Tietoa mainostajalle ›
  • On aika ihanaa kun kotona on aina joku

    Juteltiin eilen PING Studiossa vastikään eronneen Einon (<3) kanssa parisuhteista ja niiden päättymisestä. Keskustelussa sivuttiin mm. sitä kuinka yksinäisyys iskee eron jälkeen. Yksinäisyys. Mitä se olikaan? Löysin omasta elämästäni taas yhden normaalin, josta ei aina muista olla kiitollinen: minä en todellakaan ole yksinäinen. En sitten millään. Jopa siinä määrin, että yksinolosta on tullut luksusta, jota joskus kaiken kiireen keskellä kaipaa.

    Sellaista oikeaa, liiallista itsenäisyyttä huutavaa yksinäisyyttä en enää meinaa edes tajuta olleen, vaikka itsekin olen vuosikaudet kokenut olevan maailmassa lopulta aika yksin. Muistan miltä tuntui tulla illalla kotiin ja nähdä kaikki tavarat ihan samalla paikalla, mihin ne aamulla jätin. Se masensi joka kerta. Että mitä järkeä tässä on, miksi laittaa tavaroita sitten edes paikalleen tai pedata sänkyä? Tuntui tyhmältä tehdä mitään. Laitoin usein telkkarin päälle taustameluksi, silloin oli vähän kuin joku muukin olisi paikalla. Nukahdinkin usein telkkarin ääreen, tuntui kurjalta sulkea loota ja olla ihan hiljaisessa ja pimeässä kämpässä. Illat olivat ajan kuluttamista, matkaa kohti seuraavaa aamua, jolloin siirtyisin taas johonkin paikkaan tekemään jotain, joidenkin ihmisten keskelle. Olemaan jotain.

    Niistä illoista on jäänyt kyllä aika surullinen muisto. Miksi olin niin yksinäinen, vaikka ison osan päivistäni vietin niin kovin sosiaalisesti? Miksi minua vaivasi se että kaikki asunnon äänet ja valot olivat minun tuottamia?

    Enkä minä edes ole ollut koskaan sillä tavalla syvästi yksinäinen, etteikö elämässäni olisi ollut viiteryhmiä, porukoita, ystäviä. On aina ollut. Yksinäisyyttä on paljon syvempääkin. Vahvaa ja kestävää, elämääkin määrittävää.

    Silti se iltayksinäisyyskin oli aika vaikea rasti kantaa kaltaiselleni seurustelijatyypille. Jos ei ole ketään kenen kanssa kerrata edes vähän päivän tapahtumia, tuntuu elämä pikkuisen tyhjemmältä.

    Tästä ei pitänyt tulla teksti yksinäisyydestä vaan teksti parisuhteista. Tämä yksinäisyyden korvaaminen vankalla kumppanuudella vaan taitaa olla mulle aika arvokas osa parisuhdetta, vaikken sitä tajunnutkaan aktiivisesti muistaa! On tosi arvokasta että joku valitsee tulla mun kanssa samaan kotiin joka ilta, herätä viereltä joka aamu ja vaihtaa ainakin ne kolme sanaa (kumpi hakee lapset?) kerran päivässä.

    Parisuhde on toki paljon muutakin kuin saman tilan jakamista. On kaiken maailman hipsuttelua ja romanttisia elkeitä, tai sitten ei ole jos niitä ei halua. Voi olla seksimistä (Ykkösen uusi sana) paljon, vähän tai ei ollenkaan; hiljaa vietettyjä saunailtoja, hurjasti yhteisiä deittejä tai hervotonta nauramista ja riitoja WhatsAppissa.

    Jokaisella parilla omansa, kuten Laura hienosti tekstissään kuvaa. Parisuhteen toimivuuden voi päättää tasan kaksi ihmisestä, ja sekin on yleensä parempi tehdä yhteisesti.

    Meillä on monta eroavaisuutta Insinöörin kanssa ja 12 vuoden aikana on ehditty kumpikin löytää aika iso nippu ärsyttäviä piirteitä toisessa. Ollaan kasvettu ja muokkaannuttu joka suuntaan niin kuin Päivikin kirjoittaa, mutta edelleen yhdessä tätä matkaa tarvotaan.

