Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hyvän omatunnon murot ja yli-innokkaat blogilapset

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Helsingin Mylly ja Suomen Blogimedia

Tämän kampanjan tarkoitus on olla lanseerauskampanja, jotta vanhemmat saisivat uusista terveellisistä Muumi-tuotteista tietoa. Kuitenkin kokemukseni mukaan ns. tietäjät ovat nämä jo löytäneet. Siinä vaiheessa kun minä vielä napsin kuvia tyhjistä muropaketeista, sekä ystäväni että siskoni kaivoivat omista laukuistaan tutun näköisiä rinkuloita.

“Nämä on niin hyviä kun sokeria on niin sika paljon vähemmän kuin muissa”, siskoni möi minulle innostuneena samalla kun kasaili vadelmarinkuloita taaperonsa lautaselle. Myhäilin tyytyväisenä vieressä ja kasasin saman kasan omillenikin.

Kyllähän tälläiset helmet vanhat sokerinkyttääjät heti huomaa! Nämä rinkulat, oikealta nimeltään Niiskuneidin Vadelmarenkaat ovat samoin kuin sisartuotteensa Muumipeikon Mustikka-Hunajamurot harvinaisuus murohyllyllä. Niissä on sokeria vain 10g (mustikkaversiossa 8,9g), joka on reippaasti vähemmän kuin keskivertomuroissa. Suolapitoisuuskin on varsin maltillinen 0,3-0,4g ja tuotteen kaurajauho on tietysti täysjyvää.

Ja jos puurot on teidän perheessä vielä se juttu, niin kerrotaan vielä sekin ettei Muumi-sarjan puurotuotteissa ole lisättyä sokeria lainkaan. Todella taapero-safe!

Meidän laiskassa perheessä murot ovat jo pitkään tehneet tuloaan sellaisena “tehkää nyt vaan itsellenne joku välipala” -ruokana, mutta aina se on vähän kirpaissut minun terveysomatuntoa. Murot eivät ole kunnon ruokaa sanoisi äitini, mutta näistä nyt on vaikea kenenkään urputtaa. Sekaan kaurajuomaa ja vaikka marjoja päälle jos oikein viitseliäs on niin johan täyttyy ravintoympyrät.

Lapset ei sokerin vähäistä määrää näissä todellakaan huomaa. Alussa mainitsinkin tyhjistä muropaketeista. Tavallisestihan bloggaaja ottaa kauniit kuvat siitä tuotteesta, jota mainostaa. Mutta tämän bloggaajan perheessä kävi niin että lapset löysivät testipaketin ja muutama päivä myöhemmin oli ensimmäinen muropaketti jo tyhjä. En ehtinyt edes saareketta siivota kuvia varten.

Mustikkamuroista on nyt sitten vain tämä yksi kuva, josta voitte kuvitella että hyvin maistuivat, kun ei istumaankaan ehditty.

Uuteen Muumi-tuoteperheeseen kuuluu murojen lisäksi myös annospakatut pikapuurot (Banaani-Päärynä ja Banaani-Mansikka-Mustikka) sekä valmis lettujauhoseos. Hetkinen, tämäkin Muumi oli jo löytänyt tiensä meille ennen koko yhteistyötä!

Jotkut ehkä muistavat kun toukokuun lopussa kerroin Instagram Storyn puolella kauppakäyntini aikana sortuneeni pakkauksen uhriksi. Etsin silloin nimenomaan valmista lettujauhopussia muuton jälkeiseen aamuun ja katseeni osui heti Muumimamman Lettujauhoihin. Sillä tavalla herkkä olen muista erottuvalle tuotepakkaukselle. Yksi Muumimamma on nyt valmistettu ja syöty ja oli muuten oikein erinomaisia lettuja. Täysjyväkaurasta valmistettu taikina oli sopivan täyteläinen ja maukas, ja se valmistettiin ilman kananmunia tai maitoa. 6/5 siis.

Eipä tässä jää bloggaajalle kovinkaan paljon sanailua suosittelun suhteen. Me syömme näitä, mitä ilmeisemmin tiedostava lähipiirimme syö näitä ja voimme kaikki lämpimästi suositella että teilläkin syödään näitä. Kaikki Muumi-tuotteet löydät tämän linkin takaa ja niistä kuuluisista hyvin varustelluista ruokakaupoista kautta maan.

(Mutta jättäkää meillekin yksi paketti mustikkaa jonnekin itäisen Helsingin alueelle, kiitos).

Lue myös Miia Metson blogista kokemukset uusista tuotteista – sielläkin lapset hullaantuivat melko lailla näihin rinkuloihin!

Vie minut veden äärelle (mutta älä laita purjehtimaan)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Lip-Lap Laiturit ja Suomen Blogimedia

liplap

Olen vesityyppi. Satamat tosin herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Samalla kun laineiden liplatus rauhoittaa, mastojen tuulessa kolisevat köydet ja vaijerit tuovat pelkoja mieleen. ”Tuulinen päivä, tänään mennään kallellaan” ajattelen kauhulla joka kerta, vaikka en olisi itse astumassa veneen kyytiin.

Vietimme lapsuudessa kaikki kesät merillä purjehtien ja saarissa hyppelehtien. Luokittelenkin täysin luontevasti itseni saaristolaislapseksi, vaikka kotini on aina sijainnut keskellä kapunkia. Jotain niin omaa siinä kuitenkin on; saaristossa, meressä, vedessä.

Käppyrät männyt, Merikarhusaunat ja äkkiä muuttuvat säätilat rauhoittavat mieltäni. Sydäntäni sykähdyttää sileät rantakalliot, pyöreiksi rullautuneet kivet ja kuohuva Itämeri, jonka sävystä tietää onko sade tulossa. Olen merenkävijä henkeen ja vereen – vaikka en juuri haluakaan veneillä.

liplap

Yksi parhaita asioita maailmassa on nukahtaa veneen hytissä kaarevaa seinää vasten, veden liplattaessa ujosti keinuvan veneen runkoon. Vielä parempaa jos samalla sataa niin että kansi yläpuolella ropisee.

Harmittaa aivan vietävästi, että tämä kummallinen kallistuvan veneen pelko on vienyt purjehtimisen pois elämästäni. Ilman sitä olisin ehdottomasti tehnyt omastakin perheestäni saaristolaisen.

Vesi on minun elementtini. Pahimmat sisäiset myrskyt laantuvat parhaiten aaltojen loputonta kisaa katsellen.

liplap

Tämä kesäkuu on ollut melkoinen myllerrys arjessa talon valmistumisen, rahojen loppumisen, työkiireiden ja kaiken muun keskellä. Päässä on ristissä satoja pieniä ajatuksia ja muutama tosi isokin. Olen näemmä lopettanut urheilun, nukkumisen ja ystävieni näkemisen. Lähentelen uupumuksen rajoja, helpotuksen koittaessa ihan nurkan takana.

Vesi on tullut avukseni. Kesäisellä retkellä Uudessakaupungissa, spontaanilla pyrähdyksellä Vallisaaressa ja lopulta omassa mökkirannassa.

