Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kotivanhemman palkkalisät joita ei ole mutta pitäisi olla

8 Permalink

Kuulin viime viikolla ammatista, jossa maksetaan pidätyslisää, ylimääräistä palkkaa siitä että ei pääse heti halutessaan vessaan.*

Näin vanhana aspamuijana tuntuu hiukan erikoiselta että joku aikuinen tarvitsee lisää palkkaa, koska joutuu hieman pidättelemään joskus. Sen sijaan että jäisin miettimään nyt tässä että missä ammateissa sitä ylipäänsä pääsee vessaan just sillä siunaamaan minuutilla kun tarvitsee, käännän katseeni lapsikorttiin.

Sillä vanhemmat, ne ei kuulkaa noin niin kuin yleensä pääse ihan sillä hetkellä pissalle kun tarve itsestään ilmoittaa. Ainakaan silloin kun ne ovat pienten lasten kanssa kotona.

Oikeastaan lapsia kotona hoitavilla vanhemmilla olisi pari muutakin juttua, joista voisi lisiä saada.

Kahvilisä – Työtehtävän täysimääräinen hoitaminen edellyttää huomattavasti keskivertoa enemmän kahvia, joten osa työntekijöiden kahvikuluista korvataan työnantajan toimesta. Ei sisällä kahviporoja vaan päivän seissyttä termarikahvia perhekahvilan ala-aulassa taipuneesta pahvimukista. Kylmänä, tietysti.

Iltalisä, aamulisä, yölisä – Kolmivuorotyön kulmakivenä myös kotivanhemman palkkiossa erilaisten ajankohtien lisät ovat keskeisessä roolissa. Huom! Ei pidä sekoittaa muiden alojen iltalisiin. Tässä työssä vanhempi maksaa keskimäärin 2€ / työtunti loppuiäksi heikentyneen työkyvyn sekä jälkeen jääneen uran muodossa.

Likaisen työn lisä. Kyllä te tiedätte.

Pipsa Possu -lisä. Kyllä te tämänkin tiedätte.

Pikkupipilisä (ks. myös legolisä) jokapäiväisistä sattumuksista: lego jalkapohjan alla, kantapää nenässä, hammasharja silmässä, irtirevitty korvis, mustaksi nipistellyt reidet, haavoille syödyt nännit ja irtirevityt hiustukot – ne pienet elämästä kertovat kivut sisältyvät tähän lisään.

Legolisä – Maksetaan joka kerta kun esimerkiksi kirpsakka kulma kantapään vieressä saa vanhemmat sanomaan vain aisssss!!!...ja loppusana jää oikeaoppisesti sisäänimaistuksi.

Flunssalisä – korvaa muiden työssäkäyvien sairaspäivärahan. Kohdennettu päiviin jolloin lapset ovat jo terveitä ja vanhempi saa kaikkien lasten yhteen kasvaneen flunssan eikä pysty tekemään mitään mutta joutuu tekemään kaiken. Viime aikoina liitto on huomautellut, ettei lisä varsinaisesti korvaa sitä että joutuu päänsärkyisenä oksentaessaankin tuomaroimaan My Little Ponyista syntynyttä kahakkaa.

Ikälisä – perinteinen pitkästä urasta maksettava korotus. Maksetaan kolmannen lapsen kohdalla ja / tai kolmeviiden iskeytyessä lasiin. Kumpi nyt tuntuukaan vanhentavan enemmän. Huom: Jos työ alkaa vasta 35 ikävuoden jälkeen, ikälisä maksetaan jo toisesta lapsesta tai 38 ikävuoden täyttyessä; jos lapsia tulee useampia kuin yksi kerralla, lisä astuu välittömästi voimaan iästä riippumatta.

Selkärankalisä – Naksahtelevat nikamat pinnasängyn yllä sekä rikotut lupaukset katetaan tällä vaatimattomalla lisällä.

