Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Myssyfarmin tarina on upea ja nyt voit osallistua siihen sijoittajana

0 Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Myssyfarmi

En millään enää varmaksi muista vuotta jolloin ostin ensimmäisen oman Myssyni, mutta muistan kyllä miten se tapahtui. Näin Myssyt Helsinki Design Marketisssa, jossa olimme mielestäni vasta yhden lapsen kanssa, vuosi olisi siis ollut 2010 tai 2011. Ihastelin mielettömiä Myssyjä mutta pelästyin hintaa – värikkäin sanoin ja kovaan ääneen. Sitten huomasin että kuuloetäisyydellä seisoi Myssyjä myymässä tuttu kasvo, opiskelukaverini Anna.

Ohuesti kiusallisen hetken jälkeen Anna tietysti kertoi mielellään punaiseksi menneelle naamalleni miksi hinta oli muita kaupan olevia pipoasioita kovempi; mummot, käsityö ja suomenlampaan villa tulivat heti tutuiksi.

Ostin siltä istumalta ensimmäisen, oranssiruskean Myssyni. Myssy oli Annan itsensä kutoma, merkissä luki #17: se oli Annan 17. kutoma Myssy koskaan. Olisin niin halunnut siitä Myssystä kuvan tähän juttuun, mutta olen sen myynyt jo eteenpäin. Kaivelin kuitenkin arkistoista kaikki Myssy-kuvat mitä löysin ja kyllä niistäkin näkee sen mitä on tapahtunut: Me olemme Annan kanssa tuottaneet valtavasti uusia kansalaisia (yhteensä olemme peräti seitsemän priimayksilön äitejä) ja Myssy on kasvanut aivan hurjasti. En tiedä kuinka monta Myssyä Anna on sittemmin kutonut, mutta koko firma on kasvanut jo kolmen vuoden ajan 70% vuosittaista kasvuvauhtia ja kahtena viime vuonna verkkokauppa 200%.

Me liiketoiminnan ammattilaiset sanomme näissä tapauksissa että yritys on kasvanut ns. helvetin hyvin. Nyt on aika seuraavan kasvun, ja siihen hyppyyn Myssyläiset toivovat saavansa kaikki mukaan joukkorahoituksen voimin.

Palataan siihen hetken päästä, nyt kutsun teidät ensin pienelle muistoretkelle! Myssyillä esittelen kuinka Myssyt, asunnot, lapset ja valokuvaustaitoni ovat menneet eteenpäin.

Aloitamme vuodesta 2013, jolloin teimme Annan ja Myssyfarmin kanssa ensimmäisen yhteistyömme. Se teksti pisti kuulemma silloin verkkokaupan luvut kattoon, vaikka blogini oli silloin vielä aika pieni. Te olitte juuri oikeita Myssy-ihmisiä! Myssy on täällä -teksti löytyy täältä. Silloin 2013 Anna tuli meille kotiin parin lapsen kanssa, seuraavaa odottaen ja korissa ihanaa villaista kasaa kantaen.

Silloin kirjoitin, että Kakkonen nukkuikin oman Myssynsä kanssa! Sitä en muista, mutta nuo raidalliset Myssyt muistan kyllä. Ne kulkivat mukanamme kesät, talvet ja Ugille ostettu siniraitainen (ylemmässä kuvassa oikealla) on edelleen päivittäisessä käytössä.

Koska ensimmäinen yhteistyömme meni niin hyvin, teimme heti 2014 seuraavan. Nyt oli Myssyt jo lähempänä nykyistä visuaalista ilmettään ja lapset asteen isompia. Nämä uudetkin kaksi kuvissa näkyvää Myssyä tulivat lapsille tosi rakkaiksi ja niitä käytettiin paljon. Niiden nykytilan näet kohta. Silloin kirjoitin tekstin Maailman paras Myssy on taas täällä ja niin meni Myssyt verkkokaupasta loppuun monessa värissä. Mummot pääsi neulomaan kovasti.

Voi että noi kaksi on pieniä ja ihania näissä kuvissa. Huokaus sentään.

Tämäkin Myssy oli muuten Kakkoselle niin rakas, ettei sitä ole voinut kenellekään eteenpäin antaa.

Vuonna 2016 Myssyllä alkoi tapahtua isommin. Luullakseni silloin Myssyfarmi itsessään, siis fyysinen maatila, alkoi toimia yhä enemmän toimistona, myyntitilana, varastona ja jopa tapahtumapaikkana. Mekin menimme kutsuttuina käymään ja nappasimme mukaamme Mamma Satamon porukoineen. Ihmettelimme maatilan vilskettä, Annan pyöristynyttä vatsaa (Myssybaby nro 4 oli tulossa), hätyyttelimme lampaita ja kiipesimme puimurin sisään – Isännällä oli juuri korjuu menossa.  Myssyihin oli tullut aivan uutta ilmettä, logo oli mennyt uusiksi ja nykyinen brändimaailma alkoi hahmottua. Sain mukaani tuon viininpunaisen Myssyn ja lapsille isomman koon tupsumyssyt.

Se oli ihana kesäpäivä, josta kirjoitin tekstin Mahtava kesäpäivä Myssyfarmilla.

Sitten tässä välissä onkin hurahtanut muutama vuosi ilman varsinaisia yhteistöitä. Ei ole tarvinnut, meidän porukka on ollut varsin myssytettyjä ja mm. Satu on omalla tontillaan nostanut Myssyä kyllä maailman maineeseen (jos tällä pärjää Islannissa, pärjää kaikkialla). Myssyllä on mennyt lujaa kaikin puolin ja maine on kiirinyt mummojen edelle niin että ovat päätyneet Stockan ikkunaankin kutomaan!

Lasten Myssyt kävivät välissä vähän pieniksi, mutta Itse käytin Myssyäni edelleen ahkerasti kuten näissä vuoden 2018 Biodelly meikkikuvissa!

Ja näin olemme vuodessa 2019, tilanteessa jossa Myssy on jo varmaankin teille kaikille tuttu ja hurjassa kasvussa myös ulkomailla. Myssyjä myydään maailman hienoimmilla kauppapaikoilla ja mummot kutovat edelleen sen minkä poseeraukseltaan ehtivät.

Mummojen työllistyminen onkin ohimennen sanottuna aivan mieletön juttu. Myssyfarmi ei ole koskaan ollut (vain) kunnianhimoisesti alaansa suhtautuva design-brändi vaan koko firman perustana on suuremmat arvot: suomalaisen villateollisuuden kehittäminen niin ettei villaa enää heitetä metsiin vaan otetaan takaisin isompaan tuotantoon; mummoille merkityksellisten ja reilujen työpaikkojen luominen; hidas muoti ja luomuruoka.

2020 edessä on maailman valloitus ja alla olevassa, eilen otetussa kuvassa minä mietin miten sen teille kertoisin, tuttu Myssy päässä.

Nyt voit alkaa Myssyfarmin osakkaaksi

Myssy hakee joukkorahoituksen keinoin uutta pääomaa, jota investoida. Siis rahaa, jota voivat kuluttaa asioihin, jotka edesauttavat Myssyn bisneksen ja arvojen laajenemisen maailmalle;  verkkokaupan parantamista, markkinointipanostuksia ja varmasti uusia Mummojakin koitetaan sillä rahalla saada. Sijoittaa voi kuka vain, sijoitettua rahaa vastaa saa osakkeita joiden arvo kasvaa Myssyfarmin arvon kasvaessa.

Kuten sijoittaminen ylipäänsä, myös joukkorahoitus on sijoittamisen välineenä aina epävarma. On viisasta ajatella sijoittavansa vain sen verran kuin on varaa hävitä. Myssyfarmin kierros on mennyt mielettömän hyvin ja minimitavoite tuli pian täyteen. Maksimitavoitteeseen, jolla saadaan täysi panostus kasvuun, on vielä vähän matkaa.

Sinä voit auttaa siinä! Sijoittaa voit vähintään 223,7€ (viisi osaketta) ja enimmillään juuri niin paljon kuin haluat, sijoitukset tehdään Invesdorin kautta kirjautumalla sijoittajaksi täällä.

Jos mietit sijoittamista, tutustu huolella asiaan. Täältä näet koko Myssyn sijoitus”esitteen”, jossa avataan yrityksen lukuja, ihmisiä ja tavoitteita. Lue se tarkkaan läpi. Kannattaa myös lukea Satun hieno teksti sekä Turun sanomien kirjoitus aiheesta.

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Myssy sijoitus

Kuva: Myssyfarmi

Entä ne meidän vanhat Myssyt? Missä kondiksessa ne ovat suuren rakkauden ja käytön jälkeen?

Niin hyvässä, että oli aika tutustuttaa Kolmonen Myssyjen maailmaan. Kerroin sille tämän koko tarinan ja sanoin sitten että tässä ovat perheemme perintömyssyt, minkä valitset?

Ei ne ihan vielä sille sopineet. Pitänee lähettää Pöytyän joulupukille vinkki että eräs pieni Kettu täällä pääkaupungissa kaipaa sitä pienintä kokoa, jota ihailin jo 2016 uskaltamatta myöntää kellekään että minäkin ehkä vielä joskus haluaisin pyöreän vatsan.

Pyöreä vatsani on sittemmin tullut ja mennyt, nyt sen tuloksena on tuo ihana pyöreä naama tuossa yllä. Sitä katsellessa voit miettiä, olisiko sinusta sijoittajaksi tai haluatko ehkä lämmittää yritystä ja itseäsi ostamalla uuden, kestävän ja kestävän Myssyn – ne ovat kaikki nyt Myssyn verkkokaupassa hyvässä alessa vielä tänään sunnuntaina.

