Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Se yksi puuttuva musta mekko

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Prisma ja Suomen Blogimedia

Löysin itselleni erään Prisma-reissun yhteydessä täydellisen mustan mekon! Tiedättekö, sellaisen ihan tavallinen musta mekko jonka voi vain heittää päälle ja sen voi sitten yhdistää vaikka legginseihin tai isoihin koruihin ja ai että kun se on sitten monikäyttöinen! -mekon. Tämä suomalaisen Neulomon mekko on kaikkea sitä: hyvälaatuinen, mukava päällä, ajaton, eleetön – ja musta.

Oikeastaan mekko onkin tunika, yli-iso t-paita, jonka sisälle voi piilottaa vaikka kaksikin ihmistä. Siinä on tietysti myös taskut, sillä ne ihmiset tarvitsevat jotakin naposteltavaa piilopaikkaansa.

Kaikissa hyvissä mekoissa on taskut.

Taskullinen bongaukseni oli aivan ehdottoman välttämätön, sillä vaatekaapissani on pitkään ollut mustan mekon mentävä aukko. Minulla ei yksinkertaisesti ole mustaa mekkoa, kerroin ystävillenikin hämmästyneenä. Olimme kaikki valtavan yllättyneitä havainnosta sillä kyllä jokaisella tulee se ihan tavallinen musta mekko olla!

Katsokaa nyt kuinka surkea vaatekaappini oli ennen löytöä, tässähän ei ole yhtäkään mustaa mekkoa!

Tämä ei selvästi ole sellainen tavallinen musta mekko.

Tästähän jokainen näkee ettei se ole monikäyttöinen.

Tämä taas ei selvästikään musta!

Mutta nyt siis on vihdoin mustan mekon aukko täytetty, huh!

Samalta reissulta ostin kuitenkin myös yhden todella värikkään mekon, vaikka niitähän minulla on aivan pilvin pimein. Ajattelin kuitenkin että tämä kaunis kesähuitula mahtuu joukkoon aivan hyvin. Yhden mustan duunipaidankin ostin, koska niitä minulla oikeasti ei ole. Riittävästi.

Housen maksimekko on ollut jo monessa mukana: Ykkösen kevätjuhlissa huulipunan asustamana, muutossa hikistä muijaa peittämässä, pihan väliaikajätskeillä hetken mielijohteesta. Se on juuri sellainen heitän jotain päälle vaan -mekko mitä kesään tarvitaan; mukava, ilmava, turvallinen (ei vilauttele) ja iloinen. Tosin en suosittele kirjahyllyn kantamista yläkertaan tämä päällä, ainakaan ilman että solmii helmaa hiukan pienemmäksi.

En tiedä kuinka moni teistä on käynyt tsekkaamassa Prisman vaateosastoa viime aikoina, mutta suosittelen! Vaatepuolelta löytyy lapsille ensinnäkin parhaat sukat ja muutama meidän lempparimerkki (kuten Adidas, Blaa ja Ciraf), mutta myös itselleni skannaan täydennyksiä.

Työvaatteiden puolelle löytyy hyvin peruspaitoja ja mekkoja, ja tutuista merkeistä mm. Neulomo ja B.Young ovat sellaisia joiden laatuun olen tykästynyt. Toki valikoimassa on montaa muutakin merkkiä, mutta olen itse aika nirso vaateshoppaaja ja tykkään pysyä tutuissa brändeissä. joiden tiedän olevan minulle istuvia, makuuni sopivia, laadukkaita ja siten aikaa kestäviä.

Tästäpä tuli mieleen tärkeä opetus, josta sain taas itseäni muistuttaa. Prismassa on myynnissä nyt myös (jo melkein loppuunmyyty) Ivana Helsiningin oma Love Stories – mallisto. Kuolasin malliston papukaijamekkoa pari viikon ajan ja juoksin pitkin lähimpiä Prismoja sitä metsästämässä. Tilasin sen lopulta väärässä koossa verkkokaupasta ja jouduin pitkin hampain toteamaan etten voi pitää mekkoa.

Vaikka se mahtui hienosti päälle, se ei istunut mielestäni riittävän kivasti. Mekko oli kaunis kuin mikä ja laatu tuntui todella hyvältä, mutta hitto vie, huomasin omasta Instagram Storystani, että mekkoa esitellessä nyin sitä jatkuvasti. Se on varma merkki siitä, ettei vaatetta kannata ostaa! Mekon väärän koon ja siten mallin myötä minuun iski epävarmuus omasta kropastani, ja sellaista vaatetta ei tule koskaan pitäneeksi. Vaatteen pitää korostaa omia vahvuuksia ja saada voittamaton fiilis aikaan. Minun pitää kantaa mekkoa, ei mekon minua. Oikean vaatteen kanssa voin olla ”minut itseni kanssa”.

Jos mekko laittaa minut nykimään, se ei kuulu vaatekaappiini.

Mutta tuo rakas ylisuuri t-paitani, siinä on sitä jotain. Sen kanssa tartun vaikka sorkkarautaan ja rakennan talon! Tai mitä ikinä sorkkaraudan kanssa nyt tehdäänkään!

Pidä huoli että vaatekaappisi on täynnä sorkkarautavaatteita, sillä sopiva malli tuo itsevarmuutta, joka tarkoittaa vaatteelle useita käyttökertoja. Tämä on laadun ohella kestävän vaateostamisen tärkein juttu, koska niitä mekkojahan ei saa ostella hetken mielijohteesta vain kauniin kuosin takia. Tärkeämpää olisi ostaa mieluummin yksi tosi hyvä, joka istuu just sulle ja jota käytetään sitten joka paikassa ja pitkään!

Tämäpä kiusallista. Paljastin itseni itselleni. Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon!

Ilmeeni kun huomaan puhuneeni itseni pussiin.

Nimikointia laiskoille (mutta ei tyhmille) + alekoodi

Minulla olisi yksi anteeksipyyntö, joka on jäänyt hiukan roikkumaan. Tämä on ystävälleni, joka lähetti todella huomaavaisen lahjan meille kuusi vuotta sitten kun Ykkönen aloitti tarhassa. Hän lähetti meille kauniita nimikointilappusia oikealla nimellä varustettuna. Itkin hormonihöyryissäni kiitollisuutta ja tungin sitten laput lipaston ylimpään laatikkoon odottamaan paikoilleen silitystä.

En enää muista missä muutossa ne lopulta hävitettiin mutta ei niitä ainakaan kukaan koskaan silittänyt. Anteeksi.

Kaupallinen yhteistyö: Tarramonsteri

tarramonsteri alekoodi

Silitystraumojen jälkeen vedettiin muutama vuosi nk. paniikkitussi-menetelmällä. Se on sitä kun lapsi on jo menossa ovesta ulos tarhaan ja tajuat ettei sillä ole uusissa vaatteissa nimeä. Vedät ekalla käteen tulevalla kynällä raapustuksen johonkin. Jos en väärin muista, lastemme vaatteissa on käytetty ainakin kuulakärkikynää, kultaista tussia, maalarinteippiä ja ehkä myös kajalia. Hyvin monessa on vedetty yksi etunimi yli ja toinen lisätty siihen viereen uudella paniikkitussilla. Kumma juttu että osa meidän vaatteista on ollut vaikea myydä.

Fiksuimmat arvaa jo että jossain kohtaa mekin ymmärsimme alkaa käyttää Tarramonsterin tarroja.

tarramonsteri kokemuksia tarramonsteri alekooditarramonsteri kokemuksia

Tarrat ovat olleet aivan parhaita! Ovat helppoja laittaa, eivät vie paljon tilaa mutta näkyvät hyvin ja konepesujakin ovat kestäneet aivan mukisematta, irrotakseen silti siististi kun vaatteiden on aika matkata uudelle käyttäjälle. Bonuksena tarrat on niin kivoja, että lapset haluaa laittaa ne itse vaatteisiinsa. Eipä tarvitse mun sitäkään tehdä.

