Ystävänpäivän kirje suomalaiselta ystävältäsi

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi

Hei Kampi!

Terveisiä täältä Suomesta. Täällä on taas helmikuu, mutta toisin kuin kaksi vuotta sitten sinulle kirjoitin, tänä talvena meillä ei olekaan lunta. Maamme on märkä, harmaa, kylmä ja tuulinen, siis täysi vastakohta Ugandan lämmölle ja väreille. Siitä on nyt melkein päivälleen kaksi vuotta kun tapasimme kotonasi ja puhuimme haaveistasi.

plan kummiksi valeäiti

plan kummiksi valeäitiplan kummiksi valeäitiPlanin kummisivuilta luin että matikka on edelleen lempiaineesi, haluatko vieläkin sairaanhoitajaksi?

Myös kummisiskosi täällä kaukana tykkää matikasta ja miettii joskus kätilön uraa. Olette monessa asiassa varmaankin aika samanalaisia, vaikka elätte ihan erilaista elämää. Teistä kumpikin on saanut myös pikkusisaruksen sitten viime kirjeenvaihtomme!

Onnea sinulle ja koko perheellesi pikkuveljestä, kerro myös vanhemmillesi onnittelut! Kerro muutenkin heille terveisiä, isäsi kanssa oli todella mukava jutella ja oppia lisää Ugandasta. Muistelen usein koko perhettänne lämmöllä, teillä oli hyvä meininki.

plan kummiksi valeäiti valeäiti plan kummiksi

Meille syntyi ihana pieni tyttö viime kesänä. En ole ehtinyt siitä tai monesta muustakaan asiasta sinulle kirjoittaa, pahoitteluni siitä. Luulen kuitenkin että tärkeintä sinulle on minun jatkuva kummiuteni, eivät niinkään perheemme lähettämät terveiset. Ainakin viimeksi opin että on suuri kunnia ylipäänsä olla kummilapsi, sillä kummiudesta hyötyy koko yhteisö valtavasti.

Tukemme jatkuu nyt jo kolmatta vuotta ja tiedän että sen turvin on jatkettu hyvää työtä yhteisössänne terveyden, koulutuksen ja naisten aseman vahvistamiseksi. Vuosiraportin mukaan alueellasi on saatu 128 nuorta ammatilliseen koulutukseen ja 562 raskaana olevaa naista tuotu neuvolapalveluiden pariin, hienoja lukuja! Raportissa kerrottiin myös että alueesi nuorista 30% ovat ilmoittautuneet toisen asteen koulutukseen ja että asukkaista 42%:lla on nyt pääsy turvallisen veden pariin.

uganda blogi matka uganda blogi matka

Tämän tyyppiset tulokset kertovat minusta paljon siitä pitkäjänteisestä työstä rakenteiden muuttamiseksi, jota Plan-kummit ja Planin työntekijät mahdollistavat, ja toisaalta siitä miksi töitä pitää edelleen tehdä. Puhtaan ja turvallisen veden pitäisi olla ihan jokaisen oikeus.

Sano terveisiä muuten Planin tyypeille, kun heitä seuraavan kerran näet. Olen tosi kiitollinen esimerkiksi Luckyn avusta kun hän vietti pitkiä päiviä kanssamme, auttaen meitä vierailemaan teidän kaikkien luona ja olin otettu siitä miten hyvin kaikki Planin työntekijät tuntuivat yhteisönne tuntevan.

uganda blogi matka

Joko saitte teidänkin kouluunne oman vessan ja pukuhuoneen tytöille, niin kuin siellä toisessa koulussa oli?

Sitten viime näkemän teidän alueelle on ainakin tullut paljon uusia kummeja, joiden avulla voidaan tehdä yhä enemmän. Kuulin että Suomen toimiston kautta puuttuu tällä hetkellä 20 kummia Ugandaan, joten teen täällä päässä parhaani saadakseni ne kaikki teille!

Näytät hurjasti kasvaneelta uusissa kuvissa, melkein jo äitisi pituinen! Raportin mukaan sinulla on edelleen hyvä terveys ja asiat hyvin, olen siitä tosi iloinen. Monta ystävääkin sinulla on, joiden kanssa taittaa sitä pitkää koulumatkaa. Minusta on mahtava päästä seuraamaan sinun elämääsi Planin kautta, kiitos että saamme terveisiä sieltä päin!

Voi hyvin ja kaikkea hyvää koko yhteisöllenne,

T. Hanne ja perhe

Kirjeestä on lähetetty lyhyempi versio kummilapselleni Kampille Oma Plan palvelun kautta.

uganda matka valeäiti

Plan-kummiksi?

Kummius on ollut yksi parhaita päätöksiä, joita olen tehnyt. Se on apua, joka tuottaa konkreettisia tuloksia. Plan-kummeja kaivataan ympäri maailman lisää! Tästä voit liittyä kummiksi (30€ / kk) tai tehdä kertalahjoituksen joka auttaa yhtä lailla yhteisöä kehittymään ja luo uusia mahdollisuuksia kaikille. Loppuun vielä terveiset Patrickilta, jonka tapasin Ugandassa kaksi vuotta sitten:

”Your sponsorship brings lots of joy
and smiles to many girls and young
women who today can firmly stand
for their rights and have the
confidence to challenge negative
cultural norms. Thank you for
sponsoring a child in Eastern Central
Uganda.”

Patrick Emukule Ilukol, Programme Area Manager, Eastern Central

 

Lue myös:

Ensimmäiset neljä kuvaa: Plan Suomi

Juoksun aloittaminen raskauden jälkeen

*Teksti sisältää mainoslinkin

urheilu raskauden jälkeen

Hurraa! Olen palannut lenkkipoluille!

Hyvin vaatimattomasti, mutta kuitenkin. Koska se tuntuu menneen mulla nyt kerrankin tosi hyvin, eikä missään väärässä paikassa ole tuntemuksia, kerron miten olen tehnyt. Ehkä tästä on jollekin apua.

Tässä tekstissä on pidemmin kerrottu siitä kuinka ylipäänsä aloitin liikunnan uudelleen raskauden jälkeen.

Juoksu raskauden jälkeen voi odottaa hetken

Tämä on minusta askeleista tärkein. Sinne juoksemaan ei ole mikään kiire, ja reipas (vaunu)kävely kasvattaa juoksussa tarvittavaa peruskestävyyttä tosi tehokkaasti. Toki jokaisella on erilainen kroppa (sekä raskaus, alkukunto että synnytys), eikä kehosi sisällä asu munakelloa joka kertoisi oikean ajan. Usein puhutaan noin 3-6kk ajasta jolloin vatsan alueen lihaksisto on vielä venynyttä ja pehmeää, eikä välttämättä pysty hallitsemaan juoksusta kertyvää kovaa painetta (en löytänyt heti googlaamalla yksinkertaista lähdettä, mutta tässä oli kattavaa tietoa englanniksi ja tässä siitä hyvä tiivistys suomeksi).

Mun logiikka: kun en tiedä ihan varmasti omaa tilannettani, enkä ollut ennen raskautta kovin aktiivinen urheilija, odotan mieluummin pidempään. Siispä odotin koko 6kk. Hilla taas esimerkiksi aloitti vanhana juoksun harrastajana jo 10 viikkoa synnytyksestä, mutta kuten tekstistä näkee, Hilla teki sen äärimmäisen tarkasti ja tiedostaen, lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia ensin treenaten. josta päästään seuraavaan kohtaan.

Valeäiti bugaboo fox

Syvät vatsalihakset ja lantionpohja kuntoon

Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Raskauden aikana vauva ottaa vatsaltasi tilaa ja luo sinne Rukajärventien tyyppisen tilanteen. Sisuskalut potkitaan syrjään ja lihakset venytetään pizzataikinaksi. Niiden takaisin palautuminen ei käy ihan heti seuraavalla viikolla, eikä ehkä ilman apua.