Nyt kun olen istunut jo muutaman tunnin veden äärellä ajatusteni kanssa, alkaa vähän helpottaa. Olen laskenut aaltoja ja kuunnellut liplatusta. Ihmetellyt laituria, joka ei keinu ja kursinut samalla päässäni olevaa tilkkutäkkiä kasaan.

liplap

liplap

Aion olla tänä kesänä vielä monta hetkeä tuolla laiturin nokalla. Toivottavasti vähän paremmassa kelissä kuin nyt juhannuksena, mutta maistuu se iltaviini toppatakinkin kanssa. Eilenkin aurinko kuitenkin paistoi jo sen verran, että muu perhe villiintyi vallan hyppimään laiturilta alas hyiseen veteen.

Laiturin uimarappuset houkuttavat jo muakin hyppelehtimään, vaikka oikeastaan siinä +13 asteisessa joessa juhannuksena pulikoidessani rappuset lähinnä houkuttivat nousemaan pois.

Tuo Käplikseen vuosi sitten asennettu LipLap-laituri hohtaa edelleen kuin uusi ja on ihan yhtä tukeva kuin ennenkin. Laituri on juuri palannut kesämoodiin vietettyään talven kuivalla maalla; se oli kuulemma helppo asentaa talviteloille ja niiltä pois. Itsehän en tiedä, koska olin nekin hetket jossain talokriisissä. Laiturin laittoivat paikalleen ihanat sukulaiset, kiitos siitä!

Onneksi on sukulaiset, ja onneksi on vesi. Viimeisten viikkojen aikana olen päässyt aaltojen kyytiin, majakkasaarelle, lampeen rannalle ja laiturille. Niiden vesien avulla minä laskettelen kohti viikon päästä alkavaa lomaa, laituri ja ranta kerrallaan.

liplap

Haluatko tehdä minut onnelliseksi? Vie minut veden äärelle.

 

Lue lisää laiturista:

 

Se yksi puuttuva musta mekko

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Prisma ja Suomen Blogimedia

Löysin itselleni erään Prisma-reissun yhteydessä täydellisen mustan mekon! Tiedättekö, sellaisen ihan tavallinen musta mekko jonka voi vain heittää päälle ja sen voi sitten yhdistää vaikka legginseihin tai isoihin koruihin ja ai että kun se on sitten monikäyttöinen! -mekon. Tämä suomalaisen Neulomon mekko on kaikkea sitä: hyvälaatuinen, mukava päällä, ajaton, eleetön – ja musta.

Oikeastaan mekko onkin tunika, yli-iso t-paita, jonka sisälle voi piilottaa vaikka kaksikin ihmistä. Siinä on tietysti myös taskut, sillä ne ihmiset tarvitsevat jotakin naposteltavaa piilopaikkaansa.

Kaikissa hyvissä mekoissa on taskut.

Taskullinen bongaukseni oli aivan ehdottoman välttämätön, sillä vaatekaapissani on pitkään ollut mustan mekon mentävä aukko. Minulla ei yksinkertaisesti ole mustaa mekkoa, kerroin ystävillenikin hämmästyneenä. Olimme kaikki valtavan yllättyneitä havainnosta sillä kyllä jokaisella tulee se ihan tavallinen musta mekko olla!

Katsokaa nyt kuinka surkea vaatekaappini oli ennen löytöä, tässähän ei ole yhtäkään mustaa mekkoa!

Tämä ei selvästi ole sellainen tavallinen musta mekko.

Tästähän jokainen näkee ettei se ole monikäyttöinen.

Tämä taas ei selvästikään musta!

Mutta nyt siis on vihdoin mustan mekon aukko täytetty, huh!

Samalta reissulta ostin kuitenkin myös yhden todella värikkään mekon, vaikka niitähän minulla on aivan pilvin pimein. Ajattelin kuitenkin että tämä kaunis kesähuitula mahtuu joukkoon aivan hyvin. Yhden mustan duunipaidankin ostin, koska niitä minulla oikeasti ei ole. Riittävästi.

Housen maksimekko on ollut jo monessa mukana: Ykkösen kevätjuhlissa huulipunan asustamana, muutossa hikistä muijaa peittämässä, pihan väliaikajätskeillä hetken mielijohteesta. Se on juuri sellainen heitän jotain päälle vaan -mekko mitä kesään tarvitaan; mukava, ilmava, turvallinen (ei vilauttele) ja iloinen. Tosin en suosittele kirjahyllyn kantamista yläkertaan tämä päällä, ainakaan ilman että solmii helmaa hiukan pienemmäksi.

En tiedä kuinka moni teistä on käynyt tsekkaamassa Prisman vaateosastoa viime aikoina, mutta suosittelen! Vaatepuolelta löytyy lapsille ensinnäkin parhaat sukat ja muutama meidän lempparimerkki (kuten Adidas, Blaa ja Ciraf), mutta myös itselleni skannaan täydennyksiä.

Työvaatteiden puolelle löytyy hyvin peruspaitoja ja mekkoja, ja tutuista merkeistä mm. Neulomo ja B.Young ovat sellaisia joiden laatuun olen tykästynyt. Toki valikoimassa on montaa muutakin merkkiä, mutta olen itse aika nirso vaateshoppaaja ja tykkään pysyä tutuissa brändeissä. joiden tiedän olevan minulle istuvia, makuuni sopivia, laadukkaita ja siten aikaa kestäviä.

Tästäpä tuli mieleen tärkeä opetus, josta sain taas itseäni muistuttaa. Prismassa on myynnissä nyt myös (jo melkein loppuunmyyty) Ivana Helsiningin oma Love Stories – mallisto. Kuolasin malliston papukaijamekkoa pari viikon ajan ja juoksin pitkin lähimpiä Prismoja sitä metsästämässä. Tilasin sen lopulta väärässä koossa verkkokaupasta ja jouduin pitkin hampain toteamaan etten voi pitää mekkoa.

Vaikka se mahtui hienosti päälle, se ei istunut mielestäni riittävän kivasti. Mekko oli kaunis kuin mikä ja laatu tuntui todella hyvältä, mutta hitto vie, huomasin omasta Instagram Storystani, että mekkoa esitellessä nyin sitä jatkuvasti. Se on varma merkki siitä, ettei vaatetta kannata ostaa! Mekon väärän koon ja siten mallin myötä minuun iski epävarmuus omasta kropastani, ja sellaista vaatetta ei tule koskaan pitäneeksi. Vaatteen pitää korostaa omia vahvuuksia ja saada voittamaton fiilis aikaan. Minun pitää kantaa mekkoa, ei mekon minua. Oikean vaatteen kanssa voin olla ”minut itseni kanssa”.

Jos mekko laittaa minut nykimään, se ei kuulu vaatekaappiini.

Mutta tuo rakas ylisuuri t-paitani, siinä on sitä jotain. Sen kanssa tartun vaikka sorkkarautaan ja rakennan talon! Tai mitä ikinä sorkkaraudan kanssa nyt tehdäänkään!