Me ollaan aina tilattu näitä Mini Pilkkuja, joita tulee yhdessä pakkauksessa 40kpl tai 80kpl. Alkuun arvelutti riittääkö 40 tarraa mihinkään, mutta vielä kertaakaan ei ole arkki loppunut kesken vaikka jossain kohtaa liian innokkaat naperot lätki niitä myös sukkiinsa (pysyivät muuten niissäkin). Toki me emme tietenkään jaksa ihan kaikkea oikeasti nimikoida ja 40 tarraa lisää maksaisi vain 2€ enemmän, joten suosittelen sitä jos olet meitä ahkerampi näissä asioissa.

Nyt kun kerran sain tilata tarroja oikein urakalla yhteistyön nimissä, tilasin tarroja myös itselleni Tommin hyvää vinkkiä seuraten. Näitä aion lätkiä latureihin, laitteisiin, juomapulloihin ja karkkipusseihin. Tilasin samaan syssyyn myös yhden tärkeän muistutuksen, jonka lätkäisin omaan koneeseen ja ehkä myöhemmin myös työkavereille.

tarramonsteri kokemuksia

Tilasin oikein nohevana äitinä hyvissä ajoin ennem seuraavaa kouluvuotta varten Ykköselle tarroja, joissa lukee valmiiksi myös luokan tunniste, sillä samannimisiä likkoja on monta. Tässä tullaan siihen tyhmyyteen: vähän fiksumpi äiti olisi ensin odottanut että luokka selviää. Nyt mulla on 40kpl väärällä luokkatunnuksella varustettuja tarroja, mutta nimi meni sentään oikein joten näillä mennään!

Tarramonsteri alekoodi

Loppuun vielä pientä kivaa, eli alennuksia. Koodilla VAB18 saa 15 % alennusta Tarramonsterin verkkokaupasta. Tarjous on voimassa ma 28.5.2018 saakka. Tarjousta ei voi yhdistää muiden kampanjoiden kanssa.

Kannattiko lähteä Afrikkaan?

Myönnän miettineeni pitkään Ugandaan lähtemistä. Mietitytti onko mitään järkeä lennättää ihmisiä toiselle puolelle maapalloa muutamaa kuvaa, videota ja blogikirjoitusta varten. Matka on aina kuitenkin iso rasite sekä maapallolle että Planin budjetille. Kannattaako lähteä Afrikkaan?

No todellakin kannatti!

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Matkasta oli monta äärimmäisen isoa hyötyä kohdemaan lapsia ja Planin toimintaa ajatellen. Ensinnäkin veimme konkreettisesti mukanamme ison lahjoituksen teidän avullanne: 1000 kirjaa ja hirveästi muistivihkoja, kyniä, kumeja ja värikyniä. Toisekseen, me pääsimme näyttämään teille livenä paikan päältä, miten homma oikeasti pyörii ja pystyimme vastaamaan (toivottavasti) kaikkiin kysymyksiinne. Kolmanneksi, me kolme saimme paljon paremman ymmärryksen siitä, mitä Planin toiminta todella on, joten pystymme vaikuttamaan teihin entistä paremmin. Siitähän tässä loppupeleissä on kyse; että me kolme saamme teidät liikkeelle ja mukaan Planin toimintaan.

”5-vuotias Evie Mosambikista sai juuri kummiperheen Vantaalta.”

Ilokseni voin kertoa, että olemme vaikuttaneet teihin! Saimme jo matkan aikana viestejä Instagramin kautta, jossa kerrottiin jonkun lähteneen kummiksi meidän juttuja seurattuaan. Yksi kertoi jopa olleensa skeptinen toimintaan, mutta seurattuaan matkaamme muutti mielensä ja ryhtyi kummiksi. Jo tämä yksittäinen tarina tuntui siltä, että tännehän kannatti lähteä. Lisäksi Planilta on jo useampaan otteeseen hihkuttu iloisia uutisia: käyntejä sivuilla on ollut selvästi normaalia enemmän, kummeja on tullut merkittävästi enemmän.

HYVÄ TE!

Yksi matkasta käteen jäänyt anti oli tämä Kampista ja minusta kuvattu kummivideo. Siinä välittyy minusta hienosti matkamme fiilis.

Katsoin videon läpi varmaan viidesti tippa linssissä ja jaoin omassa Facebook-profiilissani. Varttia myöhemmin uusia kummeja oli taas kaksi lisää.

”No niin, jouduin blogimainonnan uhriksi. 3-vuotias Esther Sambiasta sai kummit Helsingistä”

Kylmät väreethän siinä menee kun miettii, että minun muutaman päivän matkani on saanut monta ihmistä sitoutumaan pitkäkestoiseen auttamiseen. Haluan kiittää teistä jokaista, joka lahjoitti euronkin matkakassaamme, tykkäsi kuvastamme, jakoi juttumme, liittyi kuukausilahjoittajaksi tai otti peräti kummilapsen itselleen. En tiedä arvaatteko ollenkaan kuinka hyvältä se meistä tuntuu! Kiitos!

Ja tiedättekö, sillä kaikella avulla on todella iso merkitys. Esimerkiksi Kamulin alueella, jossa me vierailimme, on nyt mahdollista jalkautua entistä useampien perheiden luo. Tällä lauseella on kirjaimellinen tarkoitus. Planin paikalliset työntekijät todella menevät perheiden luo kyliin, istuvat niillä samoilla jakkaroilla kuin mekin videolla ja juttelevat. Opettavat, muistuttavat, kuuntelevat ja joskus vähän tenttaavatkin.

Onhan lapset vielä koulussa? Joka päivä? Onhan kaikilla riittävästi ruokaa ja toimiihan kylään kaivettu kaivo? Perheiden luona tsekataan kaikkien oltavat, tarkistetaan ravitsemuksen tila ja kerrataan miksi ehkäisyä pitää käyttää. Perhe perheeltä koko yhteisön mahdollisuudet kehittyä kasvavat.

Perheet, joiden luona me kävimme matkamme aikana olivat Luckylle ja muille Planin työntekijöille tuttuja; he ovat käyneet täällä ennenkin. Hämmästyin itse hieman kun Lucky kyseli kuulumisia Satun kummilapsen isoisältä. Hän todella tiesi mikä perheen tilanne on ja mikä osa auttamisessa on tärkeintä! Sitä jotenkin ajattelee järjestöistä että työ on pääasiassa massaduunia; asioiden edistämistä kabineteissa, avustusrekkojen liikehdintää ja valistavien ohjeiden jakamista pamflettien muodossa. Onhan se sitä kaikkea myös mutta myös hyvin käytännönläheistä ja paikallista. On ihan hurja ajatella että tapaamiemme ihmisten kaltaisten työntekijöiden kautta Plan tavoittaa satojatuhansia lapsia ja aikuisia ja kertoo yksilöllisesti samat asiat uudestaan ja uudestaan. Ihminen ja perhe kerrallaan.

Ugandassa on muuten aika hyvä kummitilanne, sillä kummeja puuttuu enää 37. Mitäs sanotte, eikö hoidettaisi Uganda ns. jiiriin kummitilanteen suhteen? Tästä linkistä pääset liittymään juuri Ugandan lasten kummiksi.

Kummius on hyvin yksilöllistä apua. Sen lisäksi että avun saa koko yhteisö, itse kummilapsi on kunniastaan äärimmäisen onnellinen, eikä se ole pelkästään mieltä ilahduttava asia vaan aivan konkreettinen apu: Kummilasten vanhemmat ovat kertoneet, että lapset ovat muuttuneet itsevarmemmiksi ja sosiaalisemmiksi kummiuden myötä. Opettajat ja Planin vapaaehtoiset raportoivat lasten paremmasta koulumenestyksestä ja korkeammista tavoitteista eli halusta vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteensa.

Miettikääpä sitä. Te olette tehneet kymmenistä lapsista itsevarmempia, aktiivisempia yhteisönsä jäseniä, jotka kantavat mielessään joka päivä kiitollisuutta muutaman kympin kuukausimaksusta.

Kyllä kannatti.