Minä aloitin heti synnytyksen jälkeen Kuntouta Keskivartalosi – verkkokurssin*, jolla sain lantionpohjan tosi hyvään kuntoon muutamassa viikossa. Osaan myös kertoa tämän, koska kurssin alussa ja lopussa tilanne testattiin! Tämä oli tosi mukava ja helppo kurssi, niinkin helppo että oletin huijaavani siinä jotenkin. Joka päivä kun teki sitkeästi ne muutaman minuutin treenit, jotka sähköpostiin kilahti, oli jo parin viikon päästä niin sanotussa aivastusturvassa.

kokemuksia kuntouta keskivartalo

Suosittelen tätä ihan ehdottomasti jos tiedät, että oma treenisi jää muuten satunnaiseksi täysiä puristamiseksi hampaidenpesun ohella. Opit kurssilla muitakin voimakkuuksia, suuntia ja tapoja treenata sitä tärkeää aluetta. Saat kurssin -10€ alehintaan tästä linkistä* ostamalla.

Kävin verkkokurssin jälkeen vielä Vaumiin BabyPilates kurssilla Mommy & Me:ssä (koska naapuri pakotti) koska ajattelin sen olevan hauska yhteinen harrastus ja niinhän se oli. Kolmonen nukkui turvakaukalossa aina tiistaisin kun minä kävi treeneissä. Siellä kuulin heti kurssin alussa että mulla erkaumaa oli tosi vähän ja minusta tuntui että sain näistä tunneista enemmän irti verkkokurssin ansiosta kun tunsin jo hyvin paikkani.

Treenaa ne lantionpohjat. Tiedän että se on tylsää mutta hoida se.

Ja jos et jaksa tehdä näitä treenejä, Tenoja voi ostaa täältä.

Aloita pienillä pyrähdyksillä, tässä yksi ohjelma

Käyn edelleen joka viikko Mimin treeneissä, joissa Mimi jakoi myös tämän nerokkaan lenkkiohjelman. Tästä tulee tunnin lenkki, pieni hiki ja hyvä fiilis! Eka lenkki oli kamala, toka tuntui jo kevyeltä ja kolmannella olisin halunnut juosta lisää. Ensi viikolla aion pidentää juoksupätkiä ja sen jälkeen alan jättää joitain kävelypätkiä pois kunnes tuntuu että voin juosta puolisen tuntia putkeen. Näin se menee:

Helppo juoksutreeni raskauden jälkeen (Kaikki numerot minuutteja)

  • Kävele 10 minuuttia
  • Juokse 1
  • Kävele 2
  • Juokse 2
  • Kävele 2
  • Juokse 3
  • Kävele 2
  • Juokse 4
  • Kävele 2
  • Juokse 5
  • Kävele 2
  • Juokse 4
  • Kävele 2
  • Juokse 3
  • Kävele 2
  • Juokse 2
  • Kävele 2
  • Juokse 1
  • Kävele 10

urheilu raskauden jälkeen

Kuvassa näkyvät portaat ovat ilokseni myös muuttuneet kevyiksi. Ensimmäisen kerran viisi kierrosta meinasivat tappaa mut, viimeksi ensimmäiset neljä meni lentäen ja seitsemän kohdalla loppui jo aika. On niin siistiä kun kunto nousee!

Joten ei muuta kuin treeni-iloa!

Luonnonkosmetiikan lempparini arkimeikissä ja hiuksissa + Biodelly ALEKOODI

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly

Muistatte ehkä kun aloin tutustua luonnonkosmetiikkaan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten? Silloin meistä tuli Lauran, Maijun ja Satun kanssa “Biodelly-muijat” eli ryhdyimme sijoittajiksi blogijuttuja vastaan. Sittemmin Biodelly myytiin ja tuo yhteistyön muoto päättyi mutta minun matkani sekä Biodellyn että luonnonkosmetiikan kanssa on jatkunut.

Vanhana Biodelly-muijana kerron nyt, mitä tuotteita käyttööni on tuolta ajalta jäänyt eli suomeksi: mitä tuotteita olen edelleen omalla rahalla ostanut myös sen jälkeen kun säännöllinen testailu työn puolesta loppui. Tässä jutussa esittelen oman meikkini kulmakivet, pari luottojuttua hiuksiin ja muutama uuden minulle testiin tulleen.

Luonnonkosmetiikan arkimeikki – luottotuotteeni

Lily Lolon järkevän hintaiset mineraalipohja, peiteväri, poskipuna ja hohdepuuteri ovat olleet käytössäni aivan taukoamatta. Mineraalipohja on ihanan kevyt ja sitä on helppo hallita – jos tarvitsee enemmän peittävyyttä, sen kuin pyörittelee lisää jauhoa naamaan! Samoin mineraalinen silmien peiteväri toimii minusta kivasti kun paksuutta on helppo säädellä ja lopputulos on vielä luonnollinen. Kesäksi vaihdan sävyn vain tummempaan!

Toim. huom: multa aina kysellään vinkkejä tummien silmienalusten peittämiseen. Valitettava totuus on ettei niitä loputtomiin voi piilotella. Eniten kannattaa hoitaa siitä ihoa (johon Asikaisella tässä loistotuotteet vinkattuna), peittää mitä voi ja kiinnittää katse muihin asioihin: Lily Lolon Illuminatorilla (champange) hohtoa kasvojen korkeisiin kohtiin ja silmien sisänurkkiin pieni hohto tällä Nuin hohtovärillä.

Tärkeintä on ettei meikkiä ole liikaa. Se vain kasautuu ja paakuuntuu ja tekee sinusta noin 89-vuotiaan näköisen. Tästä tuli mieleen että täältä löydät videon, jossa Biodellyn Miila opastaa mulle ja sulle arkimeikin teon!

Mineraalimeikeillä on juurikin helppo tehdä ohuita kerroksia, jotka eivät paakkuunu. Joskus tykkään kuitenkin pelata voidemaisilla tuotteilla ja silloin valintani on elämäni meikkivoide, eli Nui. Minä rakastan sen ohutta koostumusta ja vaniljaista tuoksua. Sen pinta on mattainen eli sen päälle ei tarvita edes puuteria. Usein tämän kanssa käytän Lilyn voidemaista peiteväriä.

Poskipunaa laitan joko voidemaisena tämän Nuin multistickin avulla tai mineraalisena. Tämä Lily Lolon poskipunaduo on sävyltään tosi kaunis ja toimii myös luomissa, joihin laitan arkisinkin pientä vaaleanpunaa epätasaista luomen ihoa peittämään.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, eniten käytä kuitenkin tätä Avrilin luomiväripaletin nudea sävyä, joka on ihana pieni kimallus arkiseenkin naamaan. Tästä kysytään melkein aina kun se päällä storyja teen joten nyt tiedätte, tästä sen kultaisen katseen saa!

Avrilin ripsarista olen jo ehkä puhunut kyllästymiseen saakka, mutta se vain on paras. Nihkeä poistaa mutta hyvä levittää ja tekee ripsille ihmeitä naurettavan halvalla, erityisesti Biodellyssä (toisen firman kivijalasta ostin tämän kerran 5€ kalliimmalla). Myös Asikainen vannoo nykyisin tämän nimiin! Sekä Volume että tavallinen ovat hyviä, mä käytän enemmän tavallista sillä Volumen harja on jo tosi iso ja vaatii siksi enemmän keskittymistä.

Sitten mulla on yksi uusi rakkaus: tämä Absolutionin rajauskynä on paras rajausvehje jota olen koskaan käyttänyt. Sen tussimainen sivellinkärki saa aina siistin tuloksen, vaikka käyttäjä on maailman suurpiirteisin räpeltäjä. Sitä voi vielä helposti korjailla ekan yrityksen jälkeen mutta se kuitenkin sitten “jämähtää” pysymään tosi hyvin yhtään haalistumatta tai valumatta koko päiväksi.

Ihonhoitotuotteet luonnonkosmetiikassa

Nyt on tunnustettava että olen edelleen surkea naamani hoitamisessa. On viikkoja (öh, kuukausia) kun en jaksa ostaa uusia tuotteita vaan vetelen naamaani samaa apteekin öljyä kuin vauvani vaipan alle. Ihan kiva sekin, ei siinä. Mutta kyllä näin melkein nelikymppinen iho vähän enemmänkin ansaitsee. Olen löytänyt tähän mennessä yhden kosteusvoiteen – tämän Absolutionin – joka oli niin hyvä että itketti mutta koska se maksaa kuusikymppiä (ostin omani muuten kahdeksalla kympillä toisesta kaupasta, apuva), en ole raaskinut ostaa sitä uudestaan. Madaran hieman halvemmat SOS tuotteet onneksi sopivat iholleni myös hyvin.

