Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yksi vinkki julisteilla sisustamiseen (tee se yksin)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Desenio

Haluaisin nyt jakaa kanssanne minun tärkeimmän sisustusvinkkini: Älä ota lapsia prosessiin mukaan.

Voi tietysti hyvin olla että kaikille muille se on täysin selvää. Minä sen sijaan ajattelin tästä yhteistyöstä sopiessani että kiva, laitetaan lasten huoneisiin kivat julisteet, valitaan ne yhdessä!

Opin pari asiaa melko pian. Ensinnäkin Deseniolla vaihtoehtoja oli aaaaaivan törkeän paljon. Valinnanvaikeus olisi ollut melkoinen ihan ilman näitä kahta apinaakin, joiden mielipiteet vaihtuvat alushousuja tiuhempaan. Toisekseen, lapsillani on erikoinen maku. Mutta hyvin voimakkaat mielipiteet! Ihana yhdistelmä.

Lapset saivat kumpikin valita itselleen kolme taulua sekä kehykset niihin. Yritimme parhaamme mukaan ohjata valintaa mutta kyllä lopputuloksessa melko vahvasti huoneiden omistajien oma maku näkyy.

Tietysti otin myös lapset mukaan sommitteluun. Heillähän se tunnetusti on hyvä silmä näille asioille!

Kakkosen huoneeseen julisteet ripustettiin persoonallisesti.

Ykkösen huoneessa päätin tehdä fiksummin ja sommittelin sekä asensin taulut itse.

Kas noin.

Insinöörin korjattua tilanteen ihastelin lopputulosta ja mietin että ehkä kukaan muu ei huomaa kahdeksanvuotiaan seinällä roikkuvaa drinkki- ja vesipiippuopastetta.

valeäiti julisteet

Kakkosen huoneen katastrofin kohdalla reipastuin ajattelemaan, että ehkä voimme korjata tilanteen laittamalla jotain pienempiä teoksia tuonne suhteettoman isojen rakojen väliin, vaikkapa kauniita postikortteja! Kakkonen näki selvästi saman mahdollisuuden, sillä eräänä iltapäivänä huoneessa näytti tältä:

Tämähän on tällä taputeltu, vuoden sisustusblogin palkinto odottaa!

Prosessi oli hyvä opetus siitä, että lapsilla(kin) on hyvin tarkka oma maku. Kumpikin ihastui aivan kympillä tuohon Kakkosen huoneen alhaalla näkyvään tauluun, jossa on hirveästi taloja. Minä en nähnyt kuinka se sopisi mihinkään ja ohjasin lempeästi Ykkösen pois taulusta. Kakkosen kohdalla jouduin jo luovuttamaan: Hän ei vain nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin saada se taulu. Annoin periksi.

Ykkönen kysyi heti että Kakkonen saanko mä sitten joskus tulla tutkimaan tätä taulua? Vielä toimitusta avatessamme Kakkonen henkäisi onnellisena, mä niin rakastan tätä taulua. He siis todella, todella rakastavat tätä julistetta. Vaikka itse en sitä ymmärrä, niin onko sillä väliä?

Jos yksi juliste saa pienen tyypin näin onnelliseksi niin mikä minä olen sanomaan sopiiko se kokonaisuuteen. Tästähän tuli juuri hyvä! Kokonaisuus joka tuo seinille edes jotain, ja josta lapset pitävät. Sisustetaan sitten äidille sopivalla tavalla kun ne muuttavat pois kotoa.

Niille, jotka haluavat sisustaa kauniisti ja ymmärtävät tehdä sen fiksummin (yksin), suosittelen katsomaan inspiraatioksi Päivin ihanan porraskäytävän lopputuloksen sekä sommitteluvinkit Deseniolta. Itse julisteet saat sitten tilattua -25% alennuksella koodilla valeaiti (Ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita) 9.-11.10!

Ei muuta kuin valinnan iloa! Ja jos kaipaat vesipiippuopastetta tai valaita seinällesi, meidän valkkaamat julisteet olivat nämä (hinnat ilman alennusta):

Coffee & Love (30×40) 13,95 €
Gone Fishing (21×30) 8,95 €
Tennis Giraffe (50×70) 24,95 €
Flamingo Cone (13×18) 3,95 €
Blue Whale (50×70) 24,95 €
Beehive Buildings (30×40) 13,95€

Vinkkejä perheen kasvisruokailun lisäämiseen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia

Lihaton lokakuu tuli taas. Ahistaako? Tänä vuonna mua ei. Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olen kirjoittanut kahden lihattoman viikon jälkeen näin:

”Yhtäkkiä tuntuu että kaikki mikä on kasvista on pahaa. Että ollaan jo tehty kaikki maailman hyvät kasvisruoat”

Melko onnistuneen kuuloinen kokeilu.

Tuupattuani perheelleni muutaman kerran jotain linssihässäkkää vain siivotakseni melkein kaiken biojätteeseen, meinasin luovuttaa kokonaan ja seuraavana vuonna jätin koko homman jo väliin. Mutta.

Sitten tajusin että olen (taas) yrittämässä liikaa kerralla. Eihän tässä pointtina ole se että yhden kuukauden aikana käännetään koko homma mullin mallin, vaan se että havahdutaan muutoksen tarpeeseen ja aletaan pikkuhiljaa harjoitella.

