Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Keittiön suunnitelmat!

Nyt on sen aika vihdoin – keittiön suunnitelmien avaaminen!

Aloitimme suunnitteluprosessin keittiön osalta vuosi sitten. Kävimme isot keittiöliikkeet läpi ja teimme arkkitehtimme Even kanssa suunnitelmat puuseppää varten. Mikään toteutusvaihtoehdoista ei silti oikein kolahtanut. Meillä oli liian monta avointa kysymystä, tarjotut värimaailmat olivat vääriä tai hinnat aivan pilvissä. Sitten koriskaverini vinkkasi mulle Pirjosta.

Hetkinen, Pirjo? Voisiko olla Se Pirjo, joka on tarjoillut mulle mehua ja komentanut nukkumaan joskus vuosikymmeniä sitten?

Oravannahkayhteistyössä: Blau Interior

valeäiti blau keittiö
Vanhempieni naapurin pojan ex-vaimohan se siinä tietysti! Soitin heti Pirjolle ja tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin Pirjon asiakkaina, kuten noin puolet minun suvustani tätä ennen.

Blau on Pirjon uusi vauva, suunnitteluliike, joka yhdistää kaiken sen osaamisen ja verkostot jota Pirjo on pitkällä urallaan kerryttänyt. Kokemuksen näkee kaikesta! Pirjo on tehnyt ison työn etsiessään juuri oikeat vetimet, puusepät, asentajat, maalien värit ja työtasot. Alan jatkuva seuraaminen ja vankka kokemus näkyvät hyvissä huomioissa laatikoston mekanismeista valojen sijoitteluun, välitilan kokoon ja ovien siistinä pitämiseen. Aina löytyy takataskusta joku tarina tai kokemus jolla meidän kokemattomat mielipiteet on saatu kumottua tai vahvistettua.

Pirjolla on myös se kuuluisa hyvä nenä, jolla haistaa mitä asiakas tarvitsee ja kilsojen tuomaa uskallusta kertoa se ääneen. Myös silloin kun asiakas ei itse ymmärrä omaa parastaan.

blau keittiötblau keittiö
Blaun kanssa aloittaessamme keittiöstä oli jo aika moni iso asia päätetty (arkkitehtimme Eve suunnitteli keittiön rakenteen ja muodon), mutta ne ovatkin ne pienet detaljit, joihin menee paljon aikaa. Olemme yhdessä hinkanneet lukemattomat kerrat sitä harmaan sävyä, vedinten kokoa, laatikoiden sijoittelua ja saarekkeen jalkatilaa. Ihan kaikki on mietitty sekä käytännöllisyyden että kauneuden kautta.

Tässä kohtaa täytyykin sanoa Pirjolle kiitos kärsivällisyydestä – näiden asiakkaiden kanssa on ihan pari kertaa saanut jumpata.

Pirjo kyllä ymmärsi meitä, sillä Blaun konsepti perustuu tinkimättömyyteen, hintaluokasta riippumatta. Hommat hoidetaan hyvin tai niitä ei kannata hoitaa, arvostan! Kaikki asiakkaan haluamat ratkaisut onnistuu, mutta apua löytyy myös heille, jotka arvostavat valmiimpia paketteja. Pirjo on mm. miettinyt tiiminsä kanssa valmiit sävymaailmat, ovimallit ja hanat, joista varmasti tulee kaunis ja toimiva kokonaisuus.

blau keittiöt blau keittiöt

Keittiön suunnittelu oli loistavan avun kanssakin aikamoinen puserrus kaiken kaikkiaan, ja olen tavallaan ihan iloinen että se on ohi. Seuraavaksi sitten jännätään miltä keittiö näyttää oikeasti kun Blaun suosiman asennusliike Pähkinän tyypit alkavat laittaa homma millin tarkkuudella kasaan! Tässä keittiön speksit “paperilla”:

Esittelyssä: Valeäidin keittiö

blau keittiö valeäiti

Havainnekuva, (c) Blau Interior

Keittiömme ytimessä on valtava niemeke: seinästä 240cm pitkä ja 120cm syvä monsteri, jonka ääressä tehdään..kaikki. Saarekkeessa on tilaa muutamalle tuolille ruokailutilaan päin ja samalle puolelle tulee kaappeja harvemmin käytettäviä tavaroita varten. Saarekkeen toisella puolella on tason alla pakastin, uuni/mikroyhdistelmä, aterimet ja lautaset sekä kattilat. Huomaatko, ettei kuvissa ole liesituuletinta? Liesituuletin on integroitu Siemensin lieteen, eli kaikki höyryt vedetään alaspäin saarekkeen “sisään”. Tästä kerron myöhemmin lisää, erityisesti käyttökokemuksia!

Toisella keittiöseinällä on sitten kaikki muut: iso kuiva-ainekaappi ns. apteekkarin kaappina, integroitu jääkaappi, kaksi (!) roskiskaappia, laatikoita ja allas hanoineen. Ylhäällä on erityiskorkeat (122cm) kaapistot, joista yhdessä on kuivausritilät.

blau keittiö valeäiti
Monen käänteen jälkeen keittiöstä tulee nyt sittenkin harmaa. Kaunis, vaalea harmaa, jonka juuri oikeaa värisävyä Pirjo etsi kuukausikaupalla (valittu väri on Tikkurilan Pro Grey 1951). Harmaa sointuu yhteen tulevan Timberwise-lattiamame kanssa (siitäkin kohta lisää, kuvissa näkyy pieni mallipala) ja tuo hieman ilmettä muuten kovin vaaleaan olkkariin. Ne muutamat vetimet joita on ovat pyöreitä, kromin värisiä 30mm halkaisijaltaan. Tässä kohtaa annettiin periksi kauneudelle käytännöllisyyden hinnalla, saa nähdä kuinka mahdottomat nuo pienet napit ovat todellisuudessa!