0 Permalink

Mitä evääksi koululaiselle? Tässä teidän vinkit!

Kaupallinen yhteistyö: Green Planet Astronauts

Koululaisemme ovat yhtäkkiä yllättävän usein välipalan tarpeessa. Koulun lounas on aikaisin ja usein liian kevyt kun lapsi saa itse valita kuinka paljon ottaa, tai sitten koulussa on ollut sen verran pidempi päivä että opettajat kehottavat ottamaan välipalaa mukaan. Kakkosella tämä evästarve tapahtuu säännöllisesti kerran viikossa, Ykkösellä silloin tällöin.

Ensimmäistä kertaa koskaan olisi söpöille eväsrasioille käyttöä, harmi vaan etten aina tiedä mitä niihin laittaa. Haasteena on (sen lisäksi että tämä tarve tulee aina esiin sillä minuutilla kun pitäisi olla jo ovesta ulkona) se että eväs kulkee koululaisen mukana koko päivän, jolloin se altistuu sekä lämmölle että lyttäämiselle että unohtamiselle.

Ei ole ihan kerta vain kun olen kaivanut muumioitunutta banaania jonkin repun pohjalta.

Minkälainen eväs siis kulkisi mukana hyvin, maittaisi ja antaisi energiaa? Tässä teidän kootut ideat Instagramin kyselyllä haalittuna!

välipalaksi koululaiselle

Ideoita evääksi koululaiselle:

  • Hedelmät; banaani kokonaisena, omena viipaloituna, mandariini kuorittuna
  • Kasvistikut, esim porkkanapaloja leikattuna, paprikaa
  • Pikkutomaatit, miniporkkanat
  • Apinaevästä
  • Välipalakeksit, erityisesti Elovena mainittu useasti
  • Myslipatukat
  • Hedelmärasia
  • Pähkinöitä
  • Muumi-hedelmäpatukat
  • Riisikakkuja, erityisesti juustoriisikakku mainittu
  • Rinkeli (Lidlin pretzelit mainittu usein)
  • Korppuja
  • Smoothie
  • Siemennäkkäri, maustetut jyvähapankorput, ne joissa välissä tahnaa
  • Hedelmäsalaatti
  • Pienessä pussissa lempparimuroja, vähän kuin karkkia söisi
  • Pehmeät kuivatut viikunat / muut hedelmät
  • ”Foodin patukat huippuja!”
  • Ruissipsit
  • Suokakeksit
  • Munattomat / maidottomat muffinsit ja pannarit säilyy lämpimässä
  • Mehukeitot
  • Ei muovipakkaus-smoothieita

Tässä oli monta ihan sika hyvää ideaa, erityisesti riisikakut menee meillä jatkoon! Kiitos! Karjalanpiirakat lisäisin itse listaan mutta nämä meidän lapset ei suostu niitä syömään. Ehkä myös valmiiksi tehdyt eväsleivät voisi mennä meidän seulasta läpi. Jos tekisin joskus jotain valmiiksi.

Olisi ihanaa olla se äiti joka pilkkoo hedelmiä ja kasviksia lapselleen mukaan mutta pakko on myöntää että 90% kerroista laitan lapsen reppuun mukaan juuri noita “muovipakkaus-smoothieita”, monestakin syystä.

Ensinnäkin, tuo evästen tarve tajutaan yleensä siinä kohtaa kun piti olla jo menossa ulos ovesta emmekä kerta kaikkiaan ehdi enää pilkkoa mitään. Toisekseen, sen kerran kun olen jotain pilkkonut, se on jäänyt kuitenkin osittain tai kokonaan syömättä (tulee ruokahävikkiä) ja vielä bonuksena jäänyt sinne reppuun haisemaan.

Toki, nuo pussit ovat kertakäyttöistä muovia. Mutta sitä muovia on aika vähän, ja jos näitä ei nyt ihan joka päivä useita syö niin pidän sitä aika pienenä ympäristörikoksena, varsinkin kun toisessa vaakakupissa painaa tuo mahdollinen ruokahävikki (muistan lukeneeni että esimerkiksi leipäpussissa yksi hukkaan mennyt viipale on isompi ongelma ympäristön kannalta kuin se leivän muovipussi).

välipala koululaiselle

Smoothiepussit menee pieleen tilaan, voivat olla repussa vaikka aina valmiina ja maistuvat varmasti lapselle. Energiaa niissä on usein aika vähän (kuvien Space Snackeissa on noin 75kcal), ja sokerin kanssa saa toki olla tarkkana. Myös kustannukset ovat näissä huomattavasti korkeammat kuin monessa muussa ratkaisussa.

Silti, meillä on näitä pusseja vähän joka paikassa akuutin nälän varalta: auton takaluukun lokerossa, vaunujen alaosassa, lasten repuissa yms. Silloin kun jaksamista ja aikaa riittää, valitaan joku muu. Ja kotona en anna koskaan näitä syödä, vaikka lapset kinuaa.

Pusseissa on myös tosi paljon eroja. On pelkkää sokeria ja mansikkaa sisältäviä höttöjä, sitten on sellaisia vauvansoseita joissa on vaikkapa puuroa tai kvinoaa mukana.

Kasvipohjaiseen ruokavalioon pohjautuvissa Space Snacks uutuuksissa etuna on meidän näkökulmasta maidottomuus ja pienempi sokerin määrä (tuotteissa sokeria 7.3 – 8.7% kun vastaavissa eri tuotemerkin tuotteilla pikaisella tsekkauksella noin 10-13%, joissain yksittäisissä se 8% tai hieman alle). Lisäksi nämä pitävät nälkää hieman paremmin pois kun mukana on kauraa. Kolmas etu, erityisesti kun Kolmosen kanssa näiden käyttäjäksi siirrytään, on kiinteämpi rakenne; nämä soseet tulevat vähän paksumpana pötkönä ulos purkista, joten sotkun mahdollisuus on pienempi!

välipala koululaiselle

välipalaksi koululaiselle

Green Planet Astronautsin Space Snack pusseja saa tätä nykyä sekä ässästä että koosta, meidän suosikkimme on aivan selvästi ollut lila jossa kauran lisäksi omenaa, persikkaa ja marjoja.

Puuttuuko tästä kaiken kattavasta eväslistasta vielä teidän suosikki? Kerro se kommenteissa kaikille!

välipala koululaiselle

Ps. Green Planetin perustaja Milla kirjoitti minulle vielä erikseen noista pakkausasioista seuraavasti:

”Ensimmäiset Space Snack -tuotteet syntyivät alunperin tarpeesta tehdä omille lapsille ravitsevampia, vähemmän makeita ja helposti mukana pidettäviä välipaloja niihin tilanteisiin, kun ei ehdi valmistaa välipalaa kotona. Pakkauksena puristettava välipalapussi oli meidän lasten suosikki, joten se valikoitui siksi ja varmistui vielä kun kävi ilmi, että saatavilla oli 80% uusiutuvista luonnonvaroista valmistettu GreenPack-pakkausmateriaali. Etsin tuotteille kumppania valmistamaan ne minun reseptin mukaan ensin Suomesta, mutta täällä ei sellaista valmistusta ole. Sitten lähdin hakemaan valmistajaa loogisesti sieltä, mistä raaka-aineet pääasiassa tulevat eli etelämmästä. Tapasin espanjalaisen valmistajan ja olo tuntui heidän sydämellisessä kokeilukeittiössä heti kuin olisi kotona ollut, joten valitsin yhteistyön heidän kanssa. Tuntui järkevältä, kun mm. valmistuspaikan viereisellä tilalla kasvaa keltaisten ja pinkkien Space Snackien omenat. Matka valmiiksi tuotteeksi on todella lyhyt.”

Vinkki muistojen tallentamiseen: tilaa random kasa kuvia kotiin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Ifolor

Montako kuvaa sulla on kännykässä? Mulla on tällä hetkellä 8306. Se on ihan liikaa ja tuskastun joka päivä siitä, että puhelimeni on “sotkuinen”. Siellä on kymmenittäin 10-20 kuvan settejä, joissa olen räiskinyt menemään ja vain yksi kuva on ehkä päätynyt johonkin ja muut on jääneet poistamatta, näyttökuvia, ostoslistoja ja muuta turhaa.

Me otetaan kuvia enemmän kuin koskaan ja silti katsomme kuvia ehkä vähemmän kuin ennen.

8000 kuvan joukkoon häviää ne kivat ja tärkeät yllättävän helposti. Lisäksi kännykässä asuvat kuvat on hankalia yhteisen muistelun kannalta. Totta kai voimme perheenä katsella mun IG feediä mutta siellä näkyy kuitenkin vain tosi pieni osa meidän elämää. Kännykän ruudultakaan ei ole mielekästä katsella kaikkia arjen kuvia yhdessä. Kuvia pitää musta saada katsella omaan tahtiin, omin käsin vaihdellen.

Vauvakirjat ja valokuvakirjat taas ovat minusta hankalia koska ne vaativat hurjasti ryhtymistä, päätöksiä ja harkittua asettelua. Siksi olen jo monta vuotta yksinkertaisesti vain printannut noin puolen vuoden välein kasan kuvia ulos. Tai no, nykyään en enää tee sitä koska on liian iso vaiva avata kone, valita oikeat kuvat, siirtää ne johonkin jne jne.

