitsi upotettiin melkoinen summa. Seinällä on jo yhdet laatat saumoineen. Vaihtoehdoiksi jää kärvistellä vähän huonojen valintojen kanssa; kokeilla eri saumavärejä toiseen kylppäriin tai ostaa täysin uusia laattoja ja käyttää huonot valinnat saunarakennukseen tai niellä tappio.

Palataan siis tähän vielä myöhemmin.

Iloisiin uutisiin! Kuun loppupuolella taloon syntyy ensimmäinen kokonaan valmis nurkka: rappusten ylin ikkuna ja sitä ympäröivä seinä on smyygeineen päivineen valmis. Aivan todella pieni alue ja detalji, mutta silti niin iso asia että se toukokuinen muutto alkaa tuntua todelta.

Siis tämän vuoden toukokuu. Aikamoista!

Keittiön suunnitelmat!

Nyt on sen aika vihdoin – keittiön suunnitelmien avaaminen!

Aloitimme suunnitteluprosessin keittiön osalta vuosi sitten. Kävimme isot keittiöliikkeet läpi ja teimme arkkitehtimme Even kanssa suunnitelmat puuseppää varten. Mikään toteutusvaihtoehdoista ei silti oikein kolahtanut. Meillä oli liian monta avointa kysymystä, tarjotut värimaailmat olivat vääriä tai hinnat aivan pilvissä. Sitten koriskaverini vinkkasi mulle Pirjosta.

Hetkinen, Pirjo? Voisiko olla Se Pirjo, joka on tarjoillut mulle mehua ja komentanut nukkumaan joskus vuosikymmeniä sitten?

Oravannahkayhteistyössä: Blau Interior

valeäiti blau keittiö
Vanhempieni naapurin pojan ex-vaimohan se siinä tietysti! Soitin heti Pirjolle ja tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin Pirjon asiakkaina, kuten noin puolet minun suvustani tätä ennen.

Blau on Pirjon uusi vauva, suunnitteluliike, joka yhdistää kaiken sen osaamisen ja verkostot jota Pirjo on pitkällä urallaan kerryttänyt. Kokemuksen näkee kaikesta! Pirjo on tehnyt ison työn etsiessään juuri oikeat vetimet, puusepät, asentajat, maalien värit ja työtasot. Alan jatkuva seuraaminen ja vankka kokemus näkyvät hyvissä huomioissa laatikoston mekanismeista valojen sijoitteluun, välitilan kokoon ja ovien siistinä pitämiseen. Aina löytyy takataskusta joku tarina tai kokemus jolla meidän kokemattomat mielipiteet on saatu kumottua tai vahvistettua.

Pirjolla on myös se kuuluisa hyvä nenä, jolla haistaa mitä asiakas tarvitsee ja kilsojen tuomaa uskallusta kertoa se ääneen. Myös silloin kun asiakas ei itse ymmärrä omaa parastaan.

blau keittiötblau keittiö
Blaun kanssa aloittaessamme keittiöstä oli jo aika moni iso asia päätetty (arkkitehtimme Eve suunnitteli keittiön rakenteen ja muodon), mutta ne ovatkin ne pienet detaljit, joihin menee paljon aikaa. Olemme yhdessä hinkanneet lukemattomat kerrat sitä harmaan sävyä, vedinten kokoa, laatikoiden sijoittelua ja saarekkeen jalkatilaa. Ihan kaikki on mietitty sekä käytännöllisyyden että kauneuden kautta.

Tässä kohtaa täytyykin sanoa Pirjolle kiitos kärsivällisyydestä – näiden asiakkaiden kanssa on ihan pari kertaa saanut jumpata.

