Ja taas nousi verenpaineet.
Suurimmaksi osaksi erään täysiä karjuvan vauvan takia, mutta satuin samalla selaamaan juuri kotiin kannettua Vauva-lehteä. Sivulla 38 alkoi ärsyttää: siis minkä ikäisiä nämä äidit oikein on? Piti oikein tarkistaa, joten lähdin kirjoittamaan muistiinpanoja.
Vauva-lehden artikkeleissa esiintyvät äidit esikoisen syntyessä olivat: 21, 33, 30, 19, 19, 17(!), 20, 23, 24, 24, 31, 23, 19, 19, 25, 23, 31.
En haluaisi olla ikärasisti, mutta on siinä musta jotain outoa että kaksikymppiset tai alle (6/17kpl) on Vauva:n maailmassa ihan normaali-ikäisiä ensisynnyttäjiä. Kolmekymppiset on reilusti kaksikymppisten alakynnessä, ja yli 35 (0 kpl) on jo tässä seniori, outo tapaus, joka esiteltäisiin vain jossain artikkelissa ”mikä on hyvä ikä saada lapsi”.
No mikä on hyvä ikä saada lapsi? Itse halusin aina noudattaa äitini mallia: 25, 27, 30. Päädyin vähän myöhästymään, aloitin 28 -vuotiaana. Toisaalta kaksi niitä oli jo 29-vuotiaana. Kolmonen ei tosin ole vielä pilke kenenkään silmäkulmassa. (31v pamahtaa maaliskuussa 2014, tulee kiire).
Fysiologisestihan kaksikymppiä on huomattavasti parempi kuin kolmekymppiä. Kulttuurisesti taas 30vee on totutumpi normi. Elämän rakentamisen kannalta omasta mielestäni olisi hyvä olla koulutettu (asteesta riippumatta vaikka meidän lapsista vähintään maistereita tuleekin) ja työelämässä kiinni. Ihan vaan että kaurapuuroa riittäisi jatkossakin. Nelikymppinen on mun näkemykseni mukaam ihan yhtä hyvä ikä kuin muutkin, mutta kroppa voi olla toista mieltä.
Mitä mieltä te olette? Mulla on lähipiirissä kaikkia vaihtoehtoja, ja kaikki on loistavia äitejä ja kuumia kissoja vailla pidätysongelmia. Eli niistä en saa vastausta.
Miehistä tässä nyt ei tarvitse puhua, nehän hoitaa vaan alussa jonkun yksityiskohdan ja sitten onkin konjakin ja sikarin vuoro. Ja sikari on kaikkien ikäryhmien mielestä pahaa.