Tein tämän pitkästä aikaa kun seuraajani kertoi että myös Ifolorilla on nykyään kännykkäsovellus. Latasin sovelluksen ja annoin sille pääsyn valokuviini. Perjantai-iltana, yhden imetyksen aikana valitsin melko summamutikassa ison joukon kuvia elämästämme lasten kanssa. Valitsin kaikkiin kooksi kymppikuvan, jolloin kuvat tulivat omassa kuvasuhteessaan ja vielä sopivan pieninä selailuun, viimeistelyksi otin mattapinnan. 99 kuvan tilaukseni maksoi alle 14€ ja se oli noudettavissa jo tiistaipäivällä.

Oli aivan superia avata pakettia Ykkösen kanssa. Hän ei tietenkään tiennyt mitä kuvia olin valinnut, joten kuvien läpikatselu oli kuin pieni joulu. “Oooo täällä on tämmösiä vanhoja, ihania!” hän sanoi spontaanisti kun itsensä vauvana näki. Myöhemmin katsoimme kuvia koko perhe ja ihan samanlaisia onnen sykähdyksiä kuului kaikilta.

Arvailimme, kuka lapsista on missäkin vauvakuvassa (meni jatkuvasti väärin, nämä on ihan klooneja nämä meidän vauvat) ja muistimme vaikka mitä asioita, jotka olemme onnellisesti unohtaneet: kuinka lapset maalasivat Käpälämäen leikkimökin lattiaa vaaleanpunaiseksi nakuina; miltä näytti kun kipsattua Kakkosta kannettiin sylissä; minkälainen oli vanha asuntomme.

On ihan mahtavaa löytää tiensä takaisin vanhoihin vuosiin, niihin pienempiin arjen ihmeisiin joita ei ehkä Instagrameihin tallenneta, entisiin koteihin ja unohtuneisiin vaatteisiin.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ainakin kerran tätä mä vaan tilaan nyt joitain kuvia -tekniikkaa. Se laatikko täynnä sekalaisia kuvia voi olla varastosi arvokkain esine vielä jonain päivänä. Ifolorin sovellus oli juuri oikea tähän tarkoitukseen – nopea, edullinen ja laadukas.

Isokin kasa valokuvia menee printattuna yllättävän pieneen tilaan ja lasten kanssa on ihanaa sukeltaa sinne valokuvia sisältävään säilytyslaatikkoon. Kuvat vaihtuvat kädestä toiseen helposti kun katsomme ihan sattumanvaraisia kuvia meidän elämästä.

Oleellista tässä tekniikassa on matala kynnys. Kuvia ei saa jäädä hinkkaamaan, käsittelemään, rajaamaan tai valitsemaan loputtomasti. Muuten se jää tekemättä.

ARVONTA! Palkintona 20€ alekoodi Ifoloriin

Tämän tekstin kommenteissa voit osallistua 20€ arvoisen Ifolor valokuvasovelluksen etukupongin arvontaan, sillä saa jo ison kasan oikeita valokuvia kotiin! Jätä kommentti ja arvon teidän joukostanne 21.11. klo 22 voittajan.

Tukiperheenä voi toimia melkein kuka vain – ja perheitä tarvitaan lisää

Kaupallinen yhteistyö: SOS-Lapsikylä ja Ping Helsinki

Tiedätkö sen tunteen, kun saat hetken ajan olla ihan yksin? Ehkä pakenit tunniksi ruokakauppaan, kolmeksi kampaajalle tai ehkä sait jopa olla yksin kotona koko viikonlopun. Niin kivaa kuin arkenne onkin, kaipaat siitä välillä pientä lepoa, ja se lepo tekee todella hyvää.

Tiedät varmasti myös sen, ettei kaikilla ole tätä samaa mahdollisuutta. Toinen kaltaisesi vanhempi saattaa olla tilanteessa jossa tukea ei vain ole. Ei ole puolisoa, sukulaisia lähellä tai ehkä on juuri muutettu uuteen kaupunkiin, josta ei vielä löydy tuttuja hetkeksi lapsia katsomaan. Tai sitten kuvittelemasi henkilö on kuormittunut ja tarvitseekin keskivertoa enemmän sitä omaa aikaa, eivätkä omat tukiverkot riitä.

Tukiperhetoiminnassa on kyse siitä, että ollaan se puuttuva verkosto niille, jotka tarvitsevat välillä breikkiä. Tukiperheenä olet se sukulaisperhe tai kummitäti, jolle soitettaisiin että hei voitteko hetken katsoa meidän lapsia, mutta oletkin sitä jollekin jota ette vielä tunne ja olet sitä sovitusti, säännöllisesti.

Olet takuuvarma lepohetki jollekin.

Tukiperhe kokemuksia

Tutustuessani SOS-Lapsikylän toimintaan hakeuduin ensin kokemusasiantuntijan pariin. Ystäväni Harri on toiminut jo melkein viisi vuotta tukiperheenä eräälle pojalle, joten vein Harrin sushille ja kysyin kaiken mitä tekin olitte minulta Instagramissa kysyneet: Minkälaisia lapsia tukiperhetoiminnassa on, mitä te teette lapsen kanssa yhdessä, onko vaikeaa palauttaa lasta kotiin viikonlopun jälkeen, entä kasvatusperiaatteet, synttärit ja ruokavaliot? (Haastattelun myötä erittäin suosituksi nousseen Harrin vastauksia löytyy Instagram Storiesin kohokohdista!)

Lopulta me kaikki yritimme kai vastata vain yhtä kysymykseen: voitaisiinko me toimia tukiperheenä?

Jututin Harria tuntikaupalla, vaikka aika pian tajusin käsittäneeni koko asian väärin ja monen kysymyksen olevan siksi hassu; tukiperhetoiminta ei ole sijaisperhetoimintaa, jossa vaikeassa tilanteessa oleva lapsi sijoitetaan pois kotoaan.

Tukiperhetoiminta on ennalta-ehkäisevää tukea, jota tehdään ihan tavallisten ihmisten toimin. Itse asiassa, Harria jututettuani vertaisin hänen kokemuksiaan kummisedän tai -tädin hommiin!

Harri aloitti Helsingin kaupungin kautta tukiperheenä ollessaan itse nuori ja menevä (ja komea, mitä näitä nyt on!) sinkkumies. Hänelle ehdotettiin leikki-ikäistä poikaa yksinhuoltajaperheestä. Harri, poika ja hänen vanhempansa tutustuivat ja todettiin että ihan hyvin sujuu – jatketaan. Ja niin he aloittivat kerran kuussa yhteiset viikonlopunvietot.

Viikonlopun aikana Harri ja nyt jo koululaiseksi kasvanut poika elävät tavallista elämää: ulkoilevat, tekevät ruokaa, käyvät joskus kavereiden luona kylässä ja joskus kinastelevat vaikkapa ruutuajasta tai nukkumaanmenosta. Epäselvissä tilanteissa Harri tsekkaa kotiväeltä miten hommat onkaan sovittu.

Melko tavallisen kuuloista, eikö?

Vuosien aikana Harri on löytänyt itselleen puolison ja muuttanut juuri avomiehensä kanssa yhteen. Tukiperhetoiminta jatkuu silti aivan kuten ennenkin, koska se on kaikkien mielestä mukavaa. Lasten kannalta parasta on aina mahdollisimman pitkäaikainen tukiperhe.

Harrin kaltaista tukiperhettä kaipaavia perheitä on moneen lähtöön ja hirvittävä määrä. Jonossa on aina perheitä. Lapsiakin on totta kai monenlaisia, eri ikäisiä ja eri taustoilla. Siksi alussa aina katsotaan minkälainen tukiperhe-lapsi-pari olisi paras, eikä esimerkiksi paljon erityistukea tarvitsevia lapsia voi kukaan tietämättään saada viikonloppuvieraaksi.

Voisimmeko toimia tukiperheenä?

Takaisin siihen kysymykseeni: voisimmeko me toimia tukiperheenä? Aivan ehdottomasti voisimme. Ainoa, mitä mietin, on meidän vakautemme tukiperheenä.

Kun talossa on vauva ja kouluikäiset, tuleeko liian monta kertaa eteen se tilanne että jo sovittu viikonloppu on pakko perua kun joku sairastuu? Lasten kanssa tähän tulee toki muitakin kysymyksiä: minkä ikäinen lapsi olisi paras meille, kenen huoneessa hän nukkuisi ja mitä tehdään kun autossamme ei riitä penkit. Osaan kysymyksistä osaan vastata itse, loput aion kysyä 20.11. järjestettävässä vaikuttajaillassa ja tukiperheinfossa, johon tulee lisäkseni myös liuta muita bloggaajia ja sinut on kutsuttu myös!

Huomaa että tämä infotilaisuus ei sido sinua mihinkään. Vaikka innostuisit sen jälkeen käymään tukiperhevalmennukseen, sekään ei sido sinua mihinkään. Edes ilmoittautuminen tukiperheeksi ei vielä sido sinua mihinkään! Uskallat siis hyvin tulla moikkaamaan meitä Paulig Kulmaan pullapalkalla (sinä siis saat sitä pullaa, et maksa tästä mitään!). Tästä voit ilmoittautua tapahtumaan.

Jos aihe kiinnostaa mutta et pääse tapahtumaan, kuuntele tästä vaikkapa SOS-Lapsikylän omaa SOScastia, josta selviää moni asia. Tai voit ottaa suoraa yhteyden SOS-Lapsikylään! Siellä vastataan kärsivällisesti joka kysymykseen eikä ketään maanitella mihinkään vasten tahtoaan. Meillä käydään kotona jo aika paljonkin keskustelua “voitaiskohan me?”, joten meillä seuraava steppi on koulutukseen ilmoittautuminen. Se ei maksa mitään eikä vie edes paljon aikaa, ja auttaa kypsyttelemään päätöstä.