Tasot ovat 2cm paksua Nobel Supreme White kvartsia; vaaleaa ja kestävää. Hanaksi tulee krominen Tapwell EVO185, jossa ulosvedettävä juoksuputki ja välitilaksi nostetaan samaa työtasoa, jota altaan ympärillä on. Stalan MX50 -altaan löysimme sattumalta poistokasasta kerran rautakaupassa käydessämme hyvään hintaan. Olimme jo valinneet valkoisen altaan mutta tajusimme pysyä siitä kaukana. Näillä elintavoilla se olisi alle viikossa ruskea kahvista ja muista jäänteistä.

Kohta nähdään kuinka hyvin tarkkaan valitsemamme kokonaisuus toimii. Luotto on kyllä kova sekä Blaun että meidän osaamiseen!

Keittiömme on osin oravannahkakauppaa: minä autan Blauta somehommissa ja me saamme keittiön hyvään hintaan. Arkkitehtimme Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää suunnitteli keittiön maksutta bloginäkyvyyttä vastaan.

Kuvat 5-8 ja havainnekuva Blau

Helmikuu 2018: Rappuset

Helmikuussa työmaalla meinaa syttyä tulipalo. Insinööri menee raksalla illalla käymään ja huomaa viallisen pistokkeen lämmittimessä savuavan. Siellä se jo kyti menemään tyhjässä talossa! Olisipa ollut hauskaa jos talo olisi tässä kohtaa palanut! (Insinööri haluaa huomauttaa että sulake olisi mennyt oikeasti ensin. Minä haluan huomauttaa ettei se ole lainkaan yhtä dramaattisesti lausuttu).

Potentiaalisten tulipalojen lisäksi työmaalla tapahtuu paljon pientä edistystä: Seinien levytykset jatkuu ja aivan pian ne ovat kaikki maalia vailla valmiita. Kylppäreihin aletaan tehdä kaatoja. Kohta siellä jo laatoitetaan! Kellarin etenemisen raportoin suoraan Insinöörin sanoin: “Kellarissa on läästitty laastia seinään. Sinne on tullut vaaleaa väriä.”

Teemme tuttuun tapaan myös paljon päätöksiä. Me esimerkiksi valitsemme ja tilaamme hanat! Boom! Kylppäreihin valikoitui kaikkiin Temal-versio Tapwellin hanoista (sama hana, eri nimi ja parempi hinta). Ostamme neljä Turun Bauhausista, ja nakitamme ystävämme hakemaan ne. Kerromme, että yksi hanoista on näyttelykappale, joten se pitäisi muistaa tsekata onko riittävässä kunnossa. Saan yllättävän vastauksen:

”kuuluuko siihe pillupuhelin? koska jos joo niin eivät salee muistaa ruuvata sitä irti esittelytelineestä”

Kerrottuani että pillupuhelin on myös ostettu ja että jotkin ihmiset kutsuvat sitä bidetaksi, saan virtuaalista halveksuntaa ”Bidetta!? Eihän se oo ees sana!”

Pillupuhelin kieltämättä on ihan oikea sana.

Ostamme myös suihkut kylppäreihin (nämä ihan rehdisti Tapwell, jokin poistuva malli), mutta ainakin yhden kohdalla meillä on ollut mittavirhe ja joudumme palauttamaan suihkun. Minun mielestäni mittavirhe ei ollut kovin paha, Insinöörin mielestä olisi huono jos suihku menee 10cm verran katon sisään. Details, details!

Kodinhoitohuoneeseen valitaan laattaa kuin viimeistä päivää kunnes päädymme pienessä kankkusessa Lahden Kodin Terraan ja ostamme sieltä poistomyynnistä lavan jotain ihan ok:ta harmaata laattaa.

puutalo puutalo puutalo piharakennus

Pähkäilemme vaatekaappeja ja melkein jo ostammekin niitä. Budjetti on reilusti pakkasen puolella, joten Ikea on vahvasti suuntamme. Kaapit jäävät vielä kuitenkin kauppaan, olkoon se maaliskuun hommia. Sen sijaan valitsemme sisäseinien maalit. Ajattelen että kerrankin helppo valinta, kaikki vain maalarin valkoisella! Hahah, niinhän sitä luulisi. Ei sitä kuulemma enää kukaan käytä, vaan Paperia tai Höyhentä. Ennen kuin ehdin löytää lisää omituisen nimisiä valkoisen sävyjä (onkohan jossain Suomalainen talvinaama?), teemme päätöksen Majan blogimarkkinoinnin perusteella: kaikki seinät vedetään Tikkurilan Valkoisella ja katot vitivalkoisella. Ei voi mennä väärin.

Spoteistakin päätetään jotain. Yllätytkö, jos sanon etten muista mitä? (Odota, tarkistan). Aivan, päätämme jotain liittyen valokeilan kokoon.

Kuukauden ehdottomasti suurin uutinen tapahtuu aivan loppumetreillä kun paikalle pölähtää puuseppä apumiehineen. MEILLÄ ON PORTAAT!

puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat

Tai ainakin portaiden runko, nuo kaunottaret vielä päällystetään. Nyt täällä liikkuminen ei ole enää aivan niin kuolettavan pelottavaa kun jalkojen alla ei hytky eikä minkään palkin alta tarvitse kumarrella. Tosin nyt alamme miettiä että valmiit portaat tulevat olemaan sairaan pelottavat ison kuilunsa kanssa. Ratkaisuksi Insinööri ehdottaa kerrosriippumattoa. Jään harkitsemaan.