Pidä huoli että vaatekaappisi on täynnä sorkkarautavaatteita, sillä sopiva malli tuo itsevarmuutta, joka tarkoittaa vaatteelle useita käyttökertoja. Tämä on laadun ohella kestävän vaateostamisen tärkein juttu, koska niitä mekkojahan ei saa ostella hetken mielijohteesta vain kauniin kuosin takia. Tärkeämpää olisi ostaa mieluummin yksi tosi hyvä, joka istuu just sulle ja jota käytetään sitten joka paikassa ja pitkään!

Tämäpä kiusallista. Paljastin itseni itselleni. Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon!

Ilmeeni kun huomaan puhuneeni itseni pussiin.

Nimikointia laiskoille (mutta ei tyhmille) + alekoodi

Minulla olisi yksi anteeksipyyntö, joka on jäänyt hiukan roikkumaan. Tämä on ystävälleni, joka lähetti todella huomaavaisen lahjan meille kuusi vuotta sitten kun Ykkönen aloitti tarhassa. Hän lähetti meille kauniita nimikointilappusia oikealla nimellä varustettuna. Itkin hormonihöyryissäni kiitollisuutta ja tungin sitten laput lipaston ylimpään laatikkoon odottamaan paikoilleen silitystä.

En enää muista missä muutossa ne lopulta hävitettiin mutta ei niitä ainakaan kukaan koskaan silittänyt. Anteeksi.

Kaupallinen yhteistyö: Tarramonsteri

tarramonsteri alekoodi

Silitystraumojen jälkeen vedettiin muutama vuosi nk. paniikkitussi-menetelmällä. Se on sitä kun lapsi on jo menossa ovesta ulos tarhaan ja tajuat ettei sillä ole uusissa vaatteissa nimeä. Vedät ekalla käteen tulevalla kynällä raapustuksen johonkin. Jos en väärin muista, lastemme vaatteissa on käytetty ainakin kuulakärkikynää, kultaista tussia, maalarinteippiä ja ehkä myös kajalia. Hyvin monessa on vedetty yksi etunimi yli ja toinen lisätty siihen viereen uudella paniikkitussilla. Kumma juttu että osa meidän vaatteista on ollut vaikea myydä.

Fiksuimmat arvaa jo että jossain kohtaa mekin ymmärsimme alkaa käyttää Tarramonsterin tarroja.

tarramonsteri kokemuksia tarramonsteri alekooditarramonsteri kokemuksia

Tarrat ovat olleet aivan parhaita! Ovat helppoja laittaa, eivät vie paljon tilaa mutta näkyvät hyvin ja konepesujakin ovat kestäneet aivan mukisematta, irrotakseen silti siististi kun vaatteiden on aika matkata uudelle käyttäjälle. Bonuksena tarrat on niin kivoja, että lapset haluaa laittaa ne itse vaatteisiinsa. Eipä tarvitse mun sitäkään tehdä.

Me ollaan aina tilattu näitä Mini Pilkkuja, joita tulee yhdessä pakkauksessa 40kpl tai 80kpl. Alkuun arvelutti riittääkö 40 tarraa mihinkään, mutta vielä kertaakaan ei ole arkki loppunut kesken vaikka jossain kohtaa liian innokkaat naperot lätki niitä myös sukkiinsa (pysyivät muuten niissäkin). Toki me emme tietenkään jaksa ihan kaikkea oikeasti nimikoida ja 40 tarraa lisää maksaisi vain 2€ enemmän, joten suosittelen sitä jos olet meitä ahkerampi näissä asioissa.

Nyt kun kerran sain tilata tarroja oikein urakalla yhteistyön nimissä, tilasin tarroja myös itselleni Tommin hyvää vinkkiä seuraten. Näitä aion lätkiä latureihin, laitteisiin, juomapulloihin ja karkkipusseihin. Tilasin samaan syssyyn myös yhden tärkeän muistutuksen, jonka lätkäisin omaan koneeseen ja ehkä myöhemmin myös työkavereille.

tarramonsteri kokemuksia

Tilasin oikein nohevana äitinä hyvissä ajoin ennem seuraavaa kouluvuotta varten Ykköselle tarroja, joissa lukee valmiiksi myös luokan tunniste, sillä samannimisiä likkoja on monta. Tässä tullaan siihen tyhmyyteen: vähän fiksumpi äiti olisi ensin odottanut että luokka selviää. Nyt mulla on 40kpl väärällä luokkatunnuksella varustettuja tarroja, mutta nimi meni sentään oikein joten näillä mennään!

Tarramonsteri alekoodi

Loppuun vielä pientä kivaa, eli alennuksia. Koodilla VAB18 saa 15 % alennusta Tarramonsterin verkkokaupasta. Tarjous on voimassa ma 28.5.2018 saakka. Tarjousta ei voi yhdistää muiden kampanjoiden kanssa.

Kannattiko lähteä Afrikkaan?

Myönnän miettineeni pitkään Ugandaan lähtemistä. Mietitytti onko mitään järkeä lennättää ihmisiä toiselle puolelle maapalloa muutamaa kuvaa, videota ja blogikirjoitusta varten. Matka on aina kuitenkin iso rasite sekä maapallolle että Planin budjetille. Kannattaako lähteä Afrikkaan?

No todellakin kannatti!

Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Matkasta oli monta äärimmäisen isoa hyötyä kohdemaan lapsia ja Planin toimintaa ajatellen. Ensinnäkin veimme konkreettisesti mukanamme ison lahjoituksen teidän avullanne: 1000 kirjaa ja hirveästi muistivihkoja, kyniä, kumeja ja värikyniä. Toisekseen, me pääsimme näyttämään teille livenä paikan päältä, miten homma oikeasti pyörii ja pystyimme vastaamaan (toivottavasti) kaikkiin kysymyksiinne. Kolmanneksi, me kolme saimme paljon paremman ymmärryksen siitä, mitä Planin toiminta todella on, joten pystymme vaikuttamaan teihin entistä paremmin. Siitähän tässä loppupeleissä on kyse; että me kolme saamme teidät liikkeelle ja mukaan Planin toimintaan.

”5-vuotias Evie Mosambikista sai juuri kummiperheen Vantaalta.”

Ilokseni voin kertoa, että olemme vaikuttaneet teihin! Saimme jo matkan aikana viestejä Instagramin kautta, jossa kerrottiin jonkun lähteneen kummiksi meidän juttuja seurattuaan. Yksi kertoi jopa olleensa skeptinen toimintaan, mutta seurattuaan matkaamme muutti mielensä ja ryhtyi kummiksi. Jo tämä yksittäinen tarina tuntui siltä, että tännehän kannatti lähteä. Lisäksi Planilta on jo useampaan otteeseen hihkuttu iloisia uutisia: käyntejä sivuilla on ollut selvästi normaalia enemmän, kummeja on tullut merkittävästi enemmän.

HYVÄ TE!

Yksi matkasta käteen jäänyt anti oli tämä Kampista ja minusta kuvattu kummivideo. Siinä välittyy minusta hienosti matkamme fiilis.

Katsoin videon läpi varmaan viidesti tippa linssissä ja jaoin omassa Facebook-profiilissani. Varttia myöhemmin uusia kummeja oli taas kaksi lisää.

