Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sushi En Finland – Suomen uusin ja stressaavin sushiravintola

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Blue Dragon ja Suomen Blogimedia

Kävi niin, että eräänä lauantai-iltana aika tuntui tulleen.

Pari edellistä viikonloppua eivät olleet sopivia. Olin vähän yrittänyt, mutta Insinööri torppasi joka kerta. ”Joo tää ei muuten sitten ole se päivä.” Väitti minun olleen riittävän pahantuulinen jo ilmankin.

Nyt olin kuitenkin tuijottanut laatikkoa jo monta viikkoa, sen ilkkuessa minulle työhuoneen perimmäisestä nurkasta ettet todellakaan osaa. Muistatko, yritit kerran ja se oli vaikeaa! Tuli ihan överitkin!

Mitäpä siitä että siitä kerrasta oli kymmenen vuotta aikaa ja silloin mukana oli aika paljon viiniä – se ei helpottanut muistaakseni koordinointia. Silti, en varmasti osaa nytkään – vaikka välineet kieltämättä oli kohdillaan.

Mutta tämä lauantai. Se oli sellainen että Insinööri meni ja osti kaikki kalat ja pakkohan se oli tehdä.

Sushia. Itse. Kotona. Lasten kanssa.

sushia kotona

Jotta stressihermoni saatiin sopivalle taajuudelle, päätin myös sillä yhdellä samalla kerralla ottaa kaikki yhteistyöhön sopivat kuvat, valmistaa itse japanilaisen munakkaan ja improvisoida Kalifornia-rullat Kettusten tyyliin.

Yksi kolmesta onnistui, voit itse arvella mikä. (Vinkki: valmiista sushista ei ole kuvia).

Kyllä tässä on nyt vähän katsottava peiliin ja todettava, ettei päivän suoritus ollut ihan parasta antiani. Puristin rattia vähän liian tiukasti ja ojaanhan se meinasi välillä kaartaa. Onneksi kuitenkin tiimi toimi ja varusteet oli kunnossa, joten tapahtuma oli kaikkinensa onnistunut.

sushia kotona sushia kotona sushi kotona itse tehty sushi

Lapsikokit hoitivat nähdäkseni homman melko lailla täydellisesti kotiin. Pyörittivät, pilkkoivat ja asettelivat keskittyneesti, eivätkä häiriintyneet silloin tällöin naaman tai käsien eteen työnnetystä kamerasta. Kestivät jopa sen, että eräällä kuvaajalla viipyi aina se lisäriisin annostelu hiukan pidempään. Olivat kuuntelematta kun joku vaikeroi aika ajoin kaikesta tästä sotkusta.

Tekivät sushia itse sillä tavalla kuin 90% ihmisistä tekisi, iloisesti hommasta nauttien.

Illan mieskokki suoritti hänkin oman tonttinsa mukisematta ja virheettömällä suorituksella. Kalatiskiltä sushia varten erikseen ostetut kalat olivat pian nigirisopivasti ojossa ja käsi myös – hänkin odotteli sitä riisiä ihan pari kertaa.

Yritä siinä nyt sitten ottaa kuvia kun koko perhe huutaa jonkun riisin perään.

itsetehty sushi sushia itse sushi kotona sushia itse

Teimme sushia itse kotona. Lasten kanssa. Jäin henkiin kertomaan tarinan. Kokeilun kokonaisarvosanaksi annan 4/5: Perhe piti tapahtumasta kovin eikä tässä nyt kukaan vallan romahtamaan päässyt.

Ajoittainen riisitahma, avokadomössö ja epäsäntilliset pyörylät meinasivat toki välillä hieman salvata jonkun kontrollifriikin hengen, mutta tätä toisaalta korvasi äärimmäisen halpa tonnikalanigiri ravintola-annoksiin verrattuna sekä verrattoman hieno menu vastanimetyn ravintolamme (Sushi En Finland) pöydässä.


Lapsistatisteille on annettava päivän erikoismaininta. He eivät lainkaan pahastuneet vaikka ruoka myöhästyi minuutin, pari (130) ja maistoivat reippaasti kaikkea tekemäänsä. Pitivät jopa maistamastaan! Söivät ns. koko rahan edestä, joka ei onneksi kauheasti ollut – iso tonnikalakasammekin maksoi yhteensä 7€.

sushia lasten kanssa sushia itse

Japanilaisen munakkaan tein yllättävän näppärästi tämän vaikealta vaikuttavan ohjeen mukaan Blue Dragonin miriniä ja soijaa käyttäen, mutta siitä tuli vähän letunmakuista – uudella kierroksella vähentäisin sokeria reippaasti. Tosin, ei letuissa ole kyllä sillä tavalla mitään vikaa.

Korjaan: teimme myös lettunigirejä, ks ohje yllä!

Riisin teimme pakkauksen mukaan pienen suukopun saattelemana joten ehkä emme sitten tehneetkään sitä pakkauksen mukaan. Teimme sitä tupla-annoksen (hyvä!) mutta sekoittelimme sitä kinastellessamme liikaa (huono!) ja lopputulos päätyi olemaan hyvinkin alle optimin.

Ketun spesiaali kaliforniarulla ei toiminut. Vinkkinä: Jos laittaa rullaan ainesosaa mistä ei pidä, voi olla ettei edes sen kutsuminen sushiksi paranna makuja. Mutta kokeile sinä: heitä mihin tahansa vähän majoneesia, salaattia ja kevätsipulia! Kyllä toimii! (surimipuikot ei. ynh)

Ensi kerralla lupaan tsempata. Kaikessa.

sushia kotona

P.s. Kuka tulisi meille sushi-illalliselle? Se on hurjan hauskaa ja helppoa! Ilman minua!
P.p.s Jos uskallat minusta huolimatta tehdä sushia, Blue Dragonin sivuilla on paljon hyviä vinkkejä ja kaupasta saa niitä elämää helpottavia välineitä.

Pakasta, paahda ja pihistele – laiskempi kokki tekee vähemmän ruokahävikkiä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia

IPCC ilmastoraportti  tuskin on enää teistä kenellekään uusi asia, te olette niin valveutuneita. Ehkä teillä jo vähän kuristaa kurkkua kun ajattelette ilmastoa, kuumuutta ja seuraavia sukupolvia? Niin minullakin.

”Peli ei ole vielä pelattu. Mutta aikaa vitkutteluun ei enää missään tapauksessa ole ”
– Lainaus Ylen artikkelista, johon linkattu ylempänä

Onneksi meillä on oikeasti monta tapaa vaikuttaa. Ensimmäinen on tietysti äänestäminen, sillä iso osa näistä asioista vaatii valtiotason muutoksia. Sääntelyitä, veroja, kannustimia ja pakkoja. Mutta yksilötasolla voi tehdä paljon muutakin kuin vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Lyhyenä listana omat teot kannattaa tsekata näiltä osin:

1 Sen mitä ostat, sen pidät (korjaat ja kunnostat, käytät ja huollat).
2 Syö enemmän kasviksia eli vähemmän lihaa (siihen vinkkejä tässä aiemmassa tekstissä)
3 Mieti miten liikut: harkitse yksityisautoilua joka ikinen kerta.
4 Tsemppaa ruokahävikin kanssa.

Viimeinen kohta, ruokahävikki – on yllättävän isossa roolissa ilmastonmuutosasioissa. Jopa 30% kaikesta maailmassa valmistetusta ruoasta menee hävikkiin, eli muuttuu taas uusiksi kaasuiksi maapalloa lämmittämään (ellei sitä saada biomassaksi talteen, mutta se ei vielä mene niin). Eikä pelkkä jäte ole ongelma.

Otetaan talvella ostettu kirsikkatomaatti esimerkiksi: Se on kasvatettu joko jossain kaukana paljon vettä käyttäen, tai kasvihuoneessa vettä ja energiaa paljon käyttäen. Se on pakattu (muoviin, joka on itse asiassa tärkeä asia ruokahävikin minimoinnin kannalta!) ja kuljetettu (usein fossiilisella) polttoaineella ruokakauppaan, josta sinä olet sen hakenut todennäköisesti jollain päästöjä tuottavalla kulkuneuvolla, bussilla tai omalla. Ketjussa on jo neljä ilmastoa kuormittavaa kohtaa, ja viides tulee sieltä omasta bioroskiksesta.