Luulitko jo hetken, ettei takkaa mainittaisi tässä kuussa? Tottahan me sitä helmikuussakin pohdimme! Jos kuitenkin sellainen ihan pieni, tohon seinän viereen? #takkakakkaa.

Vetämme helmikuussa myös hiihtolomaa ja olemme ihan oikeasti talostakin aika paljon lomalla. Mitä nyt ruotsissa vähän chattaillaan pillupuhelimista! Sanottakoon myös että jos syksyn kelit olivat todella surkeat niin nyt on kyllä annettu koko rahalla takaisin. Tammikuun puolivälistä saakka jatkunut pakkanen, lumi ja aurinko on ihanaa ja projektissa on paljon valoa. Tämähän valmistuu!

Ps. In bed with Valeäiti ei ole kuollut, se on vain tylsä juuri nyt! Kohta päivitän taas uuden kun siinä näkyy jotain uutta! Laitetaanko sitä odotellessa joku uusi sarja tulemaan? In the kitchen with Valeäiti? In stairs with Valeäiti? In the shower with..?

Ei siitä valkoista pitänyt tulla: kylpyhuoneen suunnittelu

Muistatteko kun tuskailimme kylppärivalintojen kanssa? Meillähän oli melkein selkeä visio jota lähdimme toteuttamaan:

”Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.” – Valeäiti 30.12.2017

Niin no. Ihminen voi muuttaa mielipidettään hyvin monta kertaa kuukauden, tai vaikka päivänkin aikana. Vaikka tutkimukset osoittavat ettei päätöksenteon pitkittäminen paranna päätöksen laatua, olemme päätyneet pitkittämään jokaista kohtaa ihan vain nautinnon takia.

Viimekertaisen ABL-visiittimme jälkeen saimme kotiin näytepaloja pohdittavaksemme. Nappasimme lähes hetken mielijohteesta myös ns. mustan hevosen mukaan yhdeltä hyllyltä, kun tajusimme että laattojen koko-ongelman voisi ratkaista myös mosaiikkilaatta.

Tuijottelimme laattavalikoimaa viikon verran olohuoneen lattialla. Välillä makoilin sen vieressä, ajattelin että tutustumme näin nopeammin.

Pidimme mielessä alussa nähdyn referenssikuvamme, vaikka opimme että musta karmi suihkuseinässä on taas paljon kalliimpi kuin tavis. Tietysti, niin kaikki toiveemme ovat. Siitä tulee kuitenkin hyvää särmää siihen minimalistisen epävaaleaan kylppäriimme.

Tietysti siinä kävi niin että itse musta hevonen päätyi valkeaksi voittajaksi*.


Valitsimme pääkylpyhuoneiden (yläkerran kylppärit) lattioiksi minikokoisen kalanruotomosaiikin vaaleassa marmorimaisessa sävyssä vaikka sen harmaa versiokin oli iiiihana. Seiniin tulee kaikissa kylppäreissä tiililadontana valkoista laattaa, jonka muodoksi viime metreillä valitsimme perinteisen pitkäsivuisen ”tiilin” nyt vahvasti pinnalla olevan neliön sijaan.

Mietin tätä valintaa päivittäin. Että oliko se nyt tosi hölmöä vaihtaa neliöt pitkulaisiin. Tällä mennään nyt kuitenkin, siitä on tulevan hieno.

Sauma-aineiksi päätimme (ihan yhtä pitkällisen prosessin kautta) ihan tummanharmaan lattiaan ja seiniin mustan. Tässä kuvassa todennäköinen lopputulos (tämä Pinterestistä lainaamani kuva ei ole kovin mairitteleva mutta ajatuksesta ehkä saa kiinni). Eihän ole yhtään täysin vaalea, eihän?

Muissa kerroksissa laattojen kanssa mahdollisesti leikitellään vähän: yhdessä vessassa sama suorakulmainen laatta tiililadonnan sijaan vedetään pystyyn, toisessa kalanruotomosaiikki jatkuu WC-kotelon yli seinälle. Kellarin kodinhoitohuoneen seinä tulee myös pystyladontaa mutta lattia on vielä hämärän peitossa. Haluaisimme sen olevan betonia, mutta vesieristeessä tulee haasteita. Todennäköisemmin päädymme ihan tavalliseen harmaaseen (tai mustaan! tai marmoriin! tai omg!) laattaan sen kanssa käytännön syistä.

Seuravaana listalle onkin sitten kalusteet, hanat, suihkut. Apua. Näissä on jo jotain valintoja aiemmin näennäisesti tehty mutta nehän on jo kaikki unohdettu. Sen tiedän että rahat on loppu mutta vaatimukset kovia. Ei siis mitään uutta tässä projektissa.

Täytyy vielä sanoa yksi asia laattojen hintoihin liittyen. Itse olen katsellut neliöhintoja aivan vauhkona ja huokaillut syvään kun joku hieno laatta on ylittänyt budjetin. Tässä kohtaa ABL:n myyjä fiksusti vinkkasi että kannattaa miettiä kuinka monta neliötä on tekemässä. Yhdessä kylppärissä saattaa hyvinkin olla vain 5-10 neliötä lattiaa, vessoissa vielä vähemmän. Jos valitsee 75€/neliö laatan viidenkympin kaverin sijaan, erotus on 250€ 10 neliön lattiassa. Riippuu sitten projektista ja maksajasta onko se paljon vai vähän, mutta esim jonkin pienen vierasvessan lattiaan saattaa hyvinkin olla järkeä tässä kohtaa vähän satsata muutamalla satasella – vaikutus kokonaisilmeelle on kuitenkin iso!