”No niin, jouduin blogimainonnan uhriksi. 3-vuotias Esther Sambiasta sai kummit Helsingistä”

Kylmät väreethän siinä menee kun miettii, että minun muutaman päivän matkani on saanut monta ihmistä sitoutumaan pitkäkestoiseen auttamiseen. Haluan kiittää teistä jokaista, joka lahjoitti euronkin matkakassaamme, tykkäsi kuvastamme, jakoi juttumme, liittyi kuukausilahjoittajaksi tai otti peräti kummilapsen itselleen. En tiedä arvaatteko ollenkaan kuinka hyvältä se meistä tuntuu! Kiitos!

Ja tiedättekö, sillä kaikella avulla on todella iso merkitys. Esimerkiksi Kamulin alueella, jossa me vierailimme, on nyt mahdollista jalkautua entistä useampien perheiden luo. Tällä lauseella on kirjaimellinen tarkoitus. Planin paikalliset työntekijät todella menevät perheiden luo kyliin, istuvat niillä samoilla jakkaroilla kuin mekin videolla ja juttelevat. Opettavat, muistuttavat, kuuntelevat ja joskus vähän tenttaavatkin.

Onhan lapset vielä koulussa? Joka päivä? Onhan kaikilla riittävästi ruokaa ja toimiihan kylään kaivettu kaivo? Perheiden luona tsekataan kaikkien oltavat, tarkistetaan ravitsemuksen tila ja kerrataan miksi ehkäisyä pitää käyttää. Perhe perheeltä koko yhteisön mahdollisuudet kehittyä kasvavat.

Perheet, joiden luona me kävimme matkamme aikana olivat Luckylle ja muille Planin työntekijöille tuttuja; he ovat käyneet täällä ennenkin. Hämmästyin itse hieman kun Lucky kyseli kuulumisia Satun kummilapsen isoisältä. Hän todella tiesi mikä perheen tilanne on ja mikä osa auttamisessa on tärkeintä! Sitä jotenkin ajattelee järjestöistä että työ on pääasiassa massaduunia; asioiden edistämistä kabineteissa, avustusrekkojen liikehdintää ja valistavien ohjeiden jakamista pamflettien muodossa. Onhan se sitä kaikkea myös mutta myös hyvin käytännönläheistä ja paikallista. On ihan hurja ajatella että tapaamiemme ihmisten kaltaisten työntekijöiden kautta Plan tavoittaa satojatuhansia lapsia ja aikuisia ja kertoo yksilöllisesti samat asiat uudestaan ja uudestaan. Ihminen ja perhe kerrallaan.

Ugandassa on muuten aika hyvä kummitilanne, sillä kummeja puuttuu enää 37. Mitäs sanotte, eikö hoidettaisi Uganda ns. jiiriin kummitilanteen suhteen? Tästä linkistä pääset liittymään juuri Ugandan lasten kummiksi.

Kummius on hyvin yksilöllistä apua. Sen lisäksi että avun saa koko yhteisö, itse kummilapsi on kunniastaan äärimmäisen onnellinen, eikä se ole pelkästään mieltä ilahduttava asia vaan aivan konkreettinen apu: Kummilasten vanhemmat ovat kertoneet, että lapset ovat muuttuneet itsevarmemmiksi ja sosiaalisemmiksi kummiuden myötä. Opettajat ja Planin vapaaehtoiset raportoivat lasten paremmasta koulumenestyksestä ja korkeammista tavoitteista eli halusta vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteensa.

Miettikääpä sitä. Te olette tehneet kymmenistä lapsista itsevarmempia, aktiivisempia yhteisönsä jäseniä, jotka kantavat mielessään joka päivä kiitollisuutta muutaman kympin kuukausimaksusta.

Kyllä kannatti.

Haluatko osallistua auttamiseen?
Ryhdy kummiksi tästä
Liity kuukausilahjoittajaksi

Lue myös:

 

Purkista hermoja stressin keskelle?

Kaupallinen yhteistyö: Rohtos Labs

Sain viestin, jossa pyydettiin testaamaan Rohtoksen tuotteita. Viestissä kerrottiin että Rohtos on

”Oululainen lisäravinnefirma, jonka kaikki tuotteet on kehitetty alunperin omiin tarpeisiin. Niillä on neljä kiinnostavaa tuotetta, jotka poikkeaa muiden lisäravinnefirmojen valikoimasta olennaisesti siinä mitä ne sisältää, ja miten ne vaikuttaa. Oisitko halunnut tsekata noi sivut, ja katsoa jos joku tuotteista olis sulle kiinnostava?”

Vastasin ammattilaisen tyyliin että en ole mikään lisäravinneihminen, mutta voinhan minä vilkaista. Sitten markkinointi teki tehtävänsä. En todellakaan edelleenkään ole lisäravinneihminen mutta enhän voinut vastustaa tuotetta joka lupaa “vähentää fyysistä ja henkistä stressiä sekä uupuneisuutta”. Pyysin siltä istumalta testiin Rauhan, koska sen lupauksia todella tarvitsen.

Toukokuussa kalenterissani on yhtä aikaa talon viimeiset päätökset, räjähtänyt budjetti, muutto ja useampi iso duunitapahtuma, projektit ja yleinen paine. Jännitti jo etukäteen tuleeko vanhat tutut ahdistuneisuuden tunteet pintaan näin hektisellä ajanjaksolla. Käsi jo valmiiksi betasalpaajapurkilla tilasin itselleni testipurkin Rauhaa.

Tajusin vasta tuotteet saatuani että kyseessä on Biohakkerin käsikirjan fyysinen jatke. Tuo kirja on mulla ollut jo tovin kirjahyllyssä mutta myönnän etten ole oikein päässyt sen imuun kiinni satunnaista selailua lukuunottamatta. En vain todella ole niitä lisäravinneihmisiä, en jaksa optimoida itseäni elämäntavoillani vaikka se eittämättä tarpeen olisikin.

Minulle kiinnostavaa onkin tämä oikopolku, jonka uudet tuotteet tarjoavat. Että ei ehkä tarvitse heti mitata omaa unta sensoreilla, laskea rasvahappoja ja tutkia sydämen sykkeen vaihteluita vaan voi täsmäiskuna varmistaa jonkin osan hallussa pysymisen. Purkkituotteilla voi myös tukea niitä muita toimenpiteitä (unta, liikuntaa ja hengittelyä) silloin kun edessä on jotain ekstrarankkaa, niin kuin nyt tämä hiton toukokuu.

Mulle ongelmana on hermosto. Viime vuosien aikana olen oppinut että sympaattinen hermostoni on helposti ylikierroksilla. Käyn täysillä, myös silloin kun pitäisi levätä. Pitkään jatkuvana se johtaa ahdistuksen tunteeseen, uupumiseen ja silloin aiemmin jopa paniikkikohtauksiin. Nyt en ole tuohon kurimukseen enää joutunut, mutta kierroksilla ne hermot vieläkin käy. Tunnistan sen jo hirveän hyvin.

Syke on vähän nopea, hengitys ohutta. Käsissä ja huulissa pistelee hieman. Silmät tuntuvat olevan todella auki. Sama efekti kuin jos vetää kofeiiniöverit. Vaikka ei olisi juonut kahvia lainkaan.

