Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Faktoja elämästä vauvan kanssa.

Se vauvasi joka ei koskaan puklaa tekee sen ensimmäistä kertaa ystävän uudelle villamatolle. Kaaressa.

Vauvan ekat SePat (selkäp****t) tulee kesken kyläilyn jossain missä on postikortin kokoinen vessa ilman laskutilaa ja naamasi kokoinen lavuaari.

Ja ensimmäinen NiPa (niskap***a) tulee ulkomaanmatkalla vuokra-auton turvakaukaloon keskellä pientä kylää, jossa ei ole pysäköintiä, juoksevaa vettä tai oikeastaan edes vessoja.

Kun tapaat esimiehesi / entisen poikaystäväsi / kuulun somevaikuttajan sinulla roikkuu puoli tissiä ulkona edellisen syötön jäljiltä. Se on itse asiassa niin varmaa, että jokaisen imetyksen jälkeen on suositeltavaa kysyä keneltä tahansa vastaan tulevalta ihmiseltä hei anteeksi, mutta ethän näe tissiäni? 

Samasta syystä selfieiden kanssa on pidettävä erityistä varmuutta ensimmäisten kuukausien ajan. Nyt saatat ajatella että hei kyllä mä tunnen jos mulla on tissiä ulkona, mutta et sinä tunne. Valtava nännipihani voi todistaa sen sinulle halutessasi. Monella eri kuvalla.

Jatketaan tissilinjalla seuraavan faktan parissa: Normaalisti hyvin syövä vauva vetää jäätävät rintaraivarit kun yrität imettää huomaamattomasti kesken yleisötapahtuman. Nyt tiedämme varmuudella että se tissi vilkkuu kun yrität tähdätä sillä huutavan vauvan suuhun hiljentääksesi sen.

Jos peset neljä koneellista pyykkiä saat itsellesi keskimäärin kahdet puhtaat alushousut.

Vauva herää syvästä unestaan sillä hetkellä kun tartut lusikkaan / haarukkaan. Tämä lautasheijasteeksi kutsuttu vauvaheijaste on paljon vähemmän tunnettu, mutta aivan yhtä varma kuin käsieen heiluttelun aikaan saava Moron. Kun sinä yrität syödä, vauva herää.

Juuri kun vauva on nukahtamassa, aivastat. Onneksi olet äiti, koska ne osaa aivastaa ääneti. Äidit muuten osaa myös huutaa kuiskaamalla ja kiroilla sensuroidusti. Voi perjantai sentään.

Se ääni ei koskaan ole ”vain ilmaa”. Paitsi jos kello on neljä aamulla, silloin me kyllä sovimme että se oli vain ilmaa.

Jos sinusta tuntuu että jossain ympärilläsi haisee vähän kakka, se todella olet sinä. Vaihda paita ja pese kädet, muista katsoa myös naama.

Varmat merkit synnytyksen käynnistymisestä

No niin rakkaat lukijat, on alle viikko laskettuun aikaan. Sopiva hetki alkaa tarkkailla niitä synnytyksen merkkejä, mitä moni jo minulta kyselee! Ymmärrän, sillä kaikkihan me haluaisimme tietää milloin se auto-onnet.. synnytys on tulossa. Olenkin tarkkana kuin porkkana nyt joka päivä, oloani tunnustellen mm. näiden seuraavien merkkien avulla:

Ärtymys

Kuulemma juuri ennen synnytystä tuleva äiti voi olla hyvin, hyvin ärtynyt. Selittämättömästi tiuskia perheelleen ja olla vain yleisesti huonolla tuulella. Haluaa ehkä vetäytyä omiin oloihinsa ja saatat kuulla hänen sanovan (useasti) “antakaa mun nyt olla”.

Tämän merkin mukaan minä olisin ollut synnyttämässä jo noin tammikuussa. Vuonna 2011.

Väsymys

Tästä on sitten kahta koulukuntaa. On niitä jotka sanoo että juuri ennen synnytystä ollaan niin väsyneitä että tekee vain mieli nukkua päikkäreitä, sitten on heitä jotka kokee saaneensa aivan selittämättömän energiapiikin juuri ennen. Hmm. Jos selittämätön väsymys on synnytyksen merkki niin olen ollut synnyttämässä noin vuodesta 2007.

Tästä tulikin mieleen että voisin nyt ottaa pienet päikkärit. Juttu jatkuu ellen ala synnyttää (lause, joka pitää laittaa näinä päivinä kaiken perään)

Ei tullut vauvaa, jatketaan.

