Tietoa mainostajalle ›

VIDEO: Aikuisen naisen meikkikoulu

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti meikkikoulu biodelly

Tein teille meikkivideon.

No en kyllä tehnyt itse oikeastaan mitään. Biodellyn Miila veti minulle meikkikoulun, Laura kuvasi videon ja Vili tarjoutui herrasmiehenä editoimaan tuotoksen. Mahtava tiimi!

Näiden ihmisten ansioista alla on nyt näytillä maailman ensi-illassa Aikuisen naisen meikkikoulu, jonka tavoite on opettaa meidät kaikki paremmiksi arkimeikkaajiksi. Biodellyn Turun myymälään kannattaa mennä henkilökohtaiseen meikkikouluun jos kiinnostaa oppia lisää: Setti maksaa 90€ ja koko rahalla saa ostaa tuotteita. Biodellyn omilla sivuilla on myös tosi paljon hyviä vinkkejä.

Videon jälkeen kerron vielä sanoin, mitä itse opin. Vaikka videon käsikirjoittaja (minä) ei ole ehkä aivan yhtä kokenut meikkivideohommissa kuin tiimin muut jäsenet, toivon että saatte siitä silti paljon irti!

Mitä meikkikoulu minulle opetti?

Mulle keskeisimmät ahaa-elämykset olivat meikkivoiteen levitys ensimmäisenä sekä silmien rajaukset. Samoin se koko töps töps -meininki, eli tuotteiden levittäminen pienemmillä liikkeillä ja kerrostaen oli hyvä muistutus. Ei tosiaan kannata aina laittaa kaikkea samalla siveltimellä, hirveällä raivolla.

Silmien alle heitettiin tässä tuotetta, joka piti sekoittaa. Se oli helpompaa kuin luulin! Otan sitä kotona aina pinsettien toisella (tylpällä) päällä pienet sipaisut kummastakin, jotka levitän sitten yhteen kämmenselällä. Ei tule liikaa ja värit ei sekoitu keskenään.

Hyvinä vinkkeinä meikin sopivaa määrään on sormien käyttö ja oikean sormen valinta: käytä heikointa sormea levittämään niin saat pikkuhiljaa sopivasti. Silmänalusten peittämisessä minut yllätti se että väriä laitetaan vain silmän sisänurkkaan ja siitä alas tummaa kanjonia seuraillen, sekä alaluomen ulkonurkkaan. Ei siis koko banaania täyteen väriä!

Sitten sellainenkin itsestään selvyys tässä paljastui, että siveltimestä tulee aina lisää tuotetta kun sillä sivelee lisää. Jep, näin taitava olen ollut. Tuli hyvänä muistutuksena, että se häivyttely todella pitää tehdä puhtaalla siveltimellä ja että aika hienovaraisellakin liikkeellä saa paljon aikaan. Ja mitä enemmän painaa, sitä enemmän väriä! Ohoo!

Poskiiin heitetään väriä tricolori-teemalla: Korostusväri (eli jokin hohtava) poskiluun korkeimmalle kohdalle, poskipuna heti poskiluun alle ja varjostus (aurinkopuuterilla) kaikista alimmaksi.


valeäiti meikkikoulu video

Kulmissa vahvin väri laitetaan korkeimpaan kohtaan. Muoto on helppo tehdä: laita sivellin nenänvarteen pystyyn. Siitä kulma alkaa. Käännä sitten sivellin niin että se menee silmän keskikohdan yli, tässä on korkein kohta. Käännä vielä sivellin kulkemaan silmän ulkonurkan päältä, siellä on kulman päätöspiste.

Kulmakarvoista opittiin myös, ettei niiden tarvitse olla symmetriset. Tätä olen jo vuosikausia sanonut Insinöörille, jota minun sinne päin vedellyt viivat harmittaa! Toinen uusi oppi oli ettei tummuutta kannata tuoda liikaa sisäkulmaan, ettei se tummenna silmien alusia. Siis jos nyt jollain sellaisia sattuisi olemaan.

Vähän tähän liittyen toinen samanlainen vinkki oli silmien rajaus: Tummaa rajausta ei kannata laittaa koko yläluomelle, sillä tietyn kohdan ylittäessään se alkaa tehdä silmästä pienemmän näköistä ja tummentaa taas niitä mustia rinkuloita. Oikea kohta on silmän iiriksen (sen värillisen kohdan) reuna, eli noin kolmasosa sisänurkasta alkaen kannattaa jättää rajaamatta. Tähän olen nyt täysin siirtynyt ja tykkään kovasti vaikka alkuun tuntui oudolta jättää rajaus “kesken”!

Silmäpusseihin en muuten toiveistanne huolimatta saanut lopullisia ratkaisuja. Ainoina lieventävinä keinoina edelleen vähän suolaa, paljon vettä ja kylmät lusikat.

Kaikista paras neuvo koko meikkikoulussa oli tämä: Olet itse oman naamasi paras asiantuntija. Meikkaa se niin kuin susta hyvältä tuntuu, ei niin kuin lehdet neuvoo.

Ja mitä tulee otsikon aikuisiin naisiin, vielä kaksi vinkkiä:
1. Laita kaikkea mahdollisimman vähän, niin ei jää juonteisiin. Useita ohuita kerroksia yhden paksun sijaan.
2. Saat meikata ihan miten haluat. Helmiäiselle ei ole yläikärajaa!

valeäiti meikkivideo

Meikkikoulu tehtiin näillä meikeillä:

Pohja:
Nui Cosmetics meikkivoide 03 Taiao ja Lily Lolo silmämeikin pohjustusaine
(Psst. Nui:n meikkivoidetta on just nyt tullut lisää varastoon. Se loppuu taas ihan kohta, osta se nyt)

Silmät:
Lily Lolo luomiväri (sticky toffee), Zuii luomiväri bronze, rajaus Benecos violet, kulmat Nui Pouri

Valotuotteet:
Nui korostusvoide Hukarere, Lily Lolo Illuminator Champagne

Varjot ja poskipuna:
Lily Lolo Miami beach ja Oohlalaa

Ripsiväri: Mulle aina niin rakas Avril Volume

Kiitos miljoonasti avusta paras tiimi:
Meikkausopastus Biodelly / Miila
Kuvaus Laura Satamo / @mammarimpuilee
Editointi Vili Santala / LK Media

 

PS. Käy vastaamassa tähän kosmetiikan käyttöä selvittävään kyselyyn! Vastaajien kesken arvotaan 3kpl 50€ arvoisia lahjakortteja Biodellyyn.

Huonoa matikkapäätä ei ole olemassakaan

Kaupallinen yhteistyö: Bazar kustannus ja Adlibris sekä Suomen Blogimedia

Siis tätä helpotuksen määrää; olen vastikään oppinut, etten olekaan tyhmä! Olenkin vain laiska ja malttamaton, huh!

Olen sellainen perusfiksu, joka pärjäsi koulussa aika pienellä vaivalla. Luistelin läpi ala- ja vielä yläasteenkin tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Vain pakolliset läksyt ja nekin viime tipassa, nopea luku kokeisiin ja riittävät numerot todistuksiin. Osasin tunnistaa tärpit ja oleelliset asiat ja niiden opettelu riitti. Kunnes tuli lukio ja asiat alkoivat olla oikeasti vaikeita, erityisesti matikka. Valitsin pitkän matikan (koska niin fiksut tyypit tekee) ja olin ongelmissa jo ensimmäisen kurssin jälkeen.

Lopulta tämä muka-niin-fiksu tyyppi joutui ottamaan ekstraopetusta, jolla sain YO-todistukseen nippanappa B:n ja itselleni loppuelämän tuomion; olen huono matikassa. Mulla ei vain ole matikkapäätä. Samaan ongelmavyyhtiin olen sittemmin niputtanut huonon suuntavaiston, olemattoman ulottuvuuksien ymmärtämisen ja ongelmat ruoanlaitossa.