    Nakutellaan iltatöinä tietokoneitamme saman pöydän ääressä ja maksetaan yhdessä sitä jumalatonta asuntolainaa. Meidän arjessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se että ollaan tässä elämässä yhdessä rinta rinnan tekee tästä kaikesta sittenkin aika ihmeellistä.

    Jaapatettiin näistä parisuhdeasioista noiden kahden yllämainitun fiksun rouvan kanssa Valeäidin nauhoitusten kuudenteen jaksoon puolen tunnin verran. Settiin mahtuu tietysti aivan hervotonta naurua ja hetkellisiä ajatuskatoksia mutta myös paljon viisautta, sanon minä. Ei niinkään minulta vaan noilta muilta.

    Jaksoon pääset tästä.

    PS. En tiedä onko Insinööri vielä tota jaksoa kuunnellut, mutta se silti otti ja yllätti mut tässä yksi päivä. Varasi jonkin ihmeellisen retken meille ja teki vielä lattialle tuolla ylhäällä näkyvän romantillisen tervehdyksen raksajätteistä! On se aikamoinen velikulta!

  • Kaikilla lapsilla on oikeus oppia olemaan kiusaamatta

    Olen ollut koulukiusattu, niin kuin varmastikin aika iso osa teistäkin. Menneiden aikojen kouluissa kiusaaminen oli osa elämää, jossa aikuiset totesivat apua pyytävälle lapselle “Älä välitä, lapset nyt ovat sellaisia”. No eivät ole ja siitä tämä teksti kertoo.

    Kiusaamisen kohteeksi joutuminen on aivan hirveää. Kiusatulta varastetaan osa omasta arvosta, laitetaan kyseenalaistamaan oma paikka ryhmässä ja muiden hyväksynnän ansaitseminen. Pitkään kestäneestä kiusaamisesta jää rumat jäljet, jotka vaikuttavat pahimmillaan loppuelämän. En ole ihan pahimpaan itse joutunut, mutta vaikea tämä aihe minullekin on ja säpsähdän joka kerta kun kiusaamisesta puhutaan.

    Puhun siitä nyt sitten kuitenkin itse, koska se on tärkeää. Haluan tehdä kaikkeni, etteivät minun lapseni joudu samaan – kummallekaan puolelle ilmiötä. Haluan myös, että kiusaamisesta puhuttaisiin enemmän niin kuin tässä mainiossa Hesarin artikkelissa, jossa kasvatustieteen tohtori Laura Repo hienosti tiivistää:

    ”Kiusaaminen ei ole kenenkään ominaisuus tai piirre. [..] Kaikilla lapsilla on oikeus oppia olemaan kiusaamatta”

    Minusta tuo on ihanasti sanottu. Että kaikilla on oikeus oppia olemaan kiusaamatta. Väärän käytösmallin välttäminen on siis taito,  jota harjoitellaan. Artikkelin pääviesti onkin todella tärkeä: kiusaajan tai kiusatun rooli syntyy aina ryhmässä. Ja vain ryhmässä näitä asioita voidaan ratkaista.

    Kun omaa lasta kiusataan, tuntuu kuin oma sydän puristuisi hengiltä jonkin rautaisen otteessa. Kuinka en pysty suojaamaan lastani tältä tuskalta? Miten saan sen loppumaan? Tilanne ei ole helppo silloinkaan jos oma lapsi onkin se joka kiusaa. Miksi pieni ihmeeni toimii näin, en tunnista tuota ihmistä, tämä ei voi olla totta! En minä häntä näin ole kasvattanut! Tekee mieli huutaa maailmalle että ei hän tällainen oikeasti ole.

    Silti se omakin rakas ja herkkä, hyvin kasvatettu ja ehkä jopa aiemmin kiusattu lapsi saattaa yhtäkkiä itse olla se kiusaaja. Ryhmän tilanne saattaa johtaa siihen.

    Mistä ihmeestä se kiusaaminen sitten tulee ja onko se pakollinen paha ryhmässä? Kysytään ammattilaisilta! Kutsuin podcast-studioon kaksi opettajaa, toisen koulusta ja toisen päiväkodista. Me puhuimme pitkään ja hartaasti tästä asiasta, lopulliseen jaksoon päätyi puoli tuntia asiaa. (Löydät linkin jaksoon myös tämän tekstin lopusta.)

    Minulle jäi nauhoituksista levollinen mieli. Nyt uskon kiusaamisen estämiseksi olevan paljon työkaluja, jotka kyllä tepsivät etenkin jos kasvatusalan ammattilaiset ja lasten perheet tekevät tiivistä yhteistyötä.

    Silti mietin, että omien kokemuksieni mukaan kiusaamisesta puhuttaessa liikutaan kuitenkin edelleen usein hyvin voimakkailla luokituksilla. Keskustelussa ei olekaan lapsia vaan kiusaajia ja kiusattuja. Mutta kun asia ei onneksi ole niin. On lapsia, jotka käyttäytyvät eri tilanteissa ja ryhmissä eri tavalla. Joskus oikein, joskus väärin.

    Kiusaaminen on verbi, ei luonteenpiirre.

    Minä uskon, että yksikään lapsi ei ole paha, eikä kukaan ole kiusaaja. Joku kiusaa ja toista kiusataan, kyllä. Mutta ne ovat ajassa ja paikassa kiinni olevia asioita, eivät ihmisen sisimpään kiinnitettäviä ominaisuuksia. Lapset ovat aina lapsia. Eivät koskaan pahoja, ilkeitä, kostonhimoisia tai katkeria. Aikuisten tehtävä on opettaa toimimaan oikein ja siinä meidän on tehtävä töitä yhdessä päiväkodin tai koulun aikuisten kanssa.

    Ainakin näillä Valeäidin nauhoituksissa tavatuilla kasvatuksen ammattilaisilla on kyllä rautainen ote kiusaaminen taltuttamiseen. Uskon ja toivon että näitä opettajia löytyy Suomesta vielä paljon lisää ja että meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä tästä sukupolvesta sellainen, jolle kiusaaminen on harvinainen, erikoinen asia.

    Ettei kiusaaminen olisi jotakin niin tavanomaista että tämänkin tekstin lukijoista suurin osa muistelee nyt omia traumojaan.

    Jaksoon pääset tästä:

  • Miltä synnytys tuntuu kätilöstä?

    Valeäidin nauhoitukset on tällä tuotantokaudella saanut hirmuisesti uusia kuuntelijoita ja paljon hyvää palautetta – kiitos kummastakin kovasti! On ilo huomata, että oma tekeminen kehittyy ja viihdytte ohjelman parissa.

    parhaat podcastit

    Tällä viikolla julkaistiin toisen tuotantokauden neljäs jakso, jossa Heli kertoo kätilön silmin synnytyksestä. Mukaan mahtuu muutama aivan todella yllättävä juttu (vauva pikkuhousuissa mainittu!), pientä lempeää kritiikkiä lääkärikuntaa kohtaan ja nippu hyviä vinkkejä synnyttäjille synnytyslaulusta isien valmennukseen. Puhumme myös työn vaikeita puolista ja pohdimme sitä iänikuista: kuinka kauan tässä pitää oikein ponnistaa turhaan ennen kuin todetaan että leikattava on?

    Saamani palautteen perusteella uskallan suositella jaksoa kaikille, myös lapsettomille ja isille!

    Varoitus kuitenkin: eräs nimeltä mainitsematon, jo kolmesti synnyttänyt kertoi haluavansa tämän kuunneltuaan mennä uudestaan synnyttämään. Ehkä hän on hieman kajahtanut, tai ehkä Heli oli vain niin vakuuttava. Toisaalta eräs toinen nimeltä mainitsematon, kohta kolmannen kerran synnyttävä löysi myös tästä paljon kiinnostavaa! Mutta sitten eräs nimeltä mainitsematon jo synnytyksensä hoitanut närkästyi hieman.

    Mitähän mieltä sinä tulet olemaan? Mene ja kuuntele itse!

    Jaksoon pääset tästä:

    Ja vielä siltä varalta, että olette missanneet edelliset jaksot, tässä vielä kolme ensimmäistä:

    Ensimmäisessä jaksossa isyydestään kertoo lukemattomia fanipalautteita kerännyt Jani Toivola, jonka ääni on kuulemma täydellinen ja tämän jakson olisi haluttu olla vielä paljon pidempi:

    Toisessa jaksossa ihana Elina kertoo perheensä surullisen tarinan kohtukuolemasta jaksossa, joka päättyy aurinkoon ja toivoon (huom: jakson kuuntelusta menee 0,20€ Elinan hyväntekeväisyyteen!)

    Kolmannessa, lööppeihin yltäneessä jaksossa Anna Puu kertoo avioerostaan. Spoiler alert: ei siinä mitään lööpin arvoista ollut, mutta äärimmäisen kiinnostava jakso kuitenkin!

    Viidennessä jaksossa ensi viikolla sukelletaan sitten kiusaamisen maailmaan lastentarhanopettajan ja luokanopettajien silmin. Kuuntelen sitä tässä samalla ja voin kertoa että siitäkin tulee kova! Tiistaina kuullaan!

  • Yksi tarina kohtukuolemasta

    Mä tiedän että olen pyytänyt teiltä viime aikoina lahjoituksia jo kovin paljon. Tällä kertaa voit tehdä hyvää ihan vain kuuntelemalla.

    perhe podcast

    Valeäidin nauhoitusten toisen kauden kakkosjaksossa vierailee aivan käsittämätön energiapakkaus, joka on kuin palanen aurinkoa. Elina Cerell on niin positiivinen ja valoisa tyyppi, että ensitapaamiselta voisi kyynikko ajatella että tuolle ei varmaan koskaan käy mitään huonoa kun on noin iloinen. Totuus on tietysti aivan toinen.

    Elina menetti esikoistyttärensä Amandan kohtuun juuri ennen laskettua aikaa. Kuten usein näissä hirvittävän surullisissa tapauksissa, Elina ja miehensä eivät koskaan saaneet tietää miksi niin kävi. Suru vain päätti muuttaa heille asumaan. Tilanteessa oli kaikki mahdollisuudet katkeroitua ja käpertyä suureen mustaan, mutta Elina miehineen valitsi tietoisesti toisen tien ja päätti rakentaa menetykselle suuren merkityksen.

    Amandan nimissä aiotaan rakentaa koulu kehitysmaahan Pencils of Promise järjestön kautta. Elina on kahden vuoden ajan noussut joka päivä tämä tavoite mielessään ja samalla taistellut itsensä näkemään asioita, joista voi olla kiitollinen suuren surunkin keskellä.

    Nyt kiitollisuutta riittää ihan olan takaa sillä tavoite on jo tosi lähellä: 35.000$ tavoitteesta on kerätty jo lähes 29.000$!

    Sinä voit auttaa tietysti suoraan lahjoittamalla, mutta myös ihan vain kuuntelemalla tämän jakson, sillä podcastin tuottava Wecast on luvannut lahjoittaa Amandan koululle 0,20€ jokaisesta kuuntelijasta. Tällä hetkellä pottia on kuunteluiden avulla kerääntynyt jo lähes 200€, kiitos kaikille!

    Kannattaa jakso toki muutenkin kuunnella, sillä Elina on aivan erityislaatuinen ihminen, jonka kanssa vietetty aika (korvanapein tai ilman) parantaa omaakin päivääsi. Nenäliinavaroitus toki, jakso on hyvin koskettava.

    Minä uskon että Elina saa siirrettyä vaikka vuoria, ja että aivan pian hän pääsee Linnea-tyttärensä kanssa vierailemaan kouluun, joka on rakennettu rakkaan isosiskon muistoa kunnioittaen.

    Pääset tästä jaksoon jollei upotus toimi. 

    Ps. Voit tukea hanketta myös ostamalla Elinan oman yrityksin Iluutin kauniita ja kestävän kehityksen tavoitteita tukevia vaatteita, sillä Iluutin tuotoista 5% menee Amandan kouluun.

    Kuvat: Elina Cerell

  • Anna Puu uskoo ikuisesti rakkauteen

    Mieletön megajulkkis Anna Puu on käynyt läpi surullisen ja valitettavan tavallisen polun, jonka alussa on rakkaus, keskellä on lapsi ja lopussa on ero. Rakkauspiirakasta ei sittenkään riittänyt ihan kaikille.

    Viisi vuotta sitten Annalla oli edessään se hetki, kun olisi voinut jo ajatella toista lasta. Sen sijaan Anna tajusi, ettei enää tunnista itseään ja erosi silloin kaksivuotiaan lapsensa isästä.

    Me tunnemme Annan kanssa (liian) monen vuoden takaa kauppakorkeakoulun luennoilta. No jos rehellisiä ollaan niin bileistä. Hengasimme samoissa porukoissa ja kumpikin meistä esiintyi koulun omassa bändissä. Elämämme ottivat kuitenkin melko eri suunnan; toinen meistä rakensi itselleen mielettömän uran musiikin ympärillä ja toinen kaivaa päivittäin itselleen vaatteet Itä-Helsinkiläisen kaksion lattialta miehelleen nalkuttaen.

    Se nyt ei liity tähän juttuun mitenkään muuten kuin sillä tavalla, että minun mieheni todella pitäisi nyt ryhdistäytyä näissä pyykkivuoriasioissa. Takaisin Annaan! Koska minulla ei ole (onneksi) kokemusta avioerosta, pyysin Annan keskustelemaan aiheesta kanssani Valeäidin nauhoituksiin vanhoihin hyviin aikoihin vedoten. En voi varmaksi väittää että lauluyhtyeemme TukkTak oli välttämättä syy suostumukseen, mutta onneksi Anna joka tapauksessa suostui.

    anna puu ero podcast anna puu ero podcast

    Keskustelusta tuli todella kiinnostava. Ruotiva, rehellinen, analyyttinen ja hauska eli sellainen kuin Annakin on ja on aina ollut.

    Alta pääset jaksoon, jossa me pureudumme eroon ja fiiliksiin parisuhteessa, johon tulee lisää ihmisiä lasten muodossa. Miksi ja miten lapsen saaminen muuttaa parisuhdetta? Mitä eronneet olisivat voisi tehdä toisin, vai kannattaako jossitella ollenkaan? Viekö lapsen tulo sittenkin palasen pois rakkauden piirakasta? Yksi asia on varmaa: Anna uskoo rakkauteen. Ikuisesti.

    Luvassa on hyviä oivalluksia, vaikeitakin muistoja ja hauskoja hetkiä. Kiitos Anna tästä, nähdään taas keikalla! Siis minun. TukkkTakin reunion on totta! (Ei ole.)

    Tästä pääset suoraan jaksoon jos linkki ei toimi.

  • Mitä yhteistä on minulla ja Jani Toivolalla?

    Psst! Jos et jaksa lukea yhtään turhaa riviä niin skrollaa suoraan alas jaksoon!

    Huh, tämäkin päivä se vain tulla tumpsahti! Sopivasti edellisen kauden vuosipäivän aattona ilmestyi Valeäidin nauhoitusten toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso. Tätä kautta on tehty kuin Iisakin kirkkoa! Uusista jaksoista alettiin puhua heti kesän korvilla, heti ensimmäisen kauden päättyessä. Ensimmäiset jaksot purkitettiin kuumina kesäpäivinä, ja viimeisissä ihmeteltiin jo kovia lumimyrskyjä sekä pimeitä päiviä.

    Sieltä ne jaksot silti valmistui ja onkin muuten hieno kausi.

    Lumimyrskyjen keskeltä studioon tupsahti myös ensimmäisen jakson vieras Jani Toivola. Ihminen, joka oli minulle entuudestaan toki tuttu, mutta oikeasti ihan tuntematon. Jännitin nauhoituksia tosi paljon (turhaan). Tutustuin Janin ajatuksiin jo ennen nauhoituksia netissä ja innostuin – tässähän voisi puhua vaikka mistä! Jakson aikana jännitys hälveni ja ihastuin Janiin vielä vähän lisää. Jani on karismaattisen mahtava tyyppi, jonka kanssa voisi puhua ihan mistä vain tuntikausia. Päädyimme puhumaan 35 minuutin ajan vanhemmuudesta, joka Janin tapauksessa sisältää paljon ainutlaatuisia piirteitä.

    Jani lähti kaksi päivää vanhan vauvan kanssa yksin kotiin synnytyslaitokselta ja on kasvattanut tyttöään suurella vastuulla lähivanhemman roolissa. Matka vanhemmaksi ei ollut millään tavalla itsestään selvä Janin ollessa homoseksuaali. Miettikääpä miltä tuntuu huomata samaan aikaan suuren vauvakuumeen kanssa että onkin homo? Kun unelmat muuttuvat täysi mahdottomiksi?

    Eipä sitä tajunnut itse omassa keskiluokkaisessa, parisuhteellisessa heteroelämässään ymmärtää, kuinka monta estettä olimme ylittäneet jo ennen lapsen yrittämistä. Meille unelma lapsesta oli sentään mahdollinen.

    Löysimme Janin kanssa paljon yhteistä, vaikka tilanteemme eroavat paljon toisistaan. Kiinnostavinta mielestäni oli oivallus siitä, kuinka ulkopuoliseksi me kumpikin itsemme paikoitellen tunnemme. Meiltä kummallakin löytyi kokemus siitä ettemme aina tunnista julkisesta keskustelusta omaa vanhemmuuttamme; etteivät leikkipuiston muut vanhemmat tunnu olevan sittenkään samassa elämäntilanteessa. Oli sisäisesti mielentilamme mikä tahansa, meitä kuitenkin ympäröi aina omat ulkoiset kuplamme, jonka suojiin voimme kääriytyä tai jotka voivat asettaa meille suuriakin vaatimuksia.

    Tietysti ymmärrän, että Janin “yksinhuoltaja homoisä” – kupla on aivan eri kuin oma “normin täyttävä ydinperhe” -kuplani ja että minä nautin monesta etuoikeudesta omastani käsin. Enkä tietenkään ymmärrä minkälaista on elää aina siinä toisessa todellisuudessa, joka on muiden näkökulmasta poikkeuksellinen. Mutta kupla se on hyväkin kupla. Minulta odotetaan tiettyä tapaa olla vanhempi, Janilta jotain muuta. Odotukset voivat pahimmillaan tuntua melko rajottavilta.

    Toisaalta kuten Jani itse jaksossa toteaa, usein se kupla on omassa päässämme. Me oletamme muiden suhtautuvan meihin tietyllä tavalla.

    Syvälliseksi meta-analyysiksi meinaa mennä tämä pohdinta, se on Janin ansiota! Janin tapa käsitellä asioita ja puhua niistä on jollain tavalla niin runollisen syvällinen että sitä kuunnellessa alkaa omakin mieli mennä ihan uusille kierroksille. Joten: jos siellä kotona on juuri tänään pyykkiä viikattavana tai tiskejä tiskattavana, laita tästä alta jakso pyörimään ja anna omien ajatustesi lähteä omalle laukalle!

    Valeäidin nauhoitukset 2, jakso 1:
    Jani Toivola: Yhden isän ja tyttären tarina

    35min,  julkaistu 27.2.2018

    Jos upotus ei toimi, pääset jaksoon tästä klikkaamalla.

    Janin hienon uutuuskirjan Kirja tytölleni voi ostaa tästä (22,90€). Olen lukenut kirjan ja se on juuri niin hyvä kuin jaksoa kuunnellessa voi kuvitella! Kirjassa Jani avaa hienosti kipeitä asioita työuupumuksesta masennukseen ja vanhemmuuden vaikeisiin tunteisiin. Todellakin iso suositus.

    PS. Ensi viikon jaksoa varten kannattaa varata nessut lähelle. Puhumme maailman positiivisimman Elinan kanssa heidän perhettään murtaneesta kohtukuolemasta ja siitä seuranneesta hyvästä.

  • 27.2. on se päivä – Valeäidin nauhoitukset tulee taas!

    ”Valeäidin nauhoitusten toinen tuotantokausi on totisinta totta ja alkaa joskus syksyllä, ehkä.”
    – Valeäiti, syyskuu 2017.

    Jollei helmikuuta lasketa syksyksi, voidaan todeta että olin tuossa puolisen vuotta sitten melko naiivi. Mutta nyt! Nyt sen uskallan luvata: toinen tuotantokausi alkaa alle viikon päästä, tiistaina 27.2.! NO NYT! BOOM! Ja mitä kaikkea muuta ne nuorta leikkivät keski-ikäiset sanovatkaan!

    Vieläkin pelottaa, alkaako kausi oikeasti viikon päästä. On tässä vielä muutama pieni yksityiskohta tekemättä ja studioonkin pitäisi vielä sitä ennen ehtiä (mutta studio ei ole minun aion ehtiä – listallani!). Mutta luotetaan prosessiin ja ennen kaikkea deadlineen, se on aina varma ja rakas muusa. Sitten pitäisi enää luottaa siihen että kaudesta tulee kova, joka oli toinen syyskuussa lupaamani asia.

    podcast perhe

    Kärsin ajoittain podcastin jälkeisestä masennuksesta. Se on omakeksimäni hellittelytermi tilanteelle, jossa kaikki jo tehty tuntuu tyhjältä, huonolta, turhalta. Silloin en oikein edes muista nauhoittaneeni hirveästi jaksoja, saati että ne olisivat olleet hyviä. Vasemmalta ja oikealta pukkaa uusia kuumaakin kuumempia podcast-sarjoja ja minua hirvittää. Jaksaako kukaan enää kuunnella yhden mutsin ja sen vieraiden jorinoita?

    Silloin paras lääke on tunkea valkoiset napit korviin ja kuunnella joku jo tehdyistä jaksoista. Poikkeuksetta kasvoille nousee häkeltynyt virne. Onpa tämä hyvä! Toinen hyvä lääke on katsoa purkitettujen jaksojen listaa. Huh mikä kattaus aiheita ja vieraita, kuka tämän kaiken on oikein saanut aikaan?

    Ai niin, minä. Minähän se silloin kesän korvilla istuin alas ja kirjoitin haavevieraani ja -aiheeni exceliin. Hahmottelin jokaiselle vieraalle aiheen tai jokaiselle aiheelle vieraan. Osaa vieraista metsästin todella, todella kauan ja osa tipahti syliin kuin pyytämättä. Siitä lähinnä kiitos Wecastin porukalle, joka on tässäkin kaudessa ollut aivan korvaamaton tuki!

    Ja niin se vain tuli kasaan. 11 jaksoa (yksi vielä uupuu, mutta luotan prosessiin) tai seitsemisen tuntia ajanvietettä joka saa ajattelemaan, nauramaan ja tällä kertaa melko varmasti myös itkemään. Kauteen mahtuu surullisia tarinoita, hätkähdyttäviä kommentteja ja viisaita lauseita; yllättävää komiikkaa ja häpeilemätöntä naurua.

    hauska podcast

    Kakkoskausi alkaa valloittavan Jani Toivolan seurassa, kun puhumme vanhemmuudesta ihmissuhteena. Heti Janin perään kyynelkanavat aukeavat Elinan kertoessa kuinka menetti esikoisensa kohtukuolemalle ja mitä hyvää siitä seurasi. Kolmannessa jaksossa Anna Puu puhuu avioerostaan ja ruodimme yhdessä parisuhteita. Samaan teemaan päästään myöhemmin myös maailman parhaiden Lauran ja Päivin kanssa, jotka kertovat kaikki salat pitkään parisuhteeseen. Näiden välissä satoja synnytyksiä kokenut kätilö Heli kertoo, mitä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu, opettajat koulusta ja tarhasta kertovat mitä koulukiusaaminen lastemme arjessa on ja mitä sille voi tehdä, Aino kertoo kuinka elämä muuttuu kun pieni lapsi menettää isänsä ja Hanna G kuvailee elämää monikkoperheessä.

    Lisäksi vaihdamme kuulumisia ystäväni kanssa kuvien kautta, Lindusius avaa perheensä ihanan erityistä elämää ja ihan kauden lopussa kuullaan totuus perheestä kun studioon saapuu kaksi alakouluikäistä vierasta Pikku-Kalle-vitseineen. Niin siistejä tyyppejä kaikki! Niin kova kausi! BOOM jne!

    podcast suomeksi

    Valeäidin nauhoitukset iTunesissa ja Acastissa

    Valeäidin nauhoitusten toinen kausi alkaa tiistaina 27.2.,  lähes päivälleen vuosi ensimmäisen jälkeen. Nauhoituksia voi kuunnella iTunesista, Acastista tai mistä nyt satutkin podejasi kuuntelemaan. Koko ekan kauden löydät tästä ja ohjelman omilta Facebook-sivuilta saat joka tiistai linkin uuteen jaksoon. Jaksojen aiheista kummuneet ajatukset sekä jokaisen jakson oman linkin löydät tietysti myös blogin Podcast-sivuilta.

    Ai kamala, tästä se lähtee. Voi onnea!