Supistukset

No nämähän ne selkeä merkki on, eikö? Supistukset tulevat niin kipeinä että niihin herää, ne tiukentuvat ja ovat selkeitä. Kyllä ne sitten tunnistaa kun ne tulee, kaikki sanovat. Jep, tai sitten käy niin kuin minulle Ykkösen kanssa: Supistelin tosissani todella kipeästi 7h, soitin jo synnärille ja kellotettiin supistuksia. Sairaalakassi jo melkein kädessä vedin vielä panadolia naamaan ja siihen ne sitten loppuikin.

Toki supistelut jotain ennustivat – tyttö syntyi sitten heti kahden viikon päästä. Kakkosen kanssa viisastuneena en uskonutkaan supistuksia lainkaan ja meni aika monta tuntia tajuta että synnytys on käynnissä. Kyllä sä sen sitten tiedät, pah.

Supistukset voi olla aivan yhtä epävarma merkki kuin mikä tahansa muukin, vasta listan viimeinen merkki on aika varma.

Limatulpat, lapsivedet

Jos lapsivedet hulahtaa sillä tavalla miten elokuvissa niin sitä voi pitää aika varmana lähestyvän synnytyksen merkkinä. Jos kuulet poksahduksen ja noustessasi seisomaan allesi muodostuu valtava lätäkkö, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä synnärille. Sitten on ne kaikki muut tapaukset, jotka ovat hieman hankalampia.

Moni pitää (ällöttävää) limatulppaa ja sen irtoamista synnytyksen merkkinä. Mutta tuota, miten tämän nyt kauniisti sanoisi. Raskauden loppuvaiheessa housuihin tulee sellaista kamaa päivittäisellä tasolla että siitä on aika vaikea tietää mitä sinne housuihin tupsahti; pissaa, lapsivettä, limatulppa vai eilinen pastakikkare? Ken tietää. Ellei seoksella ole silmiä, en olisi kovin huolissani.

Limatulppa on ailahtelevainen kaveri, kuten eräs seuraajani osasi vinkata:

”Limatulppa! Sitten kun limatulppa irtoaa vauva syntyy vuorokauden sisällä.
…paitsi jos on mun kuopus niin käynnistetään viikko sen jälkeen.”

Lapsiveden tihkumista pelkääville on omat testinsä ja aina kannattaa mennä näytille jos huolettaa. Kuulemani mukaan on vain hiukan noloa kuulla kätilöltä pissineensä housuun – tosin nolouskerroin kasvaa jos menit pissahousujesi kanssa sairaalaan ambulanssikyydillä.

Paha olo, vatsa sekaisin

Tuleva äiti voi myös tarkkailla suolensa tilaa. Omituinen, pahakin olo ja ehkä jopa löysä vatsa voivat enteillä synnytystä!

Tosin siellä vatsassa asustaa nyt sellainen kolmepuol, neljä kiloa nyrkkeilevää mustekalaa jota ei kiinnosta lainkaan nojaako se sinun virtsarakkoosi, palleaan vai suolen seinämään. Paha olo silloin tällöin on aika taattu.

Muut ihmiset

Mites, onko ollut jotain merkkejä? Mitä luulet itse, milloin syntyy? Joko?!?!?!

Jos et itse muista olevasi ihan superraskaana, voit luottaa kyllä siihen että muut muistaa. Enkä tarkoita tätä ilkeästi, on ihanaa että muitakin jännittää viimeiset hetket! Pidä tätä kuitenkin varmana merkkinä siitä että kohta rytisee!

Wanhan kansan sanonnan mukaan: Jos sinulta kysellään merkkejä vähintään kerran päivässä..olet saamassa lapsen, joku päivä aika pian.

Sylissäsi on vauva

Tämä on jo melkoisen varma merkki. Mutta koska raskauden aikana sitä saattaa vähän ote todellisuudesta herpaantua, ole tarkkana! Tarkista ettei kyseessä ole muiden vauva! Jos lähellä on toinen äiti, tarkista miten hän vauvaa katsoo.

Voit myös tsekata onko vauva vähän ällön limainen ja alasti. Jos sinäkin olet ällölikainen ja alasti ainakin osittain, on melko varmaa että kyseessä on oma vauvasi ja olet juuri synnyttänyt. Onnea!

Tulossa pian: vinkit käynnistykseen

Eikä tässä vielä kaikki! Tämä listahan ei ole mitään verrattuna siihen “näin saat synnytyksen varmuudella käynnistymään”- vinkkikimaraan, joka seuraa raskaana olevaa naista yhtä sitkeästi kuin pieni hien haju. Tämänkin tekstin julkaisu tulee kerryttämään alleen vinkkejä käynnistykseen vaikka niistä ei ollut puhetta eikä niitä pyydetty.

Palaamme tämän huippusuositun ja -mehukkaan aiheen pariin sikäli kun ellen ala synnyttää! Eli varmasti!