Pirjo kyllä ymmärsi meitä, sillä Blaun konsepti perustuu tinkimättömyyteen, hintaluokasta riippumatta. Hommat hoidetaan hyvin tai niitä ei kannata hoitaa, arvostan! Kaikki asiakkaan haluamat ratkaisut onnistuu, mutta apua löytyy myös heille, jotka arvostavat valmiimpia paketteja. Pirjo on mm. miettinyt tiiminsä kanssa valmiit sävymaailmat, ovimallit ja hanat, joista varmasti tulee kaunis ja toimiva kokonaisuus.

blau keittiöt blau keittiöt

Keittiön suunnittelu oli loistavan avun kanssakin aikamoinen puserrus kaiken kaikkiaan, ja olen tavallaan ihan iloinen että se on ohi. Seuraavaksi sitten jännätään miltä keittiö näyttää oikeasti kun Blaun suosiman asennusliike Pähkinän tyypit alkavat laittaa homma millin tarkkuudella kasaan! Tässä keittiön speksit “paperilla”:

Esittelyssä: Valeäidin keittiö

blau keittiö valeäiti

Havainnekuva, (c) Blau Interior

Keittiömme ytimessä on valtava niemeke: seinästä 240cm pitkä ja 120cm syvä monsteri, jonka ääressä tehdään..kaikki. Saarekkeessa on tilaa muutamalle tuolille ruokailutilaan päin ja samalle puolelle tulee kaappeja harvemmin käytettäviä tavaroita varten. Saarekkeen toisella puolella on tason alla pakastin, uuni/mikroyhdistelmä, aterimet ja lautaset sekä kattilat. Huomaatko, ettei kuvissa ole liesituuletinta? Liesituuletin on integroitu Siemensin lieteen, eli kaikki höyryt vedetään alaspäin saarekkeen “sisään”. Tästä kerron myöhemmin lisää, erityisesti käyttökokemuksia!

Toisella keittiöseinällä on sitten kaikki muut: iso kuiva-ainekaappi ns. apteekkarin kaappina, integroitu jääkaappi, kaksi (!) roskiskaappia, laatikoita ja allas hanoineen. Ylhäällä on erityiskorkeat (122cm) kaapistot, joista yhdessä on kuivausritilät.

blau keittiö valeäiti
Monen käänteen jälkeen keittiöstä tulee nyt sittenkin harmaa. Kaunis, vaalea harmaa, jonka juuri oikeaa värisävyä Pirjo etsi kuukausikaupalla (valittu väri on Tikkurilan Pro Grey 1951). Harmaa sointuu yhteen tulevan Timberwise-lattiamame kanssa (siitäkin kohta lisää, kuvissa näkyy pieni mallipala) ja tuo hieman ilmettä muuten kovin vaaleaan olkkariin. Ne muutamat vetimet joita on ovat pyöreitä, kromin värisiä 30mm halkaisijaltaan. Tässä kohtaa annettiin periksi kauneudelle käytännöllisyyden hinnalla, saa nähdä kuinka mahdottomat nuo pienet napit ovat todellisuudessa!

Tasot ovat 2cm paksua Nobel Supreme White kvartsia; vaaleaa ja kestävää. Hanaksi tulee krominen Tapwell EVO185, jossa ulosvedettävä juoksuputki ja välitilaksi nostetaan samaa työtasoa, jota altaan ympärillä on. Stalan MX50 -altaan löysimme sattumalta poistokasasta kerran rautakaupassa käydessämme hyvään hintaan. Olimme jo valinneet valkoisen altaan mutta tajusimme pysyä siitä kaukana. Näillä elintavoilla se olisi alle viikossa ruskea kahvista ja muista jäänteistä.

Kohta nähdään kuinka hyvin tarkkaan valitsemamme kokonaisuus toimii. Luotto on kyllä kova sekä Blaun että meidän osaamiseen!

Keittiömme on osin oravannahkakauppaa: minä autan Blauta somehommissa ja me saamme keittiön hyvään hintaan. Arkkitehtimme Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää suunnitteli keittiön maksutta bloginäkyvyyttä vastaan.