Haluatko osallistua auttamiseen?
Ryhdy kummiksi tästä
Liity kuukausilahjoittajaksi

Lue myös:

 

Purkista hermoja stressin keskelle?

Kaupallinen yhteistyö: Rohtos Labs

Sain viestin, jossa pyydettiin testaamaan Rohtoksen tuotteita. Viestissä kerrottiin että Rohtos on

”Oululainen lisäravinnefirma, jonka kaikki tuotteet on kehitetty alunperin omiin tarpeisiin. Niillä on neljä kiinnostavaa tuotetta, jotka poikkeaa muiden lisäravinnefirmojen valikoimasta olennaisesti siinä mitä ne sisältää, ja miten ne vaikuttaa. Oisitko halunnut tsekata noi sivut, ja katsoa jos joku tuotteista olis sulle kiinnostava?”

Vastasin ammattilaisen tyyliin että en ole mikään lisäravinneihminen, mutta voinhan minä vilkaista. Sitten markkinointi teki tehtävänsä. En todellakaan edelleenkään ole lisäravinneihminen mutta enhän voinut vastustaa tuotetta joka lupaa “vähentää fyysistä ja henkistä stressiä sekä uupuneisuutta”. Pyysin siltä istumalta testiin Rauhan, koska sen lupauksia todella tarvitsen.

Toukokuussa kalenterissani on yhtä aikaa talon viimeiset päätökset, räjähtänyt budjetti, muutto ja useampi iso duunitapahtuma, projektit ja yleinen paine. Jännitti jo etukäteen tuleeko vanhat tutut ahdistuneisuuden tunteet pintaan näin hektisellä ajanjaksolla. Käsi jo valmiiksi betasalpaajapurkilla tilasin itselleni testipurkin Rauhaa.

Tajusin vasta tuotteet saatuani että kyseessä on Biohakkerin käsikirjan fyysinen jatke. Tuo kirja on mulla ollut jo tovin kirjahyllyssä mutta myönnän etten ole oikein päässyt sen imuun kiinni satunnaista selailua lukuunottamatta. En vain todella ole niitä lisäravinneihmisiä, en jaksa optimoida itseäni elämäntavoillani vaikka se eittämättä tarpeen olisikin.

Minulle kiinnostavaa onkin tämä oikopolku, jonka uudet tuotteet tarjoavat. Että ei ehkä tarvitse heti mitata omaa unta sensoreilla, laskea rasvahappoja ja tutkia sydämen sykkeen vaihteluita vaan voi täsmäiskuna varmistaa jonkin osan hallussa pysymisen. Purkkituotteilla voi myös tukea niitä muita toimenpiteitä (unta, liikuntaa ja hengittelyä) silloin kun edessä on jotain ekstrarankkaa, niin kuin nyt tämä hiton toukokuu.

Mulle ongelmana on hermosto. Viime vuosien aikana olen oppinut että sympaattinen hermostoni on helposti ylikierroksilla. Käyn täysillä, myös silloin kun pitäisi levätä. Pitkään jatkuvana se johtaa ahdistuksen tunteeseen, uupumiseen ja silloin aiemmin jopa paniikkikohtauksiin. Nyt en ole tuohon kurimukseen enää joutunut, mutta kierroksilla ne hermot vieläkin käy. Tunnistan sen jo hirveän hyvin.

Syke on vähän nopea, hengitys ohutta. Käsissä ja huulissa pistelee hieman. Silmät tuntuvat olevan todella auki. Sama efekti kuin jos vetää kofeiiniöverit. Vaikka ei olisi juonut kahvia lainkaan.

Nyt olen kahden viikon ajan syönyt ne kaksi paksua pilleriä joka aamu Rauha-purkista. En nyt sitten osaa sanoa, onko kyseessä lumevaikutus, oikeasti ne ainesosat vai keskittyminen omaan oloon mutta pakko todeta ettei sitä pistelyä, rauhattomuutta ja kireyttä ole tullut, vaikka viime viikkojen meno on ollut kaikkea muuta kuin rauhallista. Olen ollut vuoden pahimmissa paineissa, miettinyt iltaisin mitähän huomenna oikein pitää tehdä ja tarvinnut monta juoksulenkkiä pääni selvittämiseen. Silti kroppa on pysynyt rauhallisena. Viikon käytön jälkeen oli pakko miettiä, johtuisiko osa tästä rauhasta purkin ainesosista?

Rohtoksen sivuilla kerrotaan Rauhasta näin:

”RAUHAn sisältämät ainesosat auttavat kehoa tuottamaan keskushermoston välittäjäaineita dopamiinia ja noradrenaliinia, joita stressi kuluttaa, sekä laskemaan kehon kortisolitasoja ja ylläpitämään normaalia hormonaalista tasapainoa ja lisämunuaisen toimintaa.”

Oman kokemuksen perusteella olen taipuvainen uskomaan että näin on. Kroppa on pysynyt rauhallisena ja stressihormonit pois, vaikka tätäkin tekstiä kirjoitan liian myöhään illalla, tiukan stressin alla. Ei sillä, että stressiä pitäisi pillereillä hallita! Ei tietenkään. Mutta joskus on sellaisia viikkoja ja kuukausia että tietää jo etukäteen homman olevan tiukassa. Silloin voisi olla ihan hyvä ottaa vähän purkista ekstratukea.

Rauhan huono puoli on vielä tällä hetkellä kova hinta. Jos tuotetta syö päivittäin suositellun annoksen, joutuu kuukaudessa pulittamaan lähes 60€. Tämä johtuu tuotteeseen valituista kalliista raaka-aineista, laadusta kun ei ole tingitty. Hintaan on mahdollisest tulossa pientä helpotusta, sillä Rohtoksella pohditaan parhaillaan tilaajamalleja ja isompia purkkeja. Tietysti myös kysynnän kasvu auttaa, joten käykäähän kokeilemaan jos kiinnostaa!

 

EDIT: Arvonta suoritettu, voittajille ilmoitettu henkilökohtaisesti! 

Testailua helpottamaan pistettiin vielä vanha kunnon arvonta pystyyn. Viisi (5) tähän postaukseen kommentoinutta voittaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Rohtoksen valikoimista. Sieltä löytyy paremman stressinsiedon lisäksi krapulan estäjää (!), painonhallintaa ja piristettä. Mitä nyt tasapainoiseen elämään voisi tarvita! Arvon voittajan perjantaina 11.5. klo 21

VIDEO: Aikuisen naisen meikkikoulu

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti meikkikoulu biodelly

Tein teille meikkivideon.

No en kyllä tehnyt itse oikeastaan mitään. Biodellyn Miila veti minulle meikkikoulun, Laura kuvasi videon ja Vili tarjoutui herrasmiehenä editoimaan tuotoksen. Mahtava tiimi!

Näiden ihmisten ansioista alla on nyt näytillä maailman ensi-illassa Aikuisen naisen meikkikoulu, jonka tavoite on opettaa meidät kaikki paremmiksi arkimeikkaajiksi. Biodellyn Turun myymälään kannattaa mennä henkilökohtaiseen meikkikouluun jos kiinnostaa oppia lisää: Setti maksaa 90€ ja koko rahalla saa ostaa tuotteita. Biodellyn omilla sivuilla on myös tosi paljon hyviä vinkkejä.

Videon jälkeen kerron vielä sanoin, mitä itse opin. Vaikka videon käsikirjoittaja (minä) ei ole ehkä aivan yhtä kokenut meikkivideohommissa kuin tiimin muut jäsenet, toivon että saatte siitä silti paljon irti!

Mitä meikkikoulu minulle opetti?

Mulle keskeisimmät ahaa-elämykset olivat meikkivoiteen levitys ensimmäisenä sekä silmien rajaukset. Samoin se koko töps töps -meininki, eli tuotteiden levittäminen pienemmillä liikkeillä ja kerrostaen oli hyvä muistutus. Ei tosiaan kannata aina laittaa kaikkea samalla siveltimellä, hirveällä raivolla.