Sittemmin olen sinnikkäästi jatkanut meidän perheen ruokavalion muuttamista hieman kasvispainotteisempaan suuntaan, ihan kaikkina kuukausina.

Lapset eivät todellakaan ole mitään linssin rakastajia vieläkään, mutta huomaan silti että paljon on muuttunut. Ostan kaupasta merkittävästi vähemmän punaista lihaa kuin ennen. Nautaa joskus, kanaa ja possua en oikeastaan koskaan. Maitopohjaista ruokakermaa en ole ostanut ainakaan vuoteen. Syömme kotona nyt enemmän kasvis- kuin liharuokia, minä syön 90% kasvisruokaa erityisesti silloin kun syön muualla.

Olemme itse asiassa vähentäneet merkittävästi lihan kulutustamme, ilman että pyrittäisiin varsinaisesti kasvissyöjiksi. Hyvä me!

Lihan vähentäminen on vaikeaa, koska se vaatii vaivalla opittujen ja vihdoin hanskassa olevien rutiinien muuttamista. Juuri kun olet päässyt kiinni siihen että perhe syö suunnilleen terveellistä ruokaa ja kaupassa käynti sujuu, pitäisi opetella uusia reseptejä. Mitä kasviksista voi muka kokata? Millä korvaan lihan?

Nyt jaan teille salaisuuteni, tai ainakin muutaman hyväksi havaitsemani kikan, jolla lihan osuutta saa perheen ostoskärrystä vähennettyä ilman suurta tuskaa.

Älä yritä lopettaa lihansyöntiä, vaan lisää kasviksia.

Ihmisen on tosi vaikeaa lopettaa jonkin asian tekeminen ilman että sitä korvataan jollain muulla. Kysykää vaikka röökin lopettaneilta. Ja jos se korvaaminen on vaikeaa, koko hommasta tulee negaatiolla kuorrutettua rangaistusta. Mieti siis sen sijaan, että yrität lisätä kasviruoan määrää viikkoonne.

Voisiko teillä olla vaikkapa  kaksi kasvispäivää viikossa? Opettelisitko ehkä yhden uuden helpon reseptin, josta lapsetkin tykkäisi?

Kannusta itseäsi, älä soimaa.

Mitä sitten, jos miehesi (nimi muutettu) osti kokonaisen valmiiksi grillatun broilerin koska se on niin helppo ratkaisu. Sinä voit tehdä huomenna pinaattilettuja. Ota asiaksesi huomata ennemminkin jokainen kasvisruoka kuin jokainen liharuoka. Iloitse vaikka siitä jos korvaat liharuoassasi sen ruokakerman kaurapohjaisella (se muuten ihan oikeasti kannattaa tehdä, ihan samaa kamaa!).

Ylipäänsä: Älä soimaa itseäsi siitä ettet osaa valmistaa järkevää ateriaa munakoisosta. Et tietenkään osaa, kun se on vielä ihan uutta sulle. Aloita siitä mikä tuntuu helpoimmalta.

Valitse alkuun helpot voitot.

Aloita listaamalla kaikki sellaiset ruoat, mistä teillä jo tykätään ja jotka sattuvat olemaan kasvisruokia, tai joita voisi hyvin helposti sellaisiksi muuttaa. Usein tälle listalle pääsee pinaattiletut, kasvissosekeitto, hernekeitto.

Jos haluat kokeilla lihan korvaamista uusilla kasvispohjaisilla tuotteilla, kokeile ensin lasagne, tortillat ja makaronilaatikko. Nämä on yleensä melko helppoja muunneltavia, etenkin jos aloitat korvaamalla vain puolet lihasta soijarouheella.

Tässä neljä kovaa reseptiä, jotka usein uppoaa myös lapsille hyvin, suurin osa tietysti kasvisvoimaeläimeni Lauran luomia:

Hyödynnä muiden keittiö.

Ravintoloista saa nykyään niin hyvää kasvisruokaa, että oikeasti voi päättää tilaavansa aina kasvista. Vaikka koko muu perhe tilaisi lihaa, sinun kasvisruokasi on taas yksi annos kohti parempaa suuntaa, näytät hyvää esimerkkiä lapsille ja ehkä saat ne peijakkaat jopa maistamaan sun ruokaa!

Jokaisella meistä on myös joku kasviskaveri, joka osaa tehdä kaikille maistuvaa ruokaa. Tuppaudu niille illalliselle aina välillä inspiraatioksi.

Plussana se että muualla syödessä sinä et hikoillut tuntia keittiössä tehdäksesi epäonnistunutta ruokaa, joka pitää heittää pois. En itse suinkaan ole tätä kokenut.

Käytä oikopolkuja.

Suomessa on ihan hirvittävän hyvä valikoima kasvispohjaisia vaihtoehtoja soijarouheesta härkäpapuvalmisteisiin. Pakasteruoista löytyy iso pino ihan valmiita ruokia (falafel-pyörykät on usein helppo aloitus) ja sitten on näitä melkein valmiita ruokia, kuten yhteistyön puitteissa testaamani Knorrin Vego-ateriat.kasvisvinkit perheelle

Vego-ateriat ovat valmiita kasvisruokia, joihin teet vain lisukkeet kylkeen tai jatkat niitä vähän omilla ainesosilla ja ateria on vartissa valmis. Suosikkimme tällä hetkellä on Chili Sin Carne, joka oli mukavasti maustettu mutta ei liian tulinen lapsille. Yksi pussi on kahden hengen annos, mutta esim soijarouheella jatkamalla tästä saa hyvin koko perheen annoksen.