*Fun fact: jouduin tarkistamaan projektikansiostamme mitä lopulta valitsimme. Ei näitä voi muistaa kun on vain kuusi viikkoa pohtinut saatana. 

Tammikuu 2018: Piharakennus ja uusia seiniä

Ensin tuntui ettei tästä pitkästä kuukaudesta ole mitään raportoitavaa, mutta sitten tsekkasin joulukuun tilanteen:

tonttipäiväkirja valeäiti

Hyvänen aika, eihän tässä kuvassa ole edes väliseiniä!

On tässä sittenkin aika paljon taas tapahtunut.

tonttipäiväkirja valeäiti in bed with valeäiti Parvi lastenhuoneeseen Tammikuussa talovierailut saavat ihan uudenlaisen käänteen. Yhtäkkiä koko perhe viihtyy tonttikäynneillä, sillä yläkerrassa on jokaiselle oma huone, jota ihastella. Väliseinät siis nousevat näyttäen meille miltä talo tulee oikeasti näyttämään. Makkarit tuntuvat ainakin vielä tosi isoilta (ja kylppärit pieniltä).

Pähkäilemme Insinöörin suurta visiota, parvia. Lastenhuoneisiin mahtuisi hyvin kaapistojen päälle pienehköt makuuparvet (ks. upea mallinnos edellisessä kuvassa). Insinööri innostuu, lapset kinuaa ja minä himmailen. Idea on tosi hyvä, mutta ylimääräistä rahaa sekin vie ja osittain parvet mielestäni pilaisivat huoneiden hienon designin. Toisaalta voihan ne tehdä kauniisti! Ykkönen alkaa neuvotella asiasta jo ihan toden teolla (jätetään äiti takka pois niin saadaan parvet!) mutta päätämme silti jättää parvet toistaiseksi tekemättä. Ehkä.

Ette tule tätä uskomaan, mutta teemme kuukauden aikana paljon päätöksiä. Valitsemme mm. kylppäreiden laatat ja valitsemme sekä ostamme kaikki keittiön koneet. Näistä kummastakin tulossa ihan pian enemmän juttua!

Taloon vedetään sähköt. Voi hitto vie miten niitä vedetäänkin! Toivottavasti jokainen kohta tästä solmusta meni oikein:

moderni puutalo rakennusblogiInsinööri haluaa tässä kohtaa kertoa myös tehneensä itse nerokkaan ratkaisun, jossa tulevalle seinään asennettavalle telkkarille vedettiin seinään johtojemma viemäriputken palasesta. Hyvä Insinööri!

Pientä kommelllusta sattuu tähänkin kuuhun, sillä sähköasentajat porailevat niin innokkaasti että tekevät myös reikiä tärkeisiin ilmansulkukalvoihin. Ei onneksi mitään sellaista mitä jesari ei korjaisi! Vanhoista kommelluksista saadaan tavallaan hyviä uutisia: julkisivupaneelien toimittaja on samaa mieltä kanssamme ettei laatu ole kohdillaan ja päättää vaihtaa paneelit. Hyvä juttu että saadaan kuntoon mutta vähän rasittavaa ottaa julkisivun kanssa sitten joskus taas uusi kierros.

Kuun loppupuolella tontille alkaa nousta miniversio talostamme. Piharakennus! Olin jo melkein unohtanut sen. Nyt se onkin yhtäkkiä siinä, harjoineen kaikkineen. Rakennukselle tehdään loput perustuksista, runko, tuulensuojalevyt, kattopellit. Hän on söpö. Mietimme paljon rakennuksen ovia (mustaa vai ei, maitolasia vai ei) ja päätämme jotain. En muista juuri nyt mitä.

Tokihan mietimme vielä kerran takkaa! Aion tehdä takkapäätöksiä vielä ensi vuonna!

Kaiken kaikkiaan asiat on hyvin. Kauniin lumisen talven keskellä toivo viriää – tännehän vielä joskus muutetaan! Kellarin seiniäkin jo slammaillaan ja kipsilevyjä tasotelllaan ja talo alkaa häkellyttävän paljon näyttää siltä että joistain kohdista puuttuu enää ihan vain valmis pinta.

Joulukuu 2017: Yläkerta hahmottuu

Nyt edetään jo niin rytinällä että jännittää. Yhtäkkiä keskustellaan sisäjuttujen asennuksista ja muuttopäivästä on tulossa oikeasti kiinnostava. Enää ei voi ylimalkaisesti heittää että joskus ensi vuonna vaan on oikeasti kelattava milloin se valmistumispäivä ehkä koittaa. Kysyttäessä minä vastaan muuten aina ”heinäkuuhun mennessä” ja Insinööri ”kyllä mä lähtökohtaisesti Vappua ajattelen”. Ehkä on siis turvallisinta sanoa että kohta alkavan talven jälkeen ja juuri ennen seuraavan alkua.

Joulukuussa taloon rakennetaan yläpohja (kuulemma tavalliset ihmiset saattavat kutsua tätä nimellä katto) ja siihen tulee eristeet. Väliseinien runkoja aletaan rakentaa, ja yläkerran muodot hahmottuvat ensimmäistä kertaa. Lasten huoneiden väliseinää muutetaan viime hetkellä ja nyt sinne mahtuu halutessa hienot parvet katon rajaan. Niistä tulee niin hienot! Koko yläkerta on itse asiassa yllättävän hieno ylipäänsä.

Kattoon tehdään myös läpivientejä (kuulemma tarkoittaa että sinne saatiin kaikenmoisia putkia vedettyä) ja seiniin laitetaan toinen kerros villaa sekä hengittävät Intello-kalvot.


