Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tässä olen, nuku vain

20 , Permalink

Kolmosella on ongelma. Se ei halua millään mennä nukkumaan iltaisin vaan herää kahden tunnin ajan vartin tai puolen tunnin välein. Päivisin se nukahtaa edelleen upeasti yksinään vaikka sänkyyn tai vaunuihin, mutta illat on ihan kaoottiset. Olen seurannut tätä tutkijatasoisella pieteetillä ja keksinyt missä syy:

Se on joku vaihe.

Uskon tähän liittyvän miljoonat uudet taidot joita nyt tipahtelee joka päivä. Se kääntyy yhtäkkiä kaikkiin suuntiin, osaa tarttua esineisiin ja vie kaiken löytämänsä suuhun. Nauraa ja vierastaa. Eilen se aloitti ensimmäiset liikkeet jotka johtavat ihan liian pian ryömimiseen. Yritä siinä sitten nukkua!

Pari viikkoa tätä on nyt kestänyt ja kaava on jatkuvasti pahempi. Joskus saan sen hetkeksi jäämään omaan sänkyyn, yleensä en. Hommaan menee kaksi tuntia aloitti sen sitten seiskalta, kasilta, ysiltä tai kympiltä. Huomasin minuun hiipivän sellaisen pienen ahdistuksen siemenen, joka kasvaa pahimmillaan peloksi tulevaa kohtaan.

Että kohta on ilta ja se ei taaskaan nukahda vaan mulla menee koko ilta tähän (tai Insinöörillä, mutta mulla on kyllä nämä kaksi salaista asetta joilla voin edes yrittää selvitä nopeammin). Aloin jo haistaa katkeruudenkin sisälläni, koska onhan se nyt jumalauta että mulla menee kaikki illat tähän!

Nukutan sitä tuntikaupalla selkäni kestokyvyn äärirajoilla. Kiroan kaikkia muun perheen tekemiä ääniä. Harmistun etten saa sanottua isoille hyvää yötä. Ja kun lopulta saan sen nukkumaan, olen niin väsynyt että menen itsekin. Upeaa vapaa-aikaa.

Kunnes sitten tajusin luovuttaa. Ei sen tarvitse nukahtaa sänkyyn itsekseen, ei sen tarvitse edes nukahtaa itsekseen. Ei mun tarvitse vaan nukuttaa, voin olla tässä vierellä. Joten tänään otin yläkertaan mukaani tietokoneen ja laitoin Netflixin pyörimään samalla kunsyötin pienen makuuasennossa meidän sängyssä, ilman aikomustakaan edes yrittää siirtää sitä.

Se nukahti. heräsi uudestaan 45 minuutin jälkeen. Syötin uudestaan. Se nukahti. Heräsi uudestaan vartin päästä tarkistamaan olenko vielä tässä. Nukahti, heräsi taas. Oletko siinä tosiaan?

Olen minä kulta, vastasin pyllyä taputtamalla. Nuku sinä vain.

Ja niin näistä illoista tulikin taas kivoja.

 

20 , Permalink

Kolmannen vauvavuoden huumaa

9 , Permalink

Olen varmaan jo sata kertaa tästä kirjoittanut, mutta pakko vielä kerran fiilistellä sitä miten kivaa tämä kolmas kierros on ollut. Vauvan kanssa eläminen tuntuu jotenkin ihan kaikin tavoin erilaiselta kuin ennen. Eilen sanoin etten ole vielä kertaakaan ollut ärsyyntynyt vauvaan, ja se on kyllä aika eri meininki kuin kahdella ekalla kerralla.

Jos tarkkoja ollaan, vertaan tässä nyt sitten koko ajan Ykkösen vauva-aikaan, koska Kakkosen syntyessä niitä oli yhtäkkiä kaksi ja elämä oli aika haastavaa ihan kaiken kaikkiaan eikä pelkästään vauvan takia.

Kolmonen on toki aika Täydellinen Vauva (™). Hän on helposti ymmärrettävä ja helposti tyytyväinen, perusterve ja hyväuninen. Kärsivällinen ja helposti tyyntyvä. Tästä meille on syntynyt hyvä kierre: minä olen rennompi koska hän on helppo, hän on entistä helpompi koska olen rento.

vauva 3kk

Koska olen myös samalla laiska, vauva on oppinut esimerkiksi nukahtamaan itse. Toki tätä ei olisi tapahtunut jos se huutaisi kuin hinaaja aina sänkyyn laskettaessa, mutta en usko että helpon Ykkösenkään kanssa olisin ikinä tätä saanut aikaan kun olisin hösännyt vauvan ympärillä väkisin siinä synnytyksen jälkeisessä masennuksessani ja ahdistuksessa.

Hereilläkin Kolmonen pärjää aika hyvin ilman minun jatkuvaa hössötystä. Jotenkin muistan että silloin ennen olin aina vauvan hereillä ollessa vähän pulassa, että mitä sen kanssa nyt sitten oikein tehdään, kuinka se pysyy tyytyväisenä?

Nyt en ajattele koko asiaa ollenkaan. Tuntuu että sehän nukkuu koko ajan. Kun Kolmonen on hereillä, se on varmaankin aika paljon mun sylissä, kulkee mukana kun touhuilen. Tai sitten se pötköttelee lattialla. Sitteriin en jotenkin ikinä muista sitä laittaa, kun sitä ei tavallaan tarvita.

En kai ole keksinyt miksi laittaisin sen siihen; jos se ei ole lattialla tyytyväinen, ei se ole sitterissäkään.

Se tuttihan jäi myös reilu kuukausi sitten pois, sitä ensin hieman spennasin koska Kakkonenkaan ei syönyt tuttia ja se tuntui välillä rasittavalta. Mutta nyt sekin vain on niin, en enää muista koko tuttiasiaa ja lopetin sen yrittämisen jo monta viikkoa sitten.

Muistelin vanhastaan, että vastasyntyneen aika menee tosi äkkiä ohi ja pian on jo tarkat paikat rytmien ja muiden kanssa. Nyt vedän ihan rotsi auki vieläkin sillä logiikalla että no sehän on vielä ihan tuore, ei sen vielä tarvitse missään rytmissä olla – ja silti ihan salakavalasti se on itse asiassa aika tarkassakin rytmissä.

Ykkösen aikana mulla oli seinällä tarkat kellonajat ja aloin mm. kerran mummolassa itkeä kun puuroa alettiin vasta valmistaa seitsemältä (puuroaika olisi ollut 19.00 ja nyt piti odottaa sen jäähtyminen ja kaikki, o-ou!).

Joka asiassa korostuu se että olen itse rennompi mutta samalla kuitenkin sen verran kokeneempi että asiat sujuu melko itsestään. Vinkkipankista löytyy monta eri variaatiota ja luottamus omiin taitoihin antaa kokeilla niitä kaikkia.