Älä lannistu, vaikka joudut turvautumaan lihaankin.

Joskus käy niin että kiire, huonot suunnitelmat ja yleinen hätä johtavat siihen että lihaa tulee pöytään. Viimeksi sunnuntaina tein tätä Vegoa lihalla jatkettuna, vaikka se vähän pahalta tuntuikin. Mutta meillä oli jostain syystä jauhelihaa jääkaapissa, joka oli menossa vanhaksi (koska ei ollut tullut käyttöön, hah!) joten oli huomattavasti parempi vaihtoehto syödä lihaa kuin heittää syötäväksi kelpaavaa ruokaa pois.

Ruokahävikki on muuten edelleen suurimpia ongelmia vastuullisen kokkailun osalta, myös kasvissyöjien perheissä. Sen vähentämiseksi vinkkejä ensi kerralla!

kasvisruokailu perhe

Kertokaa omat vinkit tai parhaat kasvisreseptit! Tämän tekstin kommenttiboksissa arvotaan neljä kappaletta Knorr tuotepaketteja (arvo 50€/kpl), arvon voittajan 31.10. 

Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

 

Lue lisää: 

 

Mulla oli Banaani erikoiskuorilla eikä yhden yhtä salasanaa. 90-luku oli paras.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure

Alan muuttua äidikseni niin monella tapaa. Esimerkiksi silloin kun nalkutan pädiä vinkuville lapsilleni kuinka silloin kun me olimme pieniä ei ollut kuulkaa edes kännyköitä.

Eikä muuten toden totta ollut. Meidän suvussa on aina oltu hieman teknologiafriikkejä, joten minä olen kyllä jo vuonna 1983 seurannut turvaistuimesta (oliko silloin sellaisia?) kuinka isäni puhuu Simplex-teknologialla NMT-puhelimeen autossa. Siinä yksi puhui keskuksen kautta ja toinen odotti omaa vuoroaan. Isäni oli tämän päivän kielellä early adopter, uudet teknologiat ensimmäisenä käyttöön ottava kuluttaja.

Päätin varmaan jo siellä takapenkillä (ehkä sittenkin puhelinluettelon päällä?) olla samanlainen ja vinguin kasvettuani itselleni kännykän heti kun niitä alettiin kännyköiksi kutsua. Vuosi taisi olla 1998 kun sain ensimmäisen luurin. Jaoin sen isoveljeni kanssa.

6110, ihana! Vaikka jaettu olikin.

Antakaa tämän tiedon sulaa sydämeenne hetken ajan ja sitten miettikää tätä: minä olin 15 ja minulla oli melko tuore poikaystävä. Joka lähetti minulle söpöjä tekstiviestejä erikoismerkeillä tehdyillä hymiöillä ( <3,  : D , 8 -)  ). Jotka luki 18-vuotias veljeni ääneen kavereillensa jos kännykkä sattuikin sillä hetkellä olemaan hänellä.

Ei helevetti.

Sittemmin sain ihan oman puhelimen, moniakin. Rakastin niitä kaikkia! 5110, 5210, 3110, 3310 ja kaikista suurin rakkauteni 8110i – Banaani. Kaikkiin malleihin mulla oli erikoiskuoria, WAPin yli ladattuja soittoääniä, taustakuvia ja pelejä. Välillä hairahduin johonkin Ericssoniin tai Samsungiin, sillä simpukkapuhelinkin oli saatava. Olen ollut kommunikaattorin käyttäjä, MP3-soitinten hamstraaja, minidisc-levyjen polttaja ja Larry-pelin aivan liian nuori pelaaja.

Banaani <3 Ei muuten ollenkaan niin siisti kuin mitä sen muistin.

Rakastan teknologiaa niin paljon että mulla on siitä lempeitä muistoja! Muistan edelleen missä istuin ja mitä tein kun näin ensimmäistä kertaa iPhonen kunnolla käytössä ja kuinka jättimäisen iso wow-efekti siitä tuli. Siis tekstiviestejä, jotka meni ketjuun, kuin keskustelu. Yli 10 puhelinnumeron tallennus! Tilaa tallentaa vaikka kuinka paljon viestejä! Woooaah! Puhelinta piteli kädessään pomoni, joka oli ostanut sen Amerikasta ja kräkännyt SIM-kortin käyttöön.

Ai että, oli aika jolloin puhelimia piti salaisesti hakkeroida omaan käyttöön!

Manguin hetipaikalle myös itselleni iPhone 3G:n. Hyvin pian tuli firmaan monta muutakin iPhonea ja sitten joku tajusi vaatia että näihin uusiin “kosketusnäyttöpuhelimiin” pitää asentaa pin-koodi ja kaikki tietokoneet on lukittava salasanalla. Vitsi että otti päähän. Tuntui ihan hirveältä korporaatiomeiningltä että kaikkialle pitää näpytellä joku koodi ennen kuin pääsee itse siihen käsiksi.

Oi niitä aikoja kun vielä pääsi kaverin koneeseen käsiksi noin vain ja pystyi muuttamaan näppiksen kyrilliseksi, käyttöliittymän kielen espanjaksi ja kääntämään näytön kuvat poikittain. (Kaverilta kuulin että näin pystyi tekemään mutta voin toki kysyjille tarvittaessa opastaa kuinka se tehtiin!).