Vaikka kaikki tuottajat alkaisivat Knorrin tuottajien tapaan kasvattaa vihanneksia vastuullisemmin vaikkapa vähentämällä veden käyttöä, syömättä jäänyt tomaatti on silti hankala ilmaston kannalta. Se on kasvattanut itselleen ison jalanjäljen, joten se on parempi myös syödä.

ruokahävikin vähentäminen

Parastahan tietysti olisi, että me kaikki kasvattaisimme omat tomaattimme omalla mullalla jonka omista jätteistämme teemme. Mutta koska emme elä Disney-elokuvassa, me voimme lähinnä tsempata sen kanssa ettei se vaivalla tuotettu tomaatti mene hukkaan.

Meidän perhe elää monella tavalla hirvittävän epäekologisesti. Meillä on kaksi lasta, iso talo johon on uponnut paljon ilmastokuormaa, diesel-auto, ihan liikaa uutta kamaa ja lennämme vuosittain. Vaikka auto on menossa vaihtoon heti kun rahat riittää ja tavaroissa kuri on tiukka, on jalanjälkemme ihan liian painava.

Yksi asia, jossa olemme vähän vahingossa onnistuneet on ruokahävikin pieni määrä. Kyllä sitä tulee, mutta luulen että keskimääräistä vähemmän. Hirveän harvoin joudun muuta kuin kuoria tai lasten lautasten viimeisiä lusikallisia heittämään pois. Tämä ei ole sen ansiota että olisimme jotenkin tosi hyviä ihmisiä, vaan oikeastaan johtuu siitä, että olemme laiskoja ja vähän kehnoja kokkeja. Koska en inspiroidu ruoasta ja osta kaupasta jotakin tehdäkseni siitä “jotain ihanaa”, ei ne tekemättä jääneet ihmeet jää jääkaappiin homehtumaankaan. Pääasiassa jääkaapppimme on tosi tyhjä, sillä siellä on aina vain jonkin tietyn aterian ainekset.

En siis oikeastaan heräteshoppaile ruokaa, vaan ostan aina tarpeeseen.

Tämä osa ruokahävikin vähentämisestä menee minulta suorastaan huomaamatta, mutta teen paljon myös tietoisia valintoja. Tässä omat vinkkini kootusti, otan tosi mielelläni teiltä lisäajatuksia siihen!

ruokavinkit lapsiperhe

Vasemmalla näkyvät kaverit olivat päässeet pehmentymään, joten laitoin ne tuoreiden ystäviensä kanssa paahtumaan.

Suunnittele. Pidä tuoreruokavarannot (hedelmät, kasvikset, liha) aina minimissä. Osta vain seuraaviin aterioihin käytettävät ainekset ja mieti oikeasti, tuletteko sinä viikkona syömään ne. Ruokaostosten suunnittelu tuntuu aluksi työläältä mutta oikeasti säästää sekä rahaa että aikaa.

Turvaudu tuttuihin ruokiin. Suunnittelua helpottaa jos teet itsellesi listan kaikista ruoista, jotka syntyvät vaivatta. Tein sen kerran ehkä kuusi vuotta sitten ja se kantaa edelleen! Listalta sitten valitset aina vaikka kolme per viikko tehtäväksi. Tässä Keltaisen talon reseptit -lista, jossa todella monta hyvää kasvisruokaa resepteineen (kiitos Periaatteen Nainen tämän vinkkaamisesta!) ja täältä löydät mun ja lukijoiden luottoreseptejä lisää.

Jos et jaksa suunnitella, voit muutamalla kuiva-aineella ja pakastettavalla tavaralla varmistaa että ruokaa voi valmistaa silloinkin kun kukaan ei ole muistanut käydä kaupassa ja edessä todellakin on tyhjä jääkaappi. Osta kuiva-ainekaappiin esimerkiksi valmiit Lasagne-setit (Knorrilla on kaksi eri settiä, jossa kastikkeetkin valmiina) ja laita pakkaseen soijarouhetta. Näistä pystyt loihtimaan milloin vain sopivan ruoan. Hernekeittoakin kannattaa aina olla kaapissa!

arjen pikaruoka

Tähän upposi vähän vanha mozzarella, melkein nahistuneet tomaatit ja viimeisen päivän jauhelihat.

Leipä on yksi isoimmista ruokahävikin aiheuttajista, joten niissä isoin vinkkini on että älä pidä esillä tuoretta leipää, ainakaan paljon. Pakasta! Ruispaloista tulee ihan sairaan hyvää kun ottaa pakkasesta ja sitten lämmittää ne leivänpaahtimessa puolikkaat edelleen toisissaan kiinni. Myös kokonaisia leipiä voi huoletta pakastaa. Leipään liittyen toinen vinkki, jonka Laurakin oli huomannut: älä piilota leipiä, jotta et unohda syödä niitä.

Pakastaminen kaiken kaikkiaan on todella suositeltavaa. Me jäädytämme lähes kaiken: leivät, lihat, valmiit annokset, pankkitilit..ei kun se liittyikin ihan toiseen asiaan. Unohtakaa.

Jos erehdyit kuitenkin ostamaan jääkaappiin vaikkapa kauden juureksia “joista sitten teet jotain ihanaa” mutta huomaat ettet olekaan mikään oman elämäsi Gastronaatti, paahda. Paahda kerralla kaikki kohta huonoksi menevät kasvikset ja käytä niitä keittoihin tai pastakastikkeeseen.

Muutenkin kohta huonoksi menevän ruoan kanssa kannattaa toimia niin että valmistat sen osittain ja sitten pakastat. Samana päivänä vanhenevat lihat voi aina paistaa ja valmistaa kastikkeeksi ja laittaa sitten pakkaseen. Muista merkata nyssykkään mitä siellä on ja milloin se meni pakkaseen, mustasta laatikosta kukaan ei koskaan sulata itselleen ruokaa.

vanhat salaatinlehdet

Tämän jääkylpyvinkin nappasin talteen WTD Natalta ja se toimi! Taas jäi yksi ruoka heittämättä pois

Milloin ne tavarat sieltä jääkaapista sitten vanhenevat? Hyvin, hyvin harvoin silloin kun pakkaus sanoo. Älä tuijota päivämääriä vaan tutki ruokaasi – haistele, katso väriä ja maista. Tiesitkin ehkä että jogurtti säilyy hirvittävän pitkään parasta ennen:in jälkeen, mutta sama pätee oikeastaan kaikkeen. Viimeinen käyttöpäiväkään ei ansaitse kunnoitusta jos aistisi sanovat että ruoka on vielä ok.

Pahinta hetkeen oli todistaa vierestä kuinka työkaveri heitti koko paketin pinaattilettuja bioon epäröimättä koska päiväys oli mennyt – vielä kamalampaa on se että pyynnöstäni toinen paketti armahdettiin mutta en ehtinyt syödä sitä ja siellä se nyt vieläkin majailee. Epäilemättä jo homeessa. Sniff.

Älä tee uutta ruokaa ennen kuin vanhat on syöty. Ruokahävikin vähentäminen tarkoittaa meillä sitä, että joskus syön lauantai-iltana vanhenevaa makaronilaatikkoa vaikka kuinka tekisi mieluummin ihanaa tuoretta risottoa. Jos valmistan uuden ruoan, on melkein varmaa että vanha jää lopulta syömättä.

Jatkojalosta! Ison osan ylijäämäruoista voi käyttää vielä johonkin muuhun. Pastakastikkeesta tulee helposti pizzaan tai tacoihin täytettä, ylijääneet perunat ovat spydäri in the making tai espanjalainen munakas, ylijäänyt riisi on mitä parhain Fried Ricen pohjaksi.

