Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lasten kieli paras kieli

Lapset ovat monella tapaa ihania ja sen kaiken arvoisia, mutta kyllä yksi niiden vahvimmista ominaisuuksista on viihdearvo. Siinä heti puolentoista, kahden vuoden jälkeen lapsesta tulee usein kävelevä sketsipankki, joka loihtii tahatonta huumoria ympärilleen missä toikkaroikaan.

Erityisesti sanaisen arkun aukeaminen on jännittävä matka, jossa vanhemmalle seuraa hauskoja, tukalia ja kummallisia tilanteita päivittäin. Joskus lapset puhuu niin oudosti että vain omat vanhemmat voivat kertakaikkiaan ymmärtää mistä todella oli kyse. Meidän suvussa on nähty mm. kee niin kuin kettu, kammokki (sammakko) mankina (mansikka) ja atto (traktori) – näitä toki käytetään edelleen, 35 vuotta niiden sanomisen jälkeen.

Tämän oman perheemme kovin bravuuri on ehkä Late Lammas, joka oli tietysti Tuli tuli tam tam tam. Yritin koota lisää meidän oman perheemme omia sanoja muistoksi meille itsellemme mutta hitto vie, ei niitä mitenkään enää muista! Laitan tähän ne jotka muistan ja toivon että teidän kommenteista löytyy sitten ne meiltä jo unohtuneet.

Leipä on peipä ja lapio on papilo, totta kai. Mutta sitten meillä on myös nerokasta kielen taivuttamista mm. niin että jokainen pidike on nimeltään pysytin. Kalifornin (mikrofonin) pysytin on myös tänä jouluna herra kuusivuotiaan toivelistalla.

Joskus me juoksetaan kovaa kilpaa ja varsinkin ennen me pukettiin vaatteita päälle. Jos sää on lämpimä, ei pleeseä (fleece = mikä tahansa pitkähihainen paita) ehkä tarvita. Kepsuttia laitettiin spagettiin myös ylieilen kun Kakkonen pyysi minua tuoksuttamaan miten hyvältä ruoka tuoksui.

Fyysisistä tuntemuksista löytyy paljon kivaa, kuten seksiminen. Toisaalta joskus käy niin että jonnekin tulee joku sattumus. Pelissä kuoletetaan legoukkeleita ja vesileikeissä voi vahingossa märästää paitansa.

Sänkyyn ei aina tee mieli mennä, jos juuri sillä hetkellä ei ole nukkumahätä.

Näitä listasi lisää No home without you:n Kaisa, kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa sieltäkin parhaat täältä!

Kouluikäisten lasten kanssa söpöjä sanoja tulee vähän vähemmän, mutta nauru ei kyllä vieläkään lopu. Tyypit opettelee nyt musiikista ja muualta niin omituisia sanoja että aina välillä pitää vähän kysyä että mistäs ton opit. Sen vielä kestän pokkana kun Kakkonen sanoo whattaaaa? mutta siinä kohtaa tuli kyllä aamukahvit ulos nenän kautta kun yksi silkohapsi kiitti mua aamiaiselle mitä kohteliaimmin että

Tää on hei tosi hyvää tää puuro, woman!

Thanks man.

Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki

21 Permalink

Lämmitin eilen itselleni etäpäivän lounasta mikrossa. Kun mikro piippasi lämmityksen päätteeksi ja mulla oli vielä duunimeili kesken, huomasin yhtäkkiä huikkaavani sille iloisesti ”mä tuun ihan just!”. Siis mikrolle. Kas kun en kullaksi kutsunut.

Tämä vanhemmuus on siitä jännä homma, että se syöpyy ihmiseen kaikilla tasoilla. Jättää jälkensä silmäpussien lisäksi pankkitiliin, sanontoihin, tapoihin ja kummallisiin liikkeisiin.

Kaikkihan me olemme joskus heijanneet marketissa ostoskärryämme uneen.

Koska näitä omituisuuksia riittää loputtomasti mutta tajusin pian etten muista enää kaikkia itse, pyysin seuraajat apuun Instagramin puolella!

Ja voi luoja että olenkin saanut viimeisen päivän aikana nauraa kun olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä ”mistä tiedät olevasi vanhempi” -vastauksianne. Kiitos niistä kaikista, tässä niitä ja muutama omani joukossa!