Ah, tämä oli pitkään mulle rakas. Viimeinen Nokia kännykkäni, joka mutsillani on edelleen käytössä! Muistatteko miten pieniä nämä oli?

Olen ehtinyt nähdä jo kolme vuosikymmentä teknologian suuria muutoksia ja pelkoja joita jokaisesta uudesta teknologiasta nousee. Usein turhaan.

Jos 90-lukua leimasi kännyköiden nousu ja valitus pienistä luureista joita kaikilla nykyään on korvissaan ja siksi ne näyttää puhuvan itsekseen kuin mitkäkin kylähullut, kultaisella kakstonnisella puhuttiin paljon viruksista. Oli sangen tavallista, että jokin mato valtasi koneen ja kaikki meni pieleen. Sinne katosi gradut ja lapsuudenkuvat, Galtsu-tili ja MySpace salasanat, noin vain.

Silloin ennen tavallisen koneen- tai puhelimenkäyttäjän vehkeeseen oli melko helppo päästä ihan vaikka vain vääränlaisen linkin kautta. Nyt emme enää puhu siinä määrin viruksista mitä silloin joskus, sillä ohjelmat viruksia vastaan ovat kehittyneet hurjasti. Tänään haasteena on enemmänkin käyttäjän tekemien virheiden hyödyntäminen.


Alkoiko soida päässä?

Jos käytät kaikissa palveluissa salasanaa HANNE1983 (juuen käytä) ja laitat sen salasanan johonkin hieman Facebookilta näyttävään palveluun, voit olla melko varma että kaikki muutkin tilisi on alta aikayksikön murrettu. Nyt siellä vaan menee paljon enemmänkin kuin Galtsukuvat, tileillä makaa nyt ihan kaikki passikopioista pankkitunnuksiin ja terveystietoihin.

Tänään toki saamme friikata jo kaikesta muustakin kuin salasanoista: kasvojemme menettämisestä kirjaimellisesti (ethän tee niitä Miltä näyttäisin vanhana-testejä?), jatkuvasta valvonnasta, henkilöllisyyden varastamisesta, kiusaamisesta, säteilystä ja kaikkialle puhkeavasta ADHD:stä. Kaipaan 90-lukua, kaipaan Banaaniani.

Niin että kyllä se vaan kuulkaa lapseni oli kuulkaa ennen kaikki paremmin. Oli kolme televisiokanavaa, se semmoinen internet johon mentiin riitasointuisesti tuuttaavan modeemin läpi (paitsi jos joku yritti samaan aikaan soittaa puhelun!) ja (lanka)puhelimet joissa parasta viihdettä oli 059-linjalle soitto.

Eikä meidän silloin lapseni tarvinnut miettiä mitään salasanajuttuja. Kukapa meitä nyt olisi häirinnyt puumajoissamme.

Aukeava 5210! Muistan edelleen miltä se kuminen kuori tuntui! Ja tässä Mato2:ssa olin sairaan hyvä.

Tokihan me kaikki olemme tätä nykyä niitä valistuneita käyttäjiä, joilla on hyvät, vahvat salasanat eri palveluihin, joita he vaihtelevat säännöllisesti eivätkä koskaan käytä samaa salasanaa moneen palveluun. Ai etkö sinäkään ole? Ota käyttöön 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), joka suojaa salasanasi, laitteesi ja kodin. TOTAL palvelussa (sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n) on 30 päivän ilmainen testiaika

Ps. Kaikki kuvat on tällä kertaa napattu suoraan Googlen kuvahausta, koska ymmärrettävästi aidoista ei voinut enää kuvia ottaa.

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!

Sain maailman ihanimmat vintagelasit – tule lukijailtaan löytämään omasi!

YHTEISTYÖSSÄ: Oopperan Optiikka

Minäpä annan teille rakkaat keski-ikäistyvät toverini yhden vinkin: ikänäköä voi kutsua myös aikuisnäöksi. Sen opin tällä kertaa Oopperan Optiikan Maaritilta kun uusia laseja hakemaan lähdin. Lähestyn ikä – aikuisnäköä.

Niin se vain on kahdessa vuodessa näkö mennyt taas hiukan huonompaan, mutta ei onneksi vieläkään kamalan huonoon. Lähinäkö on kuitenkin sen verran huonontunut (ja pienen näytön tuijottelu lisääntynyt), että ensimmäistä kertaa joudun käyttämään laseja oikeastaan jatkuvasti.

vintage lasit

Näöntarkastuksen jälkeen päädyimmekin tilaamaan mulle ekat piilolasit ikinä (aikamoinen trippi!) ja samalla uudet pokat. Kehysten valinta ei taaskaan ollut helppo, eikä sitä auttanut se positiivinen ongelma että löysin liian monta sopivaa mallia.

Rillit oli kaikki kauniita ja minua pukevia. Mutta aina niissä oli joku pieni juttu hieman ohi; näyttivät liian trendikkäiltä tai tekivät silmien alusista mustemmat. Liian tavalliset, liian ilmiselvät. Kirjastonhoitajat tai sittenkin liian Ozzyt. Olimme vaipua epätoivoon Maaritin kanssa.