Kaikkea rikastan aina Flown ruusunmarjaöljyllä, tämä on ollut jo kolme vuotta mulla käytössä. Alan tottua sen ruusuiseen tuoksuunkin. Pesen kaiken pois Naturativin puhdistusmaidolla yhä edelleen ja kun oikein jaksan panostaa, hieraisen Luén ihanaa taikinamössöä naamalle minuutiksi. Jos naamiohommiin pitäisi ryhtyä, valitsisin nämä helpot kangasnaamiot – ovat muuten loistava lahjaidea vaikkapa lastesi hoitajille nämä! Jos ei muuta niin voivat pelotella lapsia siellä.

Hiustenhoito luonnonkosmetiikalla

Hiukset ovat olleet aina mun isoin ongelma luonnonkosmetiikan kanssa, sillä päässäni on noin kaksi miljoonaa metrin mittaista ohutta ja liukasta hiusta joiden elämäntehtävänä on mennä takkuun. On ollut vaikeaa ellei mahdotonta löytää luonnonmukaisia tuotteita, jotka kuitenkin saisivat tukan sileäksi. Kaikki kokeilemani tuntuivat joko pesevän huonosti tai jättävän tukan ihan koppuraksi, kunnes löysin kaksi superainetta: Whamisan shampoo ja Rahuan hoitoaihe.

Rahuan hoitoaine on yksi parhaista koskaan kokeilemistani hoitoaineista ylipäänsä ja tuo shampoo sai tukkani monen vuoden outouden jälkeen taas pehmeäksi ja sileäksi, kiiltäväksi ja puhtaaksi. Whamisan purkki on kallis ja sen kyljessä puhutaan jeesuksesta (but why?) mutta kun se näin hyvin toimii, saa vähän jeesustellakin. Rahua ei tunnusta mitään uskontoa, se vaan on hyvä. Usko pois!

Näiden lisäksi Biodellyn valikoimista mulla on käytössä tämä Aquis hiuspyyhe. Olen käyttänyt vastaavaa eri merkkistä jo viisi vuotta mutta se on paljon paksumpi (eli painavampi märän tukan kanssa) ja imee huonommin kosteutta. Tämä turbaani kuivattaa tukkaa oikeasti nopeasti ja on kevyt päässä.

-15% ALEKOODI BIODELLYYN

Huuuuh olipas paljon kerrottavaa ottaen huomioon etten ole edelleenkään mikään kosmetiikkaihminen ja meikkipussini on aina kevyt. Kurkkaa Insta Storysta tänään ja huomenna totuus mun meikkilaatikosta!

Nyt mainitsemieni lisäksi suosittelen lämpimästi oikeastaan kaikkea mitä Biodellyn valikoimasta löytyy. Valikoimaa tutkitaan todella tarkan suurennuslasin kanssa siellä jatkuvasti ja heti jos tuotteessa on jotain puutteita tai hinta-laatusuhde ei täsmää, se otetaan pois. Ongelmana on enää runsaudenpula, joskus on vaikea tietää mistä aloittaa ja mihin uskaltaa panostaa.

Mutta ainakin nämä minun, Maijun ja Satunkin kokemukset osoittavat että todellisia luottotuotteita löytyy edulliseen hintaan! Vielä edullisemmin saat ne 31.12. asti kun käytät alekoodia VALEÄITI, joka kilauttaa kassalla vielä -15% alennuksen (koodi toimii kerran)!

 

Lue myös aikaisemmat Biodelly-juttuni

 

Myssyfarmin tarina on upea ja nyt voit osallistua siihen sijoittajana

0 Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Myssyfarmi

En millään enää varmaksi muista vuotta jolloin ostin ensimmäisen oman Myssyni, mutta muistan kyllä miten se tapahtui. Näin Myssyt Helsinki Design Marketisssa, jossa olimme mielestäni vasta yhden lapsen kanssa, vuosi olisi siis ollut 2010 tai 2011. Ihastelin mielettömiä Myssyjä mutta pelästyin hintaa – värikkäin sanoin ja kovaan ääneen. Sitten huomasin että kuuloetäisyydellä seisoi Myssyjä myymässä tuttu kasvo, opiskelukaverini Anna.

Ohuesti kiusallisen hetken jälkeen Anna tietysti kertoi mielellään punaiseksi menneelle naamalleni miksi hinta oli muita kaupan olevia pipoasioita kovempi; mummot, käsityö ja suomenlampaan villa tulivat heti tutuiksi.

Ostin siltä istumalta ensimmäisen, oranssiruskean Myssyni. Myssy oli Annan itsensä kutoma, merkissä luki #17: se oli Annan 17. kutoma Myssy koskaan. Olisin niin halunnut siitä Myssystä kuvan tähän juttuun, mutta olen sen myynyt jo eteenpäin. Kaivelin kuitenkin arkistoista kaikki Myssy-kuvat mitä löysin ja kyllä niistäkin näkee sen mitä on tapahtunut: Me olemme Annan kanssa tuottaneet valtavasti uusia kansalaisia (yhteensä olemme peräti seitsemän priimayksilön äitejä) ja Myssy on kasvanut aivan hurjasti. En tiedä kuinka monta Myssyä Anna on sittemmin kutonut, mutta koko firma on kasvanut jo kolmen vuoden ajan 70% vuosittaista kasvuvauhtia ja kahtena viime vuonna verkkokauppa 200%.

Me liiketoiminnan ammattilaiset sanomme näissä tapauksissa että yritys on kasvanut ns. helvetin hyvin. Nyt on aika seuraavan kasvun, ja siihen hyppyyn Myssyläiset toivovat saavansa kaikki mukaan joukkorahoituksen voimin.

Palataan siihen hetken päästä, nyt kutsun teidät ensin pienelle muistoretkelle! Myssyillä esittelen kuinka Myssyt, asunnot, lapset ja valokuvaustaitoni ovat menneet eteenpäin.

Aloitamme vuodesta 2013, jolloin teimme Annan ja Myssyfarmin kanssa ensimmäisen yhteistyömme. Se teksti pisti kuulemma silloin verkkokaupan luvut kattoon, vaikka blogini oli silloin vielä aika pieni. Te olitte juuri oikeita Myssy-ihmisiä! Myssy on täällä -teksti löytyy täältä. Silloin 2013 Anna tuli meille kotiin parin lapsen kanssa, seuraavaa odottaen ja korissa ihanaa villaista kasaa kantaen.

Silloin kirjoitin, että Kakkonen nukkuikin oman Myssynsä kanssa! Sitä en muista, mutta nuo raidalliset Myssyt muistan kyllä. Ne kulkivat mukanamme kesät, talvet ja Ugille ostettu siniraitainen (ylemmässä kuvassa oikealla) on edelleen päivittäisessä käytössä.

Koska ensimmäinen yhteistyömme meni niin hyvin, teimme heti 2014 seuraavan. Nyt oli Myssyt jo lähempänä nykyistä visuaalista ilmettään ja lapset asteen isompia. Nämä uudetkin kaksi kuvissa näkyvää Myssyä tulivat lapsille tosi rakkaiksi ja niitä käytettiin paljon. Niiden nykytilan näet kohta. Silloin kirjoitin tekstin Maailman paras Myssy on taas täällä ja niin meni Myssyt verkkokaupasta loppuun monessa värissä. Mummot pääsi neulomaan kovasti.

Voi että noi kaksi on pieniä ja ihania näissä kuvissa. Huokaus sentään.

Tämäkin Myssy oli muuten Kakkoselle niin rakas, ettei sitä ole voinut kenellekään eteenpäin antaa.

Vuonna 2016 Myssyllä alkoi tapahtua isommin. Luullakseni silloin Myssyfarmi itsessään, siis fyysinen maatila, alkoi toimia yhä enemmän toimistona, myyntitilana, varastona ja jopa tapahtumapaikkana. Mekin menimme kutsuttuina käymään ja nappasimme mukaamme Mamma Satamon porukoineen. Ihmettelimme maatilan vilskettä, Annan pyöristynyttä vatsaa (Myssybaby nro 4 oli tulossa), hätyyttelimme lampaita ja kiipesimme puimurin sisään – Isännällä oli juuri korjuu menossa.  Myssyihin oli tullut aivan uutta ilmettä, logo oli mennyt uusiksi ja nykyinen brändimaailma alkoi hahmottua. Sain mukaani tuon viininpunaisen Myssyn ja lapsille isomman koon tupsumyssyt.