Kuvat 5-8 ja havainnekuva Blau

Helmikuu 2018: Rappuset

Helmikuussa työmaalla meinaa syttyä tulipalo. Insinööri menee raksalla illalla käymään ja huomaa viallisen pistokkeen lämmittimessä savuavan. Siellä se jo kyti menemään tyhjässä talossa! Olisipa ollut hauskaa jos talo olisi tässä kohtaa palanut! (Insinööri haluaa huomauttaa että sulake olisi mennyt oikeasti ensin. Minä haluan huomauttaa ettei se ole lainkaan yhtä dramaattisesti lausuttu).

Potentiaalisten tulipalojen lisäksi työmaalla tapahtuu paljon pientä edistystä: Seinien levytykset jatkuu ja aivan pian ne ovat kaikki maalia vailla valmiita. Kylppäreihin aletaan tehdä kaatoja. Kohta siellä jo laatoitetaan! Kellarin etenemisen raportoin suoraan Insinöörin sanoin: “Kellarissa on läästitty laastia seinään. Sinne on tullut vaaleaa väriä.”

Teemme tuttuun tapaan myös paljon päätöksiä. Me esimerkiksi valitsemme ja tilaamme hanat! Boom! Kylppäreihin valikoitui kaikkiin Temal-versio Tapwellin hanoista (sama hana, eri nimi ja parempi hinta). Ostamme neljä Turun Bauhausista, ja nakitamme ystävämme hakemaan ne. Kerromme, että yksi hanoista on näyttelykappale, joten se pitäisi muistaa tsekata onko riittävässä kunnossa. Saan yllättävän vastauksen:

”kuuluuko siihe pillupuhelin? koska jos joo niin eivät salee muistaa ruuvata sitä irti esittelytelineestä”

Kerrottuani että pillupuhelin on myös ostettu ja että jotkin ihmiset kutsuvat sitä bidetaksi, saan virtuaalista halveksuntaa ”Bidetta!? Eihän se oo ees sana!”

Pillupuhelin kieltämättä on ihan oikea sana.

Ostamme myös suihkut kylppäreihin (nämä ihan rehdisti Tapwell, jokin poistuva malli), mutta ainakin yhden kohdalla meillä on ollut mittavirhe ja joudumme palauttamaan suihkun. Minun mielestäni mittavirhe ei ollut kovin paha, Insinöörin mielestä olisi huono jos suihku menee 10cm verran katon sisään. Details, details!

Kodinhoitohuoneeseen valitaan laattaa kuin viimeistä päivää kunnes päädymme pienessä kankkusessa Lahden Kodin Terraan ja ostamme sieltä poistomyynnistä lavan jotain ihan ok:ta harmaata laattaa.

puutalo puutalo puutalo piharakennus

Pähkäilemme vaatekaappeja ja melkein jo ostammekin niitä. Budjetti on reilusti pakkasen puolella, joten Ikea on vahvasti suuntamme. Kaapit jäävät vielä kuitenkin kauppaan, olkoon se maaliskuun hommia. Sen sijaan valitsemme sisäseinien maalit. Ajattelen että kerrankin helppo valinta, kaikki vain maalarin valkoisella! Hahah, niinhän sitä luulisi. Ei sitä kuulemma enää kukaan käytä, vaan Paperia tai Höyhentä. Ennen kuin ehdin löytää lisää omituisen nimisiä valkoisen sävyjä (onkohan jossain Suomalainen talvinaama?), teemme päätöksen Majan blogimarkkinoinnin perusteella: kaikki seinät vedetään Tikkurilan Valkoisella ja katot vitivalkoisella. Ei voi mennä väärin.

Spoteistakin päätetään jotain. Yllätytkö, jos sanon etten muista mitä? (Odota, tarkistan). Aivan, päätämme jotain liittyen valokeilan kokoon.