Mistä tietää olevansa vanhempi?

Olet tarkistaa vessasta syöksyvältä kollegalta ”Pyyhitkö, veditkö, pesitkö?”. (Oikeastaan, ei olisi hassumpi idea).

Kun peset seitsemän koneellista pyykkiä ja sieltä löytyy yhteensä kolme sinun vaatekappalettasi.

Kun käyt töissä pissalla vessan ovi auki. Siis auki, ei vain lukitsematta.

Jos ihmettelet klo 20 jälkeen ulkona kävellessäsi miten täällä on vielä näin paljon ihmisiä nukkumaanmenoajan jälkeen?

Siitä kun alkaa hyssytellä sshhh-shhh-shhh kuullessaan bussissa jonkun toisen äidin vauvan itkevän.

Siitä kun laulaa viisi pientä ankkaa istuessaan yksin vessassa.

Kun huomauttaa vihaisesti toimistolla että joku on jättänyt terävät sakset sohvapöydälle!

Siitä että tarkistaa lounaalle lähtiessä kollegoiltaan kävihän kaikki lähtöpissalla.

Jos huudat yksin kotona ollessasi ”Äiti menee nyt vessaan, vessarauha!”

Kävelet kadulla yksin ja sanot vastaantulevan koiran kohdalla ”kato hauva, hau hau!”

Kun sinusta tuntuu yksin ajaessasi että olet todennäköisesti unohtanut yhden tai useamman lapsen jonkin tarhan pihaan.

Kun lohdutat sisälle lentänyttä lintua ”voi kultamuru, älä pelkää, äiti päästää sinut ulos!”

Tai jos pyydät kultakalalta malttia, ”odota hetki, äiti ruokkii sinut ihan kohta”.

Sujautat työpaikan eteisessä piposi ja huivisi takin hihaan. Ehkä vähän rapsutat samalla päätäsi, ehkä.

(Ja sinä rapsutit juuri nyt omaa päätäsi)

Alat nimikoida omia kamojasi.

Kaivurin / paloauton / poliisin / junan nähdessäsi huudat innoissasi puolisollesi ”katso kulta!”.

Tai yksin ollessasi, samapa tuo.

Otat itsellesi lounaalla seitsemän serviettiä. Varmuuden vuoksi.

Osaat erottaa imuroidessasi menikö putkeen kivi vai lego. Kumpikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Puhut englantia puolisollesi muiden aikuisten seurassa, ajatellen etteivät he ymmärrä.

Kun huomaat sanovasi erittäin napakasti lounasravintolassa pöydästä nousevalla miehelle mitäs sanotaan?

Huomaat sanoittavasi myös koiran tunteita. Päivittäin. ”Voi Rekku mä ymmärrän kyllä että sua nyt harmittaa ettei me mennä enää ulos.”

Jos sanot ”piip piip piip” kun peruutat ruokakaupassa ostoskärryn kanssa. Kyllä vain, yksinäsi.

Olet yksinäsi Ikeassa ja otat tarjottimellesi perhekärryn.

Selostat tekemisiäsi vaikka kukaan ei ole kuulemassa.

Ja teet sen useimmiten kolmannessa persoonassa: ”Äiti hakee vielä pari tomaattia”.

Jos taputat unissaan ähkivää selkään ja sanot ”anna röyhyn tulla vaan” – ja huomaat sen olevan puolisosi selkä.

Himoitset viinaa. (Tämä viimeinen vähän yllätti, mutta mikäs siinä! Ostan ajatuksen!

Ai että. Vanhemmuus, lahja joka vain antaa antamistaan. Onko teillä vielä muita joukon jatkoksi?

21 Permalink

Ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin

”Niin sitä makaa kuin petaa.”

Me emme siis ilmeisesti makaa kovin usein, emme ainakaan päivittäin.

Menin ja paljastin Insta Storyssa ettemme olleet taaskaan pedanneet sänkyämme ja heti joku vastasi että no kuka muka petaa.

Niinpä!

Sitten menin ja kerroin tämänkin Insta Storyssa.

Kävi ilmi että aika moni petaa. Päivä on saatava sillä käyntiin, kyllä minä aina, itse tuuletan aamuisin ja iltaisin..teitä petaajia, sijaajia, tuulettajia oli paljon. Pelottavan paljon. Jotain lapsuudentraumaa siinä puratte, sanon!