Se oli ihana kesäpäivä, josta kirjoitin tekstin Mahtava kesäpäivä Myssyfarmilla.

Sitten tässä välissä onkin hurahtanut muutama vuosi ilman varsinaisia yhteistöitä. Ei ole tarvinnut, meidän porukka on ollut varsin myssytettyjä ja mm. Satu on omalla tontillaan nostanut Myssyä kyllä maailman maineeseen (jos tällä pärjää Islannissa, pärjää kaikkialla). Myssyllä on mennyt lujaa kaikin puolin ja maine on kiirinyt mummojen edelle niin että ovat päätyneet Stockan ikkunaankin kutomaan!

Lasten Myssyt kävivät välissä vähän pieniksi, mutta Itse käytin Myssyäni edelleen ahkerasti kuten näissä vuoden 2018 Biodelly meikkikuvissa!

Ja näin olemme vuodessa 2019, tilanteessa jossa Myssy on jo varmaankin teille kaikille tuttu ja hurjassa kasvussa myös ulkomailla. Myssyjä myydään maailman hienoimmilla kauppapaikoilla ja mummot kutovat edelleen sen minkä poseeraukseltaan ehtivät.

Mummojen työllistyminen onkin ohimennen sanottuna aivan mieletön juttu. Myssyfarmi ei ole koskaan ollut (vain) kunnianhimoisesti alaansa suhtautuva design-brändi vaan koko firman perustana on suuremmat arvot: suomalaisen villateollisuuden kehittäminen niin ettei villaa enää heitetä metsiin vaan otetaan takaisin isompaan tuotantoon; mummoille merkityksellisten ja reilujen työpaikkojen luominen; hidas muoti ja luomuruoka.

2020 edessä on maailman valloitus ja alla olevassa, eilen otetussa kuvassa minä mietin miten sen teille kertoisin, tuttu Myssy päässä.

Nyt voit alkaa Myssyfarmin osakkaaksi

Myssy hakee joukkorahoituksen keinoin uutta pääomaa, jota investoida. Siis rahaa, jota voivat kuluttaa asioihin, jotka edesauttavat Myssyn bisneksen ja arvojen laajenemisen maailmalle;  verkkokaupan parantamista, markkinointipanostuksia ja varmasti uusia Mummojakin koitetaan sillä rahalla saada. Sijoittaa voi kuka vain, sijoitettua rahaa vastaa saa osakkeita joiden arvo kasvaa Myssyfarmin arvon kasvaessa.

Kuten sijoittaminen ylipäänsä, myös joukkorahoitus on sijoittamisen välineenä aina epävarma. On viisasta ajatella sijoittavansa vain sen verran kuin on varaa hävitä. Myssyfarmin kierros on mennyt mielettömän hyvin ja minimitavoite tuli pian täyteen. Maksimitavoitteeseen, jolla saadaan täysi panostus kasvuun, on vielä vähän matkaa.

Sinä voit auttaa siinä! Sijoittaa voit vähintään 223,7€ (viisi osaketta) ja enimmillään juuri niin paljon kuin haluat, sijoitukset tehdään Invesdorin kautta kirjautumalla sijoittajaksi täällä.

Jos mietit sijoittamista, tutustu huolella asiaan. Täältä näet koko Myssyn sijoitus”esitteen”, jossa avataan yrityksen lukuja, ihmisiä ja tavoitteita. Lue se tarkkaan läpi. Kannattaa myös lukea Satun hieno teksti sekä Turun sanomien kirjoitus aiheesta.

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Entä ne meidän vanhat Myssyt? Missä kondiksessa ne ovat suuren rakkauden ja käytön jälkeen?

Niin hyvässä, että oli aika tutustuttaa Kolmonen Myssyjen maailmaan. Kerroin sille tämän koko tarinan ja sanoin sitten että tässä ovat perheemme perintömyssyt, minkä valitset?

Ei ne ihan vielä sille sopineet. Pitänee lähettää Pöytyän joulupukille vinkki että eräs pieni Kettu täällä pääkaupungissa kaipaa sitä pienintä kokoa, jota ihailin jo 2016 uskaltamatta myöntää kellekään että minäkin ehkä vielä joskus haluaisin pyöreän vatsan.

Pyöreä vatsani on sittemmin tullut ja mennyt, nyt sen tuloksena on tuo ihana pyöreä naama tuossa yllä. Sitä katsellessa voit miettiä, olisiko sinusta sijoittajaksi tai haluatko ehkä lämmittää yritystä ja itseäsi ostamalla uuden, kestävän ja kestävän Myssyn – ne ovat kaikki nyt Myssyn verkkokaupassa hyvässä alessa vielä tänään sunnuntaina.

0 Permalink

Mitä evääksi koululaiselle? Tässä teidän vinkit!

Kaupallinen yhteistyö: Green Planet Astronauts

Koululaisemme ovat yhtäkkiä yllättävän usein välipalan tarpeessa. Koulun lounas on aikaisin ja usein liian kevyt kun lapsi saa itse valita kuinka paljon ottaa, tai sitten koulussa on ollut sen verran pidempi päivä että opettajat kehottavat ottamaan välipalaa mukaan. Kakkosella tämä evästarve tapahtuu säännöllisesti kerran viikossa, Ykkösellä silloin tällöin.

Ensimmäistä kertaa koskaan olisi söpöille eväsrasioille käyttöä, harmi vaan etten aina tiedä mitä niihin laittaa. Haasteena on (sen lisäksi että tämä tarve tulee aina esiin sillä minuutilla kun pitäisi olla jo ovesta ulkona) se että eväs kulkee koululaisen mukana koko päivän, jolloin se altistuu sekä lämmölle että lyttäämiselle että unohtamiselle.

Ei ole ihan kerta vain kun olen kaivanut muumioitunutta banaania jonkin repun pohjalta.

Minkälainen eväs siis kulkisi mukana hyvin, maittaisi ja antaisi energiaa? Tässä teidän kootut ideat Instagramin kyselyllä haalittuna!

välipalaksi koululaiselle

Ideoita evääksi koululaiselle:

  • Hedelmät; banaani kokonaisena, omena viipaloituna, mandariini kuorittuna
  • Kasvistikut, esim porkkanapaloja leikattuna, paprikaa
  • Pikkutomaatit, miniporkkanat
  • Apinaevästä
  • Välipalakeksit, erityisesti Elovena mainittu useasti
  • Myslipatukat
  • Hedelmärasia
  • Pähkinöitä
  • Muumi-hedelmäpatukat
  • Riisikakkuja, erityisesti juustoriisikakku mainittu
  • Rinkeli (Lidlin pretzelit mainittu usein)
  • Korppuja
  • Smoothie
  • Siemennäkkäri, maustetut jyvähapankorput, ne joissa välissä tahnaa
  • Hedelmäsalaatti
  • Pienessä pussissa lempparimuroja, vähän kuin karkkia söisi
  • Pehmeät kuivatut viikunat / muut hedelmät
  • ”Foodin patukat huippuja!”
  • Ruissipsit
  • Suokakeksit
  • Munattomat / maidottomat muffinsit ja pannarit säilyy lämpimässä
  • Mehukeitot
  • Ei muovipakkaus-smoothieita

Tässä oli monta ihan sika hyvää ideaa, erityisesti riisikakut menee meillä jatkoon! Kiitos! Karjalanpiirakat lisäisin itse listaan mutta nämä meidän lapset ei suostu niitä syömään. Ehkä myös valmiiksi tehdyt eväsleivät voisi mennä meidän seulasta läpi. Jos tekisin joskus jotain valmiiksi.

Olisi ihanaa olla se äiti joka pilkkoo hedelmiä ja kasviksia lapselleen mukaan mutta pakko on myöntää että 90% kerroista laitan lapsen reppuun mukaan juuri noita “muovipakkaus-smoothieita”, monestakin syystä.