Voit myös lahjoittaa rahaa jos haluat auttaa, mutta et pysty tukiperhetoimintaan sitoutumaan, siitäkin on valtavaa apua tuhansille suomalaisille perheille ja lapsille! Tästä pääset lahjoittamaan.

tukiperhe kokemuksia

Ps. myös aiemmin tästä kirjoittaneiden bloggajien jutut ja erityisesti kommenttiboksit kannattaa lukaista läpi, siellä on paljon kokemuksia! Täältä löytyy Lähiömutsin, Puutalobabyn, Asikaisen, Nakit ja Mutsin, Simppeli Sormiruokakeittiön ja The Realm of Marian videon jossa hän kertoo perheenä päätöksestä lähteä tukiperheeksi! SOS-Lapsikylän oma blogi vastaa myös moniin kysymyksiin.

Synttärit HopLopissa ei kyllästytä koskaan (ainakaan lasta)

0 Permalink

Kaupallinen yhteistyö: HopLop

“Mitäs huomenna kalenterissa? Ai niin joo, ne Ykkösen kaverisynttärit.”

Näin. Ihan muutaman minuutin ajan olin sitten valmistautunut näihin synttäreihin, varannut huoneen ja merkannut kalenteriin. Ollaan pidetty kolmesti aikaisemmin synttärit muualla kuin kotona ja aina mietin että seuraavatkin näin. Vanhempana sitä tarvitsee vain maksaa varausmaksu, printata valmiit kutsukortit ja odotella vastauksia. Lopulliset vierasmäärät ja ruokavaliot kerrotaan HopLopille kun meiliin kilahtaa tästä muistuttava meili – itse ei oikeasti tarvitse muuta muistaa kuin kutsua ihmiset.

Mutta: Silti musta tuntui että siellä HopLopissa me ollaan käyty jo turhankin paljon muiden lapsia juhlimassa. Kun tuli kysely tästä yhteistyöstä vastasin kohteliaasti että mun pitää kyllä ensin tsekata lapselta haluaako se edes juhlia synttäreitään HopLopissa kun jokaisen koulukaverin synttärit tuntuu siellä olevan.

Arvaatte jo toki mikä oli vastaus mutta yllättävintä oli se että tämä yhdeksänvuotias oli kuulemma aina haaveillut HopLop-synttäreistä! Siinä missä me aikuiset olemme mielestämme jo turhankin monta kertaa seisseet kahvikuppi kädessä teemahuoneessa, lapset eivät näemmä koskaan kyllästy HopLopiin.

Jotain HopLopin ikuisesta lumosta kertoo sekin, ettei kukaan jättänyt bileitä väliin. Siis todellakaan kukaan. Me kutsuttiin 18 vierasta sillä ajatuksella että muutamalle ei käy kuitenkaan. Siinä sitten roudattiin viime tipassa vielä paria ylimääräistä tuolia huoneeseen koska kaikki tulivat sittenkin.

Ja minä kun ajattelin että ysiveet (ja vanhemmatkin, paikalla oli kaksi 11-vuotiasta) ei mitään sisäleikkipuistoja jaksa. Kyllä ne vaan hitto vie jaksaa. Se oli sentään muutos, että tyypit ei enää ihan yhtä paljon juosseet pitkin värikkäitä putkia vaan keskittyivät enemmän yhteisiin peleihin ja laitteisiin.

Arkisynttäreiden hyvä puoli halvemman hinnan lisäksi on se että puisto saattaa olla aika tyhjänä


Tai jos totta puhutaan, en minä tiedä mitä ne siellä teki. Minä istuin sohvalla ja juorusin kälyni kanssa, välillä näin vilaukselta jotain lapsia. Ainakin ihan jokaisella oli naama punaisena ja tukka märkänä illan päätteeksi. Ja tarkoitan todella illan päätteeksi, sillä ei ollut kaukana etteivät vartijat hätistelleet meitä pois kun vielä kasilta porukka pelasi täysillä ilmalätkää ja ajeli autoilla.

Toinen muutos olikin se että nämä ihanat ihmisentaimet ovat oppineet puristamaan kaikesta saamastaan ihan kaiken irti. Kun kerroin että juhlahuone menee vartin yli kuusi meiltä pois (eikä edes mennyt kun muita varauksia ei illalle ollut), viisi tytöistä seisoi pöydän ääressä vielä kymmentä yli. Ihmettelen, ettekö mene leikkimään jo? “Me syödään koko rahan edestä”.

Ok.

Hetkeä myöhemmin (syötyään riittävän kalliilla) sama porukka seisoi kourapelin edessä. Ne käytti kaikki saamansa poletit pehmolelujen naaraamiseen.

Koko rahan edestä kato.

HopLopin synttärikonsepti on muuttunut hiukan sitten viime näkemän. Entisissä juhlissa bileiden alku on ollut aikamoista sekoilua kun lapsia on yritetty naarata kaikkia ensin kasaan, sitten juhlahuoneeseen ja vasta sitten vapautettu lauma leikkimään. Nyt homma toimii niin että kassalla huikataan kenen synttäreille ollaan tulossa, saadaan leima käteen ja sitten leikkimään!

Mikä parasta, kassalla annetaan myös jättimäinen säkki juhlakalun vanhemmille kaikkia niitä lahjoja varten, jonka saa viedä kotiin. Pieni mutta mukava apu iltaan.

Juhlahuone aukeaa nykyään vasta puoli tuntia leikkimisen jälkeen, jolloin tyypit jaksaa jo rauhoittua ruoan ääreen. Ruokakin on kokenut pienen muutoksen ja snack-menussa on nyt lihapullia ja nakkeja, kurkkuja ja porkkanoita. Meidän sankarimme on kasvissyöjä, joten hän sai oman erillisen kasvispulla- ja kasvisnakkiannoksen. Olivat kuulemma oikein hyviä.

Vinkkinä muuten: Jos valitset pakettiisi ruoat, kannattaa kertoa siitä kutsutuille! Itse olen kerran syöttänyt lapset hirveässä kiireessä Mäkkärin autokaistalla matkalla HopLopiin tarhapäivän jälkeen vain huomatakseni että perillä oli lämmin ruoka tarjolla myös.

Me juhlimme synttäreitä Disco-huoneessa joka sai “cool” äännähdyksiä vierailta, mutta pieneltä vauvalta itkun karkaamaan. Hän sai paeta violettia valoa ja pimpelipom-musiikkia rintarepun suojiin. Huoneessa olisi saanut soittaa myös omaa musaa, mutta armon synttärisankarimme piti tästä HopLopin tasaisesta äänimatosta josta itse sanoin että “tältä voisi kuulostaa helvetissä” (toim. huom. tähän liittyi myös sekoilevien lasten äänet). Huvinsa kullakin.

Pelattuamme läpi kaikki poletit, syötyämme aivan kaikki ruoat ja jätettyämme jälkeemme sotkun jonka nähdessään kaikki aikuiset huokaisi “onneksi näitä ei järjestetty kotona”, oli vihdoin aika poistua puistosta. Onnellisena, hikisenä ja kassi täynnä lahjoja. Ykkönen oli näistä synttäreistä ikionnellinen, eikä ihme. Mukana oli kaikki kaverit ja ihanat serkutkin, äitikin innostui pelailemaan ja ruokahuolto toimi.

Tämän verran näin niitä illan aikana.

Sitä muuten vielä laskeskelimme muiden vanhempien kanssa, että nämä synttärit on jo melkein samassa hintaluokassa kuin kotona järjestettävät. Kun arkena synttärit saa alle 15€ / lapsi, siitä tulee pienemmällä porukalla helposti jo hyvin sama hintataso kuin kotona, tai ainakin niin vähän kalliimpi että se kirjaimellisesti maksaa vaivan.

Ja sillä aikaa kun joku toinen palvelee sitä lisää mehua vaativaa hyeena-laumaa, sinä voit siemailla ilmaista, valvojille suunnattua kahviasi. Ennen kuin hyökkäät lasten hylkäämän pöydän kimppuun ja syöt kaikki loput karkit, sipsit ja popcornit.

”Voidaanko pliis jo lähteä”

Koko rahan edestä kato.

Käytä etukoodia LYSTISANKARI varatessasi lasten synttärit HopLopiin. Etukoodilla sankari saa lahjaksi ikioman HopLop Lystipassin, jolla pääsee juhlavasti sisään vaikka joka ikinen päivä, koko kuukauden ajan. Etukoodi ei ole voimassa Keravan, Riihimäen ja Rovaniemen HopLopeissa.

Lue myös:
Konkarin 10 vinkkiä HopLop -toimistopäivään

0 Permalink

Näkyviin ja käden ulottuville: ruokahävikkiä voi vähentää myös siivoamalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ESKIMO®

Muistatte varmaan, että olen aikamoinen nipo ruokahävikin suhteen? Nipo kun olen, jääkaappimme on yleensä melko tyhjä. Ostamme vain juuri tekeillä olevien ruokien ainekset, eikä jääkaappiin ilmesty tavaraa “inspiraatiota odottamaan”. Näin ruoat harvoin myöskään pääsevät pilaantumaan hävikiksi asti. Tähän olen oikein tyytyväinen!

Yhtä polleasti en voi esitellä kuiva-ainekaappiamme.