Nyt olen kahden viikon ajan syönyt ne kaksi paksua pilleriä joka aamu Rauha-purkista. En nyt sitten osaa sanoa, onko kyseessä lumevaikutus, oikeasti ne ainesosat vai keskittyminen omaan oloon mutta pakko todeta ettei sitä pistelyä, rauhattomuutta ja kireyttä ole tullut, vaikka viime viikkojen meno on ollut kaikkea muuta kuin rauhallista. Olen ollut vuoden pahimmissa paineissa, miettinyt iltaisin mitähän huomenna oikein pitää tehdä ja tarvinnut monta juoksulenkkiä pääni selvittämiseen. Silti kroppa on pysynyt rauhallisena. Viikon käytön jälkeen oli pakko miettiä, johtuisiko osa tästä rauhasta purkin ainesosista?

Rohtoksen sivuilla kerrotaan Rauhasta näin:

”RAUHAn sisältämät ainesosat auttavat kehoa tuottamaan keskushermoston välittäjäaineita dopamiinia ja noradrenaliinia, joita stressi kuluttaa, sekä laskemaan kehon kortisolitasoja ja ylläpitämään normaalia hormonaalista tasapainoa ja lisämunuaisen toimintaa.”

Oman kokemuksen perusteella olen taipuvainen uskomaan että näin on. Kroppa on pysynyt rauhallisena ja stressihormonit pois, vaikka tätäkin tekstiä kirjoitan liian myöhään illalla, tiukan stressin alla. Ei sillä, että stressiä pitäisi pillereillä hallita! Ei tietenkään. Mutta joskus on sellaisia viikkoja ja kuukausia että tietää jo etukäteen homman olevan tiukassa. Silloin voisi olla ihan hyvä ottaa vähän purkista ekstratukea.

Rauhan huono puoli on vielä tällä hetkellä kova hinta. Jos tuotetta syö päivittäin suositellun annoksen, joutuu kuukaudessa pulittamaan lähes 60€. Tämä johtuu tuotteeseen valituista kalliista raaka-aineista, laadusta kun ei ole tingitty. Hintaan on mahdollisest tulossa pientä helpotusta, sillä Rohtoksella pohditaan parhaillaan tilaajamalleja ja isompia purkkeja. Tietysti myös kysynnän kasvu auttaa, joten käykäähän kokeilemaan jos kiinnostaa!

 

EDIT: Arvonta suoritettu, voittajille ilmoitettu henkilökohtaisesti! 

Testailua helpottamaan pistettiin vielä vanha kunnon arvonta pystyyn. Viisi (5) tähän postaukseen kommentoinutta voittaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Rohtoksen valikoimista. Sieltä löytyy paremman stressinsiedon lisäksi krapulan estäjää (!), painonhallintaa ja piristettä. Mitä nyt tasapainoiseen elämään voisi tarvita! Arvon voittajan perjantaina 11.5. klo 21

VIDEO: Aikuisen naisen meikkikoulu

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti meikkikoulu biodelly

Tein teille meikkivideon.

No en kyllä tehnyt itse oikeastaan mitään. Biodellyn Miila veti minulle meikkikoulun, Laura kuvasi videon ja Vili tarjoutui herrasmiehenä editoimaan tuotoksen. Mahtava tiimi!

Näiden ihmisten ansioista alla on nyt näytillä maailman ensi-illassa Aikuisen naisen meikkikoulu, jonka tavoite on opettaa meidät kaikki paremmiksi arkimeikkaajiksi. Biodellyn Turun myymälään kannattaa mennä henkilökohtaiseen meikkikouluun jos kiinnostaa oppia lisää: Setti maksaa 90€ ja koko rahalla saa ostaa tuotteita. Biodellyn omilla sivuilla on myös tosi paljon hyviä vinkkejä.

Videon jälkeen kerron vielä sanoin, mitä itse opin. Vaikka videon käsikirjoittaja (minä) ei ole ehkä aivan yhtä kokenut meikkivideohommissa kuin tiimin muut jäsenet, toivon että saatte siitä silti paljon irti!

Mitä meikkikoulu minulle opetti?

Mulle keskeisimmät ahaa-elämykset olivat meikkivoiteen levitys ensimmäisenä sekä silmien rajaukset. Samoin se koko töps töps -meininki, eli tuotteiden levittäminen pienemmillä liikkeillä ja kerrostaen oli hyvä muistutus. Ei tosiaan kannata aina laittaa kaikkea samalla siveltimellä, hirveällä raivolla.

Silmien alle heitettiin tässä tuotetta, joka piti sekoittaa. Se oli helpompaa kuin luulin! Otan sitä kotona aina pinsettien toisella (tylpällä) päällä pienet sipaisut kummastakin, jotka levitän sitten yhteen kämmenselällä. Ei tule liikaa ja värit ei sekoitu keskenään.

Hyvinä vinkkeinä meikin sopivaa määrään on sormien käyttö ja oikean sormen valinta: käytä heikointa sormea levittämään niin saat pikkuhiljaa sopivasti. Silmänalusten peittämisessä minut yllätti se että väriä laitetaan vain silmän sisänurkkaan ja siitä alas tummaa kanjonia seuraillen, sekä alaluomen ulkonurkkaan. Ei siis koko banaania täyteen väriä!

Sitten sellainenkin itsestään selvyys tässä paljastui, että siveltimestä tulee aina lisää tuotetta kun sillä sivelee lisää. Jep, näin taitava olen ollut. Tuli hyvänä muistutuksena, että se häivyttely todella pitää tehdä puhtaalla siveltimellä ja että aika hienovaraisellakin liikkeellä saa paljon aikaan. Ja mitä enemmän painaa, sitä enemmän väriä! Ohoo!

Poskiiin heitetään väriä tricolori-teemalla: Korostusväri (eli jokin hohtava) poskiluun korkeimmalle kohdalle, poskipuna heti poskiluun alle ja varjostus (aurinkopuuterilla) kaikista alimmaksi.


valeäiti meikkikoulu video

Kulmissa vahvin väri laitetaan korkeimpaan kohtaan. Muoto on helppo tehdä: laita sivellin nenänvarteen pystyyn. Siitä kulma alkaa. Käännä sitten sivellin niin että se menee silmän keskikohdan yli, tässä on korkein kohta. Käännä vielä sivellin kulkemaan silmän ulkonurkan päältä, siellä on kulman päätöspiste.

Kulmakarvoista opittiin myös, ettei niiden tarvitse olla symmetriset. Tätä olen jo vuosikausia sanonut Insinöörille, jota minun sinne päin vedellyt viivat harmittaa! Toinen uusi oppi oli ettei tummuutta kannata tuoda liikaa sisäkulmaan, ettei se tummenna silmien alusia. Siis jos nyt jollain sellaisia sattuisi olemaan.

Vähän tähän liittyen toinen samanlainen vinkki oli silmien rajaus: Tummaa rajausta ei kannata laittaa koko yläluomelle, sillä tietyn kohdan ylittäessään se alkaa tehdä silmästä pienemmän näköistä ja tummentaa taas niitä mustia rinkuloita. Oikea kohta on silmän iiriksen (sen värillisen kohdan) reuna, eli noin kolmasosa sisänurkasta alkaen kannattaa jättää rajaamatta. Tähän olen nyt täysin siirtynyt ja tykkään kovasti vaikka alkuun tuntui oudolta jättää rajaus “kesken”!