Tähän väliin kuvitellaan hetki meidän erästäkin iltaa, jossa testaamme sitä kuuluisaa hengittävää kalvoa kotona. Ensin Insinööri sanoo ”jos tästä ei tule vesi läpi niin sitten ei lähde meidän talostakaan kosteus pois”, varttia myöhemmin minä hyperventiloin ja Insinööri rauhoittelee laittaneensa kalvon väärin päin vahingossa. Lopulta toteamme, että tärkeintä on että ulkoseinät hengittävät nyt vettä pois ja siellä se nyt kuivuu. En ole varma olenko edelleenkään ok tämän kanssa.

Kiiltävistä julkisivun laudoista keskustellaan toimittajan kanssa ja hekin toteavat että huonoa kamaa on. Korjataan. Valittuja seinävessoja metsästetään ympäri pääkaupunkiseutua ja neljä ostetaan hyvään hintaan.

Kaupungin lumiaura kolhaisee katukivetyksiämme. Lapset ovat puolet kuusta sairaana. Auto menee melkein lunastukseen pönttö kyydissään. Pöntöt selviävät ehjinä.

Loppukuusta yläkerran kylppäreitä suunnitellaan tosissaan; pyöritellään tuskaisen paljon mittoja, vessan koteloita, peilejä. Teemme hurjasti päätöksiä ja jopa valitsemme ne pahamaineiset kylppärin laatat. Joulukuussa se keittiökin ihan oikeasti viimeistellään. Päätämme ovien värin, vetimet, välitilat yms. (Ihan kohta kerron keittiöstä lisää!).

Aina välillä puhalluttaa tämä kaikki.

Päätöksiä on edelleen tehtävänä aivan käsittämätön määrä, ja taisteluväsymys alkaa tuntua. Tiuskin että mulle on aivan saatanan sama jotkut pistorasiat, jonka jälkeen vaadin sittenkin osallistua päätöksentekoon. Joskus tuskaa auttaa kun katsoo taaksepäin. Silloin tajuan että olemme jo tehneet aivan valtavan määrän päätöksiä, tosi isoista asioista. Nyt tehtävät päätökset ovat se kuuluisa viimeinen maili, joka on vieläpä aikaisempia helpompi, sillä edelliset päätökset viitoittavat tietä.

Nyt vain tsemp tsemp ja saksalaisia verkkokauppoja koluamaan. Kyllä ne hanat vielä sieltä löytyy.

p.s. Joulukuussakin satoi. Kurahanska ylös jos yllätyit.

Kylppärivalintoja

Sain korvanappiini pari viikkoa sitten tiedon, että talon kaikki pintamateriaalit pitäisi päättää, valita ja ostaa. Holy cow. Olin jotenkin tuudittautunut siihen, että tässä ikuisuusprojektissa nämä asiat tapahtuvat joskus vasta todella pitkän ajan päästä. Nyt sitten ollaan jo siinä.

Olemme saaneet suurella tuskalla keittiön vihdoin päätettyä lopullisesti vetimineen päivineen, siitä lisää myöhemmin. Pönttö-gatekin on onnellisesti loppuun taputeltu.

(Jos unohdinkin gatesta kertoa niin kerron nyt: Insinööri käytti aika monta viikkoa vessanpönttöjen valintaan. Oma kantani oli selvä: pönttö kuin pönttö eikä ainakaan mitään kallista seinävessaa. Kunnes itsekin istuin keskiyöllä vertailemassa erilaisia seinävessoja ja totesin jostakin että tuo nyt ei ainakaan käy. Lopputuloksena ostimme neljä keskikallista seinävessaa, joista yhden kanssa Insinööri kävi kolarissakin. Kummatkin pöntöt selvisivät siitä ehjinä.)

Nyt edessä on isommat päätökset: Kaakelit, laatat, maalit, kalusteet, värit, muodot. Kylppäreitähän on jo aiemmin tässä talossa pyöritelty enemmän kuin pyykkejä norossa. Niiden määrää ja sijaintia on venkslattu loputtomiin kunnes betoniin valetut Unidrain ja Kurasyöppö sementoivat osan päätöksistä. Tähän tulee suihku, piste, ne sanoivat.  Alakertaan tulee KHH omalla pienellä suihkulla ja ylös kaksi kylppäriä; yksi koko perheelle / lapsille arkipyykkeineen ja yksi vain meille.

Alakerran kodinhoitohuonetta en jaksaisi edes ajatella, mutta yläkerta on pakko aktiivisesti päättää. Aikuisten luksuskylppäri ensin ja sen mukaan voidaan sitten ratkaista muutkin. Inspiraationa kylppärille ovat toimineet esimerkiksi tämä Pinterestistä bongattu kuva:

sekä Mustan oven ihana kylppäri:

Kuva (c) Musta Ovi

Näistä haluaisin säilyttää ennen kaikkea tuon ison peilin sekä ehkä mustaa raamia jonnekin, suihkuseinä siinä kova ehdokas. Toisaalta mielelläni tuotaisiin kylppäriin vähän lämpöä, ehkä puuta jonnekin kuitenkin siis myös. Kalusteiden järjestys on suunnilleen selvillä, alla olevan kuvan mukaisesti.

Ratkottavana on ollut pari isoa kysymystä, joista yksi kiteytyi takaisin pönttöön. Erittäin, erittäin kivuliaan ja pitkän päätösprosessin jälkeen päädyimme siihen, ettemme tee perinteistä peilikaappia lainkaan. Puhtaasti esteettisistä syistä haluamme nyt tehdä pesualtaan niin, että sen yläpuolella on yksi iso tasainen peili (ilman kaappia) ja alla kaunis kaluste, jossa kaksi laatikostoa.