Kunnes luin tämän yhteistyön puitteissa Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen – kirjan (Anne Lene Johnsen & Elin Natås, suomentanut Virpi Vainikainen, Bazar kustannus 2018) ja ymmärsin mistä on oikeasti kyse. En ole tyhmä vaan hätiköivä. Matikka on aine, jossa ei voi oikaista, ja minä olen mestarioikaisija. Napsin oleelliset ymmärrettävät asiat ja surffaan niiden avulla kokonaiskuvaan. Strategisissa töissä olenkin hyvä, koska näen kokonaisuuden yksityiskohtien keskeltä. Matematiikassa tämä ei toimi.

matikanläksyissä auttaminen

Matikka perustuu sääntöihin, joihin ei ole poikkeamia. Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa, eikä oikoteitä. Matikan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla tosi helppoa; sen kuin opettelee ne säännöt. Haasteena kaltaiselleni hätähousulle on se että säännöt pitää todella opetella sillä matematiikassa yhtäkään asiaa ei voi oppia ennen kuin edellinen on läpikotaisin ymmärretty. Ja minähän en lähtökohtaisesti halua oppia mitään asiaa läpikotaisin, koen että se on turhaa.

Paitsi että nyt mietin, voisinko kuitenkin opetella matikan uudestaan. Olisi kiva ymmärtää niitä peruspalikoita, joista maailmamme koostuu. Niinpä olen tätä nykyä jatkuvasti tekemässä itse itselleni harjoituksia, joilla saisin ne peruspalikat kohdilleen. Puhun muodoista niiden oikeilla nimillä ja mietin onko tämä kuvio yksi- vai kaksiulotteinen ja miksi.

Ymmärrä matematiikkaa -kirjan tavoitteena on tukea vanhempia, joiden lapsilla on haasteita matematiikan opiskeluissa. Meillä tilanne on hieman toisinpäin: Lapseni on matematiikassa luonnostaan parempi kuin minä. Sai onnekas isänsä matikkageenit. Parempi näin toisaalta, sillä nyt minä joudun ihan oikeasti ottamaan osaa tähän matikan opetteluun alusta asti, eli saatan jopa pysyä perässä siellä lukion vaikeissa tehtävissä.

matikan opettaminen matematiikan opettaminen matematiikan opettaminen matikan läksyt vaikeita

Kirjassa opetetaan ns. käsitemetodi, joka perustuu neljään askeleeseen: nimetään opetettava asia (tämä väri on punainen); etsitään aarteita (tuo tähän tavaroita joissa on väriä punainen); valikoidaan ja poistetaan (tässä ei ole punaista väriä); todetaan että valitussa joukossa on jotain yhteistä (näissä kaikissa on väriä punainen).

Metodi tuntuu aluksi vähän hassulta. Että onko sillä muka nyt väliä sanonko “tuo tavaroita missä on punaista” vai “tuo tavaroita missä on punaista väriä”, mutta on sillä. Juuri tässä kohtaa minä olen mokannut. Skipannut perusasioita, jotka jäävät kummittelemaan vaikeissa kohdissa epäselvinä tulkinnanvaraisina möykkyinä. Niinpä meidänkin perheessä kysytään nykyään minkä lukumäärän lihapullia otat tai mitä muotoja tässä kirjaimessa on.

Muoto, väri, lukumäärä ja kappaleet ovat tärkeitä perustuksia, joiden varaan ne derivaatatkin lopulta asettuvat. Kirja auttaa muuten myös niitä jo derivointiin edenneitä lapsia ja heidän vanhempiaan, liian myöhäistä ei ole koskaan! Kirjan opit ja neuvot ovat muutenkin aivan timanttisia kaiken opiskelun tukeen. Esimerkiksi tällä aukeamalla on monta viisautta:

lapsen matikan läksytala-asteen matematiikka

Minulle isoimpia oivalluksia oli se että ensin opitaan, sitten vasta harjoitellaan. Nerokasta! Kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen lähtee pois kun edetään näin päin. Toinen tärkeä asia oli ”Tietenkään et osaa, koska en ole vielä opettanut sitä sinulle”. Tässä otetaan vastuuta pois “tyhmältä oppilaalta” ja vaaditaan opettajalta enemmän.

Kirjan metodit auttavat minusta kaikessa koulunkäynnissä, ja matematiikassa erityisesti.

Pienenä haasteena on se, että kirja pitää lukea melko tarkkaan alusta asti, jotta opetusmetodin taustat ja ajatukset selviää. Tässäkin pitää siis jaksaa mennä pala kerrallaan eikä hyppiä “oleellisiin kohtiin”! Se kuitenkin kannattaa. Jos kirjaa alkaa tankata siinä kohtaa kun lapsi heittää kynän kiukkuisena seinään matikanläksyjen aikana, ei ratkaisuja yhteiseen tuskaanne löydy.

Tiedän, sillä yritin.

En tajunnut ekaluokkalaisen matikankirjan tehtävänantoa. Mikä hemmetin tasokuvio? Kahlasin kirjaa mutta eihän sieltä löydy lukua “tasokuviot”. Kirjasta löytyy työkalut ymmärtämiseen, ei valmiita ratkaisuja. Siksi kirja kannattaa lukea ensin itse läpi (ainakin ensimmäiset 65 sivua) ennen kuin aloitat lapsen kanssa harjoittelun. Kirja on tosi helppolukuinen ja seassa on paljon konkreettisia tarinoita ja vinkkejä, joilla hommat menee kaaliin hyvin!

Minä olen tosi iloinen, että tämä kirja päätyi meille. Mahtavaa tajuta ettei minulla olekaan huono matikkapää vaan huonot metodit! Toivoa siis on, ja lapsen auttamisen varjolla voin nyt itse vihdoinkin ottaa matikan haltuun.

(Tai ehkä tämän työn avulla pysyisin edes auttavasti sen itseäni paremmin opiskelevan lapseni perässä.)

Kirjasta löytyy ladattava lukunäyte täältä ja koko kirjan voit ostaa Valeäidin lukijoille spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) tästä (ale voimassa 31.5. asti)

Kummi on kunniavieras: vierailumme ugandalaiseen perheeseen

”Mutta eikö teitä pidätetä, jos ette ole naimisissa?”

Ugandalaisen kummilapseni Kampin isä on juuri kysynyt Lauralta, kuinka on mahdollista että me Suomessa voimme seurustella menemättä naimisiin. Kuultuaan että jotkut eivät mene koskaan naimisiin hän toteaa ”wow” ja nauraa.

plan kummiksi valeäiti
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Jos jokin hetki matkamme tuhansien hetkien tulvasta tulee jäämään mieleen, niin tämä. Ugandan-matkamme kolmantena päivänä ajamme kummilapseni Kampin perheen kotiin ja vietämme siellä monta tuntia keskustellen, lahjoja vaihtaen ja kuvia ottaen.

Keskustelu Kampin isän kanssa on harvinaista herkkua. Saada nyt istua ugandalaisen perheenisän kanssa, käydä hänen kodissaan ja tutustua heidän elämäänsä. Hän kertoo, mitä kaikkea perhe viljelee (perunaa, mangoa, appelsiinia ja kahvia) ja että perheen talo on hänen isänsä vanha.

Takanamme näkyvä talo on arvioni mukaan 8-10 neliömetrin kokoinen. Se on rakennettu täällä tehdyistä tiilistä ja päällä on peltinen katto. Lattiaa talossa ei ole, eikä ikkuna-aukkoja. Vanhemmat nukkuvat toisella puolella pienessä alkovissa patjan päällä, viisi lasta toisella puolella olkimaton ja perheen vaatteiden päällä. Vaatteet roikkuvat narussa katosta, suurin osa likaisia ja enemmän tai vähemmän rikki. Isä on virittänyt kattoon jouluvaloa pienemmän valon, joka sytytetään yhdistämällä kaksi johtoa. Katuvalojen puuttuessa sitä pientä lamppua todella tarvitaan pimeän laskeutuessa.

kummi vierailu plan valeäiti

Juuri nyt tosin on vielä kovin valoisaa, päiväntasaajan varjoton aurinko porottaa niskaani kun istumme pienillä penkeillä ja vertaamme elämäämme eri puolella maapalloa.

Puhumme isoista asioista; arvoista ja tavoista. Puhumme kunnioituksella ja kysymme puhtaasta uteliaisuudesta. Minkä ikäisenä mennään naimisiin ja miksi, kuinka monta lasta yleensä saadaan ja mitä iltaisin tehdään (meillä harrastetaan, täällä haetaan vuohet kotiin tai pestään astiat)? Kampin isä kysyy paljon ja puhuu vielä enemmän. Hän kertoo olevansa todella kiitollinen kummiudesta ja pyytää meiltä kummeilta neuvoja kuinka heidän yhteisössään saataisiin vietyä lapset kouluun, vaikka välimatka on pitkä ja kotiviljelmillä paljon töitä. Vastuu painaa kovaa harteilla tässä kohtaa. Kuinka valita sanansa oikein, ettei ainakaan loukkaisi tai antaisi jotain tosi tyhmää neuvoa?