Pidätyslisä – Maksetaan kyvystä pidättää ivalliset vastaukset, retoriset kysymykset ja toki perinteiset lahjonta, uhkaus ja kiristys sisällä vaikka Toope-Petteri ei toden totta viidentoista huomautuksen ja puolen tunnin odotuksen jälkeen pukeutunut vaan kysyy edelleen miksi mua ei voida vaan palvella. Huom! Ei sisällä virtsan-, ulosteen-, oksennuksen- tai aivastuksenpidätystä. Nämä luetaan tavalliseen työnkuvaan ja -palkkioon.

Mustekalalisä – Korotettu päiväraha voimassa niinä kausina kun kosteutta pitäviä ulkovaatteita tarvitaan. Alle kouluikäisille Suomessa tämä tarkoittaa tyypillisesti noin 350 päivää vuodesta.

Tissi- ja perselisä – Maksetaan vain naisoletetuille henkilöille joiden vartaloille tapahtui jotain näiden vuosien aikana.

Vitutuslisä. Muodostaa joskus itse asiassa melko suuren osan päivän palkasta.

Rahallisten palkkioiden lisäksi kotivanhemmille olisi suotava kustantaa elinikäinen terapia, rajaton määrä kurkkupastilleja jankkaamisen tueksi, korvatulpat, viinihana sekä ilmaiset verkkarit.

 

*Tarinan oikeellisuudesta minulle ei ole sen taivaallista hajua. Mutta ei se mitään, tarinan ei tarvitse olla tosi jos se on hyvä.

8 Permalink

Perheblogien kuvissa pyykkitelineitä säilytetään keittiössä – ”Nyt on muodissa kävyt”

2 Permalink

Myytävien asuntojen ilmoituksissa käytetään tänä päivänä paljon stailausta. Liiankin paljon toisten mielestä. Mikko Peltokorven mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa tovi sitten avaa huolta:

”Kiinteistöalan ammattilaiselle tällainen uutinen oli suorastaan sokki. Onko yhteiskunta todellakin mennyt sellaiseksi, että vain pintakiilto ratkaisee? Eikö siitä, mitä syvemmältä löytyy, olla lainkaan kiinnostuneita? (..) Mitä sitten paljastuu asunnosta, kun se tyhjennetään ja kaikki ihanaa mielikuvaa luoneet kalusteet ja varusteet on viety pois?”

Mikon hyvästä aloitteesta Helsingin Sanomat perehtyi aiheeseen toden teolla ja löysi internetistä useita asuntoilmoituksia, joissa nk. stailaus on huolestuttavalla tasolla.

(Alla olevat kuvat ruutukaappauksia HS:n artikkelin verkkoversiosta)

Kieltämättä huolestuttava ilmiö.

Valitettavasti artikkelin seurauksena myös muualla internetin kolkissa on havahduttu huomaamaan, että esitetyt kuvat ovat toisinaan turhan lavastettuja. Esimerkiksi perheaiheisissa blogeissa ilmiö on ollut jo vuosia pinnalla, kuten alla oleva mielipidekirjoitus paljastaa:

”Tosi monessa mammablogissa on hirveän siloiteltuja kuvia nykyään. Halutaan ehkä antaa lukijalle sellainen kuva että kyllä meillä kaikki on hienosti mutta näin kolmen lapsen äidin näkökulmasta se on pelottavaa, jos pelkkää pintaa katsotaan. Eikö se vie huomiota pois väärästä asiasta? Kyllä blogeissa olisi tärkeintä päästä pintaa syvemmälle ja kertoa ihan avoimesti miten siinä perheessä sitten ihan oikeasti menee.”

Kokosimme täällä Itä-Helsingin sanomissa saamamme palautteen perusteella muutamia blogikuvia internetistä ongelmaa havainnollistamaan.

(Alla olevat kuvat ruutukaappauksia äitiblogeista Asikaine, Mamma Rimpuilee ja Valeäiti. Toim. huom: typerä nimi.)

kuvat Asikainen

Kattauskuviin haetaan väriä kukista ja muovihahmoista.

kuvat Asikainen

Sisustaminen on yhä suurempi trendi äitiblogeissa.

Tyhjät lautaset, kypärä pöydällä ja astiat lattialla houkuttelevat katsojaa kotoisaan tunnelmaan.