Sitten piti vielä päättää itse pinnatkin! Tämän kanssa on nyt vietetty hyvät tunnit ja päivät. Esimeriksi tämän kirjoituksen olen jo kahteen kertaan uusinut suunnitelmien edetessä.

Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.

Kävimme torstaina ja uudestaan tänään ABL laatoissa ihmettelemässä laajaa valikoimaa ja ehkä hieman päättämässäkin. Tai niin luulin, kunnes astuimme sinne sisään. Tässä vaikka alkuun nämä pari harmaata ja valkoista joista valita:

En kestä. Jotain on kuitenkin vain pakko päättää.

Tänä lauantaina istuimme myymälässä ihanan kärsivällisen myyjän kanssa melkein kaksi tuntia. Pähkittiin, mietittiin, kinasteltiin (minä ja Insinööri keskenämme, selvennyksen vuoksi) ja päätettiin! Olimme jo heittelemässä high fivejä kun Insinööri otti vielä yhden tarkistussoiton urakoitsijalle. Tuli takaisin naama mutrulla.

”Joo ei käy mikään muu lattiaan kuin tavallinen pieni laatta, kaatojen takia.”

Voi teletapin perse sentään. Lattiamme ovat liian vaikeita, osittain siksi että ostimme sinne kalliin ja hienon Unidrainin. Jonka siis pitäisi tämän nimenomainen ongelma ratkaista, mutta sepä onkin siihen nähden väärässä seinässä.

Juuri kun olin repimässä pelihamettani, hiuksiani ja kaakeleita kappaleiksi, Insinööri sai uuden puhelun. Tällä kertaa urakoitsija oli sitä mieltä että jos te nyt johonkin olette oikein silmänne iskeneet niin kyllä me sen jotenkin saadaan hoidettua.

Siinä oli kuulkaa rakentamisen draaman kaari kahdessa minuutissa, eikö ole jännää?  Nyt jäljelle jää enää päätös: mihin me nyt silmämme oikein iskimmekään?

Kohtahan sen nähdään, tilausten on jo mentävä sisään. Ehkä tilaan vain nämä lasten suosikit, sillä kyllä kulta on aina kulta:

Marraskuu 2017: Ulkoa valmis!

Vuorossa säätaannuste: marraskuussakin satoi. Ihan vitysti.

Sitten siirrytään muihin vielä vähemmän uutuusarvoa sisältäviin asioihin: kiistelimme Kastellin kanssa. Talosta puuttuu edelleen nauloja, kapuloita ja hermoja. Meiltä. Kilautamme Kastellin omaan järjestelmään edelleen uusia viestejä vanhan reklamaatioilmoituksen jatkeeksi, tällä kertaa nalkutamme monesta pienestä jutusta ja sitten sellaisesta isosta jutusta kuin myöhästyikö toimitus vai ei.

Voitte arvata, lukeeko sopimuksessamme mitään toimitusaikataulusta (myöhästymissakoista kyllä). Voitte arvata, myöhästyikö toimitus Kastellin mielestä, vaikka työnjohtaja puhui elokuun lopusta ja todellisuus oli lokakuun puoliväli.

Nihkeilemällä saamme hinnasta nihkeän tonnin neuvoteltua pois. Oikeampi summa olisi varmaankin vähintään viisi, mutta emme jaksa enää vääntää. Ihan kuun lopussa toteammekin että tämä saa nyt riittää ja sovimme työn luovutetuksi.

Sehän nyt ei toki tarkoita, että hommat olisi kunnossa. Seitsemäs reklamaatioviesti laitetaan joulukuun puolella, otsikolla ”rakenteellisia ongelmia 2”. Päätän kuitenkin nyt lopettaa tästä asiasta valittamisen, sillä samalla tapahtuu paljon hyvää ja tämä saaga on nyt suunnilleen taputeltu.

Mitä nyt julkisivulaudoista melko moni pitäisi vaihtaa, koska ovat huonoa laatua ja talo näyttää vääränlaisten heijastusten takia laikukkaalta.

Piti se valittaminen lopettaa.

Ihan kohta! Kerron vielä että marraskuun alussa joku valopää murtautuu taloomme. Vetää väliaikaisen ulko-oven lukon vallan pois ja astelee sisään ihastelemaan. Kaipasi varmaan kuivia eristeitä, sillä meiltä hän ei ainakaan mitään vie.

Niihin hyviin juttuihin! Marraskuun aikana saadaan vihdoin talon julkisivu kokonaan ylös, jee! Nyt hän alkaa jo näyttää omalta itseltään (Paitsi ne paskat laudat. Nyt lopetan)! Insinööri haluaa kertoa että ulos laitettiin myös ”smyygilaudat”. Kuulostavat meikkaushommilta. En tiedä miksi joudun meikkaamaan ulkona, mutta olkoon sitten niin.

Sisälläkin tapahtuu paljon: välipohja rakennetaan, ala- ja yläkertaan tulee kumpaankin lattiavalu. Meillä on vihdoin ihan oikeat lattiat läpi talon. Lattialämmitys asennetaan tietysti sitä ennen lattian sisään, ja muitakin putkia (kuulemma kaikki tarpeellinen ilmastoinnista vesiin) vedellään paikkoihin joiden uskon olevan tärkeitä.

Keskustelemme vaihteeksi takan paikasta. En voi uskoa että keskustelemme taas takan paikasta. No nyt se on päätetty, koska varaus on asennettu. En enää muista tätä kirjoittaessa mihin se päätyi.