Valeäidin vinkit – hyvät rutiinit äitiyslomalle

Takana viikko kotona. Olen valunut moodiin ameeba, jossa kaikkeen tekemiseen menee vähintään kolminkertainen aika vanhaan arkeen verrattuna. Saan noin kello kymmenen itseni kuntoon, jossa olisin normipäivänä kello kahdeksan.

Vanhoista kokemuksista osaan sanoa että parin viikon päässä tämä sama “valmiina päivään” tilanne koittaa ensin kello 12, sitten kello 14 ja lopulta ei ollenkaan. Kolme viikkoa tästä hetkestä ja Insinööri alkaa varovasti kysellä “kävitkö tänään missään” kun kohtaa minut samoissa verkkareissa ja takuissa kuin aamulla lähtiessään. Se on toki tavallaan ihan hyvä tavoitetila, onpahan ainakin levätty!

Silti aavistan että niinä päivinä minut saattaa viimeistään illalla vallata pieni masennuksen tynkä ja löydän itseni itkemästä lattialta ”minusta ei ole mitään hyötyä kellekään!!” ihan niin kuin se eilen näkemäni kuusivuotias Honkkarissa.

Varjellakseni itseäni itseltäni tein muutaman perussäännön näihin loputtomiin tyhjän ajan täyttämiin päiviin. Näitä on hyvä noudattaa niin kauan kun elämässä ei ole muuta rytmiä. Sitten kun vauva saapuu, kaikki menee kuitenkin ihan sekaisin mutta tämän pohjan päälle voin varmasti rakentaa silloinkin.

valeäiti äitiysloma rutiinit

Valeäidin vinkit – hyvät rutiinit äitiyslomalle

Siistiydy. Meikkaa joka päivä, se herättää ihan eri tavalla. Tai ei kai ole pakko meikata, harjaa edes hiukset. Ne voi myös pestä silloin tällöin. Sen verkka-asunkin voi muuten pyöräyttää välillä koneessa – tai jopa pukea jotain muuta päälle? Ei? Vaihda edes pikkuhousut hyvä ihminen, olet häpeäksi itsellesi.

Tee yksi hyödyllinen asia päivässä. Päivät ei tunnu ihan samalta mössöltä, jos saa edes jotain aikaan. Tähän lasketaan mm. Dead to me:n loppuun katsominen (oli kova!) ja Auschwitzin tatuoijan loppuun kuuntelu (vielä 25% jäljellä) sekä yhden blogijutun julkaiseminen (sen kirjoittaminen vastaa kahden päivän saavutuksia).

Tee yksi kiva asia päivässä. Harjoittele sitä omien toiveiden miettimistä ja ääneen lausumista. Mitä haluat tehdä? No tee se, nyt on aikaa! Tähän täysin liittymättä: tarvitsisin uusia Netflix-suosituksia.

Lepää: Toisilla on ruutuaika (sitä älä herranjumala ota käyttöön, liian paha), ota sinä lepoaika. Ainakin tunti tai kaksi päivässä kyljellään pötköttelyä. Jos et muista, vauva kyllä ilmoittaa tästä. huom: ei julkisilla paikoilla vaikka Ikea tähän tarkoitukseen sopivalta tavallaan tuntuikin.

Hengaa vauvan kanssa: käytä päivästäsi kohtuuttoman suuri aika yrittäen saada videoille noita ihan hulluja muuvseja. Kun se ei kuitenkaan onnistu, katsele möyrintää ja yritä ymmärtää miten päin se siellä on. Puhu vauvalle. Voit esim sanoa: “mene valoa kohti, sun pitäisi olla jo pää alaspäin”.

Puhu jonkun aikuisen kanssa (jonka kanssa et ole naimisissa). Muista että Insinööri on vain ihminen, vieläpä Insinööri. Ei se kestä sitä kahden tunnin puhetulvaa joka ryöppyää illalla ulos suustasi. Puhu jonkun muunkin kanssa päivän aikana. Hirveän kivoja asiakastutkimuksia ja lehtitarjouksia on muuten tällä hetkellä ilmoilla, vastaa vaan rohkeasti joka puheluun jatkossakin!

Vain yksi jälkiruoka päivässä. Tämä on paha, tosi paha. Muista myös että jätski on jälkiruokaa vaikka sen söisi ensin ja että karkki ei ole välipalaa. Sinnittele, kohta saat salmiakkia rajattomasti.

Käy ulkona vähintään kerran. En ole ihan varma miksi, mutta koska olen suomalainen olen kuullut että näin pitää tehdä. Ilmeisesti happi on kemiallisesti erilaista ulkona.