Silmäpusseihin en muuten toiveistanne huolimatta saanut lopullisia ratkaisuja. Ainoina lieventävinä keinoina edelleen vähän suolaa, paljon vettä ja kylmät lusikat.

Kaikista paras neuvo koko meikkikoulussa oli tämä: Olet itse oman naamasi paras asiantuntija. Meikkaa se niin kuin susta hyvältä tuntuu, ei niin kuin lehdet neuvoo.

Ja mitä tulee otsikon aikuisiin naisiin, vielä kaksi vinkkiä:
1. Laita kaikkea mahdollisimman vähän, niin ei jää juonteisiin. Useita ohuita kerroksia yhden paksun sijaan.
2. Saat meikata ihan miten haluat. Helmiäiselle ei ole yläikärajaa!

valeäiti meikkivideo

Meikkikoulu tehtiin näillä meikeillä:

Pohja:
Nui Cosmetics meikkivoide 03 Taiao ja Lily Lolo silmämeikin pohjustusaine
(Psst. Nui:n meikkivoidetta on just nyt tullut lisää varastoon. Se loppuu taas ihan kohta, osta se nyt)

Silmät:
Lily Lolo luomiväri (sticky toffee), Zuii luomiväri bronze, rajaus Benecos violet, kulmat Nui Pouri

Valotuotteet:
Nui korostusvoide Hukarere, Lily Lolo Illuminator Champagne

Varjot ja poskipuna:
Lily Lolo Miami beach ja Oohlalaa

Ripsiväri: Mulle aina niin rakas Avril Volume

Kiitos miljoonasti avusta paras tiimi:
Meikkausopastus Biodelly / Miila
Kuvaus Laura Satamo / @mammarimpuilee
Editointi Vili Santala / LK Media

PS. Käy vastaamassa tähän kosmetiikan käyttöä selvittävään kyselyyn! Vastaajien kesken arvotaan 3kpl 50€ arvoisia lahjakortteja Biodellyyn.

EDIT: Biodelly meikkiarvonta!

Tanja halusi muistaa teitä pienellä kivalla ja keksi hienon arvonnan. Kommentoi alle mitä tahansa (pahin meikkimoka olisi tosi terapeuttista kuultavaa!) ja osallistut arvontaan. Yksi onnekas voittaa kaikki videossa käytetyt meikit itselleen, sopivin sävyin tietysti! Palkinnon arvo on noin 200€.
Voittaja valitaan ma 23.4. klo 21. ARVONTA TEHTY ja voittajalle ilmoitettu.

Huonoa matikkapäätä ei ole olemassakaan

Kaupallinen yhteistyö: Bazar kustannus ja Adlibris sekä Suomen Blogimedia

Siis tätä helpotuksen määrää; olen vastikään oppinut, etten olekaan tyhmä! Olenkin vain laiska ja malttamaton, huh!

Olen sellainen perusfiksu, joka pärjäsi koulussa aika pienellä vaivalla. Luistelin läpi ala- ja vielä yläasteenkin tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Vain pakolliset läksyt ja nekin viime tipassa, nopea luku kokeisiin ja riittävät numerot todistuksiin. Osasin tunnistaa tärpit ja oleelliset asiat ja niiden opettelu riitti. Kunnes tuli lukio ja asiat alkoivat olla oikeasti vaikeita, erityisesti matikka. Valitsin pitkän matikan (koska niin fiksut tyypit tekee) ja olin ongelmissa jo ensimmäisen kurssin jälkeen.

Lopulta tämä muka-niin-fiksu tyyppi joutui ottamaan ekstraopetusta, jolla sain YO-todistukseen nippanappa B:n ja itselleni loppuelämän tuomion; olen huono matikassa. Mulla ei vain ole matikkapäätä. Samaan ongelmavyyhtiin olen sittemmin niputtanut huonon suuntavaiston, olemattoman ulottuvuuksien ymmärtämisen ja ongelmat ruoanlaitossa.

Kunnes luin tämän yhteistyön puitteissa Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen – kirjan (Anne Lene Johnsen & Elin Natås, suomentanut Virpi Vainikainen, Bazar kustannus 2018) ja ymmärsin mistä on oikeasti kyse. En ole tyhmä vaan hätiköivä. Matikka on aine, jossa ei voi oikaista, ja minä olen mestarioikaisija. Napsin oleelliset ymmärrettävät asiat ja surffaan niiden avulla kokonaiskuvaan. Strategisissa töissä olenkin hyvä, koska näen kokonaisuuden yksityiskohtien keskeltä. Matematiikassa tämä ei toimi.

matikanläksyissä auttaminen

Matikka perustuu sääntöihin, joihin ei ole poikkeamia. Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa, eikä oikoteitä. Matikan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla tosi helppoa; sen kuin opettelee ne säännöt. Haasteena kaltaiselleni hätähousulle on se että säännöt pitää todella opetella sillä matematiikassa yhtäkään asiaa ei voi oppia ennen kuin edellinen on läpikotaisin ymmärretty. Ja minähän en lähtökohtaisesti halua oppia mitään asiaa läpikotaisin, koen että se on turhaa.

Paitsi että nyt mietin, voisinko kuitenkin opetella matikan uudestaan. Olisi kiva ymmärtää niitä peruspalikoita, joista maailmamme koostuu. Niinpä olen tätä nykyä jatkuvasti tekemässä itse itselleni harjoituksia, joilla saisin ne peruspalikat kohdilleen. Puhun muodoista niiden oikeilla nimillä ja mietin onko tämä kuvio yksi- vai kaksiulotteinen ja miksi.

Ymmärrä matematiikkaa -kirjan tavoitteena on tukea vanhempia, joiden lapsilla on haasteita matematiikan opiskeluissa. Meillä tilanne on hieman toisinpäin: Lapseni on matematiikassa luonnostaan parempi kuin minä. Sai onnekas isänsä matikkageenit. Parempi näin toisaalta, sillä nyt minä joudun ihan oikeasti ottamaan osaa tähän matikan opetteluun alusta asti, eli saatan jopa pysyä perässä siellä lukion vaikeissa tehtävissä.

matikan opettaminen matematiikan opettaminen matematiikan opettaminen matikan läksyt vaikeita

Kirjassa opetetaan ns. käsitemetodi, joka perustuu neljään askeleeseen: nimetään opetettava asia (tämä väri on punainen); etsitään aarteita (tuo tähän tavaroita joissa on väriä punainen); valikoidaan ja poistetaan (tässä ei ole punaista väriä); todetaan että valitussa joukossa on jotain yhteistä (näissä kaikissa on väriä punainen).

Metodi tuntuu aluksi vähän hassulta. Että onko sillä muka nyt väliä sanonko “tuo tavaroita missä on punaista” vai “tuo tavaroita missä on punaista väriä”, mutta on sillä. Juuri tässä kohtaa minä olen mokannut. Skipannut perusasioita, jotka jäävät kummittelemaan vaikeissa kohdissa epäselvinä tulkinnanvaraisina möykkyinä. Niinpä meidänkin perheessä kysytään nykyään minkä lukumäärän lihapullia otat tai mitä muotoja tässä kirjaimessa on.