Äitiblogeissa keittiö on hyvä paikka säilyttää pyykkitelineitä

Lähikuva hieman sekavasta eteisestä luo mielikuvia

Käpy olohuoneen lipastolla on äitiblogien klassikko

Keittiösakset eteisessä.

Kirjeensä lopussa mielipidekirjoituksen lähettänyt perheenäiti peräänkuuluttaa faktoja tunnelmien sijaa. ”mitä sitten paljastuu perheestä kun kävyt on viety pois? kyllä minusta olisi tärkeämpää saada selkeä kuva perheen todellisesta tilanteesta”.

Väestöliiton onnellisuusasiantuntija Pentti Pölönen pitää huolta hiukan hätiköitynä. ”Kuvien ei pidä antaa hämätä. Kaikista tärkein asia on selvittää, kuinka paljon sielläkin perheessä oikeasti sekoillaan ja lahjotaan”, hän sanoo.

Toimituksemme uskoo että tässä perheessä sekoillaan hyvästä stailauksesta huolimatta.

Kuvakaappaukset Asikaine, Asikaine, Asikaine, Mamma, Mamma, Mamma, Valeäiti ja Valeäiti

2 Permalink

Tiedät eläväsi ruuhkavuosia..

Kun peset kerralla seitsemän koneellista pyykkiä – eikä siellä ole yhtäkään vaatetta sinulle.

Kun sovit treffejä useammin lapsesi ystävien kanssa kuin omien ystäviesi kanssa.

Ja jos pidät niihin omiin ystäviisi yhteyttä lähinnä kysymällä onko teidänkin lapsilla joskus ollut näitä näppylöitä? kuvien kera.

Jos pelästyt kun joku mies sanoo sulle ”no moi” oudolla äänensävyllä. Kunnes tajuat sen olevan sitä flirttailua.

Kun muistat että se mies asuu luonasi.

Kun toivot välillä saavasi ihan pienen flunssan tai joutuvasi vähän sairaalaan. Ihan pikkusen vain! Hetkeksi lepäämään! Kylkiluu on tähän erinomainen ehdokas.

Ja sitten sairastut lomalla.

Kun diagnosoit itsellesi saman päivän aikana ADHD:n, erityisherkkyyden ja lievän masennuksen – ja osa niistä voi ihan hyvin olla tottakin.

Jos kirjaston laina-aika on puoli vuotta, postilähetykset palautetaan lähettäjälle ja vaatelainaamoiden vaatteet päädyt lähinnä ostamaan.

Kun päätät että tänään menet ajoissa nukkumaan ja kymmeneltä muistat että huomenna on lapsesi kevätjuhlanäytös, johon tulisi ommella “muutama helppo strassi ja kissanhäntä”.

Kun näytit jo yhdeksän aikaan tältä:

lapsiperheen arki

Kun kauneudenhoitorutiiniesi ytimessä ovat kuivashampoo, wet wipet ja todella punainen huulipuna.

Kun yhden kokouksen aikana on tullut 137 WhatsApp-viestiä: 95 joissa sovitaan lasten kyydittämisestä erilaisiin treeneihin.

Jos olet ulkoistanut kaiken mihin sinulle ei riitä enää aika tai kiinnostus: siivouksen yhdelle, ruoanlaiton toiselle, kaupassakäynnin kolmannelle. Kun joku vielä hoitaisi seks..eiku ei mitään.

Kun menen töiden jälkeen shoppailemaan tarkoittaa että olet etsimässä noin kymmenen euron lahjoja sinulle tuntemattomille lapsille.

Kun kaupan pinaattiletut siirtyvät pois eineskategoriasta suoraan ruokaympyränne keskiöön.

Mikä on sinänsä ainoa tapa selviytyä, sillä ruokit arkena keskimäärin 5,5 lasta: Pari omaa, kolme naapurin ja jämät itsellesi.

Kun et ole aina ihan varma missä kaikki lapsesi ovat. Tai kuinka monta niitä on.