Loppuun vinkki viitonen: tosi monta näistä saa yhdistettyä kun köpöttelee lähikauppaan ostamaan karkkia ja moikkaa myyjää! Kohokohta!

Kymppi vanhemmuuspistarista! Osasin!

2 Permalink

Jos vanhemmuudessa harrastettaisiin pistareita, olisin saanut taannoisesta suorituksesta kympin.

Autossa tuli taas radiosta jotain tosi perheystävällistä, Kaalimatoa tai kondomikauppaa. Siinä sitä taas kuunneltiin koko perhe ihan tyytvväisenä (eli me aikuiset korvat punaisena toisiamme vilkuillen, päättäväisesti kanavaa vaihtamatta) niin-ei-lapsille-sopivaa mainosta, jonka päätteeksi Ykkönen kysyy:

”Äiti mikä on kondomi?”

Lainkaan häkeltymättä, nolostelematta tai viivyttelemättä vastasin:
”Se on sellainen mikä laitetaan pippelin päälle kun harrastetaan seksiä, ettei tule lapsia.”

Ykkösen vastaus?

”Okei.”

Ja keskustelu päättyi.

Mä niin ruletan! Tai ainakin kehityn jatkuvasti paremmaksi!

Suoraan puhuminen on toki meidän perheessä ollut aina ihan suosittua (muistattehan vielä ”puutikku pimppiin” -tapauksen?) mutta ei se ihan aina näin nappiin ole mennyt. On meidänkin pistarihistoriassa pari vähän ohuempaa kohtaa. Kuten se, kun kerroin että jos nainen ja mies on alasti vierekkäin, niille voi tulla vauva.

Tästä kuitenkin jo vähän teille muillekin inspiraatiota, joskus tässäkin pelissä onnistuu! Nautitaan nyt tämän pistarin tuloksista, seuraava neljämiikka on todennäköisesti ihan nurkan takana odottamassa!

Lue myös: Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun

2 Permalink

Kihomatojen parhaat puolet!

Meillä on takana yli seitsemän vuotta päiväkotiuraa. Kuukauden päästä se loppuu hetkeksi ja kummatkin isot lapset ovat koululaisia. Nyt oli siis mitä mainioin aika saada ensimmäistä kertaa koskaan kylään kihomadot eli kavereiden kesken tuttavallisemmin kihikset!

Kihikset saavat luonnollisesti suuret inhon puistatukset monessa aikaan eikä se nyt mikään kivoin löytö ole. Kihiksillä onkin varsin kurja maine: ovat ällöttäviä, hankalia, vaikeasti poistettavia vieraita ja hyi kauhee nyt vaan kun niitä ei halua ajatella, älä edes puhu niistä. 

Raukat, kurjassa maineessa vaikka yrittävät vain loisia ja lisääntyä. Minäpä kerron teille kihomatojen hyvät puolet!

Tulee siistiä. Myös kahden viikon päästä!

Kavereiden karkoitukseen kuuluu yksi lääkeannos ja sitä seuraavana päivänä ”tavallinen viikkosiivous” sekä kaikkien pehmeiden asioiden pesu: vuodevaatteet, yöppärit, yökaverit (siis lelut, ei sillä tavalla kaverit), käytössä olevat pyyhkeet jne. Aikaa toki kuluu hommaan mutta ai että kun saa kerrankin oikein hyvän syyn sille että koko talo todella on siivottava valokatkaisimia myöten! Tulee kuulkaa oikein sohvatyynyt pestyä ja lattiat mopattua, kyllä kelpaa (kahta viimeistähän ei oikeastaan kukaan käskenyt tekemään, mutta älkää kertoko sitä Insinöörille.)

Parasta on se että kaikki toistetaan seuraavan lääkesatsin kanssa kahden viikon päästä – seuraavana päivänä kun kavereita löytyi vielä hengissä ja homma pitikin pyöräyttää vielä uudestaan! Näin siistiä meillä ei ole koskaan ollut!

Hanskat kädessä nukutut yöt

Kaikki erikoisnukkumisjärjestelyt ovat lastemme mieleen. Joko pitää nukkua jossain oudossa paikassa tai erikoisissa vuodevaatteissa. Tällä hetkellä Kakkonen nukkuu Ykkösen huoneen (munaisella) lattialla korkealla tyynyllä ja Ykkönen ryömii aina yöksi pussilakanansa sisään. En minäkään tiedä miksi, mutta hän pitää siitä.

Parasta ikinä on ollut se että jo kahtena yönä on saanut nukkua puuvillahanskat kädessä! Tämä yöllinen munienraapimisesto on lapsille hauskaa ja voisi muuten toimia myös aikuisille. Miehille.