Kuiva-aineita säilytetään meillä korkeassa apteekkarinkaapissa, joka on rivistön viimeisenä keittiössämme. Tämä ei ole lainkaan optimaalinen tilanne, sillä nyt kaapin sisältöihin pääsee käsiksi vain yhdeltä puolelta ja osa kaapin käyttötarkoituksesta häviää. Kaapin tarkoituksena kun olisi juuri se että kaapin koko sisällön näkee, jolloin mikään ei jää toisten purkkien alle jemmaan pilaantumaan.

Tiesin toki ettei kaappi ole parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta pakko sanoa että yllätyin silti vähän kun aloin sitä siivota tämän yhteistyön merkeissä.

Kaapista löytyi aivan järkyttävä määrä kamaa noin yleensäkin (sen siivottuani sain sinne mahtumaan alle puolet alkuperäisestä määrästä!) mutta lisäksi itkettävän paljon ruokahävikiksi ehtineitä tavaroita:

Kolmessa eri pussissa jo vanhaksi menneitä pähkinöitä; Linnanmäeltä ostettu, puoliksi syöty limainen karkkijauheputkilo; tänään vanhentuvia perunajauhoja ja niiden laatikon sisällä kadonnut lusikka (!); riisiä omassa laatikossaan, vaikka niiden säilytykseen tarkoitettu lasipurkki oli vieressä melkein tyhjänä; viisi eri pakettia pikapuuroja joita kukaan ei syö; kolme pakettia couscousia; peräti kaksi vaniljatankoa, joista toinen mennyt vanhaksi viisi ja toinen neljä vuotta sitten.

Ja paljon, paljon muuta, tämä oli vain ns. kirkkain kärki. Kamalinta on se että osa tuotteista oli mennyt vanhaksi vuonna 2014 – kolme muuttoa sitten.

Ei auttanut kuin siivota. Otin periaatteeksi laittaa kaiken mahdollisuuksien mukaan informatiivisiin (niin että näkee heti kuinka paljon on jäljellä ja mikä tuote on kyseessä), vähän tilaa vieviin ja riittävän tiiviisiin pakkauksiin. Ilahduttavasti suurin osa tuotteista pääsi tällä logiikalla ihan omiin pakkauksiinsa. Omassa pakkauksessa on paljon tärkeää, jonka takia siinä säilyttäminen on hyvä: päiväysmerkinnät, usein myös ohjeita ja joskus joku hyvä “kaatonokka”. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta ilmalta, valolta sekä kosteudelta ja siksi monessa ruokapakkauksessa on edelleen muovia.

Tämän oli joku (minä) avannut niin upeasti yhdellä kädellä ettei sitä enää voinut oikeastaan enää käyttääkään ilman valtavaa sotkua

Tästä päästäisiin lempiaiheeseeni: muovin hyötyihin. Voisin paasata siitä parinkin blogijutun verran, mutta tyydyn sanomaan että muovilla on merkittävä osa taistelussa ruokahävikkiä vastaan ja että ruokahävikki on isompi vihollinen maapallollemme kuin muovi. Muovia on järkevää ja syytä käyttää ruoan säilytyksessä. Joka kodin tuntema ESKIMO® Elmu®kelmu on klassikkoesimerkki. Pienellä muovimäärällä se sulkee pois ilman säilytettävän ruoan ympäriltä, jolloin ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena.

Ei siis tuomita kaikkea muovia, sillä oikealla kierrätyksellä muovi todellakin ajaa paikkansa! Turha ja kertakäyttöinen muovi sekajätteessä sen sijaan on aina tyhmää.

Takaisin siivousurakkaani. Kaapista löytyi jonkin verran pakkauksia pakkauksen sisällä, kuten yksittäispakattuja välipalapatukoita. Mutta kas, avatessani Elovena välipalakeksipaketin sisältä paljastuikin kokoelma kaikenlaisia patukoita, joten siirsin kaikki yhteen pienempään läpinäkyvään ESKIMO® pakasterasiaan. Näin suklaata sisältävät, nopeammin pilaantuvat proteiinipatukatkin tulee syödyksi ajallaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, ideaalituote näiden säilytykseen olisi jokin muu kuin muovi, jonka parhaita ominaisuuksia ei tässä varsinaisesti tarvittu. Toisaalta käsillä ei ollut mitään muuta jolloin olisin joutunut ostamaan uuden säilytysrasian (juu ei), jättämään tuotteet piiloon kartongin sisään taikka sitten vapaasti kaappiin seilaamaan. Kaikista vaihtoehdoista fiksuin oli mielestäni tämä tukeva ja läpinäkyvä purnukka, jonka voin käyttää tämän käyttötarkoituksen jälkeen vielä muuhun. Samalla logiikalla laitoin myös muutaman kaapin pohjalla maanneen smoothiepussin pakastusrasiaan, samoin kuin ne viimeiset ei ihan vielä hävikiksi menneet pussipuurot – jos ne vaikka tulisivat käyttöön.

Selkeä pussitettava kohde oli jauhot ja sokerit. Niistä suurin osa tulee kaupasta kevyissä paperipusseissa, jotka ovat kotisäilytyksen kannalta hankalia. Poikkeuksetta meillä sokeria tai jauhoja käyttäessä sotkeentuu niin kaappi, lattia kuin leipurikin. Nyt pakkasin kaikki avatut sokeri- ja jauhotuotteet omiin ESKIMO® Vetsku tai ESKIMO® Tuplis -pusseihinsa.

Sininen Tuplis on siitä kiva, että siinä on erittäin tiivis suljenta, se sopii siksi esimerkiksi herkästi kosteutta keräävän fariinisokerin ympärille. Vetsku taas aukeaa ja sulkeutuu supernopeasti, joten se toimii parhaiten tuotteissa, joita käytetään melko usein. Pakkasin Vetskuun sokerin ja jauhot ja Tupliksiin korppujauhot ja suodatinpussit joiden oma pakkaus oli jostain syystä tuhoutunut. Nämäkin raukat siis majailivat pitkin kaappia, sotkeutumistaan odotellen.

Samalla vauhdilla pakkasin myös keittiön pöydältä kaksi kärpästen mielenkiinnon kohteeksi muuttunutta banskua omaan Vetskuunsa, puristelin niitä vähän ja heitin pakkaseen – siinä on tuleva banaanijäätelöannos blenderiä vailla valmiina välipalaa etsiville koululaisille!

Siirrettyäni tarvittavat tuotteet ESKIMO®:n hävikkiä vähentäviin pakkauksiin, aloin latoa kamaa takaisin kaappiin. Mietin järkevän sijainnin jokaiselle “tuoteryhmälle” ja näin pääsi paraatipaikalle koululaisten omatoimiset safkat pastojen väistyessä ylös aikuisten kuroteltaviksi. Nyt on tilaa ja siistiä, toivottavasti myös vähemmän hävikkiä jatkossa! Kun tuotteet on näkyvillä ja helposti otettavissa, ne eivät jää käyttämättä.

Toisin sanoen siirsin kaikki nurkista löytyneet herkut yhteen kasaan mahdollisimman kauas ja piiloon.

Tämä siivousduuni odotti mua melkein koko kesän ja valitsin tehdä sen viimeisenä mahdollisena päivänä, samana päivänä kun armon tyttäreni päätti olla nukkumatta aamun jälkeen. Mutta hyvä tuli ja nyt on hetken kevyempi olo, paitsi biojäteastiallamme!

Haastan teidät siivoamaan omat kuiva-ainekaappinne! Ehkä teillekin käy tuuri ja yksi vanhenevista tuotteista on valmis lettutaikinaseos. Ei ole parempaa syytä paistaa lettuja maanantaina kello viisi kuin ruokahävikki.

Salaisuudet metron varrelta – upea Itä-Helsinki!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OP Koti ja Babler

”En missään nimessä koskaan muuta Itä-Helsinkiin enkä ainakaan rakenna taloa”, uhosin Insinöörille vielä kuutisen vuotta sitten. Joskus voin myöntää olleeni väärässä, ja tämä on se kerta. Olin varma että Itä-Helsinki ei kelpaa asuinpaikaksemme. Espoolaisena likkana Helsinki on aina näyttäytynyt minulle karuna, vaarallisena ja stressaavana paikkana, erityisesti itäisiltä osiltaan. Vielä teininä en edes suostunut ratikalla (saati metrolla, hui!) matkustaa kun siellä voi tulla kaikkia omituisia hiippareita vastaan joita ei Espoon upeissa luontomaisemissa edes näy.

Nyt on aika kertoa sille epoolaismuikkelille nuorine mielipiteineen kuinka se Itä-Helsinki on aika mieletön, osin paljon upeampi kuin se sinun rakas vanha moottoritielähiösi. Olette varmasti nähneet näitä OP Koti -kampanjan juttuja, joissa bloggaajat jakavat salaisia lempipaikkojaan asuinseudultaan. Super hyvä idea minusta, avaa asuinalueita ihan uudella tavalla!

Koska Helsinki on esitelty jo hyvin esimerkiksi kollegani Violan tekstissä, päätin rajata oman juttuni nimenomaan Itä-Helsinkiin. Täällä on vielä paljon näytettävää ja paljastettavaa, joten heitä lenkkarit jalkaan ja lähde mukaan!

