Taapero siirtyi yksiin päiväuniin ja on muutenkin nyt ihan ässä nukahtaja

4 Permalink

Pysäyttäkää painokoneet! Se tapahtui: Kolmonen siirtyi yksiin päiväuniin.

Minähän yritin sitä jo joskus 10kk kohdalla hänelle ehdottaa kun alkoi mennä hermot päiväunitaistoihin, joita oli jo pari kuukautta käyty. Se ei hänelle sopinut. Aina jos aamupäikkärit jäi välistä, lounasunet oli entistä huonommat.

Niitä uniahan on sittemmin harjoiteltu ihan huolella ja sanoisin että about kaikki kikat on kokeiltu. Nukutus ilman imetystä / imetyksen kanssa; unet sängyssä / rattaissa; liikkumattomissa vaunuissa / liikkeellä. Suhinat, kohinat, pistäytymiset, äidin t-paidat ja laululorut. Hermoromahdukset ja itkuiset vaunulenkit – edes ne eivät auttaneet.

Neljä, viisi kuukautta itkettyäni sitä ettei hän nuku päiväunia, kokeilin vielä yhtä vaihtoehtoa: luovutin. Tilanne parani heti merkittävästi! Tyyppi ei vieläkään ”pitkiä uniaan” nukkunut juuri koskaan yli kolmea varttia, tunnin kestävä lounasuni oli aina hyvä päivä, mutta erona entiseen minä olin semi ok asian kanssa.

Nyt tässä vuoden jälkeen asiat alkoi itsekseen hieman parantua asiat ja se tunnin pätkä alkoi olla jo aika normaali, jopa puolitoista. Kaava oli aina sama: jos aamussa nukuttiin se vartti, lounasuni oli hyvä, tunnin. Jos aamun uni jäi pois tai jatkui liian pitkään, lounasuni oli 20-45min tai sitä ei tullut ollenkaan.

Sitten Kolmonen päätti kai itse että nyt tämä pelleily saa riittää. Mitään muuttamatta, samoilla rytmeillä ja kikoilla kuin aina hän vaan ei enää nukahtanut aamuisin, mutta nukahti hyvin klo 12 – ja nukkui puolitoista tuntia. Kehitys on jatkunut pari viikkoa ja tätä kirjoittaessani mietin uskallanko sanoa ääneen:

Nyt hän nukkuu öisin 19.30-07 ja päivällä 12-14 (tai pidempäään). 

HURRAA HURRAAA HURRAAA maailman parasta! En osaa sanoin kuvailla miten ihanaa on kun ei tarvitse ajatella että ”mulla on 45minuuttia aikaa ja sen jälkeen kaikki on plussaa”. Nukuin esim eilen päiväunet koska arvasin että ehdin tehdä vielä muutakin, ja ehdinkin!

Vaikka päiväunet on aika pieni asia pandemisen maailman keskellä, kyllä sillä iso vaikutus on yhden pienen ihmisen elämään. Kun saa sen hetken päivässä varmasti omaa aikaa, rauhaa ja töitä. Mutta sitten kun sitä ei ikinä saanutkaan, huh.

Samassa rytäkässä rakas taaperoni on ottanut agendalleen laittaa kaiken muunkin kuntoon: se syö hyvällä ruokahalulla ja taitavasti lusikkaa ja haarukkaa käyttäen, menee mielellään potalle (tosin ei sinne mitään saa mutta pyyhkiminen on silti aina kivaa) ja nukahtaa lähes itse iltaisin.

Eilenkin Insinööri nukutti Kolmosen, ihan muuten vain. Ei ollut enää niin että minä olen jossain ja siksi on pakko tehdä näin ja toivotaan että se nukahtaa vaan sen vaan voi nukuttaa kumpi vain. Minun nukutusvuorolla hän syö, ja kääntyy jossain kohtaa pois rinnalta ja haluaa sänkyyn. Jää sinne hereillä  ja nukahtaa. Insinöörin nukutusvuorolla hengaa muutaman minuutin sylissä, ja lasketaan sitten sänkyyn. Jää sinne hereillä  ja nukahtaa.

(Mummin nukutusvuorolla ilmeisesti kikatellaan sängyn pohjalla puoli tuntia kunnes uni voittaa, mutta sallitaan tämä.)

Kuulin aina tarinoita näistä lapsista mutta en olisi arvannut että sellainen voisi vielä meiltä löytyä. Itsestään nukahtava lapsi! Muiden kanssa nukahtava lapsi! Tätäkään vapauden tunnetta en voi sanoin kuvata. Kun kaikki minun elämässäni ei olekaan hänen aikataulunsa ympärillä.

Kyllä se on kuulkaa niin että taaperot on maailman ihanimpia mutta täysiä yöunia JA kahden tunnin päiväunia nukkuvat taaperot on vielä maailman ihanimpiadihanimpia söpödöpö lussukoita.

4 Permalink

Kuinka saada lapsi syömään puuroa (puurorieska ohje)

Kaupallinen yhteistyö Valio & Onni-puurot

Muistan kun Ykkönen oli 8kk eikä suostunut enää syömään puuroa vaan kinusi meidän aamupalaleipiämme. Neuvolan hoitajan mielestä ratkaisu tähän olisi ollut se että mekin alamme syömään puuroa. (Emme alkaneet vaan lapsi alkoi söi hetken jotain muuta.)

Sittemmin Ykkönen rakastui puuroon uudestaan ja söikin sitä uuden tulokkaan, Kakkosen, kanssa ihan tyytyväisenä. Lapset kasvoi, työt alkoi ja puuron keittely jäi. Tuli Kolmonen mutta huomasin etten vieläkään jaksa keittää itse puuroa vaan menen ihan reilusti yhteistyön mukanaan tuomilla Onni-puuroilla.

Sitä paitsi vaikka sen puuron kuinka tekisi kahdessa minuutissa mikrossa, se on silti juuri sen verran vaivaa mitä en jaksa vielä aamukuudelta ennen omaa kahvia tehdä samalla kun sylissä huutelee jo nälkäinen tyyppi. Olemmekin valuneet malliin, jossa puuro tulee käytännössä joka aamu valmiina purkista.

Sivumennen sanottuna: Tämä on mennyt jo niin pitkälle että kun sanon Kolmoselle “mennäänkö keittämään puuroa”, se sanoo joo ja kävelee kaapille jossa Onni-puuroja pidetään ja valitsee sieltä maun.

Niinä aamuina kun yritän tsempata ja teen vaivalla hienon puuron tuoreine marjoineen, tiedätte mitä käy – laps ei syö, ei mitään. Vaikka rakkaudella keitin!

Tämä on ehkä vain minä mutta inhoan sitä hetkeä kun arvon puurokattilan äärellä lusikka kädessä paljonko lapsi jaksaa tänään syödä: jos laitan lautaselle liikaa, menee haaskuun, jos liian vähän, kattilan puuro on edelleen liian kuumaa enkä voi sitä tarjota. Kamala ongelma!

Siksikin tykkään Onni-puuroista: on jotenkin helpompi annostella eli syöttää siitä lusikallinen kerrallaan ja laittaa loput korkin kanssa siististi jääkaappiin kuin laittaa vähän sörkitty mikropuuro takaisin jääkaappiin lautasellaan.

Takaisin asiaan: kuinka saada lapsi syömään puuroa niinä hetkinä kun taapero on päättänyt että on puuro on pahinta ikinä?

Vinkkejä kuinka lapsen saa syömään puuroa

  1. Älä syötä sille puuroa. Odota hetki, kyllä se puuro palaa taas menuun.
  2. Kokeile eri makuja, osta valmiina niin pääset helpommalla. Onni-puuroissa on yhteensä kahdeksaa eri makua, luulisi löytyvän suosikki!
  3. Tee puurorieskoja! Tämä on mun ihan lemppariasia. Teen Simppelin puurorieskoja vähintään kerran viikossa ja pakastan suurimman osan. Niitä saa hyvin reissuun mukaan ja näitä syö myös isommat lapset!

puurorieska ohje

Ohje: Puurorieskat Onni-puuroista

n. 9kpl, 250 astetta 10min (alkuperäinen ohje by Simppeli Sormiruokakeittiö)

  • 1dl Onni-puuroa
  • 0,5dl vauvallesi sopivaa maitoa
  • 0,5dl raastetta (kesäkurpitsa, porkkana, omena, kukkakaali, melkein mikä vain käy!)
  • 1 muna
  • 1rkl öljyä
  • 1,5dl jauhoja

Kaikki sekaisin ja löysähkö taikina uuninpellille lusikalla ja laita 250 asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes rieskat saavat vähän väriä. Aikuiselle  päälle voita ja vaikka ripaus suolaakin ja olet taivaassa! Siihen liittyen vinkki: kannattaa melkein tehdä tuplataikina suoraan, näitä kyllä syö koko perhe.

Nämä puurorieskat tein muuten ihmeellisen tuntuisesta kombosta Onni Rukiinen puolukka – puuro + kukkakaaliraaste ja hyvää tuli!

Kokeile sinäkin ja kerro miltä maistui!

kuinka saada syömään puuroa

Mitä Kolmoselle kuuluu? Terkut melkein 1v2kk taaperolta!

Kolmoselle kuuluu kuulkaa todella hyvää. Hän on aivan valloittava pieni neitonen, edelleen.

Uskon että teillä on häntä ikävä (ainakin hänellä teitä mikäli on uskominen sitä miten paljon se yrittää aina naamaansa jokaiseen kuvaani tunkea) joten kerron hiukan minkälainen hän nyt on.

Kun yritän miettiä miten tätä ihanaa taaperoa kuvailisi, en osaa päättää mitä kaikkea pitäisi kertoa. Ajatellessani tuota juuri nukkumaan käynyttä pientä sametti-ihoa, nousee ajatuksiin heti ensimmäisenä hänen utelias, vähän viekaskin hymynsä kun hän näkee jotain siistiä mikä on saatava ja mikä on todennäköisesti vähän kiellettyä.

Pallot, kukat, kengät, smoothiet ja patukat, veitset, sakset, avaimet, lompakot ja kaukosäätimet lienevät tämän listan kärjessä.

Hän näkee asian, hihkaisee, juoksee (tämä juoksee! En muista edellisten juosseen näin aikaisin) sitä kohti ja kikattaa jos estelen hymyillen. Itkee selkä kaaressa, jos estän tosissani. Pientä, suloista ja vielä niin haaleaa tahtoa. Kolmonen on toistaiseksi super joustava luonteeltaan. Se luovuttaa kiukkunsa nopeasti ja jaksaa odottaa asioita hienosti.

Paitsi jos kyseinen asia on juusto. SITÄ ON SAATAVA HETI.

Tähän voisi tietysti myös kommentoida siitä kuinka hän kellontarkasti kolmesti päivässä alkaa repiä paitaani.

Se tissi / juusto haetaan sitten vaikka itse jos ei muuten saa. Kolmonen kiipeää mihin vain, ujuttaa itsensä valjaista ulos ja ylös ja löytyy joka päivä monen eri tuolin päältä. Aika silmä tarkkana saa olla tämän vipeltäjän kanssa! Tosin, yleensä ennen jotain liikunnallista urotekoa hän katsoo minua. Suorastaan kuulen sen kun Kolmonen aikoo tehdä jotain vaarallista. Se pysähtyy, katsoo minua, ja tiedän jo – portti on jäänyt auki tai tuoli vahtimatta.

Sama toistuu kun jotain väärää menee suuhun. Kun kysyn laitoitko jotain suuhun se hymyilee onnessaan ja näyttää. Ottaa pois sitten kun pyytää.

Elämme sitä uskomatonta vaihetta jossa lapsi on niin iloinen ymmärtäessään ohjeita, että se tottelee niitä! ”Hae tuolta kirja ja tuo minulle niin luetaan yhdessä”; ”Vie tämä isille”; ”Laita sukka jalkaan” toimivat kaikki.

Sukka ei kyllä vielä mene jalkaan, toisin kuin kaikki taloutemme kengät koosta riippumatta.

Vaikka menoa ja vauhtia löytyy jaloista paljon, tyyppi on muuten aika tyyni. Hän leikkii rauhallisesti itsekseen joskus pitkiäkin aikoja, jaksaa odottaa rattaissa tai autossa jos on jotain katseltavaa ja ottaa todella iisisti pienet kolhut. Aika kovaakin saa itse asiassa pää paukahtaa ennen kuin itketään, ja sekin menee nopeasti ohi.

Mutta on se silti sen ikäinen ettei meitä hetkeen ravintoloissa näy. Morjens vaan sekoiluikä, nähdään uhmaiän tuolla puolen.

Kolmonen syö pääsääntöisesti ok, mutta on tässä huonojakin päiviä paljon takana. Kaiken se melkein syö itse sormiruokaillen, haarukalla tai lusikalla mutta aina ei oikein uppoa. Hampaat, vaihe, vauvat, tiedättehän. Parhaat ruoat tällä hetkellä: Riisi, tomaatti, juusto, spagetti piiiiitkänä, omena, kaikki mitä voi pussista imeä ja tietty ne Onni-puurot.

Ja hei! Tyyppi nukkuu! Aamulla puoli tuntia, lounasaikaan 1,5h ja yöllä 12h. AMAZING.

En mä tiedä. Ei tämmöstä tyyppiä voi sanallisesti kuvata, kaikki jää ihan ontoksi. Hän on liian mahtava.

Hän hihkuu pallon perässä, touhuaa niin kovin touhukkaasti kaikkea, yrittää pomppia vaikka jalat ei nouse (ja päätyy siksi koomisesti kävelemään kyykyssä), puhuu ihan hirveästi mutta lähinnä sellaista mitä emme ihan vielä ymmärrä (paitsi ”vauva”!) ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Hän halaa, pussaa, etsii napaa itseltään ja muilta ja ratsastaa meidän päällämme kivuliaasti jos erehdymme lattialle makaamaan. Riehuu kun näkee lakanan, nostaa olkapäät korviin toisten perässä ja tarjoaa nyrkin ”BOOM” liikkeeseen.

Hän potkii palloja, kantaa jättimäisiä koripalloja, kävelee rehvakkaasti ovesta ulos ja kadulle ja varmaan Tampereelle asti jos joku ei estä, kuopii lapiolla mitä vain ja syö enää vain vähän soraa. Tykkää kaikista kulkupeleistä ja kipuaakapuaa kaikkien keinujen ja potkuautojen päälle.

On niin käsittämättömän, pakahduttavan, kaiken peittävän ja murheet korjaavan rakas että olen joka päivä vain niin kiitollinen että uskalsimme toivoa ja saimme kaiken. Hänet.