Kun haluat kuitenkin ikuistaa tämän elämänvaiheen joten tunget täpötäyteen kalenteriinne perhevalokuvauksen töiden, koulun ja kylpyammeen haun väliin ja lopputulos on pelkkää timanttia:

Nämä vuodet. Tämä jengi. Syrän, niin kuin Kakkonen sanoisi.

Viimeisen kuvan otti Lennart Takanen, jota täytyy kyllä lämpimästi suositella! Vartissa saatiin oikeasti tosi kivoja kuvia ja meininki oli hyvä. Jos menette kuvaukseen, huikatkaa multa terkut, Lennart lupasi antaa lukijoille -20% alea!

Vuoden 2018 kattava ennuste

0 Permalink

Asuminen & eläminen

Lopetan tonttipäiväkirjan vaikka talo ei olisi valmis. En vain voi aloittaa enää neljättä kertaa otsikolla ”syyskuu” (2015, 2016 ja 2017 täällä).

Muutamme. Muuttopäivänä joku on kipeänä, sää harmaa ja laatikoissa edelleen tavaroita, jotka vannoin laittavani kiertoon jo kaksi muuttoa sitten. Muuttopäivänä syntyy ainakin yksi kolhu talon uusiin seiniin.

Asutamme valtavaa taloamme ja olen siitä kaikin tavoin sekaisin: onnellinen, hämilläni, huolissani (varkaat, talous, home!). Tavarat löytyy vääristä kerroksista ja vähintään kerran viikossa menetän hermoni rappusten määrään. Vietän ison osan aikaani sotkuja paossa omassa kylppärissäni. Harmi, ettei siellä ole laattoja kun ei koskaan saatu niitä päätettyä.

Muita perheemme jäseniä ei talossa juurikaan enää näy, sillä insinööri puuhaa jotain pihalla / kellarissa / katolla ja lapset karkaavat Naapuriin.

Vaihdamme automme sähköauton tai hybridiin.

Olemme hullun velkaantuneita ja ostamme silti jotain tyhmää. Kuten sähköauton.

Lapset ja kasvatus

Lapset kasvaa myös vuonna 2018 silmissä ja elokuun loppuun mennessä kaikki kengät, vaatteet ja takit on pieniä.

Jo vuoden 2017 puolella 120 sentin maagisen rajan ylittänyt Kakkonen pääsee vuoristorataan.

Kaikki rahamme menevät Linnanmäelle.

Lapsilla ei pääosin ole mitää-äään tekemistä ja ennakoin että jo ensi vuonna olen myös maailman tyhmin mutsi. Samalla lapset oppivat nujakoimaan kunnolla keskenään sillä minä opin sanomaan kovempaa ”sen kun tappelette, en aio nyt puuttua tähän.”

Joku vetää eksistentiaalisen kriisin kilareita joista kukaan ei saa selvää sillä taloudessamme asuu ensi vuonna taas eskarilainen. Voimia meille.

Huudan lapsille ainakin kerran kuussa vaikka mitä vannoisin. Lisäksi kasvatan sanavarastooni useita uusia uhkailuja ja nalkutuksia, kuten: ”mä siirrän kaikki teidän tavarat suoraan pihalle jos ne ei nyt katoa noista rappusista.”

Liikutun vähintään viikoittain siitä miten ihania lapset on ja miten kivaa se on kun ne on jo noin isoja. En enää pysy perässä jokaisen uuden taidon karttuessa, ehkä Kakkonenkin oppii lukemaan kelloa ilman että huomaan.

Kasvismatkan kumppanit: Hannan Kasvis ja Satun Gastronaatti II.

Työ, vapaa-aika ja harrastukset

Varaan matkan koska sää on shokeeraavasti edelleen vääränlainen 45 viikkoa vuodesta. Vaikka rahaa siihen ei kyllä enää olisi.

Vähennän lihansyöntiä edelleen, ja kokkaan perheellenikin kaikkea kokeellista. Lapset varmistavat jokaisen ruoan kohdalla syömäkelpoisuuden ”odota mä katson ensin onko tässä oikeaa lihaa”. Väitän että on ja nauran partaani kun tyypit vetää Härkistä hyvällä ruokahalulla.