En ole itsekään ainakaan vielä siinä identiteettilimbossa, johon aiemmin jouduin. En ole pelkästään vauvan äiti, mutta kuitenkin mielelläni täysin vain vauvan äiti. Ei tunnu lainkaan pahalta lähteä kaverin synttäreitä viettämään (ainakaan sitten kun sain kotoa viestin että pullosta maistui maito), mutta ei myöskään tunnu lainkaan pahalta jättää joitain bileitä väliin.

2kk vauva

Ristiriitaisesti olen samaan aikaan aivan rakkauspäissäni ja siten enemmän vauvakuplassa kuin koskaan, ja samaan aikaan jotenkin olen vain jatkanut normaalia elämää mutta ilman päivätöitä! Aivan mahtava kombo.

Vauva vain on, osana meidän elämää ja ihanana ilon aiheena.

Vieläkin tuntuu uskomattomalta että se lupaus ihanan rennosta vauvauodesta voisi olla totta – ja kuitenkin sitä huumaa on jo neljännes koko vuodesta mennyt.

Miksi se ei jatkuisi näin hyvin?

9 , Permalink

Bugaboo Fox kokemuksia 3kk kohdalla – ostaisinko ne vielä?

Aika tilittää kokemuksia meidän Bugaboo Fox vaunuista!

bugaboo fox

Aloitetaan vuodesta 2010, jolloin olin ostamassa Ykköselle ekoja vaunuja ja ihmettelin (kateellisena) miksi ihmiset maksaa rumista laatikkomaisista vaunuista reilusti enemmän kuin paremmin toimivista muista vehkeistä. Todellisuudessa olisin varmasti ostanut itsekin Bugaboot jo silloin jos vieterihissiimme olisi sellaiset mahtuneet.

Ensimmäisten, tosi pienten vaunujen (I´coo muistaakseni) jälkeen ostimme Phil&Ted Vervet ja BabyJoggerin matkarattaat, joita myös käytettiin sisarusrattaina (selkäosa alas ja lapset peräkkäin istumaan). Lopulta Kakkoselle hommattiin vielä hetkeksi Brion Spin rattaat viimeisiin kärryttelyvuosiin ja välissä oli myös Thulen pyörävaunu jota pystyi myös juoksurattaana käyttämään. Olemme pärjänneet mielestäni aika vähillä vaunuilla suhteessa käyttövuosiin!

Tällä kertaa ajattelin että kun pienen kerrostalon tai pienen sisaruksen rajoitteita ei ole, ostan juuri sellaiset kuin haluan ja että teen taustatyöni huolella.

Valeäiti bugaboo fox Valeäiti bugaboo fox

Sitten ostin hetken mielijohteesta Bugaboot Foxit Lapsimessuilta kuin olivat hyvässä alessa. Että niin huolella se sitten meni. Syytetään hormoneja!

Olin toki ostosta ennen jo rajannut kenttää ja löytänyt muutaman ison kriteerin itselleni: vaunujen pitää olla kevyet, sillä mun selkä ei kestä nostelua kynnysten ja rappusten yli jos vaunut painaa liikaa. Haluan rullailla niillä vaivatta kaupungissa, bussissa ja metrossa. Niiden pitää pärjätä täällä metsäisessä maastossa ja kestää koko vaunuiän käytön kopasta rattaisiin ja mielellään juoksuunkin. Niiden pitää olla kauniit ja saavat mielellään olla käytetyt.

Olin jo päätynyt käytettyihin Bugaboo Buffaloihin, mutta mietin uskallanko vieläkään tähän Bugaboo huumaan lähteä. Merkin FB-ryhmä tuntui olevan täynnä ongelmia, reklamaatiota ja hajoamisia. Jälleenmyyntihinnat oli myös huimia: 800-900€ jo vuosia vanhoista vaunuista! Samalla harkitsin Emmaljungan Super Viking -vaunuja, ja etsin kumpiakin käytettyinä kuumeisesti kunnes tein tämän ex-tempore ostokseni.

Valeäiti bugaboo fox Valeäiti bugaboo fox

Bugisten jälleenmyyntihintoja seuranneena mietin ostaessani että -20% uutena ostetuista voi olla ihan hyväkin kauppa ja ostin vaunut siltä istumalta, siinä värissä missä sattuivat olemaan. Vaunut oli kevyet, mutta isorenkaiset; kauniit ja monikäyttöiset. Lisäosiensa kanssa Bugaboot ovat kuin Applen tuotteita: riisuttuja design-malleja johon saa melkein mitä vain (kalliita) lisäosia.

Niinpä meiltäkin löytyy jo käytettynä ostettu juoksurunko, johon saa siis rattaidemme istuimen kytkettyä.

Olen nyt käyttänyt vaunuja päivittäin kolme kuukautta ja uskallan jo koskea niihin laskematta kuinka monta euroa jälleenmyyntiarvosta nyt lähti. Aika arvioida, mitä tuli ostettua!

Valeäiti bugaboo fox

Bugaboo Fox kokemuksia lähiössä

Siihen tarkoitukseen, joihin rattaat alunperin tarkoitinkin, Fox toimii loistavasti: ne kulkevat kuin unelma kaupungissa päällystetyillä teillä ja ovat superkätevät julkisissa kulkuneuvoissa. Aisa menee pieneen kasaan nopeasti ja vaunut kääntyy vaikka yhdellä kädellä miten päin vain, niitä voi helposti nostaa tarvittaessa.

Vaunut on tosi kevyet ja nyt se ulkomuoto alkaa miellyttää minuakin. Rungon suunnittelu on virtaviivaista, eikä turhia osia (kuten heijastimia, eh) ole.

Jousitus on melko olematon. Renkaat on isot juu, mutta ei nämä mitkään maastokärryt ole. Niillä pärjää kyllä hiekkateillä ja sorassa, juurakossakin vähän mutta koko vaunukoppa hytkyy siinä sitten aika lailla ja ranteissa asti tuntuu tien kuopat.

Mutta: Runko tuntuu heiveröiseltä, erityisesti aisan kohdalta. Pelkään että jonain päivänä se ottaa ja napsahtaa rikki, aisaan en uskalla ladata paljon yhtään painoa kun tuntuu että se raksauttaa rungon keskeltä rikki. Ehkä kuvitelmaa vain, jota korostaa Facebook ryhmistä opitut ongelmat.

Valeäiti bugaboo fox

Kokoon taittaminen ja avaaminen on kyllä juuri niin työlästä kuin pelkäsinkin. Kyllähän sen oppii ja se onnistuu, mutta osat ovat aika jäykkiä ja vaativat sormilta paljon. En tiedä saanko näitä enää talvikohmeessa kasaan.

Tavarakori on ok tilava mutta vaunujen kanssa vielä hankala kun koppa tulee niin lähelle verkkoa. Sinne on siis vaikea tunkea kamaa. Tosin, se ei myöskään niin helpolla sotkeennu kun ei ole ihan avoin lava.