Kuukauden ehdottomasti suurin uutinen tapahtuu aivan loppumetreillä kun paikalle pölähtää puuseppä apumiehineen. MEILLÄ ON PORTAAT!

puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat

Tai ainakin portaiden runko, nuo kaunottaret vielä päällystetään. Nyt täällä liikkuminen ei ole enää aivan niin kuolettavan pelottavaa kun jalkojen alla ei hytky eikä minkään palkin alta tarvitse kumarrella. Tosin nyt alamme miettiä että valmiit portaat tulevat olemaan sairaan pelottavat ison kuilunsa kanssa. Ratkaisuksi Insinööri ehdottaa kerrosriippumattoa. Jään harkitsemaan.

Luulitko jo hetken, ettei takkaa mainittaisi tässä kuussa? Tottahan me sitä helmikuussakin pohdimme! Jos kuitenkin sellainen ihan pieni, tohon seinän viereen? #takkakakkaa.

Vetämme helmikuussa myös hiihtolomaa ja olemme ihan oikeasti talostakin aika paljon lomalla. Mitä nyt ruotsissa vähän chattaillaan pillupuhelimista! Sanottakoon myös että jos syksyn kelit olivat todella surkeat niin nyt on kyllä annettu koko rahalla takaisin. Tammikuun puolivälistä saakka jatkunut pakkanen, lumi ja aurinko on ihanaa ja projektissa on paljon valoa. Tämähän valmistuu!

Ps. In bed with Valeäiti ei ole kuollut, se on vain tylsä juuri nyt! Kohta päivitän taas uuden kun siinä näkyy jotain uutta! Laitetaanko sitä odotellessa joku uusi sarja tulemaan? In the kitchen with Valeäiti? In stairs with Valeäiti? In the shower with..?

Ei siitä valkoista pitänyt tulla: kylpyhuoneen suunnittelu

Muistatteko kun tuskailimme kylppärivalintojen kanssa? Meillähän oli melkein selkeä visio jota lähdimme toteuttamaan:

”Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.” – Valeäiti 30.12.2017

Niin no. Ihminen voi muuttaa mielipidettään hyvin monta kertaa kuukauden, tai vaikka päivänkin aikana. Vaikka tutkimukset osoittavat ettei päätöksenteon pitkittäminen paranna päätöksen laatua, olemme päätyneet pitkittämään jokaista kohtaa ihan vain nautinnon takia.

Viimekertaisen ABL-visiittimme jälkeen saimme kotiin näytepaloja pohdittavaksemme. Nappasimme lähes hetken mielijohteesta myös ns. mustan hevosen mukaan yhdeltä hyllyltä, kun tajusimme että laattojen koko-ongelman voisi ratkaista myös mosaiikkilaatta.

Tuijottelimme laattavalikoimaa viikon verran olohuoneen lattialla. Välillä makoilin sen vieressä, ajattelin että tutustumme näin nopeammin.

Pidimme mielessä alussa nähdyn referenssikuvamme, vaikka opimme että musta karmi suihkuseinässä on taas paljon kalliimpi kuin tavis. Tietysti, niin kaikki toiveemme ovat. Siitä tulee kuitenkin hyvää särmää siihen minimalistisen epävaaleaan kylppäriimme.

Tietysti siinä kävi niin että itse musta hevonen päätyi valkeaksi voittajaksi*.


Valitsimme pääkylpyhuoneiden (yläkerran kylppärit) lattioiksi minikokoisen kalanruotomosaiikin vaaleassa marmorimaisessa sävyssä vaikka sen harmaa versiokin oli iiiihana. Seiniin tulee kaikissa kylppäreissä tiililadontana valkoista laattaa, jonka muodoksi viime metreillä valitsimme perinteisen pitkäsivuisen ”tiilin” nyt vahvasti pinnalla olevan neliön sijaan.

Mietin tätä valintaa päivittäin. Että oliko se nyt tosi hölmöä vaihtaa neliöt pitkulaisiin. Tällä mennään nyt kuitenkin, siitä on tulevan hieno.