Työpaikkaa en vaihda, sillä nykyisessä firmassa siirryin vuoden 2017 lopulla omistajaksi. Pallo pysyy tiukasti jalassa seuraavat vuodet ja hyvä niin. Vuoteen tulee mahtumaan aivan mielettömiä onnistumisia, kurjia kasvukipuja ja muutama uneton yö.

Lapset aloittavat uusia harrastuksia ja lopettavat ne yhden kauden jälkeen. Insinööri muistaa joskus harrastaneensa jotain ja ostaa varmuudeksi kolmet, neljät eri välineet.

Hyvinvointi ja urheilu

Ostan kymppikortin salille ja maaliskuun paikkeilla julistan että nyt se on virallista, käyn taas salilla! Lokakuussa lasken että yhden salikerran hinnaksi muodostui lopulta 50€. Aloitan-lopetan myös uintiharrastuksen yhtä rehvakkaasti.

Juoksen edelleen asuinalueemme ympäri kauniita polkuja ihastellen. Vuonna 2018 vihdoinkin myös pidempiä lenkkejä ja hyvällä vauhdillakin, koska joulupukki toi vuonna 2017 lahjakortin juoksukouluun.

Uhoan puolet vuodesta meneväni Method Putkisto kurssille, jotta saan selän kuntoon. Valitan kipeää selkää noin joka toinen päivä ja käyn ensimmäisen kehonhuoltotunnin joulukuun viimeisellä viikolla.

Ahdistun ja stressaan. Valitan kiireestä ainakin neljä kertaa blogiin (arvaus: viikkoa ennen juhannusta, juuri ennen joulua, noin maaliskuussa ja syyskuussa)

Harrastan seksiä ainakin 12 kertaa (keskimäärin lauantaisin), ja noin kolme kertaa panikoin olevani sittenkin raskaana. Vuonna 2018 en ole raskaana.

Mietin blogin lopettamista ja teen kuitenkin vielä ensi vuonna tämä saman kirjoituksen, yhden podcast-tuotantokauden, pressimatkan ja monta angstitekstiä ruuhkavuosista.

*

Se on tekemistä vaille valmis, onnea minä ja yhtä mahtavaa uutta vuotta kaikille!

0 Permalink

Kuumat vinkit uhman selättämiseen

Rakkaalla työkaverillani on kotona juuri siinä iässä oleva rakkauspakkaus. Jossain kohtaa pimenevää syksyä uhmakilsat alkoivat jo näkyä kasvoilla kunnes eräänä aamuna hän pyysi meiltä muilta apua. Kysyi voipuneena mitä tälle uhmalle oikein voi tehdä?

Annoin empaattisimman katseeni ja kerroin joka ikisen vinkin, jotka suinkin muistin. Ne olivat nämä:

Kun lapseni kehityskeskusteluun vein

Käykö teille koskaan niin, että muutatte ihan tavallisen tilanteen vahingossa melko kiusalliseksi koska yritätte käyttäytyä niin kuin luulette olevan sopivaa? Saatatte vaikkapa valehdella olevanne ystäviä jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa?

Jälkimmäiseen tarinaan voidaan palata vähän myöhemmin, nyt keskitytään siihen kuinka vastasin Ykkösen terveydenhoitotarkastuksessa esitietolomakkeeseen. Se saattoi mennä vähän huonosti.

Lomakkeessa kysyttiin kaikki perusasiat nimestä hetuun sekä terveydentilaan ja allergioihin. Nämä melkein vielä osasin, hetua lukuunottamatta. Kuka sen nyt muistaa. Sitten meni vaikeaksi, sillä The Lappu alkoi kysellä kauheasti meidän perheestä. Ollaanko me vanhemmat naimisissa, eronneita tai uudelleen naimisiin menneitä; miten me asutaan ja miten me eletään.

Kuinka monta kertaa päivässä syödään (entä viikonloppuisin?) ja mitä parannettavaa ruokavaliossamme on. Kuinka monta tuntia lapsi nukkuu (mistä mihin), paljonko on ruutuaikaa ja valvotko käyttöä, mitä harrastatte ja kuinka monta tuntia päivässä lapsi liikkuu. Huh.