On tehtävä tunnustus ja armonanelu samassa ylipitkässä virkkeessä: kyllä minäkin oikeasti haluaisin pedata sängyn joka aamu (äitini ääni pääni sisällä nalkuttaa siitä ihan joka aamu, ihan tuntuu etten kelpaa kansalaisena jos sänky sotkuun jää! Lapsuudentraumat, minähän sanoin!) mutta katsokaas kun sänkyä ei saisi pedata heti heräämisen jälkeen vaan sen pitää ensin antaa tuulettua.

Nyt kun sekä lapsiperheen että viidakon vanhat lait sanelevat että ”se mitä et tee silloin kun siihen olisi mahdollisuus, sitä et tee koskaan”, niin meillä ei sitten pedata koskaan.

Ihan oikeasti nyt hei. Siinä kohtaa kun se yömöhnä on tuulettunut sieltä lakanoista pois, minä olen jo viisi (kymmenen) minuuttia myöhässä kaikesta ja harjaan hampaita pöntöllä ripsiväriä sutiessani.

Joka aamu katson kaihoisasti sängyn lakanamyttyä juuri ennen kuin istahdan sen päälle nykimään sukkahousuja jalkaan ja lupaan itselleni: huomenna minä ehdin.

En tietenkään ehdi.

Sen sanon että ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin eivät ole laiskoja, likaisia tai menetettyjä tapauksia vaan itse asiassa järkeviä ja hygieenisiä olentoja! He vain odottavat että sänky tuulettuu – joskus ihan kokonaisen päivän ajan!

Onneksi olen sillä tavalla hullu, että melko usein käy niin että petaan sängyn sitten illalla. Kyllä kyllä, juuri ennen kuin avaan sen uudestaan nukkumista varten.

Sillä kuten vanha viidakon ja lapsiperheen sananlasku sanoo – kuha ny jotain sais aikaan.

 

Kuva ei liity tapaukseen millään lailla mutta halusin todistaa että eräänäkin sunnuntaina jätin ehkä sängyn petaamatta, mutta vein lapset silti retkelle. 

Kotivanhemman palkkalisät joita ei ole mutta pitäisi olla

8 Permalink

Kuulin viime viikolla ammatista, jossa maksetaan pidätyslisää, ylimääräistä palkkaa siitä että ei pääse heti halutessaan vessaan.*

Näin vanhana aspamuijana tuntuu hiukan erikoiselta että joku aikuinen tarvitsee lisää palkkaa, koska joutuu hieman pidättelemään joskus. Sen sijaan että jäisin miettimään nyt tässä että missä ammateissa sitä ylipäänsä pääsee vessaan just sillä siunaamaan minuutilla kun tarvitsee, käännän katseeni lapsikorttiin.

Sillä vanhemmat, ne ei kuulkaa noin niin kuin yleensä pääse ihan sillä hetkellä pissalle kun tarve itsestään ilmoittaa. Ainakaan silloin kun ne ovat pienten lasten kanssa kotona.

Oikeastaan lapsia kotona hoitavilla vanhemmilla olisi pari muutakin juttua, joista voisi lisiä saada.

Kahvilisä – Työtehtävän täysimääräinen hoitaminen edellyttää huomattavasti keskivertoa enemmän kahvia, joten osa työntekijöiden kahvikuluista korvataan työnantajan toimesta. Ei sisällä kahviporoja vaan päivän seissyttä termarikahvia perhekahvilan ala-aulassa taipuneesta pahvimukista. Kylmänä, tietysti.

Iltalisä, aamulisä, yölisä – Kolmivuorotyön kulmakivenä myös kotivanhemman palkkiossa erilaisten ajankohtien lisät ovat keskeisessä roolissa. Huom! Ei pidä sekoittaa muiden alojen iltalisiin. Tässä työssä vanhempi maksaa keskimäärin 2€ / työtunti loppuiäksi heikentyneen työkyvyn sekä jälkeen jääneen uran muodossa.

Likaisen työn lisä. Kyllä te tiedätte.

Pipsa Possu -lisä. Kyllä te tämänkin tiedätte.