Sauma-aineiksi päätimme (ihan yhtä pitkällisen prosessin kautta) ihan tummanharmaan lattiaan ja seiniin mustan. Tässä kuvassa todennäköinen lopputulos (tämä Pinterestistä lainaamani kuva ei ole kovin mairitteleva mutta ajatuksesta ehkä saa kiinni). Eihän ole yhtään täysin vaalea, eihän?

Muissa kerroksissa laattojen kanssa mahdollisesti leikitellään vähän: yhdessä vessassa sama suorakulmainen laatta tiililadonnan sijaan vedetään pystyyn, toisessa kalanruotomosaiikki jatkuu WC-kotelon yli seinälle. Kellarin kodinhoitohuoneen seinä tulee myös pystyladontaa mutta lattia on vielä hämärän peitossa. Haluaisimme sen olevan betonia, mutta vesieristeessä tulee haasteita. Todennäköisemmin päädymme ihan tavalliseen harmaaseen (tai mustaan! tai marmoriin! tai omg!) laattaan sen kanssa käytännön syistä.

Seuravaana listalle onkin sitten kalusteet, hanat, suihkut. Apua. Näissä on jo jotain valintoja aiemmin näennäisesti tehty mutta nehän on jo kaikki unohdettu. Sen tiedän että rahat on loppu mutta vaatimukset kovia. Ei siis mitään uutta tässä projektissa.

Täytyy vielä sanoa yksi asia laattojen hintoihin liittyen. Itse olen katsellut neliöhintoja aivan vauhkona ja huokaillut syvään kun joku hieno laatta on ylittänyt budjetin. Tässä kohtaa ABL:n myyjä fiksusti vinkkasi että kannattaa miettiä kuinka monta neliötä on tekemässä. Yhdessä kylppärissä saattaa hyvinkin olla vain 5-10 neliötä lattiaa, vessoissa vielä vähemmän. Jos valitsee 75€/neliö laatan viidenkympin kaverin sijaan, erotus on 250€ 10 neliön lattiassa. Riippuu sitten projektista ja maksajasta onko se paljon vai vähän, mutta esim jonkin pienen vierasvessan lattiaan saattaa hyvinkin olla järkeä tässä kohtaa vähän satsata muutamalla satasella – vaikutus kokonaisilmeelle on kuitenkin iso!

*Fun fact: jouduin tarkistamaan projektikansiostamme mitä lopulta valitsimme. Ei näitä voi muistaa kun on vain kuusi viikkoa pohtinut saatana. 

Tammikuu 2018: Piharakennus ja uusia seiniä

Ensin tuntui ettei tästä pitkästä kuukaudesta ole mitään raportoitavaa, mutta sitten tsekkasin joulukuun tilanteen:

tonttipäiväkirja valeäiti

Hyvänen aika, eihän tässä kuvassa ole edes väliseiniä!

On tässä sittenkin aika paljon taas tapahtunut.

tonttipäiväkirja valeäiti in bed with valeäiti Parvi lastenhuoneeseen Tammikuussa talovierailut saavat ihan uudenlaisen käänteen. Yhtäkkiä koko perhe viihtyy tonttikäynneillä, sillä yläkerrassa on jokaiselle oma huone, jota ihastella. Väliseinät siis nousevat näyttäen meille miltä talo tulee oikeasti näyttämään. Makkarit tuntuvat ainakin vielä tosi isoilta (ja kylppärit pieniltä).

Pähkäilemme Insinöörin suurta visiota, parvia. Lastenhuoneisiin mahtuisi hyvin kaapistojen päälle pienehköt makuuparvet (ks. upea mallinnos edellisessä kuvassa). Insinööri innostuu, lapset kinuaa ja minä himmailen. Idea on tosi hyvä, mutta ylimääräistä rahaa sekin vie ja osittain parvet mielestäni pilaisivat huoneiden hienon designin. Toisaalta voihan ne tehdä kauniisti! Ykkönen alkaa neuvotella asiasta jo ihan toden teolla (jätetään äiti takka pois niin saadaan parvet!) mutta päätämme silti jättää parvet toistaiseksi tekemättä. Ehkä.