Kuomu on tosi hyvä, sillä se tulee niin pitkälle eteen että se sulkee vaunukopan hyvin. En ole tarvinnut sitä perinteistä vaunuverhoa ollenkaan! Kuomun venyvä trikoinen kangas oli alkuun minusta hiukka outo, mutta ei siitä mitään haittaa ole toistaiseksi ollut. Keltainen väri on pirtsakka ja erottuva mutta myös kaikki pörriäisten mieleen. Kesällä siinä oli välillä kymmeniä pieniä kärpäsiä samaan aikaan. Plussana: Myös vauva rakastaa tuota väriä ja jaksaa hereillä katsella kuomuaan.

Valeäiti bugaboo fox

Parasta vaunuissa on niiden keveys ja lisäosien valtava määrä. Esimerkiksi vaunukoppa irtoaa rungosta tosi helposti ja sen voi nostaa turvakaaren muodostamasta kahvasta jos nukkuvan vauvan haluaa siirtää johonkin. Samoin toimii muuten myös ratasversiona, näin kun vanha Bugis-fani Minttukin Lintsillä nukkuvan Myyn sillä nosti!

Se vaunukoppa muuten on aivan älyttömän suuri, vauva vie siitä alkuun ehkä kolmanneksen. Siispä se on loistava jemma. Laitan sinne kaiken ylimääräisen jonka haluan olevan käsillä helposti.

Vaunujen mukana tuleva sadesuoja on huono vaunukopan kanssa; se ei peitä itse koppaa lainkaan. Ratasversiona se varmaankin toimii hyvin kun ei ole niin paljon kastuvia osia mutta tähän ekaan vaiheeseen ostin Elodie Detailsin ison suojan kokonaan peittämään.

Design-vaunuissa ei tietenkään ole myös mitään rumia heijastimia. Liimasin runkoon polven korkeudelle ja eteen Ipanaisesta ostamiani mustia tarraheijastimia, toivottavasti toimivat hyvin.

Mietin tätä juttua kirjoittaessani, ostaisinko vaunut nyt uudestaan. En ole ihan varma, koska selvitystyöni jäi hieman kesken. Periaatteessa joo, pääsääntöisesti olen ollut ihan supertyytyväinen näihin nyt. Kuivilla kaduilla vaunut toimii kuin unelma.

Talvi vähän jännittää. Kun isompi sora ja juurakko tuntuu jo epämukavalta, miten mahtaa loskamössö maistua? Katson kateellisena naapurin superjousitettuja Briolla isolla alaosallaan – niillä varmaan kelpaa rullata kauppaan talvellakin.

Samoin ratasosaan siirtyminen on jännä paikka, Bugaboo-vaunuissa kun on aika omintakeinen istuin. Ehkä palaan näihin kumpaankin tilanteeseen sitten kun sen aika on.

Juuri nyt sanoisin että ostaisin edelleen nämä, jos alennuksella saisin. Täyteen hintaan en ehkä pystyisi, hinnassa on niin paljon brändilisää jota en ole valmis itse maksamaan (ymmärrän toki nytkin maksaneeni sitä, antakaa ristiriitani anteeksi! Syytetään hormoneja!).

Valeäiti bugaboo fox

Sekalaisia vinkkejä ensimmäisiin kuukausiin vauvan kanssa

11 viikkoa jo takana kolmatta vauvavuotta. Nyt tässä ollaan jo niin pro että aikaa jakaa vinkkejä. Tämä lista on täysin ammattitaidoton, subjektiivinen, omakohtainen ja epäkattava. Nautittavaksi omalla riskillä.

Ekat viikot vauvan kanssa

Älä käytä ensimmäisten viikkojen aikana rintsikoita. Ne painavat turhaan ja tulee kipeyksiä tai tulehduksia. Tissit on sitä paitsi niin täynnä että näyttävät hyvältä ilmankin. Sen sijaan, osta pari pakettia esim näitä Hennesin imetystoppeja ja käytät niitä yötäpäivää.

Ekojen viikkojen aikana myös (ainakin) kokoa isommat vaatteet kaikkialta on erittäin suositeltavaa.

Laita oman patjasi päälle kosteussuoja ja lakanan päälle iso pyyhe. Maitoa tilattu, pissaa luvassa, kakkaakin hyvällä tuurilla!

Ota sängyn viereen juomapullo josta voi juoda myös makuulla.

Syötä kaksi kertaa samasta rinnasta. Suihkutisseys vähenee ja vauva saa rasvaisempaa takamaitoa.

Tyhjä tissi tilaa kropaltasi aina lisää maitoa. Älä siis pumppaa rintoja tyhjäksi silloin kun vauva ei syö, muuten sulla on vaan kohta kahta kauheammin maitoa siellä.

Maidonkerääjät pitää aluksi rinnat hyvävointisina ja voi auttaa herumista sekä vähentää suihkutisseilyä. Kun vauva syö, pidä kerääjää toisessa. Voit myös pitää niitä tyhjinä rintsikoissa syöttöjen välillä niin nännit saa lepoa. Konkarin vinkki: Muista että sulla on se siellä täysi kerääjä rintsikoissa ennen kuin kumarrat.

Myöhemmin kun maito tasaantuu, saat toisen tissin hiljenemään syötön aikana kun painat nänniä voimakkaasti (julkisella paikalla sen voi tehdä aika huomaamattomasti niin että pitää käsivartta siinä päällä ikään kuin silittelisi vauvan kasvoja). Sama kikka saattaa auttaa suihkutisseihin!

Nuku korvatulppa yhdessä korvassa (toinen tyynyä vasten) niin et herää vauvan joka ähinään mutta kuulet kyllä kun oikeasti nälkä iskee.

Älä syötä yöllä heti ekoista ähinöistä vaan odota oikeasti itkua. Usein ne ähisee vaikka tunninkin ilman että on oikeasti nälkä.

Röyhtäyttäminen ei ole pakollista ellei kuplat vaivaa vatsaa.

ipanainen

Tarvikkeet vauvalle ja äidillekin

Rintapumppu on tosi monille tarpeen. Käsipumppu riittää suihkutissien taltuttamiseen ja alun pinkeyksien helpottamiseen.

Älä osta Lidlin liivisuojia, jos kertakäyttöisiä käytät. Sen lisäksi että ne on kovat ja epämukavat, ne on yksittäispakattu muoviin (ilmeisesti hygienia-asia, mutta mielestäni tarpeeton ellet ole luovuttamassa maitoa).

Osta muutama jättiharso. Taiteltuna ne ovat riittävän paksuja yöimetyksiin sinun ja vauvan alle tulvaa vastaanottamaan, ja muussa käytössä niistä löytyy aina joku nurkka jolla vielä kehtaa pyyhkiä. Lisäksi ne ovat parasta kapalointimatskua.

Liewoodin sukat pysyy aivan sairaan hyvin pienessäkin jalassa.