Pikkupipilisä (ks. myös legolisä) jokapäiväisistä sattumuksista: lego jalkapohjan alla, kantapää nenässä, hammasharja silmässä, irtirevitty korvis, mustaksi nipistellyt reidet, haavoille syödyt nännit ja irtirevityt hiustukot – ne pienet elämästä kertovat kivut sisältyvät tähän lisään.

Legolisä – Maksetaan joka kerta kun esimerkiksi kirpsakka kulma kantapään vieressä saa vanhemmat sanomaan vain aisssss!!!...ja loppusana jää oikeaoppisesti sisäänimaistuksi.

Flunssalisä – korvaa muiden työssäkäyvien sairaspäivärahan. Kohdennettu päiviin jolloin lapset ovat jo terveitä ja vanhempi saa kaikkien lasten yhteen kasvaneen flunssan eikä pysty tekemään mitään mutta joutuu tekemään kaiken. Viime aikoina liitto on huomautellut, ettei lisä varsinaisesti korvaa sitä että joutuu päänsärkyisenä oksentaessaankin tuomaroimaan My Little Ponyista syntynyttä kahakkaa.

Ikälisä – perinteinen pitkästä urasta maksettava korotus. Maksetaan kolmannen lapsen kohdalla ja / tai kolmeviiden iskeytyessä lasiin. Kumpi nyt tuntuukaan vanhentavan enemmän. Huom: Jos työ alkaa vasta 35 ikävuoden jälkeen, ikälisä maksetaan jo toisesta lapsesta tai 38 ikävuoden täyttyessä; jos lapsia tulee useampia kuin yksi kerralla, lisä astuu välittömästi voimaan iästä riippumatta.

Selkärankalisä – Naksahtelevat nikamat pinnasängyn yllä sekä rikotut lupaukset katetaan tällä vaatimattomalla lisällä.

Pidätyslisä – Maksetaan kyvystä pidättää ivalliset vastaukset, retoriset kysymykset ja toki perinteiset lahjonta, uhkaus ja kiristys sisällä vaikka Toope-Petteri ei toden totta viidentoista huomautuksen ja puolen tunnin odotuksen jälkeen pukeutunut vaan kysyy edelleen miksi mua ei voida vaan palvella. Huom! Ei sisällä virtsan-, ulosteen-, oksennuksen- tai aivastuksenpidätystä. Nämä luetaan tavalliseen työnkuvaan ja -palkkioon.

Mustekalalisä – Korotettu päiväraha voimassa niinä kausina kun kosteutta pitäviä ulkovaatteita tarvitaan. Alle kouluikäisille Suomessa tämä tarkoittaa tyypillisesti noin 350 päivää vuodesta.

Tissi- ja perselisä – Maksetaan vain naisoletetuille henkilöille joiden vartaloille tapahtui jotain näiden vuosien aikana.

Vitutuslisä. Muodostaa joskus itse asiassa melko suuren osan päivän palkasta.

Rahallisten palkkioiden lisäksi kotivanhemmille olisi suotava kustantaa elinikäinen terapia, rajaton määrä kurkkupastilleja jankkaamisen tueksi, korvatulpat, viinihana sekä ilmaiset verkkarit.

 

*Tarinan oikeellisuudesta minulle ei ole sen taivaallista hajua. Mutta ei se mitään, tarinan ei tarvitse olla tosi jos se on hyvä.

8 Permalink

Perheblogien kuvissa pyykkitelineitä säilytetään keittiössä – ”Nyt on muodissa kävyt”

2 Permalink

Myytävien asuntojen ilmoituksissa käytetään tänä päivänä paljon stailausta. Liiankin paljon toisten mielestä. Mikko Peltokorven mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa tovi sitten avaa huolta:

”Kiinteistöalan ammattilaiselle tällainen uutinen oli suorastaan sokki. Onko yhteiskunta todellakin mennyt sellaiseksi, että vain pintakiilto ratkaisee? Eikö siitä, mitä syvemmältä löytyy, olla lainkaan kiinnostuneita? (..) Mitä sitten paljastuu asunnosta, kun se tyhjennetään ja kaikki ihanaa mielikuvaa luoneet kalusteet ja varusteet on viety pois?”

Mikon hyvästä aloitteesta Helsingin Sanomat perehtyi aiheeseen toden teolla ja löysi internetistä useita asuntoilmoituksia, joissa nk. stailaus on huolestuttavalla tasolla.