Ette tule tätä uskomaan, mutta teemme kuukauden aikana paljon päätöksiä. Valitsemme mm. kylppäreiden laatat ja valitsemme sekä ostamme kaikki keittiön koneet. Näistä kummastakin tulossa ihan pian enemmän juttua!

Taloon vedetään sähköt. Voi hitto vie miten niitä vedetäänkin! Toivottavasti jokainen kohta tästä solmusta meni oikein:

moderni puutalo rakennusblogiInsinööri haluaa tässä kohtaa kertoa myös tehneensä itse nerokkaan ratkaisun, jossa tulevalle seinään asennettavalle telkkarille vedettiin seinään johtojemma viemäriputken palasesta. Hyvä Insinööri!

Pientä kommelllusta sattuu tähänkin kuuhun, sillä sähköasentajat porailevat niin innokkaasti että tekevät myös reikiä tärkeisiin ilmansulkukalvoihin. Ei onneksi mitään sellaista mitä jesari ei korjaisi! Vanhoista kommelluksista saadaan tavallaan hyviä uutisia: julkisivupaneelien toimittaja on samaa mieltä kanssamme ettei laatu ole kohdillaan ja päättää vaihtaa paneelit. Hyvä juttu että saadaan kuntoon mutta vähän rasittavaa ottaa julkisivun kanssa sitten joskus taas uusi kierros.

Kuun loppupuolella tontille alkaa nousta miniversio talostamme. Piharakennus! Olin jo melkein unohtanut sen. Nyt se onkin yhtäkkiä siinä, harjoineen kaikkineen. Rakennukselle tehdään loput perustuksista, runko, tuulensuojalevyt, kattopellit. Hän on söpö. Mietimme paljon rakennuksen ovia (mustaa vai ei, maitolasia vai ei) ja päätämme jotain. En muista juuri nyt mitä.

Tokihan mietimme vielä kerran takkaa! Aion tehdä takkapäätöksiä vielä ensi vuonna!

Kaiken kaikkiaan asiat on hyvin. Kauniin lumisen talven keskellä toivo viriää – tännehän vielä joskus muutetaan! Kellarin seiniäkin jo slammaillaan ja kipsilevyjä tasotelllaan ja talo alkaa häkellyttävän paljon näyttää siltä että joistain kohdista puuttuu enää ihan vain valmis pinta.

Joulukuu 2017: Yläkerta hahmottuu

Nyt edetään jo niin rytinällä että jännittää. Yhtäkkiä keskustellaan sisäjuttujen asennuksista ja muuttopäivästä on tulossa oikeasti kiinnostava. Enää ei voi ylimalkaisesti heittää että joskus ensi vuonna vaan on oikeasti kelattava milloin se valmistumispäivä ehkä koittaa. Kysyttäessä minä vastaan muuten aina ”heinäkuuhun mennessä” ja Insinööri ”kyllä mä lähtökohtaisesti Vappua ajattelen”. Ehkä on siis turvallisinta sanoa että kohta alkavan talven jälkeen ja juuri ennen seuraavan alkua.

Joulukuussa taloon rakennetaan yläpohja (kuulemma tavalliset ihmiset saattavat kutsua tätä nimellä katto) ja siihen tulee eristeet. Väliseinien runkoja aletaan rakentaa, ja yläkerran muodot hahmottuvat ensimmäistä kertaa. Lasten huoneiden väliseinää muutetaan viime hetkellä ja nyt sinne mahtuu halutessa hienot parvet katon rajaan. Niistä tulee niin hienot! Koko yläkerta on itse asiassa yllättävän hieno ylipäänsä.

Kattoon tehdään myös läpivientejä (kuulemma tarkoittaa että sinne saatiin kaikenmoisia putkia vedettyä) ja seiniin laitetaan toinen kerros villaa sekä hengittävät Intello-kalvot.