Käsipesurutiineihin tulee ihan uutta pontta ja kynnet on tip top

On hieman eri asia pyytää lasta kolmatta kertaa käsipesulle ihan muuten vain osana normaalia käyttäytymistä kuin tokaista ohimennen ”no jos sä haluat syödä niitä matojen munia niin sitten tietysti voi jättää pesemättä”.

Samalla narratiivilla kynnet pysyy poikkeuksellisen siistinä ja lyhyenä.

Koko perheen yhteiset touhuillat

Kivasti saatte olla muutaman illan keskenänne kun siivoilette, ei ole kauheasti vieraita tulossa kylään! Jos joku vähän raskaampi olisikin tunkenut paikalle, ”meillä on kihomatoja” karkottaa kyllä viikoiksi nekin pois! Yhdessä touhuillessa ympäri taloa bondataan kivasti ja kaikille kasvaa hyvä iltapalanälkä vuodevaatteiden palasia ulkona heilutellessa.

Tosin nuudeleita ei kukaan halua syödä. Enää koskaan.

Mahdollisuus ihan uuteen synnytystarinaan

Olettaen että tästä ensimmäisestä aallosta edes eroon päästään (toimiiko lääke, kutiaako, ei kai toi just raapinut, mitä toi valkoinen tuolla on?), saamme jännätä vielä 5-7 viikkoa ehtiikö seuraava sukupolvi luoksemme. Sehän tarkoittaisi lyhyellä matikalla että meillä olisi toinen lääkehoito siellä raskausviikolla 40 päällä, joten arvat kannattaa heittää peliin – saako vatsatautisynnytys sittenkin voittajansa kihomatosynnytyksestä??

Lapset oppivat nielemään tabletteja kokonaisena

Hoitoon kuuluvat lääkkeet pitää niellä kokonaisena, jotta ne matkaavat tappokohteensa luo ehjänä. Tätä ennen lapset eivät ole koskaan osanneet nielaista mitään lääkettä kokonaisena, nyt oli opittava ja niin ne teki! Homma pelitti koska tehtiin siitä jännä yhteinen kisa ja koska kaikille kokonaisena nielaisseille oli luvassa kova palkinto, eli numeroimattoman listamme ykkössija:

Punainen kakka

Lääkehoito lupasi ”värjätä ulosteen punaiseksi”. Melkein kuin sanoisi että pissasi alkaa laulaa, tätä on kuulkaa odotettu! Punainen kakka!

 

Näin päättyy kihomatoraportti numero yksi. Toivomme että se on viimeinen missään kohtaa internetiä koskaan ja erityisesti meidän perheessä.

PS. Mitä tykkäsit kuvituskuvasta? Haluatteko että jaan pastakakun ohjeen, olisiko seuraava somehitti? Hyvää ruokahalua!

Viisi vinkkiä arkeen palaamiseen

4 No tags Permalink

No ni, loppiainen tuli ja meni. Se on pyhät ja juhlat ohi ja vain neulaset jaloissasi muistuttaa siitä hetken levosta, jonka sait. Ellei perheessäsi sattunut olemaan yksi tai kaksi pikku pöpöä, mutta ei mennä nyt siihen.

Jos teidän perheessä eletään yhtä nuhteessa kuin meidän, teillä oli edessänne aikamoinen shokki tänä aamuna. Kukaan ei saanutkaan nukkua kymppiin. Muutenkin koko edessäsi avautuva viikko saattaa tuntua juuri nyt aika kammottavalta.

Miten niin pitäisi pukeutua johonkin vaatteisiin ja ehkä meikatakin? Mistä nämä kaikki palaverit tulivat, kuka on Wilma ja miksi sillä on minulle niin hirveästi asiaa?

Kohtahan se helpottaa. Olet taas turvallisesti arkesi mankeloima viimeistään helmikuun puolella, mutta tämä tammikuun toinen viikko aina ottaa luulot pois kuin pikkudippi avantoon suoraan sängystä. Mutta sen ei tarvitsisi olla niin! Tässä raudanlujat vinkkini tästä viikosta selviytymiseen (ei kliinisesti testattuja)*:

1 – Älä avaa Wilmaa.

Ei siellä mitään supertärkeää ole. Tai no oli siellä joku kielen valinta -info ja juttua uinnista, mutta kyllä se lapsi ne jostain kuulee ja kertoo sinullekin. Tai sitten se ui pikkareissa, onpa paha.

2 – Älä tee ruokaa.

Voitte ihan hyvin mennä vielä tämän viikon einesten, Woltin ja ananaskonvehtien yhdistelmällä. Finnit naamassasi tarvitsevat ravintoa etteivät kuole liian ärhäkästi.

3 – Älä vältä sokeria, viiniä, lihaa tai M-kirjaimella alkavia ruokia.