Anna naapurille. Jos tiedät että teillä jää jokin asia syömättä, tarjoa sitä vaikka naapurille kun se on vielä hyvää. Maailmalla tähän on olemassa jo palveluitakin, toivottavasti niitä rantautuu vielä lisää Suomeenkin.

Lounasbuffat ovat iso ruokahävikkiansa. Katso ettet syö silmilläsi.

Ruokahävikkivinkkejä on listannut myös Mamma Rimpuilee ja Nata WTD (siellä oli paljon hauskoja nippelivinkkejä!), mutta kiinnostaisi kuulla vielä lapsiperhekollegoilta mitä vinkkejä teillä on. Knorr palkitsee kaikkia keskusteluun osallistuneita, eli jos kommentoit alle omien vinkkiesi kanssa osallistut arvontaan, jossa voit voittaa 4kpl Knorrin Vego-aterioita.

Arvontaan voit osallistua täällä blogissa tai tekstin FB-jaossa, voittaja arvotaan jo 2.11. joten kommentit äkkiä kehiin! Arvonnan säännöt täällä.

knorr vego

Lue myös:

 

Kokemuksia Gymi tunneista ja syysleiristä!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Gymi

Olen vaihteeksi kateellinen lapselleni.

Syyslomaviikolla vein Ykkösen joka aamu REDIn uudelle Gymi-salille, heitin sille hirveän määrän ruokaa jääkaappiin ja lähdin itse töihin. Siellä minä sitten istua tökötin kahdeksan tuntia samalla kuin likka pääsi vetämään Parkouria, käsilläseisontaa ja volttiharjoittelua.

Toinen meistä oli iltaisin rättipoikkiväsynytonnellinen urheiltuaan tuntikaupalla, ja toinen rättipoikkiväsynytkiukkuinen tuijotettuaan ruutua. Tasan ei käy onnen lahjat.

Hieman kateellinen olen myös siitä, että lapsi on löytänyt harrastuksen joka selvästi innostaa ja on vienyt mukanaan, tästä olen kivasti myös Kakkoselle kateellinen. Ilmoitimme kummatkin lapset Gymin syyslukukaudelle jo hyvä tovi sitten ja he ovat käyneet siellä nyt jo monella varsinaisella tunnilla tämän leirin lisäksi. Juuri nyt uskallan toivoa, että tämä olisi vihdoin se harrastus, joka jää vakituisesti perheeseemme, niin hyvältä se tuntuu minustakin!

Gymi on Suomessa kehitetty lasten ja nuorten liikuntakonsepti, jossa yhdistellään montaa eri tyyppistä taitoliikuntaa ninja -radoista voimisteluun, kässärikouluun, sirkukseen ja joogaan. Urheillaan leikinomaisesti, mutta kunnianhimoisesti. Tähän astisen kokemustemme mukaan Gymissä parasta on pienet ryhmät ja ammattitaitoinen ohjaus. Salilla ei samaan aikaan sekoile muita ryhmiä, ja REDIn sali ainakin on tosi hallittavan kokoinen. Lapset käyvät nyt sunnuntai-iltaisin yhdessä Gymi-tunnilla, jossa treenien sisältö vaihtelee kolmen viikon välein.

Kumpikin on ollut todella fiiliksissä! Taitoliikunta on ennenkin meidän perheessä ollut tykätty, mutta nyt tämä vanhempien lasten ryhmä, jossa on vähän lapsia ja erittäin hyvä (ja kuulemma tosi kiva) ohjaaja on selvästi kova juttu. Kumpikin selittää aina iltaisin suu vaahdossa kuinka makeeta on ollut oppia monkey, lazy ja monta muuta temppua, joita minä en a) ymmärrä ja b) ehkä uskaltaisi kokeillakaan.

Lapsilta parkourkin kuitenkin sujuu luontevasti, hauskasti ja leikinomaisesti. Kunto kohisee, taidot kasvaa ja aivot saavat haastetta.

Olin itse yhdellä tunnilla katsomassa ja mieli teki sanoa opettajan alkuintron jälkeen ääneen että ohhoh, aika vaikeita juttuja, mahdattekohan te uskaltaa noita kokeilla. Onneksi en sanonut sillä niin vain kumpikin siellä koko tunnin ajan ähisi, hikoili ja teki kaikkensa, niitä vaikeitakin temppuja onnistuneesti tehden. Jokaisen tunnin jälkeen ne ovat selittäneet kahta kovempaa miten hyvin tällä kertaa meni ja mitä kaikkea nyt oppi.

Se käsin kosketeltava liikunnan ja itsensä ylittämisen ilo on aivan mahdottoman ihanaa katseltavaa!
Jos jotain kadun niin sitä miksi en laittanut Kakkosta samalle leirille syysloman ajaksi. Olisi ollut yksi paikka vähemmän viedä ja hakea ja olisi sekin saanut urheilla päivät läpeensä. Onneksi seuraava oma tunti ei ollut monen päivän päässä.

Tietoa Gymistä ja tunneista

Gymillä on salit Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella ja Valkeakoskelle. Tunnit maksavat kertamaksuna parikymppiä ja kausimaksuna alkaen 110€ (meidän lastemme kausi maksoi 249€ / lapsi). Synttärit 12 osallistujalle ovat 249€. Lisäksi Gymi myy itse suunnittelemiaan huonekaluja koteihin.

Tunteja on lapsille ja aikuisille, monenlaisille eri ikäryhmille. Tunneille voi osallistua myös kertakäynnillä, mutta tietysti kokonaiselle kaudelle ilmoittautumalla mahtuu aina varmasti mukaan. Päiväleirejä on 6-13-vuotiaille aina koulujen loma-aikoina. Ykkösen leirillä oli lapsia koko ikäkirjon edestä ja se meni tosi hyvin. Jokainen urheili omien taitojensa mukaan ja päivittäisen lepohetken aikana kaikilla oli itselleen sopivaa tekemistä. Leirillä oli mahdollista olla 8.30-16.30, mikä oli iso helpotus meidän töiden järjestämisen kannalta!

Huomasin myös tätä juttua kirjoittaessani että Gymillä on myös iltapäiväkerho koululaisille, tämä olis ihana Kakkoselle ensi vuonna jos saisin sen sinne jotenkin toimitettua!

Tämän syksyn jatkan vierestä ihastelua ja kuskailua. Pitää varmaan itsekin jotain tuntia kokeilla ennen kuin lasten habat kasvaa omaani vahvemmaksi (ketä tässä huijataan, meni jo).

Lue myös:

Kokemukset luonnonkosmetiikasta vuoden jälkeen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Biodelly ja Suomen Blogimedia

Tätä kirjoittaessani siitä on tasan vuosi kun kerroin teille Biodellystä ensimmäistä kertaa. Se vähän jännitti, mietin onko minusta “meikkibloggaajaksi”.

Kaikki Insta storyni nähneet tietävät että todellakin on – teen aivan uskomattoman ammattitaitoisia meikkejä itselleni!

Eli en. Mutta ehkä se on ollut hyvä! Minä olen saanut olla aivan oma itseni meikkimokailujeni ja rasvadorkailuni kanssa, ja mitä ilmeisemmin se on toiminut myös teille. Vuoden aikana on tullut tosi kivasti palautetta että olette löytäneet hyviä uusia tuotteita itsellenne Biodellyn valikoimasta.

Myyntikin on kasvanut, mikä on aivan todella siistiä koska Biodellyä pyörittää kuitenkin kolmen lapsen äiti ihan omilla voimillaan. Mahtavaa, kiitos!

Itse olen löytänyt paljon uusia, ihania tuotteita. Alan jopa vähän olla se sellainen putelihifistelijä, jonka tekisi mieli jatkuvasti kokeilla jotain uutta. Näin kauppiasurani* vuosipäivän kunniaksi ajattelin kertoa miten oma kosmetiikan käyttöni on muuttunut!