(Alla olevat kuvat ruutukaappauksia HS:n artikkelin verkkoversiosta)

Kieltämättä huolestuttava ilmiö.

Valitettavasti artikkelin seurauksena myös muualla internetin kolkissa on havahduttu huomaamaan, että esitetyt kuvat ovat toisinaan turhan lavastettuja. Esimerkiksi perheaiheisissa blogeissa ilmiö on ollut jo vuosia pinnalla, kuten alla oleva mielipidekirjoitus paljastaa:

”Tosi monessa mammablogissa on hirveän siloiteltuja kuvia nykyään. Halutaan ehkä antaa lukijalle sellainen kuva että kyllä meillä kaikki on hienosti mutta näin kolmen lapsen äidin näkökulmasta se on pelottavaa, jos pelkkää pintaa katsotaan. Eikö se vie huomiota pois väärästä asiasta? Kyllä blogeissa olisi tärkeintä päästä pintaa syvemmälle ja kertoa ihan avoimesti miten siinä perheessä sitten ihan oikeasti menee.”

Kokosimme täällä Itä-Helsingin sanomissa saamamme palautteen perusteella muutamia blogikuvia internetistä ongelmaa havainnollistamaan.

(Alla olevat kuvat ruutukaappauksia äitiblogeista Asikaine, Mamma Rimpuilee ja Valeäiti. Toim. huom: typerä nimi.)

kuvat Asikainen

Kattauskuviin haetaan väriä kukista ja muovihahmoista.

kuvat Asikainen

Sisustaminen on yhä suurempi trendi äitiblogeissa.

Tyhjät lautaset, kypärä pöydällä ja astiat lattialla houkuttelevat katsojaa kotoisaan tunnelmaan.

Äitiblogeissa keittiö on hyvä paikka säilyttää pyykkitelineitä

Lähikuva hieman sekavasta eteisestä luo mielikuvia

Käpy olohuoneen lipastolla on äitiblogien klassikko

Keittiösakset eteisessä.

Kirjeensä lopussa mielipidekirjoituksen lähettänyt perheenäiti peräänkuuluttaa faktoja tunnelmien sijaa. ”mitä sitten paljastuu perheestä kun kävyt on viety pois? kyllä minusta olisi tärkeämpää saada selkeä kuva perheen todellisesta tilanteesta”.

Väestöliiton onnellisuusasiantuntija Pentti Pölönen pitää huolta hiukan hätiköitynä. ”Kuvien ei pidä antaa hämätä. Kaikista tärkein asia on selvittää, kuinka paljon sielläkin perheessä oikeasti sekoillaan ja lahjotaan”, hän sanoo.

Toimituksemme uskoo että tässä perheessä sekoillaan hyvästä stailauksesta huolimatta.

Kuvakaappaukset Asikaine, Asikaine, Asikaine, Mamma, Mamma, Mamma, Valeäiti ja Valeäiti

2 Permalink

Tiedät eläväsi ruuhkavuosia..

Kun peset kerralla seitsemän koneellista pyykkiä – eikä siellä ole yhtäkään vaatetta sinulle.

Kun sovit treffejä useammin lapsesi ystävien kanssa kuin omien ystäviesi kanssa.

Ja jos pidät niihin omiin ystäviisi yhteyttä lähinnä kysymällä onko teidänkin lapsilla joskus ollut näitä näppylöitä? kuvien kera.

Jos pelästyt kun joku mies sanoo sulle ”no moi” oudolla äänensävyllä. Kunnes tajuat sen olevan sitä flirttailua.

Kun muistat että se mies asuu luonasi.

Kun toivot välillä saavasi ihan pienen flunssan tai joutuvasi vähän sairaalaan. Ihan pikkusen vain! Hetkeksi lepäämään! Kylkiluu on tähän erinomainen ehdokas.

Ja sitten sairastut lomalla.

Kun diagnosoit itsellesi saman päivän aikana ADHD:n, erityisherkkyyden ja lievän masennuksen – ja osa niistä voi ihan hyvin olla tottakin.

Jos kirjaston laina-aika on puoli vuotta, postilähetykset palautetaan lähettäjälle ja vaatelainaamoiden vaatteet päädyt lähinnä ostamaan.