Uudenvuodenlupaukset on ihan ok mutta uudet upeat dieetit kannattaa aloittaa joko jo ennen vuoden vaihtumista tai vasta helmikuussa. Silloin olet kaikista suurin voittaja minimityöllä! Tammikuun eka on maailman huonoin aika aloittaa – olet väsynyt, luonto on pimeä ja kaikki muutkin tsemppaa saaden sinut tuntemaan itsesi väsyneeksi luuseriksi. Helmikuussa kaikki muut lupailijat luovuttaa ja sinä mahdut salille. Odota vain sitkeästi.

Hyvin ajoitettu suklaa ja yksi pieni iltahömpsy tekevät oikein hyvää tässä(kin) kohtaa vuotta.

4  – Älä yritä liikaa.

Se on ihan turha vaatia itseltään vuoden parhaita suorituksia vuoden vaikeimpina päivinä. Annat vaan rohkeasti kaiken turhan olla! Lapset saa roikkua kännyköissä juuri niin paljon kuin haluavat, sinä saat katsoa just niin paljon sarjoja kuin pahalta/hyvältä tuntuu. Jos alkaakin tuntua siltä että jotain pitäisi tehdä, muistuta vain itsellesi: Ensi viikolla sitten.

Älä esimerkiksi yritä kirjoittaa hauskaa blogikirjoitusta. Kaikki kuitenkin näkevät sen läpi.

5 – Älä vielä luovuta.

Joulun suhteen. Tai elämässä muutenkaan. Anna talvivalojen ja joulukoristeiden loistaa, kastele amaryllistäsi (tämä ei ollut kiertoilmaisu) ja pukeudu sitkeästi vain verkkareihin – kotona, huom. Hitto soita vaikka joululauluja jos siltä tuntuu, kunhan et ihan vielä anna aivojesi tajuta että se oli nyt siinä.

Keskity siihen että saatte itsenne ja lapset suunnilleen ajoissa aamulla jonnekin suunnilleen oikeaan paikkaan ja sieltä illaksi kotiin. Kaikki muu voi vielä odottaa ensi viikkoon, jolloin unirytminne on taas vähän lähempänä luterilaisia kahdeksan aamuja ja kauempana välipäivien brunssiaikaan heräämisestä.

Ja näin me laskettelemme riittävän aikuisuuden tasolla ensimmäisen tammiviikon läpi! Seuraavalla viikolla olet jo sen verran turtunut että jaksat ihan hyvin tilata viikon safkat verkosta, käydä yhdellä lenkillä ja pestä perheelle koneellisen puhtaita alusvaatteita.

Tammikuuta on enää muutama kuukausi jäljellä, kyllä se siitä!

* On toki olemassa vaihtoehto, jossa siivoat koko kodin tänään, teet päivälliseksi salaattia ja setvit kaikki kura- ja varavaatteet huomiseksi valmiiksi. Myllytät pari koneellista pyykkiä ja tilaat jonkin valmiin ateriakassin ensi viikoksi sekä huomiselle ruokaa verkkokaupasta. Pakkaat kassit valmiiksi aamuun ja saattelet hyvin ulkoilutetut lapset iltaunille ajoissa, heti perusteellisen pesun ja kynsien leikkuun jälkeen. Mutta mehän emme ole niitä ihmisiä, emmehän?

4 No tags Permalink

Lasten kieli paras kieli

Lapset ovat monella tapaa ihania ja sen kaiken arvoisia, mutta kyllä yksi niiden vahvimmista ominaisuuksista on viihdearvo. Siinä heti puolentoista, kahden vuoden jälkeen lapsesta tulee usein kävelevä sketsipankki, joka loihtii tahatonta huumoria ympärilleen missä toikkaroikaan.

Erityisesti sanaisen arkun aukeaminen on jännittävä matka, jossa vanhemmalle seuraa hauskoja, tukalia ja kummallisia tilanteita päivittäin. Joskus lapset puhuu niin oudosti että vain omat vanhemmat voivat kertakaikkiaan ymmärtää mistä todella oli kyse. Meidän suvussa on nähty mm. kee niin kuin kettu, kammokki (sammakko) mankina (mansikka) ja atto (traktori) – näitä toki käytetään edelleen, 35 vuotta niiden sanomisen jälkeen.

Tämän oman perheemme kovin bravuuri on ehkä Late Lammas, joka oli tietysti Tuli tuli tam tam tam. Yritin koota lisää meidän oman perheemme omia sanoja muistoksi meille itsellemme mutta hitto vie, ei niitä mitenkään enää muista! Laitan tähän ne jotka muistan ja toivon että teidän kommenteista löytyy sitten ne meiltä jo unohtuneet.