Bravadon Body Silk Seamless imetysliivit on pehmeitä, mutta tukevia, tissit näyttää vielä hyvältä. Boob Fast Food Sport liivi tukee kävelyllä hyvin.

Imetysvaatteita kannattaa olla muutamia (erityisesti jos olet mekkoihmisiä!), mutta tavallisten yläosien alle voi hyvin pukea myös aiemmin mainitun topin ja sitten vaan paidan helmaa nostelemaan!

Sekalaiset kikat vauvan kanssa

Kapaloi, vauvasi nukkuu paremmin. Se ei ole vaikeaa, laitan joku päivä Instaan nopean videon siitä kuinka se tapahtuu. Kapalointiin ei tarvita ihmeellisiä varusteita, iso harso tai pyyhekin käy. Valmiit kapaloliinat eivät ole välttämättä just sun vauvalle sittenkään oikean kokoisia. Ne Swaddle-puvut on ihan ok, mutta edelleen myös harsolla pärjää.

Nuku aina kun vauva nukkuu on ihan paskaa. Se nukkuu varmuudella lähinnä niinä aikoina kun sinua ei nukuta tai haluaisit syödä. Sen sijaan kokeile tätä: nuku aina kun puoliso on kotona. Silloin saat varmuudella vauvan syötettyä ja hiljaiseksi vaikka itse nukut sinulle sopivaan aikaan.

Laita yksi tai kaksi vaippaa salapiiloihin. Yksi ainakin vaunujen alaosaan, ehkä toinen auton hanskalokeroon. Voin luvata että tulee hetki kun sulla ei olekaan vaippoja mukana. Muista vaihtaa piilovaipat muutaman kuukauden välein isommaksi!

Vie kitisevä tyyppi hoitopöydälle. Kaikki vauvat rakastaa olla siellä.

Älä ylikäsittele vauvaa. Kun vauvalla on kaikki hyvin ja se on hiljaa, anna olla vaan. Älä muuta olosuhteita. Kun se alkaa vähän kitistä, anna olla. Katso hetki muuttuuko tilanne jollain pienellä avulla. Mutta kun se alkaa oikeasti vaatia, astu pian palvelukseen ettei tule ns. tilat päälle.

Kokeile rohkeasti kaikenlaista. Vauvat on ihmeellisiä olentoja, joilla on kummallisia mielitekoja. Jotkut tykkää nukkua harso naamalla, toiset haluaa tutin suuhun.

Ah, yritä muuten saada se tutti elämääsi. Se pelastaa merkittävästi enemmän kuin mitä siitä vieroittaminen mahdollisesti saattaa joskus verottaa. Tutin voit antaa heti kun imetys sujuu hyvin.

Laita vauva nukkumaan ensimmäisistä unen merkeistä.

Syötä vauva ensimmäisistä nälän merkeistä, ja aina jos et ole varma mikä vaivaa.

Jos vauva nukahtaa tosi aikaisin yöunille, syötä se kun menet itse nukkumaan vaikka vauva onkin unessa. Saat pidemmän ekan pätkän itsellesi.

Vauva ei voi päiväsaikaan nukkua liikaa, syödä liikaa, olla sylissä liikaa.

Sitten kun imetys jo sujuu hyvin, kokeile aina välillä osaako vauva syödä myös pullosta, jotta pääset joskus myös itse syömään pullosta. Ei siis tarkoitin ulos kotoa.

Vauvan vatsavaivat

Yritä asennoitua positiivisesti, älä anna paukuttelun viedä kaikkea energiaasi. Vatsavaivoja tulee joka vauvalle, se kuuluu prosessiin, vaikeinta on viikot 6-10. Pienet itkut saa hallittua sylillä, kanna siis paljon.

Ole ruokasalapoliisi. Erityisten vaikeiden päivien ja öiden kohdalla yritä miettiä mitä olet itse syönyt. Imetysdieetti yleensä rajaa pois suklaan, ehkä kahvin, pavut ja chilin. Nyrkkisääntönä: mikä äitiä pierettää, se vauvaa itkettää.

D-vitamiinista ei tule vatsa kipeäksi, mutta sen kyytipoikana käytetyistä öljyistä voi tulla. Kokeile vaihtaa vesipohjaiseen.

Vauvan hieronnat (ja vyöhyketerapia, osteopatia yms) voi auttaa, ks. esim tästä ohjeet.

Röyhtäytä syötön jälkeen, täällä on hyviä ohjeita.

Kakka auttaa! Kakan tekemiseen hyväksi havaittuja asentoja on selällään jalat koukussa (esim vanhemman polvien päällä) hengailu sekä ns. vessanpönttöasento: vauvan selkä vatsaasi vasten, toinen kätesi kannattelee vauvaa kainaloista ja toinen tekee “riu’un” polvitaipeisiin.

Vauvan kakka voi olla tosi monen näköistä mutta jos se menee ihan vihreäksi ja limaiseksi ja samalla vauvalla tulee punoitusta peppuun tai poskiin ja selvästi vatsavaivoja, se voi olla allergian merkki. Salapoliisihattu päähän ja neuvolaan juttusille!

Kun usko loppuu

Puhu ääneen vaikeista tunteista ja pyydä aina apua. Kerro puolisolle mitä kaipaat, se ei vieläkään osaa lukea ajatuksiasi (vaikka totta kai pitäisi)

Tässä tulee seuraavan vuotesi tärkein mantra: “se on vain vaihe”. Mitä tahansa käyttekään läpi vatsavaivoista rintaraivareihin tai haalarikiukutteluun, se on vain vaihe, joka muuttuu pian toiseksi. Siis kun asiat on hyvin, koita nautiskella. Kun huonosti, koita odotella (ja silloin toimii myös toteamus “jaha, nyt on näin”).

 

NOIN! Olette varmasti useassa kohdasta eri mieltä ja se on helt okej, kommenteissa saa jakaa vasta-argumentteja tai omia parhaita vinkkejä! Mitään vastuuta en ota mistään!

Lue myös:
Taaperoversio kuuden vuoden takaa

Kaikki kuvien tarvikkeet (paitsi vauva vaatteineen) myynnissä Ipanaisella, osan olen saanut.

My day: Päivä kaksikuisen vauvan kanssa

Minua kiinnostaa aina kauheasti muiden vauvojen päivärytmit (en tiedä miksi), joten ajattelin jakaa yhden päivän meidän arjesta nyt kun rytmiä alkaa jo täälläkin näkyä! Aion tehdä tämän saman muutaman kuukauden välein, jotta itsekin näkee miten arki ja elämä tässä vauvavuoden myötä muuttuu.

Tässä siis yksi vuorokausi kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa!