Ymmärrettävästi jo ensimmäisten kysymysten jälkeen otsalleni alkoi nousta hikikarpaloita. Ymmärsin, että edessäni on perheemme syväanalyysi. Tässä se nyt on. Meidän perhettämme lopullisesti mittaava Lappu. Tähän tulee kulminoitumaan kaikki menneet seitsemän vuotta, kykymme toimittaa hyvää vanhemmuutta. Apuva.

Aloin vastata kysymyksiin rehellisesti, mutta sillä tavalla hyvät puolet esiin nostaen, siis valikoidun rehellisesti!

Alkoholia juomme kohtuudella, ruokajuomana! Syömme hienosti aika paljon kotiruokaa, mutta herkkuja voisi tietysti syödä vähän vähemmän,  hymiö perään. Vietämme kyllä juu mielestäni riittävästi aikaa yhdessä ja teemme silloin kaikenlaista.

”Mitä teette yhdessä perheenä?”

Tässä kohtaa alkaa mennä oudoksi. Listaan kaiken hyvän, jota teemme: ulkoilemme, urheilemme ja leikimme yhdessä. Sitten kerron että harrastamme käden töitä.

Käden töitä?

Mitä?

Siis…mitä?

Ok.

Siirryn seuraavaan kysymykseen vaikken vieläkään tiedä, mitä ne käden työt ovat. Nyt Lappu kysyy minulta, mitä kaikkea hyvää lapsessani on. Helppoa, ajattelen! Hänhän on mahtava! Kerron asiallisen tiiviisti lapseni hyviä ominaisuuksia, ja sitten Lapun voima iskee minuun taas. Jotenkin käteni muotoilee paperille lauseita, joita voisi kirjata kehityskeskustelun muistiinpanoihin.

Kerron Ykkösen olevan aktiivinen osa perhettämme.

Aktiivinen osa perhettämme? Mitä se tarkoittaa? Että hän osallistuu tiimityöskentelyyn, antaa rakentavaa palautetta ja tuo kehitysehdotuksia pöytään vai?

Voi jeesuksen pöksyt sentään. Kuinka sekaisin voi yksi Lappu ihmisen laittaa.

Siinä vaiheessa kun terkkari lukee innostuneena Ykköselle minun kirjoittamiani hyviä asioita ääneen ja pysähtyy hetkeksi miettimään, leijun ulos ruumiistani. Tiedän mitä on tulossa. Siirryn katonrajaan katselemaan huonoa versiointia Siskonpedin sketsistä, ja näen kuinka terkkari pelastaa tilanteen sanomalla Ykköselle että ”sitten sun äitisi kirjoitti tänne että olet…aktiivinen”.

Joo no se sun äitisi kirjoitti sinne kaikkea muutakin skeidaa, jota terkkari ei nyt vain ystävällisesti lue ääneen.

Huh huh. On se hyvä että tyttäreni on aktiivinen osa perhettämme, koska luulen että mun kannattaa nyt vähän passivoitua.

Kuvat Sanni Riihimäki

Itsekäs lahja on paras lahja

6 Permalink

Meidän Insinööri on ihan paras. Muutenkin, mutta myös ja erityisesti isänä.

Se herää joka aamu vähän ennen meitä muita. Talohuolet painaa tai ehkä vanhuus, samapa tuo, sen ansiosta saan valmiit kahvit eteeni.

Se pomppaa ylös nanosekunnissa kun lapsi kakoo yöllä ja jaksaa kantaa sen yhdellä rivakalla otteella vessaan oksentamaan.

Sillä on ilmiömäinen kyky huomata, milloin vauva / taapero / toope on tipahtamassa jostain vaarallisesta paikasta ja syöksyä alle.

Se jaksaa pelata ilmapallofutista vaikka tunnin.

Se on hyvä piirtämään ja muovailemaan sekä suorastaan lahjakas synttärikakkujen kanssa.