Leipä on peipä ja lapio on papilo, totta kai. Mutta sitten meillä on myös nerokasta kielen taivuttamista mm. niin että jokainen pidike on nimeltään pysytin. Kalifornin (mikrofonin) pysytin on myös tänä jouluna herra kuusivuotiaan toivelistalla.

Joskus me juoksetaan kovaa kilpaa ja varsinkin ennen me pukettiin vaatteita päälle. Jos sää on lämpimä, ei pleeseä (fleece = mikä tahansa pitkähihainen paita) ehkä tarvita. Kepsuttia laitettiin spagettiin myös ylieilen kun Kakkonen pyysi minua tuoksuttamaan miten hyvältä ruoka tuoksui.

Fyysisistä tuntemuksista löytyy paljon kivaa, kuten seksiminen. Toisaalta joskus käy niin että jonnekin tulee joku sattumus. Pelissä kuoletetaan legoukkeleita ja vesileikeissä voi vahingossa märästää paitansa.

Sänkyyn ei aina tee mieli mennä, jos juuri sillä hetkellä ei ole nukkumahätä.

Näitä listasi lisää No home without you:n Kaisa, kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa sieltäkin parhaat täältä!

Kouluikäisten lasten kanssa söpöjä sanoja tulee vähän vähemmän, mutta nauru ei kyllä vieläkään lopu. Tyypit opettelee nyt musiikista ja muualta niin omituisia sanoja että aina välillä pitää vähän kysyä että mistäs ton opit. Sen vielä kestän pokkana kun Kakkonen sanoo whattaaaa? mutta siinä kohtaa tuli kyllä aamukahvit ulos nenän kautta kun yksi silkohapsi kiitti mua aamiaiselle mitä kohteliaimmin että

Tää on hei tosi hyvää tää puuro, woman!

Thanks man.

Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki

21 Permalink

Lämmitin eilen itselleni etäpäivän lounasta mikrossa. Kun mikro piippasi lämmityksen päätteeksi ja mulla oli vielä duunimeili kesken, huomasin yhtäkkiä huikkaavani sille iloisesti ”mä tuun ihan just!”. Siis mikrolle. Kas kun en kullaksi kutsunut.

Tämä vanhemmuus on siitä jännä homma, että se syöpyy ihmiseen kaikilla tasoilla. Jättää jälkensä silmäpussien lisäksi pankkitiliin, sanontoihin, tapoihin ja kummallisiin liikkeisiin.

Kaikkihan me olemme joskus heijanneet marketissa ostoskärryämme uneen.

Koska näitä omituisuuksia riittää loputtomasti mutta tajusin pian etten muista enää kaikkia itse, pyysin seuraajat apuun Instagramin puolella!

Ja voi luoja että olenkin saanut viimeisen päivän aikana nauraa kun olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä ”mistä tiedät olevasi vanhempi” -vastauksianne. Kiitos niistä kaikista, tässä niitä ja muutama omani joukossa!

Mistä tietää olevansa vanhempi?

Olet tarkistaa vessasta syöksyvältä kollegalta ”Pyyhitkö, veditkö, pesitkö?”. (Oikeastaan, ei olisi hassumpi idea).

Kun peset seitsemän koneellista pyykkiä ja sieltä löytyy yhteensä kolme sinun vaatekappalettasi.

Kun käyt töissä pissalla vessan ovi auki. Siis auki, ei vain lukitsematta.

Jos ihmettelet klo 20 jälkeen ulkona kävellessäsi miten täällä on vielä näin paljon ihmisiä nukkumaanmenoajan jälkeen?

Siitä kun alkaa hyssytellä sshhh-shhh-shhh kuullessaan bussissa jonkun toisen äidin vauvan itkevän.

Siitä kun laulaa viisi pientä ankkaa istuessaan yksin vessassa.

Kun huomauttaa vihaisesti toimistolla että joku on jättänyt terävät sakset sohvapöydälle!

Siitä että tarkistaa lounaalle lähtiessä kollegoiltaan kävihän kaikki lähtöpissalla.

Jos huudat yksin kotona ollessasi ”Äiti menee nyt vessaan, vessarauha!”

Kävelet kadulla yksin ja sanot vastaantulevan koiran kohdalla ”kato hauva, hau hau!”

Kun sinusta tuntuu yksin ajaessasi että olet todennäköisesti unohtanut yhden tai useamman lapsen jonkin tarhan pihaan.

Kun lohdutat sisälle lentänyttä lintua ”voi kultamuru, älä pelkää, äiti päästää sinut ulos!”

Tai jos pyydät kultakalalta malttia, ”odota hetki, äiti ruokkii sinut ihan kohta”.