Muoto, väri, lukumäärä ja kappaleet ovat tärkeitä perustuksia, joiden varaan ne derivaatatkin lopulta asettuvat. Kirja auttaa muuten myös niitä jo derivointiin edenneitä lapsia ja heidän vanhempiaan, liian myöhäistä ei ole koskaan! Kirjan opit ja neuvot ovat muutenkin aivan timanttisia kaiken opiskelun tukeen. Esimerkiksi tällä aukeamalla on monta viisautta:

lapsen matikan läksytala-asteen matematiikka

Minulle isoimpia oivalluksia oli se että ensin opitaan, sitten vasta harjoitellaan. Nerokasta! Kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen lähtee pois kun edetään näin päin. Toinen tärkeä asia oli ”Tietenkään et osaa, koska en ole vielä opettanut sitä sinulle”. Tässä otetaan vastuuta pois “tyhmältä oppilaalta” ja vaaditaan opettajalta enemmän.

Kirjan metodit auttavat minusta kaikessa koulunkäynnissä, ja matematiikassa erityisesti.

Pienenä haasteena on se, että kirja pitää lukea melko tarkkaan alusta asti, jotta opetusmetodin taustat ja ajatukset selviää. Tässäkin pitää siis jaksaa mennä pala kerrallaan eikä hyppiä “oleellisiin kohtiin”! Se kuitenkin kannattaa. Jos kirjaa alkaa tankata siinä kohtaa kun lapsi heittää kynän kiukkuisena seinään matikanläksyjen aikana, ei ratkaisuja yhteiseen tuskaanne löydy.

Tiedän, sillä yritin.

En tajunnut ekaluokkalaisen matikankirjan tehtävänantoa. Mikä hemmetin tasokuvio? Kahlasin kirjaa mutta eihän sieltä löydy lukua “tasokuviot”. Kirjasta löytyy työkalut ymmärtämiseen, ei valmiita ratkaisuja. Siksi kirja kannattaa lukea ensin itse läpi (ainakin ensimmäiset 65 sivua) ennen kuin aloitat lapsen kanssa harjoittelun. Kirja on tosi helppolukuinen ja seassa on paljon konkreettisia tarinoita ja vinkkejä, joilla hommat menee kaaliin hyvin!

Minä olen tosi iloinen, että tämä kirja päätyi meille. Mahtavaa tajuta ettei minulla olekaan huono matikkapää vaan huonot metodit! Toivoa siis on, ja lapsen auttamisen varjolla voin nyt itse vihdoinkin ottaa matikan haltuun.

(Tai ehkä tämän työn avulla pysyisin edes auttavasti sen itseäni paremmin opiskelevan lapseni perässä.)

Kirjasta löytyy ladattava lukunäyte täältä ja koko kirjan voit ostaa Valeäidin lukijoille spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) tästä (ale voimassa 31.5. asti)

Kummi on kunniavieras: vierailumme ugandalaiseen perheeseen

”Mutta eikö teitä pidätetä, jos ette ole naimisissa?”

Ugandalaisen kummilapseni Kampin isä on juuri kysynyt Lauralta, kuinka on mahdollista että me Suomessa voimme seurustella menemättä naimisiin. Kuultuaan että jotkut eivät mene koskaan naimisiin hän toteaa ”wow” ja nauraa.

plan kummiksi valeäiti
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Jos jokin hetki matkamme tuhansien hetkien tulvasta tulee jäämään mieleen, niin tämä. Ugandan-matkamme kolmantena päivänä ajamme kummilapseni Kampin perheen kotiin ja vietämme siellä monta tuntia keskustellen, lahjoja vaihtaen ja kuvia ottaen.

Keskustelu Kampin isän kanssa on harvinaista herkkua. Saada nyt istua ugandalaisen perheenisän kanssa, käydä hänen kodissaan ja tutustua heidän elämäänsä. Hän kertoo, mitä kaikkea perhe viljelee (perunaa, mangoa, appelsiinia ja kahvia) ja että perheen talo on hänen isänsä vanha.

Takanamme näkyvä talo on arvioni mukaan 8-10 neliömetrin kokoinen. Se on rakennettu täällä tehdyistä tiilistä ja päällä on peltinen katto. Lattiaa talossa ei ole, eikä ikkuna-aukkoja. Vanhemmat nukkuvat toisella puolella pienessä alkovissa patjan päällä, viisi lasta toisella puolella olkimaton ja perheen vaatteiden päällä. Vaatteet roikkuvat narussa katosta, suurin osa likaisia ja enemmän tai vähemmän rikki. Isä on virittänyt kattoon jouluvaloa pienemmän valon, joka sytytetään yhdistämällä kaksi johtoa. Katuvalojen puuttuessa sitä pientä lamppua todella tarvitaan pimeän laskeutuessa.

kummi vierailu plan valeäiti

Juuri nyt tosin on vielä kovin valoisaa, päiväntasaajan varjoton aurinko porottaa niskaani kun istumme pienillä penkeillä ja vertaamme elämäämme eri puolella maapalloa.

Puhumme isoista asioista; arvoista ja tavoista. Puhumme kunnioituksella ja kysymme puhtaasta uteliaisuudesta. Minkä ikäisenä mennään naimisiin ja miksi, kuinka monta lasta yleensä saadaan ja mitä iltaisin tehdään (meillä harrastetaan, täällä haetaan vuohet kotiin tai pestään astiat)? Kampin isä kysyy paljon ja puhuu vielä enemmän. Hän kertoo olevansa todella kiitollinen kummiudesta ja pyytää meiltä kummeilta neuvoja kuinka heidän yhteisössään saataisiin vietyä lapset kouluun, vaikka välimatka on pitkä ja kotiviljelmillä paljon töitä. Vastuu painaa kovaa harteilla tässä kohtaa. Kuinka valita sanansa oikein, ettei ainakaan loukkaisi tai antaisi jotain tosi tyhmää neuvoa?

Selviämme Satun hyvällä vastauksella eteenpäin. On meidän vuoromme kysyä heidän perheestään. Kampin isä ja äiti tapasivat 16- ja 17-vuotiaina. Kampin isä kertoo nauraen että hän löysi unelmiensa naisen ja vei tämän heti naimisiin ”ennen kuin joku muu nappaa hänet”. Aika tavallinen rakkaustarina, paitsi että tämä pari odottaa jo kuudetta lastaan, eikä mittarissa ole vielä edes 30 ikävuotta.

Isä kyselee meiltä maanviljelystä Suomessa. Häntä hämmästyttää kummallisen naimattomuutemme lisäksi se, ettei meillä Suomessa oikein kasva muut kuin juurekset kylmyyden takia.

”Meillähän on täällä sitten asiat paljon paremmin kun voimme kasvattaa muutakin kuin perunaa!” Isä innostuu.