Tähän väliin kuvitellaan hetki meidän erästäkin iltaa, jossa testaamme sitä kuuluisaa hengittävää kalvoa kotona. Ensin Insinööri sanoo ”jos tästä ei tule vesi läpi niin sitten ei lähde meidän talostakaan kosteus pois”, varttia myöhemmin minä hyperventiloin ja Insinööri rauhoittelee laittaneensa kalvon väärin päin vahingossa. Lopulta toteamme, että tärkeintä on että ulkoseinät hengittävät nyt vettä pois ja siellä se nyt kuivuu. En ole varma olenko edelleenkään ok tämän kanssa.

Kiiltävistä julkisivun laudoista keskustellaan toimittajan kanssa ja hekin toteavat että huonoa kamaa on. Korjataan. Valittuja seinävessoja metsästetään ympäri pääkaupunkiseutua ja neljä ostetaan hyvään hintaan.

Kaupungin lumiaura kolhaisee katukivetyksiämme. Lapset ovat puolet kuusta sairaana. Auto menee melkein lunastukseen pönttö kyydissään. Pöntöt selviävät ehjinä.

Loppukuusta yläkerran kylppäreitä suunnitellaan tosissaan; pyöritellään tuskaisen paljon mittoja, vessan koteloita, peilejä. Teemme hurjasti päätöksiä ja jopa valitsemme ne pahamaineiset kylppärin laatat. Joulukuussa se keittiökin ihan oikeasti viimeistellään. Päätämme ovien värin, vetimet, välitilat yms. (Ihan kohta kerron keittiöstä lisää!).

Aina välillä puhalluttaa tämä kaikki.

Päätöksiä on edelleen tehtävänä aivan käsittämätön määrä, ja taisteluväsymys alkaa tuntua. Tiuskin että mulle on aivan saatanan sama jotkut pistorasiat, jonka jälkeen vaadin sittenkin osallistua päätöksentekoon. Joskus tuskaa auttaa kun katsoo taaksepäin. Silloin tajuan että olemme jo tehneet aivan valtavan määrän päätöksiä, tosi isoista asioista. Nyt tehtävät päätökset ovat se kuuluisa viimeinen maili, joka on vieläpä aikaisempia helpompi, sillä edelliset päätökset viitoittavat tietä.

Nyt vain tsemp tsemp ja saksalaisia verkkokauppoja koluamaan. Kyllä ne hanat vielä sieltä löytyy.

p.s. Joulukuussakin satoi. Kurahanska ylös jos yllätyit.

Kylppärivalintoja

Sain korvanappiini pari viikkoa sitten tiedon, että talon kaikki pintamateriaalit pitäisi päättää, valita ja ostaa. Holy cow. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, että tässä ikuisuusprojektissa nämä asiat tapahtuvat joskus vasta todella pitkän ajan päästä. Nyt sitten ollaan jo siinä.

Olemme saaneet suurella tuskalla keittiön vihdoin päätettyä lopullisesti vetimineen päivineen, siitä lisää myöhemmin. Pönttö-gatekin on onnellisesti loppuun taputeltu.

(Jos unohdinkin gatesta kertoa niin kerron nyt: Insinööri käytti aika monta viikkoa vessanpönttöjen valintaan. Oma kantani oli selvä: pönttö kuin pönttö eikä ainakaan mitään kallista seinävessaa. Kunnes itsekin istuin keskiyöllä vertailemassa erilaisia seinävessoja ja totesin jostakin että tuo nyt ei ainakaan käy. Lopputuloksena ostimme neljä keskikallista seinävessaa, joista yhden kanssa Insinööri kävi kolarissakin. Kummatkin pöntöt selvisivät siitä ehjinä.)