Silmien alle heitettiin tässä tuotetta, joka piti sekoittaa. Se oli helpompaa kuin luulin! Otan sitä kotona aina pinsettien toisella (tylpällä) päällä pienet sipaisut kummastakin, jotka levitän sitten yhteen kämmenselällä. Ei tule liikaa ja värit ei sekoitu keskenään.

Hyvinä vinkkeinä meikin sopivaa määrään on sormien käyttö ja oikean sormen valinta: käytä heikointa sormea levittämään niin saat pikkuhiljaa sopivasti. Silmänalusten peittämisessä minut yllätti se että väriä laitetaan vain silmän sisänurkkaan ja siitä alas tummaa kanjonia seuraillen, sekä alaluomen ulkonurkkaan. Ei siis koko banaania täyteen väriä!

Sitten sellainenkin itsestään selvyys tässä paljastui, että siveltimestä tulee aina lisää tuotetta kun sillä sivelee lisää. Jep, näin taitava olen ollut. Tuli hyvänä muistutuksena, että se häivyttely todella pitää tehdä puhtaalla siveltimellä ja että aika hienovaraisellakin liikkeellä saa paljon aikaan. Ja mitä enemmän painaa, sitä enemmän väriä! Ohoo!

Poskiiin heitetään väriä tricolori-teemalla: Korostusväri (eli jokin hohtava) poskiluun korkeimmalle kohdalle, poskipuna heti poskiluun alle ja varjostus (aurinkopuuterilla) kaikista alimmaksi.


valeäiti meikkikoulu video

Kulmissa vahvin väri laitetaan korkeimpaan kohtaan. Muoto on helppo tehdä: laita sivellin nenänvarteen pystyyn. Siitä kulma alkaa. Käännä sitten sivellin niin että se menee silmän keskikohdan yli, tässä on korkein kohta. Käännä vielä sivellin kulkemaan silmän ulkonurkan päältä, siellä on kulman päätöspiste.

Kulmakarvoista opittiin myös, ettei niiden tarvitse olla symmetriset. Tätä olen jo vuosikausia sanonut Insinöörille, jota minun sinne päin vedellyt viivat harmittaa! Toinen uusi oppi oli ettei tummuutta kannata tuoda liikaa sisäkulmaan, ettei se tummenna silmien alusia. Siis jos nyt jollain sellaisia sattuisi olemaan.

Vähän tähän liittyen toinen samanlainen vinkki oli silmien rajaus: Tummaa rajausta ei kannata laittaa koko yläluomelle, sillä tietyn kohdan ylittäessään se alkaa tehdä silmästä pienemmän näköistä ja tummentaa taas niitä mustia rinkuloita. Oikea kohta on silmän iiriksen (sen värillisen kohdan) reuna, eli noin kolmasosa sisänurkasta alkaen kannattaa jättää rajaamatta. Tähän olen nyt täysin siirtynyt ja tykkään kovasti vaikka alkuun tuntui oudolta jättää rajaus “kesken”!

Silmäpusseihin en muuten toiveistanne huolimatta saanut lopullisia ratkaisuja. Ainoina lieventävinä keinoina edelleen vähän suolaa, paljon vettä ja kylmät lusikat.

Kaikista paras neuvo koko meikkikoulussa oli tämä: Olet itse oman naamasi paras asiantuntija. Meikkaa se niin kuin susta hyvältä tuntuu, ei niin kuin lehdet neuvoo.

Ja mitä tulee otsikon aikuisiin naisiin, vielä kaksi vinkkiä:
1. Laita kaikkea mahdollisimman vähän, niin ei jää juonteisiin. Useita ohuita kerroksia yhden paksun sijaan.
2. Saat meikata ihan miten haluat. Helmiäiselle ei ole yläikärajaa!

valeäiti meikkivideo

Meikkikoulu tehtiin näillä meikeillä:

Pohja:
Nui Cosmetics meikkivoide 03 Taiao ja Lily Lolo silmämeikin pohjustusaine
(Psst. Nui:n meikkivoidetta on just nyt tullut lisää varastoon. Se loppuu taas ihan kohta, osta se nyt)

Silmät:
Lily Lolo luomiväri (sticky toffee), Zuii luomiväri bronze, rajaus Benecos violet, kulmat Nui Pouri

Valotuotteet:
Nui korostusvoide Hukarere, Lily Lolo Illuminator Champagne

Varjot ja poskipuna:
Lily Lolo Miami beach ja Oohlalaa

Ripsiväri: Mulle aina niin rakas Avril Volume

Kiitos miljoonasti avusta paras tiimi:
Meikkausopastus Biodelly / Miila
Kuvaus Laura Satamo / @mammarimpuilee
Editointi Vili Santala / LK Media

PS. Käy vastaamassa tähän kosmetiikan käyttöä selvittävään kyselyyn! Vastaajien kesken arvotaan 3kpl 50€ arvoisia lahjakortteja Biodellyyn.

EDIT: Biodelly meikkiarvonta!

Tanja halusi muistaa teitä pienellä kivalla ja keksi hienon arvonnan. Kommentoi alle mitä tahansa (pahin meikkimoka olisi tosi terapeuttista kuultavaa!) ja osallistut arvontaan. Yksi onnekas voittaa kaikki videossa käytetyt meikit itselleen, sopivin sävyin tietysti! Palkinnon arvo on noin 200€.
Voittaja valitaan ma 23.4. klo 21. ARVONTA TEHTY ja voittajalle ilmoitettu.

Huonoa matikkapäätä ei ole olemassakaan

Kaupallinen yhteistyö: Bazar kustannus ja Adlibris sekä Suomen Blogimedia

Siis tätä helpotuksen määrää; olen vastikään oppinut, etten olekaan tyhmä! Olenkin vain laiska ja malttamaton, huh!

Olen sellainen perusfiksu, joka pärjäsi koulussa aika pienellä vaivalla. Luistelin läpi ala- ja vielä yläasteenkin tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Vain pakolliset läksyt ja nekin viime tipassa, nopea luku kokeisiin ja riittävät numerot todistuksiin. Osasin tunnistaa tärpit ja oleelliset asiat ja niiden opettelu riitti. Kunnes tuli lukio ja asiat alkoivat olla oikeasti vaikeita, erityisesti matikka. Valitsin pitkän matikan (koska niin fiksut tyypit tekee) ja olin ongelmissa jo ensimmäisen kurssin jälkeen.

Lopulta tämä muka-niin-fiksu tyyppi joutui ottamaan ekstraopetusta, jolla sain YO-todistukseen nippanappa B:n ja itselleni loppuelämän tuomion; olen huono matikassa. Mulla ei vain ole matikkapäätä. Samaan ongelmavyyhtiin olen sittemmin niputtanut huonon suuntavaiston, olemattoman ulottuvuuksien ymmärtämisen ja ongelmat ruoanlaitossa.

Kunnes luin tämän yhteistyön puitteissa Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen – kirjan (Anne Lene Johnsen & Elin Natås, suomentanut Virpi Vainikainen, Bazar kustannus 2018) ja ymmärsin mistä on oikeasti kyse. En ole tyhmä vaan hätiköivä. Matikka on aine, jossa ei voi oikaista, ja minä olen mestarioikaisija. Napsin oleelliset ymmärrettävät asiat ja surffaan niiden avulla kokonaiskuvaan. Strategisissa töissä olenkin hyvä, koska näen kokonaisuuden yksityiskohtien keskeltä. Matematiikassa tämä ei toimi.

matikanläksyissä auttaminen

Matikka perustuu sääntöihin, joihin ei ole poikkeamia. Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa, eikä oikoteitä. Matikan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla tosi helppoa; sen kuin opettelee ne säännöt. Haasteena kaltaiselleni hätähousulle on se että säännöt pitää todella opetella sillä matematiikassa yhtäkään asiaa ei voi oppia ennen kuin edellinen on läpikotaisin ymmärretty. Ja minähän en lähtökohtaisesti halua oppia mitään asiaa läpikotaisin, koen että se on turhaa.