Päivä vauvan kanssa: 2kk

päivärytmi 2kk vauva

Aloitetaan edellisestä illasta ja yöstä. Kolmonen menee suoraan tissiltä (tutti ei kelpaa yhtäkkiä, ehkä vatsavaivojen takia. Söin pari päivää sitten vahingossa maitoa) hieman ennen yhdeksää nukkumaan. Yö on vähän normaalia huonompi. Tavaksi tulleen kello kahden ja kuuden syöttöjen lisäksi vauva herää neljältä, ja ensimmäinen syöttökin on jo puoli kahdelta. Neljältä syötän sen saadakseni itse taas unta, mutta kuudelta saan sen sentään rauhoittumaan pystyasennolla ja seuraava syöttö on vasta 7.20. Tähän me yleensä heräämme mutta nyt jatkamme kumpikin unia herätäkseni 8.10 Kakkosen ulvontaan. Ah, ihanat aamutoimet käynnissä siellä!

Aamu

Autan Kakkosen matkaan ja Kolmonen herää vasta 8.45, paljon myöhemmin kuin yleensä. Teemme aamutoimet, hänelle pesut ja puhtaat vaatteet, mulle aamiainen. Kolmonen seurustelee iloisena sitterissä kunnes väsyy ja siirtyy 9.30 tissin kautta ekoille unille. Minä kirjoitan blogia.

10.20 Kolmonen heräilee, vatsa vaivaa. Vaipassa pörisee, mennään vaihdolle. Seurustellaan super iloisen ja juttelevan tyypin kanssa, puhtaaseen vaippaan tulee toinen satsi. Leikkaan vauvan kynsiä ja laitan pyykkejä (ne voi tehdä liikkumatta hoitopöydän luota) ja hassutellaan – kunnes sitten loppui jaksaminen. Tyyppi väsyy ja alkaa raivota. Pesen hampaani vauva kainalossa ja puen sille seuraavan kerroksen vaatteita.

Väy-väy-väy-väsyitkun saattelemana puen Kolmosen karvahaalariinsa ja villamyssyynsä ja syötän alakerran sohvalla vaunujen vieressä.

Klo 11 syötän vauvan ja se nukahtaa, taas rinnalle. Siirrän sen vaunuihin ja vaihdan omat vaatteet.

11.30-12.50 olemme ulkona kävelyllä, vauva nukkuu koko matkan.

Kotiin tulemme ninjamoodissa – yritän pitää mahdollisimman vähän uusia ääniä enkä riisu vauvaa. Se jää viileään kellariin nukkumaan ja minä hiivin yläkertaan. Lämmitän itselleni samantien lounasta koska arvaan että kohta se herää ja pitää heti syöttää ja hoivata. Avaan myös tietokoneen jos saisin pari roikkuvaa sähköpostia samalla kirjoitettua.

Vaan kuinkas kävikään, tyyppi nukkuukin reilusti ja posottaa pitkät unet! Ehdin kirjoittaa kaikki rästisähköpostit, jesss!

Ykkönen tulee kavereineen koulusta vartin yli kaksi. Reipas kolmosluokkalainen herättää ja riisuu vauvan, sillä mun on pakko syöttää se jo ettei syöttöväli paisu liikaa yli kolmen tunnin (tämä oli suositus unikouluttaja Sleepy.fi:n Marialta livessämme).

Seuraavat kolme varttia hengaamme. Vaihdan vaipan ja kevennän sisävaatteita, makoilemme yhdessä olkkarin matolla, imuroin pari minuuttia ja hän saa hetken maha-aikaa lattialla. Tyyppi on tosi iloinen ja puhelias, kunnes käy taas niin sanotut kissanpennut ja uni alkaa painaa aivan yhtäkkiä kesken parhaan leikin. 15.15 pakkaan väy-väy-vauvan vaunuihin ja suuntaamme bussiin. Hän nukahtaa 15.30 bussissa tutti suussa, mahtavaa että tutti kelpaa taas!

16.00 matkaamme bussissa koulusta haetun veljen kanssa, ja vauva herää. Shit. Ihan liian lyhyet unet näkyy fiiliksissä ja loppumatkan tunnelmat kaikuu bussissa kaikkien iloksi. 16.20 olemme kotona ja syötän beben. Alkaa joka maanantainen stressi; puoli tuntia aikaa saada väsynyt ja vastusteleva Kakkonen syötettyä ja puettua vaikeisiin futiskamoihin (ne sukat, hrrr). Onneksi Insinööri tulee normaalia aikaisemmin auttamaan, sillä minä istuin sohvalla yhden kanssa eikä pelkkä ääniohjaus olisi millään riittänyt (pue. nyt. ne. sukat.).

Jossain vaiheessa sekoilumme keskeltä lähtee Ykkönen vähin äänin ja hyvissä ajoin omalle tanssitunnilleen. Tunnollinen raukka, jää välillä ihan paitsioon näiden kahden vaativamman välissä.

17.00 pojat ovat vihdoin ulkona kotoa, lämmitän itselleni eilisen noutoruoan jämät Kolmonen kainalossani.

17.30 kolmonen nukahtaa syliin. Otan tämän itselleni taukona, katson telkkaria näiden lyhyempien unien ajan. Joo elikkäs ajassa 17.38 se onkin sitten taas hereillä. Äh. Tyyppi on kyllä aika tyytyväinen. Istuu sylissä ja pureskelee mun sormea. Nytkö ne hampaat jo alkaa kiusata?

Kymmenen yli kuusi annan tyypille vähän lepoa. Eli imetän. Vauva nukahtaa rinnalle melkein samantien ja nukkuu vihdoin lähes tunnin. Seitsemän aikaan se herää supertyytyväisenä syliin hengailemaan – kunnes jotain tapahtuu. Insinöörin sylissä alkanut kitinä yltyy jäätäväksi huuudoksi joka ei mene millään ohi. Ollaan ns. tiloissa.

Ehkä vatsakipuinen, ehkä yliväsynyt, who the hell knows. Siellä se kuitenkin huutaa pää punaisena eikä mikään kelpaa, ei äiti ei isi ei tutti eikä tissi, ei kanniskelu, vaipanvaihto tai hieronta. Huulet täristen hän raivoaa kun kapaloimme hänet ja yritän vielä kerran syöttää. Kahdeksalta illalla se lopulta onnistuu ja pieni paketti simahtaa rinnalle silmät vielä itkusta turvonneina.

Nostan vauvan syötön jälkeen pystyyn koska maito on taas mennyt sisään noin sekunnissa. Jaaaa sen seurauksena hän on taas hereillä ja jää sänkyyn pyörimään. Huudan insinöörin neidin seuraksi ja menen itse suihkuun.

Sama rumba jatkuu. Sängyssä väännetään yliväsynyttä kitinää joka rauhoittuu vasta rinnalla, johon nukahtaa heti. Ja heti kun yrittää siirtää, se herää. Lopulta syötän vielä kerran varttia yli yhdeksän ja nyt odotan kunnolla syvää unta. Livautan tutin sopivassa kohdassa tissini tilalle ja saan vauvan unten maille kunnolla. Menen sanomaan isoille lapsille vielä hyvät yöt, ja siirryn alakertaan hyvin ansaitulle kaljalle. Katson vihdoin sitä telkkaria ja menen siksi liian myöhään nukkumaan, mutta tämä pieni oma hetki teki kyllä hyvää.