Kun päätät että tänään menet ajoissa nukkumaan ja kymmeneltä muistat että huomenna on lapsesi kevätjuhlanäytös, johon tulisi ommella “muutama helppo strassi ja kissanhäntä”.

Kun näytit jo yhdeksän aikaan tältä:

lapsiperheen arki

Kun kauneudenhoitorutiiniesi ytimessä ovat kuivashampoo, wet wipet ja todella punainen huulipuna.

Kun yhden kokouksen aikana on tullut 137 WhatsApp-viestiä: 95 joissa sovitaan lasten kyydittämisestä erilaisiin treeneihin.

Jos olet ulkoistanut kaiken mihin sinulle ei riitä enää aika tai kiinnostus: siivouksen yhdelle, ruoanlaiton toiselle, kaupassakäynnin kolmannelle. Kun joku vielä hoitaisi seks..eiku ei mitään.

Kun menen töiden jälkeen shoppailemaan tarkoittaa että olet etsimässä noin kymmenen euron lahjoja sinulle tuntemattomille lapsille.

Kun kaupan pinaattiletut siirtyvät pois eineskategoriasta suoraan ruokaympyränne keskiöön.

Mikä on sinänsä ainoa tapa selviytyä, sillä ruokit arkena keskimäärin 5,5 lasta: Pari omaa, kolme naapurin ja jämät itsellesi.

Kun et ole aina ihan varma missä kaikki lapsesi ovat. Tai kuinka monta niitä on.

Kun haluat kuitenkin ikuistaa tämän elämänvaiheen joten tunget täpötäyteen kalenteriinne perhevalokuvauksen töiden, koulun ja kylpyammeen haun väliin ja lopputulos on pelkkää timanttia:

Nämä vuodet. Tämä jengi. Syrän, niin kuin Kakkonen sanoisi.

Viimeisen kuvan otti Lennart Takanen, jota täytyy kyllä lämpimästi suositella! Vartissa saatiin oikeasti tosi kivoja kuvia ja meininki oli hyvä. Jos menette kuvaukseen, huikatkaa multa terkut, Lennart lupasi antaa lukijoille -20% alea!

Vuoden 2018 kattava ennuste

0 Permalink

Asuminen & eläminen

Lopetan tonttipäiväkirjan vaikka talo ei olisi valmis. En vain voi aloittaa enää neljättä kertaa otsikolla ”syyskuu” (2015, 2016 ja 2017 täällä).

Muutamme. Muuttopäivänä joku on kipeänä, sää harmaa ja laatikoissa edelleen tavaroita, jotka vannoin laittavani kiertoon jo kaksi muuttoa sitten. Muuttopäivänä syntyy ainakin yksi kolhu talon uusiin seiniin.

Asutamme valtavaa taloamme ja olen siitä kaikin tavoin sekaisin: onnellinen, hämilläni, huolissani (varkaat, talous, home!). Tavarat löytyy vääristä kerroksista ja vähintään kerran viikossa menetän hermoni rappusten määrään. Vietän ison osan aikaani sotkuja paossa omassa kylppärissäni. Harmi, ettei siellä ole laattoja kun ei koskaan saatu niitä päätettyä.

Muita perheemme jäseniä ei talossa juurikaan enää näy, sillä insinööri puuhaa jotain pihalla / kellarissa / katolla ja lapset karkaavat Naapuriin.

Vaihdamme automme sähköauton tai hybridiin.

Olemme hullun velkaantuneita ja ostamme silti jotain tyhmää. Kuten sähköauton.

Lapset ja kasvatus

Lapset kasvaa myös vuonna 2018 silmissä ja elokuun loppuun mennessä kaikki kengät, vaatteet ja takit on pieniä.

Jo vuoden 2017 puolella 120 sentin maagisen rajan ylittänyt Kakkonen pääsee vuoristorataan.

Kaikki rahamme menevät Linnanmäelle.

Lapsilla ei pääosin ole mitää-äään tekemistä ja ennakoin että jo ensi vuonna olen myös maailman tyhmin mutsi. Samalla lapset oppivat nujakoimaan kunnolla keskenään sillä minä opin sanomaan kovempaa ”sen kun tappelette, en aio nyt puuttua tähän.”

Joku vetää eksistentiaalisen kriisin kilareita joista kukaan ei saa selvää sillä taloudessamme asuu ensi vuonna taas eskarilainen. Voimia meille.

Huudan lapsille ainakin kerran kuussa vaikka mitä vannoisin. Lisäksi kasvatan sanavarastooni useita uusia uhkailuja ja nalkutuksia, kuten: ”mä siirrän kaikki teidän tavarat suoraan pihalle jos ne ei nyt katoa noista rappusista.”

Liikutun vähintään viikoittain siitä miten ihania lapset on ja miten kivaa se on kun ne on jo noin isoja. En enää pysy perässä jokaisen uuden taidon karttuessa, ehkä Kakkonenkin oppii lukemaan kelloa ilman että huomaan.

Kasvismatkan kumppanit: Hannan Kasvis ja Satun Gastronaatti II.

Työ, vapaa-aika ja harrastukset

Varaan matkan koska sää on shokeeraavasti edelleen vääränlainen 45 viikkoa vuodesta. Vaikka rahaa siihen ei kyllä enää olisi.

Vähennän lihansyöntiä edelleen, ja kokkaan perheellenikin kaikkea kokeellista. Lapset varmistavat jokaisen ruoan kohdalla syömäkelpoisuuden ”odota mä katson ensin onko tässä oikeaa lihaa”. Väitän että on ja nauran partaani kun tyypit vetää Härkistä hyvällä ruokahalulla.

Työpaikkaa en vaihda, sillä nykyisessä firmassa siirryin vuoden 2017 lopulla omistajaksi. Pallo pysyy tiukasti jalassa seuraavat vuodet ja hyvä niin. Vuoteen tulee mahtumaan aivan mielettömiä onnistumisia, kurjia kasvukipuja ja muutama uneton yö.

Lapset aloittavat uusia harrastuksia ja lopettavat ne yhden kauden jälkeen. Insinööri muistaa joskus harrastaneensa jotain ja ostaa varmuudeksi kolmet, neljät eri välineet.

Hyvinvointi ja urheilu

Ostan kymppikortin salille ja maaliskuun paikkeilla julistan että nyt se on virallista, käyn taas salilla! Lokakuussa lasken että yhden salikerran hinnaksi muodostui lopulta 50€. Aloitan-lopetan myös uintiharrastuksen yhtä rehvakkaasti.

Juoksen edelleen asuinalueemme ympäri kauniita polkuja ihastellen. Vuonna 2018 vihdoinkin myös pidempiä lenkkejä ja hyvällä vauhdillakin, koska joulupukki toi vuonna 2017 lahjakortin juoksukouluun.

Uhoan puolet vuodesta meneväni Method Putkisto kurssille, jotta saan selän kuntoon. Valitan kipeää selkää noin joka toinen päivä ja käyn ensimmäisen kehonhuoltotunnin joulukuun viimeisellä viikolla.

Ahdistun ja stressaan. Valitan kiireestä ainakin neljä kertaa blogiin (arvaus: viikkoa ennen juhannusta, juuri ennen joulua, noin maaliskuussa ja syyskuussa)

Harrastan seksiä ainakin 12 kertaa (keskimäärin lauantaisin), ja noin kolme kertaa panikoin olevani sittenkin raskaana. Vuonna 2018 en ole raskaana.

Mietin blogin lopettamista ja teen kuitenkin vielä ensi vuonna tämä saman kirjoituksen, yhden podcast-tuotantokauden, pressimatkan ja monta angstitekstiä ruuhkavuosista.

*

Se on tekemistä vaille valmis, onnea minä ja yhtä mahtavaa uutta vuotta kaikille!

0 Permalink

Kuumat vinkit uhman selättämiseen

Rakkaalla työkaverillani on kotona juuri siinä iässä oleva rakkauspakkaus. Jossain kohtaa pimenevää syksyä uhmakilsat alkoivat jo näkyä kasvoilla kunnes eräänä aamuna hän pyysi meiltä muilta apua. Kysyi voipuneena mitä tälle uhmalle oikein voi tehdä?

Annoin empaattisimman katseeni ja kerroin joka ikisen vinkin, jotka suinkin muistin. Ne olivat nämä:

Kun lapseni kehityskeskusteluun vein

Käykö teille koskaan niin, että muutatte ihan tavallisen tilanteen vahingossa melko kiusalliseksi koska yritätte käyttäytyä niin kuin luulette olevan sopivaa? Saatatte vaikkapa valehdella olevanne ystäviä jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa?