Upeat uimapaikat Itä-Helsingissä

”Itäisessä Helsingissä on useita ihania pieniä uimarantoja, jos haluaa viettää rauhallisempaa kesäpäivää rannalla ilman ihmisvilinää. Mm. Ruonasalmenpuiston pieni ja rauhallinen uimaranta sijaitsee lähellä Strömsinlahden venesatamaa. Sieltä näkyy merenrannan toisella puolella toinen, Marjaniemen pieni uimaranta.” – Anne Flinkman, kiinteistönvälittäjä LKV, OP Koti Helsinki

Flinkmanin Anne osuu naulan kantaan: Itä-Helsinki on salattujen uimarantojen koti. Hienot, hyvin hoidetut ja palveluiden (joskus ihmistenkin) täyttämät uimarannat löytyy esim Vuosaaren Aurinkolahdesta sekä Tuorinniemestä Herttoniemenrannassa. Tuorinniemessä on myös todella iso leikkipuisto vessoineen, koirien uimaranta sekä avantouinti saunoineen talvisin. Lähellä on kaupat ja skeittipuisto ja paikalle jaksaa kävellä hyvin metrolta. Vuosaaren Aurinkolahti taas on hyvä lähtökohta muille tässä tekstissä suositelluille kohteille!

uimaranta kallahti

Annen mainitsemat Ruonansalmenpuisto ja Marjaniemen uimaranta taas edustavat niitä salaisia helmiä, joita itä on pullollaan. Näitä en ole itse edes nähnyt mutta kun kartasta vilkaisin niin huh, taidanpa käydä pian! Tiedän jo nyt että luvassa on mielettömät näkymät, niin kuin täällä idässä lähes aina. Kuin kaukana saaristossa olisit!

Osassa luonnon rantoja on paljon palveluitakin, kuten Kivinokan ihanalla uimarannalla munkkikioskeineen. Osa taas on sellaisia salaisuuksia, joista ei tee mieli muille kertoa. Näitä on esimerkiksi Kallahdenniemen kärki, jossa on kauniita sileitä rantakallioita, tuulensuoja ja oma pöytäryhmä, jolla syödä eväitä.

Laajasalon puolella näitä pieniä rantoja on vähän joka kolkassa. Kokeile etsiä kartasta vaikkapa Matosaari!

Ulkouimarantojen lisäksi idästä löytyy tosi hyvät uimahallit: Itäkeskuksen uimahalli on kompakti kokonaisuus, jossa on helppo toisen vanhemman uida matkaa toisen vahtiessa pienempiä. Vuosaaressa taas on tosi monta eri allasta, isot liukumäet, hienot pienten lasten / vauvojen leikkialueet (x 3!), lämpimät terapia-altaat ja kylmäaltaat – kaikki mitä tarvitaan!

OP Kodin Anita Manner vinkkasi myös vielä mulle uudesta kohteesta, joka siirtyi omalle retkilistalle:

”Malmin viihtyisästä uimahallista löytyy kesäkaudella myös ulkouima-allas. Syvin kohta on 55 cm eli sopii hyvin uimista vielä harjoitteleville.” – Anita Manner, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Kesäinen päiväretki perheen kanssa: kaksi hienoa luontokohdetta ja yksi jonka voi jättää väliin

Vuosaari

Jos et jaksa paljon miettiä mutta kesäretki kiinnostaa, mene Vuosaareen. Vaihtoehtoinasi on esimerkiksi koko Uutelan retkeilyalue kotieläinpuistoineen tai Kallahdenniemi. Uutelassa on montakin eri paikkaa johon mennä. Autolla pääsee tosi lähelle luontopolkuja, joten minäkin uskalsin järjestää kauniin eväsretken lasten kanssa juuri ennen synnytystä.

Ykkönen tosin sanoi etten saa suositella tätä paikkaa kellekään, koska näimme siellä kyykäärmeen – ja sitten toisenkin. Mutta mitäpä me käärmeistä, ei ne käärmeetkään meistä!

kallahden dyynit

Nuo pisteet tuolla kaukana ovat lapseni, kahlaamassa meressä

kallahdenniemi kallahden dyynit

Kallahdenniemellä kävimme itse viimeksi Ykkösen ollessa alle vuoden ikäinen, koska Insinööri kuuli sen olevan kaunis leikkipuisto. Sitähän se todella on. Sieltä löytyy pieni hienohiekkainen uimaranta, jonka alussa on iso leikkilaivapuisto. Rannan päässä on ”dyynit”: Hiekkainen särkkä jota pitkin voi kävellä kauas kauas merelle.

Kallahdenniemi kannattaa myös käpytellä nopeasti ympäri sekä maisemien että lintubongauksen vuoksi. Reitti on noin kilometrin ja näkymät hienot kauttaaltaan (rattailla pärjää just ja just, kantoreppu parempi). Täältä löysin muuten seuraavan oman retkeni kohteen! Joku kaunis kesäaamu pakkaan reppuun eväät, uimakamat sekä kirjan / läppärin ja pyöräilen Kallahteen. Lähden aikaisin aamulla, ja ajan hiljaa läpi uskomattoman harjun, jolle vain Punkaharju vetää vertoja. Sitten kapuan tähän hylätyn rantasaunan terassille ja varastan sen itselleni koko päiväksi.

Kallahdenniemestä löysin paljon lisää infoa ja kuvia täältä!

Vuosaaren suuntaan vinkkaa muuten myös OP Kodin kiinteistövälittäjä Taru Vainio-Kaski, tämäkin mulle uusi kohde: ”Vuosaaren Mustavuorella kannattaa käydä luontoretkeilemässä. Taianomainen tunnelma, luolat ja hämyinen valo luovat ainutlaatuisen kokemuksen.” – Taru Vainio-Kaski, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Päiväretki Laajasaloon

Violan vinkkaama Herttoniemen kartano on upea kohde, josta aloittaa päiväretki Laajasaloon päin. Wanhan Myllyn ravintola on tosi kiva kesät talvet, voit aloittaa lounaalla sieltä. Tule pyörällä tai autolla ja käy kurkkaamassa kaikki Kaitalahden, Jollaksen ja Hevossalmen mielettömät maisemat.

Spesifi vinkki Kaitalahden suunnalle (ja helppo ratkaisu jos lapsesi ei jaksa yli tunnin retkiä): Menkää Aino Acktén kartanolle ensin ihastelemaan jättimäisiä puita. Siitä rantaa pitkin kävelytietä kulkien pääsette Pyysaareen, jossa on kesäisin auki hyvä perinteinen ravintola uskomattomassa miljöössä. Lopuksi kävelkää vielä rantareittiä hetki niin pääsette meidän perheen lempipaikkaan; pieneen rantaan, johon ilta-aurinko paistaa eikä tuuli tuiverra kylmäksi. Vieressä todella kauniit kikkailukalliot ja melko hulppeat näkymät keskustan suuntaan.

Ja hei kyllä tämä talvellakin toimii! Hyvällä jäällä (kuten pari viime vuotta) voit kävellä koko Helsingin edustan läpi lähellä rantaa, auringon lämmittäessä seuruettanne. Kävelkää vaikka Öljsyäiliö 468:lta Pyysaareen. Tai sitten suuntaatte suoraan munkkikahveille Laajasalon Latukahvilaan, joka avataan joka talvi ihan Laajasalon uimarannan eteen.

Ravintola Pyysaari

Roihuvuoren kirsikkapuisto ei ole must see

Monelle tuttu Roihuvuoren Kirsikkapuisto ja sen Hamami ei ole mielestäni niin-niin upea mitä somessa näyttää. Puisto sijaitsee teollisuusalueen laitamille ja sen vierestä sahaava tie on aika vilkas. Ihan jees piknik-kohde, johon voi yhdistää vierailut vaikka Marimekon tai Osmian tehtaanmyymälöihin (Marikahvilassa tarjolla oikein lämpimästi suositeltava lounas!), mutta FOMOa ei tarvitse tuntea jos tämä kirsikkashow jää väliin! Mene mieluummin vaikka Haagan alppiruusupuistoon, eli Rhodopuistoon!

Neljä kovaa ravintolaa

Ravintola Stansvik Ravintola stansvik
Jo mainitun Pyysaaren lisäksi Idässä kannattaa tsekata suosikkimme Stansvikin lounas, joka erityisesti kesäarkisin oli todella hyvällä hinta-laatusuhteella varustettu: aikuiset 12€ ja lapset 6€. Viikonloppubrunssi – erittäin herkullinen ja laadulla väännetty sellainen – on 29€ aikuisilta.

Laajasalon puolelta löytyy myös Fornitaly, Jollaksen oma pala Italiaa. Fornitaly on vanha navetta, josta saa ostettua take away pizzaa. Pizza on niin hyvää että paikka on aina täyteen ammuttu heti avaamisen jälkeen ja tietäjät tulevatkin paikalle jo vähän ennen. Syö pizza viereisillä kalliolla autenttista kokemusta varten, jotkut ottavat jopa taittotuolit mukaansa!

Viimeinen suositus on niille, jotka eivät vielä ihan hirveästi itään uskalla: tule metrolla Herttoniemeen ja astele kadun toiselle puolelle Treffipubiin. Treffipubin hampparit ovat legendaarisia!

Stansvikin ympäristöstä löytyy paljon 300-400 vuotta vanhoja puita

Sadekelin touhut Itä-Helsingissä

Kyllä kelpaa muuten sadekelilläkin olla idässä!

Myllypurossa on kuuluisa Liikuntamylly, taitoliikuntakeskus, jonne emme ole vieläkään saaneet mentyä vaikka kaikki sitä kehuu. Herttoniemestä löytyy boulderointikeskus ja Roihuvuoren HopLop ei yleensä ole liikaa jengiä. Ja jos vähän venytetään lähemmäs keskustaa, Redissä on tosi paljon erilaisia aktiviteettejä Föönin lentoputkesta VR-puisto Pikseliin sekä kahdenlaiseen kiipeilyyn (Irti Maasta ja Kiipeilyareena).