Yöllä vauva herää keskiyöllä (outo aika) syömään, syötän kummaltakin puolelta ja voitan sillä viisi tuntia yhtenäistä unta meille kummallekin, vauva kainalossani.

Semmoinen päivä oli eilen! Paljon hymyjä mutta myös paljon itkua ja loppujen lopuksi aika paljon vauvassa kiinni olemista. Vaikka unitunteja tuli tosi paljon vuorokauteen (17,5/24), kyllä mun päivästä iso osa meni vauvan hoitamiseen silti. Kiva päivä mutta myös kivaa että tänään vuorossa oli kaupunkipäivä ystävän seurassa.

Vauvan päivärytmi 2kk kohdalla:

Imetyskertoja vuorokaudessa: 10
Vaipan vaihtoja: 8? 10? En pysy laskuissa mukana.
Vauva nukkui päiväunia: Viidet: 1h + 3h + 30min + 8 min + 50min + yöunet noin 12h = 17,5h vuorokaudesta.
Päivän aikana kertyi askeleita: 10 195
Suoritetut kotityöt: Yhdet pyykit pesty, minimaalinen imurointi
Oma fiilis: 8/10, illan itkut verotti kokonaisuutta

vauvan päivärytmi 2kk

Vauva 2kk – ei enää mikään vastasyntynyt

No niin, nyt on tultu siihen pisteeseen että joudun kertomaan ihmisille vauvan olevan jo kaksikuinen. Se on paljon enemmän kuin kahdeksan viikkoa. 

vauva 2kkvauva 2kk

On ihanaa kun vauva kasvaa ja kehittyy, muuttuu jatkuvasti enemmän ihmiseksi eikä pelkäksi vauvaksi. Tunnen, kuinka sumuisin vastasyntyneen kupla poistuu niin hänen kuin minunkin päältään. En enää ajattele enää ihan joka hetki pelkkiä vauva-asioita, en ajattele ihan kaikkea vauvan kautta. Suurimman osan kyllä.

Hän tuntuu jo vakiintuneelta perheemme jäseneltä, vaikka edelleen unohdan laskea viiteen ja lupaan huoletta autosta tilaa naapurin lapsille. Onpa paha jos välillä unohtaa lapsen tai pari! Vielä en voi sanoa että ”tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina”, sillä ihan hyvin muistan vielä ajan ennen Kolmosta ja se on edelleen tutumpaa kuin tämä poikkeustila.

Poikkeustila hälvenee päivä kerrallaan ja uusi normaali syntyy. Me olemme nyt vauvaperhe, minä olen nyt kotiäiti. Se alkaa upota tajuntaan. Jännä hämärän rajamailla –fiilis – samaan aikaan tunnen kuinka kaivaudun sieltä jostain verkkareiden ja maidonkerääjien (joita en enää tarvitse!) alta kohti kotiäitiyttä ja normaalia toimeliaisuuttani, toisaalta yritän vieläkin vimmaisesti hakeutua suorittavaan työmoodiin ja sittenkin pitää kynsillä kiinni vastasyntyneen kuplani rippeistä.

2kk vauva

Osaan jo ottaa iisisti ja nautinkin siitä, mutta kun tarpeeksi monta päivää menee vain nukutellessa toista mahakipuineen, alan polkea paikallani. Onneksi meillä on jo paljon nautinnollisia rutiineja. Maanantaina hoidellaan asioita, tiistaina näen usein rakasta ystävääni. Torstaisin on treeniryhmä ja perjantaina ollaan melko usein jossain ihmisten ilmoilla.

Olen päässyt siis jo treenaamaankin! Hyvin varovaisesti aloitin pari viikkoa sitten mammaryhmässä, joka tuntuu juuri nyt todella ihanalta. Kroppa on ihan outo vielä niin koostumukseltaan kuin muodoiltaankin, mutta tuntuu tosi hyvältä liikuttaa sitä edes vähän. Tällä kolmannella kerralla olen paneutunut tosi paljon palautumiseen ja jopa aktiivisesti edesauttanut omaa hyvinvointiani, siitä kohta lisää.

Sivupoluilta takaisin pääasiaan: se vauva.

vauva 2kk

Vauva 2kk ikäisenä:

  • Painaa 4,6kg, pituutta 56,5cm  (+1kg ja +3cm)
  • Vaatekoko 56/62
  • On löytänyt kätensä. Ristii niitä, laittaa suuhun ja välillä osuu jopa sitterin lelukaaren leluihin
  • Viihtyy lattialla pidempiä pätkiä ja alkaa kohta selvästi harjoitella kääntymistä
  • On päässyt sitteriin ja viihtyy siinä muutaman minuutin kerrallaan
  • Toisin kuin kuukausi sitten, rakastaa vaunujaan! Saattaa olla niissä melkein tunnin hereillä tyytyväisenä.
  • Herää öisin 2-3 kertaa syömään, pisimmät unipätkät jopa 8h

Kahden kuukauden ikäinen vauva on ihana, tietysti. Niitä hymyjä jaellaan jo ihan joka hetkessä ja sellaista tulevaa nauruakin jo enteilee tuo tärisevän innostuksen köhinä. Hän myös juttelee, kiekuu ja komentaa ihan hirmuisesti ja tuntuu lähes että ymmärrän mitä sanoja siellä örinän takaa tulevaisuudessa tapaillaan – tiedostan toki ettei näin voi olla mutta antakaa minun nyt hetki kuvitella.

Hereilläolon pätkät lisääntyy jatkuvasti ja välillä on päiviä jolloin päiväunille on tosi vaikea sammua ja jäädä. Niinä päivinä (kuten tänään) alkaa illalla vähän meitä kumpaakin kiristää, vaikka hän kyllä hereillä pääosin tosi tyytis on. Nämä sylipäivät vain ovat mulle fyysisesti rankempia.

Päivärytmissä alkaa löytyä, mikä on aivan super mahtava juttu. Teen tästä oman juttunsa myöhemmin, nyt riittää että kerron hänen heräilevän vain kahdesti yössä syömään, parhaimmillaan vain klo 03 ja klo 06 – halleluja!

Vauvalla alkaa myös olla tunteita! Muitakin kuin apua nyt on nälkä kuolen heti hoitakaa tämä! -tunne. Joskus tyyppi on selvästi innoissaan, välillä hän pelästyy. Sellaista suupielet alaspäin mutrusuuta alkaa näkyä enemmän, mikä on jotenkin kovin liikuttavaa.