Ensinnäkin, tuo evästen tarve tajutaan yleensä siinä kohtaa kun piti olla jo menossa ulos ovesta emmekä kerta kaikkiaan ehdi enää pilkkoa mitään. Toisekseen, sen kerran kun olen jotain pilkkonut, se on jäänyt kuitenkin osittain tai kokonaan syömättä (tulee ruokahävikkiä) ja vielä bonuksena jäänyt sinne reppuun haisemaan.

Toki, nuo pussit ovat kertakäyttöistä muovia. Mutta sitä muovia on aika vähän, ja jos näitä ei nyt ihan joka päivä useita syö niin pidän sitä aika pienenä ympäristörikoksena, varsinkin kun toisessa vaakakupissa painaa tuo mahdollinen ruokahävikki (muistan lukeneeni että esimerkiksi leipäpussissa yksi hukkaan mennyt viipale on isompi ongelma ympäristön kannalta kuin se leivän muovipussi).

välipala koululaiselle

Smoothiepussit menee pieleen tilaan, voivat olla repussa vaikka aina valmiina ja maistuvat varmasti lapselle. Energiaa niissä on usein aika vähän (kuvien Space Snackeissa on noin 75kcal), ja sokerin kanssa saa toki olla tarkkana. Myös kustannukset ovat näissä huomattavasti korkeammat kuin monessa muussa ratkaisussa.

Silti, meillä on näitä pusseja vähän joka paikassa akuutin nälän varalta: auton takaluukun lokerossa, vaunujen alaosassa, lasten repuissa yms. Silloin kun jaksamista ja aikaa riittää, valitaan joku muu. Ja kotona en anna koskaan näitä syödä, vaikka lapset kinuaa.

Pusseissa on myös tosi paljon eroja. On pelkkää sokeria ja mansikkaa sisältäviä höttöjä, sitten on sellaisia vauvansoseita joissa on vaikkapa puuroa tai kvinoaa mukana.

Kasvipohjaiseen ruokavalioon pohjautuvissa Space Snacks uutuuksissa etuna on meidän näkökulmasta maidottomuus ja pienempi sokerin määrä (tuotteissa sokeria 7.3 – 8.7% kun vastaavissa eri tuotemerkin tuotteilla pikaisella tsekkauksella noin 10-13%, joissain yksittäisissä se 8% tai hieman alle). Lisäksi nämä pitävät nälkää hieman paremmin pois kun mukana on kauraa. Kolmas etu, erityisesti kun Kolmosen kanssa näiden käyttäjäksi siirrytään, on kiinteämpi rakenne; nämä soseet tulevat vähän paksumpana pötkönä ulos purkista, joten sotkun mahdollisuus on pienempi!

välipala koululaiselle

välipalaksi koululaiselle

Green Planet Astronautsin Space Snack pusseja saa tätä nykyä sekä ässästä että koosta, meidän suosikkimme on aivan selvästi ollut lila jossa kauran lisäksi omenaa, persikkaa ja marjoja.

Puuttuuko tästä kaiken kattavasta eväslistasta vielä teidän suosikki? Kerro se kommenteissa kaikille!

välipala koululaiselle

Ps. Green Planetin perustaja Milla kirjoitti minulle vielä erikseen noista pakkausasioista seuraavasti:

”Ensimmäiset Space Snack -tuotteet syntyivät alunperin tarpeesta tehdä omille lapsille ravitsevampia, vähemmän makeita ja helposti mukana pidettäviä välipaloja niihin tilanteisiin, kun ei ehdi valmistaa välipalaa kotona. Pakkauksena puristettava välipalapussi oli meidän lasten suosikki, joten se valikoitui siksi ja varmistui vielä kun kävi ilmi, että saatavilla oli 80% uusiutuvista luonnonvaroista valmistettu GreenPack-pakkausmateriaali. Etsin tuotteille kumppania valmistamaan ne minun reseptin mukaan ensin Suomesta, mutta täällä ei sellaista valmistusta ole. Sitten lähdin hakemaan valmistajaa loogisesti sieltä, mistä raaka-aineet pääasiassa tulevat eli etelämmästä. Tapasin espanjalaisen valmistajan ja olo tuntui heidän sydämellisessä kokeilukeittiössä heti kuin olisi kotona ollut, joten valitsin yhteistyön heidän kanssa. Tuntui järkevältä, kun mm. valmistuspaikan viereisellä tilalla kasvaa keltaisten ja pinkkien Space Snackien omenat. Matka valmiiksi tuotteeksi on todella lyhyt.”

Vinkki muistojen tallentamiseen: tilaa random kasa kuvia kotiin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Ifolor

Montako kuvaa sulla on kännykässä? Mulla on tällä hetkellä 8306. Se on ihan liikaa ja tuskastun joka päivä siitä, että puhelimeni on “sotkuinen”. Siellä on kymmenittäin 10-20 kuvan settejä, joissa olen räiskinyt menemään ja vain yksi kuva on ehkä päätynyt johonkin ja muut on jääneet poistamatta, näyttökuvia, ostoslistoja ja muuta turhaa.

Me otetaan kuvia enemmän kuin koskaan ja silti katsomme kuvia ehkä vähemmän kuin ennen.

8000 kuvan joukkoon häviää ne kivat ja tärkeät yllättävän helposti. Lisäksi kännykässä asuvat kuvat on hankalia yhteisen muistelun kannalta. Totta kai voimme perheenä katsella mun IG feediä mutta siellä näkyy kuitenkin vain tosi pieni osa meidän elämää. Kännykän ruudultakaan ei ole mielekästä katsella kaikkia arjen kuvia yhdessä. Kuvia pitää musta saada katsella omaan tahtiin, omin käsin vaihdellen.

Vauvakirjat ja valokuvakirjat taas ovat minusta hankalia koska ne vaativat hurjasti ryhtymistä, päätöksiä ja harkittua asettelua. Siksi olen jo monta vuotta yksinkertaisesti vain printannut noin puolen vuoden välein kasan kuvia ulos. Tai no, nykyään en enää tee sitä koska on liian iso vaiva avata kone, valita oikeat kuvat, siirtää ne johonkin jne jne.

Tein tämän pitkästä aikaa kun seuraajani kertoi että myös Ifolorilla on nykyään kännykkäsovellus. Latasin sovelluksen ja annoin sille pääsyn valokuviini. Perjantai-iltana, yhden imetyksen aikana valitsin melko summamutikassa ison joukon kuvia elämästämme lasten kanssa. Valitsin kaikkiin kooksi kymppikuvan, jolloin kuvat tulivat omassa kuvasuhteessaan ja vielä sopivan pieninä selailuun, viimeistelyksi otin mattapinnan. 99 kuvan tilaukseni maksoi alle 14€ ja se oli noudettavissa jo tiistaipäivällä.

Oli aivan superia avata pakettia Ykkösen kanssa. Hän ei tietenkään tiennyt mitä kuvia olin valinnut, joten kuvien läpikatselu oli kuin pieni joulu. “Oooo täällä on tämmösiä vanhoja, ihania!” hän sanoi spontaanisti kun itsensä vauvana näki. Myöhemmin katsoimme kuvia koko perhe ja ihan samanlaisia onnen sykähdyksiä kuului kaikilta.

Arvailimme, kuka lapsista on missäkin vauvakuvassa (meni jatkuvasti väärin, nämä on ihan klooneja nämä meidän vauvat) ja muistimme vaikka mitä asioita, jotka olemme onnellisesti unohtaneet: kuinka lapset maalasivat Käpälämäen leikkimökin lattiaa vaaleanpunaiseksi nakuina; miltä näytti kun kipsattua Kakkosta kannettiin sylissä; minkälainen oli vanha asuntomme.

On ihan mahtavaa löytää tiensä takaisin vanhoihin vuosiin, niihin pienempiin arjen ihmeisiin joita ei ehkä Instagrameihin tallenneta, entisiin koteihin ja unohtuneisiin vaatteisiin.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ainakin kerran tätä mä vaan tilaan nyt joitain kuvia -tekniikkaa. Se laatikko täynnä sekalaisia kuvia voi olla varastosi arvokkain esine vielä jonain päivänä. Ifolorin sovellus oli juuri oikea tähän tarkoitukseen – nopea, edullinen ja laadukas.