Luonnokosmetiikan käyttö ylipäänsä

Alan olla vähän uskovainen. Olen edelleen mielelläni sekakäyttäjä, mutta koska kaikki käyttöön jääneet tuotteet ovat olleet yhtä hyviä kuin parempia kuin synteettiset, en näe syytä miksi ostaisin enää synteettisiä kun voin ostaa myös luonnonkosmetiikkaa.

Uskon että nämä tuotteet ovat sekä minulle että ympäristölle parempia, ja vuoden aikana olen totaalisen jumaloitunut Tanjasta ja tavasta, jolla Biodellyyn tuotteet valikoidaan. Tiedän, ettei sinne pääse huonoja tuotteita. Sitten on tietysti eri asia aina löytää itselle sopivat tuotteet, ja se on kieltämättä ollut välillä hankalaa.

Mutta: jos tämä Biodelly-yhteistyö yhtäkkiä loppuisi kuin seinään (jos ne esim näkee ne mun Insta storyt ja ymmärtää virheensä), jäisin silti Biodellyn asiakkaaksi.

Valeäiti meikitön

Naamalevitteet

Vuoden aikana olen ainakin oppinut ettei rasvoja saa kutsua rasvoiksi. Kutsutaan niitä siis levitteiksi.

Mun on ollut hieman vaikeaa löytää sopivia ras- levitteitä, koska naamani on herkkää sorttia. Kiukustuu aina jostakin ja on tosi kuiva. Lovely dayn tuotteet ehdin julistaa maailmankaikkeuden parhaiksi asioiksi, kunnes naamani päätti olla suostumatta niihin. Annoin ne siis kaihoten työkaverilleni, joka lopetti niiden myötä meikkivoiteen käytön. Niin hyviä ne levitteet on. Enkä minä niitä saa.

Naturativin tuotesarja on sopinut mulle hyvin, ja viimeisin kokeilu Naturativ Päivävoide 40+ (40+! APUA!) on tosi mukava iholla. Harmi vaan että se haisee – siis tuoksuu – aivan todella kamalalta mun nenään. Onneksi tuoksu haihtuu tässäkin nopeasti, niin kuin aina luonnonkosmetiikassa.

Paksut ruusuvoiteet ovat olleet ihan parasta talvella koppuraisen ihon kanssa, ja sekä Flow:n että Lovely Dayn öljyt ovat jääneet käyttöön vakituisesti. Silmänympärysaineista en osaa päättää suosikkia, mutta ehkä vähiten silmiäni on ärsyttänyt tässäkin Naturativin seerumi. Se vain on aika ohut, joten olen päätynyt ostamaan lisää Madaran Smartia. Nyt testissä oleva Mossa on sekin kiva! Mutta mitä hittoa, siinäkin lukee ”wrinkle soothing”. Aaaaaargh! Olen vanha!

Huulirasvat on kaikki ihania.

iho kuivuu talvella

Muut naama-asiat

Meinasin sanoa että seerumeita en oikein vieläkään jaksa käyttää (RIP se Lovely day, ai että se oli ihanaa kamaa) mutta Lue:n seerumi on kyllä kohta tyhjä. Ehkä olen siis sittenkin siirtynyt myös seerumin käyttäjäksi.

Kasvovedet olivat mulle toki muutenkin uusi juttu, mutta niistä parhaimmaksi käyttöön jääneeksi nostan Naturativin Ruusuveden. Me biodelly-muijat (kuten itseämme hassunhauskasti kutsumme) tykkäämme sanoa että se on niin hyvää kasvovettä, että poistaa vitutuksenkin. Kokeile ite!

Naturativin toinen kasvovesi on myös hyvää mutta se ei tule suihkepullossa. Tosin! Tästä sain loistovinkin Biodellyn Iinalta: aineen voi kaataa johonkin toiseen suihkupulloon! Nerokasta.

Luén puhdistusjauhe on sellainen jota ajattelen iltaisin juuri ennen nukahtamista. Niin ihanaa se on.

Naturativin puhdistusmaidosta mulla on menossa toinen purkki (vuoden aikana! Riittoisaa). Ei lisättävää!

valeäiti meikkivideo

Meikit luonnonkosmetiikasta

Meikit ovat kaikki vaihtuneet luonnonkosmetiikkaan, huulipunaa lukuunottamatta. Tuotteet ovat mielestäni tismalleen samalla viivalla vanhojen kanssa. Eivät ole maagisesti parempia (vaikka suurin osa kyllä tuoksuu paremmalta kuin vanhat synteettiset kamat ja moni oikeastaan tuntuu ihollakin pehmeämmältä) eivätkä todellakaan huonompia.

Sen sijaan ne ovat halvempia: meikkipohja halpeni yli 40€ purkista alle 20€ purkkiin, ripsari 30 eurosta alle kympin kaveriin. Luomivärit, poskipunat, valotuotteet – ihan kaikki ovat mun mielestä parempia kuin vanhat suosikkini. Pehmeitä, hengittäviä, paljon pigmenttiä sisältäviä ja koko päivän pysyviä.

Ripsari on selvästi vähän henkilökohtainen asia. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mutta mulla on menossa kolmas tai neljäs kierros Avrilia enkä enää koskaan vaihda tätä hyvää halpista (8,90€) pois.** Samoin tämä Absolutionin nestemäinen, mutta tussipäinen silmänrajaus on parempi kuin mikään aiemmin kokeilemani eikä ärsytä yhtään silmää. Pysyykin aivan sairaan hyvin!

Huulipuna on mulle vaikea. Absolution ja Nui pysyvät kyllä hyvin, mutta koska olen ihan superduperlaiska punaaja, en koskaan laita rajausta tai mitään muutakaan pohjustusta, enkä oikein jaksa korjailla päivän mittaan. Siksi mulla on edelleen vakkarikäytössä vanha Clinique, koska luotan siihen toistaiseksi vielä enemmän. Käytän myös näitä luonnonkosmetiikan kavereita, mutta tämä on mulle selvästi vaikein muutoskohta.

Toisaalta, en minä mihinkään roviolle joudu vaikka huulipuna vielä synteettistä olisikin, joten mitäpä tuosta.

Tässä muuten vielä se aikuisen naisen meikkikoulu (ihan ammattilaisen tekemänä), jos joltain meni ohi!

Hiukset

Tämä on vaikea alue! Mun tukka on niin takkuuntuva, paksu ja pitkä että kaipaa aikamoisia tököttejä. Hoitoaineista olen kyllä löytänyt Rahuan joka on ollut tosi hyvä, sen pariin varmaan jään vaikka hinta vähän kirpaisee. Juuri ostin ihan marketista sekä shampoon että hoitoaineen kun purkit oli aivan tyhjinä ja lompakko myös. Terkkuja joulupukille! Shampoissa John Masters on ihan ok mutta joudun laittamaan sitä kahdesti ennen kuin tukka alkaa putsaantua kaikkialta.

valeäiti myssy biodelly

Muut Biodellyn tuotteet

Kestovanulappuja en ole osannut oikein sittenkään käyttää. Tuntuma on juuri sen verran erilainen, etten oikein osaa vaikkapa kasvomaitoa niillä levitellä, ja toisaalta jotenkin “pihistyttää” käyttää niitä – sittenhän niitä joutuu taas pesemään! Toisaalta käytän vanulappuja tosi vähän muutenkaan, joten en tästä kanna hirvittävän huonoa omaatuntoa. Lupaan silti yrittää.

Sen sijaan bambuiset, biohajoavat pumpulipuikot olen päässyt testaamaan ja ne ovat ihanat! Kauniit, hyvät ja kierrätettävät. Iso, iso askel kohti parempaa maailmaan kun käytän itse joka päivä suunnilleen kaksi muovitikkua jotka nyt päätyvät sekajätteeseen (anteeksi).

iho kuivuu talvella

Näitä suosittelen kyllä kokeilemaan, aivan törkeän hyvä sarja!

Mitä siis muuttui vuodessa?