Viikot 6-10 ovat muistaakseni tutkitusti vauvan itkuisinta aikaa eikä mahavaivoilta oikein voikaan välttyä vaikka kuinka suklaansa jättäisi syömättä. Tämä kolmas kierros on tässäkin kuitenkin armollisin: sellaisia tunnin kestäviä pää punaisena huutoja ei ole tullut, vain keskimääräistä hankalampaa kakkaamista silloin tällöin. Maidon laitoin kuitenkin itseltäni tauolle hetkeksi, ja se tuntuu auttaneen pahimpiin poreisiin.

Suurin muutos vauvassa on ulkoinen. Nyt kun sitä katsoo, ei oikeasti enää voi sanoa sen olevan vastasyntynyt vaan ihan täysi vauvahan tuo on. Alla kuvat parin päivän ikäisenä, neljän viikon ikäisenä ja kahdeksan viikon ikäisenä. Jotain on tapahtunut.

vastasyntynyt vauva 4 viikkoa vauva 2kk

Tästä piti tulla vain nopea vilkaisu vauvan elämään, mutta koska hän otti ja simahti taas yöunille jo kahdeksalta ja nukkui myös (!) viime yönä niin hyvin että sain itse jopa viiden (!!!) tunnin unipätkän, energiaa riittää. Jatkan kuitenkin nyt jonkun toisen tekstin parissa, se on moro!

Lue myös

Vauva 1kk: Ensimmäinen hymy ja kunnon kaksari

Vauva isolla ikäerolla sisaruksiinsa oli bestest idea ikinä

”Jos ihmiset tietäisi miten siistiä tämä on, kaikki haluaisi kolmannen lapsen tällä ikäerolla”, hän sanoi ja me muut nyökyttelimme päätämme. Samalla ihmettelin miten tässä näin kävikään, että käyn ekaa kertaa perhekahvilassa ja heti tapasin kaksi kaltaistani äitiä: sylissä pieni vauva ja kotona useampia reilusti vanhempia, koululaisia. Iltatähtien äitejä siis.

Siinä hälveni yksi pelkoni riks ja raks. Minähän olin varma etten tule kohtaamaan ketään kaltaistani toisen kierroksen äitiä ja niin vain ensimmäiset kohtaamani olivat kaikki samassa veneessä kuin minä. Sitä paitsi naapurista löytyy tismalleen sama setti, kaksi viikkoa nuoremmalla vauvalla.

iso ikäero lapsilla

Moni muukin silloin raskauden alussa listaamistani peloista on osoittautunut turhaksi: vauva oli terve, synnytys meni upeasti ja sisarukset ovat täysin hullaantuneita uuteen ihmiseen. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut toistaiseksi ihan superkivaa. Etenkin nyt arjen alettua ja isompien ollessa päivät koulussa joudun oikein pysähtymään päivisin huomatakseni että elän sitä unelmaa mitä minulle luvattiin, mutta jota en uskaltanut uskoa.

Se kolmas on kuule nautintokappale. Siinä sitä voi kölliä päivät kotona ja nauttia siitä vauvanhuurusta isompien lasten ollessa koulussa. Kuin olisi ensimmäinen vauva ja kaikki aika maailmassa mutta ilman sitä jäätävää ahdistusta ja kaiken uuden opettelua. Nyt on rauhaa, malttia, vähän osaamistakin ja silti se auvoisa vauvakupla jossa ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin sen vauvan hoito.

Ei esikoisen painetta, ei toisen lapsen synnyttämää taaperon + vauva -sekoilua. Pelkkää vauvaa, tuttuja haasteita ja nippu ratkaisuja takataskussa. Lisäksi vielä ihana, haikea tieto siitä että tämä on viimeinen kerta sekä rauhoittava muisto siitä että nämä kaikki ovat vain lyhyitä vaiheita ja aina on edessä jotain vielä siistimpää.

Toistaiseksi tämä vauvakuplani on ollut vaaleanpunaisin, höttöisin ja varmin koskaan. Voin kerrankin huokaista ilman valehtelua kuinka haikeaa on että tämä aika on jo menossa ohi. Olen ihan aidosti törkeän fiiliksissä tästä vauvameiningistä, vaikka olen vannonut useaan otteeseen etten ole vauvaihmisiä. Tavoitteenani oli vain selviytyä ehjänä näistä parista ensimmäisestä ”kamalasta” kuukaudesta, jotta pääsen kiinni niiden ihanimpien aikojen odotteluun, sinne jonnekin puolentoista vuoden kohdalle.

Eipä tarvitse kärvistellä ei. Sen sijaan tekisi mieli pyöristää alaspäin vauvan ikää ja olla ainakin ajattelematta sitä että ihan pian sen ikä pitää lausua kuukausissa, ei viikoissa. Voi haikeus (uskomatonta että todella tarkoitin tuota sanaparia!)

Niin että jos kaikki tietäisi miten ihanaa tämä voi olla, kaikki miettisi vielä sitä kolmatta.

iso ikäero lapsilla

Lue myös: 

Onko vörttii?

Onko vörttii* juoda kahvia, kun tietää että se voi vaikuttaa päiväunille nukahtamiseen

avata karkkipussi kun se voi herättää vauvan

meikata, kun ei näe ketään muuta kuin iltapäiväkerhon ohjaajan ja oman perheen

pestä pyykkiä, kun paita on maidossa tunnin sisällä

tai oikeastaan; viikata mitään kaappiin kun ne on kuitenkin kohta taas käytössä, pesussa, kasassa

tai oikeastaan; pukeutua, kun saa kuitenkin olla jatkuvasti vetämässä tissiä esiin

käydä suihkussa kun on kuitenkin hetken päästä hiessä, kuolassa, maidossa, kakassa, ruoassa

syödä väsymykseensä suklaata, kun siitä voi tulla vatsavaivoja vauvalle

soittaa ystävälle kun kuitenkin lapsi alkaa huutaa puhelun aikana

avata tietokonetta kun kuitenkin se herää juuri silloin (tämä on helppo: ei)

…saada vauva?

On.

*vörttii on nuorisolaisten käyttämä ilmaisu, tulee englannin sanoista “worth it”. Tiedän sen olevan trendikäs ilmaisu, koska mulla ei ole hajuakaan olenko ymmärtänyt sen oikein ja lisäksi käytin termiä ”nuorisolaiset”.

Kymmenen asiaa joista tulee yllättävän kova ääni

Tiedät sen hetken: olet hyssyttänyt vauvaa hämärässä huoneessa, koittanut saada sitä rauhoittumaan omaan sänkyynsä. Olet siinä kriittisessä vaiheessa, jossa vauva on ”drowsy mut awake” eli mahdollisuudet hyvään itsenäiseen nukahtamiseen on läsnä. Silmät lurpsuvat, pysyvät yhä pidempään kiinni. Itkuinen äninä alkaa vaimentua, hengitys rauhoittuu. Liike pysähtyy. Se nukahti! Nostat varovasti kätesi pois pehmeältä mahalta ja valmistaudut poistumaan ääneti paikalta.