Kaikki on suhteellista, mietin kun katselen ympärilleni. Tämä perhe tekee ruokansa avotulella ja kylpee soikkoon kannetussa vedessä. Vessahommista en tiedä. Ovatko asiat hyvin?

plan kummiksi valeäiti

Perheen toiseksi vanhin lapsi, 10-vuotias kummilapseni Kampi, vaikuttaa melkoisen ihanalta pieneltä tytöltä. Alun ujostelun jälkeen Kampi on päässyt fanimoodiin. Hän hakeutuu ihan viereeni aina mahdollisuuden tullen. Kävelemme yhdessä pihan ympäri ja hymyilemme toisillemme. Haastattelussamme Kampi kertoo lempiaineekseen koulussa matikka, koska on siinä hyvä. Kampi kertoo haluavansa isona lääkäriksi ja minä kehun iloisena vaativaa valintaa. Koulussa Kampilla on paras ystävä, Rachel. Kuulemma parhaan ystävän tunnistaa siitä, että he jakavat keskenään kaiken. Siis ruoan, jos toinen on sattunut sellaista saamaan, tai vielä harvinaisemman herkun, rahat.

Haastattelun lopussa Kampi yllättää minut. Häneltä kysytään miltä hänestä tuntuu tavata Hanne, kumminsa. “Inno” hän vastaa, joka on suunnilleen suuren ilon ja onnellisuuden sana. Kampi jatkaa olevansa todella onnellinen minut tavatessaan ja siinä perheensä edessä sanoo että lähtisi vaikka heti mukaani Suomeen jos vain saisi.

Naurahdan hermostuneena ja hymyilen edelleen Kampille. Kiva kuulla, minustakin oli mukavaa tavata sinut, soperran takaisin vaikka päässä juoksee monta ihan erilaista ajatusta. Lähinnä siitä miten epäreilu maailmamme on.

plan kummiksi valeäiti

plan kummiksi valeäiti

valeäiti plan kummiksi

Kummina autetaan yhteisöä ja perhettä

Tajuan mistä kummiudessa on kyse, kun istumme pihalla. Ytimessä on sitoutuminen, puolin ja toisin. Minä kummina sitoudun tukemaan tätä koko yhteisöä pitkään, Kampin perhe kummilapsen vanhempina sitoutuu käyttämään saadun avun parhaalla tavalla hyödykseen.

Plan on juuri aloittanut tässä yhteisössä työskentelemisen, joten tekemistä riittää vielä. Koulu, jossa vierailimme on saanut Planin tukea vasta vajaan vuoden. Sinne on ehditty rakentaa ovi tyttöjen vessaan sekä väliseiniä luokkiin ja kouluttaa muutama varhaiskasvatuksen opettaja, mutta ylimääräiset avustajat, koulupuvut ja menkkakerhot ovat vielä kaukana. Antamanne kirjat ja vihot päätyivät muuten sekä Kampin että siskonsa käyttöön!

Kampin perhe tulee saamaan minun ja muiden kummien rahoilla vielä paljon tukea koulun kehittämisen kautta, ehkä täälläkin tehdään pian kestositeitä pihalla. Koulutuen lisäksi kummiperheiden alueille kaivetaan usein kaivo tai hoidetaan mattoja taloihin lattiaksi. Kummirahoilla tuettuihin yhteisöihin tuodaan myös tarvittaessa lääkärin palveluja. Suoraan rahaa ei kenellekään anneta, sillä raha ei tue pitkäaikaista omavaraisuutta. Sen sijaan kummirahoilla rakennetaan koulua, koulutetaan opettajia, opetetaan ehkäisyä tai vain valvotaan että lapset pääsevät kouluun.

plan kummiksi valeäiti

Kummilapsena oleminen on suuri kunnia. Koulussa käydessämme koko luokka taputti Kampin kunniaksi, sillä hänen ansiostaan koululla oli arvostettuja vieraita ja uusia kyniä, kirjoja ja vihkoja. Nyt Kampin perhe on päivän juhlan aihe. He saavat meiltä laatikollisen peruselintarvikkeita ja Kampi vielä uuden repun. Se on aika ylimitoitettu yhden lyijykynän ja muistivihkon kantamiseen, mutta on se ainakin paljon parempi kuin monella lapsella käytössä oleva muovipussi tai naru vyötärön ympärillä.

Me saamme koko vadillisen appelsiineja perheen omista puista ja monta lämmintä kättelyä.

Minä olin ennen tapaamistamme todella passiivinen kummi. Maksoin kiltisti sen 30€ kuussa, koska tunsin syvän piston omatunnossani jos maksu meinasi unohtua. Tiesin, että jossain on tyttö nimeltä Kampi, joka odottaa minun tukeani. Nyt en enää jätä kummiuttani pelkän rahan varaan, vaan aion jatkossakin aktiivisesti moikkailla Kampia Planin sähköisten palveluiden kautta.

Kohti seuraavia kummilapsia

Lyhyt vierailumme on tehnyt syvän vaikutuksen minuun, mutta myös Kampin perheeseen. Perheen isä kaappaa yhteiskuvaamme varten minutkin kainaloonsa ja paljastaa ”Minua vähän jännitti kun kuulin että valkoiset ovat tulossa kotiimme kylään. Mutta nyt näen että olette ystäviä, kiitos.”

Kättelemme vielä kerran (tai siis neljä: Ugandassa kättelyyn kuuluu melko monta asennon vaihtoa, jotka tässä vaiheessa jo osaamme) vuolaasti kiitellen puolin ja toisin, me halaamme Kampin kanssa ja vilkuttelemme vielä pitkään auton ikkunasta.

Kotimatkalla suunnittelen jo seuraavaa kummikirjettä Kampille, ja mietin olisiko meille mahdollista tuoda tätä samaa hyvää vielä isommalle joukolle ottamalla toinenkin kummilapsi. Olisi.

plan kummiksi valeäiti

Kuinka ja miksi Plan-kummiksi

Kummina rahasi ohjautuvat suoraan kummilapsesi yhteisöön konkreettisena apuna: perhettä tavataan ja yhteisöön hoidetaan perusasiat kuntoon juomakaivoista terveydenhoitoon. Kummilapsien koulunkäynti turvataan rakentamalla tai remontoimalla kouluja ja varmistamalla että koulureitti on turvallinen. Köyhimmille perheille annetaan myös ravintoapua tai autetaan koulumaksuissa, jollei lapset muuten pääsisi kouluun.

Plan-kummina oleminen tarkoittaa sitoutumista 30€ kuukausimaksuun. Jos maksu on sinulle liikaa, voit myös ryhtyä kuukausilahjoittaksi, jolloin rahasi ohjataan kaikkeen Planin tekemään työhön ohjelmamaissa, sisältäen mm. Valtiotason vaikuttamisen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän työn.

Kummiksi voit ilmoittautua suoraan tästä linkistä, eikä se oikeasti vaadi sinulta muuta kuin sitoutumisen kuukausilahjoitukseen. Kaikki muu (kirjeet, tapaamiset) on ekstraa, josta kummilapsesi tulee toki todella iloiseksi, mutta jota kukaan ei sinulta vaadi.

valeäiti kummi plan

Kaikki kuvat paitsi #2: Plan / Mikko Toivonen

Lue myös: