Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Uuvuttaako arki, vaikka ei muka pitäisi? Lepää.

Heräsitkö aamulla väsyneenä, vaikka nukuit pitkät yöunet? Mietit ehkä että mitäs tämä, johan olen hetken lomaillut ja kiireet on helpottanut. Miksi en ole virkeä?

Takana on ehkä tiukka kevät (nää kesäviikot ennen lomia, voi luoja!) tai pimeä talvi. Mietit ehkä että missä vuodenajassa me nyt oltiinkaan ja miten mua voi väsyttää vieläkin näin paljon vaikka olen nukkunut ihan hyvin viime aikoina.

Olisitkohan vähän vaan poikki? Uupunut kenties? Tiesithän, että sellainen rättipoikkiväsymys syntyy aika helposti, ja on tavallaan ihan normaali osa meidän arkea.

Ihminen toimii niin että se lepää, sitten se on aktiivinen ja väsyy, joten se taas lepää. Mutta me aika usein haukataan kaikki tehot irti elämästä niin ettei sitä lepäämistä ihan oikeasti tehdä. Väsytään, ihan perkeleesti. Uuvutaan.

Eikä siihen tarvita remonttia, neljää työtä, kuutta lasta tai vaikeaa sairautta. Uupua voi yhden lapsen kanssa, ilman lapsia, nuorena, vanhana, työssäkäyvänä, opiskelijana. Ei ole kaavaa, jolla uupumus mitataan, eikä kenellekään ole niin helppo elämä, etteikö siitä voisi uupua.

On tietysti elämäntilanteita, joissa uupumus on lähes väistämätöntä. Jos elämä on todella vaikeaa ja painitaan suurten murheiden alla, tarvitaan huomattavasti apua, tukea ja huolenpitoa. Arki voi olla loputonta selviytymistaistelua, mutta siitä en tiedä tarpeeksi voidakseni siitä kirjoittaa. (Se kyllä ansaitsee palstatilaa joten siitä voisin ehkä jonkun kanssa jutella? ilmianna itsesi jos haluat podcastiini vieraaksi!)

Nyt puhun sellaisesta perusarjen uupumuksesta, joka voi myös hetkittäin olla syvää ja vähän pelottavaakin. Kutsutaan sitä vaikka arkiuupumukseksi, jotta emme sekoita sitä eri mittasuhteiden avuntarpeeseen.

Arkiuupumus tulee minun logiikalla siitä, että omat odotukset ja toiveet ryyditettyinä oletetuilla muiden oletuksilla ovat suuremmat kuin se, mihin oma energia riittää. Tai siitä, että elämässä on jokin negatiivinen energia, joka kuormittaa henkisesti ja vie siten pois siitä käytettävissä olevasta energiasta.


Se on sitä kun vaikkapa minä romahdan ihan vain työn ja elämän yhdistämisestä kun en huomaa himmailla kiirekausina. Menetän hermoni ja lähimuistini, ajan bensakorkki auki ja saan rytmihäiriöitä sähköpostista. Pinnistän syke korkealla ja hengitys tiheänä läpi arjen ja koko viikonloppu menee palautumiseen. Herään aina vain väsyneempänä eikä lenkillä meinaa enää jalka jaksaa nousta.

Nyt minut pelasti vasta alkanut kesäloma, joka on samalla hyvä hetki muistella miten sitä omaa arkeaan pitikään hoitaa.

Tämä on minulle, ja sinulle.

Arkiuupumus tulee siitä, ettei lepää missään kohtaa. Että tekee, tekee, tekee vain – vaikka se tekeminen olisikin leppoisaa ja rauhallista, jopa antoisaakin. Ystävien näkeminen, urheilu ja omat harrastukset ovat kaikki mahtavia ja antavat paljon! Mutta syövät myös siitä energiakuormasta.

Kroppa ei osaa erottaa milloin siltä pyytää voimaa iloinen nauru ja milloin väsynyt itku – kuormitusta se on positiivinenkin kuormitus.

Ja jos syöt jatkuvasti siitä energiapankistasi lataamatta välillä, pankki sanoo “ei luottoa” ja lähettää perintätoimiston kimppuusi.

Milloin olen, tai olen viimeksi ollut vain? Eihän semmoista muista.

Sitten kun tajutaan, että hitto mää olen loppu, niin muistetaanhan vielä että silloin se väsymys oikeastaan vasta alkaakin? Kun kropalle annetaan lupa levätä, se hellittää aktiivista höyryistään ja alkaa ottaa lepoaan. Joskus ihan tosissaan. Niin että sitä saattaa olla vasta vauvavuosien jälkeen tosi väsynyt, tai nukahdella pystyyn läpi kesälomansa. Ehkä romahtaa itkemään kahvilassa, kun on vain liian monta maitoa josta valita.

No nyt kun olemme päässeet siihen että myönnämme olevamme väsyneitä, ymmärrämme että se on ok ja ymmärrettävää vaikka “muilla on paljon rankempi elämä”, seuraa vaikea kohta. Pitäisi levätä. Olet väsynyt!

Usein uupumus ei ole muuta kuin jäätävää väsymystä henkisesti ja fyysisesti. Et välttämättä ole parantumattomasti masentunut ja ahdistunut, vaikka oletkin läpikotaisin uupunut. Mutta levättävä on, ja se kestää paljon pidempään kuin uskoisi, tai haluaisi.

Jostain kuulin että uupumuksesta palautuminen saattaa kestää 1,5-kertaisesti tai jopa tuplasti sen aikaa mitä uupumusta kertyi. Lyhyellä laskukaavalla tämä selittäisi miksi 3-vuotiaiden vanhemmat ovat edelleen väsyneitä, ja miksi se viikonloppu ei riitä.

Mutta ei hätää! Me ollaan kaikki aivan yhtä rikki!

Hommaan on kaksi lääkettä:

1. Lepää. Levolla tarkoitetaan lepoa. Eikä pelkkää urheilua “koska se piristää aina” vaan myös ihan aitoa lepoa. Sohvalle pötks! Nukkumaan mars! Aivot ja kroppa tarvitsee nolla-aikaa, jossa niiltä ei odoteta mitään.

2. Tee vähemmän. Jos ykköskohta on oireiden hoitoa, tämä on juurisyyn taklaamista. Älä mieti, mitä kaikkea sinun pitäisi jaksaa tehdä koska muutkin tekee, vaan laske innoissasi mitä kaikkea sinun ei toden totta tarvitse tehdä. Ikkunoiden pesu, joulukorttien askartelu ja vanhempainyhdistys menee sitten tähän kategoriaan.

Aikuisen elämä on ihan sellaisenaan jo aika vaativaa. Sinne kannattaa jättää tyhjää, jotta kroppa ja pää latautuu ja jaksaa taas pyöriä. Että eiköhän mennä tästä nyt kaikki yksissä tuumin päikkäreille.

Kirjoittaja ei aio tehdä tänään enää yhtään mitään.

Tänään kello 15.25 Turun juna-asemalla

Turun juna-asemalla parahti hikinen nainen itkuun. Sillä oli kova pissahätä, jalat menossa rakoille ja liian painava kassi täynnä turhia vaatteita.

Tarkka kellonaika on helppo muistaa. 15.25 lähti kohti Helsinkiä juna, jonka kyydissä en sitten kuitenkaan ollut.

Miten voin olla näin tyhmä? Olen kulkenut junalla Turusta Helsinkiin arvioni mukaan vitusti. Tiedän ihan tasan tarkkaan että se juna ei mene siitä mistä voisi kuvitella, suoraan aseman edestä, vaan sehän perhana lähtee sieltä sivuraiteelta. Sellainen pieni mindfulness testi Turun tyyliin; jos et ole skarppina, jäät kyydistä. Siinä sitten juokset kymmenen metriä junan perässä ja katselet kun se alkaa etääntyä.

Pienen itkun jälkeen viiltävä tilanne-analyysi: jos juoksen 20 minuutin päästä lähtevään Onnibussiin, saatan teoriassa ehtiä Ykkösen iltapäiväkerhon kevätjuhliin. Vai jäänkö asemalla tekemään tiukasti töitä tunniksi, saisin menetetyn ajan käyttööni?

Pohtiessani kalenteri muistuttaa että asiakastapahtuma jatkuisi nyt täl puol jokkee. Tapahtuma, jonne ilmoittauduin mutta jäin kuitenkin menemättä jotta ehtisin tyttären juhliin ja ei se varmaan niin tärkeää ollutkaan. Tulee toinen ilmoitus, “valmistele huomisen tapaaminen”. Ai niin sekin.  Hemmetti. Pari kyyneltä lisää.

Alan juosta kangaskassi heiluen ja jalat kärsien bussiin, jos vaikka ehtisinkin. Bussilippuja ei pysty enää varaamaan, joten joudun vaihtamaan paikkaa neljästi ensimmäisten pysäkkien aikana. Mahdun penkille, johon paistaa aurinko. Bussissa on ilmastointi rikki ja Turussa on historian kuumin toukokuinen päivä. Bussin vessassa ei tule vettä käsipesuun. Minulla on jano ja akut loppu, sekä laitteista että itsestäni. Viereisen penkin tyypit puhuu liian kovaa ja syövät haisevaa banaania. Ylleni laskeutuu marttyyrinviitta, se tuntuu niin pehmeältä.

Turhaan jätin sitten sen asiakastilaisuuden väliin, josta olisi varmasti ollut hyötyä.
Turhaan yritin ehtiä Ykkösen iltapäiväkerhon kevätjuhlaan, nyt siihen ei oikeasti millään ehdi.
Turhaan kävin eilen vielä ostamassa sukkikset kun niitäkään ei sitten tarvittu.
Turhaan tulin koko Turkuun saatana.

Yksi sählätty iltapäivä tuntuu hirvittävältä rikkeeltä, jota pitäisi pyytää kaikilta anteeksi. Olen niin pahoillani että sotkin tämän! Anteeksi etten nyt ehdi juhlaasi. Pahoitteluni etten ole asiakkaiden kanssa verkostoitumassa. Onpa harmillista että minulta jäi nämä taloyhtiön talkoot väliin. Riittämättömyyden tunteita riittää ihan joka suuntaan.

Itku juna-asemalla. Varma merkki siitä, että kaikkea on nyt vähän liikaa. Tai kuten Mamma Rimpuilee sen sanoi:

Kuva ja vertaistuki: Mamma Rimpuilee

Tiedät eläväsi ruuhkavuosia..

Kun peset kerralla seitsemän koneellista pyykkiä – eikä siellä ole yhtäkään vaatetta sinulle.

Kun sovit treffejä useammin lapsesi ystävien kanssa kuin omien ystäviesi kanssa.

Ja jos pidät niihin omiin ystäviisi yhteyttä lähinnä kysymällä onko teidänkin lapsilla joskus ollut näitä näppylöitä? kuvien kera.

Jos pelästyt kun joku mies sanoo sulle ”no moi” oudolla äänensävyllä. Kunnes tajuat sen olevan sitä flirttailua.

Kun muistat että se mies asuu luonasi.

Kun toivot välillä saavasi ihan pienen flunssan tai joutuvasi vähän sairaalaan. Ihan pikkusen vain! Hetkeksi lepäämään! Kylkiluu on tähän erinomainen ehdokas.

Ja sitten sairastut lomalla.

Kun diagnosoit itsellesi saman päivän aikana ADHD:n, erityisherkkyyden ja lievän masennuksen – ja osa niistä voi ihan hyvin olla tottakin.

Jos kirjaston laina-aika on puoli vuotta, postilähetykset palautetaan lähettäjälle ja vaatelainaamoiden vaatteet päädyt lähinnä ostamaan.

Kun päätät että tänään menet ajoissa nukkumaan ja kymmeneltä muistat että huomenna on lapsesi kevätjuhlanäytös, johon tulisi ommella “muutama helppo strassi ja kissanhäntä”.

Kun näytit jo yhdeksän aikaan tältä:

lapsiperheen arki

Kun kauneudenhoitorutiiniesi ytimessä ovat kuivashampoo, wet wipet ja todella punainen huulipuna.

Kun yhden kokouksen aikana on tullut 137 WhatsApp-viestiä: 95 joissa sovitaan lasten kyydittämisestä erilaisiin treeneihin.

Jos olet ulkoistanut kaiken mihin sinulle ei riitä enää aika tai kiinnostus: siivouksen yhdelle, ruoanlaiton toiselle, kaupassakäynnin kolmannelle. Kun joku vielä hoitaisi seks..eiku ei mitään.

Kun menen töiden jälkeen shoppailemaan tarkoittaa että olet etsimässä noin kymmenen euron lahjoja sinulle tuntemattomille lapsille.

Kun kaupan pinaattiletut siirtyvät pois eineskategoriasta suoraan ruokaympyränne keskiöön.

Mikä on sinänsä ainoa tapa selviytyä, sillä ruokit arkena keskimäärin 5,5 lasta: Pari omaa, kolme naapurin ja jämät itsellesi.

Kun et ole aina ihan varma missä kaikki lapsesi ovat. Tai kuinka monta niitä on.

Kun haluat kuitenkin ikuistaa tämän elämänvaiheen joten tunget täpötäyteen kalenteriinne perhevalokuvauksen töiden, koulun ja kylpyammeen haun väliin ja lopputulos on pelkkää timanttia:

Nämä vuodet. Tämä jengi. Syrän, niin kuin Kakkonen sanoisi.

Viimeisen kuvan otti Lennart Takanen, jota täytyy kyllä lämpimästi suositella! Vartissa saatiin oikeasti tosi kivoja kuvia ja meininki oli hyvä. Jos menette kuvaukseen, huikatkaa multa terkut, Lennart lupasi antaa lukijoille -20% alea!

Makaroni-martat eli 34 x arkiruokaresepti teiltä!

Vuonna 2012 julkaisin Makaroni-martan ensimmäisen osan; tekstin, jossa jaoin oman arkiruokareseptini ja pyysin teiltä omianne. Niitähän tuli! Kymmeniä kommentteja kerännyt teksti muuntui monelle pieneksi reseptivihkoksi.

Sitten muutin blogin tänne uuteen osoitteeseen ja kaikki kommentit hävisi. Martat hiljeni, makaronit jäivät keittymättä ja koskenlaskijan kysyntä laski rajusti kaupoissa.

Mutta nyt! Heti viisi vuotta tekstin alkuperäisen ilmestymisen jälkeen ja lähes vuosi muutosta jaan ohjeet teille uudestaan! Tässä Bloggerin syövereistä kaivetut kommenttinne, sekä oma alkuperäinen reseptini. Yhteensä 34 helppoa reseptiä, jolla ratkaista arjen mitä tänään syötäisiin -ongelma. Kaikki tässä esitellyt reseptit ovat teidän lukijoiden tuottamia ja kirjoittamia, teille siis kaikki kunnia (eikä minulle mitään vastuuta)! Joitain olen editoinnit hieman luettavuuden takia.

Lisää saa laittaa tulemaan, lupaan ottaa ne talteen!

Huom: Ohjeet ovat melko liha- ja maitopainotteisia. Jos kaipaat kasvis- tai vegaaniohjeita, suuntaa Mamma rimpuileen arkiruokaohjeisiin tai Hannan Soppaan, jossa julkaistaan viikottain 7+1 maittavaa arkiruokareseptiä.

härkis resepti

#1 Uuniperunat á la Hena

Kannanpa minäkin korteni kekoon, tämä menee sekä arki- että juhlaruokana, meillä on ollut näitä jopa joulupöydässä. Eli uuniperunat a’la Hena (mun systeri) Perunat: Isoja Rosamunda-lajikkeen perunoita (niitä punaisia) 4 kpl 1)Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen 2)Pese perunat hyvin ja poista huonot kohdat 3)Pistele perunoihin haarukalla muutamia reikiä, jotta perunat eivät halkea ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle 4)Paista perunoita uunissa n. tunti, todella isot perunat kypsyvät jopa 1,5 tuntia 5)Otettuasi perunat uunista, tee niihin ristiviillot ja purista hieman täytettä ulos (varo, ettet polta sormiasi!) Perunoiden kypsyessä voit valmistaa täytteen, johon tarvitset: Kermaviiliä, 3/4 purkkia Maitorahkaa, 1/2 purkkia Puolikas keltainen paprika Puolikas punainen paprika (tai sitten jompikumpi kokonaisena) Palvikinkkua 150 – 200 grammaa (maun mukaan :D) Yksi pieni sipuli 1 tl pippurisekoitusta (1/2 suolaa, jos liha ei ole kovin suolaista) Pilko paprikat, sipuli ja kohteessa

// Elli

#2 Jopen helppo lohipasta ja muut vinkit

mulla olis useempiki vinkki mut ei kyl tarkkoja ohjeita ku en ikinä mittaile tai punnaile:D mut meillä maistuu 3weelle mm.kasvissosekeitto missä on koskenlaskijaa..sit joku aika sit tein siskonmakkarakeittoa mihin laitoin samaista koskenlaskijaa ja se oli ihan herkkua!:) mä haen ruokiin vaihtelua vaihtamalla esim makrulootaan jauhelihan tilalle kanaa tai tonnikalaa.välillä vaihtelun vuoksi sekaan kirsikkatomaattia,fetaa,oliiveita..ym..kinkkukiusaustakin voi tuunata vaihtamal kinkun kanaan ja normin kerman maku kermaan.myös kasvissuikaleet maistu meillä siel seassa. meillä syötiin pari päivää lohta näillä resepteillä

Helppo lohipasta

  • lohta sopiva määrä
  • purjoa
  • 1prk creme bonjour yrtti valkosipuli
  • mausteita(sitruunapippuri,kalaliemikuutio,persiljaa)
  • pussi pastaa
  • purjo suikaleina pannulle, lisää kuutioitu lohi. mukaan mausteet ja bonjour.sekotin kastikkeen pastan kanssa kattilassa.

// jope

#3 Kaali-jauhelihapata

n2kg keräkaalia n800g jauhelihaa

  1. Suikaloi kaali
  2. Kattilan pohjalle 5dl vettä + liemikuutio
  3. Heitä kaalisuikaleet hautumaan
  4. Paista ja mausta jauheliha (huomioi liemikuution käyttö)
  5. Kun kaali on melkein kypsä – n puolen tunnin jälkeen – lisä jauheliha joukkoon ja hauduta vielä 15-20 minuuttia

lisukkeena voi käyttää keitettyjä perunoita, riittoisuusaste nousee huomattavasti karppaaja syö ilman

// ML

#4 Katin bataattikeitto

  • 1 kg bataattia
  • 2 sipulia, 2 valkosipulin kynttä
  • 2 kasvisliemikuutiota
  • 1,5 l vettä

Kypsennä ja soseuta. Mausta valkopippurilla ja timjamilla. Lisää soseeseen 3 dl ruokakermaa ja 1 dl valkkaria (voi jättää pois ja nauttia soseuttaesssa keittoa :)) sekä kiehauta uudelleen. Valmis! Joskus googlettaessani kanakeiton ohjeita törmäsin tähän, ja tätä voin suositella. On todella hyvää.

(Valeäidin huom: mainittu kanakeitto oli todella hyvää, googletan tätä ohjetta aina itse uudelleen!)

// Kati

#5 Zodya pekonipasta

Tää on mun herkkupasta. Kaikki ei tykkää pekonista, niin sen voi sitten vaikka ihan kinkkusuikaleilla tai jollain korvata.

  • jotain pastaa, esim. fusilli, simpukka, kierre, vaikka normi-makaronikin syöjämäärän mukaan, miten paljon nyt haluu keittää
  • 1 (tai 2, riippuu syöjien määrästä) pakettia pekonia (leikkaa aluksi pienemmäksi suikaleiksi tai sitten osta valmiita pekonikuutioita)
  • 1 paketti herkkusieniä tai joku 4-5 jättiherkkusientä (tuoreita, ei MISSÄÄN nimessä tölkkisieniä)
  • 1 iso punasipuli
  • 2dl ruokakerma valkosipulia oman maun mukaan (pari kome kynttä nyt ainakin)
  • suolaa, mustapippuria

Keitä pasta, muttei ihan kypsäksi. Paista pekonit, punasipuli ja herkkusienet tossa järjestyksessä ja lisää myös valkosipulit. Sitten lisäät lähes kypsän pastan pannulle (mä teen yleensä wokkipannussa, kun tavaraa tulee paljon) ja sitten kaikkien päälle ruokakerma ja mausteet. Ja sötkötä eli sekoita kaikki ja anna muhia siinä hetken. Ja siinä on! Tietty jos lapsillekin tekee, niin ehkä kantsii vaihtaa pekoni kinkkuun. Ai niin ja joskus myös puristan sitruunaa joukkoon.

// Zodya

#6 Emännän kaiken kattavat yleiset ohjeet

Koska nyt ollaan Emännän leipälajissa, en edes koita olla lyhytsanainen. Ruoanlaitto ja inspiraatio siihen ovat ongelma myös sellaiselle ihmiselle, joka on syntynyt soppakauha kädessä. Sen lisäksi, että kokkaan kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, on pöydässä usein vielä maatalousharjoittelija tai kausityöntekijä. Siinä on hommaa kerrakseen.

Tässä pari yleistä vinkkiä, mitkä ovat auttaneet minua selviämään kokkaamisesta vähemmällä eli järjissään.

  1. Käy kaupassa/torilla/kauppahallissa kerran viikossa tai harvemmin ja osta kerralla PALJON perusraaka-aineita. Kaupassa käynti (etenkin kahden lapsen kanssa) on ajan ja rahan hukkaa. Mies voi työmatkalla koukata tarvittaessa maitoa lisää. Itse kävin parhaimmillaan kerran kahdessa viikossa, mutta maitoa haetaankin naapurista.
  2. Riittävät varastointitilat. Liha ja leipä eivät kärsi pakastuksesta juuri lainkaan, juurekset ja kaali säilyvät kylmässä pitkään, pastat ja muut kuivatuotteet tietty myös. Tämän on tietysti kaupunkikämpässä haastavampaa, mutta edellytys kohdalle 1. Toisaalta ne kaupatkin ovat siellä lähempänä.
  3. Tee paljon kerralla. Siis oikeasti PALJON. Niin, että sitä syö mieluusti ainakin kolmella aterialla eli reseptit tuplana tai triplana. Osta siis Stoccan suurin wokkipannu, valtava kannellinen lasivuoka ja 10 litran kattila. No, 5 litrankin riittää.
  4. Suosi ruokalajeja, jotka ovat helposti uudelleen lämmitettävissä, eivätkä kärsi säilytyksestä. Hyviä ovat etenkin keitot, risotot ja laatikkoruoat, kuten lasagne. Oikeastaan pasta on varmaan ainut, joka ei parane vanhetessaan. Lämmitä ruoat uudelleen joko kattilassa tai paistinpannulla öljyssä. Maku on eri kuin mikrossa lämmittäen.

// Myssyfarmin Emäntä

#7 Emännän peruspasta

Meidän pikaruoka on aina pastaa. Keität Barillan spagetit ohjeajassa, valutat ja laitat reilusti kylmäpuristettua rypsiöljyä sekä rikot 1-2 kananmunaa ja sotket. Tee se tarvittaessa kuuman levyn päällä, jotta kananmunat hyytyvät. Lisänä mustapippuria, parmesano-juustoa ja raakaa valkosipulia pieneksi silputtuna. Tosi hyvää, Italiasta sitä saa myös ravintolasta.

// Myssyfarmin Emäntä

#8 Emännän hyvä risotto

Työläs, mutta terveellinen Emännän Risotto uppoaa meidän lapsiin paremmin kuin mikään muu. Määriä en ole mitannut koskaan, mutta koitan arvioida.

  • pilko kolme isoa sipulia ja kuulota (suurella) wokkipannulla öljyssä.
  • leikkaa paketti kanan paistinleikkeitä pieneksi ja lisää joukkoon
  • lisää 5dl rikottua ohrasuurimoa ja kuulota pari minuuttia.
  • lisää noin 1,5 litraa vettä
  • lisää balsamicoa, soijaa ja hunajaa (hedelmäsokeri käy myös) noin 0,5-1 dl kutakin sekä 1 sitruunan mehu. Nämä ovat karkeita arvioita.
  • pilko pieneksi 3 valkosipulin kynttä sekä juureksia ja vihanneksia, esim. 3 porkkanaa, 1 lanttu, puolikas parsakaalia, 1-2 palsternakkaa ja lisää kiehumaan. Porkkanan voi laittaa joukkoon myös raasteena ja mitä pienempänä nämä kaikki ovat, sitä varmemmin ne uppoavat muksuihin. Joukkoon voi laittaa melkein mitä vaan.
  • keitä noin puolisen tuntia, lisää tarvittaessa nestettä.
  • pilko pieneksi 2 omenaa ja halutessasi myös vaikka nektariineja tai muita hedelmiä ja lisää joukkoon pari minuuttia ennen kuin keitos ón valmis.
  • jos makua puuttuu, niin lisää vielä viinietikkaa ja hunajaa. Jostain syystä lapset rakastavat hapanimelää. Suolaa voi kukin lisätä pöydässä annokseensa lisää. Meillä tätä syö myös meidän kakkonen, 9kk.

// Myssyfarmin Emäntä

#9 Maukas Jauhelihakeitto by Äiti Design

  • n. 5-10 perunaa
  • n. 4-8 porkkanaa
  • 400-600 g jauhelihaa
  • 2-3 pss pakastesuikalejuureksia kasvisliemikuutioita

1) Kiehauta vaikkapa 2 litraa vettä ja lisää n. 3,5 kasvisliemikuutiota. (Tää käyttäis Reformin luomukuutioita.) 2) Kuori ja pilko perunat ja porkkanat pieniksi paloiksi. Keitä kunnes ovat kypsiä. 3) Lisää kattilaan pari pussillista suikalejuureksia (pakastealtaasta). Kiehuta n. 5 min. 4) Ruskista jauheliha paistinpannulla. Mukaan voi toki laittaa myös hienonnettua sipulia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Tän maustamisvaiheen oon unohtanut monta kertaa…) Kaada lihat kattilaan ja kiehauta vielä kerran. Valmista tuli.

Tää on loistoketju!!! Mähän en siis tooooodellakaan ole mikään kodinhengetär, joten uskallan laittaa tänne vain pomminvarmoja reseptejä! Mun mielestäni reseptissä saa olla n. 5 eri raaka-ainetta ja valmistus saa kestää korkeintaan 10 min. Yllä mainittu keitto on vähän työläämpi, mutta sairaan hyvää ja riittoisaa.

// ÄITI design

#10 Helppo kanapata by Äiti design

n. 6 kanafilettä (tai 2 pkt suikaleita) suolaa mustapippuria currya 1 tlk kookosmaitoa (sellainen hernekeittopurkin kokoinen tölkki siis – esim. Pirkka) 1) Lado syvän uuniastian pohjalle pari-kolme filettä, eli niin monta kuin pohjalle mahtuu. 2) Ripottele päälle suolaa, mustapippuria ja reilusti currya. (Itse onnistun aina laittamaan liian vähän suolaa, höh…) 3) Lado seuraavat pari-kolme filettä ristiin edellisten päälle. Toista vaihe 2 eli maustaminen. (Ja vaihe 3, ellet päässyt vielä eroon kaikista fileistä.) 4) Kaada maustettujen fileiden päälle purkillinen (hyvin ravisteltua) kookosmaitoa. Nostele fileitä, jotta neste valuu joka väliin ja mausteet sekoittuvat maitoon. 5) Laita folio päälle ja vuoka uuniin n. 175 asteeseen n. 1,5-2 tunniksi. Runsaassa nesteessä kanat pysyvät mehevinä. Mitä kauemmin maltat pitää pataa uunissa, sitä mureampaa liha on. Lisukkeeksi sopivat esim. couscous tai riisi ja/tai bataattikuutiot salaatin kera.

// ÄITI design

#11 Maailman helpoin kalaruoka by Äiti Design

  1. Iso LOHIFILE uunivuokaan nahka alaspäin
  2. PESTOKASTIKETTA purkista pintaan (punaista yleensä laitan, vihreäkin toimii)
  3. Uuniin n. 200 asteeseen n. tunniksi Valmistusaika ennen uuniin laittoa on n. 2 minuuttia.

Mitään muita mausteita en ole pestokastikkeen lisäksi koskaan laittanut, ja hyvältä on aina maistunut! Oheen vaikka keitettyjä perunoita ja porkkanoita, kermaviiliä ja salaattia.

// ÄITI design

#12 Tiuhtin improvisoitu kalacurry

Improvisoin tänään tällaisen kaapista löytyneistä aineksista. Hyvää tuli.

  1. Keitä 2,5 dl ohraa (esikypsytettyä, taisi olla Torino-merkkistä) 5 dl:ssa kasvislientä
  2. Silppua iso sipuli ja kuutioi yksi paprika
  3. Kuullota sipuli öljyssä. Tuikkaa sekaan reilusti currya ja vähän chilijauhetta
  4. Lisää 2 rkl vehnäjauhoja ja sekoita
  5. Lisää 2 dl ruokakermaa ja sekoita
  6. Lisää paprikakuutiot
  7. Kaada ohra uunivuokaan
  8. Levittele ohran päälle 1 pkt pakasteseipaloja ja 0,5 pss katkarapuja
  9. Lorauta joukkoon sitruunamehua. 10. Kaada päälle kastike ja pinnalle vielä juustoraastetta
  10. Paista 200 asteessa n. 20 min.

Ohran sijaan käy varmaan hyvin riisikin, ja kalan sijaan voi laittaa mitä vaan oman maun ja kaapin sisällön mukaan.

// Tiuhti

#13 Saaran porkkana-vu0henjuustokeitto

Helppo ja ihana (vuohonjuustofriikki kun olen..) porkkana-vuohenjuusto-keitto neljälle:

  • 800 g porkkanaa
  • 1 sipuli
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 9 dl kasvislientä
  • 1 prk (125 g) vuohentuorejuustoa (esim. se neliskulmainen purkki)
  • Suolaa (vähän, kasvisliemestä tulee aika paljon)
  • Pippuria, timjamia (n. rkl), vähän persiljaa tai kirveliä
  • Kuori ja paloittele porkkanat pieniksi.
  • Kuori ja kuullota sipulit öljyssä kattilassa, kunnes sipuli pehmenee.
  • Lisää kasvisliemi ja porkkanat. Kiehauta seos ja vähennä lämpöä keskitasolle.
  • Keitä kannen alla n. 20 min tai kunnes porkkanat on pehmeitä.
  • Lisää tuorejuusto ja soseuta.
  • Mausteet perään ja mahd. paahdettuja leipäkuutioita/kurpitsansiemeniä päälle kun tarjoilet.

Tulee oikeasti aika helposti ja maistuu nuoremmillekin, jos ei hirmuisen vahvasti mausta. (Tähänkin Valeäiti huikkaa että on meidän perheen suosituimpia ruokia nykyään!)