Sitten tapahtuu jotain, mikä normaalielämässä ei saisi huomioitasi lainkaan. Tulee joku näistä äänistä ja herättää vauvan. Ääniä, joita et edes normaalielämässä kuule, mutta nukutustouhuissa varot viimeiseen asti.

1. Selän naksahdus

Varma klassikko, jolta yli parikymppiset vanhemmat eivät voi välttyä. Siinä sinä olet, vauvasi sängyn laidalla, kätesi poistumassa täysin äänettömästi ja ninjamaisin liikkein pois nukahtavan vauvan päältä. Suoristat selkäsi – etpä suoristakaan. Itse asiassa joudut pysymään valitsemassasi asennossa vielä vartin verran, että vauva pääsee syvään uneen. Muuten jokin kymmenistä parasta ennen päiväyksensä ohittaneista nikamistasi naksahtaa.

Et tule koskaan näkemään yhtä outoja liikesarjoja kuin sen ninjavanhemman joka yrittää poistua vauvansa sängyn ääreltä herättämättä.

2. Farkkujen pukeminen

Sitä kahinan määrää! Oh lord! Kun paksu kangas muotoutuu pukijaansa vasten tai mikä pahinta – jos farkkuja sillä tavalla viskotaan että koipi mahtuisi niistä sisään – se on kuin vanhanaikainen purjealus antaisi kaikkien kankaidensa paukkua löysänä tuulessa. Toivoisin kaikkien pukeutuvan pelkkään silkkiin, viskoosiin tai ihan vain kääräistäviin kankaisiin. Jossain toisessa huoneessa.

3. Imetysrintaliivin soljen napsahdus

Sen voi tehdä tosi, tosi hitaasti. Painaa vain imetysliivien solkea milli kerrallaan alaspäin, hellästi toiselta puolelta vastaan tullen. Tai peiton alla, siellä vaimenee kaikki. Voi myös jättää koko luukun auki, yksi paikallaan pysynyt tissi ei ole sen arvoinen että nyytti heräisi. Tai sitten voi tyhmänä naksauttaa sen suoraan paikalleen ja kärsiä seuraamuksista.

4. Kaiken maailman ovet

Ovia EI suljeta kokonaan, kai nyt kaikki sen tietää! (Paitsi nämä äänieristetyt ovet ovat kyllä aika hyviä, ne kannattaa kyllä pitää kiinni.) Silloin jos ovi on pakko sulkea, se avataan näin: ensin vedät ovea itseäsi vasten, ettei se kolise ja liiku yhtään kahvaa painaessa. Sitten painat kahvaa hitaasti mutta määrätietoisesti alas. Hilitse ja hallitse oven liikkeitä yhtäjaksoisesti oven avaamisen ajan. Ja huom: kun kuljet ovesta läpi, älä törmää siihen. Tämä on täysin aiheellinen varoitus.

5. Laturin irtoaminen töpselistä

Kännykän laturia ei noin vain vedetä töpselistä, siitä seuraa aivan kamala kolahdus. Ei, sormet laitetaan sinne ”väliin” hieman pehmentämään ääniä ja taas kerran tämäkin toimenpide tehdään hi-taas-ti. Voisit vaikka tavan vuoksi laskea aina vähintään kymmeneen mitä tahansa tehden. Paitsi jos toimenpide on sellainen ettei ääntä todella voi välttää, silloin se tehdään laastarimetodilla – kertarykäisyllä.

Laastarin kääreistä tulee muuten yllättävän kova ääni.

6. Nenän niiskautus

Tähän kohtaan kuuluisi myös aivastukset, mutta mehän tiedämme että aivastaminen on vain heikoille. Sen voi välttää. Valuva nenä on hankalampi. Jostain sen rään on päästävä pois ja nyt kun muistetaan missä asennossa tämä nukutusninjamme on (selkä edelleen samassa kaaressa kuin nukuttaessa, pää vauvaan kohdistettuna), on väistämätöntä että nesteeksi muuttunut nukutushiki löytää tiensä sieraimestasi pois – maata kohti.

Nähdäkseni vaihtoehtoja on kolme: a. niiskautat ja herätät b. pyyhit hitaasti hihaasi c. annat tipan tippua vauvan päälle.

(Turengin yliopistossa on parhaillaan käynnissä väitöskirja jossa tarkastellaan korreloiko valittu vaihtoehto suoraan sen kanssa kuinka mones lapsi on kyseessä.)

7. Kaikki kilahdukset

Ihan kokemusperäisenä asiantuntijana väitän että vauvat heräävät varmimmin äkillisiin korkeisiin ääniin.

Imurointi? Ei tunnu missään. Ilotulitukset naapurin takapihalla? Loistava taustaääni! Mutta metallinen hiuspinni kylpyhuoneen lattiaa vasten? Pelisi on pelattu.

Kaikista kilahduksista pahin on tietysti haarukan kilahdus, sillä se laukaisee vauvassa lautasheijasteen.

8. Suurin osa vetoketjuista

Vetoketju. Saatanan keksintö. Erityisesti sellainen, joka sulkee vaikkapa vauvan makuupussin. Tähänkin on tekniikka jolla sen saa tehtyä hieman hiljaisemmin, joten paheksun syvästi ihmisiä jotka noin vain ajattelematta sen vetävät kertarykäisyllä kiinni. Barbaarit.

9. Meidän yläkerran portaiden viimeinen lankku

En ymmärrä miksi olemme rakentaneet puurakenteisen talon, mehän suorastaan kutsuimme osaksemme vääränlaisia ääniä. En myöskään ymmärrä miksi 3/5 perheestämme ei tajua välttää tätä ääntä. Katsovat minua kuin sekopäistä kun demonstroin että ”tästä näin katsokaa hyppäätte vain suoraan toiselle askelmalle ihan vessan kynnyksen vierestä, ei se ole niin vaikeaa oikeasti!”

10. Ajatuksen ääni

Tiedän, tuntuu uskomattomalta että ajatuksista voisi lähteä ääntä. Mutta niin se vain on, voit itse kokeilla!

Jos ajattelee tiettyjä triggerilauseita nukkuvan vauvan lähellä, vauvan korvaan tulee valtavan voimakas, kimeä ääni joka herättää sen välittömästi. Triggerilauseita on monenlaisia ja ne toimivat kaikilla kielillä, mutta tiedeyhteisö tunnistaa ainakin seuraavat lauseet: ”vois vaikka itsekin vähän nukkua”; ”syön jotakin tässä välissä”; ”nyt teen  [asian x] mikä on jäänyt roikkumaan” ja pahin kaikista on tietysti, erityisesti someen jaettuna ajatuksena, ”se nukahti vihdoin!”.

 

Tekstin saa jakaa puolisolle. Parempia unia toivotellen, supernänninne.