Sujautat työpaikan eteisessä piposi ja huivisi takin hihaan. Ehkä vähän rapsutat samalla päätäsi, ehkä.

(Ja sinä rapsutit juuri nyt omaa päätäsi)

Alat nimikoida omia kamojasi.

Kaivurin / paloauton / poliisin / junan nähdessäsi huudat innoissasi puolisollesi ”katso kulta!”.

Tai yksin ollessasi, samapa tuo.

Otat itsellesi lounaalla seitsemän serviettiä. Varmuuden vuoksi.

Osaat erottaa imuroidessasi menikö putkeen kivi vai lego. Kumpikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Puhut englantia puolisollesi muiden aikuisten seurassa, ajatellen etteivät he ymmärrä.

Kun huomaat sanovasi erittäin napakasti lounasravintolassa pöydästä nousevalla miehelle mitäs sanotaan?

Huomaat sanoittavasi myös koiran tunteita. Päivittäin. ”Voi Rekku mä ymmärrän kyllä että sua nyt harmittaa ettei me mennä enää ulos.”

Jos sanot ”piip piip piip” kun peruutat ruokakaupassa ostoskärryn kanssa. Kyllä vain, yksinäsi.

Olet yksinäsi Ikeassa ja otat tarjottimellesi perhekärryn.

Selostat tekemisiäsi vaikka kukaan ei ole kuulemassa.

Ja teet sen useimmiten kolmannessa persoonassa: ”Äiti hakee vielä pari tomaattia”.

Jos taputat unissaan ähkivää selkään ja sanot ”anna röyhyn tulla vaan” – ja huomaat sen olevan puolisosi selkä.

Himoitset viinaa. (Tämä viimeinen vähän yllätti, mutta mikäs siinä! Ostan ajatuksen!

Ai että. Vanhemmuus, lahja joka vain antaa antamistaan. Onko teillä vielä muita joukon jatkoksi?

21 Permalink

Ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin

”Niin sitä makaa kuin petaa.”

Me emme siis ilmeisesti makaa kovin usein, emme ainakaan päivittäin.

Menin ja paljastin Insta Storyssa ettemme olleet taaskaan pedanneet sänkyämme ja heti joku vastasi että no kuka muka petaa.

Niinpä!

Sitten menin ja kerroin tämänkin Insta Storyssa.

Kävi ilmi että aika moni petaa. Päivä on saatava sillä käyntiin, kyllä minä aina, itse tuuletan aamuisin ja iltaisin..teitä petaajia, sijaajia, tuulettajia oli paljon. Pelottavan paljon. Jotain lapsuudentraumaa siinä puratte, sanon!

On tehtävä tunnustus ja armonanelu samassa ylipitkässä virkkeessä: kyllä minäkin oikeasti haluaisin pedata sängyn joka aamu (äitini ääni pääni sisällä nalkuttaa siitä ihan joka aamu, ihan tuntuu etten kelpaa kansalaisena jos sänky sotkuun jää! Lapsuudentraumat, minähän sanoin!) mutta katsokaas kun sänkyä ei saisi pedata heti heräämisen jälkeen vaan sen pitää ensin antaa tuulettua.

Nyt kun sekä lapsiperheen että viidakon vanhat lait sanelevat että ”se mitä et tee silloin kun siihen olisi mahdollisuus, sitä et tee koskaan”, niin meillä ei sitten pedata koskaan.

Ihan oikeasti nyt hei. Siinä kohtaa kun se yömöhnä on tuulettunut sieltä lakanoista pois, minä olen jo viisi (kymmenen) minuuttia myöhässä kaikesta ja harjaan hampaita pöntöllä ripsiväriä sutiessani.

Joka aamu katson kaihoisasti sängyn lakanamyttyä juuri ennen kuin istahdan sen päälle nykimään sukkahousuja jalkaan ja lupaan itselleni: huomenna minä ehdin.

En tietenkään ehdi.

Sen sanon että ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin eivät ole laiskoja, likaisia tai menetettyjä tapauksia vaan itse asiassa järkeviä ja hygieenisiä olentoja! He vain odottavat että sänky tuulettuu – joskus ihan kokonaisen päivän ajan!

Onneksi olen sillä tavalla hullu, että melko usein käy niin että petaan sängyn sitten illalla. Kyllä kyllä, juuri ennen kuin avaan sen uudestaan nukkumista varten.

Sillä kuten vanha viidakon ja lapsiperheen sananlasku sanoo – kuha ny jotain sais aikaan.

 

Kuva ei liity tapaukseen millään lailla mutta halusin todistaa että eräänäkin sunnuntaina jätin ehkä sängyn petaamatta, mutta vein lapset silti retkelle.