Puhumme Insinöörin kanssa iltaisin lähinnä näillä lauseilla: ”Eihän se talo nyt ole märkä?” ”Ei se ole. Sieltä on ne märät otettu pois.” ”Mutta miten voit muka tietää varmasti, vaadin sensoreita ja mittaamista!” ”Ei se ole märkä, se on tarkistettu” ja niin edelleen.

Minulle on kerrottu, että talo ei ole märkä. Uskon, etten tule koskaan uskomaan sitä.

Marraskuussa yläkerran kylppäriin tulee ensimmäinen lattiakaivo ja tilaamme puusepältä portaat. Niiden kustannus on vähintään kaksinkertainen budjetista.

Napsimme muutamia eri In Bed With Valeäiti -kuvia. Eräänäkin iltana suhaamme tontille vielä myöhään uimatreenien jälkeen, jotta kuva ehditään napata ennen seuraavan päivän valua. Luonnollisesti sitä valua ei aamulla tullutkaan, sillä tyypeiltä puuttui oikeanlaista sähköä.

Lapset nukahtavat ainakin kerran tämän kuun aikana auton takapenkille. Niiden penkkien päälle alkaa olla aivan uskomattoman härski kerros likaa. Takakontista löytyy kaikkea lapiosta pissapoikaan. Minä olen koko viimeisen viikon verkostoitumassa, humalassa tai krapulassa (#slush) ja Insinööri selviytyy kaikesta yksin. Huh.

Silti, päällimmäiseksi jää kiitollisuus siitä että talo on nyt vihdoin ulkoa valmis, suojattu. Sekä vahva tunne siitä että tästä tulee talo, hieno talo. Ensi vuodesta tulee kova.

Lokakuu 2017: Säältä suojaan, pah

Satuitteko huomaamaan, että on ollut hieman sateinen syksy?

Hesari uutisoi lokakuun 13. päivä, että ”Helsingin seudulla ei ole 58 vuoteen satanut lokakuun alussa yhtä paljon kuin nyt.” Tietysti, sopii karmaani. Kuun loppuun mennessä tilanne oli jo ihan katastrofaalinen: kokonaissademäärä oli hurjat 169mm kun edellisvuonna vastaava luku oli 19mm. ENSILUMI SATOI. Siis ihan oikeasti.

Sateesta viis, onneksi olemme ostaneet talopaketin nimeltä ”säältä suojaan”! Arvatkaa, onko taloa kertaakaan suojattu asentajien toimesta? Arvatkaa, kuinka monena iltana Insinööri on käynyt asettelemassa pressuja parhaansa mukaan? Arvatkaa kuinka helvetin märkä koko talo on nyt?

Ai niin, yksi pikku juttu vielä. Murran lokakuun ensimmäisenä päivänä kylkiluuni sotkuisella tontilla. Sateesta liukas maa vetää jalat alta ja pajautan koko painollani rakennustelinekasaa vasten.

Jossain kohtaa lokakuuta tuntuu että tämä alkaa yksinkertaisesti riittää. Jatkuva sade ja edelleen jatkuvat kiistat asentajien kanssa hiertävät meiltä kohta pään irti.


Nyt on se hetki kun alan puhua Kastellista heidän oikealla nimellään. Siinä vaiheessa kun asentaja huutaa meille koska me vaadimme suunnitelmien mukaista työtä, peli on pelattu ja somekortit heitetään pöytään. Kastelli olisi voinut esimerkiksi lukea sen edellisen tekstin, jonka heille linkkasimme ja ottaa siten asian haltuun.

Sen sijaan sama meno jatkuu. Asioita lupaillaan, viikot vaihtuu. Lokakuun 13. päivä kyselemme Kastellin sähköisessä järjestelmässä, missä Kastellin tyypit viipyy kun ei ole koko viikkoon näkynyt työmaalla. Tappelemme edelleen tuulensuojalevyjen asennussuunnasta ja niihin ammuttujen naulojen määrästä.

Lopulta elokuun loppuun sovittu töiden valmistuminen on totta vasta lokakuun 15. päivä. Talomme on seissyt puolitoista historiallisen sateista kuukautta kastumassa, kun se olisi voinut olla suojassa jo aikoja sitten.

Vituttaa.

Kastellin osuus on nyt siis onneksi ohi, mutta vielä löytyy korjattavaa. Villat ovat kastuneet läpimäriksi ja niistä iso osa pitää vaihtaa. Kuuluisista tuulensuojalevyistä ja niiden vielä kuuluisimmasta naulaamisesta osa on mennyt vähän sinne päin. Ihan kiva että nauloja vihdoin lisättiin, mutta olisiko joku voinut vaikka miettiä osuuko naulat johonkin?

Ihana, uusi talo. Melkein näyttää vasta rakennetulta.



Mitähän muuten kävisi, jollei Insinööri aktiivisesti etsisi ja löytäisi näitä vikoja?

Kastellin lähdettyä ihana urakoitsijamme Pumara ottaa homman taas haltuun ja meno on heti aivan erilaista. Tulemme tontille  ja ihastelemme miten siistiä täällä pitkästä aikaa on. Samalla urakoitsija soittaa ja pahoittelee, ettei ehtinyt siivota kunnolla.

Pieni ero meiningissä.

Lokakuussa tapahtuu onneksi myös edistystä. Pääsemme vihdoin laittamaan julkisivupaneelit melkein kokonaan, sähkö/putkityöt etenevät, kellariin nousee väliseiniä ja ykköskerroksen lattia valetaan ja olohuoneen ikkunarivikin saadaan pitkän vänkäämisen jälkeen asennettua – tosin se tehdään tietysti kuitenkin eri tavalla kuin sovittiin. Pumara puhkaisee meille yhden ylimääräisen ikkunan kellariin sillä aikaa kun Kastellin hommia odotellaan. Haemme Köpiksestä sisustusinspiraatiota ja päätämme jättää kellarin lattian betonivalulle.





In bed with Valeäiti, vidusti villaa, vinoon heitettyjä nauloja ja varmaan jo homettakin.

Marraskuu, ole meille parempi.

Syyskuu 2017: Kun mitään ei tapahdu ja kaikki tapahtuu väärin

Olin jo päättänyt etten kirjoita tästä. Miksi tuhlata omaa kallisarvoista aikaa toisista valittamiseen? Ellei siksi että alkaa jo kyrsiä niin paljon, että kirjoittaminen saattaa olla ainoa tie ulos.

En usko blogiuhkailuun tai somekanavien kautta haettuun parempaan palveluun, joten en nyt ala ketään tässä nimittelemään. Mutta voi saatana sentään miten huonosti voi asioita hoitaa.

Tämän kuun vaihteessa piti talon runkotoimituksen olla tehtynä: ikkunat paikallaan, katto pään päällä, eristeet ja tuulensuojalevyt laitettu. Siis elokuun lopussa. Tätä kirjoittaessa on syyskuun toiseksi viimeinen päivä, ja toimituksesta puuttuu edelleen merkittävä määrä tekemisiä – ja suurin osa niistä on tehty väärin.

Ei siinä vielä mitään. Ymmärrän, että joskus tulee virheitä. Ymmärrän, että joskus asiat myöhästyy. IT-alalla työskennelleenä ymmärrän ja hyväksyn jopa sen, että työt teetetään alihankintana, ja että alihankkijakin vielä alihankkii osan töistä.

Mutta sitten kuuluu jumalauta sentään sen alkuperäisen myyjän kantaa vastuuta niistä tekemisistä.

Lyhyt oppikaava talomme ongelmista menee näin: Talovalmistaja on ottanut hommaa tekemään rakennusfirman, joka ei ole koskaan ennen tehnyt ko. firman taloja. Rakennusfirmalle toimitetaan talovalmistajan toimesta puutteelliset suunnitelmat. Rakentaja rakentaa väärin, koska eivät tiedä oikeatakaan tapaa. Talovalmistaja ei suostu neuvomaan rakennusfirmaa, koska kyllä nämä pitäisi osata.

Lähetämme päivittäin 10-15 kohdan puutelistan väärin tehdyistä asioista. Minä kiitän onneani että Insinööri on niin noheva ja tarkka, sillä hän bongaa senttimäärien heitot ja puuttuvat villat. Ilman näitä huomioita meillä olisi käsissämme hometalo.

Me reklamoimme, tietysti, jatkuvasti. Yleensä reklamaatioon ei vastata. Reklamoimme vastauksen puutteesta. Saamme paskan vastauksen ja lopulta jopa syytteitä siitä että itse asiassa nämäkin ongelmat ovat meidän syytämme. Insinööri, joka on maailman kaikkeuden laupein mies, laittaa jossain kohtaa luuria korvaan kun ei enää jaksa kuunnella.

Vakiovastaukset talotoimittajalta menevät näin:

”Olen lomalla, palaan asiaan 4.10.”

”Tulin juuri lomalta, en tiedä tapauksestanne mitään.”

”Olen lähdössä lomalle ja tänään on paljon muuta hoidettavaa”

”En voi vaikuttaa asiaan”

Vastuun ottamista, anyone? A N Y O N E ??

Me jätämme maksamatta laskut, sillä hommia ei ole tehty. Tästä seuraa se, ettei talotoimittaja maksa rakennusfirmalle, joka on nyt sitten ihan pulassa. Ikkunat he kantavat käsin paikalleen (=naarmuttivat karmit mennessään), koska nosturi olisi maksanut liikaa.

Me olemme niin helvetin kypsänä, ettei mitään rajaa. Odotamme kuin kuuta nousevaa päivää, jolloin talotoimittajan osuus loppuu ja saamme jatkaa hyvän urakoitsijamme kanssa. Sen päivän luvattiin niin hienosti tulevan viime viikon perjantaina.

Ketä yllättää, ettei mitään tapahtunut?

In bed with Valeäiti 8. Etsi kuvasta virheet. On siellä myös uudet ikkunat.

On tässä kuussa jotain edistystäkin tullut. Valitsimme lattian, kuukausien pähkäilyn jälkeen. Kellarin lattia valettiin, katto tuli ja ikkunat asennettiin. Ei tietenkään kaikki, koska olohuoneen rivi on liian vaikea asentaa eikä kukaan oikeastaan tiedä miten se pitäisi tehdä. Talotoimittajan rakennesuunnittelija tietää, mutta ei suostu kommentoimaan asiaa. Talotoimittajan pääsuunnittelijan keksimät ratkaisut eivät kelpaa rakennusfirmalle. Liian vaikeaa kuulemma.

On vaikea kuvailla miten ärsyttävää tämä on menemättä ihan yksityiskohtiin. Asiat eivät ole mitenkään kovin pahasti vialla, eikä se oikeastaan nyt niin paljon edes haittaa että on pieniä ongelmia ja viivästymisiä, onhan ne aina saatu hoidettua. Eniten ketuttaa tämä tajuton vastuun ja kiinnostuksen puute talotoimittajan puolelta. Kun on aivan se ja sama miten hommat menee, asiakas se siellä vaan valittaa. Valittakoon. Ei se alan jättiläistä hetkauta.

Asiakaslähtöisyys, not for everyone.