Selviämme Satun hyvällä vastauksella eteenpäin. On meidän vuoromme kysyä heidän perheestään. Kampin isä ja äiti tapasivat 16- ja 17-vuotiaina. Kampin isä kertoo nauraen että hän löysi unelmiensa naisen ja vei tämän heti naimisiin ”ennen kuin joku muu nappaa hänet”. Aika tavallinen rakkaustarina, paitsi että tämä pari odottaa jo kuudetta lastaan, eikä mittarissa ole vielä edes 30 ikävuotta.

Isä kyselee meiltä maanviljelystä Suomessa. Häntä hämmästyttää kummallisen naimattomuutemme lisäksi se, ettei meillä Suomessa oikein kasva muut kuin juurekset kylmyyden takia.

”Meillähän on täällä sitten asiat paljon paremmin kun voimme kasvattaa muutakin kuin perunaa!” Isä innostuu.

Kaikki on suhteellista, mietin kun katselen ympärilleni. Tämä perhe tekee ruokansa avotulella ja kylpee soikkoon kannetussa vedessä. Vessahommista en tiedä. Ovatko asiat hyvin?

plan kummiksi valeäiti

Perheen toiseksi vanhin lapsi, 10-vuotias kummilapseni Kampi, vaikuttaa melkoisen ihanalta pieneltä tytöltä. Alun ujostelun jälkeen Kampi on päässyt fanimoodiin. Hän hakeutuu ihan viereeni aina mahdollisuuden tullen. Kävelemme yhdessä pihan ympäri ja hymyilemme toisillemme. Haastattelussamme Kampi kertoo lempiaineekseen koulussa matikka, koska on siinä hyvä. Kampi kertoo haluavansa isona lääkäriksi ja minä kehun iloisena vaativaa valintaa. Koulussa Kampilla on paras ystävä, Rachel. Kuulemma parhaan ystävän tunnistaa siitä, että he jakavat keskenään kaiken. Siis ruoan, jos toinen on sattunut sellaista saamaan, tai vielä harvinaisemman herkun, rahat.

Haastattelun lopussa Kampi yllättää minut. Häneltä kysytään miltä hänestä tuntuu tavata Hanne, kumminsa. “Inno” hän vastaa, joka on suunnilleen suuren ilon ja onnellisuuden sana. Kampi jatkaa olevansa todella onnellinen minut tavatessaan ja siinä perheensä edessä sanoo että lähtisi vaikka heti mukaani Suomeen jos vain saisi.

Naurahdan hermostuneena ja hymyilen edelleen Kampille. Kiva kuulla, minustakin oli mukavaa tavata sinut, soperran takaisin vaikka päässä juoksee monta ihan erilaista ajatusta. Lähinnä siitä miten epäreilu maailmamme on.

plan kummiksi valeäiti

plan kummiksi valeäiti

valeäiti plan kummiksi

Kummina autetaan yhteisöä ja perhettä

Tajuan mistä kummiudessa on kyse, kun istumme pihalla. Ytimessä on sitoutuminen, puolin ja toisin. Minä kummina sitoudun tukemaan tätä koko yhteisöä pitkään, Kampin perhe kummilapsen vanhempina sitoutuu käyttämään saadun avun parhaalla tavalla hyödykseen.

Plan on juuri aloittanut tässä yhteisössä työskentelemisen, joten tekemistä riittää vielä. Koulu, jossa vierailimme on saanut Planin tukea vasta vajaan vuoden. Sinne on ehditty rakentaa ovi tyttöjen vessaan sekä väliseiniä luokkiin ja kouluttaa muutama varhaiskasvatuksen opettaja, mutta ylimääräiset avustajat, koulupuvut ja menkkakerhot ovat vielä kaukana. Antamanne kirjat ja vihot päätyivät muuten sekä Kampin että siskonsa käyttöön!

Kampin perhe tulee saamaan minun ja muiden kummien rahoilla vielä paljon tukea koulun kehittämisen kautta, ehkä täälläkin tehdään pian kestositeitä pihalla. Koulutuen lisäksi kummiperheiden alueille kaivetaan usein kaivo tai hoidetaan mattoja taloihin lattiaksi. Kummirahoilla tuettuihin yhteisöihin tuodaan myös tarvittaessa lääkärin palveluja. Suoraan rahaa ei kenellekään anneta, sillä raha ei tue pitkäaikaista omavaraisuutta. Sen sijaan kummirahoilla rakennetaan koulua, koulutetaan opettajia, opetetaan ehkäisyä tai vain valvotaan että lapset pääsevät kouluun.

plan kummiksi valeäiti

Kummilapsena oleminen on suuri kunnia. Koulussa käydessämme koko luokka taputti Kampin kunniaksi, sillä hänen ansiostaan koululla oli arvostettuja vieraita ja uusia kyniä, kirjoja ja vihkoja. Nyt Kampin perhe on päivän juhlan aihe. He saavat meiltä laatikollisen peruselintarvikkeita ja Kampi vielä uuden repun. Se on aika ylimitoitettu yhden lyijykynän ja muistivihkon kantamiseen, mutta on se ainakin paljon parempi kuin monella lapsella käytössä oleva muovipussi tai naru vyötärön ympärillä.

Me saamme koko vadillisen appelsiineja perheen omista puista ja monta lämmintä kättelyä.

Minä olin ennen tapaamistamme todella passiivinen kummi. Maksoin kiltisti sen 30€ kuussa, koska tunsin syvän piston omatunnossani jos maksu meinasi unohtua. Tiesin, että jossain on tyttö nimeltä Kampi, joka odottaa minun tukeani. Nyt en enää jätä kummiuttani pelkän rahan varaan, vaan aion jatkossakin aktiivisesti moikkailla Kampia Planin sähköisten palveluiden kautta.

Kohti seuraavia kummilapsia

Lyhyt vierailumme on tehnyt syvän vaikutuksen minuun, mutta myös Kampin perheeseen. Perheen isä kaappaa yhteiskuvaamme varten minutkin kainaloonsa ja paljastaa ”Minua vähän jännitti kun kuulin että valkoiset ovat tulossa kotiimme kylään. Mutta nyt näen että olette ystäviä, kiitos.”

Kättelemme vielä kerran (tai siis neljä: Ugandassa kättelyyn kuuluu melko monta asennon vaihtoa, jotka tässä vaiheessa jo osaamme) vuolaasti kiitellen puolin ja toisin, me halaamme Kampin kanssa ja vilkuttelemme vielä pitkään auton ikkunasta.

Kotimatkalla suunnittelen jo seuraavaa kummikirjettä Kampille, ja mietin olisiko meille mahdollista tuoda tätä samaa hyvää vielä isommalle joukolle ottamalla toinenkin kummilapsi. Olisi.

plan kummiksi valeäiti

Kuinka ja miksi Plan-kummiksi

Kummina rahasi ohjautuvat suoraan kummilapsesi yhteisöön konkreettisena apuna: perhettä tavataan ja yhteisöön hoidetaan perusasiat kuntoon juomakaivoista terveydenhoitoon. Kummilapsien koulunkäynti turvataan rakentamalla tai remontoimalla kouluja ja varmistamalla että koulureitti on turvallinen. Köyhimmille perheille annetaan myös ravintoapua tai autetaan koulumaksuissa, jollei lapset muuten pääsisi kouluun.

Plan-kummina oleminen tarkoittaa sitoutumista 30€ kuukausimaksuun. Jos maksu on sinulle liikaa, voit myös ryhtyä kuukausilahjoittaksi, jolloin rahasi ohjataan kaikkeen Planin tekemään työhön ohjelmamaissa, sisältäen mm. Valtiotason vaikuttamisen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän työn.