// Saara

#14 Marjaanan herkullinen kanakastike

Tässä nyt sitten yksi erittäin simppeli (hieman jopa hävettää miten simppeli verrattuna muiden resepteihin). MAUKAS JA HERKULLINEN KANAKASTIKE:

  • 400g Kariniemen kanapojan fileesuikaleita hunajamarinadissa
  • 300-400g (eli 1-1,5 purkkia) tuorejuustoa oman maun mukaan (esim. itse käytän 1 iso maustamaton Creme Bonjour ja 1 pieni Taco -mausteinen Creme Bonjour)

Kypsennä fileesuikaleet ja laita sitten tuorejuustot sekaan. Odota hetken, että sulavat joukkoon. Halutessasi voit notkistaa joko ruokakermalla tai maidolla (itse harvemmin notkistan). Ja valmis on. Lisukkeeksi sitten syöjän mukaan riisiä tai spagettia – riippuen siitä kumpi uppoo. Maistuu törkeen hyvältä ja ainakin minulta on ihmetelty, että miten on tehty – ilmeisesti mausta päätellen olisi jotenkin vaikeampikin valmistaa. Suosittelen, jos haluat helppoa ja nopeaa, mutta jotain erittäin hyvää ruokaa 🙂

// Marjaana

#15 Annen bataattinen kebab-pata

Tämä ei ole mitään pikaruokaa, koska uuniaika ja pilkkominen vie suuren osan ajasta, mutta hyvää ja helppoa tehdä.

  • 1-2 bataattia
  • Muutamia perunoita
  • 1 palsternakka
  • Muutamia porkkanoita. Suhteita voi vaihdella mieltymyksen mukaan.
  • Pari sipulia ja muutama valkosipulin kynsi.
  • Kolme juustoa-kermapurkki (oisko ollut Valion?)
  • Ruokakermapurkki
  • Juustoraastetta n. 1 desin verran tai mieltymyksen mukaan…
  • Pakasteesta kebab-lihasuikalepussi
  • Mustapippuria, suolaa

Pilko juurekset ja sipulit. Kuullota ensin sipuleita öljyssä, sen jälkeen lisää pilkotut juurekset mukaan. Kuullota muutama minuutti. Yhdistä kaikki ruoka-aineet vuokaan kermoineen, juustoraasteineen ja kebablihoineen. Paista 200 asteessa, kunnes juurekset ovat pehmeitä. (Itse kokeilen aina perunasta…) Mun mielestä tosi hyvää, tosin kaikki ei tykkää bataatin makeudesta.

// Anne

#16 Hannan kinkkulaatikko

Tää on kyl maailman helpoin.

  • 1 kg perunoita
  • 1 sipuli
  • 1pss kinkkusuikaleita
  • 3-4dl kerma-maito-sekoitusta
  • suolaa ja pippuria

Suikaloi perunat ja sipuli, levitä vuokaan. Sekaan kinkut, mausteet ja kerma-maito. Paista 200 asteessa kunnes perunat on kypsät ja neste hyytynyt. Nopeampi on toki tehdä pakastealtaan valmiista peruna-sipulisekoituksesta mutta lopputulos ei ole läheskään niin hyvä kuin oikeista perunoista!

// Hanna

#17 Leenan Kinkku-aurajuustopasta

Oman panokseni voisin antaa vaikka tällä nopealla ja ainakin meidän kaikille kolmelle lapselle maistuvalla kinkku-aurajuustopastalla:

  • 1 prk creme fraichea
  • 1 pss aurajuustomuruja tai sellainen aurajuustopurkki, mikä senniminytliekään
  • Palvikinkkua kuutioina (tai jotain muuta kinkkua, ei sen niin väliä mutten tykkää suikaleista)
  • Haluttaessa ananasta

Nämä kattilaan ja siellä sen aikaa että on sopivaista. Lisänä vaikka tuorepastaa. 5-henkiselle perheelle teen tämän tuplana.

// Leena K

#18 ja #19 Allergiaperheen bataatti-karjalanpaisti ja purjo-fenkoli lohi

Meillä perheessä on kaksi moniallergista, eikä allergiatkaan ihan kohtaa… Aikamoista taiteilua tämä ruuanlaitto siis välillä. Hankala on ollut löytää sellaista yhteistä suosikkia… Parhaiten meillä uppoaa bataatti-karjalanpaisti ja kalaruuat.

Bataatti-karjalanpaisti ei ole sen kummempi kuin perus karjalanpaisti jonka kanssa uunivuokaan laitan pieneksi pilkottua bataattia, porkkanaa ja reilusti sipulia. Kaikki kypsyy näppärästi samalla kertaa uunissa. Usein teen vielä niin että laitan uunin 225 reiluksi puoleksitunniksi. Sen jälkeen pois päältä, lähdemme lasten kanssa pihalle ja ruoka kypsyy n. 1,5h jälkilämmössä. On muuten hyväääää!

Kalaruuista meidän suosikki on purjo-fenkoli lohi. Lohifilee uunivuokaan nahka alaspäin. Pintaan suolaa ja mustapippurirouhetta. Pilko keskikokoinen fenkoli suikaleiksi, samoin keskikokoinen purjo. Laita suikaleet vuokaan lohen päälle. Päälle vielä yhden sitruunan mehu ja kaksi ruokalusikallista hunajaa. Kun lohi ob kypsynyt uunissa lähes kohteessa Makaroni-Martta

#20 Kinkku-juustopasta

Kinkku-juustopasta (kastiketta noin 4 annosta)

Pari sipulia ja puolikas purjoa silputtuna kuullotetaan öljyssä, lisätään pussi kinkkusuikaleita, 2 dl ruokakermaa ja 1 pkt Koskenlaskijajuustoa palasina. Annetaan hautua niin että juusto sulaa, sekoita välillä. Halutessaan voi laittaa ihan vähän mustapippuria, mutta menee ilmankin. Lisäksi keitetään pastaa. Hyvää ja helppoa! (sipulia ja purjoa saa kaupan pakastealtaastakin…)

#21 Elsan Tofu-nuudelikeitto

Meidän kasvisruokapainotteisen perheen suosikkikeitto: Tofu-nuudelikeitto

  • 1 sipuli + 1 valkosipulinkynsi
  • ½ pss wokkivihanneksia tai tuoreita vihanneksia suikaleina (porkkana, kaali, paprika, purjo tms)
  • paketti tofua
  • ½ purkki kikherneitä
  • nuudelipaketti + maustepussi
  • 2 dl kookoskermaa
  • 1-2 tl punaista currytahnaa tai tomyam-tahnaa (tai molempia)
  • 1-2 tl sitruunaruohotahnaa
  • pari kaffir lime -lehteä
  • 0,5-1 rkl soijakastiketta
  • kourallinen cashew-pähkinöitä

Kuullota öljyssä silputtua sipulia ja tahnoja. Lisää kattilaan 5-8 dl vettä, wokkivihannekset ja limelehdet. Keitä 5-10 min. (tuoreita kasviksia pidempään kuin pakasteita). Lisää nuudeli palasina ja nuudelien maustepussi. Lisää vettä tarvittaessa. Keitä 1-2 min. Lisää kuutioitu & pannussa ruskitettu tofu ja kikherneet + cashewt. Lisää kookoskerma ja soijakastike. Maistele ja maustele vielä tarpeen mukaan.

Jättämällä veden ja nuudelit pois, tästä samasta ohjeesta syntyy thaihenkinen kastike vaikka riisin seuraksi. Halutessaan mukaan voi nakata 1-2 dl katkarapuja, tai miksei vaikka ruskistettua kanasuikaletta.

// Elsa

#22 Katrin mausteinen liha-riisivuoka

Mun suosikki, ”tulinen” liha-riisivuoka:

  • 2 dl riisiä 5 dl vettä
  • 400 g jauhelihaa
  • 1-2 sipulia
  • 1 prk chilimaustettua tomaattimurskaa (alkuperäisessä ohjeessa taisi olla jotain tacomaustetta, tän voi tietty korvata tavallisella tomaattimurskalla ja lisätä vähän tulisuutta muuten — ei ole liian tulinen ainakaan meidän lapsille)
  • 1 tai 2 prk papuja, esim. kidneypavut
  • 1 lihaliemikuutio
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 0,5 rkl siirappia
  • 2 tl oreganoa 1 tl suolaa 1 tl kuminaa 0,5 tl mustapippuria

Ruskista jauheliha ja sipuli kevyesti öljyssä. Lisää tomaattimurska, (huuhdellut ja valutetut) pavut ja mausteet. Anna hautua hetki, riippuen siitä, kuinka kiire on 🙂 Mittaa voideltuun vuokaan riisi ja vesi. Kaada jauhelihaseos päälle ja ripottele juustoraastetta päälle. Kypsennä 200 asteessa n. 40 min. Uuniruuat on kivoja, kun tässäkin se todellinen tekemisen aika on hyvin lyhyt, suurin osa aineksista säilyy kuukausitolkulla kaapissa (oon tehnyt tän myös ilman jauhelihaa papuja lisäten ja oli ihan hyvää — silloin voi pitää ainekset aina valmiina. Ja oon tehnyt myös ilman papuja, joten muuntelumahkuja on). Kuminasta jos ei tykkää niin sit on huono, koska se on mun mielestä tän koko ruuan juju. Muuten tää on vähän chili-con-carnemainen, mutta iisi resepti.

// Katri

#23 Helppo nakkipasta

Mainio ehdotus! Tässä tulee nakkipasta, joka on toistaiseksi maistunut kaikille lapsille ja aikuisille, joille olen sitä tarjonnut: 1 pkt nakkeja iso sipuli Puoli pkt voimakasta Koskenlaskijaa n 3 dl vettä n puolikas tuubi tomaattipyreetä n 1 tl rosmariinia pari kierrosta mustapippuria myllystä n puoli tl suolaa Kuullota silputut sipulit ja paista pilkotut nakit. Lisää pannulle vesi ja tomaattipyree Lisää kuutioitu koskenlaskija ja rosmariini Anna porista miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta kypsyy Sekoita sulanut juusto tasaisesti kastikkeen joukkoon. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos kastike on mennyt liian paksuksi, lisää hiukan vettä. Ja sitten syömään!

// Anonyymi

#24 Helppo pinaattilasagne

Tomaattikastike

  • Tölkkitomaatteja 2 tolkkia, yrtilliset parhaita.
  • Kuullota pieni sipuli ja vähän valkosipulia pannulla ja lisää tomaatit. jos et käytä yrtillisiä tomaatteja niin lisää oreganoa yms ja anna keittyä kasaan 15min.