Tai no ei Maarit, sillä hän tiesi että voi milloin tahansa etsiä juuri toiveeni mukaiset maailmalta, mutta mua vähän jo tuskastutti. Sitten kuin ohimennen Maarit heitti että pitäisikö katsoa noita vintage-versiota.

vintage silmälasit

Näiden joukossa on mun lasit! Arvaatko mitkä?

Vintage-lasit! Miten ihmeessä ne unohdinkaan! Näistähän minäkin olen alunperin Maaritiin tutustunut, kuuluisissa Oopperan Optiikan Vintage-myyjäisissä joista ostimme Insinöörin kanssa kumpikin mielettömät aurinkolasit.

Nyt Maarit kantoi silmälasikehyksiä laatikko toisensa jälkeen näytille. Hitto vie miten hienoja. Juuri sellaisia valtavia kakkuloita, joita äidilläni oli 80-luvulla, pienempiä prillejä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ihan tämän päivän näköisiä ja kaikkia mahdollisia värejä. Karkkikauppa, sanon.

Nykyaikaisista poiketen, näistä rilleistä ei tosiaan ihan jokainen mulle sopinut, mutta jokainen sai kyllä spontaaneja ilonkiljahduksia aikaan hulluudessaan.

vintage silmälasit

vintage silmälasit

Sieltä kaikkien kreisimpien joukosta löysin omani. Suomen Kainuussa 80-luvun lopulla Opti pointin valmistamat Cajaniat. Ihan uudet vanhat lasit, takuulla uniikit ja täynnä historiaa. Juuri minulle istuvat ja tuntuivat heti tosi omilta, vaikka moni on huokaissut jännittyneen sekaisin tuntein että ovatpa rohkeat!

vintage silmälasit

Ehkä ne ovatkin rohkeat, ainakin erilaiset kuin ennen! Kehykset ovat tosi saman tyyppiset kuin vanhat, mutta vähän ohuemmat ja lasien sisäpuolella oleva vaalea keventää niitä vielä entisestään. Mallissa näkyy kasari, mutta ei liikaa. Kyllä näillä kelpaa!

Aiomme vielä Maaritin kanssa etsiä mulle toisetkin lasit, hieman maltillisemmat metallikehykset, mutta toistaiseksi minä vain rakastan tätä punaa. Ja jos onkin päiviä, jolloin punainen ei lämmitä, voin aina taiteilla silmiini piilarit! Ihan olen jo konkari niiden kanssa!

Vintagekehykset sullekin lukijaillasta?

Maarit on kartuttanut vintage-kokoelmaansa vuosien varrella hitaasti mutta varmasti. Näistä voisi ehkä jo tehdä kokonaisen oman liikkeensä, mutta vähintään niitä kannattaa aina katsoa Oopperan Optiikassa käydessä. Nyt olisi siihen loistava tilaisuus – keksimme järjestää lukijaillan liikkeessä!

Valeäidin lukijailta (ensimäinen ikinä!) järjestetään torstaina 20.9. klo 18-20 Oopperan Optiikan liikkeessä Helsingin keskustassa. Ohjelmassa ainakin rillien ihmettelyä ja skumppaa, huonoja vitsejä ja tutustumista! Paikalle voi tietysti tulla vaikka ei rillirousku olisikaan, päätarkoitus on kuitenkin tavata teitä.

Illan aikana tutkitaan myös salaisia vintagekätköjä ja Maarit on lupaillut hyviä hintoja. Vink vink.

Mukaan mahtuu 15 ensimmäistä ilmoittautunutta, laita alle kommentti niin nappaan siitä sähköpostisosoitteesi. Huom: Ilmoittautuminen on sitova!

valeäiti silmälasit

PS. Liikkeessä kannattaa käydä muutenkin, sillä Maarit on luvannut -15% alennuksen kaikille Valeäidin lukijoille. Kohti Oopperaa siis!

Vimmaa saa nyt Prismasta!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Prisma, Vimma, Nokian Neulomo ja Suomen Blogimedia

Jos tykkäät Vimman lastenvaatteista, Nokian Neulomosta, kohtuullisesta hintatasosta ja maapallosta, klikkaa tästä heti mitään muuta lukematta Prisman verkkokauppaan.

Lastenvaatesuosikkini Vimma teki yhteistyössä Nokian Neulomon kanssa Prismalle uniikin malliston, ja aavistukseni on että se tulee myymään aika pian loppuun. Ihanat hapsuvaatteet ainakin jo menivät, en ehtinyt nähdä niistä kuin kauniit kuvat!

Mallistosta riitti kuitenkin vielä meidän perheelle ostettavaa. Eikä ne hapsut ehkä olisi kuitenkaan olleet ihan parhaat tähän meininkiin:

Vimman vaatteet ovat olleet suosikkejani lastenvaaterintamalla koska ne ovat laadukkaita, kauniita ja kestävästi tuotettuja. Tämäkin mallisto on mitä parhainta Vimmaa: sen lisäksi että vaatteet on kivan näköisiä ja trampoliininkestäviä, ne on valmistettuja ylijäämäkankaista.

Jokaisessa tuotteessa on vähintään 50% Nanson ylijäämäkankaita, osa tuotteista on kokonaan näistä ylijäämäkankaista tehty.

Nokian Neulomon laatu on itselleni tuttu muutamasta luottovaatteestani, mm. tästä uudesta mustasta mekostani joka oli pakko saada vaatekaappiin kun siellä oli sen kokoinen aukko.