Se osaa ja jaksaa rauhoittua lasten kanssa ihan loputtomiin. Sen syliin on aina turvallista kömpiä ja jäädä itkemään.

Se on oikeasti se isä joka osaa korjata ja rakentaa ihan mitä vain.

Mitä näin siistille tyypille sitten antaisi lahjaksi? Muuta kuin päivän tontilla?

Onnekseen tämä upea isä on ihan upean naisen kanssa naimisissa, ja tuo nainen on mitä lahjakkain lahjojen hankkija! Lahjat ovat siis järjestään aivan timanttisia. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta Insinöörin saamat lahjat tuppaavat jostain ihmeen syystä lisäksi olemaan minullekin mieluisia.

Niin kuin nyt vaikka tämä hauska oranssi pipo, jonka ostin sille viime jouluna. Onpa hyvä tuuri että se sattui sopimaan mullekin!

Tai viime  synttäreiden reissu Kööpenhaminaan, jonne hän sai valita seuralaisen. Hirveän kiva että ajatteli minua!

Lahjoista kovin on ehkä kymmenen vuotta sitten ostettu mutterikahvipannu. Sen nerokkuus piilee siinä, ettei Insinööri vielä silloin juonut kahvia. Arvelin kuitenkin että tekninen laite saattaisi kiinnostella. Kuinka sattuukaan, tänä päivänä mutterimies todella keittää meille kummallekin joka aamu kahvit! Uskomattoman hyvä tuuri mulle!

Kova oli tämäkin.

Tänä isänpäivänä joku muisti Insinööriä taas ihan uskomattoman upealla lahjalla. Oli ostanut sille kaksi yötä Saimaan Holiday Clubissa. Kävipä säkä että sinne mahtuu nelihenkinen perhe, nyt voidaankin sitten kaikki lähteä kylpylöimään!

Mitäs upeita lahjoja teillä hommattiin äidille isille?

6 Permalink

Nalkutuksen teoriaa, osa I

2 No tags Permalink

Olemme insinöörin kanssa olleet yhdessä jo vuodesta 2006. Viimeistään avioliiton auvoisana aikana (since 2009) olen olemme hioneet nalkutuksen liki täydellisyyttä hipovaksi. Olen olemme siinä itse asiassa niinkin pitkällä, että siihen on löydetty monia eri vivahteita, jotka tavalliselta amatööriltä voivat helposti jäädä huomioimatta.

Tässä siis kokemattomammille nalkutuksen teoriaa, osa I: Nalkutuksen eri esiintymismuodot. 

Lähinalkutus: Välittömästi tapahtuva, suoraan nalkutettavalle henkilölle välitettävä viesti.
Käyttö: ”Sun sukat on taas lattialla.”

Etänalkutus: Nalkutuksen välittäminen esim. kännykällä kohteen ja nalkuttajan sijaitessa eri tilassa. Käyttö: ”Ai tulit just salilta? Salettiin jätit sukat taas lattialle!” (Huom: yleensä tässä nalkuttaja on oikeassa)

Etukäteisnalkutus: Nalkutus, joka pyrkii estämään nalkutuksen aiheuttavaa toimintaa. Sukua virtuaalinalkutukselle (ks. alla)
Käyttö: ”Et sitten jätä taas niitä sukkia lattialle.”
 
Virtuaalinalkutus:  Tekniseen laitteeseen, esim. kännykkään, ohjelmoitu nalkutusautomatiikka.
Käyttö: Kohteen puhelimeen asetettu hälytys ”muista nostaa sukat lattialta”

Jälkinalkutus: Nalkutus, jota käytetään vaikka tilanne on jo ohi.
Käyttö: ”Niin kuin silloin eilenkin kun jätit taas sukat lattialle.”

Välikäsinalkutus: Nalkutus, joka sanotaan muulle kuin kohteelle mutta niin että kohde on samassa tilassa.
Käyttö: ”Kato kun isiltä on taas jääny sukat lattialle.” (Huom: Erinomainen lapsen kanssa käytettäväksi)

Piilonalkutus: Nalkutus, joka on puettu jonkin muun, esim kohteliaisuuden muotoon.
Käyttö: ”Hei sullahan on nykyään tosi kivoja uusia vaatteita, niin kuin noi tossa lattialla olevat sukatkin!”