”valkokastike”

Pussillinen tuoretta pinaattia, laita sihvilään ja kaada vedenkeittimen veden verran kuumaa vettä päälle (helppo pikakiehautus:)). Purista liiat vedet pois, sekoita purkilliseen raejuustoa, pari desiä raastettua juustoa. Kaikki juustot käy mutta esim emmetal,parmesan eli vahan tujummat parhaita. Mausta seos pippurilla,muskottipahkinällä ja suolalla. Lataa voideltuun vuokaan ensin pinaattiseos, sitten lasagnelevyt, tomaattikastike niin etta päällimaiseksi jää tomaattikastike. Päällimäiseen kerroksen paalle juustoraastetta. Uuniin n. 200 astetta ,reilu puoli tuntia. Jos pinta tummuu niin folio loppuajaksi päälle. Soossien mittasuhteet riippuu miten paljon pinaattia saatavilla, jos iso pussi niin iso purkki raejuustoa.

#25 Yhteishyvän papu-minestronekeitto ja pistoutahna

Jes, mahtava haaste! Täällä jatkuva kokkailu aiheuttaa myös ahdistusta. Resepti on yhteishyva.fi -sivustolta. Pistoutahnaa en ole koskaan tehnyt, pesto käy hyvin. Lapsi syö ilman pestoa, minä peston kanssa.

Papu-minestronekeitto ja pistoutahna 4 annosta

  • 1 sipuli
  • 1 palsternakka
  • 3 porkkanaa
  • 1,5 l vettä1 kasvisliemikuutio
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 prk (à n. 400 g) säilöttyjä papuja tai kikherneitä
  • 1 dl pienikuviollista pastaa
  • ripaus rouhittua mustapippuria

Pistou

  • 1 – 2 valkosipulinkynttä
  • ripaus suolaa
  • 0,5 ruukkua basilikaa
  • 0,5 dl kuorittuja manteleita
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Kuori ja kuutioi sipuli, palsternakka ja porkkanat. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää kasvikset, liemikuutio ja suola. Keitä kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää valutetut säilykepavut ja pasta. Keitä vielä 10–15 minuuttia tai kunnes pasta on kypsää.

Valmista keiton kypsyessä pistou. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Siirrä ne tehosilppuriin. Lisää suola, revityt basilikanlehdet ja mantelit. Pyöräytä karkeaksi. Lisää öljy ja pyöräytä tahnaksi. Tarjoa pistou-keiton kanssa.

// Jennijee

#26 Mervin pikainen tonnikalamakaroni

Meidän perheen pikaruoka (kahdelle):

  • n. 120 – 150 g makaroneja, määrä vaihtelee nälän asteesta riippuen
  • purkki tonnikalaa paloina, öljyssä kaikkein parasta mutta kaikki muutkin toimii (John West on nam!)
  • n. 300 g ”partaäijä” jugurttia (tai vastaavaa, kaupan omatkin toimii hyvin)

Keitä makaronit kypsiksi, kaada siivilään, sammuta keittolevy. Tyhjennä tonnikalapurkki kuumaan kattilaan, pyörittele hetki että palat lämpiää. Lisää makaronit siivilästä ja perään vielä jugurttia siten että tulee sopivan paksu ”puuro”. Mausteeksi sopii esim. ketsuppi, sinappi, thai/chilikastike tai ihan mitä kaapista löytyy.

// Mervi

#27 Lohi-katkarapulasagne

  • pussi fusillimakaroneja
  • 2 pkt savulohta tai kylmäsavulohta
  • 1pss katkarapuja
  • valmista valkokastiketta 2prk (tai tee itse, vaivalloista mutta hyvää)
  • 1pss parmesaaniraastetta
  • muskottipähkinää 1/2 tl, valkopippuria 1/2 tl

Keitä makaronit puolikypsiksi. Mausta em maustein. Lado makrut, lohi, katkikset, parmesan ja valkokastike kerroksittain voideltuun uunivuokaan, päälle kerros kastiketta ja parmesania. Uuniin 200 astetta 30-40 min – avot!

// Anonyymi

#28 Kapen erilainen makaronilaatikko

Meillä tehdään makaronilaatikkoa hieman erilaisesti, tosi hyvää kuitenkin:

  • sipulia
  • jauhelihaa
  • makaronia
  • ruokakermaa (alle 10kk voi käyttää kaurakermaa)
  • tomaattimurskaa (parhaimman makuista on itsetehty)
  • mausteita (esim oreganoa, pippuria)
  • öljyä vuuan voiteluun

Keitä makaronit kevyesti. Ruskista jauheliha. Voitele vuoka. Lataa aineet. 175C 20 min. Laita uuni pois päältä ja anna olla vielä 20 min uunissa.

Ja noista määristä vielä: meillä tehdään iso laatikko 800g jauhelihaa, pussillisella makaronia, noin purkillisella tomaattimurskaa ja 1-2 purkkia kermaa (riippu kuinka ”light” haluat olla). Mausteita maun mukaan 😉 (koittakaa kestää)

// Kape

#29 Jaanan Kala-kasvisvuoka

Lyön korteni kekoon, jotta voin hyvillä mielin hyötyä resepteistä 😉 Meillä on käytössämme samainen ruokahuolto, ja tämä on uusin lisäys listassa. Nopea ruoka kiireiseen arkipäivään joka maistuu perheen pienimmillekkin.

KALA-KASVISVUOKA (4 annosta)

  • 300g pakastekasviksia
  • 400g pakasteseitä (tai se parempi: lohikuutio)
  • 2dl vettä
  • 2dl ruokakermaa
  • 1 pss Blå Band Katkarapukeittoainesta

1. Laita voideltuun uunivuokaan 300g pakastekasviksia ja 400g pakasteseitä. 2. Sekoita yksi pussillinen keittoaineksia 2 dl:aan vettä ja 2 dl:aan ruokakermaa. 3. Kaada seos uunivuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. 4. Tarjoa kala-kasvisvuoka perunoiden ja salaatin kera.

// Jaana

#30 Mimmin makkarasoppa

Makkarasoppa: (ihan ulkomuistista! :D)

Litra vettä kiehumaan
Nakkaa sekaan:
2 lihaliemikuutiota
2 laakerinlehteä
8-10 kokon. maustepippuria

Kuutioi yksi paketillinen keittojuureksia (myydään vihannesosastolla) tai
pussillinen pakastettua vastaavaa, lisää kiehuvaan veteen. Älä vielä laita sitä paketissa olevaa purjosipulia ja persiljaa, menee muuten liian löllöks. Anna kypsyä noin 5 minsaa.

Lisää kuoritut ja paloitellut potut (noin 8 keskikokoista). Anna taas kypsyä noin 5-10 minsaa.

Kun potut ja vihannekset on kypsiä (maista varovasti), lisää kuutioidut makkarat (kolme kabanossia tai muuta vastaavaa). Tässä vaiheessa laitetaan kanssa ne purjosipulit. Anna porista muutama minuutti. Persiljan pistän yleensä koristeeks. Kai sen vois pieniä keittoonkin.

// Mimmi

#31 Jennin mitä-kaapista-löytyy-ruoka

Loistavia ideoita!

Tässä meidän viime aikojen mitä-kaapista-löytyy-ruokasuosikki:
1 pkt maustamattomia broilerinfileitä
2-3 tomaattia
1-2 punasipulia
fetaa kuutioina
mustia oliiveja
vähän mustapippuria
1//2-1 prk ruokakermaa

Laita fileet uunivuokaan, pilko sipuli ja tomaatit melko isoiksi paloiksi ja visko päälle. Kalasta feta- ja oliivipurkeista muutama ruokalusikallinen kumpaakin ja lisää vuokaan. Suolaa ei tarvita, rouhi vähän pippuria päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa n 20 min (tarkista että kana on kypsää). Kerma lisätään n 10-15 min kohdalla.
Tarjoa riisin kanssa.

Toinen versio samasta onnistuu jauhelihalla, jolloin paistetaan jauhis, lisätään sipulit, tomaatit ja oliivit sekä pippuri pannulle. Feta listään viimeiseksi, kermaa tähän ei mielestäni tarvita. Tarjoa pastan kanssa.

// Jenni

#32 Riitan aurinkokiisseli

Lisätäänpä sekaan yksi helppo, nopea ja jopa terveellinen jälkkäri/vierasvara

Aurinkokiisseli! (4:lle)

Litra appelsiini tms eksoottista mehua
4rkl perunajauhoja
hedelmiä maun mukaan, joko tuoretta tai säilykepurkista.

Laita kylmä mehu ja perunajauhot kattilaan, vatkaa huolella tasaiseksi, Nosta hellalle, kuumenna kiehumispisteeseen reippaasti vatkaillen silloin tällöin pohjia myöten. Anna pulpahtaa kerran, nosta syrjään. Kaada kauniiseen vatiin, ja lisää esim. banaaniviipaleita, säilykehedelmiä, omenankuutioita, mitä nyt kaapista löytyy. Juhlavaan versioon vatkaa seuralaiseksi löysää kerma- tai vaniljavaahtoa.

// Riitta

#33 Halpa, nopea ja hyvä tomaatti-papukeitto

En ole äiti, mutta olen opiskelija, joten olen loppukuusta ja tenttikausilla erikoistunut nopeaan ja halpaan ruuanlaittoon. Tässä helkutin nopea syyssuosikkini. Keksin tässä taannoin lisätä usein kiireessä tekemääni tomaattikeittoon papuja antamaan keitolle ehkä hiukka enempi ravintoarvoa ja ennen kaikkea sakeuttamaan keiton rakennetta. Keitto toimii siis myös ilman papuja mainiosti. Jos jätät pavut pois, kannattaa lisätä ehkä himppanen (max teelusikallinen) sokeria keittoon.

Tomaatti-papukeitto:

  • 2-3 prk (käytän ite niitä Rainbown pahvipurkkeja)
  • tomaattimurskaa (vinkki: tässä kun valitsee ne valkosipulimaustetut purkit ni välttyy itse pilkkomiselta ja valkosipulin katkuisilta sormilta)
  • n. 1/2 prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
  • 1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa (liemessä kivasti sokeria niin ei sitäkään joudu sirottelemaan itse)
  • ruokakermaa (tässäkin maustettu toimii hyvin, esim musta pekka -juustolla maustettu versio)
  • kuivattua basilikaa, suolaa, mustapippuria

Tomaattimurskat kattilaan, päälle aurinkokuivattuja tomaatteja. Valuta kattilaan muutaman ruokalusikallisen verran öljyä sieltä aurinkokuivattujen tomaattien purkista. Päälle suolaa, runsaasti mustapippuria ja kuivattua basilikaa. Keittele hiljaa n 10 minuuttia niin maut ehtivät tekeytyä ja keitos lämmetä. Heitä sekaan valkoiset pavut ja osa niiden tomaattiliemestä. Kun pavut ovat lämmenneet kattilassa, ota kattila liedeltä ja aja kaikki sauvasekoittimella (papuineen päivineen) soseeksi. (Jos haluat hienostella, paseeraa sose). Laita keitto takaisin liedelle, lorota sekaan kermaa, kuumenna, tarjoa.

// Anonyymi

#34 Maijan lämmin salaatti

Tämäkin on vähän tällainen minun mielestäni erikoinen ruoka, joka meillä ainakin maistuu lapsille ja aikuisille. Lämmin salaatti. Helppo ja nopea tehdä, jos löytyy ainekset. Voi tietenkin myös lisäillä aineksia, jos haluaa, esim. kesäkurpitsa ja munakoiso oli kesällä aika kivoja lisiä. Määrät on helppo arvioida silmämääräisesti syöjien ruokahalun mukaan.

Meillä on yleensä pakasteessa Lidlin kananrintafilelaatikko, joten otan sieltä pari filettä ja nakkaan öljyloraukseen pannulle. Jos on tuoretta broilerin filettä niin sitä sitten tietenkin, ne täytyy kevyesti maustaa suolalla ja pippurilla (myös hunajamarinoitu broileri käy tähän, vaikka ei uskoisi). Lohkon äkkiä muutaman tomaatin ja nakkaan sekaan paistumaan, tomaattia saa olla aika reilusti (”maun mukaan”…). Kirsikkatomaatit menee kokonaisina.

Paistelen ne fileet niin että käännän ne kerran ja pyöräytän tomaatit kertaalleen jos muistan. Hakkaan salaatinlehtiä isohkoiksi paloiksi (tykkään käyttää tähän mahd. rapeita osia, kuten jäävuorisalaatin sisällystä tai sitä cosmopolitan-salaattia) ja jos löytyy niin tuoreen basilikan lehtiä, myös muut yrtit käy. Pilkon halloumimötikän viipaleiksi (tai puolikkaan). Kun kanat on valmiit, otan ne leikkuulaudalle jäähtymään, tomaatit heilautan johonkin kulhoon ja laitan halloumiviipaleet pannulle. Leikkaan fileet ceasar-salaatin tyyliin viipaleiksi, kasaan tarjoiluastiaan salaatin pohjalle, fileet, tomaatin ja viimeiseksi kullertuneen halloumin ja basilikan. Sekoitan pikkasen, kaadan päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Aikaa menee siis ne minuutit mitä fileen paistoon menee + halloumin paisto + kasaus. Salaatin osuutta säätämällä tästä saa aika ison annoksen vähälläkin, ja broilerin file, muutama tomaatti ja palanen juustoa on aika ruokaisa annos aikuisellekin.

// Maija

Arkiruokaresepti on paras lahja – anna lisää!

Puuh! Siinä niitä! 34 ruokaa, luulisi sieltä löytyvän jotain teidänkin viikkoonne. Jos vielä kommentoitte tähän uusia, voin lisätä saman postauksen jatkeeksi lisää. Ei näitä ikinä liikaa ole.

Aloituskuvassa näkyvä laatikko on muuten minun helppo versio lasagnesta, tämä yksilö tehtiin Härkiksestä ja resepti löytyy täältä. 

Kokkailuiloa!

Bloggaaja yllättyi: Perheemme ei eläkään Instagram-elämää

Olemme toimituksessa saaneet tietoomme, että bloggaajat eivät sittenkään aina elä niin kuin Instagram antaisi ymmärtää. Joillekin heistä tämä tuo lisäksi suurta pettymystä. Jonkin verran suosittu Valeäiti-blogisti tilittää omassa blogissaan:

”Mua ketuttaa melkein joka viikonloppu, mutta vasta nyt tajusin miksi.

Mulla on päässäni tietynlainen kuva siitä, minkälainen viikonloppu ja erityisesti sunnuntai-illan pitäisi olla. Se menee näin.

Meillä on siistiä ja puhdasta. Olemme kaikki kotona, jossain mukavissa (mutta kauniissa) lököasuissamme. Jossain soi sopivalla voimakkuudella chilli musiikki, muutama valaisin tekee tunnelmasta mukavan.

Lapset leikkivät kahdestaan olkkarissa, ehkä rakentavat legoja. Me kokkaamme Insinöörin kanssa jotain oikein hyvää ruokaa pitkän kaavan kautta. Tai ehkä toinen kokkaa ja toinen lukee sohvalla jotain lehteä. Ei! Sittenkin kehittävää tai koskettavaa kirjaa! Ruoaksi valmistuu jotain haudutettua lihaa, vaikka ei mulla kyllä ole hajuakaan minkälaista lihaa edes haudutetaan. Punaviiniä siihen liittyy varmasti! Sitä laitettaisiin itse ruokaan ja tietysti lasiin myös, ruoanlaittoviinit katsos.

Sitten me syötäisiin koko perhe yhdessä sitä ihanaa ruokaa. Oikein rauhassa siinä niin, ties vaikka olisi villasukatkin koivissa. Raukeita hymyjä ja kikattavia lapsia. Ihanaa kun on sunnuntai!

valeäiti satu koivisto

Sunnuntai-idolini Koiviston Satu vauhdissa (kuva (C): Satu Koivisto / instagram)

Eikö ole uskomatonta. Siis että minä ihan tosissani pidän tätä kuvaa en pelkästään haaveena vaan suorastaan tavoitteena. Aivan joka sunnuntai otan asiakseni yllättyä ja pettyä siitä, ettei meillä ole tälläistä.

Että oho, mites se nyt näin että tälläkin viikolla meillä on lelut leviteltyinä ympäri kämppää, pölykoirat nurkissa ja mikään musa ei mihinkään edes kuuluisi koska lapset tuijottaa Netflixiä. Kuinka sattuikaan että me nakutetaan kumpikin sohvalla tietokoneita eikä jakseta puhua. Sängyt on petaamatta, jääkaappi tyhjä ja punaviinit meni eilen. Ruoka-aika tulee yllättäen, joten kaivetaan nyt sitten poikkeuksellisesti esiin jotain könyisiä tähteitä tai hernaria.

Jännästi aletaan joka viikko syömään kun kaikki on jo vähän kiukkuisia ja lapset repii toisiltaan pelihousuja. Toinen koski ehkä toisen LOL-palloon ilman lupaa. Ruokailu kestää jostain syystä meillä keskimäärin vain seitsemän minuuttia ja päättyy siihen kun Kakkonen juoksee salaa pois pöydästä katsomaan taas telkkaria.

Ehkä sitten ensi sunnuntaina. Tai ehkä siellä uudessa kodissa kaikki on sitten toisin.

Tai ehkä mä vaan nyt juon tän viimeisen viinin, tilaan Woltista safkat, annan lasten katsoa lisää telkkaria ja muistutan itseäni ettei meidän perhe (eikä ehkä oikeasti kukaan muukaan) ole Instagram-idyllinen.”

valeäiti ruokailu

Emme ole saaneet blogistia kiinni kommentoimaan omaa tekstiään. Haastattelupyyntöön hän vastasi yllä näkyvällä kuvalla, ilmeisesti vahingossa.

Kaikki työni – mitä niissä rakastan ja minkä voisin lopettaa

Eräänä kauniina iltapäivänä kävelin podcast-nauhoituksista hymy korvissa. Juuri lopetettu keskustelu vielä korvissani mietin miten älyttömän siistiä hommaa se onkaan, kuinka onnekas olen että saan tehdä tätäkin päivätöiden ohella. Jostain päähäni pälkähti ajatusleikki: jos joku pyytäisi luopumaan Valeäiti-jutuista tai päivätöistäni, miten valitsisin?

Erityisen suuri onni on siinä, ettei mun tarvitse valita. Työni on niin yrittäjäluonteista, että saan mahdutettua joskus työpäiviinkin podinauhoituksia, blogitapaamisia ja luottamustehtäviä. Mutta entä jos oikeasti pitäisi valita?

Ykkösenä säilyvien listalla tulee tietysti se päivätyöni. Ansainnan, vastuun ja sitoutumisen kautta. Lisäksi se on aivan mahdottoman siistiä!

Olen operatiivisena johtajana 15 hengen yrityksessä, joka auttaa isoja yrityksiä luomaan uutta liiketoimintaa toimimalla kuten startup tai niiden kanssa yhteistyössä (avainsana Corporate Venturing jos kiinnostaa enemmän). Yrityksemme myös rakentaa itse uusia yrityksiä ja sijoittaa kasvuyrityksiin. Töissä parasta on se että pääsen käyttämään aivoistani kaikki voimat ja vähän yli. Joskus kun väännämme porukalla isoa hanketta, huomaan miettiväni että pähkäilymme on niin haastavaa että pärjään juuri ja juuri. Se tuo mulle jotain omituista tyydytystä – on tosi kiva tehdä työtä jota ei oikeastaan koskaan osaa. Joka päivä teen jotain jota en ole ennen tehnyt, mietin jotain mitä joku muu ei ole vielä ratkaissut tai hahmotan jonkun asian piirun verran kirkkaammin kuin aikaisemmin. Työmme on tosi intensiivistä, mutta tosi antoisaa.

Sekään ei haittaa, että kaikki projektimme tähtäävät parempaan maailmaan. Eräässäkin hankkeessa yritämme poistaa kaikki polttomoottoriajoneuvot Delhin bilekorttelista, toisessa mietimme parempaa vanhuutta. Melko siistiä. Sitten on vielä ne ihmiset! Kivat, viisaat asiakkaat ja aivan mieletön oma tiimi.

Tämän vastapainoksi tarvitsen blogiani. Valeäiti on täysin vapaa paikka, jossa saan tehdä ihan mitä haluan ja juuri sillä vaatimustasolla joka kulloinkin mulle sopii. Blogityö on luovaa, hauskaa, sosiaalista ja palkitsevaa. Yleensä blogi ei olekaan varsinaisesti työ mutta onneksi se on vähän sitäkin – yhteistyöt tuo mukanaan sopivaa vaatimustasoa joka taas kerran opettaa ja toisaalta tutustuttaa usein aivan uusiin asioihin. Blogin kautta pääsen aivan mielettömiin juttuihin, joita ei rahalla saisi; tutustumaan luonnonkosmetiikan maailmaan tiskin takaa, osallistumaan telkkariohjelmiin, oppimaan hyväntekeväisyysjärjestön työstä (kohta käytännössäkin!). Ei, blogia ei voi ehkä koskaan lopettaa vaikka näin seitsemännen vuoden käynnistyessä hieman onkin jutunaiheista pulaa.

Podcast on työpaletistani tuorein ja ehkä hauskin. Tämäkin työ on todella haastava ja vielä vähän uusi juttu, jossa oma osaaminen on jatkuvasti koetuksella. Nauhoitusten aikaan saamiseksi on käsikirjoitettava kausi (mitä aiheita ja mitä vieraita), rekryttävä juuri oikeat tyypit ja mietittävä jokaiselle juttutuokiolle jonkinlainen runko. Valmiit jaksot pitää vielä editoida, nauhoittaa tiiserit ja mahdolliset mainospätkät sekä lopuksi julkaista tuore jakso saatesanoineen.

Itse nauhoitushetkessä on jotain samaa kuin ison strategiatyöpajan järjestämisessä. On oltava tosi skarppina seuraamassa miten keskustelu etenee, samalla kuitenkin läsnä hetkessä jotta voi tarttua oikealla hetkellä mielenkiintoiseen lauseeseen tai potentiaaliseen vitsiin. Välillä pitää kurkkia muistiinpanoja ettei jotain oleellista jää sanomatta, ilman että unohtaa kuunnella vierasta. Samalla pitäisi miettiä ettei aika mene liikaa yli puolen tunnin, että koko jutussa on jokin punainen lanka ja en kai tullut sanoneeksi jotain hölmöä. Puhetta ei voi samalla tavalla editoida kuin kirjoitusta ja siksi nauhoittaminen on niin hurjan haastavaa.

Podi on kuitenkin hirveän luontevaa tekemistä mulle. Rakastan puhumista, ihmisiin tutustumista, asioiden pähkäilyä ja esiintymistä. Valeäidin nauhoitukset on kaikkea sitä! Työssä on bonuksena aivan oma tenhonsa, jonka luulen olevan tuttua TV-työtä tekeville. Kun sen kaiken hässäkän keskellä tuntee miten hyvä tilanne keskustelussa juuri syntyi, kaikesta jännityksestä huolimatta, melkein vahingossa. Vieras sanoi jotain, jonka tiedän kolahtavan kuulijoihin tai me onnistuimme yhdessä luomaan jotain hauskaa. Nauhalle tallentui hieno tarina, vaikka todellisuudessa me istumme vähän liian kuumassa studiossa hölmöt luurit päässä.

Viime vuoden kuva, mutta saattaa pitää paikkansa tänäkin vuonna!

Podcast on myös todella intensiivistä, ja paikoitellen melkoinen aikasyöppö. Vaikka rakas onkin, podi on jo monesti ollut liipaisimella siellä tiputettavien listalla. Nyt on kuitenkin jo 9/12 jaksoa purkissa, joten eiköhän tästä vielä liveksi päästä!

Näiden lisäksi teen vielä jonkin verran luottamustoimia: hallitus-, ohjausryhmä-, advisor-töitä, suurimmaksi osaksi ilman palkkiota. Tästä syystä näistä osa on helpompi tiputtaa ja toisaalta niissä sitoutuminen on ohuempaa.

Niissäkin on kuitenkin omat erinomaiset puolensa. Luottamustehtävät ovat luonteeltaan muutaman tunnin työpätkiä, joissa minulta odotetaan aidosti vain läsnäoloa ja kommentointia. Kaikista töistäni ne tuntuvat suurimmalta kunnialta. Kokemukseni on arvostettua ja pieni panokseni tuo yleensä aina muille arvoa. Enkä joudu itse tekemään mitään niistä ehdotuksista, joita pöytään tuon! Kuulostaa härskiltä mutta juuri tämä on oikeasti tärkeää kehitystyössä. Ulkopuolisen ihmisen on helpompi osoittaa tärkeät kehitysaskeleet kun ne eivät automaattisesti tupsahda omalle to do -listalle.

Muita Ihania Tiinan upea kuva pitää paikkansa jokaisen duunin kohdalla.

Paletti kuulostaa näin kirjoitettuna vähän hengästyttävältä, mutta itse näen jokaisen tukevan toista. Somekanaviin voi purkaa aamun kiukut ja on helpompi tulla töihin; podcast on tärkeää oppia myös päivätyön markkinointiin; hallitustöistä tulee aina ajatusta myös päivätöihin ja niin edelleen. Kaikki ovat omalla tavallaan mulle tärkeitä, ja toistaiseksi ne pysyvät kaikki vielä mukana meiningeissä.

Himmailen jokaista osa-aluetta tarpeen mukaan. Joskus teen päivätöitä 30 tuntia viikossa, joskus 50. Välillä blogi jää koko viikoksi ja toisinaan (useimmiten) siihen menee hyvät kymmenen tuntia viikosta. Tehtyjä tunteja lasken harvoin, kalenteria sumplin sitäkin enemmän ja oloani tunnustelen päivittäin. Minulla on lähes aina vapaus valita mihin aikani käytän ja toisaalta vastuu tehdä sillä vapaudella hyviä päätöksiä. Joskus on tiukkaa mutta useimmiten vain ihan super mahtavaa enkä siksi ainakaan vielä osaa lopettaa näistä mitään.

Minkälainen teidän paletti on ja mikä työssä tai töissä on kivaa? Mitä jättäisit pois jos pitäisi?

 

Lue myös: 

Vaivaton Härkis® tortilla-lasagne

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy ja Suomen Blogimedia

Sain toimeksiannon valmistaa Härkiksestä® jotain juhlavaa ruokaa. Tarkistettuani ensin onko ok ettei keittiöstäni tule syntymään mitään juhlavaa ja että olen korkeintaan keskivertokokki ryhdyin innokkaasti toimeen. Vedin riman korkealle kattoon ja aloin eräänä lauantai-aamuna ns. toimittaa. 

Siinä rimassani jossain katonrajassa luki että nyt olisi hyvä hetki valmistaa jotain ihan omaa reseptiä (huono idea) ja yrittää käännyttää sillä perhe Härkis®-rakastajaksi (suuret luulot) ja hoitaa homma aivan ruokabloggaajan pieteetillä somistuksineen kaikkineen (anna mun kaikki kestää).

Lopputuloksena sain yllättäen kuitenkin aikaan aika helpon ruoan, jota osa perheestämme suostuu syömään. Kuviakin muistin ottaa.

Uskon että tämä on alku jollekin suurelle, joten jaan teille tämän uskomattoman reseptin muutamalla muutoksella! Sanon heti alkuun opettajavainaani tapaan:  älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä sanon.

härkis resepti

Helppo Härkis® ”lasagne” tortillaletuista

  • 2 pkt Härkis® Original kypsää härkäpapuvalmistetta
  • 8kpl vehnätortilloja (pieniä)
  • 2 prk tomaattimurskaa
  • 2dl ruokakermaa, maustamaton // kolmen juuston
  • n. 150g juustoa, cheddar // mozzarella
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 1 sipuli
  • 1 paprika // porkkana // nimeämäsi kasvis
  • 1 lime
  • 1-2 tlk juustokuminaa
  • Chiliä tuoreena tai mausteena maun mukaan
  • suolaa, pippuria, ripaus sokeria
  • Korianteria (voit myös jättää pois jos olet korianterivihaaja. Annan sen sinulle anteeksi, vaikka en ymmärrä)

Tee niin kuin sanon, älä niin kuin tein: Vaihda siis kuvassa oleva kolmen juuston kerma tavalliseen. Tai vaihda Cheddar Mozzarellaan. Yhdessä nämä kaksi oli liian juustoista. Kaupassa sattui myös mun reissun aikaan löytymään Härkis® Tex-mex -paketti, joten laitoin puolet sitä. Jos kaupastasi ei löydy, ei haittaa! Laitat vaan vähän reilummin juustokuminaa ja ripauksen chiliä.

härkis resepti
Valmistusohjeet: Laita heti ensimmäisenä tomaattimurskat sipulien ja pieneksi pilkotun paprikan kanssa muhimaan. Mitä pidempään ehtivät porista, sitä parempi! Älä tee niin kuin minä tein (10 minuutin hätäinen sörsseli) vaan varaa tähän oikeasti tunnin verran aikaa. Mausta keitos suolalla, pippurilla, juustokuminalla ja ripauksella sokeria. Purista sekaan vielä limetin mehu, mutta säästä pari viipaletta kyytipoikana toimivaan Coronan.

  1. Kun tomaattisose alkaa maistua äärihyvältä, laita uuni päälle 225 asteeseen, ota lämmöt pois liedeltä ja laita sekaan Härkis® Original sekä korianterit.
  2. Leikkaa tortillat saksilla puoliksi ja sitten latomaan: laita vuokaan vuorotellen tortillat, kastike, kerma, juusto ja sama uudestaan. Alimmaiseksi kuvistani poiketen (tee niin kuin sanon..) vähän kastiketta ja myös päällimmäiseksi jätetään tuhdisti Härkiskastiketta sekä juustoa isompi kerros.
  3. Paista uunissa noin 10-15min, kunnes juusto hieman ruskistuu ja kerma ehtii vähän keittyä kasaan.

härkis tortilla lasagne härkis tortilla lasagne härkis® tortilla lasagne härkis tortilla lasagne härkis tortilla lasagne
Ja kuinkas sitten kävikään?

No, minun versioni oli uunissa liian vähän aikaa, koska tuli kiire bussiin ja kuvat oli ehdittävä ottaa. Aivan liian vetelä ja vähän ohutmakuiseksi jäänyt ruoka jäi pöydälle juhlalavastuksineen yksin sillä aikaa kun Insinööri ja lapset möyrivät tontilla ja minä juoksin bussiini. Olut-parka lämpeni pöydällä samalla kun myöhästyin bussistani.

Perhe kyllä raportoi myöhemmin syöneensä ruoan melko pian kuvien jälkeen. Insinöörin mielestä ruoka oli hyvää, Ykkösen mielestä vähän huonoa mutta söi silti, ja Kakkonen ei suostunut maistamaan mitään muuta kuin tortillaa. Lapsiperhekielellä tämä tarkoittaa hurjaa menestystä!

Ruoka toimi sen verran hyvin, että harkitsen sen viemistä tuomisina uudenvuodenjuhliin, joissa on taas sata lasta ja niitä pitää jatkuvasti ruokkia. Veikkaan, että tämä menisi ihan täydestä lasagnesta pienille, myös niille jotka nirsoilevat Härkiksestä®.

Härkis® on ollut meillä vähän hankala ruoka-aine, jostain syystä (minä) emme ole osanneet tehdä ruokaa joka maistuisi kaikille. Mutta tämä oli nyt kyllä lähimpänä onnistunutta ruokalajia, joten aion kokeilla tätä kotona vielä sen 6-7 kertaa uudestaan, joka vaaditaan että lapset lopettaa aktiivisen kitinän. Samalla laitan testiin Tiinan Härkiksestä® tehdyt jouluburgerit ja Katjan bolognesen.

härkis® reseptihärkis® reseptiOnko teille löytynyt jo jotain hyviä Härkis®-lemppareita, takuuvarmoja lapsille kelpaavia reseptejä? Mielelläni otan vastaan, sillä proteiinirikkaiden kasvisruokien repertuaari taloudessamme on vielä liian kapea. Aion tehdä Härkiksestä® ja muista kasvimaailman sankareista ruokavaliomme keskustan, halusi perheeni sitä tai ei.

Kyllä ne haluaa. Kun minä sanon.

Kymmenen syyllisyyttä jota en nyt aio kantaa

Tämä viikko, ehkä vielä seuraavakin on sitä kuuluisaa joulunalusta. Konsultointibisneksessä tämä tunnetaan myös nimellä kaikki duunit kasaan jotta tammikuussa voidaan olla nälkäkuoleman partaalla.

Nyt painetaan. On konseptia, työpajaa, tarjousta ja ohjelmaa. Se on kaikki ihan ihanaa. Samalla taloprojektissa tapahtuu ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja menetettiin juuri automme eräälle huonosti sijoitetulle ojalle ja siinä töröttävälle tolpalle (onneksi kenellekään ei käynyt mitään pahemmin).

Illat menevät siis niin että minä teen blogia ja töitä ja Insinööri taloa ja töitä. Siitä seuraa useampi tekemättä jäävä asia, jolla ei juuri nyt voi mitään. Ne painavat silti mieltä, joten ajattelin tehdä pienen puhdistavan harjoituksen: kirjoitan ne tähän ja sovin että näin on hyvä.

valeäiti työt

Liikkuu liikkuu mutta eteneekö?

1. En ehdi leikkiä lasten kanssa hirveän paljon. Ehdin kuitenkin. Vartin siellä, toisen täällä. Keskitymme ruokailuun ja kävellään rauhassa kotiin. Se saa nyt riittää, tämä on kuitenkin oikeasti ohimenevä hetki. Joululomasta alkaen sitten taas nähdään (ja kinastellaan) ihan riittävästi.

2. En ehdi enkä jaksa tehdä ruokaa. Paitsi että tänään kyllä tein. Se todellakin saa riittää. Valmiit ruoat on nyt oikein hyvät.

3. En ehdi urheilla. Ei täysin totta, mutta menköön. Siis ehtisin jos haluaisin. Merkkasin urheilukerrat jo kalenteriinkin mutta tämä sää nyt ihan aidosti kyllä vähän hankaloittaa lenkkeilyä.

4. En ehdi olla jouluihminen. Ei yllätä, eikä ole uutta. Meidän perhe ei ole koskaan lähettänyt postikortteja, kuunnellut joulumusaa tai koristellut kotia ennen kuin ehkä ihan päivää pari ennen joulua. Leivottiin pipareita kerran, hyvä! Ei vaivaa pätkän vertaa, mutta pyydän anteeksi jos haittaa muita.

5. En ehdi valmistella joulupukkijuttuja. Tämä harmittaa vähän, koska turhat lahjat on pahinta. Joko ajatuksella mietittyä (mieluiten aineetonta) tai ei mitään. Tänä vuonna meidän perhe taitaa harrastaa aika paljon yleispäteviä lahjakortteja. Aion hoitaa tämän kaiken aikaisintaan 22. päivä joulukuuta.

6. En ehdi pyykätä, tiskata tai siivota. Aivan sama. Saammepahan hienon joulukuusen ja ne valmisruoat yleensä tarvitsee aika vähän astioita.

7. En ehdi kirjoittaa blogia, valmistella podcastia, muistaa Instaa. Paitsi että oikeasti teen näitä kaikkia kuitenkin, joten aivan turha syyllisyys.

8. En ehdi soitella ystävien kanssa. Tässä ei ole mitään uutta, eikä mitään erikoista – ei ehdi kukaan muukaan. Next!

9. En ehdi ylianalysoida elämääni. Tämä on vain ihanaa.

10. En ehdi katsoa The Crownin uusimpia jaksoja. Tämä on kyllä paha. Pitää korjata ensi tilassa!

Näiden sijaan aion edelleen ehtiä:

  1. Nukkua.
  2. Pussata ja halata lapsia joka ilta, ja kertoa että rakastan hirmuisesti.
  3. Soitella Insinöörille ja muulle perheelle FaceTime puheluita siirtymistä, jolloin saadaan edes vähän juteltua.
  4. Tehdä nämä viimeiset metrit kunnialla maaliin.

Deiteillä ruoanlaiton kanssa

”Hei mites tää pizzakastikkeen loppu, heitänkö pois?”

”Ei kun käytetään se siihen lasagneen huomenna.”

”Totta! Miten sä ton tajusitkaan! Ihan muina Gastronaatteina siinä!”

”No se on sun syy.”

 

Oikeastaan se on Satun syy (ansio).

Satu Koivisto on Gastronaatti-kirjojen äiti. Hän on kehittänyt jo vuosia sitten itselleen ruoanlaittosysteemin, jossa edellisten ruokien ainekset pyritään mahdollisimman paljon käyttämään seuraavien hyväksi. Tavoitteena on sopivasti laiska mutta maukas arkiruoka, jossa ruoka saadaan alle puolessa tunnissa joka päivä pöytään hyvän esivalmistelun ansiosta.

”Idea on näyttää, ettei ruoan tekeminen ole vaikeaa, kallista tai aikaa vievää – eikä keittiössä tarvitse tuntea ahdistusta, stressiä tai toivottomuutta” – Gastronaatti II.

Stressiä ja toivottomuutta. Eipä kuulosta tutulta ei!

Satun toisen toivottomuutta poistavan kirjan nimi on ”Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon”. Se on iso lupaus, ainakin minun keittiössäni. Juuri nyt minä ja ruoanlaitto emme ole rakastavaisia. Olemme ennemminkin väsynyt vanha pariskunta, jonka on vielä pakko pysyä yhdessä kattiloiden takia.

Otin kuitenkin haasteen vastaan ja Satun erittäin vahvalla tuella olemme saaneet hieman parempaa yhteyttä taas rakennettua. Teillä kaikilla ei ehkä ole mahdollisuutta itkeä reaaliajassa Satulle Instagramissa puuttuvia ainesosia tai heikkoa motivaatiota (Mutta kun mä vihaan munakoisoa! Paahda edes kerran, lupaan etten sen jälkeen pakota jos ei maistu!) mutta kirjan suosittelen ostamaan jos haluat hieman muuttaa suhtautumistasi ruoanlaittoon.

Vaikka et uskoisi rakastumiseen, tällä kyökkikirjalla on monta etua: Kirja on kaunis (siitä kiitos Satun miehen Tommin upeille kuville), selkeä ja puhutteleva. Satu osaa jotenkin kirjoittaa niin että kuvittelen olevani hänen keittiössään sitä lukiessaan. Siellä on muuten paljon siistimpää kuin meillä, eikä ruoanlaitto tarkoita likaisten tiskien ja legoröykkiöiden väistelyä. Kirjassa on myös iso liuta elämään helpottavia vinkkejä ja todistetusti muutamia törkyhyviä reseptejä, joista täällä esitelty omenapiirakka on meidänkin perheessä testattu ja hyväksi todettu.

Parasta antia gastronaatissa on Satun pienet vinkit sivujen alaosissa. Ne kannustavat salakavalasti kokeilemaan, harjoittelemaan ja testailemaan. Vinkkien avulla ainakin minä löydän itsestäni rennomman kokkailijan. Niin kuin Satu minulle Instassa sanoi: älä ole liian ankara itsellesi! Hyvä siitä tulee!

Rakastan muuten myös sitä, että ihan huomaamatta ja tekemättä siitä mitään numeroa, suurin osa Gastronaatin resepteistä on kasvisruokia.

Gastronaatti II etenee hieman satokausiperiaatteen mukaisesti aines kerrallaan, helpottaen jatkuvan virran ajattelua: kun teen tänään tästä ruokaa, huomenna siitä voi jatkaa tätä. Jos jotain kirjaan vielä kaipaan, ehkä Gastronaatti for dummies -aukeamaa, jossa olisi vaikka viikon tai kahden ruokaehdotukset.

Gastronaatin kanssa voi alkaa deittailla ruoanlaittoa ja ehkä joku päivä rakastua. Mitä enemmän vietän Satun tekstien ja reseptien parissa aikaa, sitä enemmän uskon siihen että tällä filosofialla ruoanlaitosta voi tulla kivaa.

Me olemme jo hyvässä alussa! Ekat treffit ovat olleet aivan upeita ja deittailu jatkuu ihan hyvissä merkeissä, ensimmäistä riitaa vielä odotetaan.

Parasta mitä tuon alun lasagnekeskustelun jälkeen deittailustamme on syntynyt on tämä:

I MADE THIS! BOOM!

Minä tein lonkalta munakoisopastaa. Lonkalta! Munakoisoa! Ja se oli hyvää! Peittosin kaksi suurinta arkkivihollistani.

Tein myös kerran banaanijäätelöhköä kirjan inspiroimana ja lasten välitön palaute oli miten meidän äiti on voinut osata tehdä näin hyvää jäätelöä?! Niinpä! Aikamoinen velho tuo äiti Satu!

Meistä ei ehkä koskaan tule perhe, joka kattaa kauniit astiat pöytään ja syö huolettoman vaivatta valmistettua veriappelsiinipossea (mitä se tarkoittaa?), mutta meistä voi tulla perhe, joka saa rakennettua arjen ruoan jääkaappinsa sisällöstä ilman tuskan hikeä ja taistelua siitä kenen on tänään pakko.

Nyt vain pitää huolehtia että joku ostaa sinne jääkaappiin muutakin kuin kaljaa ja maitoa.

Sanottakoon vielä että sain kirjan No Tofu Publishingilta (kiitos!) ja samassa paketissa Joonas Laurilan Juoksijan järki -kirjan (27,90€), joka sekin on suositusten arvoinen: nopealukuinen, kiinnostava tarina joka saa lähtemään lenkille ex-tempore.

Gastronaatti II:n (27,90€, ei postikuluja) voit tilata tästä. Mutta kurkkaa ensin Instan puolelta arvonta!

Lue myös: 

Kuvat 1-8 (c) Tommi Koivisto, kuva 10 (c) Dorit Salutskij