Tykkään tästä Prisman uudesta suunnasta, jossa nostetaan suomalaista muotia kaikkien saataville – Prismat on auki vuorokauden ympäri ja hintataso on kohtuullinen.

Kauneinta koko mallistossa on kuitenkin tämä ylijäämätuotannon hyödyntäminen. Tekstiilijäte on niin iso ongelma tässä nopean muodin maailmassa, että kaikki eleet sen vähentämiseksi saa minut onnelliseksi.

Rakastan sitä että Vimma ajattelee myös näin.

”Tähän maailmaan ei tarvitsisi tuottaa enää yhtään enempää tavaraa.” www.vimmacompany.com

Samasta maailmanpelastussyystä minut tekee onnelliseksi myös lastenvaatteet, jotka kestävät trampoliinia ja mustikkatahroja. Sen testin nämäkin vaatteet pääsivät jo kokemaan (ullari) ja läpäisivät sen kirkkaasti.

Vimma x Prisma X Nokian Neulomo mallisto on kirjaimellisesti uniikki, sillä Nanson vanhat pakat on käytetty tähän viimeistä metriä myöten. Jos kiinnostuit, kannattaa siis toimia heti. Kokemukseni mukaan verkkokauppa on ostoksille varmin kohde, tästä pääset suoraan mallistoon kiinni.

Lue myös:

 

Hyvän omatunnon murot ja yli-innokkaat blogilapset

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Helsingin Mylly ja Suomen Blogimedia

Tämän kampanjan tarkoitus on olla lanseerauskampanja, jotta vanhemmat saisivat uusista terveellisistä Muumi-tuotteista tietoa. Kuitenkin kokemukseni mukaan ns. tietäjät ovat nämä jo löytäneet. Siinä vaiheessa kun minä vielä napsin kuvia tyhjistä muropaketeista, sekä ystäväni että siskoni kaivoivat omista laukuistaan tutun näköisiä rinkuloita.

“Nämä on niin hyviä kun sokeria on niin sika paljon vähemmän kuin muissa”, siskoni möi minulle innostuneena samalla kun kasaili vadelmarinkuloita taaperonsa lautaselle. Myhäilin tyytyväisenä vieressä ja kasasin saman kasan omillenikin.

Kyllähän tälläiset helmet vanhat sokerinkyttääjät heti huomaa! Nämä rinkulat, oikealta nimeltään Niiskuneidin Vadelmarenkaat ovat samoin kuin sisartuotteensa Muumipeikon Mustikka-Hunajamurot harvinaisuus murohyllyllä. Niissä on sokeria vain 10g (mustikkaversiossa 8,9g), joka on reippaasti vähemmän kuin keskivertomuroissa. Suolapitoisuuskin on varsin maltillinen 0,3-0,4g ja tuotteen kaurajauho on tietysti täysjyvää.

Ja jos puurot on teidän perheessä vielä se juttu, niin kerrotaan vielä sekin ettei Muumi-sarjan puurotuotteissa ole lisättyä sokeria lainkaan. Todella taapero-safe!

Meidän laiskassa perheessä murot ovat jo pitkään tehneet tuloaan sellaisena “tehkää nyt vaan itsellenne joku välipala” -ruokana, mutta aina se on vähän kirpaissut minun terveysomatuntoa. Murot eivät ole kunnon ruokaa sanoisi äitini, mutta näistä nyt on vaikea kenenkään urputtaa. Sekaan kaurajuomaa ja vaikka marjoja päälle jos oikein viitseliäs on niin johan täyttyy ravintoympyrät.

Lapset ei sokerin vähäistä määrää näissä todellakaan huomaa. Alussa mainitsinkin tyhjistä muropaketeista. Tavallisestihan bloggaaja ottaa kauniit kuvat siitä tuotteesta, jota mainostaa. Mutta tämän bloggaajan perheessä kävi niin että lapset löysivät testipaketin ja muutama päivä myöhemmin oli ensimmäinen muropaketti jo tyhjä. En ehtinyt edes saareketta siivota kuvia varten.

Mustikkamuroista on nyt sitten vain tämä yksi kuva, josta voitte kuvitella että hyvin maistuivat, kun ei istumaankaan ehditty.

Uuteen Muumi-tuoteperheeseen kuuluu murojen lisäksi myös annospakatut pikapuurot (Banaani-Päärynä ja Banaani-Mansikka-Mustikka) sekä valmis lettujauhoseos. Hetkinen, tämäkin Muumi oli jo löytänyt tiensä meille ennen koko yhteistyötä!

Jotkut ehkä muistavat kun toukokuun lopussa kerroin Instagram Storyn puolella kauppakäyntini aikana sortuneeni pakkauksen uhriksi. Etsin silloin nimenomaan valmista lettujauhopussia muuton jälkeiseen aamuun ja katseeni osui heti Muumimamman Lettujauhoihin. Sillä tavalla herkkä olen muista erottuvalle tuotepakkaukselle. Yksi Muumimamma on nyt valmistettu ja syöty ja oli muuten oikein erinomaisia lettuja. Täysjyväkaurasta valmistettu taikina oli sopivan täyteläinen ja maukas, ja se valmistettiin ilman kananmunia tai maitoa. 6/5 siis.