Paitsi että nyt mietin, voisinko kuitenkin opetella matikan uudestaan. Olisi kiva ymmärtää niitä peruspalikoita, joista maailmamme koostuu. Niinpä olen tätä nykyä jatkuvasti tekemässä itse itselleni harjoituksia, joilla saisin ne peruspalikat kohdilleen. Puhun muodoista niiden oikeilla nimillä ja mietin onko tämä kuvio yksi- vai kaksiulotteinen ja miksi.

Ymmärrä matematiikkaa -kirjan tavoitteena on tukea vanhempia, joiden lapsilla on haasteita matematiikan opiskeluissa. Meillä tilanne on hieman toisinpäin: Lapseni on matematiikassa luonnostaan parempi kuin minä. Sai onnekas isänsä matikkageenit. Parempi näin toisaalta, sillä nyt minä joudun ihan oikeasti ottamaan osaa tähän matikan opetteluun alusta asti, eli saatan jopa pysyä perässä siellä lukion vaikeissa tehtävissä.

matikan opettaminen matematiikan opettaminen matematiikan opettaminen matikan läksyt vaikeita

Kirjassa opetetaan ns. käsitemetodi, joka perustuu neljään askeleeseen: nimetään opetettava asia (tämä väri on punainen); etsitään aarteita (tuo tähän tavaroita joissa on väriä punainen); valikoidaan ja poistetaan (tässä ei ole punaista väriä); todetaan että valitussa joukossa on jotain yhteistä (näissä kaikissa on väriä punainen).

Metodi tuntuu aluksi vähän hassulta. Että onko sillä muka nyt väliä sanonko “tuo tavaroita missä on punaista” vai “tuo tavaroita missä on punaista väriä”, mutta on sillä. Juuri tässä kohtaa minä olen mokannut. Skipannut perusasioita, jotka jäävät kummittelemaan vaikeissa kohdissa epäselvinä tulkinnanvaraisina möykkyinä. Niinpä meidänkin perheessä kysytään nykyään minkä lukumäärän lihapullia otat tai mitä muotoja tässä kirjaimessa on.

Muoto, väri, lukumäärä ja kappaleet ovat tärkeitä perustuksia, joiden varaan ne derivaatatkin lopulta asettuvat. Kirja auttaa muuten myös niitä jo derivointiin edenneitä lapsia ja heidän vanhempiaan, liian myöhäistä ei ole koskaan! Kirjan opit ja neuvot ovat muutenkin aivan timanttisia kaiken opiskelun tukeen. Esimerkiksi tällä aukeamalla on monta viisautta:

lapsen matikan läksytala-asteen matematiikka

Minulle isoimpia oivalluksia oli se että ensin opitaan, sitten vasta harjoitellaan. Nerokasta! Kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen lähtee pois kun edetään näin päin. Toinen tärkeä asia oli ”Tietenkään et osaa, koska en ole vielä opettanut sitä sinulle”. Tässä otetaan vastuuta pois “tyhmältä oppilaalta” ja vaaditaan opettajalta enemmän.

Kirjan metodit auttavat minusta kaikessa koulunkäynnissä, ja matematiikassa erityisesti.

Pienenä haasteena on se, että kirja pitää lukea melko tarkkaan alusta asti, jotta opetusmetodin taustat ja ajatukset selviää. Tässäkin pitää siis jaksaa mennä pala kerrallaan eikä hyppiä “oleellisiin kohtiin”! Se kuitenkin kannattaa. Jos kirjaa alkaa tankata siinä kohtaa kun lapsi heittää kynän kiukkuisena seinään matikanläksyjen aikana, ei ratkaisuja yhteiseen tuskaanne löydy.

Tiedän, sillä yritin.

En tajunnut ekaluokkalaisen matikankirjan tehtävänantoa. Mikä hemmetin tasokuvio? Kahlasin kirjaa mutta eihän sieltä löydy lukua “tasokuviot”. Kirjasta löytyy työkalut ymmärtämiseen, ei valmiita ratkaisuja. Siksi kirja kannattaa lukea ensin itse läpi (ainakin ensimmäiset 65 sivua) ennen kuin aloitat lapsen kanssa harjoittelun. Kirja on tosi helppolukuinen ja seassa on paljon konkreettisia tarinoita ja vinkkejä, joilla hommat menee kaaliin hyvin!

Minä olen tosi iloinen, että tämä kirja päätyi meille. Mahtavaa tajuta ettei minulla olekaan huono matikkapää vaan huonot metodit! Toivoa siis on, ja lapsen auttamisen varjolla voin nyt itse vihdoinkin ottaa matikan haltuun.

(Tai ehkä tämän työn avulla pysyisin edes auttavasti sen itseäni paremmin opiskelevan lapseni perässä.)

Kirjasta löytyy ladattava lukunäyte täältä ja koko kirjan voit ostaa Valeäidin lukijoille spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) tästä (ale voimassa 31.5. asti)

Kummi on kunniavieras: vierailumme ugandalaiseen perheeseen

”Mutta eikö teitä pidätetä, jos ette ole naimisissa?”

Ugandalaisen kummilapseni Kampin isä on juuri kysynyt Lauralta, kuinka on mahdollista että me Suomessa voimme seurustella menemättä naimisiin. Kuultuaan että jotkut eivät mene koskaan naimisiin hän toteaa ”wow” ja nauraa.

plan kummiksi valeäiti
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Jos jokin hetki matkamme tuhansien hetkien tulvasta tulee jäämään mieleen, niin tämä. Ugandan-matkamme kolmantena päivänä ajamme kummilapseni Kampin perheen kotiin ja vietämme siellä monta tuntia keskustellen, lahjoja vaihtaen ja kuvia ottaen.

Keskustelu Kampin isän kanssa on harvinaista herkkua. Saada nyt istua ugandalaisen perheenisän kanssa, käydä hänen kodissaan ja tutustua heidän elämäänsä. Hän kertoo, mitä kaikkea perhe viljelee (perunaa, mangoa, appelsiinia ja kahvia) ja että perheen talo on hänen isänsä vanha.

Takanamme näkyvä talo on arvioni mukaan 8-10 neliömetrin kokoinen. Se on rakennettu täällä tehdyistä tiilistä ja päällä on peltinen katto. Lattiaa talossa ei ole, eikä ikkuna-aukkoja. Vanhemmat nukkuvat toisella puolella pienessä alkovissa patjan päällä, viisi lasta toisella puolella olkimaton ja perheen vaatteiden päällä. Vaatteet roikkuvat narussa katosta, suurin osa likaisia ja enemmän tai vähemmän rikki. Isä on virittänyt kattoon jouluvaloa pienemmän valon, joka sytytetään yhdistämällä kaksi johtoa. Katuvalojen puuttuessa sitä pientä lamppua todella tarvitaan pimeän laskeutuessa.

kummi vierailu plan valeäiti

Juuri nyt tosin on vielä kovin valoisaa, päiväntasaajan varjoton aurinko porottaa niskaani kun istumme pienillä penkeillä ja vertaamme elämäämme eri puolella maapalloa.

Puhumme isoista asioista; arvoista ja tavoista. Puhumme kunnioituksella ja kysymme puhtaasta uteliaisuudesta. Minkä ikäisenä mennään naimisiin ja miksi, kuinka monta lasta yleensä saadaan ja mitä iltaisin tehdään (meillä harrastetaan, täällä haetaan vuohet kotiin tai pestään astiat)? Kampin isä kysyy paljon ja puhuu vielä enemmän. Hän kertoo olevansa todella kiitollinen kummiudesta ja pyytää meiltä kummeilta neuvoja kuinka heidän yhteisössään saataisiin vietyä lapset kouluun, vaikka välimatka on pitkä ja kotiviljelmillä paljon töitä. Vastuu painaa kovaa harteilla tässä kohtaa. Kuinka valita sanansa oikein, ettei ainakaan loukkaisi tai antaisi jotain tosi tyhmää neuvoa?