  • Käytän kosmetiikkaan entistä enemmän rahaa – per tuote vähemmän mutta ostan laajemmin tuotteita
  • Olen kiinnostuneempi siitä, mitä purkin sisällä on. Tiedostan vaikutukset itseeni ja luontoon vahemmin.
  • Tilaan 90% tuotteista Biodellyn verkkokaupasta, enkä enää äkkiä jostain vain ohimennen
  • Kaikki levitteet – voiteet – ja muut aineet ovat luonnonkosmetiikkaa, eikä synteettiset enää ole edes harkintalistallani
  • Huulipunassa en osaa vielä luopua Cliniquestani mutta muuten meikit käy aivan täysin luonnonkosmetiikalla
  • Hiusaineet ovat seuraava askel, jota vielä vähän arastelen
  • Mulle parhaat tuotemerkit kosteutuksessa Naturativ ja Lué, meikeissä Lily Lolo ja Absolution

Teen myöhemmin vielä erikseen jutun luonnonkosmetiikan “korvaajista”, eli mikä luonnonkosmetiikan tuote vastaa vaikkapa sitä Lancomên ripsaria (Avril).

Se ripsari onkin näemmä ainoa jonka just nyt keksin. Tuleeko sulle mieleen muita? Minkä synteettisen tuotteen olet korvannut luonnonkosmetiikalla menestyksekkäästi? Ei tarvitse olla Biodellyn valikoimasta, kiinnostaa muutenkin!

Hei kerro vielä sekin jos sulla on muuttunut tässä vuoden aikana meidän rinnalla jokin meikkitottumus! Kiinnostelee kovasti!

Biodelly alekoodi uutiskirjeen tilaajille

Nyt ei ole mun omaa alekoodia tarjolla, mutta vinkkinä että uudet uutiskirjeen tilaajat saavat -10% alekoodin Biodellyyn, tilaamaan pääset tästä. Ja jos uutiskirje jo tulee, kannattaa rekisteröityä kanta-asiakkaaksi: sillä saa joka ostosta aina 5% kiitoksen, jonka voi käyttää seuraavaa ostoa varten. Eli jos ostat satasella, seuraavalla kerralla sulla on kertynyt 5€ alennus loppusummasta.

Lue myös:

*Biodelly-yhteistyö on osa SBM Kipinää, jossa emme saa rahaa teksteistämme vaan osakkeita yrityksestä. Olen siis tavallaan ihan pikkuisen kauppias itsekin!
** Avrilista tärkeä huomio: osa asiakkaista on saanut virheellistä tuote-erää, josta Biodelly sai tietää vasta sen jälkeen kun tuotteita oli jo toimitettu. Virheelliset tunnistaa siitä että tuotteen kyljessä lukee pienellä C17 ja ripsari on heti avatessa kuivan tuntuista. Ota yhteyttä jos uskot saaneesi sellaisen! 

Kävin Heurekassa ottamassa päiväunet – aivot kiittää!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Heureka ja Suomen Blogimedia

heureka alekoodi
Nappasimme viime sunnuntaina naapuriperheen mukaamme ja kävimme lasten kanssa tutustumassa Heurekan uuteen Aivot narikasta! -näyttelyyn.  Heurekassa ei kyllä voi mennä vikaan, se on ihan takuuvarma kohde viimeistään sitten kun lapset osaavat itse kävellä.

Heureka on minulle tosi rakas, mulla on siitä vahvat muistot jo ekoista käyntikerroista lapsena kun ihmettelin miten ihmeessä se sisääntulon kuution olemus voikin niin paljon vaihdella kun sitä vain katselee. Muistan seisseeni siinä kylmässä viimassa sitä tuijottaen niin pitkään että aikuiset nykivät jo hihasta sisään. Sieltä jostain kaukaa muistan myös liikaa viinaa juovan nuken, paraboliset peilit huoneen nurkasta toiseen ja kaiken yli liitävän polkupyörän.

Ne olivat ihmeellisiä ekaluokkaiselle Hannelle, ja ne ovat edelleen ihmeellisiä 35-vuotiaalle Hannelle. Paitsi sitä viinaanmenevää nukkea ei ole kyllä enää hetkeen nähty! Sen sijaan ajeltiin Ykkösen kanssa jalankulkijoiden päälle kuuttakymppiä, oh dear.

Ollaan käyty lasten kanssa noin kerran vuodessa Heurekassa katsomassa vaihtuva näyttely ja ne aina yhtä valloittavat klassikot. Tänään vuorossa oli uusi Aivot narikasta! näyttely, joka kannustaa kaikkia terveelliseen “aivoarkeen” aivoja haastavien pelien ja tehtävien kautta. Näyttely oli hauskasti toteutettu, ja mukana kanniskeltava aivo oli sekä sopiva riitelyn kohde lapsille (kuka sai viimeksi laittaa sen paikalleen pisteelle tultaessa) että hyvä konkreettinen muistutus siitä, mihin tämä kaikki liittyy.

Näyttelyssä liikutaan 2-5 hengen ryhmissä, joka on oikeastaan tosi hyvä juttu. Silloin kaikki kokevat “pakotetusti” samaan aikaan, eikä yksi voi säntäillä muiden edellä. Ryhmäjako myös takasi rauhallisen menon pisteillä. Kun vain yksi porukka pystyi kerralla tekemään, ei tungosta voinut syntyä. Toki välillä joutui sitten hieman omaa vuoroa odottelemaan, mutta usein pelkkä odottelukin oli ihan kiinnostavaa.

Minusta vaikuttavin oli aivoinfarktihuone, jossa epäonnenpyörällä pyöräytettiin itselle arpa (tuleeko aivoinfarkti vai kuoleeko vai pysyykö terveenä) ja opittiin aivovaurioista. Samalla huoneen jokaisessa nurkassa neljä videota kertoi neljän ihmisen oikeita, pysäyttäviä tarinoita aivoinfarktista. Tätä on vaikea kuvailla sanoin, mutta huone oli tosi vaikuttava ja lapsetkin katseli peräti kahteen kertaan nämä videot. Kerran odottaessa ja kerran omalla vuorolla. Musta oli tärkeää että lapset näki sen kuinka paljon voi ihmisen elämään vaikuttaa yksi epäonninen sairastuminen. Ehkä tämä antaa motivaatiota omien aivojen hyvinvoinnin miettimiseen, vaikka aivoinfarktille ei toki mitään voikaan.

Lasten suosikit näyttelystä oli ennalta-arvattavasti tanssihuone, aivopieru-muistipeli sekä piste, jossa syötiin meditaatiomaisen hitaasti yksi suklaakonvehti. Jos jotain toivoisin näyttelyltä lisää, kaipaisin enemmän tai selkeämmin esitettynä sitä tiedettä juttujen takana. Nyt aikuisella oli vastuunaan avata pisteiden oppeja – miten tanssi liittyy aivoihin, miksi muistipelit on tärkeitä ja miksi aivoihin pitää saada paljon verta kiertämään. Voi kyllä olla että nämä olisivat siellä jossain seinällä lukeneet, mutta en vain tanssimiselta ja pallon heittelyltä niitä itse ehtinyt etsiä.

Tiederavintolassa ruoalla ja juomalla saa leikkiä

Aivoja jumpatessa tuli sopivasti nälkä, joten siirryimme uudistetun Tiederavintolan puolelle brunssille. Valikoimassa oli mukavasti moneen sopivaa safkaa, sellaista hyvää ruokaa hauskasti oudoilla twisteillä. Löytyi sirkkaa ja kuivakahvia! Me annoimme lasten koota itselleen ateriat hampurilaisbuffasta, itse söin mustan hampurilaisen (hiilellä värjätty) joka oli kyllä varsin herkullinen vaikka aivot yritti jokaisella puraisulla väittää vastaan. Seurueen toinen aikuinen kiitteli salaattivalikoimaa hyväksi.

Pääsimme kokeilemaan ravintolan mainostamaa ruoalla ja juomalla leikkimistä, kun pöytämme viereen ilmestyi yhtäkkiä tyyppi joka halusi “lainata lasta” ja tehdä lapsen kanssa meille pienet juomat. Siinä sitten ihmeteltiin alaspäin savuavaa juomaa koko porukalla, tai oikeastaan aika iso osa koko ravintolasta tuli tätä ihmettä katselemaan. Mahtava show, joka taatusti jäi lasten mieleen pitkäksi aikaa!

kokemuksia heurekasta

Me äidit taas tulemme muistamaan pienen extraeleen täynnä empatiaa. Seurueemme nelivuotias otti mustekalavoimat käyttöön kun tajusi ettei saakaan jälkkäriksi jätskiä. Äitinsä kun oli sitä mieltä että kokonainen jälkkäribuffet saa riittää eikä nyt tarvita juuri jätskiä lisäksi. Kaksikon jumittaessa toistamiseen keskellä ravintolaa – äiti tyynesti kahvikuppi kädessä ja nelivuotias maassa itkien ja äitinsä jalassa roikkuen – saapui jostain ilmoittamatta tämä ravintolan ihmetyyppi, ojensi pienen pehmiksen mitään sanomatta ja poistui.

Arvostan.

Tässä olisi jo voinut olla kokonaiselle Heureka-päivälle aivan riittävästi tekemistä, mutta koska meidän perheen lapset ovat vähintään yhtä Heureka-hulluja kuin äitinsä, vedettiin sitten ns. koko rahan edestä. Kuuden (kyllä, kuuden) tunnin aikana ehdittiin uuden näyttelyn lisäksi katsastaa (melkein) kaikki muukin.

Jo vuoden päivät pyörinyt Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta oli todella upeasti toteutettu ja ajatuksia herättävä, ehkä jopa oma suosikkini tältä reissulta. Heurekan vanha sylinterisali ja klassikkopuoli eivät tälläkään kertaa pettäneet, se on aina hyvä paikka käydä läpi perusfysiikkaa ja kemiaa hauskoilla jekuilla. Samoin salin ulkopuolelta löytyvä Ideaverstas-alue oli aivan mieletön! Me rakensimme massiiviset virtapiirit ja ihan älykorkealle lentävät hyrrät ja vielä jäi paljon tekemättä mäkiautoista torneihin.

Koripallorotat olivat saaneet itselleen kunnon tilat ja söpöstä menosta pääsi nauttimaan koko salillinen ihmisiä. Lasten toivelistalle ilmestyi yllättäen jyrsijät.

Heurekassahan on myös piste omien eväiden syömiseen, sitä olisin ehkä kaivannut siinä jossain neljän tunnin kohdalla. Kun en ruokaa saanut, otin tirsat! Planetaariossa oli loistava tilaisuus vähän torkahtaa samalla kun lapset oppivat Itämeren suojelusta tärkeitä asioita. Unet olisivat olleet aivan erinomaiset, ellei Kakkonen olisi tökkinyt hieman närkästyneesti kylkeäni. Kehtasi vielä kuiskata ihanasti nukahtavaan korvaani “hei älä nuku!”.

Kotimatkalla oli hyvä tilaisuus puhua lasten kanssa kaikista ajatuksia herättäneistä aiheista ympäristönsuojelusta arvoihin ja tietysti niihin aivoihin. Lapset olivat hyvällä tavalla shokissa siitä miten paljon yksi tukkeuma aivoissa voi ihmiseen vaikuttaa. Siitä päästiinkin jouhevasti juttelemaan muistista, sen treenaamisesta ja aivojen hyvinvoinnista ylipäänsä.

Parasta päivässä oli pitkästä aikaa huolella yhdessä vietetty aika, jossa kaikki tekivät samaa asiaa ja pääsivät innostumaan yhteisistä jutuista. Ylläribonus oli naapureiden kanssa vietetty aika – siitä on hävettävän monta viikkoa kun ollaan edes nähty yhdessä, saati sitten vietetty näin paljon aikaa. Tämä oli tosi kiva tapa viihtyä yhdessä!

Naapurin nelivuotiaan arvio kiteytti hyvin koko päivän: “Täällä on lapsilla hauskaa”. On muuten aikuisillakin.

alekoodi heurekaan

ALEKOODI HEUREKAAN

Hyviä uutisia! Pääsette testaamaan itse hoksottimianne Heurekaan hieman alennetulla hinnalla. Pääsylipuista saa verkkokaupassa -20% koodilla valeaiti, joka on voimassa 23.10.-30.10. Huomatkaa että verkkokaupasta voi ostaa lipun jopa 6kk päähän eli ei tarvitse heti päästä käymään.

Lisätietoa Aivot narikasta! -näyttelystä

Yksi vinkki julisteilla sisustamiseen (tee se yksin)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Desenio

Haluaisin nyt jakaa kanssanne minun tärkeimmän sisustusvinkkini: Älä ota lapsia prosessiin mukaan.

Voi tietysti hyvin olla että kaikille muille se on täysin selvää. Minä sen sijaan ajattelin tästä yhteistyöstä sopiessani että kiva, laitetaan lasten huoneisiin kivat julisteet, valitaan ne yhdessä!

Opin pari asiaa melko pian. Ensinnäkin Deseniolla vaihtoehtoja oli aaaaaivan törkeän paljon. Valinnanvaikeus olisi ollut melkoinen ihan ilman näitä kahta apinaakin, joiden mielipiteet vaihtuvat alushousuja tiuhempaan. Toisekseen, lapsillani on erikoinen maku. Mutta hyvin voimakkaat mielipiteet! Ihana yhdistelmä.

Lapset saivat kumpikin valita itselleen kolme taulua sekä kehykset niihin. Yritimme parhaamme mukaan ohjata valintaa mutta kyllä lopputuloksessa melko vahvasti huoneiden omistajien oma maku näkyy.

Tietysti otin myös lapset mukaan sommitteluun. Heillähän se tunnetusti on hyvä silmä näille asioille!

Kakkosen huoneeseen julisteet ripustettiin persoonallisesti.

Ykkösen huoneessa päätin tehdä fiksummin ja sommittelin sekä asensin taulut itse.

Kas noin.

Insinöörin korjattua tilanteen ihastelin lopputulosta ja mietin että ehkä kukaan muu ei huomaa kahdeksanvuotiaan seinällä roikkuvaa drinkki- ja vesipiippuopastetta.

valeäiti julisteet

Kakkosen huoneen katastrofin kohdalla reipastuin ajattelemaan, että ehkä voimme korjata tilanteen laittamalla jotain pienempiä teoksia tuonne suhteettoman isojen rakojen väliin, vaikkapa kauniita postikortteja! Kakkonen näki selvästi saman mahdollisuuden, sillä eräänä iltapäivänä huoneessa näytti tältä:

Tämähän on tällä taputeltu, vuoden sisustusblogin palkinto odottaa!

Prosessi oli hyvä opetus siitä, että lapsilla(kin) on hyvin tarkka oma maku. Kumpikin ihastui aivan kympillä tuohon Kakkosen huoneen alhaalla näkyvään tauluun, jossa on hirveästi taloja. Minä en nähnyt kuinka se sopisi mihinkään ja ohjasin lempeästi Ykkösen pois taulusta. Kakkosen kohdalla jouduin jo luovuttamaan: Hän ei vain nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin saada se taulu. Annoin periksi.

Ykkönen kysyi heti että Kakkonen saanko mä sitten joskus tulla tutkimaan tätä taulua? Vielä toimitusta avatessamme Kakkonen henkäisi onnellisena, mä niin rakastan tätä taulua. He siis todella, todella rakastavat tätä julistetta. Vaikka itse en sitä ymmärrä, niin onko sillä väliä?

Jos yksi juliste saa pienen tyypin näin onnelliseksi niin mikä minä olen sanomaan sopiiko se kokonaisuuteen. Tästähän tuli juuri hyvä! Kokonaisuus joka tuo seinille edes jotain, ja josta lapset pitävät. Sisustetaan sitten äidille sopivalla tavalla kun ne muuttavat pois kotoa.

Niille, jotka haluavat sisustaa kauniisti ja ymmärtävät tehdä sen fiksummin (yksin), suosittelen katsomaan inspiraatioksi Päivin ihanan porraskäytävän lopputuloksen sekä sommitteluvinkit Deseniolta. Itse julisteet saat sitten tilattua -25% alennuksella koodilla valeaiti (Ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita) 9.-11.10!

Ei muuta kuin valinnan iloa! Ja jos kaipaat vesipiippuopastetta tai valaita seinällesi, meidän valkkaamat julisteet olivat nämä (hinnat ilman alennusta):

Coffee & Love (30×40) 13,95 €
Gone Fishing (21×30) 8,95 €
Tennis Giraffe (50×70) 24,95 €
Flamingo Cone (13×18) 3,95 €
Blue Whale (50×70) 24,95 €
Beehive Buildings (30×40) 13,95€

Vinkkejä perheen kasvisruokailun lisäämiseen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia

Lihaton lokakuu tuli taas. Ahistaako? Tänä vuonna mua ei. Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olen kirjoittanut kahden lihattoman viikon jälkeen näin:

”Yhtäkkiä tuntuu että kaikki mikä on kasvista on pahaa. Että ollaan jo tehty kaikki maailman hyvät kasvisruoat”

Melko onnistuneen kuuloinen kokeilu.

Tuupattuani perheelleni muutaman kerran jotain linssihässäkkää vain siivotakseni melkein kaiken biojätteeseen, meinasin luovuttaa kokonaan ja seuraavana vuonna jätin koko homman jo väliin. Mutta.

Sitten tajusin että olen (taas) yrittämässä liikaa kerralla. Eihän tässä pointtina ole se että yhden kuukauden aikana käännetään koko homma mullin mallin, vaan se että havahdutaan muutoksen tarpeeseen ja aletaan pikkuhiljaa harjoitella.

Sittemmin olen sinnikkäästi jatkanut meidän perheen ruokavalion muuttamista hieman kasvispainotteisempaan suuntaan, ihan kaikkina kuukausina.

Lapset eivät todellakaan ole mitään linssin rakastajia vieläkään, mutta huomaan silti että paljon on muuttunut. Ostan kaupasta merkittävästi vähemmän punaista lihaa kuin ennen. Nautaa joskus, kanaa ja possua en oikeastaan koskaan. Maitopohjaista ruokakermaa en ole ostanut ainakaan vuoteen. Syömme kotona nyt enemmän kasvis- kuin liharuokia, minä syön 90% kasvisruokaa erityisesti silloin kun syön muualla.

Olemme itse asiassa vähentäneet merkittävästi lihan kulutustamme, ilman että pyrittäisiin varsinaisesti kasvissyöjiksi. Hyvä me!

Lihan vähentäminen on vaikeaa, koska se vaatii vaivalla opittujen ja vihdoin hanskassa olevien rutiinien muuttamista. Juuri kun olet päässyt kiinni siihen että perhe syö suunnilleen terveellistä ruokaa ja kaupassa käynti sujuu, pitäisi opetella uusia reseptejä. Mitä kasviksista voi muka kokata? Millä korvaan lihan?

Nyt jaan teille salaisuuteni, tai ainakin muutaman hyväksi havaitsemani kikan, jolla lihan osuutta saa perheen ostoskärrystä vähennettyä ilman suurta tuskaa.

Älä yritä lopettaa lihansyöntiä, vaan lisää kasviksia.

Ihmisen on tosi vaikeaa lopettaa jonkin asian tekeminen ilman että sitä korvataan jollain muulla. Kysykää vaikka röökin lopettaneilta. Ja jos se korvaaminen on vaikeaa, koko hommasta tulee negaatiolla kuorrutettua rangaistusta. Mieti siis sen sijaan, että yrität lisätä kasviruoan määrää viikkoonne.

Voisiko teillä olla vaikkapa  kaksi kasvispäivää viikossa? Opettelisitko ehkä yhden uuden helpon reseptin, josta lapsetkin tykkäisi?

Kannusta itseäsi, älä soimaa.

Mitä sitten, jos miehesi (nimi muutettu) osti kokonaisen valmiiksi grillatun broilerin koska se on niin helppo ratkaisu. Sinä voit tehdä huomenna pinaattilettuja. Ota asiaksesi huomata ennemminkin jokainen kasvisruoka kuin jokainen liharuoka. Iloitse vaikka siitä jos korvaat liharuoassasi sen ruokakerman kaurapohjaisella (se muuten ihan oikeasti kannattaa tehdä, ihan samaa kamaa!).

Ylipäänsä: Älä soimaa itseäsi siitä ettet osaa valmistaa järkevää ateriaa munakoisosta. Et tietenkään osaa, kun se on vielä ihan uutta sulle. Aloita siitä mikä tuntuu helpoimmalta.

Valitse alkuun helpot voitot.

Aloita listaamalla kaikki sellaiset ruoat, mistä teillä jo tykätään ja jotka sattuvat olemaan kasvisruokia, tai joita voisi hyvin helposti sellaisiksi muuttaa. Usein tälle listalle pääsee pinaattiletut, kasvissosekeitto, hernekeitto.

Jos haluat kokeilla lihan korvaamista uusilla kasvispohjaisilla tuotteilla, kokeile ensin lasagne, tortillat ja makaronilaatikko. Nämä on yleensä melko helppoja muunneltavia, etenkin jos aloitat korvaamalla vain puolet lihasta soijarouheella.

Tässä neljä kovaa reseptiä, jotka usein uppoaa myös lapsille hyvin, suurin osa tietysti kasvisvoimaeläimeni Lauran luomia:

Hyödynnä muiden keittiö.

Ravintoloista saa nykyään niin hyvää kasvisruokaa, että oikeasti voi päättää tilaavansa aina kasvista. Vaikka koko muu perhe tilaisi lihaa, sinun kasvisruokasi on taas yksi annos kohti parempaa suuntaa, näytät hyvää esimerkkiä lapsille ja ehkä saat ne peijakkaat jopa maistamaan sun ruokaa!

Jokaisella meistä on myös joku kasviskaveri, joka osaa tehdä kaikille maistuvaa ruokaa. Tuppaudu niille illalliselle aina välillä inspiraatioksi.

Plussana se että muualla syödessä sinä et hikoillut tuntia keittiössä tehdäksesi epäonnistunutta ruokaa, joka pitää heittää pois. En itse suinkaan ole tätä kokenut.

Käytä oikopolkuja.

Suomessa on ihan hirvittävän hyvä valikoima kasvispohjaisia vaihtoehtoja soijarouheesta härkäpapuvalmisteisiin. Pakasteruoista löytyy iso pino ihan valmiita ruokia (falafel-pyörykät on usein helppo aloitus) ja sitten on näitä melkein valmiita ruokia, kuten yhteistyön puitteissa testaamani Knorrin Vego-ateriat.kasvisvinkit perheelle

Vego-ateriat ovat valmiita kasvisruokia, joihin teet vain lisukkeet kylkeen tai jatkat niitä vähän omilla ainesosilla ja ateria on vartissa valmis. Suosikkimme tällä hetkellä on Chili Sin Carne, joka oli mukavasti maustettu mutta ei liian tulinen lapsille. Yksi pussi on kahden hengen annos, mutta esim soijarouheella jatkamalla tästä saa hyvin koko perheen annoksen.

Älä lannistu, vaikka joudut turvautumaan lihaankin.

Joskus käy niin että kiire, huonot suunnitelmat ja yleinen hätä johtavat siihen että lihaa tulee pöytään. Viimeksi sunnuntaina tein tätä Vegoa lihalla jatkettuna, vaikka se vähän pahalta tuntuikin. Mutta meillä oli jostain syystä jauhelihaa jääkaapissa, joka oli menossa vanhaksi (koska ei ollut tullut käyttöön, hah!) joten oli huomattavasti parempi vaihtoehto syödä lihaa kuin heittää syötäväksi kelpaavaa ruokaa pois.

Ruokahävikki on muuten edelleen suurimpia ongelmia vastuullisen kokkailun osalta, myös kasvissyöjien perheissä. Sen vähentämiseksi vinkkejä ensi kerralla!

kasvisruokailu perhe

Kertokaa omat vinkit tai parhaat kasvisreseptit! Tämän tekstin kommenttiboksissa arvotaan neljä kappaletta Knorr tuotepaketteja (arvo 50€/kpl), arvon voittajan 2.11. (HUOM: aikaa jatkettu!).

Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

 

Lue lisää: 

 

Mulla oli Banaani erikoiskuorilla eikä yhden yhtä salasanaa. 90-luku oli paras.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure

Alan muuttua äidikseni niin monella tapaa. Esimerkiksi silloin kun nalkutan pädiä vinkuville lapsilleni kuinka silloin kun me olimme pieniä ei ollut kuulkaa edes kännyköitä.

Eikä muuten toden totta ollut. Meidän suvussa on aina oltu hieman teknologiafriikkejä, joten minä olen kyllä jo vuonna 1983 seurannut turvaistuimesta (oliko silloin sellaisia?) kuinka isäni puhuu Simplex-teknologialla NMT-puhelimeen autossa. Siinä yksi puhui keskuksen kautta ja toinen odotti omaa vuoroaan. Isäni oli tämän päivän kielellä early adopter, uudet teknologiat ensimmäisenä käyttöön ottava kuluttaja.

Päätin varmaan jo siellä takapenkillä (ehkä sittenkin puhelinluettelon päällä?) olla samanlainen ja vinguin kasvettuani itselleni kännykän heti kun niitä alettiin kännyköiksi kutsua. Vuosi taisi olla 1998 kun sain ensimmäisen luurin. Jaoin sen isoveljeni kanssa.

6110, ihana! Vaikka jaettu olikin.

Antakaa tämän tiedon sulaa sydämeenne hetken ajan ja sitten miettikää tätä: minä olin 15 ja minulla oli melko tuore poikaystävä. Joka lähetti minulle söpöjä tekstiviestejä erikoismerkeillä tehdyillä hymiöillä ( <3,  : D , 8 -)  ). Jotka luki 18-vuotias veljeni ääneen kavereillensa jos kännykkä sattuikin sillä hetkellä olemaan hänellä.

Ei helevetti.

Sittemmin sain ihan oman puhelimen, moniakin. Rakastin niitä kaikkia! 5110, 5210, 3110, 3310 ja kaikista suurin rakkauteni 8110i – Banaani. Kaikkiin malleihin mulla oli erikoiskuoria, WAPin yli ladattuja soittoääniä, taustakuvia ja pelejä. Välillä hairahduin johonkin Ericssoniin tai Samsungiin, sillä simpukkapuhelinkin oli saatava. Olen ollut kommunikaattorin käyttäjä, MP3-soitinten hamstraaja, minidisc-levyjen polttaja ja Larry-pelin aivan liian nuori pelaaja.

Banaani <3 Ei muuten ollenkaan niin siisti kuin mitä sen muistin.

Rakastan teknologiaa niin paljon että mulla on siitä lempeitä muistoja! Muistan edelleen missä istuin ja mitä tein kun näin ensimmäistä kertaa iPhonen kunnolla käytössä ja kuinka jättimäisen iso wow-efekti siitä tuli. Siis tekstiviestejä, jotka meni ketjuun, kuin keskustelu. Yli 10 puhelinnumeron tallennus! Tilaa tallentaa vaikka kuinka paljon viestejä! Woooaah! Puhelinta piteli kädessään pomoni, joka oli ostanut sen Amerikasta ja kräkännyt SIM-kortin käyttöön.

Ai että, oli aika jolloin puhelimia piti salaisesti hakkeroida omaan käyttöön!

Manguin hetipaikalle myös itselleni iPhone 3G:n. Hyvin pian tuli firmaan monta muutakin iPhonea ja sitten joku tajusi vaatia että näihin uusiin “kosketusnäyttöpuhelimiin” pitää asentaa pin-koodi ja kaikki tietokoneet on lukittava salasanalla. Vitsi että otti päähän. Tuntui ihan hirveältä korporaatiomeiningltä että kaikkialle pitää näpytellä joku koodi ennen kuin pääsee itse siihen käsiksi.

Oi niitä aikoja kun vielä pääsi kaverin koneeseen käsiksi noin vain ja pystyi muuttamaan näppiksen kyrilliseksi, käyttöliittymän kielen espanjaksi ja kääntämään näytön kuvat poikittain. (Kaverilta kuulin että näin pystyi tekemään mutta voin toki kysyjille tarvittaessa opastaa kuinka se tehtiin!).

Ah, tämä oli pitkään mulle rakas. Viimeinen Nokia kännykkäni, joka mutsillani on edelleen käytössä! Muistatteko miten pieniä nämä oli?

Olen ehtinyt nähdä jo kolme vuosikymmentä teknologian suuria muutoksia ja pelkoja joita jokaisesta uudesta teknologiasta nousee. Usein turhaan.

Jos 90-lukua leimasi kännyköiden nousu ja valitus pienistä luureista joita kaikilla nykyään on korvissaan ja siksi ne näyttää puhuvan itsekseen kuin mitkäkin kylähullut, kultaisella kakstonnisella puhuttiin paljon viruksista. Oli sangen tavallista, että jokin mato valtasi koneen ja kaikki meni pieleen. Sinne katosi gradut ja lapsuudenkuvat, Galtsu-tili ja MySpace salasanat, noin vain.

Silloin ennen tavallisen koneen- tai puhelimenkäyttäjän vehkeeseen oli melko helppo päästä ihan vaikka vain vääränlaisen linkin kautta. Nyt emme enää puhu siinä määrin viruksista mitä silloin joskus, sillä ohjelmat viruksia vastaan ovat kehittyneet hurjasti. Tänään haasteena on enemmänkin käyttäjän tekemien virheiden hyödyntäminen.


Alkoiko soida päässä?

Jos käytät kaikissa palveluissa salasanaa HANNE1983 (juuen käytä) ja laitat sen salasanan johonkin hieman Facebookilta näyttävään palveluun, voit olla melko varma että kaikki muutkin tilisi on alta aikayksikön murrettu. Nyt siellä vaan menee paljon enemmänkin kuin Galtsukuvat, tileillä makaa nyt ihan kaikki passikopioista pankkitunnuksiin ja terveystietoihin.

Tänään toki saamme friikata jo kaikesta muustakin kuin salasanoista: kasvojemme menettämisestä kirjaimellisesti (ethän tee niitä Miltä näyttäisin vanhana-testejä?), jatkuvasta valvonnasta, henkilöllisyyden varastamisesta, kiusaamisesta, säteilystä ja kaikkialle puhkeavasta ADHD:stä. Kaipaan 90-lukua, kaipaan Banaaniani.

Niin että kyllä se vaan kuulkaa lapseni oli kuulkaa ennen kaikki paremmin. Oli kolme televisiokanavaa, se semmoinen internet johon mentiin riitasointuisesti tuuttaavan modeemin läpi (paitsi jos joku yritti samaan aikaan soittaa puhelun!) ja (lanka)puhelimet joissa parasta viihdettä oli 059-linjalle soitto.

Eikä meidän silloin lapseni tarvinnut miettiä mitään salasanajuttuja. Kukapa meitä nyt olisi häirinnyt puumajoissamme.

Aukeava 5210! Muistan edelleen miltä se kuminen kuori tuntui! Ja tässä Mato2:ssa olin sairaan hyvä.

Tokihan me kaikki olemme tätä nykyä niitä valistuneita käyttäjiä, joilla on hyvät, vahvat salasanat eri palveluihin, joita he vaihtelevat säännöllisesti eivätkä koskaan käytä samaa salasanaa moneen palveluun. Ai etkö sinäkään ole? Ota käyttöön 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), joka suojaa salasanasi, laitteesi ja kodin. TOTAL palvelussa (sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n) on 30 päivän ilmainen testiaika

Ps. Kaikki kuvat on tällä kertaa napattu suoraan Googlen kuvahausta, koska ymmärrettävästi aidoista ei voinut enää kuvia ottaa.

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!