Jälkimmäiseen tarinaan voidaan palata vähän myöhemmin, nyt keskitytään siihen kuinka vastasin Ykkösen terveydenhoitotarkastuksessa esitietolomakkeeseen. Se saattoi mennä vähän huonosti.

Lomakkeessa kysyttiin kaikki perusasiat nimestä hetuun sekä terveydentilaan ja allergioihin. Nämä melkein vielä osasin, hetua lukuunottamatta. Kuka sen nyt muistaa. Sitten meni vaikeaksi, sillä The Lappu alkoi kysellä kauheasti meidän perheestä. Ollaanko me vanhemmat naimisissa, eronneita tai uudelleen naimisiin menneitä; miten me asutaan ja miten me eletään.

Kuinka monta kertaa päivässä syödään (entä viikonloppuisin?) ja mitä parannettavaa ruokavaliossamme on. Kuinka monta tuntia lapsi nukkuu (mistä mihin), paljonko on ruutuaikaa ja valvotko käyttöä, mitä harrastatte ja kuinka monta tuntia päivässä lapsi liikkuu. Huh.

Ymmärrettävästi jo ensimmäisten kysymysten jälkeen otsalleni alkoi nousta hikikarpaloita. Ymmärsin, että edessäni on perheemme syväanalyysi. Tässä se nyt on. Meidän perhettämme lopullisesti mittaava Lappu. Tähän tulee kulminoitumaan kaikki menneet seitsemän vuotta, kykymme toimittaa hyvää vanhemmuutta. Apuva.

Aloin vastata kysymyksiin rehellisesti, mutta sillä tavalla hyvät puolet esiin nostaen, siis valikoidun rehellisesti!

Alkoholia juomme kohtuudella, ruokajuomana! Syömme hienosti aika paljon kotiruokaa, mutta herkkuja voisi tietysti syödä vähän vähemmän,  hymiö perään. Vietämme kyllä juu mielestäni riittävästi aikaa yhdessä ja teemme silloin kaikenlaista.

”Mitä teette yhdessä perheenä?”

Tässä kohtaa alkaa mennä oudoksi. Listaan kaiken hyvän, jota teemme: ulkoilemme, urheilemme ja leikimme yhdessä. Sitten kerron että harrastamme käden töitä.

Käden töitä?

Mitä?

Siis…mitä?

Ok.

Siirryn seuraavaan kysymykseen vaikken vieläkään tiedä, mitä ne käden työt ovat. Nyt Lappu kysyy minulta, mitä kaikkea hyvää lapsessani on. Helppoa, ajattelen! Hänhän on mahtava! Kerron asiallisen tiiviisti lapseni hyviä ominaisuuksia, ja sitten Lapun voima iskee minuun taas. Jotenkin käteni muotoilee paperille lauseita, joita voisi kirjata kehityskeskustelun muistiinpanoihin.

Kerron Ykkösen olevan aktiivinen osa perhettämme.

Aktiivinen osa perhettämme? Mitä se tarkoittaa? Että hän osallistuu tiimityöskentelyyn, antaa rakentavaa palautetta ja tuo kehitysehdotuksia pöytään vai?

Voi jeesuksen pöksyt sentään. Kuinka sekaisin voi yksi Lappu ihmisen laittaa.

Siinä vaiheessa kun terkkari lukee innostuneena Ykköselle minun kirjoittamiani hyviä asioita ääneen ja pysähtyy hetkeksi miettimään, leijun ulos ruumiistani. Tiedän mitä on tulossa. Siirryn katonrajaan katselemaan huonoa versiointia Siskonpedin sketsistä, ja näen kuinka terkkari pelastaa tilanteen sanomalla Ykköselle että ”sitten sun äitisi kirjoitti tänne että olet…aktiivinen”.

Joo no se sun äitisi kirjoitti sinne kaikkea muutakin skeidaa, jota terkkari ei nyt vain ystävällisesti lue ääneen.

Huh huh. On se hyvä että tyttäreni on aktiivinen osa perhettämme, koska luulen että mun kannattaa nyt vähän passivoitua.

Kuvat Sanni Riihimäki