Selviämme Satun hyvällä vastauksella eteenpäin. On meidän vuoromme kysyä heidän perheestään. Kampin isä ja äiti tapasivat 16- ja 17-vuotiaina. Kampin isä kertoo nauraen että hän löysi unelmiensa naisen ja vei tämän heti naimisiin ”ennen kuin joku muu nappaa hänet”. Aika tavallinen rakkaustarina, paitsi että tämä pari odottaa jo kuudetta lastaan, eikä mittarissa ole vielä edes 30 ikävuotta.

Isä kyselee meiltä maanviljelystä Suomessa. Häntä hämmästyttää kummallisen naimattomuutemme lisäksi se, ettei meillä Suomessa oikein kasva muut kuin juurekset kylmyyden takia.

”Meillähän on täällä sitten asiat paljon paremmin kun voimme kasvattaa muutakin kuin perunaa!” Isä innostuu.

Kaikki on suhteellista, mietin kun katselen ympärilleni. Tämä perhe tekee ruokansa avotulella ja kylpee soikkoon kannetussa vedessä. Vessahommista en tiedä. Ovatko asiat hyvin?

plan kummiksi valeäiti

Perheen toiseksi vanhin lapsi, 10-vuotias kummilapseni Kampi, vaikuttaa melkoisen ihanalta pieneltä tytöltä. Alun ujostelun jälkeen Kampi on päässyt fanimoodiin. Hän hakeutuu ihan viereeni aina mahdollisuuden tullen. Kävelemme yhdessä pihan ympäri ja hymyilemme toisillemme. Haastattelussamme Kampi kertoo lempiaineekseen koulussa matikka, koska on siinä hyvä. Kampi kertoo haluavansa isona lääkäriksi ja minä kehun iloisena vaativaa valintaa. Koulussa Kampilla on paras ystävä, Rachel. Kuulemma parhaan ystävän tunnistaa siitä, että he jakavat keskenään kaiken. Siis ruoan, jos toinen on sattunut sellaista saamaan, tai vielä harvinaisemman herkun, rahat.

Haastattelun lopussa Kampi yllättää minut. Häneltä kysytään miltä hänestä tuntuu tavata Hanne, kumminsa. “Inno” hän vastaa, joka on suunnilleen suuren ilon ja onnellisuuden sana. Kampi jatkaa olevansa todella onnellinen minut tavatessaan ja siinä perheensä edessä sanoo että lähtisi vaikka heti mukaani Suomeen jos vain saisi.

Naurahdan hermostuneena ja hymyilen edelleen Kampille. Kiva kuulla, minustakin oli mukavaa tavata sinut, soperran takaisin vaikka päässä juoksee monta ihan erilaista ajatusta. Lähinnä siitä miten epäreilu maailmamme on.

plan kummiksi valeäiti

plan kummiksi valeäiti

valeäiti plan kummiksi

Kummina autetaan yhteisöä ja perhettä

Tajuan mistä kummiudessa on kyse, kun istumme pihalla. Ytimessä on sitoutuminen, puolin ja toisin. Minä kummina sitoudun tukemaan tätä koko yhteisöä pitkään, Kampin perhe kummilapsen vanhempina sitoutuu käyttämään saadun avun parhaalla tavalla hyödykseen.

Plan on juuri aloittanut tässä yhteisössä työskentelemisen, joten tekemistä riittää vielä. Koulu, jossa vierailimme on saanut Planin tukea vasta vajaan vuoden. Sinne on ehditty rakentaa ovi tyttöjen vessaan sekä väliseiniä luokkiin ja kouluttaa muutama varhaiskasvatuksen opettaja, mutta ylimääräiset avustajat, koulupuvut ja menkkakerhot ovat vielä kaukana. Antamanne kirjat ja vihot päätyivät muuten sekä Kampin että siskonsa käyttöön!

Kampin perhe tulee saamaan minun ja muiden kummien rahoilla vielä paljon tukea koulun kehittämisen kautta, ehkä täälläkin tehdään pian kestositeitä pihalla. Koulutuen lisäksi kummiperheiden alueille kaivetaan usein kaivo tai hoidetaan mattoja taloihin lattiaksi. Kummirahoilla tuettuihin yhteisöihin tuodaan myös tarvittaessa lääkärin palveluja. Suoraan rahaa ei kenellekään anneta, sillä raha ei tue pitkäaikaista omavaraisuutta. Sen sijaan kummirahoilla rakennetaan koulua, koulutetaan opettajia, opetetaan ehkäisyä tai vain valvotaan että lapset pääsevät kouluun.

plan kummiksi valeäiti

Kummilapsena oleminen on suuri kunnia. Koulussa käydessämme koko luokka taputti Kampin kunniaksi, sillä hänen ansiostaan koululla oli arvostettuja vieraita ja uusia kyniä, kirjoja ja vihkoja. Nyt Kampin perhe on päivän juhlan aihe. He saavat meiltä laatikollisen peruselintarvikkeita ja Kampi vielä uuden repun. Se on aika ylimitoitettu yhden lyijykynän ja muistivihkon kantamiseen, mutta on se ainakin paljon parempi kuin monella lapsella käytössä oleva muovipussi tai naru vyötärön ympärillä.

Me saamme koko vadillisen appelsiineja perheen omista puista ja monta lämmintä kättelyä.

Minä olin ennen tapaamistamme todella passiivinen kummi. Maksoin kiltisti sen 30€ kuussa, koska tunsin syvän piston omatunnossani jos maksu meinasi unohtua. Tiesin, että jossain on tyttö nimeltä Kampi, joka odottaa minun tukeani. Nyt en enää jätä kummiuttani pelkän rahan varaan, vaan aion jatkossakin aktiivisesti moikkailla Kampia Planin sähköisten palveluiden kautta.

Kohti seuraavia kummilapsia

Lyhyt vierailumme on tehnyt syvän vaikutuksen minuun, mutta myös Kampin perheeseen. Perheen isä kaappaa yhteiskuvaamme varten minutkin kainaloonsa ja paljastaa ”Minua vähän jännitti kun kuulin että valkoiset ovat tulossa kotiimme kylään. Mutta nyt näen että olette ystäviä, kiitos.”

Kättelemme vielä kerran (tai siis neljä: Ugandassa kättelyyn kuuluu melko monta asennon vaihtoa, jotka tässä vaiheessa jo osaamme) vuolaasti kiitellen puolin ja toisin, me halaamme Kampin kanssa ja vilkuttelemme vielä pitkään auton ikkunasta.

Kotimatkalla suunnittelen jo seuraavaa kummikirjettä Kampille, ja mietin olisiko meille mahdollista tuoda tätä samaa hyvää vielä isommalle joukolle ottamalla toinenkin kummilapsi. Olisi.

plan kummiksi valeäiti

Kuinka ja miksi Plan-kummiksi

Kummina rahasi ohjautuvat suoraan kummilapsesi yhteisöön konkreettisena apuna: perhettä tavataan ja yhteisöön hoidetaan perusasiat kuntoon juomakaivoista terveydenhoitoon. Kummilapsien koulunkäynti turvataan rakentamalla tai remontoimalla kouluja ja varmistamalla että koulureitti on turvallinen. Köyhimmille perheille annetaan myös ravintoapua tai autetaan koulumaksuissa, jollei lapset muuten pääsisi kouluun.

Plan-kummina oleminen tarkoittaa sitoutumista 30€ kuukausimaksuun. Jos maksu on sinulle liikaa, voit myös ryhtyä kuukausilahjoittaksi, jolloin rahasi ohjataan kaikkeen Planin tekemään työhön ohjelmamaissa, sisältäen mm. Valtiotason vaikuttamisen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän työn.

Kummiksi voit ilmoittautua suoraan tästä linkistä, eikä se oikeasti vaadi sinulta muuta kuin sitoutumisen kuukausilahjoitukseen. Kaikki muu (kirjeet, tapaamiset) on ekstraa, josta kummilapsesi tulee toki todella iloiseksi, mutta jota kukaan ei sinulta vaadi.

valeäiti kummi plan

Kaikki kuvat paitsi #2: Plan / Mikko Toivonen

Lue myös:

Uganda, olet ihana

uganda blogi plan

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Huhhuh. Nyt on takki melko tyhjä enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Istun lentokoneessa Lauran ja Satun välissä, takanamme lähes viisi vuorokautta yhteistä matkaa Ugandassa. Planin sponsoroima yhteistyötekstini pitäisi tulla ulos noin viikon päästä, enkä tiedä mistä narusta aloittaisin. Aloitan siis kirjoittamalla, jotain. Suoraan päästä.

Kulunut viikko oli niin…paljon. Kaikkea. Aurinkoa, sadetta, lapsia, lehmiä, samosas-piiraita, käsidesiä, kameroita, ötököitä, lyhyitä yöunia, räkäisiä nauruja, tuloksellisia töitä ja hyviä ihmisiä. Pieni pääni on täynnä tietoa, ajatuksia ja näkökulmia ja erilaisista kameroista löytyy satoja kuvia, joista jokainen olisi oman tekstinsä arvoinen. Mistä ihmeestä kirjottaisin?

uganda blogi matka uganda blogi matka

Pitäisi kai kertoa, minkälainen Uganda oli, mutta en minä tiedä oikeasti. Näin vain vähän ja omasta näkökulmastani. En tiedä onko näkemämme elämä tyypillistä tai miltä se ihmisistä itsestään tuntuu. Sen osaan sanoa että viihdyin valtavan hyvin ja haluaisin matkustaa sinne uudestaan, koko perheen kanssa!

Jossain vaiheessa minun täytyy tietysti kirjoittaa Planin työstä Ugandassa, jonka nyt vihdoin todella ymmärrän ja jota arvostan suuresti. Tiedän, mihin lahjoitusvarat käytetään ja miksi (pääasiassa kenttätyöhön, jossa jalkaudutaan kyliin ja yhteisöihin kouluttamaan, huolehtimaan ja auttamaan; konkreettisiin koulurakennuksiin, vessoihin, kirjoihin, pukuihin ja ravintoapuun sekä valtiotason vaikuttamiseen, jossa tuodaan vaikka varhaiskasvatus osaksi pakollista koulutusjärjestelmää). Ihaninta on se, että Instagramissa saamamme palautteen perusteella tekin tunnutte ymmärtävän sitä nyt paremmin.

Olisi ihanaa myös kuvailla tarkasti lahjoitustenne matka euroista kirjoiksi. Kuinka Plan Ugandan Lucky ja Jessica valitsivat nide kerrallaan yli tuhat oppikirjaa oppilaille jaettavaksi, joiden lisäksi noukimme vielä kaupasta satoja vihkoja, kyniä, teroittimia ja puuvärejä.

uganda blogi matkauganda blogi matka uganda blogi matka uganda blogi matka

Haluan heti kertoa, että tämä lahjoitusprojekti oli matkan liikuttavin osa. Sateen keskellä suoritettu luovutusseremonian ajatteleminen saa vieläkin kylmikset aikaan. Opettajien uskomaton kiitollisuus ja rakkaus työtään kohtaan meni suoraan tunteisiin. Mutta toisaalta joka päivä koimme jotakin, mitä ei pysty kirjoittamaan auki kuulostamatta ihan todella pateettiselta.

Mutta jossain olisi pakko kertoa siitä koulusta, jossa kävimme hieman yllättäen ja näimme mikä ero on muutaman vuoden työllä. Siinä ajassa luodaan koulu, jossa kaikilla on siisti koulupuku, hyvä kielitaito, paljon kirjoja sekä terveyskerho, jossa tytöt ja pojat ompelevat kestokuukautissuojia tytöille.

Haluaisin myös upottaa teidät dataan, jota kuulimme matkan aikana: 35 000 varhaiskasvatuksen pariin saatua lasta, viiden euron koulumaksu, 1900 puuttuvaa kummia, 600 uutta oppilasta Planin koulussa… Luvut auttavat osittain ymmärtämään Planin työtä, jota aion varmasti teille vielä avata lisää kun kerran sen lopulta itsekin ymmärrän.

Aaargh mutta sitten en ehtisi kirjoittaa varhaiskasvatuksesta, opettajien koulutuksesta ja palkkauksesta tai erityislasten asemasta luokissa!

uganda matka blogi uganda matka blogi uganda matka blogi

Ainakin aluksi on kuitenkin pakko kirjoittaa kummiudesta, sillä matkan ehdottomasti pitkäikäisin muisto tulee olemaan kohtaamisemme kummilapseni Kampin ja hänen perheensä kanssa. Niissä muutamassa tunnissa tiivistyi Planin työn tärkeys, kummiuden hienous ja maailmaa syleilevä kiitollisuus puolin ja toisin. Sinä päivänä hymyilin niin että naamaan sattui, nyt meinaan itkeä joka kerta kun näen Kampin kuvan.

Sitä ennen haluan vielä sanoa kiitokseni teille.

uganda matka blogi

Kiitos siitä että lahjoititte ihan mielettömän määrän rahaa, jolla teimme yhdessä suuren vaikutuksen tuhansiin lapsiin. Kohdekoulun arvostus nousi vierailumme ja kirjojen ansiosta niin paljon että se tulee saamaan lisää oppilaita, mikä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia koko yhteisölle. Kiitos myös siitä, kuinka myötäelitte meidän matkaa ja osallistuitte aktiivisesti esittämällä kysymyksiä Planin työstä. Kiitos siitä että matkan aikana tekemiemme äänestysten perusteella jopa 75% teistä olisi valmis ottamaan kummilapsen!

Kun kerran kiitosten makuun päästiin ja tässä alkaa väsymys vähän heittää tunteita kehiin, haluan myös kiittää vieressä nuokkuvia matkakumppaneita Lauraa ja Satua rautaisesta ammattitaidosta, tekemisen meiningistä ja superhauskasta matkasta. Opetelkaa vain hankkiutumaan niistä ötököistä itsekin eroon ennen seuraavaa reissua! Mikko ja Jani saavat isot virtuaalihalit sekä kiitokset kannoillamme juoksemisesta ja matkan dokumentoimisesta upein kuvin ja videoin, sekä tietysti meidän juttujen kestämisestä. Hanna ja Kalle kiitos todella hyvin järjestetystä matkasta ja kovista biisivalinnoista! The best!

Planille ja Suomen Blogimedialle kiitos siitä että luotitte meille tässä ainutlaatuisen tärkeässä tehtävässä. Ymmärrän hyvin kuinka etuoikeutettu olin että pääsin tälle matkalle ja toivon tekeväni oman osuuteni niin hyvin että matkaan laitettu panostus toisi valtavasti uusia tukijoita Planille.

Ja nyt alan kirjoittaa tarinaa siitä, kuinka punamultaisella pihalla kerran käytiin keskustelua parisuhteiden eroista Suomen ja Ugandan välillä.

uganda matka valeäiti

Vinkit naaman hengissä pitämiseen talvella ja yksi anteeksipyyntö

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti myssy biodelly
Mulla on nyt yksi anteeksipyyntö tehtävänä. Kasvovesi, olen pahoillani. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt sinua aivan humpuukina, naistenlehtien myymänä turhana huijauksena, jolla ei ole oikeasti mitään virkaa. En uskonut edes Biodellyn Tanjaa heti, vaikka se klassinen kysymys kasvovedestä oli taas melkein ensimmäinen joka kysyttiin kun kuivasta naamastani valitin.

En voi sille mitään! Mun mielestä ajatus jostain litkusta (jota vielä kutsutaan vedeksi!) tehoaineena tuntuu huijaukselta. Enkö voi vain heittää vettä naamalle, sama asia?

Ilmeisesti ei. Nyt joudun sitten raskain sydämin mutta kevyin kasvoin myöntää että olen vihdoin oikeasti kokeillut kasvovettä ja todennut sen toimivaksi. Ehkä suostuin kokeilemaan sitä vain kauniin paketin takia, ehkä en. Mutta niin vain kävi että tammikuun pakkaset tulivat, menivät, tulivat – ja naama säilyi silti hengissä. Käsistä sen näki. Ne lohkeilivat, punoittivat ja hilseilivät niin kuin ihoni aina pakkasaikaan tekee. Mutta naama porskutti menemään iloisesti joustaen.