Jos on vain tunti aikaa, mene Oodiin

Tunti aikaa Helsingissä lasten kanssa? Unohda metro ja siirry suoraan Oodiin. Uusi keskustakirjastomme on sellaisenaan tietysti upea mutta erityisesti lasten kanssa se on nerokas. Sisällä on hurjasti kivaa tekemistä (löydätkö lasten salaisen satuhuoneen?) ja ulkona on tosi hyvä leikkipuisto, jonka vieressä kahvila. Saat siis kerralla kaikki syötettyä, pissatettua ja riehutettua ja itse voit nautiskella kauniista ympäristöstä.

Sitten kun aikaa on neljä tuntia tai enemmän, hyppää metroon ja tule rohkeasti itään.

Sille Espoon kasvatille voisin kertoa nyt vanhana ja viisaana, että kotiseuturakkaus on upea asia, pidä siitä kiinni. Mutta varaudu kuitenkin siihen että kodin ja kotiseudun luo lopulta ihmiset, luonto ja sinulle tutut reitit. Se voi löytyä niin Turusta, Itävallan Grazista kuin Itä-Helsingistäkin. Pitää vaan rohkeasti lähteä tutkailemaan mitä kaikkea seudulla on tarjota, tutustua uteliaasti.

Sitäpaitsi ne raideliikenteen kanssamatkustajat on yleensä oikein ystävällisiä ja harmittomia ja sinun sietääkin nähdä vähän muutakin elämää kuin turvallista keskiluokan lähiötä senkin hemmotel…Tarkoitan, avaa rohkeasti katsettasi muuhunkin maailmaan!

Ja kyllä niille Helsingin asukeillekin (myös itselleni) voi suositella myös uusiin alueihin tutustumista, tähän oli hyvä vinkki OP Kodin kiinteistönvälittäjä Sari Leinolta:

”Hauska tapa tavata ystäviä on sopia treffit aina eri metroasemalle ja lähteä siitä kävelylenkille. Näin tutustuu uusiin alueisiin eivätkä tutut lenkkipolut ala kyllästyttää. Mukaan voi napata Helsingin kaupungin kotiseutupyöräilykarttoja, joiden avulla saa lisätietoa alueen historiasta.” – Sari Leino, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

ARVONTA:

Asutko itse seudulla, joka on paljon kivempi kuin ihmiset kuvittelevat? Jaa salaiset vinkkisi kotiseudustasi ja osallistut samalla 50€ lahjakortin arvontaan K-kauppoihin! Arvonta on käynnissä blogin lisäksi Instagram-tililläni, osallistumalla monessa kanavassa parannat mahdollisuuksiasi voittaa. Osallistut arvontaan kommentoimalla, voit kertoa vaikka vinkin omasta kotiseudustasi. Arvonta päättyy 31.8.2019, säännöt kilpailuun täällä.

 

Lisää bloggaajien vinkkejä:

 

Itsekkyyden aika on täällä – sinä itse hallitset omaa ruuhkaasi

Kaupallinen yhteistyö: Tuuma-kustannus ja Suomen Blogimedia


Sama virsi joka lauantai. Kymmenen jälkeen alan polkea paikallani. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Puoleen päivään mennessä olen vihainen kun tuntuu että koko päivä on menossa ohi ja ikkunani tehdä jotain kivaa on menossa umpeen. En ikinä tiedä mitä se jokin on mitä haluaisin tehdä mutta fiilis on silti se etten sitä juuri nyt tee.

Tiedättekö?

On tosi tyhmää ärsyyntyä kauniina lauantaipäivänä kun edessä on oikeasti vielä koko viikonloppu aikaa. Mutta lauantaihin kohdistuu mulla valtavasti odotuksia, koska tuntuu että silloin on The mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä en arkena ehdi.

Lauantai on mulle t ä r k e ä, koska arkeni on liian täynnä sekä itse rakennettuja menoja että muiden tuomia velvollisuuksia. Vastuu painaa sekä töissä että arjessa aika paljon ja lauantai on usein se päivä jolloin niistä voi hetkeksi paeta. Sunnuntai taas usein jo valuu sinne arjen puolelle kun ruokakauppatilauksia tehdään ja työkalenteria tarkistetaan – valmistaudutaan asioihin jotka on tehtävä.

Tätä taas eräänä lauantaina itkiessäni vessan lattialla päätin että hommaan on tultava loppu. Kukaan ei estä minua tekemästä kivoja asioita. Se olen ihan minä itse ja omat ajatukseni jotka estävät.

On aika ryhtyä itsekkääksi; miettiä aina etukäteen se yksi tai kaksi asiaa, jotka minä haluan tehdä ja sitten tehdä ne vaikka heti ekana. Jos haluan käydä salilla, menen sinne heti. Jos haluan kirjoittaa blogia, teen sen heti aamiaisen jälkeen kun kirjoitusvire on parhaimmillaan. Tämän yhden tekoni jälkeen mulla on ihan eri tavalla kiinnostusta ja energiaa valua lopun perheeni mukana siihen ihanan rentoon mitä seuraavaksi tehtäisiin -moodiin.

Kokeilin tätä männä lauantaina ja se toimi upeasti. Siellä salilla hikoillessani ja fiiliksen parantuessa mietin että tämä mun pitää nyt muistaa kaikkialla elämässäni. Olla itsekkäämpi, jotta jaksan olla muille kivempi. Tästähän minä olen sadasti jo kirjottanutkin: antanut ohjeita kuinka omaa työaikaa voi hallita, miten arkea voi tehostaa tai kuinka uran ja perheen voi yhdistää. Kaikissa on sama punainen lanka: Mieti mitä haluat ja tee sen mukaisia valintoja ja järjestelyjä.

”Hyvinvoinnin ajatellaan muodostuvan levosta, liikunnasta, ravinnosta, sosiaalisista suhteista, sekä itsensä toteuttamisesta. Litaniaan tulee usein myös mainituksi merkityksellisyyden tunne. Ole hyvä, saa suorittaa!”

Saman viestin kertoo myös ystäväni ja hänen kollegoidensa kirjoittama uusi tietokirja Ruuhkavuosiopas. Kirja on teoriaa, käytännön esimerkkejä ja helppoja tehtäviä yhdistävä opas kaikille, joiden elämässä on merkittäviä vastuita ja niiden kautta paletti täynnä. Omista vanhemmista huolehtiminen, järjestötoiminta, kunnianhimoinen urheiluharrastus päivätöiden ohella tai ihan vain se perinteinen lapset + muu elämä ovat kombo, jotka väistämättä aiheuttavat ruuhkaa – eli sitä että tekemistä on aina enemmän kuin aikaa.

Siinä ruuhkassa sukkuloiminen ei ole lainkaan mahdoton tehtävä, varsinkaan jos ottaa kirjan oppeja käyttöönsä.


Kirja tuntui minulle heti ensi hetkestä häkellyttävän tutulta. Ikään kuin olisin itse kirjoittanut sen!
Olen mm. vuoden verran pyörittänyt blogitekstiä otsikolla ”nainen – näin voit todella saada kaiken” ja Ruuhkavuosioppaan toisella sivulla sanotaan “tärkein sanomamme on, että voit saada ihan kaiken”. Kanavoimme selvästi samaa ajattelua näiden naisten kanssa! Koska kirjaa ei kuitenkaan kirjoittanut minä ja oma napani vaan kuusi ammattilaista, se on täynnä napakoita teorianpalasia, jotka tukevat keittiöpsykologimaisesti kerrottuja asioita. Keittiöpsykologialla en tarkoita, että asiat olisi sanottu jotenkin lukijaa aliarvioiden vaan sitä että teksti on sujuvaa, omakohtaista ja puhuttelevaa.

Ruuhkavuosiopas käsittelee tasapuolisesti elämän eri osa-alueita kuvaten ensin jokaisesta sen tyypillisen haasteen ja antaen sitten jonkin yksinkertaisen tehtävän, jolla omaa elämää voi tarkkailla ja löytää pienen muutoksen kohteita. Nämä tehtävät on ihan huippuhyviä! Erityisesti tykkäsin Aikavaras-harjoituksesta, Kotitöiden suosikki/inhokki-listasta, sekä parisuhteen Ihme-harjoituksesta joka avasi näkemään että isotkin muutostoiveet lähtevät tosi pienistä asioista.

Kirjasta ei löytynyt minulle kauhean paljon varsinaisesti uutta – ja se onkin sen kauneus. Ei taas uutta dogmaa seurattavaksi, ei arjen pikadieettiä jolla kaikki muuttuisi kuin taikaiskusta paremmaksi (olenhan jo kertonut että konmari vituttaa mua?) vaan se kaikki harkittu ja sitkeästi jatkettu järkeistäminen, jolla elämä sujuu huomattavasti helpommin. Tässä on yksissä kansissa se kaikki, napakasti ja käytännönläheisesti muistuteltuna.

Summaten voisin arvioida teitä lukijoita ajatellen että jos olette koskaan tykänneet mun köyhän naisen mentorijutuista töiden, arjen ja oman elämän yhdistämisestä (löytyvät muuten kaikki “pohdintaa” ja “ruuhkavuosibussin” tägin alta) tai Salamatkustajan Sadun vastaavista teksteistä, tulet tykkäämään tästä. Kirja kannattaa ottaa hyllyyn sinne Anna perhojen ja Aki Hintsojen viereen muistuttelemaan miten sitä omaa arkea voi tehdä pala palalta paremmaksi.

ruuhkavuosiopas alekoodi

Kirjan saa tästä linkistä 28€ hintaan suoraan Tuuman omilta sivuilta ja voit lisäksi koittaa onneasi arvonnassa!