Peitenalkutus: Nalkutus, jonka tarkoituksena on peittää jotain nalkuttajan tekemää.
Käyttö: ”Sulla on noi sukatkin tossa lattialla taas, ja minä saan korjata” (Huom: samaan aikaan voi kätevästi kouraista omat rintaliivit myös pois lattialta)

Itsenalkutus: Nalkutuksen kehittynein muoto, jossa kohde nalkuttaa sisäisesti itse itselleen.
Käyttö: ”Parempi ottaa nää sukat pois lattialta ennen kuin tulee taas sanomista.” (Huom! esiintyy harvoin, vaatii vuosien ehdollistumista)

Sellaisia ohjeita tällä ensimmäisellä kerralla. Muistathan vielä, että nalkutus on välittämistä! Nalkuta vain rohkeasti!

Lähteet:
Mummi ja Ugi, jotka ovat olleet jo niin kauan naimisissa etteivät enää muista oikeaa hääpäiväänsä.

Lue myös:

2 No tags Permalink

Autoni, kaatopaikkani

16 No tags Permalink

Siivosin tuossa eräänä päivänä automme jalkatiloja. En ihan tiedä miksi. Ehkä siksi, että nolotti varoitella työkavereita kolmesta tyhjästä limupullosta ja muutamasta kepistä. Ehkä siksi, että jalkani osui taas johonkin muoviseen asiaan.

Ehkä siksi että tyttäreltäni loppui sukat kesken.

Sukat, kysyt? Miten sukat tähän liittyy?

Sitähän minäkin ihmettelen. Oikeastaan, auton siivous herätti minussa monta muutakin kysymystä.

Siivoukseni tulos oli seuraavanlainen:

Uudelleenrekonstruoitu kuva tilanteesta. Kuva sumennettu herkimpiä lukijoita ajatellen.

6 likaista sukkaa
3 Mäkkärin lelua (kaksi identtistä)
4 tyhjää mehupurkkia
7 tyhjää limupulloa
2 pilliä
3 muovista asiaa (pussia?)
1 tyhjä purkkapussi
25 kiveä (21 näistä rehellisesti sanottuna soraa)
3 keppiä
1,5 saippuakuplasäiliötä
1 akkari

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä olivat niitä sattumalta kertynyttä skeidaa. Paljon pahempi tilanne on vielä metri taaempana, paikassa jossa on ihan luvan kanssa jätetty kamaa odottamaan sitä hetkeä kun joku vie ne jonnekin parempaan paikkaan.

Le Takakontti.

2 virveliä
2 vesikanisteria
3 sadeviittaa
2 mittaa
Joku pihatyökalujuttu
Muutama (noin 72) vanha talopiirustus
Joku raksajuttu
Just naitu – kyltti häistämme (naitiin tuossa kahdeksan vuotta sitten, mutta melko ”just” se näissä ruuhkissa on)
1 vanha modeemi
Kaksi raksalamppua
Pussillinen apteekkiin meneviä vanhoja lääkkeitä
Pussillinen ongelmajätteeseen menevää jotain
Tunnistamatonta roskaa
Ensiapulaukku (sitä tarvitaan jos etsii täältä jotain ja sohii kädellä muihin itemeihin)
Kattotelineet

Semmoista. Tämän aamun perusteella osaan myös kertoa että takakontista ei kuitenkaan löydy esim skrapaa, joka olisi voinut olla kivempi kuin paljas käteni tänä aamuna.

Sellainen sikolätti se, toinen kotimme. Ensin ajattelin että mitä helvettiä, miten meidän auto voi olla tässä kunnossa, mutta sitten tulin eteiseen ja muistin minkälaisessa perheessä asun.

Niin, täällä oli muuten eilen Freska kylässä. Jos ihmettelit miksi kuvassa on niin poikkeuksellisen siistiä.

16 No tags Permalink