Isokin kasa valokuvia menee printattuna yllättävän pieneen tilaan ja lasten kanssa on ihanaa sukeltaa sinne valokuvia sisältävään säilytyslaatikkoon. Kuvat vaihtuvat kädestä toiseen helposti kun katsomme ihan sattumanvaraisia kuvia meidän elämästä.

Oleellista tässä tekniikassa on matala kynnys. Kuvia ei saa jäädä hinkkaamaan, käsittelemään, rajaamaan tai valitsemaan loputtomasti. Muuten se jää tekemättä.

ARVONTA! Palkintona 20€ alekoodi Ifoloriin

Tämän tekstin kommenteissa voit osallistua 20€ arvoisen Ifolor valokuvasovelluksen etukupongin arvontaan, sillä saa jo ison kasan oikeita valokuvia kotiin! Jätä kommentti ja arvon teidän joukostanne 21.11. klo 22 voittajan.

Tukiperheenä voi toimia melkein kuka vain – ja perheitä tarvitaan lisää

Kaupallinen yhteistyö: SOS-Lapsikylä ja Ping Helsinki

Tiedätkö sen tunteen, kun saat hetken ajan olla ihan yksin? Ehkä pakenit tunniksi ruokakauppaan, kolmeksi kampaajalle tai ehkä sait jopa olla yksin kotona koko viikonlopun. Niin kivaa kuin arkenne onkin, kaipaat siitä välillä pientä lepoa, ja se lepo tekee todella hyvää.

Tiedät varmasti myös sen, ettei kaikilla ole tätä samaa mahdollisuutta. Toinen kaltaisesi vanhempi saattaa olla tilanteessa jossa tukea ei vain ole. Ei ole puolisoa, sukulaisia lähellä tai ehkä on juuri muutettu uuteen kaupunkiin, josta ei vielä löydy tuttuja hetkeksi lapsia katsomaan. Tai sitten kuvittelemasi henkilö on kuormittunut ja tarvitseekin keskivertoa enemmän sitä omaa aikaa, eivätkä omat tukiverkot riitä.

Tukiperhetoiminnassa on kyse siitä, että ollaan se puuttuva verkosto niille, jotka tarvitsevat välillä breikkiä. Tukiperheenä olet se sukulaisperhe tai kummitäti, jolle soitettaisiin että hei voitteko hetken katsoa meidän lapsia, mutta oletkin sitä jollekin jota ette vielä tunne ja olet sitä sovitusti, säännöllisesti.

Olet takuuvarma lepohetki jollekin.

Tukiperhe kokemuksia

Tutustuessani SOS-Lapsikylän toimintaan hakeuduin ensin kokemusasiantuntijan pariin. Ystäväni Harri on toiminut jo melkein viisi vuotta tukiperheenä eräälle pojalle, joten vein Harrin sushille ja kysyin kaiken mitä tekin olitte minulta Instagramissa kysyneet: Minkälaisia lapsia tukiperhetoiminnassa on, mitä te teette lapsen kanssa yhdessä, onko vaikeaa palauttaa lasta kotiin viikonlopun jälkeen, entä kasvatusperiaatteet, synttärit ja ruokavaliot? (Haastattelun myötä erittäin suosituksi nousseen Harrin vastauksia löytyy Instagram Storiesin kohokohdista!)

Lopulta me kaikki yritimme kai vastata vain yhtä kysymykseen: voitaisiinko me toimia tukiperheenä?

Jututin Harria tuntikaupalla, vaikka aika pian tajusin käsittäneeni koko asian väärin ja monen kysymyksen olevan siksi hassu; tukiperhetoiminta ei ole sijaisperhetoimintaa, jossa vaikeassa tilanteessa oleva lapsi sijoitetaan pois kotoaan.

Tukiperhetoiminta on ennalta-ehkäisevää tukea, jota tehdään ihan tavallisten ihmisten toimin. Itse asiassa, Harria jututettuani vertaisin hänen kokemuksiaan kummisedän tai -tädin hommiin!

Harri aloitti Helsingin kaupungin kautta tukiperheenä ollessaan itse nuori ja menevä (ja komea, mitä näitä nyt on!) sinkkumies. Hänelle ehdotettiin leikki-ikäistä poikaa yksinhuoltajaperheestä. Harri, poika ja hänen vanhempansa tutustuivat ja todettiin että ihan hyvin sujuu – jatketaan. Ja niin he aloittivat kerran kuussa yhteiset viikonlopunvietot.

Viikonlopun aikana Harri ja nyt jo koululaiseksi kasvanut poika elävät tavallista elämää: ulkoilevat, tekevät ruokaa, käyvät joskus kavereiden luona kylässä ja joskus kinastelevat vaikkapa ruutuajasta tai nukkumaanmenosta. Epäselvissä tilanteissa Harri tsekkaa kotiväeltä miten hommat onkaan sovittu.

Melko tavallisen kuuloista, eikö?

Vuosien aikana Harri on löytänyt itselleen puolison ja muuttanut juuri avomiehensä kanssa yhteen. Tukiperhetoiminta jatkuu silti aivan kuten ennenkin, koska se on kaikkien mielestä mukavaa. Lasten kannalta parasta on aina mahdollisimman pitkäaikainen tukiperhe.

Harrin kaltaista tukiperhettä kaipaavia perheitä on moneen lähtöön ja hirvittävä määrä. Jonossa on aina perheitä. Lapsiakin on totta kai monenlaisia, eri ikäisiä ja eri taustoilla. Siksi alussa aina katsotaan minkälainen tukiperhe-lapsi-pari olisi paras, eikä esimerkiksi paljon erityistukea tarvitsevia lapsia voi kukaan tietämättään saada viikonloppuvieraaksi.

Voisimmeko toimia tukiperheenä?

Takaisin siihen kysymykseeni: voisimmeko me toimia tukiperheenä? Aivan ehdottomasti voisimme. Ainoa, mitä mietin, on meidän vakautemme tukiperheenä.

Kun talossa on vauva ja kouluikäiset, tuleeko liian monta kertaa eteen se tilanne että jo sovittu viikonloppu on pakko perua kun joku sairastuu? Lasten kanssa tähän tulee toki muitakin kysymyksiä: minkä ikäinen lapsi olisi paras meille, kenen huoneessa hän nukkuisi ja mitä tehdään kun autossamme ei riitä penkit. Tämän tyyppisiin ja vaikeampiinkin kysymyksiin vastaa SOS-Lapsikylän säännöllisesti järjestettävä infotilaisuudet (täällä ilmoitetaan aina kun seuraavan aikataulu on tiedossa). Olen itse käynyt yhdessä ja suosittelen lämpimästi!

Huomaa, että SOS-Lapsikylän infotilaisuus ei sido sinua mihinkään. Vaikka innostuisit sen jälkeen käymään tukiperhevalmennukseen, sekään ei sido sinua mihinkään. Edes ilmoittautuminen tukiperheeksi ei vielä sido sinua mihinkään!

Jos aihe kiinnostaa mutta et pääse infotilaisuuksiin, kuuntele tästä vaikkapa SOS-Lapsikylän omaa SOScastia, josta selviää moni asia. Tai voit ottaa suoraa yhteyden SOS-Lapsikylään! Siellä vastataan kärsivällisesti joka kysymykseen eikä ketään maanitella mihinkään vasten tahtoaan. Meillä käydään kotona jo aika paljonkin keskustelua “voitaiskohan me?”, joten meillä seuraava steppi on koulutukseen ilmoittautuminen. Se ei maksa mitään eikä vie edes paljon aikaa, ja auttaa kypsyttelemään päätöstä.

Voit myös lahjoittaa rahaa jos haluat auttaa, mutta et pysty tukiperhetoimintaan sitoutumaan, siitäkin on valtavaa apua tuhansille suomalaisille perheille ja lapsille! Tästä pääset lahjoittamaan.

tukiperhe kokemuksia

Ps. myös aiemmin tästä kirjoittaneiden bloggajien jutut ja erityisesti kommenttiboksit kannattaa lukaista läpi, siellä on paljon kokemuksia! Täältä löytyy Lähiömutsin, Puutalobabyn, Asikaisen, Nakit ja Mutsin, Simppeli Sormiruokakeittiön ja The Realm of Marian videon jossa hän kertoo perheenä päätöksestä lähteä tukiperheeksi! SOS-Lapsikylän oma blogi vastaa myös moniin kysymyksiin.

Synttärit HopLopissa ei kyllästytä koskaan (ainakaan lasta)

0 Permalink

Kaupallinen yhteistyö: HopLop

“Mitäs huomenna kalenterissa? Ai niin joo, ne Ykkösen kaverisynttärit.”

Näin. Ihan muutaman minuutin ajan olin sitten valmistautunut näihin synttäreihin, varannut huoneen ja merkannut kalenteriin. Ollaan pidetty kolmesti aikaisemmin synttärit muualla kuin kotona ja aina mietin että seuraavatkin näin. Vanhempana sitä tarvitsee vain maksaa varausmaksu, printata valmiit kutsukortit ja odotella vastauksia. Lopulliset vierasmäärät ja ruokavaliot kerrotaan HopLopille kun meiliin kilahtaa tästä muistuttava meili – itse ei oikeasti tarvitse muuta muistaa kuin kutsua ihmiset.

Mutta: Silti musta tuntui että siellä HopLopissa me ollaan käyty jo turhankin paljon muiden lapsia juhlimassa. Kun tuli kysely tästä yhteistyöstä vastasin kohteliaasti että mun pitää kyllä ensin tsekata lapselta haluaako se edes juhlia synttäreitään HopLopissa kun jokaisen koulukaverin synttärit tuntuu siellä olevan.

Arvaatte jo toki mikä oli vastaus mutta yllättävintä oli se että tämä yhdeksänvuotias oli kuulemma aina haaveillut HopLop-synttäreistä! Siinä missä me aikuiset olemme mielestämme jo turhankin monta kertaa seisseet kahvikuppi kädessä teemahuoneessa, lapset eivät näemmä koskaan kyllästy HopLopiin.

Jotain HopLopin ikuisesta lumosta kertoo sekin, ettei kukaan jättänyt bileitä väliin. Siis todellakaan kukaan. Me kutsuttiin 18 vierasta sillä ajatuksella että muutamalle ei käy kuitenkaan. Siinä sitten roudattiin viime tipassa vielä paria ylimääräistä tuolia huoneeseen koska kaikki tulivat sittenkin.

Ja minä kun ajattelin että ysiveet (ja vanhemmatkin, paikalla oli kaksi 11-vuotiasta) ei mitään sisäleikkipuistoja jaksa. Kyllä ne vaan hitto vie jaksaa. Se oli sentään muutos, että tyypit ei enää ihan yhtä paljon juosseet pitkin värikkäitä putkia vaan keskittyivät enemmän yhteisiin peleihin ja laitteisiin.

Arkisynttäreiden hyvä puoli halvemman hinnan lisäksi on se että puisto saattaa olla aika tyhjänä


Tai jos totta puhutaan, en minä tiedä mitä ne siellä teki. Minä istuin sohvalla ja juorusin kälyni kanssa, välillä näin vilaukselta jotain lapsia. Ainakin ihan jokaisella oli naama punaisena ja tukka märkänä illan päätteeksi. Ja tarkoitan todella illan päätteeksi, sillä ei ollut kaukana etteivät vartijat hätistelleet meitä pois kun vielä kasilta porukka pelasi täysillä ilmalätkää ja ajeli autoilla.

Toinen muutos olikin se että nämä ihanat ihmisentaimet ovat oppineet puristamaan kaikesta saamastaan ihan kaiken irti. Kun kerroin että juhlahuone menee vartin yli kuusi meiltä pois (eikä edes mennyt kun muita varauksia ei illalle ollut), viisi tytöistä seisoi pöydän ääressä vielä kymmentä yli. Ihmettelen, ettekö mene leikkimään jo? “Me syödään koko rahan edestä”.

Ok.

Hetkeä myöhemmin (syötyään riittävän kalliilla) sama porukka seisoi kourapelin edessä. Ne käytti kaikki saamansa poletit pehmolelujen naaraamiseen.

Koko rahan edestä kato.

HopLopin synttärikonsepti on muuttunut hiukan sitten viime näkemän. Entisissä juhlissa bileiden alku on ollut aikamoista sekoilua kun lapsia on yritetty naarata kaikkia ensin kasaan, sitten juhlahuoneeseen ja vasta sitten vapautettu lauma leikkimään. Nyt homma toimii niin että kassalla huikataan kenen synttäreille ollaan tulossa, saadaan leima käteen ja sitten leikkimään!

Mikä parasta, kassalla annetaan myös jättimäinen säkki juhlakalun vanhemmille kaikkia niitä lahjoja varten, jonka saa viedä kotiin. Pieni mutta mukava apu iltaan.

Juhlahuone aukeaa nykyään vasta puoli tuntia leikkimisen jälkeen, jolloin tyypit jaksaa jo rauhoittua ruoan ääreen. Ruokakin on kokenut pienen muutoksen ja snack-menussa on nyt lihapullia ja nakkeja, kurkkuja ja porkkanoita. Meidän sankarimme on kasvissyöjä, joten hän sai oman erillisen kasvispulla- ja kasvisnakkiannoksen. Olivat kuulemma oikein hyviä.

Vinkkinä muuten: Jos valitset pakettiisi ruoat, kannattaa kertoa siitä kutsutuille! Itse olen kerran syöttänyt lapset hirveässä kiireessä Mäkkärin autokaistalla matkalla HopLopiin tarhapäivän jälkeen vain huomatakseni että perillä oli lämmin ruoka tarjolla myös.

Me juhlimme synttäreitä Disco-huoneessa joka sai “cool” äännähdyksiä vierailta, mutta pieneltä vauvalta itkun karkaamaan. Hän sai paeta violettia valoa ja pimpelipom-musiikkia rintarepun suojiin. Huoneessa olisi saanut soittaa myös omaa musaa, mutta armon synttärisankarimme piti tästä HopLopin tasaisesta äänimatosta josta itse sanoin että “tältä voisi kuulostaa helvetissä” (toim. huom. tähän liittyi myös sekoilevien lasten äänet). Huvinsa kullakin.

Pelattuamme läpi kaikki poletit, syötyämme aivan kaikki ruoat ja jätettyämme jälkeemme sotkun jonka nähdessään kaikki aikuiset huokaisi “onneksi näitä ei järjestetty kotona”, oli vihdoin aika poistua puistosta. Onnellisena, hikisenä ja kassi täynnä lahjoja. Ykkönen oli näistä synttäreistä ikionnellinen, eikä ihme. Mukana oli kaikki kaverit ja ihanat serkutkin, äitikin innostui pelailemaan ja ruokahuolto toimi.

Tämän verran näin niitä illan aikana.

Sitä muuten vielä laskeskelimme muiden vanhempien kanssa, että nämä synttärit on jo melkein samassa hintaluokassa kuin kotona järjestettävät. Kun arkena synttärit saa alle 15€ / lapsi, siitä tulee pienemmällä porukalla helposti jo hyvin sama hintataso kuin kotona, tai ainakin niin vähän kalliimpi että se kirjaimellisesti maksaa vaivan.

Ja sillä aikaa kun joku toinen palvelee sitä lisää mehua vaativaa hyeena-laumaa, sinä voit siemailla ilmaista, valvojille suunnattua kahviasi. Ennen kuin hyökkäät lasten hylkäämän pöydän kimppuun ja syöt kaikki loput karkit, sipsit ja popcornit.

”Voidaanko pliis jo lähteä”

Koko rahan edestä kato.

Käytä etukoodia LYSTISANKARI varatessasi lasten synttärit HopLopiin. Etukoodilla sankari saa lahjaksi ikioman HopLop Lystipassin, jolla pääsee juhlavasti sisään vaikka joka ikinen päivä, koko kuukauden ajan. Etukoodi ei ole voimassa Keravan, Riihimäen ja Rovaniemen HopLopeissa.

Lue myös:
Konkarin 10 vinkkiä HopLop -toimistopäivään

0 Permalink

Näkyviin ja käden ulottuville: ruokahävikkiä voi vähentää myös siivoamalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ESKIMO®

Muistatte varmaan, että olen aikamoinen nipo ruokahävikin suhteen? Nipo kun olen, jääkaappimme on yleensä melko tyhjä. Ostamme vain juuri tekeillä olevien ruokien ainekset, eikä jääkaappiin ilmesty tavaraa “inspiraatiota odottamaan”. Näin ruoat harvoin myöskään pääsevät pilaantumaan hävikiksi asti. Tähän olen oikein tyytyväinen!

Yhtä polleasti en voi esitellä kuiva-ainekaappiamme.

Kuiva-aineita säilytetään meillä korkeassa apteekkarinkaapissa, joka on rivistön viimeisenä keittiössämme. Tämä ei ole lainkaan optimaalinen tilanne, sillä nyt kaapin sisältöihin pääsee käsiksi vain yhdeltä puolelta ja osa kaapin käyttötarkoituksesta häviää. Kaapin tarkoituksena kun olisi juuri se että kaapin koko sisällön näkee, jolloin mikään ei jää toisten purkkien alle jemmaan pilaantumaan.

Tiesin toki ettei kaappi ole parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta pakko sanoa että yllätyin silti vähän kun aloin sitä siivota tämän yhteistyön merkeissä.

Kaapista löytyi aivan järkyttävä määrä kamaa noin yleensäkin (sen siivottuani sain sinne mahtumaan alle puolet alkuperäisestä määrästä!) mutta lisäksi itkettävän paljon ruokahävikiksi ehtineitä tavaroita:

Kolmessa eri pussissa jo vanhaksi menneitä pähkinöitä; Linnanmäeltä ostettu, puoliksi syöty limainen karkkijauheputkilo; tänään vanhentuvia perunajauhoja ja niiden laatikon sisällä kadonnut lusikka (!); riisiä omassa laatikossaan, vaikka niiden säilytykseen tarkoitettu lasipurkki oli vieressä melkein tyhjänä; viisi eri pakettia pikapuuroja joita kukaan ei syö; kolme pakettia couscousia; peräti kaksi vaniljatankoa, joista toinen mennyt vanhaksi viisi ja toinen neljä vuotta sitten.

Ja paljon, paljon muuta, tämä oli vain ns. kirkkain kärki. Kamalinta on se että osa tuotteista oli mennyt vanhaksi vuonna 2014 – kolme muuttoa sitten.

Ei auttanut kuin siivota. Otin periaatteeksi laittaa kaiken mahdollisuuksien mukaan informatiivisiin (niin että näkee heti kuinka paljon on jäljellä ja mikä tuote on kyseessä), vähän tilaa vieviin ja riittävän tiiviisiin pakkauksiin. Ilahduttavasti suurin osa tuotteista pääsi tällä logiikalla ihan omiin pakkauksiinsa. Omassa pakkauksessa on paljon tärkeää, jonka takia siinä säilyttäminen on hyvä: päiväysmerkinnät, usein myös ohjeita ja joskus joku hyvä “kaatonokka”. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta ilmalta, valolta sekä kosteudelta ja siksi monessa ruokapakkauksessa on edelleen muovia.

Tämän oli joku (minä) avannut niin upeasti yhdellä kädellä ettei sitä enää voinut oikeastaan enää käyttääkään ilman valtavaa sotkua

Tästä päästäisiin lempiaiheeseeni: muovin hyötyihin. Voisin paasata siitä parinkin blogijutun verran, mutta tyydyn sanomaan että muovilla on merkittävä osa taistelussa ruokahävikkiä vastaan ja että ruokahävikki on isompi vihollinen maapallollemme kuin muovi. Muovia on järkevää ja syytä käyttää ruoan säilytyksessä. Joka kodin tuntema ESKIMO® Elmu®kelmu on klassikkoesimerkki. Pienellä muovimäärällä se sulkee pois ilman säilytettävän ruoan ympäriltä, jolloin ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena.

Ei siis tuomita kaikkea muovia, sillä oikealla kierrätyksellä muovi todellakin ajaa paikkansa! Turha ja kertakäyttöinen muovi sekajätteessä sen sijaan on aina tyhmää.

Takaisin siivousurakkaani. Kaapista löytyi jonkin verran pakkauksia pakkauksen sisällä, kuten yksittäispakattuja välipalapatukoita. Mutta kas, avatessani Elovena välipalakeksipaketin sisältä paljastuikin kokoelma kaikenlaisia patukoita, joten siirsin kaikki yhteen pienempään läpinäkyvään ESKIMO® pakasterasiaan. Näin suklaata sisältävät, nopeammin pilaantuvat proteiinipatukatkin tulee syödyksi ajallaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, ideaalituote näiden säilytykseen olisi jokin muu kuin muovi, jonka parhaita ominaisuuksia ei tässä varsinaisesti tarvittu. Toisaalta käsillä ei ollut mitään muuta jolloin olisin joutunut ostamaan uuden säilytysrasian (juu ei), jättämään tuotteet piiloon kartongin sisään taikka sitten vapaasti kaappiin seilaamaan. Kaikista vaihtoehdoista fiksuin oli mielestäni tämä tukeva ja läpinäkyvä purnukka, jonka voin käyttää tämän käyttötarkoituksen jälkeen vielä muuhun. Samalla logiikalla laitoin myös muutaman kaapin pohjalla maanneen smoothiepussin pakastusrasiaan, samoin kuin ne viimeiset ei ihan vielä hävikiksi menneet pussipuurot – jos ne vaikka tulisivat käyttöön.

Selkeä pussitettava kohde oli jauhot ja sokerit. Niistä suurin osa tulee kaupasta kevyissä paperipusseissa, jotka ovat kotisäilytyksen kannalta hankalia. Poikkeuksetta meillä sokeria tai jauhoja käyttäessä sotkeentuu niin kaappi, lattia kuin leipurikin. Nyt pakkasin kaikki avatut sokeri- ja jauhotuotteet omiin ESKIMO® Vetsku tai ESKIMO® Tuplis -pusseihinsa.

Sininen Tuplis on siitä kiva, että siinä on erittäin tiivis suljenta, se sopii siksi esimerkiksi herkästi kosteutta keräävän fariinisokerin ympärille. Vetsku taas aukeaa ja sulkeutuu supernopeasti, joten se toimii parhaiten tuotteissa, joita käytetään melko usein. Pakkasin Vetskuun sokerin ja jauhot ja Tupliksiin korppujauhot ja suodatinpussit joiden oma pakkaus oli jostain syystä tuhoutunut. Nämäkin raukat siis majailivat pitkin kaappia, sotkeutumistaan odotellen.

Samalla vauhdilla pakkasin myös keittiön pöydältä kaksi kärpästen mielenkiinnon kohteeksi muuttunutta banskua omaan Vetskuunsa, puristelin niitä vähän ja heitin pakkaseen – siinä on tuleva banaanijäätelöannos blenderiä vailla valmiina välipalaa etsiville koululaisille!

Siirrettyäni tarvittavat tuotteet ESKIMO®:n hävikkiä vähentäviin pakkauksiin, aloin latoa kamaa takaisin kaappiin. Mietin järkevän sijainnin jokaiselle “tuoteryhmälle” ja näin pääsi paraatipaikalle koululaisten omatoimiset safkat pastojen väistyessä ylös aikuisten kuroteltaviksi. Nyt on tilaa ja siistiä, toivottavasti myös vähemmän hävikkiä jatkossa! Kun tuotteet on näkyvillä ja helposti otettavissa, ne eivät jää käyttämättä.

Toisin sanoen siirsin kaikki nurkista löytyneet herkut yhteen kasaan mahdollisimman kauas ja piiloon.

Tämä siivousduuni odotti mua melkein koko kesän ja valitsin tehdä sen viimeisenä mahdollisena päivänä, samana päivänä kun armon tyttäreni päätti olla nukkumatta aamun jälkeen. Mutta hyvä tuli ja nyt on hetken kevyempi olo, paitsi biojäteastiallamme!

Haastan teidät siivoamaan omat kuiva-ainekaappinne! Ehkä teillekin käy tuuri ja yksi vanhenevista tuotteista on valmis lettutaikinaseos. Ei ole parempaa syytä paistaa lettuja maanantaina kello viisi kuin ruokahävikki.