EDIT: arvonta päättynyt. Arvon kaksi kappaletta kirjoja, toisen täällä blogissa ja toisen Instassa. Jätä kommentti perjantain 19.4. keskiyöhön mennessä ja minä arvon sitten heti lauantaina voittajat!

Siis sen jälkeen kun olen ensin tehnyt jotain sellaista, jota haluan.

Tekstin ensimmäinen lainaus on Ruuhkavuosioppaasta (Tuuma-kustannus), jonka kirjoittajat  ovat Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm ja Riina Salmivalli.

Konkarin 10 vinkkiä HopLop -toimistopäivään

Kaupallinen yhteistyö: HopLop ja Suomen Blogimedia

Olisitko jo ilman otsikon vinkkiä arvannut, missä kuvassa näkyvä työpisteeni sijaitsi?

Veikkaan että aika moni muukin teistä on joskus tehnyt töitä näiden kauniiden valojen ja värien hellässä huomassa – seikkailupuisto HopLop kyseessä tietysti! Kirjoitan suunnilleen kerran kuussa blogijuttuja seikkailupuistojen tutussa hulinassa. Se on itse asiassa aivan todella toimiva konsepti, kun muistaa muutaman perusjutun. Seuraavassa mun vinkit hyvään etätyöpäivään HopLopissa!

Lauran vastaavat etäpäivävinkit saatoitkin jo aiemmin bongata, ne löytyy täältä.

1. Valitse hyvä aika käynnille

Silloin kun menen tänne työmielessä lasten kanssa, kyseessä on poikkeuksetta arki tai sunnuntai-ilta. Mennään puistoon sisään joskus 4-5 välillä, syödään ja sitten onkin hyvät muutamat tunnit aikaa kirjoittaa. Puistot on arki-iltoina yleensä aika hiljaisia (erityisesti siellä lähellä sulkemisaikaa) jolloin leikkiminen ilman aikuisen valvontaa on tosi ok ja minä saan hyvää työrauhaa.

2. Villasukat

HopLopeissa on usein aika viileää, jottei seikkailijoille tule liian kova hiki. Kyllähän ne pomppii siellä niin paljon että hiki aina tulee – mikä onkin koko homman pointti – mutta hiljaa istuvalle työhiirelle tämä tarkoittaa hyvää varustusta: lämmin neule ja villasukat on aina pop!

3. Korvakuulokkeet

Jos et tykkää hälinästä ja ilon kiljahduksista, ota mukaan luurit jotta voit hieman sulkeutua omaan rauhaan musiikin kanssa. Pidä toki kuitenkin äänenvoimakkuus sen verran matalana että pysyt kärryillä siitä mitä puistossa tapahtuu. Itse olen aina ollut sillä tavalla outo että tykkään tasaisesta taustahälystä kahviloissa ja jopa näissä seikkailupuistoissa. Se palloja ampuvan pyssyn suhina on jotenkin todella rauhoittava!

4. Etsi hyvä paikka

Ensikertalaisen työpäivähoplopaajan tunnistaa siitä että hän menee ilman mukinoita kahvilan puolelle tekemään hommiaan. Puistoista löytyy kuitenkin tosi monta hyvää pientä soppea töiden tekemiseen! Monen nurkan takaa löytyy muhkea sohva, jossain saattaa olla kokonainen lounge vanhemmille ja kaiken hulinan keskelläkin on paljon sohvia ja pöytiä. Monessa pöydässä on vielä laitteiston latausmahdollisuus työn ahkeralle raatajalle.

5. Pidä taukoja ja leiki mukana!

Niin kuin aina tietokonehommien kanssa, taukoile. Heitä kone lukittaviin lokeroihin ja mene lastesi luo. Pelaa hetki ilmalätkää, pompi trampalla tai kiipeä perässä tunneliin. Erittäin hyvä treeni tietotyöihmiselle!

6. Pue mukavat vaatteet päälle

Edelliseen liittyen, seikkailupuistoihin kannattaa aina laittaa lähinnä treenivaatteet päälle, ainakin jotkut mukavat ja joustavat ja..peittävät. Ei ole kerta tai kaksi kun eräskin rouva on siellä mekko päällä suihkinut menemään ja miettinyt kuinka moni ehti nähdä pikkarini. Pikkarit vilkkuen tai ei, lasten kanssa on huomattavasti hauskempi temmeltää kun päällä on tarkoitukseen sopivat vaatteet!

7. Syökää välillä

Siitä ruoasta jo hieman mainitsinkin, mutta pakko vielä erikseen kertoa siitä koska se yllättää mut joka kerta. Ruoka HopLopissa on ensinnäkin hyvää eikä valinnat todellakaan rajoitu siihen perus kanakoriin ja burgeriin. (Kerran yksi äiti oli kuulemma pienessä kankkusessa HopLopissa ja voi kertoa että se juustohamppari oli kyllä myös todella maukas).

Listalta jo pitkään löytynyt seitanista tehty varras on oikein herkullinen ja lasten lihapulla-annos suorastaan täydellinen: riittoisa mutta ei liian tuhti, kasviksilla höystetty, maistuva.

Seikkailupuistojen ruoka on musta muutenkin aika maltillisen hintaista (esim ne lasten lihapullat 5,90€) ja nyt uusi kampanja tekee siitä jo suorastaan edullista: aikuinen ja lapsi syövät kotiruokaa yhteensä 9,90€ hintaan johon kuuluu myös pullot Novellea! Huom: muista ostaa tämä setti jo sisäänpääsyn yhteydessä.

Tämän kuvan otti kaukolaukaisimella Kakkonen itse. Lapset kannattaa aina ottaa töihin mukaan!

8. Muistakaa säännöt

Kaikki yllä kirjoittamani perustuu kahteen merkittävään perusoletukseen:

1. lapset pärjäävät oikeasti keskenään kaikissa seikkailupuiston kohdissa ja
2. He noudattavat sekä puiston että meidän omia sääntöjä.

Näin isojen lasten kanssa kuin meillä (7 ja 8) voi jo luottaa aika hyvin siihen, että he käyttäytyvät hyvin myös ilman minua. Silti tarkistelen aina käynnin aikana muutaman kerran onko säännöistä pidetty kiinni ja onko kaikki hyvin. Eihän kukaan kävele liukumäkiä ylöspäin? Olihan trampalla vain yksi kerrallaan? Käyn säännöllisesti tsekkaamassa miten tyypeillä menee ja lapset tietävät tulla hakemaan mut jos on jotain ongelmia.

Kuulostan noin viisikymmentävuotiaalta tämän sanoessani, mutta tämä on musta oikeasti tosi tärkeää, koska seikkailupuiston hauskuus perustuu siihen että kaikilla on turvallisesti hauskaa. Jos skidisi ovat reilusti pienempiä, unohda työt ja mene niiden kanssa touhuamaan!

9. Jos kohteena on HopLop Konala, jätä kone kotiin ja ota sykemittari mukaan

Käytiin tämän yhteistyön tiimoilta ensimmäistä kertaa Konalan HopLopissa ja voi morjens. Siellä mitään töitä voi tehdä kun on niin paljon muuta tekemistä!

Oltiin täällä Kakkosen kanssa kaksi tuntia ja helposti olisi mennyt neljä lisää. Normaalin ison HopLopin meiningin lisäksi täällä oli erillisiä pelihuoneita, valtavan pitkiä liukumäkiä, minigolf-rata, iso ja korkea seinäkiipeilyseinä ja vielä katon rajassa kokonainen kiipeilyrata.

hoplop konala
hoplop konala

Se rata olikin aikamoinen. Rata kulki tajuttoman korkealla kahvilan yläpuolella ja pelkäsin kuollakseni että tipun vauvoineni vielä jonkun seitan-annoksen päälle. En tietenkään tippunut, uskomattoman sujuvat kissamaiset liikkeeni sekä hyvä valjaat pitivät siitä huolen. Ne muuten sopivat ihan mainiosti myös vähän vatsakkaammalle tyypille!

Kakkonen taas seikkaili paljolti yksinään radalla vailla huolen häivää, mitään pelkäämättä. Lopuksi hyppäsi vielä alas pohjakerrokseen valjaidensa varassa, tsiisus mikä hullu!

Tämä oli muista kokemistamme kiipeilypuistoista kivoin koska reitiltä pääsee pois tai takaisin kesken kaiken ja kulkijoiden järjestystäkin voi vaihdella. Tarvittaessa pulaan joutuvan avuksi pääsee tosi helposti ja henkilökunta auttaa ja neuvoo vierellä heti jos on tarpeen. Rata on hieman puihin viritettyjä kavereitaan helpompi siis mutta kuitenkin tosi jännä.

Kiipeilymaailma maksaa +7€ tavallisen HopLop pääsylipun päälle ja on tarkoitettu yli 120cm pitkille. Yli 140cm pitkät pääsee lisäksi liukumaan älyttömän vaijeriliu’un koko puiston halki.

Onneksi Kakkonen on vielä alle 140 niin ei tarvinnut taas itseään hävetä kun lapsi uskaltaa minua enemmän.

10. ??

En muista enää kymmenettä vinkkiäni kun jäin taas miettimään sitä kiipeilyä. Huh huh.

hoplop konala

Sillä aikaa kun minä muistelen, lue sinä Miia Metson kokemuksista HopLopin safkoista!