Olen valmis pyytämään anteeksi. Anteeksi, olin väärässä. Samalla haluan kiittää siitä että naamani näyttää tältä keskellä kovimpia pakkasia, rahisevia villahuiveja ja humisevia lämpöpattereita:

Valeäiti meikitön

Suostuin vihdoin kokeilemaan tätä siksi, että Mamman Rimpuileen blogi-illassa Biodellyssä Tanja selitti miksi se kasvovesi toimii. Luonnollisestikaan en enää muista vakuuttavaa selitystä, mutta pääviestin ymmärsin ja rekisteröin. Kasvovesi tuo iholle kosteutta, jota tarvitaan jotta seerumeissa, voiteissa ja öljyissä olevat ainesosat pääsevät tekemään hommansa:

”Kasvoveden käytössä ei kannata säästellä! Kasvovesi viimeistelee puhdistuksen ja ennen kaikkea tuo kasvoille sen janoamaa kosteutta puhdistuksen jälkeen. Oikein valittu ja tarpeeksi hoitava kasvovesi voi lämpimään vuodenaikaan jopa korvata kasvovoiteen. Valikoimistamme löytyy kaikille ihotyypeille sopivat kasvovedet ja kukkaisvedet.”

– Biodelly.fi

iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella

Tanja pakotti minutkin lopulta syventymään tähän oikean kosteutuksen maailmaan, ja antoi testiin uuden Lovely Day tuotesarjan suoraan Berliinistä. Lovely Day on läpikotaisin hyvis: hajusteeton, vegaaninen ja ekologinen. Sarjan tuotteet on pakattu lasipulloihin ja osa tuotoista lahjoitetaan eläinsuojeluun. Melko täydellinen paketti! Ainakin melkein. Minun nenääni sarjan öljy haisi varsinkin alkuun…aika luonnonkosmetiikkaiselta. Tykkään enemmän Flow:n ruusunmarjaöljystä, jota sitäkin aluksi karsastin. Tottumiskysymyksiä nämä. Lovely Dayn öljy kyllä tuntuu tehokkaammalta, joten työstän itseäni tässä sen hajun yli.

Samoin mua häiritsee että sarjan kasvovesi on pakattu suihkupulloon, mutta että sitä ei kuitenkaan kannata suoraan naamalle suihkuttaa (suihku on liian kapea, voi sattua). Syntyy kirjaimellisesti välikäsi, kun tuote pitää ensin suihkuttaa kämmenelle. Puhdistusmaidossakin vaaka kääntyy omalta osaltani vielä vanhaan suosikkiini Naturativiin, se tuntuu puhdistavan multa meikit helpommin.

Mutta! Tuotteet ovat todella laadukkaita, tehokkaita ja pakkaukset kauniita. Kyllä sillä mun kaappiin pääsee. Lisäksi sarjan kasvonaamio on aivan ihana; helppokäyttöinen ja miellyttävä iholla. Samoin tuo seerumi on kyllä parasta mitä iholleni on tapahtunut sitten hyvien yöunien.

valeäiti meikitön kosteutus

Vinkit talvi-ihon maksimaaliseen kosteutukseen:

  1. Älä pese kasvoja. Käytä puhdistusmaitoa, pyyhi vanulapuilla meikit pois. Kestovanulaput on muuten melko pop! Ostin itse kolme ja ne toimii hienosti; käytön jälkeen pesukoneeseen joka kuitenkin melkein aina pyörii. Alussa kestää tottua erilaiseen näppituntumaan muuta harjoittelu auttaa nopeasti.
  2. Kasvovesi. Kasvovesi. Kasvovesi.
  3. Sitten seerumi, esimerkiksi hyaluronihappoa sisältävä.
  4. Tähän päälle öljy, jos iho on rutikuiva. Huom! älä tee niin uin minä edelliset 5v eli laita öljyä suoraan naamalle. Öljy tarvitsee imeytyäkseen kosteutta eli vettä, ja jos alla ei ole sitä kuuluisaa kasvovettä, se ottaa sen kosteuden sun kasvoista. Tuplahuono.
  5. Öljyn jälkeen (tai öljyn kanssa sekoitettu) kasvovoide, joka on vielä hiukan öljyä tärkeämpi. Aamuisin öljy voi olla turhan raskas jos meikata tarvitsee.

Mun lempparit tällä hetkellä on Naturativin puhdistusmaito, Lovely Dayn kasvovesi (huom! tarkoitettu tosiaan suihkutettavaksi ensin kädelle ja siitä naamaan. On aika tiukka laser jos suoraan naamaan suihkutat), saman merkin hyaluronihapposeerumi joka on tosi riittoisa ja imeytyy hyvin (mielestäni parempi kuin Satun hehkuttama LUÉ!), näiden päälle Flow:n ruusuöljy ja silmien alle Madaraa tai Naturativia. Päivän mittaan laukussa kulkee Alteya Organicsin valkoruusuvesi, jota voi suihkutella myös meikin päälle! Tätä käytän myös joskus kasvovetenä kun en jaksa käteen suihkuttelua. Oikein vaikean (pakkas)päivän iholle heitän ruusupohjaisia pelastajia: tätä helpommin levittyvää, hunajalta tuntuvaa tahnaa, jota Asikainen kovasti suositteli sekä Roseotton oikein tymäkkää pakkaskamaa, josta Satu kirjoitti aiemmin täällä. iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella alekoodi biodelly

Loppuun vielä pari ekstravinkkiä, joiden tajuamiseen mulla meni tosi kauan:

  1. Mineraalimeikit ei ole parhaimmillaan talvella kun iho on tosi kuiva. Jos kärsit yhtään sahara-naamasta, talvella kannattaa vaihtaa joko meikkivoiteeseen (joista tämä Nui on ilmeisesti paras mitä voi olla, päätellen vaikkapa siitä että se on aina loppu enkä vieläkään ole saanut sitä testata) tai sitten kevyemmin BB-voiteeseen, joista tämä Lily Lolon oma on kyllä todella hyvä (mulla sävy light): levittyy helposti ja tasaisesti, tuntuu hyvältä iholla ja jättää tosi kivan terveen hehkun ihoon. Silmänalusten peittäminen on kyllä tämän kanssa hieman hankalampaa, tuntuu että värit valuu helpommin pois.
  2. Jos vaihdat voidemaisiin meikkeihin ihon kuivuuden takia, voi olla että vedenkestävä ripsari on paikallaan. Mitä enemmän naamassa on öljyjä ja voidemaisia tuotteita, sitä herkemmin lähtee meikit valumaan. Valitettavasti tässä kohtaa huomaan eron luonnonkosmetiikan ja synteettisen välillä. Luottoripsarini Avril joutuu kumartamaan voiteiden edessä, mutta ei hätää – seuraavaksi kokeilen sen vedenkestävää siskoa!
  3. Jos olet ollut kaltaisen yhden purkin nainen, äkkiseltään tähän koko rutiiniin vaihtaminen voi olla naamalle outo juttu. Etene rauhassa pala kerrallaan. Lisäät ensin vaikka vaan vähän kasvovettä, ehkä sitten vasta seerumin. Mun naama lehahtaa milloin mistäkin ilman järkevää syytä, mutta saan sen aina rauhalliseksi kun jätän jonkun aineen hetkeksi pois, ottaakseni sen uudestaan hetken päästä käyttöön. Malttia!

Parin viikon sisällä tulee muuten se paljon pyydetty aikuisen naisen meikkikoulu! Ensin Instassa, sitten blogissa, pysykää kuulolla!

UPDATE: Tanja halusi antaa teille alen tuotteiden testailuun! Koodilla valeäiti03 saa 15% kaikesta , koodi voimassa 15.4 saakka.