Eipä tässä jää bloggaajalle kovinkaan paljon sanailua suosittelun suhteen. Me syömme näitä, mitä ilmeisemmin tiedostava lähipiirimme syö näitä ja voimme kaikki lämpimästi suositella että teilläkin syödään näitä. Kaikki Muumi-tuotteet löydät tämän linkin takaa ja niistä kuuluisista hyvin varustelluista ruokakaupoista kautta maan.

(Mutta jättäkää meillekin yksi paketti mustikkaa jonnekin itäisen Helsingin alueelle, kiitos).

Lue myös Miia Metson blogista kokemukset uusista tuotteista – sielläkin lapset hullaantuivat melko lailla näihin rinkuloihin!

Vie minut veden äärelle (mutta älä laita purjehtimaan)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Lip-Lap Laiturit ja Suomen Blogimedia

liplap

Olen vesityyppi. Satamat tosin herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Samalla kun laineiden liplatus rauhoittaa, mastojen tuulessa kolisevat köydet ja vaijerit tuovat pelkoja mieleen. ”Tuulinen päivä, tänään mennään kallellaan” ajattelen kauhulla joka kerta, vaikka en olisi itse astumassa veneen kyytiin.

Vietimme lapsuudessa kaikki kesät merillä purjehtien ja saarissa hyppelehtien. Luokittelenkin täysin luontevasti itseni saaristolaislapseksi, vaikka kotini on aina sijainnut keskellä kapunkia. Jotain niin omaa siinä kuitenkin on; saaristossa, meressä, vedessä.

Käppyrät männyt, Merikarhusaunat ja äkkiä muuttuvat säätilat rauhoittavat mieltäni. Sydäntäni sykähdyttää sileät rantakalliot, pyöreiksi rullautuneet kivet ja kuohuva Itämeri, jonka sävystä tietää onko sade tulossa. Olen merenkävijä henkeen ja vereen – vaikka en juuri haluakaan veneillä.

liplap

Yksi parhaita asioita maailmassa on nukahtaa veneen hytissä kaarevaa seinää vasten, veden liplattaessa ujosti keinuvan veneen runkoon. Vielä parempaa jos samalla sataa niin että kansi yläpuolella ropisee.

Harmittaa aivan vietävästi, että tämä kummallinen kallistuvan veneen pelko on vienyt purjehtimisen pois elämästäni. Ilman sitä olisin ehdottomasti tehnyt omastakin perheestäni saaristolaisen.

Vesi on minun elementtini. Pahimmat sisäiset myrskyt laantuvat parhaiten aaltojen loputonta kisaa katsellen.

liplap

Tämä kesäkuu on ollut melkoinen myllerrys arjessa talon valmistumisen, rahojen loppumisen, työkiireiden ja kaiken muun keskellä. Päässä on ristissä satoja pieniä ajatuksia ja muutama tosi isokin. Olen näemmä lopettanut urheilun, nukkumisen ja ystävieni näkemisen. Lähentelen uupumuksen rajoja, helpotuksen koittaessa ihan nurkan takana.

Vesi on tullut avukseni. Kesäisellä retkellä Uudessakaupungissa, spontaanilla pyrähdyksellä Vallisaaressa ja lopulta omassa mökkirannassa.

Nyt kun olen istunut jo muutaman tunnin veden äärellä ajatusteni kanssa, alkaa vähän helpottaa. Olen laskenut aaltoja ja kuunnellut liplatusta. Ihmetellyt laituria, joka ei keinu ja kursinut samalla päässäni olevaa tilkkutäkkiä kasaan.

liplap

liplap

Aion olla tänä kesänä vielä monta hetkeä tuolla laiturin nokalla. Toivottavasti vähän paremmassa kelissä kuin nyt juhannuksena, mutta maistuu se iltaviini toppatakinkin kanssa. Eilenkin aurinko kuitenkin paistoi jo sen verran, että muu perhe villiintyi vallan hyppimään laiturilta alas hyiseen veteen.

Laiturin uimarappuset houkuttavat jo muakin hyppelehtimään, vaikka oikeastaan siinä +13 asteisessa joessa juhannuksena pulikoidessani rappuset lähinnä houkuttivat nousemaan pois.

Tuo Käplikseen vuosi sitten asennettu LipLap-laituri hohtaa edelleen kuin uusi ja on ihan yhtä tukeva kuin ennenkin. Laituri on juuri palannut kesämoodiin vietettyään talven kuivalla maalla; se oli kuulemma helppo asentaa talviteloille ja niiltä pois. Itsehän en tiedä, koska olin nekin hetket jossain talokriisissä. Laiturin laittoivat paikalleen ihanat sukulaiset, kiitos siitä!

Onneksi on sukulaiset, ja onneksi on vesi. Viimeisten viikkojen aikana olen päässyt aaltojen kyytiin, majakkasaarelle, lampeen rannalle ja laiturille. Niiden vesien avulla minä laskettelen kohti viikon päästä alkavaa lomaa, laituri ja ranta kerrallaan.

liplap

Haluatko tehdä minut onnelliseksi? Vie minut veden äärelle.

 

Lue lisää laiturista:

 

Se yksi puuttuva musta mekko

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Prisma ja Suomen Blogimedia

Löysin itselleni erään Prisma-reissun yhteydessä täydellisen mustan mekon! Tiedättekö, sellaisen ihan tavallinen musta mekko jonka voi vain heittää päälle ja sen voi sitten yhdistää vaikka legginseihin tai isoihin koruihin ja ai että kun se on sitten monikäyttöinen! -mekon. Tämä suomalaisen Neulomon mekko on kaikkea sitä: hyvälaatuinen, mukava päällä, ajaton, eleetön – ja musta.

Oikeastaan mekko onkin tunika, yli-iso t-paita, jonka sisälle voi piilottaa vaikka kaksikin ihmistä. Siinä on tietysti myös taskut, sillä ne ihmiset tarvitsevat jotakin naposteltavaa piilopaikkaansa.

Kaikissa hyvissä mekoissa on taskut.

Taskullinen bongaukseni oli aivan ehdottoman välttämätön, sillä vaatekaapissani on pitkään ollut mustan mekon mentävä aukko. Minulla ei yksinkertaisesti ole mustaa mekkoa, kerroin ystävillenikin hämmästyneenä. Olimme kaikki valtavan yllättyneitä havainnosta sillä kyllä jokaisella tulee se ihan tavallinen musta mekko olla!

Katsokaa nyt kuinka surkea vaatekaappini oli ennen löytöä, tässähän ei ole yhtäkään mustaa mekkoa!

Tämä ei selvästi ole sellainen tavallinen musta mekko.

Tästähän jokainen näkee ettei se ole monikäyttöinen.

Tämä taas ei selvästikään musta!

Mutta nyt siis on vihdoin mustan mekon aukko täytetty, huh!

Samalta reissulta ostin kuitenkin myös yhden todella värikkään mekon, vaikka niitähän minulla on aivan pilvin pimein. Ajattelin kuitenkin että tämä kaunis kesähuitula mahtuu joukkoon aivan hyvin. Yhden mustan duunipaidankin ostin, koska niitä minulla oikeasti ei ole. Riittävästi.

Housen maksimekko on ollut jo monessa mukana: Ykkösen kevätjuhlissa huulipunan asustamana, muutossa hikistä muijaa peittämässä, pihan väliaikajätskeillä hetken mielijohteesta. Se on juuri sellainen heitän jotain päälle vaan -mekko mitä kesään tarvitaan; mukava, ilmava, turvallinen (ei vilauttele) ja iloinen. Tosin en suosittele kirjahyllyn kantamista yläkertaan tämä päällä, ainakaan ilman että solmii helmaa hiukan pienemmäksi.

En tiedä kuinka moni teistä on käynyt tsekkaamassa Prisman vaateosastoa viime aikoina, mutta suosittelen! Vaatepuolelta löytyy lapsille ensinnäkin parhaat sukat ja muutama meidän lempparimerkki (kuten Adidas, Blaa ja Ciraf), mutta myös itselleni skannaan täydennyksiä.

Työvaatteiden puolelle löytyy hyvin peruspaitoja ja mekkoja, ja tutuista merkeistä mm. Neulomo ja B.Young ovat sellaisia joiden laatuun olen tykästynyt. Toki valikoimassa on montaa muutakin merkkiä, mutta olen itse aika nirso vaateshoppaaja ja tykkään pysyä tutuissa brändeissä. joiden tiedän olevan minulle istuvia, makuuni sopivia, laadukkaita ja siten aikaa kestäviä.

Tästäpä tuli mieleen tärkeä opetus, josta sain taas itseäni muistuttaa. Prismassa on myynnissä nyt myös (jo melkein loppuunmyyty) Ivana Helsiningin oma Love Stories – mallisto. Kuolasin malliston papukaijamekkoa pari viikon ajan ja juoksin pitkin lähimpiä Prismoja sitä metsästämässä. Tilasin sen lopulta väärässä koossa verkkokaupasta ja jouduin pitkin hampain toteamaan etten voi pitää mekkoa.

Vaikka se mahtui hienosti päälle, se ei istunut mielestäni riittävän kivasti. Mekko oli kaunis kuin mikä ja laatu tuntui todella hyvältä, mutta hitto vie, huomasin omasta Instagram Storystani, että mekkoa esitellessä nyin sitä jatkuvasti. Se on varma merkki siitä, ettei vaatetta kannata ostaa! Mekon väärän koon ja siten mallin myötä minuun iski epävarmuus omasta kropastani, ja sellaista vaatetta ei tule koskaan pitäneeksi. Vaatteen pitää korostaa omia vahvuuksia ja saada voittamaton fiilis aikaan. Minun pitää kantaa mekkoa, ei mekon minua. Oikean vaatteen kanssa voin olla ”minut itseni kanssa”.

Jos mekko laittaa minut nykimään, se ei kuulu vaatekaappiini.

Mutta tuo rakas ylisuuri t-paitani, siinä on sitä jotain. Sen kanssa tartun vaikka sorkkarautaan ja rakennan talon! Tai mitä ikinä sorkkaraudan kanssa nyt tehdäänkään!

Pidä huoli että vaatekaappisi on täynnä sorkkarautavaatteita, sillä sopiva malli tuo itsevarmuutta, joka tarkoittaa vaatteelle useita käyttökertoja. Tämä on laadun ohella kestävän vaateostamisen tärkein juttu, koska niitä mekkojahan ei saa ostella hetken mielijohteesta vain kauniin kuosin takia. Tärkeämpää olisi ostaa mieluummin yksi tosi hyvä, joka istuu just sulle ja jota käytetään sitten joka paikassa ja pitkään!

Tämäpä kiusallista. Paljastin itseni itselleni. Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon!

Ilmeeni kun huomaan puhuneeni itseni pussiin.