Kummiksi voit ilmoittautua suoraan tästä linkistä, eikä se oikeasti vaadi sinulta muuta kuin sitoutumisen kuukausilahjoitukseen. Kaikki muu (kirjeet, tapaamiset) on ekstraa, josta kummilapsesi tulee toki todella iloiseksi, mutta jota kukaan ei sinulta vaadi.

valeäiti kummi plan

Kaikki kuvat paitsi #2: Plan / Mikko Toivonen

Lue myös:

Uganda, olet ihana

uganda blogi plan

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Huhhuh. Nyt on takki melko tyhjä enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Istun lentokoneessa Lauran ja Satun välissä, takanamme lähes viisi vuorokautta yhteistä matkaa Ugandassa. Planin sponsoroima yhteistyötekstini pitäisi tulla ulos noin viikon päästä, enkä tiedä mistä narusta aloittaisin. Aloitan siis kirjoittamalla, jotain. Suoraan päästä.

Kulunut viikko oli niin…paljon. Kaikkea. Aurinkoa, sadetta, lapsia, lehmiä, samosas-piiraita, käsidesiä, kameroita, ötököitä, lyhyitä yöunia, räkäisiä nauruja, tuloksellisia töitä ja hyviä ihmisiä. Pieni pääni on täynnä tietoa, ajatuksia ja näkökulmia ja erilaisista kameroista löytyy satoja kuvia, joista jokainen olisi oman tekstinsä arvoinen. Mistä ihmeestä kirjottaisin?

uganda blogi matka uganda blogi matka

Pitäisi kai kertoa, minkälainen Uganda oli, mutta en minä tiedä oikeasti. Näin vain vähän ja omasta näkökulmastani. En tiedä onko näkemämme elämä tyypillistä tai miltä se ihmisistä itsestään tuntuu. Sen osaan sanoa että viihdyin valtavan hyvin ja haluaisin matkustaa sinne uudestaan, koko perheen kanssa!

Jossain vaiheessa minun täytyy tietysti kirjoittaa Planin työstä Ugandassa, jonka nyt vihdoin todella ymmärrän ja jota arvostan suuresti. Tiedän, mihin lahjoitusvarat käytetään ja miksi (pääasiassa kenttätyöhön, jossa jalkaudutaan kyliin ja yhteisöihin kouluttamaan, huolehtimaan ja auttamaan; konkreettisiin koulurakennuksiin, vessoihin, kirjoihin, pukuihin ja ravintoapuun sekä valtiotason vaikuttamiseen, jossa tuodaan vaikka varhaiskasvatus osaksi pakollista koulutusjärjestelmää). Ihaninta on se, että Instagramissa saamamme palautteen perusteella tekin tunnutte ymmärtävän sitä nyt paremmin.

Olisi ihanaa myös kuvailla tarkasti lahjoitustenne matka euroista kirjoiksi. Kuinka Plan Ugandan Lucky ja Jessica valitsivat nide kerrallaan yli tuhat oppikirjaa oppilaille jaettavaksi, joiden lisäksi noukimme vielä kaupasta satoja vihkoja, kyniä, teroittimia ja puuvärejä.

uganda blogi matkauganda blogi matka uganda blogi matka uganda blogi matka

Haluan heti kertoa, että tämä lahjoitusprojekti oli matkan liikuttavin osa. Sateen keskellä suoritettu luovutusseremonian ajatteleminen saa vieläkin kylmikset aikaan. Opettajien uskomaton kiitollisuus ja rakkaus työtään kohtaan meni suoraan tunteisiin. Mutta toisaalta joka päivä koimme jotakin, mitä ei pysty kirjoittamaan auki kuulostamatta ihan todella pateettiselta.

Mutta jossain olisi pakko kertoa siitä koulusta, jossa kävimme hieman yllättäen ja näimme mikä ero on muutaman vuoden työllä. Siinä ajassa luodaan koulu, jossa kaikilla on siisti koulupuku, hyvä kielitaito, paljon kirjoja sekä terveyskerho, jossa tytöt ja pojat ompelevat kestokuukautissuojia tytöille.

Haluaisin myös upottaa teidät dataan, jota kuulimme matkan aikana: 35 000 varhaiskasvatuksen pariin saatua lasta, viiden euron koulumaksu, 1900 puuttuvaa kummia, 600 uutta oppilasta Planin koulussa… Luvut auttavat osittain ymmärtämään Planin työtä, jota aion varmasti teille vielä avata lisää kun kerran sen lopulta itsekin ymmärrän.

Aaargh mutta sitten en ehtisi kirjoittaa varhaiskasvatuksesta, opettajien koulutuksesta ja palkkauksesta tai erityislasten asemasta luokissa!

uganda matka blogi uganda matka blogi uganda matka blogi

Ainakin aluksi on kuitenkin pakko kirjoittaa kummiudesta, sillä matkan ehdottomasti pitkäikäisin muisto tulee olemaan kohtaamisemme kummilapseni Kampin ja hänen perheensä kanssa. Niissä muutamassa tunnissa tiivistyi Planin työn tärkeys, kummiuden hienous ja maailmaa syleilevä kiitollisuus puolin ja toisin. Sinä päivänä hymyilin niin että naamaan sattui, nyt meinaan itkeä joka kerta kun näen Kampin kuvan.

Sitä ennen haluan vielä sanoa kiitokseni teille.

uganda matka blogi

Kiitos siitä että lahjoititte ihan mielettömän määrän rahaa, jolla teimme yhdessä suuren vaikutuksen tuhansiin lapsiin. Kohdekoulun arvostus nousi vierailumme ja kirjojen ansiosta niin paljon että se tulee saamaan lisää oppilaita, mikä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia koko yhteisölle. Kiitos myös siitä, kuinka myötäelitte meidän matkaa ja osallistuitte aktiivisesti esittämällä kysymyksiä Planin työstä. Kiitos siitä että matkan aikana tekemiemme äänestysten perusteella jopa 75% teistä olisi valmis ottamaan kummilapsen!

Kun kerran kiitosten makuun päästiin ja tässä alkaa väsymys vähän heittää tunteita kehiin, haluan myös kiittää vieressä nuokkuvia matkakumppaneita Lauraa ja Satua rautaisesta ammattitaidosta, tekemisen meiningistä ja superhauskasta matkasta. Opetelkaa vain hankkiutumaan niistä ötököistä itsekin eroon ennen seuraavaa reissua! Mikko ja Jani saavat isot virtuaalihalit sekä kiitokset kannoillamme juoksemisesta ja matkan dokumentoimisesta upein kuvin ja videoin, sekä tietysti meidän juttujen kestämisestä. Hanna ja Kalle kiitos todella hyvin järjestetystä matkasta ja kovista biisivalinnoista! The best!

Planille ja Suomen Blogimedialle kiitos siitä että luotitte meille tässä ainutlaatuisen tärkeässä tehtävässä. Ymmärrän hyvin kuinka etuoikeutettu olin että pääsin tälle matkalle ja toivon tekeväni oman osuuteni niin hyvin että matkaan laitettu panostus toisi valtavasti uusia tukijoita Planille.

Ja nyt alan kirjoittaa tarinaa siitä, kuinka punamultaisella pihalla kerran käytiin keskustelua parisuhteiden eroista Suomen ja Ugandan välillä.

uganda matka valeäiti

Vinkit naaman hengissä pitämiseen talvella ja yksi anteeksipyyntö

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti myssy biodelly
Mulla on nyt yksi anteeksipyyntö tehtävänä. Kasvovesi, olen pahoillani. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt sinua aivan humpuukina, naistenlehtien myymänä turhana huijauksena, jolla ei ole oikeasti mitään virkaa. En uskonut edes Biodellyn Tanjaa heti, vaikka se klassinen kysymys kasvovedestä oli taas melkein ensimmäinen joka kysyttiin kun kuivasta naamastani valitin.

En voi sille mitään! Mun mielestä ajatus jostain litkusta (jota vielä kutsutaan vedeksi!) tehoaineena tuntuu huijaukselta. Enkö voi vain heittää vettä naamalle, sama asia?

Ilmeisesti ei. Nyt joudun sitten raskain sydämin mutta kevyin kasvoin myöntää että olen vihdoin oikeasti kokeillut kasvovettä ja todennut sen toimivaksi. Ehkä suostuin kokeilemaan sitä vain kauniin paketin takia, ehkä en. Mutta niin vain kävi että tammikuun pakkaset tulivat, menivät, tulivat – ja naama säilyi silti hengissä. Käsistä sen näki. Ne lohkeilivat, punoittivat ja hilseilivät niin kuin ihoni aina pakkasaikaan tekee. Mutta naama porskutti menemään iloisesti joustaen.

Olen valmis pyytämään anteeksi. Anteeksi, olin väärässä. Samalla haluan kiittää siitä että naamani näyttää tältä keskellä kovimpia pakkasia, rahisevia villahuiveja ja humisevia lämpöpattereita:

Valeäiti meikitön

Suostuin vihdoin kokeilemaan tätä siksi, että Mamman Rimpuileen blogi-illassa Biodellyssä Tanja selitti miksi se kasvovesi toimii. Luonnollisestikaan en enää muista vakuuttavaa selitystä, mutta pääviestin ymmärsin ja rekisteröin. Kasvovesi tuo iholle kosteutta, jota tarvitaan jotta seerumeissa, voiteissa ja öljyissä olevat ainesosat pääsevät tekemään hommansa:

”Kasvoveden käytössä ei kannata säästellä! Kasvovesi viimeistelee puhdistuksen ja ennen kaikkea tuo kasvoille sen janoamaa kosteutta puhdistuksen jälkeen. Oikein valittu ja tarpeeksi hoitava kasvovesi voi lämpimään vuodenaikaan jopa korvata kasvovoiteen. Valikoimistamme löytyy kaikille ihotyypeille sopivat kasvovedet ja kukkaisvedet.”

– Biodelly.fi

iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella

Tanja pakotti minutkin lopulta syventymään tähän oikean kosteutuksen maailmaan, ja antoi testiin uuden Lovely Day tuotesarjan suoraan Berliinistä. Lovely Day on läpikotaisin hyvis: hajusteeton, vegaaninen ja ekologinen. Sarjan tuotteet on pakattu lasipulloihin ja osa tuotoista lahjoitetaan eläinsuojeluun. Melko täydellinen paketti! Ainakin melkein. Minun nenääni sarjan öljy haisi varsinkin alkuun…aika luonnonkosmetiikkaiselta. Tykkään enemmän Flow:n ruusunmarjaöljystä, jota sitäkin aluksi karsastin. Tottumiskysymyksiä nämä. Lovely Dayn öljy kyllä tuntuu tehokkaammalta, joten työstän itseäni tässä sen hajun yli.

Samoin mua häiritsee että sarjan kasvovesi on pakattu suihkupulloon, mutta että sitä ei kuitenkaan kannata suoraan naamalle suihkuttaa (suihku on liian kapea, voi sattua). Syntyy kirjaimellisesti välikäsi, kun tuote pitää ensin suihkuttaa kämmenelle. Puhdistusmaidossakin vaaka kääntyy omalta osaltani vielä vanhaan suosikkiini Naturativiin, se tuntuu puhdistavan multa meikit helpommin.

Mutta! Tuotteet ovat todella laadukkaita, tehokkaita ja pakkaukset kauniita. Kyllä sillä mun kaappiin pääsee. Lisäksi sarjan kasvonaamio on aivan ihana; helppokäyttöinen ja miellyttävä iholla. Samoin tuo seerumi on kyllä parasta mitä iholleni on tapahtunut sitten hyvien yöunien.

valeäiti meikitön kosteutus

Vinkit talvi-ihon maksimaaliseen kosteutukseen:

  1. Älä pese kasvoja. Käytä puhdistusmaitoa, pyyhi vanulapuilla meikit pois. Kestovanulaput on muuten melko pop! Ostin itse kolme ja ne toimii hienosti; käytön jälkeen pesukoneeseen joka kuitenkin melkein aina pyörii. Alussa kestää tottua erilaiseen näppituntumaan muuta harjoittelu auttaa nopeasti.
  2. Kasvovesi. Kasvovesi. Kasvovesi.
  3. Sitten seerumi, esimerkiksi hyaluronihappoa sisältävä.
  4. Tähän päälle öljy, jos iho on rutikuiva. Huom! älä tee niin uin minä edelliset 5v eli laita öljyä suoraan naamalle. Öljy tarvitsee imeytyäkseen kosteutta eli vettä, ja jos alla ei ole sitä kuuluisaa kasvovettä, se ottaa sen kosteuden sun kasvoista. Tuplahuono.
  5. Öljyn jälkeen (tai öljyn kanssa sekoitettu) kasvovoide, joka on vielä hiukan öljyä tärkeämpi. Aamuisin öljy voi olla turhan raskas jos meikata tarvitsee.

Mun lempparit tällä hetkellä on Naturativin puhdistusmaito, Lovely Dayn kasvovesi (huom! tarkoitettu tosiaan suihkutettavaksi ensin kädelle ja siitä naamaan. On aika tiukka laser jos suoraan naamaan suihkutat), saman merkin hyaluronihapposeerumi joka on tosi riittoisa ja imeytyy hyvin (mielestäni parempi kuin Satun hehkuttama LUÉ!), näiden päälle Flow:n ruusuöljy ja silmien alle Madaraa tai Naturativia. Päivän mittaan laukussa kulkee Alteya Organicsin valkoruusuvesi, jota voi suihkutella myös meikin päälle! Tätä käytän myös joskus kasvovetenä kun en jaksa käteen suihkuttelua. Oikein vaikean (pakkas)päivän iholle heitän ruusupohjaisia pelastajia: tätä helpommin levittyvää, hunajalta tuntuvaa tahnaa, jota Asikainen kovasti suositteli sekä Roseotton oikein tymäkkää pakkaskamaa, josta Satu kirjoitti aiemmin täällä. iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella alekoodi biodelly

Loppuun vielä pari ekstravinkkiä, joiden tajuamiseen mulla meni tosi kauan:

  1. Mineraalimeikit ei ole parhaimmillaan talvella kun iho on tosi kuiva. Jos kärsit yhtään sahara-naamasta, talvella kannattaa vaihtaa joko meikkivoiteeseen (joista tämä Nui on ilmeisesti paras mitä voi olla, päätellen vaikkapa siitä että se on aina loppu enkä vieläkään ole saanut sitä testata) tai sitten kevyemmin BB-voiteeseen, joista tämä Lily Lolon oma on kyllä todella hyvä (mulla sävy light): levittyy helposti ja tasaisesti, tuntuu hyvältä iholla ja jättää tosi kivan terveen hehkun ihoon. Silmänalusten peittäminen on kyllä tämän kanssa hieman hankalampaa, tuntuu että värit valuu helpommin pois.
  2. Jos vaihdat voidemaisiin meikkeihin ihon kuivuuden takia, voi olla että vedenkestävä ripsari on paikallaan. Mitä enemmän naamassa on öljyjä ja voidemaisia tuotteita, sitä herkemmin lähtee meikit valumaan. Valitettavasti tässä kohtaa huomaan eron luonnonkosmetiikan ja synteettisen välillä. Luottoripsarini Avril joutuu kumartamaan voiteiden edessä, mutta ei hätää – seuraavaksi kokeilen sen vedenkestävää siskoa!
  3. Jos olet ollut kaltaisen yhden purkin nainen, äkkiseltään tähän koko rutiiniin vaihtaminen voi olla naamalle outo juttu. Etene rauhassa pala kerrallaan. Lisäät ensin vaikka vaan vähän kasvovettä, ehkä sitten vasta seerumin. Mun naama lehahtaa milloin mistäkin ilman järkevää syytä, mutta saan sen aina rauhalliseksi kun jätän jonkun aineen hetkeksi pois, ottaakseni sen uudestaan hetken päästä käyttöön. Malttia!

Parin viikon sisällä tulee muuten se paljon pyydetty aikuisen naisen meikkikoulu! Ensin Instassa, sitten blogissa, pysykää kuulolla!

UPDATE: Tanja halusi antaa teille alen tuotteiden testailuun! Koodilla valeäiti03 saa 15% kaikesta , koodi voimassa 15.4 saakka.

Mitä toivoisin juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö: Plan International

Että kaupallisen yhteistyön voisi merkitä jotenkin muuten kuin näin ^. Se pilaa mun upeat tekstit, mieluummin laittaisin vaikka vilkkuvan varoitusvalon.

Että saadaan vielä lisää meidän Ugandan matkakassaan, jossa on jo hulppeat 1650€! Tälläkin tehdään jo paljon hyvää!

Että ennusteet olisi väärässä ja Ugandassa ei sataisi ihan koko aikaa. Ei varmaan saisi toivoa näin mutta toivon silti. On paljon helpompi kirjoittaa muistiinpanoja ja ottaa kuvia kuivassa kuin märässä.

Että Ykköselle ei oikeasti ole tulossa mikään vatsatauti vaan että sitä vain jännittää Kakkosen synttärit.

Että tämä nyt viilaamaani työtarjous menee asiakkaille läpi ja tästä tulee just niin iso juttu kuin me suunnitellaan. Se pelastaisi maailmaa vähän.

Että yhtäkkiä keksimääni tapahtumaan ei tulisi sataa ihmistä. Meidän toimistolle ei mahdu!

Että samaan tapahtumaan tulee paljon ihmisiä. Ihan sydän pakahtuu miten äkkiä ihmiset lähti kannattamaan ajatusta naisten startup-yrittäjyyden tukemisesta.

Että naisten päivä ei herättäisi niin monenlaisia tunteita.

Että tasa-arvosta voi puhua ilman että on alta kahden minuutin kiistelemässä.

Että naisia ei vedettäisi kotona turpaan. Että ketään ei vedettäisi turpaan.

Että osaisin kasvattaa lapsia, jotka korjaavat tämän kaiken paskan maailmassamme.

Että olisi villasukat jalassa juuri nyt.

Että keksisin tähän jotain hauskempaa sanottavaa.

Että osaisin ja jaksaisin tehdä YouTubeen niitä sellaisia videoita. Koska ainakin joskus osaan olla tosi hauska Instassa.

Että Valeäidin Facebook-sivulle tulisi 267 tykkäystä lisää. Silloin niitä olisi 3000. Sillä ei ole mitään väliä mutta se olisi mukavaa.

Että noi kaksi ääliöitä ei löisi toisiaan legopalikoilla käteen jatkuvasti.

Että saisin joka päivä syödä Trollin karkkihampurilaisia. Oi E-aineet sentään!

Että teistä moni vastaa tohon alakulmaan pompsahtavaan lukijakyselyyn, koska se auttaa mua a) valmistelemaan sisältöjä ja b) myymään lisää yhteistöitä. Kiitoksena vaivastasi osallistut 100€ Iittalan lahjakortin arvontaan.

Että Kakkosen juhlat on ihanat ja kivat ja että me kaikki herätään huomenna terveenä.

Oikeesti. Että kukaan ei oksentaisi. Synttäreiden ei tarvitse olla the oksennussynnytyksen vuosipäivä.

Me lähdetään Ugandaan!

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia

valeäiti uganda

Rokotukset on otettu, viisumi haettu, kesävaatteiden puuttumista tuskailtu. Vuoden tärkein matka voi alkaa! Alle kahden viikon päästä otan isot halit muiden Tyttöjen oikeuksien tukijoiden Lauran ja Satun kanssa ja aloitamme pitkän matkamme kohti Afrikan mannerta. Repuissamme meillä on mukana malarialääkkeiden lisäksi nippu kysymyksiä, kamerat ja tarkkaavaiset silmät. Toivottavasti myös paljon yhteistä matkakassaa, siitä lopussa lisää.

Matkamme tarkoituksena on mennä tutustumaan Plan Internationalin toimintaan. Matkaamme Ugandaan tavataksemme siellä Planin paikallisia työntekijöitä, kummilapsemme ja kymmeniä muita tärkeitä ihmisiä. Tulemme näkemään Planin toimintaa niin toimistolla kuin kylissä, oppimaan enemmän Ugandasta ja kuulemaan ihmisten tarinoita suoraan heiltä itseltään.

Mulla on mielessä ihan hirvittävän monta kysymystä; mitä tekee päivisin Planin työntekijä, millä taustoilla töihin tullaan ja mikä työssä on parasta? Minkälainen käytännön merkitys lahjoitusrahoilla ja kummiudella on ja minkälainen apu on tärkeintä juuri nyt? Kysymyksiä herää varmasti lisää kun pääsemme näkemään minkälaista Planin työ päivittäin on. Olen tosi iloinen, että pääsemme osallistumaan konkreettisesti hyväntekeväisyysjärjestön arkeen.

Tiedän toki jo etukäteen että Planin työnä on edistää tyttöjen oikeuksia ja että se tehdään isolta osin kouluttamalla, ohjaamalla ja asenteita muuttamalla sekä tietysti auttamalla ihan päivittäisissä tarpeissa esimerkiksi katastrofialueilla. Planin työ keskittyy valtaosin tyttöjen ja naisten kouluttamiseen, koska sillä oikaistaan monia ongelmia kohdemaassa.

Mutta mitä se kouluttaminen ihan oikeasti on? Minkälaista materiaalia niiltä reppuvideoilta näytetään, mitä lukee tekstaripohjaisen Wilman viesteissä ja kuinka Planin ohjelmat oikeasti edistävät tyttöjen oikeuksien toteutumista? Niin siistiä päästä näkemään tämä kaikki livenä!

Fiiliksissä olen myös siitä, että mekin saamme tarttua konkreettisesti toimeen matkamme aikana (sen lisäksi että kannustamme teitä lahjoittamaan tietysti!). Tulemme tekemään paikallisessa varhaiskasvatuskeskuksessa jotain järkevää ja hyödyllistä itse, mutta en vielä tiedä mitä. Me olemme valmiita tarttumaan sekä lapioon että kynään.

Kynistä päästäänkin sitten siihen alussa lupaamaani matkakassa-asiaan. Laura, Satu ja minä keräämme yhteistä pottia ennen reissuamme, jotta voimme ostaa paikan päältä tärkeitä tuliaisia kyliin. Yhteinen tavoitteemme on kerätä vähintään 3000€, jolla hankimme tarpeellisia koulutarvikkeita ugandalaisille koululaisille sekä tuemme Planin työtä tyttöjen koulutuksen edistämiseksi.

Sinulle lukijana tämä kertakeräys on helppo ja konkreettinen tapa kokeilla Planin tukemista lahjoituksen muodossa; et sitoudu mihinkään ja päätät itse kuinka paljon lahjoitat. Vastineeksi saat meiltä paikan päällä ja reissun jälkeen tietoa siitä mihin yhteinen pottimme menee ja mitä Planin lahjoitusrahoilla yleisestikin tehdään. Itse laitoin tähän pottiin saman summan kuin kuukausittaiseen kummitukeeni (30€).

Lahjoittamaan pääset tästä linkistä, jonka takaa näet myös reaaliaikaisen lahjoitustilanteen.

On ylipäänsä suuri kunnia saada toimia Tyttöjen oikeuksien tukijana, mutta erityisesti tämä mahdollisuus päästä keskelle toimintaa ihmisiä tapaamaan on kyllä aivan ainutlaatuinen. Panokset ovat kovat: minun täytyy osata hyödyntää matka-aikamme niin että löydän kaiken kiinnostavan, vaikuttavan ja tärkeän kerrottavan teille, jotta saan teitä mukaan tukemaan tyttöjen oikeuksien toteutumista maailman vaikeimmissa oloissa, tulemaan mukaan Planin toimintaan.

Siksi pyydän lahjoituksen lisäksi vielä toista asiaa: Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää, ajatuksia, huomioita tai huolta, jotka meidän tulisi ottaa huomioon matkallamme, kerro! Nyt jos koskaan on hyvä mahdollisuus kysyä mitä tahansa Planin toimintaan liittyen.

Ette kyllä voi mitenkään välttyä huomaamasta kun matkamme todella alkaa, mutta vinkkaan silti jo nyt että kaikki matkatäpinät, kokemuksemme ja opit löytyvät matkan aikana 12.3.-16.3. Instagram Storiesista meidän kolmen tileiltä sekä Planin tililtä, jonka otamme haltuumme yksi kerrallaan. Laita siis jo nyt seurantaan @mammarimpuilee, @satu_reykjavik , @valeaiti ja @plansuomi..

Ja hei – tämän julkaistaessani yhteiseen kassaamme on jo kertynyt 285 euroa! Mahtavaa! TÄPINÄ!

Haluatko auttaa? Liity kuukausilahjoittajaksi!

Tule sinäkin muuttamaan maailma sinulle helpon, mutta pitkäkestoisen työn avulla. Liity kuukausilahjoittajaksi haluamallasi summalla tästä tai suoraan kummiksi tästä (30€ kuussa)

Lue myös: 

Hyviä uutisia maailmalta tehdään vain pitkäjänteisellä työllä

0 No tags Permalink

Tutkin tätä postausta varten Planin saavuttamia tuloksia. Halusin raportoida teille konkreettisesti Planin hyvän työn tuloksia tältä vuodelta. Kuinka monta uutta kummia on tullut, miten moni lapsi on päässyt kouluun tai kuinka monta uutta kännykkää on hommattu Ugandalaisen Wilman kulmakiveksi.

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia
Pengoin sekä Suomen että kansainvälisen Plan Internationalin sivuja ja petyin vähän. Eikö täältä mistään löytyisi jotain hienoa, raflaavaa lukua? Että avullanne olemme rakentaneet viisi koulua tai ostaneet tuhansia kirjoja? Joka puolella puhuttiin kyllä isoista ja hienoista luvuista, mutta tavallaan ympäripyöreästi. Olemme kouluttaneet 2,6 miljoonaa ihmistä, työhömme Togossa on osallistunut 5218 vammaista lasta, paransimme tyttöjen koulutusta ja suojelua 50 maassa.

Vau, hienoa! Mutta mitä tuloksia on oikeasti saatu aikaan, huusi mittarointiin orientoitunut ekonomi pääni sisällä, kunnes vihdoin hiffasin mitä Plan tekee. Hieman ehkä noloa tajuta se tässä kolmannen yhteistyötekstin aikaan, mutta parempi kai sekin kuin ei ollenkaan.

Plan muuttaa asenteita.

”Plan International haluaa oikeudenmukaisen maailman, jossa kaikkien lasten oikeudet ja tasa-arvo toteutuvat.”

Planin kunnianhimoista missiota ei tehdä yksittäisinä, isoina tekoina. Maailmaa tehdään oikeudenmukaista pitkäjänteisellä työllä jonka tuloksia on hankala mitata. Plan kouluttaa, johtaa muutosta, sitouttaa ja osallistaa. Järjestö muuttaa asenteita maailmanlaajuisesti, kylä ja ihminen kerrallaan. Työssä kerrotaan yhdelle, että tyttöjen silpominen on vaarallista ja näytetään toinen tapa tehdä elanto, muistutetaan tytöille ettei avioliittoon ole pakko suostua ja että ehkäisyä pitää käyttää, saadaan vanhemmat päästämään lapsensa kouluun. Näitä tuloksia avasi hienosti Laura edellisessä tekstissään.

Asennekasvatus on hidas ja sumea polku jossa tehdään paljon toistoja, ja aloitetaan usein alusta. Vaikeimmat asiat on kerrottava ihmiseltä ihmiselle, uudestaan ja uudestaan. Planin työ onkin valtavan ihmisvetoista, työntekijöihinsä (sekä palkattuihin että vapaaehtoisiin) nojaavaa pitkän pellon kyntämistä. Muutokset asenteisiin syntyvät keskusteluiden, koulutusten tai vaikka vain yhdessä vietetyn ajan ohella.

Paljon kuitenkin tapahtuu. Siitä kertoo mm. 84 Etiopian yhteisöä, joissa suomalaisten tukijoiden ja Plan International Suomen työn ansiosta on kielletty tyttöjen silpominen. Melkein sadassa yhteisössä on saatu vakuutettua kylän vanhimmat ja sitä myöden koko kylä siitä, että ikiaikainen perinne täytyy vaarallisuudessaan lopettaa. Sadoille ihmisille on etsitty uusi työ ja rooli yhteisössä. Entäs Guatemala, jossa lapsiavioliitot muuttuivat vuosien työn jälkeen laittomaksi?

Nämä ovat aivan mahtavia uutisia. Isoja saavutuksia, jotka ovat vaatineet hirvittävän paljon työtä.

Työhön tarvitaan lahjoitusrahaa, ja se on minun mielestäni helpointa tehdä jatkuvana kuukausilahjoittajana. Muuten minua ei ehkä saisi lahjoittamaan, valitettavasti.

Olen huomannut, että autan itse tosi herkästi koskettavien tarinoiden äärellä, erityisesti jos samaistun avunsaajaan. Lahjoitan tekstareilla katastrofien aikaan; ostan Woltista jouluaterian; vien joululahjapaketteja tuntemattomille lapsille, jotka eivät ehkä muuten lahjaa saisi; kerään äitiyspakkauksia Karjalaan tai allekirjoitan addressin tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Mutta jos joku pyytäisi minulta kympin saadakseen koulutuksen järjestymään Ugandaan, en uskalla luvata että liikahtaisin.

 

Kummius on ollut mulle hyvä malli. Laitan automaattisesti 30€ kuussa avustustyöhön ja vastineeksi saan kuulumisia kummilapseltamme Kampilta. Emme edes itse ole saaneet aikaiseksi kirjoittaa hänelle terveisiä takaisin, mutta olen sen kanssa ihan sinut. Riittää että tiedän tukevani tärkeää työtä Kampin omassa yhteisössä, joka auttaa varmasti myös kummilastani. Tuntuu hyvältä olla tavallaan läsnä yhteisössä, oman rahapussinsa kautta.

Apua on helppo antaa kun ymmärtää mihin se menee. Valtaosa maailmalla tehtävästä avusta on kuitenkin monimutkaista, pitkäjänteistä työtä, sitkeää asennekasvatusta ja perusasioiden hoitamista. Tämä pitkäjänteinen työ on silti ehkä kaikista tärkeintä! Se pitää huolen myös siitä, että kriisin iskiessä nopeampi apu toimii ja vaikuttaa. Kun rakenteet ovat kunnossa ja yhteistyö sujuu, Plan pääsee rakentamaan vessoja pakolaisleireihin ja lopettamaan siellä vellovan koleraepidemian, tai ruokkimaan kymmeniä tuhansia aliravittuja lapsia.

Nämä ovat kaikki esimerkkejä siitä, mihin minunkin kolmekymppiä menevät. Joskus ne maksavat osan aurinkosähkörepusta, joskus Etiopiassa auttavan työntekijän palkasta, joskus tuovat apua äkillisen kriisin iskiessä. Ei mun tarvitse tietää tarkemmin mihin, riittää että tiedän auttavani maailman tärkeimmässä työtä. (Tästä pääset itse liittymään kummiksi)

Jos sinä tarvitset omaa lahjoitustasi varten vielä konkreettisempaa tulosta, huomio vaikka nämä kansainvälisen Planin vuoden 2016 saavutukset. Silloin Plan:

  • Auttoi 67 eri katastrofissa, rakentaen mm. vessoja Kameruniin. Suomen Plan antoi Etiopiassa ruoka-apua yli 15 000 ihmisille joista valtaosa alle 5-vuotiaita.
  • Rakensi elämää pakolaisleireille. Esimerkiksi Etiopiassa lähes 11 000 lasta on päässyt kouluun ja 1 500 lasta on aloittanut esikoulun.
  • Käytti 97 miljoonaa euroa koulutukseen ja 91 miljoonaa varhaiskasvatukseen.
  • 134 miljoonaa euroa meni humanitääriseen työhön, mm. kriiseihin
  • Auttoi perustamaan Pakistaniin naisten rikšapalvelun, jolla naisten on turvallista liikkua ja joka tuo elantoa naisille
  • Toi Ugandaan aurinkosähköllä toimivan repun, jolla koulutuksia voi pitää missä vain (tästä lisää edellisessä jutussani)
  • Tuki Suomessa maahanmuuttajanuorten sopeutumista yhteiskuntaan
  • Keräsi Suomen Pastilli-keräyksissä (ne pyörylät lentoasemilla) jo yli 120 000 euroa.
  • Vei Arman Alizadin Etiopiaan Arman ja viimeiset ristiretket -sarjassa (jakso nähtävissä Ruudussa, täältä)
  • Käytti edelleen 74% kaikista tuotoista ohjelmatyöhön eli kouluttamiseen ja yhteisöjen rakentamiseen.

Mitä tulee niihin alussa kaipaamiini lukuihin, löysin nekin lopulta. Pelkästään Ugandassa on rakennettu 15 uutta koulua, tarkastettu yli 14 000 lasta aliravitsemuksen varalta (ja ruokittu kuntoon), annettu 4000 pakolaislapselle opetusta, saatu 232 tyttöä pois kadulla työskentelystä kunnolliseen ammattiin.

Sitten vielä sitä samaistumista. Kun omat lapseni olivat vauvoja, nälkäitku sai minut aivan sekaisin. Se koetteli jotain syvällä sisällä, vaikka tiesinkin saavani aina nälän pois. Entä jos en saisi? Entä jos asuisin Ugandassa ja saisin lapsen, tai oikeastaan neljä; kahdet kaksoset? Silloin luokseni saattaisi tulla Planin ravitsemusterapeutti mukanaan maitoa, jauhoa ja ruokintaneuvoja. Voin vain kuvitella miltä tuntuu nähdä oman lapsensa nousevan istumaan ja avaavan silmänsä ensimmäistä kertaa viikkoihin, kun energia vihdoin riittää muuhunkin kuin hengissä pysymiseen.

Viime vuoden vuosikertomus on hengästyttävää luettavaa. Se avaa silmiä sille, kuinka paljon maailmassa tehdään ja kuinka paljon on vielä tekemättä. Tämän kuluvan vuoden vuosikertomus tulee pian ulos, kerron sen tuloksista myöhemmin. Mutta eiköhän yhdessä sovita jo nyt että avullamme vuosi 2018 on vielä kovempi.

Haluatko auttaa? Liity kuukausilahjoittajaksi!

Tule sinäkin muuttamaan maailma sinulle helpon, mutta pitkäkestoisen työn avulla. Liity kuukausilahjoittajaksi haluamallasi summalla tästä tai suoraan kummiksi tästä (30€ kuussa)

Lue myös: 

Kaikki tekstin kuvat: Plan International

0 No tags Permalink

Joululahjat itsellesi – Biodelly suosikit ja alekoodi!

No niin, se on alle viikko siihen kun availet paketteja ja hymyilet kauniisti vielä viidennenkin konvehtirasian kohdalla. Ehkä mies osti oikean kokoisen yöppärin, ehkä ei. Sille imurillekin tulee vielä käyttöä.

Mulla on ollut tapana ostaa itse itselleni pari pakettia joka joulu. Ihan vain sillä tavalla selustan varmistamiseksi, että edes joku menee nappiin.

Jos haluat kokeilla samaa, tässä muutama vinkki omaan lahjakasaan – hyvällä alella vieläpä – Biodellystä. Tänään kun tilaat ehtii vielä jouluksi, saat -15% alea (koodilla hanne) ja Biodelly on heittänyt vielä toimituskulutkin pois! Oksat pois mikä diili!

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly

Avrilin ripsari

Mitä ripsareihin tulee, olen aina ollut supernirso. Omat räpsyttimeni ovat niin onnettomat että ripsarin pitää olla musta, tuuheuttava, pidentävä, kestävä, älykäs sekä hauska ja mitä vielä. Ei saa rapista eikä olla vaikeasti poistettavaa myrkkyä ja silti pitää levittyä hyvin.

Olen siksi ollut varma että on vain yksi, joka kelpaa (Lancômen Hypnôse) ja se nyt vain on harmi että se maksaa 30€ (hui mikä hinta!). Mikään luonnonkosmetiikan versio nyt ei ainakaan voi olla hyvä.

Sitten Tanja laittoi kerran kuormaani lähes väkisin Avrilin Volume ripsarin (8,90€) ja jouduin syömään kaikki sanani. On se kumma että alle kympillä saa tämän kaiken.

Huulipunat Nuilta tai Absolutionilta

Taannoisessa huulipunahaastessa tuli todistettua että luonnonkosmetiikka voi olla aivan yhtä hyvää kuin synteettiset kaverinsa. Minun käytössäni ollut mattapuna Absolution kesti vaivatta aamupalan syömisen, mandariinin kuorimisen hampailla, koko perheen suutelemisen ja punaviinin juomisen. Kahdella lisäyksellä pärjäsin aamusta iltaan! Huomauttaisin että olin lisäksi sievässä pienessä kankkusessa, joten punan laittaminen ei todellakaan mennyt minkään upean pohjustustyön kautta vaan ihan vapaalla (vähän tärisevällä) kädellä. Mun punani haasteessa oli hyvä peruspunainen (hieman oranssiin taittava) Poppy Red nro 16, joka tekee muuten naamasta melko lailla vähemmän väsyneen.

Itselleni aion myös tilata pienellä viiveellä (tämäkin loppu) Satulla olleen Nui:n Arohan, sillä sävy oli i h a n a ja Satun ja Maijun haastetyö oli Nui:n kanssa todella vakuuttavaa. Hyvä tytöt!

Avril nudeluomiväripaletti

Aivan loistavat värit (näkyy yllä), hyvä pigmentti ja kaunis pakkaus halpaan hintaan (23,90€ miinus ale). Mitä muuta enää tarvitset?

Naturativ puhdistusmaito

Sama stoori kuin ripsarin kanssa; eihän puhdistusmaito voi millään toimia yhtä hyvin kuin omat myrkyt? No voipas, erityisesti kun käyttää sitä hellempää Avrilin ripsaria. Tämä Naturativin puhdistusmaito on hyvää, lempeää ja miellyttävän tuoksuista. Toimii tehokkaasti ja on kauniissa, riittoisassa purkissa hyvällä hinnalla (17,20€)

Hyvä ratkaisu näin talvella on poistaa meikit ja muut liat pelkästään tällä, eli ilman vesipesua. Ei tarvitse muutenkin rutikuivaa ihoa koko ajan kastella. Ja tähän tarkoitukseen on aivan loistava uutuustuote…

..Kestovanulaput

Kestovanulaput!!! Miksen tiennyt tästä ennen?? Ilmeisesti kaikki muutkin ajatteli näin sillä nyt ne on hetkellisesti loppu. Kohta tulee kuulemma lisää, kerron heti kun ovat saatavilla.

Kerran pari viikossa on pakko käydä suihkussa puhdistaa naama ihan vedelläkin, vaikka iho sanoisi mitä. Siihen kaveriksi aivan ihana tuote on seuraava kaveri.


Lué puhdistusjauhe

Tästä mun ei pitänyt tykätä. Inhoan kaikkea ylimääräistä hässäkkää johon liittyy ”odota hetki” tai ”sekoita” tai ”valmista monimutkaisin menetelmin samalla kun lausut haikuja ääneen”. Luén purkissa lukee määriä ja mittoja sekä sekoitusohjeita ja meinasin siksi ensin tästä kieltäytyä. Mutta! Tanja meni ja kertoi että tässä vaaditun sekoituksen voi tehdä ihan vaan kämmenellä sekoitellen ja vaikka suihkussa. Siitä aukesi taivas – tämä Luén jauhe on ihana tuote! Jauhe tuoksuu mahtavalta, purkki aukeaa super helposti (joo näin laiska olen) ja lopputuloksena iho on mahtavan pehmoisa ja puhdas. Purkki on riittoisa ja mielestäni sopuhintainen, 18,90€ (miinus ale tietty).

Bonuksena: on uskomattoman tyydyttävää hinkata naamastaan kamaa pois kuin pyyhekumia paperista. Ommmm….

Avrilin perusvoide

Sitten kun sen rutikuivan ihosi olet saanut maidoilla ja jauheilla puhdistettua, vetele päälle ensin Flow:n öljy ja sitten vielä tämä Avrilin paksu rasva. Tuoksuu hyvältä, levittyy helposti ja imeytyy vauhdilla. Tätä olen läästinyt huoletta jokaisen perheenjäsenen jokaiseen koloon. Kolkkaan. Siis paikkaan. Ymmärrätte kyllä. Kuten aina, tämäkin on merkille uskollisesti älyttömän huokea tuote, vain 9,90€

Itselläni on nyt noita kaikkia yllä listattuja riittävästi, joten taidan oman kuusen alle tilata tämän vielä tuntemattoman Mia höytön lahjapakkauksen, jossa on sekä seerumi että kasvovoide. Nämä on tosi premium tuotteita (erikseen ostettuna normaalisti yli 70€ nyt 53€) joten muuten ei ehkä tulisi kokeiltua.

Ja hei, nyt saat vielä koko Biodellyn valikoimasta -15% koodilla hanne! Äkkiä tilaamaan!

Alennus annetaan tilauksen loppusummasta ja on voimassa 14.1.2018 saakka. Ilmainen toimituskulu vain tänään.

Kuva 4 Riikka Lilja.