Nyt edessä on isommat päätökset: Kaakelit, laatat, maalit, kalusteet, värit, muodot. Kylppäreitähän on jo aiemmin tässä talossa pyöritelty enemmän kuin pyykkejä norossa. Niiden määrää ja sijaintia on venkslattu loputtomiin kunnes betoniin valetut Unidrain ja Kurasyöppö sementoivat osan päätöksistä. Tähän tulee suihku, piste, ne sanoivat.  Alakertaan tulee KHH omalla pienellä suihkulla ja ylös kaksi kylppäriä; yksi koko perheelle / lapsille arkipyykkeineen ja yksi vain meille.

Alakerran kodinhoitohuonetta en jaksaisi edes ajatella, mutta yläkerta on pakko aktiivisesti päättää. Aikuisten luksuskylppäri ensin ja sen mukaan voidaan sitten ratkaista muutkin. Inspiraationa kylppärille ovat toimineet esimerkiksi tämä Pinterestistä bongattu kuva:

sekä Mustan oven ihana kylppäri:

Kuva (c) Musta Ovi

Näistä haluaisin säilyttää ennen kaikkea tuon ison peilin sekä ehkä mustaa raamia jonnekin, suihkuseinä siinä kova ehdokas. Toisaalta mielelläni tuotaisiin kylppäriin vähän lämpöä, ehkä puuta jonnekin kuitenkin siis myös. Kalusteiden järjestys on suunnilleen selvillä, alla olevan kuvan mukaisesti.

Ratkottavana on ollut pari isoa kysymystä, joista yksi kiteytyi takaisin pönttöön. Erittäin, erittäin kivuliaan ja pitkän päätösprosessin jälkeen päädyimme siihen, ettemme tee perinteistä peilikaappia lainkaan. Puhtaasti esteettisistä syistä haluamme nyt tehdä pesualtaan niin, että sen yläpuolella on yksi iso tasainen peili (ilman kaappia) ja alla kaunis kaluste, jossa kaksi laatikostoa.

Sitten piti vielä päättää itse pinnatkin! Tämän kanssa on nyt vietetty hyvät tunnit ja päivät. Esimeriksi tämän kirjoituksen olen jo kahteen kertaan uusinut suunnitelmien edetessä.

Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.

Kävimme torstaina ja uudestaan tänään ABL laatoissa ihmettelemässä laajaa valikoimaa ja ehkä hieman päättämässäkin. Tai niin luulin, kunnes astuimme sinne sisään. Tässä vaikka alkuun nämä pari harmaata ja valkoista joista valita:

En kestä. Jotain on kuitenkin vain pakko päättää.

Tänä lauantaina istuimme myymälässä ihanan kärsivällisen myyjän kanssa melkein kaksi tuntia. Pähkittiin, mietittiin, kinasteltiin (minä ja Insinööri keskenämme, selvennyksen vuoksi) ja päätettiin! Olimme jo heittelemässä high fivejä kun Insinööri otti vielä yhden tarkistussoiton urakoitsijalle. Tuli takaisin naama mutrulla.

”Joo ei käy mikään muu lattiaan kuin tavallinen pieni laatta, kaatojen takia.”

Voi teletapin perse sentään. Lattiamme ovat liian vaikeita, osittain siksi että ostimme sinne kalliin ja hienon Unidrainin. Jonka siis pitäisi tämän nimenomainen ongelma ratkaista, mutta sepä onkin siihen nähden väärässä seinässä.

Juuri kun olin repimässä pelihamettani, hiuksiani ja kaakeleita kappaleiksi, Insinööri sai uuden puhelun. Tällä kertaa urakoitsija oli sitä mieltä että jos te nyt johonkin olette oikein silmänne iskeneet niin kyllä me sen jotenkin saadaan hoidettua.

Siinä oli kuulkaa rakentamisen draaman kaari kahdessa minuutissa, eikö ole jännää?  Nyt jäljelle jää enää päätös: mihin me nyt silmämme oikein iskimmekään?

Kohtahan sen nähdään, tilausten on jo mentävä sisään. Ehkä tilaan vain nämä lasten suosikit, sillä kyllä kulta on aina kulta: