Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hänellä on nimi! Sekalaisia vinkkejä kivoihin ristiäisiin

ristiäisten tarjoilut

Ta-daa! hänellä on nimi! Täällä tosin valitettavasti jatkossakin Kolmonen, en lähde tämänkään lapsen nimeä julkisesti avaamaan (vaikka se aivan superhyperihana onkin). Vietimme kastejuhlaa sunnuntaina kotona ja täytyy sanoa että oli erinomaisen onnistuneet juhlat! Järjestelyt onnistui, tunnelma oli hieno ja pieni sai upeita lahjoja (siskoni mm. oli ommellut itse kokonaisen laatikollisen ihania vaatteita, omg! Ei kulje suvussa nämä taidot).

Alan pikkuhiljaa uskoa että tämä talomme on luotu juhliin, niin hyvin täällä bileet onnistuu.

Kastejuhlaan oli kutsuttu suku ja kummit, mistä tulee meidän suvuissa jo yhteensä 17 aikuista ja 10 lasta. Pappina oli entinen naapurimme, kiitos siitä! Yksi kummeista asuu Kaliforniassa joten hänen kanssaan oli sovittu FaceTime yhteydestä 5.30 heidän aikaansa, johon hän lupasi ystävällisesti herätä. Ihan yhtä ystävällisesti unohdin tämän itse ja muistimme ottaa hänet mukaan toimitukseen vasta juuri ennen kastetta, hups.

Kutsuimme vieraat kolmeksi ja aloitimme kasteen puoli neljä. Viiden aikaan suurin osa vieraista oli jo lähdössä, joten kutsuin vielä naapurit rääppimään ja saatiinkin kaksi perhettä lisää menestyksekkäästi tuhoamaan tarjoiluja!

Tarjoilut oli koottu periaatteella vähän mutta kaunista, keskipisteenä luonnollisesti mieletön kakku, joka tuli tälläkin kertaa Tingelstiinalta. Kakku oli vegaaninen, kaunis, riittoisa ja oikein maukas, kiitos vielä Stiina!

ristiäiset tarjoilut

Kakun lisäksi katoin varsinaiseen pöytään itse tekemäni (KYLLÄ! Ohje lopussa!) uskomattoman kauniit ja taidokkaasti puserretut marengit sekä vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja. Lisäksi kakun viereen kunniapaikalle pääsi ihanan Mutsi ja Murupullat -Idan meille täysin yllätyksenä tekemät nimikkokeksit – k i i t o s !

Saarekkeelle aseteltiin loput: lohileivät ja karjalanpiirakoita, mokkapaloja, itse tehtyä Rocky Roadia (ohje lopussa) ja sekalainen seurakunta karkkeja isolla lautasella. Juotavana oli aikuisille skumppaa ja kahvia, lapsille Pommacia ja vettä.

Koska juhlat olivat kaikkinensa niin onnistuneet ja koko setup suorastaan henkäsalpaavan upea (ne marengit), jaan teille nyt omahyväisellä varmuudella muutaman vinkin hyviin ristiäisiin.

Vinkkejä ristiäisiin

Kata ensin

Mielestäni nerokas oivallus. Tein edellisenä iltana rauhassa lasten jo mentyä nukkumaan sen piperrysosuuden, siis katoin pöydän ja koristelin olohuoneen. Levitin pöydälle uuden pöytäliinan, katoin niin monta paikkaa kuin pöytään mahtuu ja kasasin loput lautaset kasaksi saarekkeelle. Jokaiseen juomalasiin laitoin nätin servetin ja jotain ihmeellisiä paperipallojakin asettelin paikalleen. Näistä kaksi oli taannoisista ylläribabyshowereista talteen otettuja ja yksi uutena ostettu.

Hetken epäilin jo itseäni kun puoli yksitoista illalla askartelin sitä saatanan paperipalloa, mutta aamulla olin varma nerokkuudestani. Näin juhlat näytti valmiilta heti aamusta! Olin vielä illalla miettinyt jokaiselle tarjottavalle valmiiksi tarjoiluastian ja kirjoitin selventävät laput jokaiseen. Siihen oli niiiiin helppo sitten juuri ennen juhlia vain latoa tavarat nätisti, samalla pysyi kartalla siitä puuttuuko joku tarjoilu vielä.

Sitten huolehdi itsestäsi 

Aika loppuu kuitenkin kesken, joten käy suihkussa ja meikkaa mielellään pari tuntia ennen juhlia. Varmista että itsellesi on juhlavaatteet. Mulla oli lapsille erittäin hyvissä ajoin hienot vaatteet ostettuna, puhtaina ja ojennuksessa. Itselleni valkkasin vanhan, löysän mallisen mekon ja pyysin Insinööriä silittämään sen. Tuntia ennen juhlia vedin mekon päälle yläkautta ja se jäi vyötärölle jumiin. Ei puhettakaan että se olisi mennyt lantion yli millinkään verran. Epäilin jo autotallin kosteusprosenttia syyksi kunnes muistin ostaneeni sen ei-enää-niin-löysän mekon kakkosen vauvavuotena, jolloin painoin noin 20 kiloa vähemmän kuin nyt. Oho. No, ristiäisiä oli hyvä juhlia myös huonosti istuvassa mekossa jonka läpi kuulsi samoin huonosti istuvat ja hieman liian kohokuvioiset bikinin yläosat.

Delegoi

Tämä jos jokin pelasti juhlat! En suinkaan tehnyt kaikkea itse, oikeastaan vain ne marengit syntyi minun (äärimmäisen taitavista) käsistä. Mokkapalat teki juuri kokkikerhossa aloittanut Ykkönen, lohileivät anoppini, karjalanpiirakat tuli valmiina pakkasesta ja kakku saatiin Tingelstiinalta kotiovelle toimitettuna.

Kummit pukivat Kolmoselle kastevaatteen ja lankoni otti suurimman osan kuvista. Minä keskityin tunnelmaan (ja jonkin verran siihen bikiniyläosaani).

Tee mahdollisimman paljon etukäteen

Juhlapäivälle ei oikeasti paljon muuta kannata jättää kuin vauvan syöttäminen ja suihkussa käynti. Kiire tulee vaikka juhlat olisi vasta iltapäivällä, koska juuri tänä päivänä tavallisesti hyvin nukkuvat vauvat ei nuku. Tosin meidän kyllä nukkui, mutta ihanaa oli silti rauhassa järjestellä ja siivota. Siihen muuten kuluu hulluna aikaa! Pelkkään kaaoksen taltuttamiseen perussiistissä kodissa voi mennä tunti, pari. Siivousta lukuunottamatta ristiäisiä valmisteltiin muutama viikko pikkuhiljaa. Tilasin netistä tarpeellisia vaatteita ja metsästin suvun kastemekkoa. Marengit valmistin kaksi päivää ennen juhlia, mokkapalatkin taidettiin leipoa jo silloin.

Anna sisaruksille oma homma

Jos vauvalla on jos sisaruksia, anna heille jokin suuri vastuu niin pysyvät viihdytettyinä ja pois jaloista. Vauvan pään kuivaaminen kastetilaisuuden aikana on ainakin sopiva tehtävä, ehkä myös jokin tarjoiluista tai kattamisesta sujuu? Meillä Ykkönen ja Kakkonen tekivät mokkapaloja ja koristelivat niistä pöllöt, saivat siihen hyvän tovin menemään.

Itse asiassa ne sai siitä myös tosi mojovat riidat aikaan ja se oli super ärsyttävää. Unohda tämä neuvo, aivan pelkkää paskaa.

Pyydä vierailta terveiset vauvakirjaan

Kastejuhla menee äkkiä ja myöhemmin sitä ihmettelee, mitä kaikkea tehtiinkään ja ketä oli paikalla. Pyydä siis edes näistä juhlista vierailta terkut, mieluiten suoraan vauvakirjaan! Tämä oli toinen mielestäni nerokas oivallukseni: etsin Oot niin ihana -vauvakirjasta sopivan sivun ja irrotin sen kansiosta. Jätin sivun kynien pöydälle terveisiä varten, se sopi siihen oikein mainiosti kun on niin nättikin.

Ainakin kaksi vierasta myös muisti tähän jotain kirjoittaa, eli täysi onnistuminenhan tämäkin!

Kierrätä ja lainaa mahdollisimman paljon

Kastemaljan sain lainaan ystävältä ja kaikki lautaset oli lainattu naapurista, muutama pikkulusikka kummilta. Yleensä on täysin turhaa ostaa juuri mitään uutta kun vain vähän käyttää aikaa kyselyyn. Joskus on toki kiva ostaa pientä ylimääräistä koristelua, vaikka juhlatarvikekaupat pientä maailmantuskaa muovineen aiheuttavatkin. Nämä kuuluisat paperipallot ovat hyvä esimerkki koristeista, joita kannattaa kierrättää – kuulin erään seuraajani käyttäneen jo neljä vuotta samoja!

Koristeluja kannattaa myös tarjota naapurustoon seuraavalle, tai jopa hankkia itse käytettynä. Sama kikka kannattaa muistaa 1-vuotis synttäreille kun niitä monta vuorokautta kestäviä foliopalloja ilmaantuu kuitenkin naapuriinkin.

Leiki nimellä

Jos et ole jo paljastanut koko juhlaväelle nimeä, pistä ensimmäisenä pystyyn arvailu. Jokainen saa arvata koko nimen, mielellään sinne samaan vauvakirjaan laitetaan veikkaukset talteen. Me olimme etunimen kertoneet jo ajat sitten, mutta toinen nimi oli suurimmalle osalle vielä ylläri – kuten meille vielä hetki ennen juhlia, eh.

Teimme tämän sivun avulla koko nimestä anagrammin, jonka laitoimme printattuna ja kirjaimet erilleen leikattuna liitutaululle näkyville. Kasteen jälkeen järjesteltiin kirjaimet oikeaan järjestykseen.

Oli melko hauska seurata vierestä kun vieraat ennen kastetta laski kirjaimia ja ihmetteli ettei tuosta millään voi joku oikea nimi tulla. Ja sitten se ilme, kun mummo tajusi mikä toinen nimi oli! Ai että, kaiken sen askartelun arvoista.

Älä stressaa

Tämä tietysti vinkeistä tärkein, pidä mielesi kevyenä äläkä kasaa itsellesi ihmeellisiä suorituspaineita. Kaikki ymmärtävät että menossa on mukana tosi pieni vauva, eikä kukaan odota niin juhlakalulta kuin sen vanhemmiltakaan täydellistä suoritusta. Tämän juhlan aikana saa itkeä, nukkua, syödä ja kakata omaan tahtiin – ainakin vauva.  Älä siis turhaan yritä taktikoida vauvan unia tai ruokailuja kasteaikatauluun sopivaksi vaan suhtaudu niin että menette sillä mitä vastaan tulee.

Mutta suosittelen että aloitatte koko kastetilaisuuden vasta sitten kun vauva on juuri ruokittu, vaikka se olisikin eri aika kuin oli sovittu. Myös silloin jos olette kirkossa! Ei se parista minuutista ole kiinni.

Yksi pääsi papin syliin, toinen skumpan kimppuun

Ei muuta kuin marenkia vaahdottamaan!

Turkinpippuri – ja Marianne marengit

  • 4 kananmunan valkuaista
  • 6 dl tomusokeria
  • tilkka etikkaa
  • noin 1.dl Turkinpippuri Crush ja Mariann Crush rouheita

Erottele valkuaiset keltuaisista ja vaahdota valkuaiset (keltuaiset kannattaa säsätää ja tehdä niistä myöhemmin vaikka munakas!) jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita tomusokeri pikkuhiljaa mukaan ja lisää vielä tilkka (1/4 teelusikka) etikkaa, maulla ei väliä. Etikka parantaa koostumusta niin että marengit pysyy muodossaan uunissa. Seos on valmis, kun voit kääntää sekoitusastian ylösalaisin eikä mitään tipu.

Jaa seos kahteen ja lisää kumpaakin osaan rouheet, toiseen Marianne ja toiseen Turkkari. Laita seokset pursotinpussiin ja pursota ne pellille isolla tyllalla. Uuniin 70 astetta ja noin kaksi tuntia. Valmis marenki on kevyt ja kova, mutta ei saanut yhtään väriä!

Laiskan helppo Rocky Road

  • 3 levyä Fazerin sinistä
  • 50g voita
  • minivaahtokarkkeja
  • Cheerios muroja tai vastaavia

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Kun seos on sulaa mutta ei enää super kuumaa (liian kuuma sulattaa vaahtokarkit ja lopputulos näyttää löysältä kakalta), sekoita joukkoon vaahtokarkkeja ja muroja vapaalla kädellä. Levitä valmis mömmö leivinpaperille tai silikoniselle leivonta-alustalle, jälkimmäinen helpompi. Nosta jääkappiin viilenemään muutamaksi tunniksi ja leikkaa kovaksi jäähtynyt massa paloiksi.

Tämä kaikki huoli on joskus niin liikaa

Mua lyötiin tänään nyrkillä naamaan
Pelkään ettei se enää halua olla mun kaveri
Ei hitto tämä kuume on nousussa taas
Osaatko kulkea sinne yksin? Varmasti?
Onko toi ääni ihan normaali?
En enää muista mitkä ne huonosti hengittämisen merkit oli
Se haukkui mua pelkuriksi
Muista kattoa sitten kunnolla ennen kuin menet yli. Vilkuta kuskille.
Äiti bussipysäkillä oli jotain outoja tyyppejä
Entä jos meidän lapsille käy joskus noin?

Tuntematon numero. Älä anna sen olla koulusta tai sairaalasta.

Kun mietimme kolmatta lasta, oli monta syytä miksi ei enää ja vielä enemmän siitä miksi vielä kerran. Oli kymmeniä pelkoja.

Yksi pelko ja syy muistuu mieleen tasaisin väliajoin nytkin, hiertää ajatusten takapenkillä tummana painona. Viimeksi sanoin sen ääneen eilen: en ehkä kestä tätä huolen määrää vielä yhden lapsen verran lisää.

Vaikka syytä huoleen ei edes olisi, lapsistaan on aina vähän huolissaan. Sydän vähän kallellaan vaikka lapsi kylkee iloisena auringossa.

Ja sitten on niitä hetkiä kun jotain oikeasti tapahtuu. Sitten kun syytä huoleen on, se syrjäyttää mustuudellaan ihan kaiken muun. Aivan sama kuinka montaa vessaa pesee, mitä lenkkejä juoksee ja kenen feediä selaa, se väijyy takana.

Entä jos. Miten tästäkin selvitään. Miltä tämä kaikki lapsestani tuntuu. Paraneeko se?

Kun peittelet lapsen jolla on kuume nousussa ja lohdutat toista joka ei saanut synttärikutsua, ovat murheet omiasi. Tekisit mitä vain ottaaksesi sen ikävän itsellesi. Sanot että kaikki kyllä järjestyy rakas, mutta oikeastaan toivot että joku sanoisi sen sinulle.

Haluaisit että joku sanoisi tästä olevan jotain hyötyä, että kaikki tämä huolesi vaikuttaa ja ajat pahan pois rakkaudellasi. Mutta ei kukaan niin sano, eikä se huolesi mitään auta. Sen kanssa on vain opittava elämään ja luotettava siihen että valtaosassa kerroista se huoli on väärässä.

Huoli tulee olemaan aina mukana. Se on siellä kun äitisi kysyy etkö ottaisi vielä yhden leivän ja se on siellä kun isäsi haluaa potkia uuden autosi renkaita. Kun taivastellaan kovaa pakkasta ja kysellään miten siellä töissä oikein menee, onko se edes mikään oikea työpaikka. Huoli lapsesta jää ikuisesti ihmiseen kiinni, pysyy pinttyneenä läikkänä mielessä.

Osaatko keittää riisiä, pääsetkö kouluun, saatko töitä, löydätkö rakkauden, oletko onnellinen, ethän muuta toiselle puolella maapalloa, säilyykö tämä maapallo edes?

Pienet lapset, pienet murheet; isot lapset, isot murheet.
Monta lasta, paljon murheita.

Yritän ajatella että jos se huoleni vaikka muuttuukin oikeaksi, todeksi ja aiheelliseksi, se että itkin sitä jo etukäteen ei vähennä kyyneleitäni sen tapahtuessa. Harvoin voin vaikuttaa huolteni syihin, koskaan en voi niitä taikoa pois. Mutta voin yrittää antaa huolelle vähemmän sijaa.

Yrittää aina voi, mutta yleensä ei onnistu. Huoli tulee rakkauden mukana, se kertoo kauniista tunteista. Ja tuntuu niin kamalan pahalta.

Lue myös: Sydän vähän kallellaan

Salaisuudet metron varrelta – upea Itä-Helsinki!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OP Koti ja Babler

”En missään nimessä koskaan muuta Itä-Helsinkiin enkä ainakaan rakenna taloa”, uhosin Insinöörille vielä kuutisen vuotta sitten. Joskus voin myöntää olleeni väärässä, ja tämä on se kerta. Olin varma että Itä-Helsinki ei kelpaa asuinpaikaksemme. Espoolaisena likkana Helsinki on aina näyttäytynyt minulle karuna, vaarallisena ja stressaavana paikkana, erityisesti itäisiltä osiltaan. Vielä teininä en edes suostunut ratikalla (saati metrolla, hui!) matkustaa kun siellä voi tulla kaikkia omituisia hiippareita vastaan joita ei Espoon upeissa luontomaisemissa edes näy.

Nyt on aika kertoa sille epoolaismuikkelille nuorine mielipiteineen kuinka se Itä-Helsinki on aika mieletön, osin paljon upeampi kuin se sinun rakas vanha moottoritielähiösi. Olette varmasti nähneet näitä OP Koti -kampanjan juttuja, joissa bloggaajat jakavat salaisia lempipaikkojaan asuinseudultaan. Super hyvä idea minusta, avaa asuinalueita ihan uudella tavalla!

Koska Helsinki on esitelty jo hyvin esimerkiksi kollegani Violan tekstissä, päätin rajata oman juttuni nimenomaan Itä-Helsinkiin. Täällä on vielä paljon näytettävää ja paljastettavaa, joten heitä lenkkarit jalkaan ja lähde mukaan!

Upeat uimapaikat Itä-Helsingissä

”Itäisessä Helsingissä on useita ihania pieniä uimarantoja, jos haluaa viettää rauhallisempaa kesäpäivää rannalla ilman ihmisvilinää. Mm. Ruonasalmenpuiston pieni ja rauhallinen uimaranta sijaitsee lähellä Strömsinlahden venesatamaa. Sieltä näkyy merenrannan toisella puolella toinen, Marjaniemen pieni uimaranta.” – Anne Flinkman, kiinteistönvälittäjä LKV, OP Koti Helsinki

Flinkmanin Anne osuu naulan kantaan: Itä-Helsinki on salattujen uimarantojen koti. Hienot, hyvin hoidetut ja palveluiden (joskus ihmistenkin) täyttämät uimarannat löytyy esim Vuosaaren Aurinkolahdesta sekä Tuorinniemestä Herttoniemenrannassa. Tuorinniemessä on myös todella iso leikkipuisto vessoineen, koirien uimaranta sekä avantouinti saunoineen talvisin. Lähellä on kaupat ja skeittipuisto ja paikalle jaksaa kävellä hyvin metrolta. Vuosaaren Aurinkolahti taas on hyvä lähtökohta muille tässä tekstissä suositelluille kohteille!

uimaranta kallahti

Annen mainitsemat Ruonansalmenpuisto ja Marjaniemen uimaranta taas edustavat niitä salaisia helmiä, joita itä on pullollaan. Näitä en ole itse edes nähnyt mutta kun kartasta vilkaisin niin huh, taidanpa käydä pian! Tiedän jo nyt että luvassa on mielettömät näkymät, niin kuin täällä idässä lähes aina. Kuin kaukana saaristossa olisit!

Osassa luonnon rantoja on paljon palveluitakin, kuten Kivinokan ihanalla uimarannalla munkkikioskeineen. Osa taas on sellaisia salaisuuksia, joista ei tee mieli muille kertoa. Näitä on esimerkiksi Kallahdenniemen kärki, jossa on kauniita sileitä rantakallioita, tuulensuoja ja oma pöytäryhmä, jolla syödä eväitä.

Laajasalon puolella näitä pieniä rantoja on vähän joka kolkassa. Kokeile etsiä kartasta vaikkapa Matosaari!

Ulkouimarantojen lisäksi idästä löytyy tosi hyvät uimahallit: Itäkeskuksen uimahalli on kompakti kokonaisuus, jossa on helppo toisen vanhemman uida matkaa toisen vahtiessa pienempiä. Vuosaaressa taas on tosi monta eri allasta, isot liukumäet, hienot pienten lasten / vauvojen leikkialueet (x 3!), lämpimät terapia-altaat ja kylmäaltaat – kaikki mitä tarvitaan!

OP Kodin Anita Manner vinkkasi myös vielä mulle uudesta kohteesta, joka siirtyi omalle retkilistalle:

”Malmin viihtyisästä uimahallista löytyy kesäkaudella myös ulkouima-allas. Syvin kohta on 55 cm eli sopii hyvin uimista vielä harjoitteleville.” – Anita Manner, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Kesäinen päiväretki perheen kanssa: kaksi hienoa luontokohdetta ja yksi jonka voi jättää väliin

Vuosaari

Jos et jaksa paljon miettiä mutta kesäretki kiinnostaa, mene Vuosaareen. Vaihtoehtoinasi on esimerkiksi koko Uutelan retkeilyalue kotieläinpuistoineen tai Kallahdenniemi. Uutelassa on montakin eri paikkaa johon mennä. Autolla pääsee tosi lähelle luontopolkuja, joten minäkin uskalsin järjestää kauniin eväsretken lasten kanssa juuri ennen synnytystä.

Ykkönen tosin sanoi etten saa suositella tätä paikkaa kellekään, koska näimme siellä kyykäärmeen – ja sitten toisenkin. Mutta mitäpä me käärmeistä, ei ne käärmeetkään meistä!

kallahden dyynit

Nuo pisteet tuolla kaukana ovat lapseni, kahlaamassa meressä

kallahdenniemi kallahden dyynit

Kallahdenniemellä kävimme itse viimeksi Ykkösen ollessa alle vuoden ikäinen, koska Insinööri kuuli sen olevan kaunis leikkipuisto. Sitähän se todella on. Sieltä löytyy pieni hienohiekkainen uimaranta, jonka alussa on iso leikkilaivapuisto. Rannan päässä on ”dyynit”: Hiekkainen särkkä jota pitkin voi kävellä kauas kauas merelle.

Kallahdenniemi kannattaa myös käpytellä nopeasti ympäri sekä maisemien että lintubongauksen vuoksi. Reitti on noin kilometrin ja näkymät hienot kauttaaltaan (rattailla pärjää just ja just, kantoreppu parempi). Täältä löysin muuten seuraavan oman retkeni kohteen! Joku kaunis kesäaamu pakkaan reppuun eväät, uimakamat sekä kirjan / läppärin ja pyöräilen Kallahteen. Lähden aikaisin aamulla, ja ajan hiljaa läpi uskomattoman harjun, jolle vain Punkaharju vetää vertoja. Sitten kapuan tähän hylätyn rantasaunan terassille ja varastan sen itselleni koko päiväksi.

Kallahdenniemestä löysin paljon lisää infoa ja kuvia täältä!

Vuosaaren suuntaan vinkkaa muuten myös OP Kodin kiinteistövälittäjä Taru Vainio-Kaski, tämäkin mulle uusi kohde: ”Vuosaaren Mustavuorella kannattaa käydä luontoretkeilemässä. Taianomainen tunnelma, luolat ja hämyinen valo luovat ainutlaatuisen kokemuksen.” – Taru Vainio-Kaski, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

Päiväretki Laajasaloon

Violan vinkkaama Herttoniemen kartano on upea kohde, josta aloittaa päiväretki Laajasaloon päin. Wanhan Myllyn ravintola on tosi kiva kesät talvet, voit aloittaa lounaalla sieltä. Tule pyörällä tai autolla ja käy kurkkaamassa kaikki Kaitalahden, Jollaksen ja Hevossalmen mielettömät maisemat.

Spesifi vinkki Kaitalahden suunnalle (ja helppo ratkaisu jos lapsesi ei jaksa yli tunnin retkiä): Menkää Aino Acktén kartanolle ensin ihastelemaan jättimäisiä puita. Siitä rantaa pitkin kävelytietä kulkien pääsette Pyysaareen, jossa on kesäisin auki hyvä perinteinen ravintola uskomattomassa miljöössä. Lopuksi kävelkää vielä rantareittiä hetki niin pääsette meidän perheen lempipaikkaan; pieneen rantaan, johon ilta-aurinko paistaa eikä tuuli tuiverra kylmäksi. Vieressä todella kauniit kikkailukalliot ja melko hulppeat näkymät keskustan suuntaan.

Ja hei kyllä tämä talvellakin toimii! Hyvällä jäällä (kuten pari viime vuotta) voit kävellä koko Helsingin edustan läpi lähellä rantaa, auringon lämmittäessä seuruettanne. Kävelkää vaikka Öljsyäiliö 468:lta Pyysaareen. Tai sitten suuntaatte suoraan munkkikahveille Laajasalon Latukahvilaan, joka avataan joka talvi ihan Laajasalon uimarannan eteen.

Ravintola Pyysaari

Roihuvuoren kirsikkapuisto ei ole must see

Monelle tuttu Roihuvuoren Kirsikkapuisto ja sen Hamami ei ole mielestäni niin-niin upea mitä somessa näyttää. Puisto sijaitsee teollisuusalueen laitamille ja sen vierestä sahaava tie on aika vilkas. Ihan jees piknik-kohde, johon voi yhdistää vierailut vaikka Marimekon tai Osmian tehtaanmyymälöihin (Marikahvilassa tarjolla oikein lämpimästi suositeltava lounas!), mutta FOMOa ei tarvitse tuntea jos tämä kirsikkashow jää väliin! Mene mieluummin vaikka Haagan alppiruusupuistoon, eli Rhodopuistoon!

Neljä kovaa ravintolaa

Ravintola Stansvik Ravintola stansvik
Jo mainitun Pyysaaren lisäksi Idässä kannattaa tsekata suosikkimme Stansvikin lounas, joka erityisesti kesäarkisin oli todella hyvällä hinta-laatusuhteella varustettu: aikuiset 12€ ja lapset 6€. Viikonloppubrunssi – erittäin herkullinen ja laadulla väännetty sellainen – on 29€ aikuisilta.

Laajasalon puolelta löytyy myös Fornitaly, Jollaksen oma pala Italiaa. Fornitaly on vanha navetta, josta saa ostettua take away pizzaa. Pizza on niin hyvää että paikka on aina täyteen ammuttu heti avaamisen jälkeen ja tietäjät tulevatkin paikalle jo vähän ennen. Syö pizza viereisillä kalliolla autenttista kokemusta varten, jotkut ottavat jopa taittotuolit mukaansa!

Viimeinen suositus on niille, jotka eivät vielä ihan hirveästi itään uskalla: tule metrolla Herttoniemeen ja astele kadun toiselle puolelle Treffipubiin. Treffipubin hampparit ovat legendaarisia!

Stansvikin ympäristöstä löytyy paljon 300-400 vuotta vanhoja puita

Sadekelin touhut Itä-Helsingissä

Kyllä kelpaa muuten sadekelilläkin olla idässä!

Myllypurossa on kuuluisa Liikuntamylly, taitoliikuntakeskus, jonne emme ole vieläkään saaneet mentyä vaikka kaikki sitä kehuu. Herttoniemestä löytyy boulderointikeskus ja Roihuvuoren HopLop ei yleensä ole liikaa jengiä. Ja jos vähän venytetään lähemmäs keskustaa, Redissä on tosi paljon erilaisia aktiviteettejä Föönin lentoputkesta VR-puisto Pikseliin sekä kahdenlaiseen kiipeilyyn (Irti Maasta ja Kiipeilyareena).

Jos on vain tunti aikaa, mene Oodiin

Tunti aikaa Helsingissä lasten kanssa? Unohda metro ja siirry suoraan Oodiin. Uusi keskustakirjastomme on sellaisenaan tietysti upea mutta erityisesti lasten kanssa se on nerokas. Sisällä on hurjasti kivaa tekemistä (löydätkö lasten salaisen satuhuoneen?) ja ulkona on tosi hyvä leikkipuisto, jonka vieressä kahvila. Saat siis kerralla kaikki syötettyä, pissatettua ja riehutettua ja itse voit nautiskella kauniista ympäristöstä.

Sitten kun aikaa on neljä tuntia tai enemmän, hyppää metroon ja tule rohkeasti itään.

Sille Espoon kasvatille voisin kertoa nyt vanhana ja viisaana, että kotiseuturakkaus on upea asia, pidä siitä kiinni. Mutta varaudu kuitenkin siihen että kodin ja kotiseudun luo lopulta ihmiset, luonto ja sinulle tutut reitit. Se voi löytyä niin Turusta, Itävallan Grazista kuin Itä-Helsingistäkin. Pitää vaan rohkeasti lähteä tutkailemaan mitä kaikkea seudulla on tarjota, tutustua uteliaasti.

Sitäpaitsi ne raideliikenteen kanssamatkustajat on yleensä oikein ystävällisiä ja harmittomia ja sinun sietääkin nähdä vähän muutakin elämää kuin turvallista keskiluokan lähiötä senkin hemmotel…Tarkoitan, avaa rohkeasti katsettasi muuhunkin maailmaan!

Ja kyllä niille Helsingin asukeillekin (myös itselleni) voi suositella myös uusiin alueihin tutustumista, tähän oli hyvä vinkki OP Kodin kiinteistönvälittäjä Sari Leinolta:

”Hauska tapa tavata ystäviä on sopia treffit aina eri metroasemalle ja lähteä siitä kävelylenkille. Näin tutustuu uusiin alueisiin eivätkä tutut lenkkipolut ala kyllästyttää. Mukaan voi napata Helsingin kaupungin kotiseutupyöräilykarttoja, joiden avulla saa lisätietoa alueen historiasta.” – Sari Leino, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Helsinki

ARVONTA:

Asutko itse seudulla, joka on paljon kivempi kuin ihmiset kuvittelevat? Jaa salaiset vinkkisi kotiseudustasi ja osallistut samalla 50€ lahjakortin arvontaan K-kauppoihin! Arvonta on käynnissä blogin lisäksi Instagram-tililläni, osallistumalla monessa kanavassa parannat mahdollisuuksiasi voittaa. Osallistut arvontaan kommentoimalla, voit kertoa vaikka vinkin omasta kotiseudustasi. Arvonta päättyy 31.8.2019, säännöt kilpailuun täällä.

 

Lisää bloggaajien vinkkejä:

 

Hitaita random ajatuksia kahden päivän viiveellä

Käyn tätä nykyä tosi hitaalla ja se on ihanaa. Mutta hitaalla, voi hyvänen aika sentään. Yksi aktiviteetti päivään on aivan riittävästi ja joskus liikaa, sillä sen ympärillähän pitää sitten suunnitella ruokailu ja pukeutuminen ja kaikki!

Käyn niin hitaalla että kun kirjoitan tälläisen ajatustulvan lauantaina, saan sen maanantaina ulos.

Niin hitaalla että ehdin ottaa vain nukkuvasta lapsesta kuvia.

vauvan unirytmi

Meidän perhe tuntuu oikeasti aika isolta. Tänään (eli lauantaina, toim. huom) katsoin kun Ykkönen ja Insinööri jahtasi hymyä Kolmoselta ja mietin että niin, ja meitä on vielä siis yksi yläkerrassakin vaikka tuossa on jo iso ihmiskasa.

Kaksi lasta oli helpompi laskea!

En tule koskaan tietämään, minkälaista on olla osa Ykkösen ja Kakkosen muodostamaa sisarusduoa. Se on hassu tunne. Tajusin kylvyssä niiden sekopääsekoilua katsoessani, etten pääse tuohon mukaan, väliin tai ympärille. Voin korkeintaan laidasta huudella ja yrittää saada edes jomman kumman huomiota, mutta tuo sekoiluside kahden niin samantasoisen välillä on vanhemmuutta vahvempi. Hurja ja hieno tunne.

Kaiken ostaminen kertaa kolme tulee kyllä maksamaan aivan saatanasti. Kumppareita metsästetään alle kolmellakympillä, jotta kokonaisuus jää alle satasen. Hai-saappaat kaikille maksaisi 180€. Ei sillä että Kolmonen olisi saamassa saappaita ihan pian tai että ostaisimme ylipäänsä kaiken aina uutena, mutta kunhan satuin kaverin puolesta laskeskelemaan tätäkin tänään (lauantaina) Cittarissa.

Ei ole montaa niin huikeaa lauantaita Helsingin seudulla kuin meillä: kolme tuntia Eastonissa, joista puolitoista siellä Cittarissa.

Kolme lasta on muuten sitten tosissaan jo niin paljon että joutuu ottamaan lukua niistä lapsista. Ei voi enää katsahtaa että hyvä, mulla on tässä tämä yks ja sulla siinä se toinen, paketti kasassa. Ei vaan nyt pitää aina muistaa että ai niin, entäs se yksi vielä?

Löytyi se Kolmonenkin lopulta edellisestä hyllyvälistä.

Mitenhän mahdan pärjätä sitten kun toi on jossain saapasiässä ja oikeasti kykenee liikkumaan itse? Jos hävitän sen jo nyt?

Joskus käy niin että maksaa ruokakaupan kassalla 300€ laskun eikä silti saa a) niitä etsimiään kumisaappaita tai b) ruokaa.

Onneksi voimme silti nauraa matkalla pankkiin sillä maksoimme poikamme sushiannoksesta 7€ ja se söi kaksinumeroisen määrän lautasia. Tai siis annoksia, kyllä te tiedätte.

Ensi vuonna tähän aikaa pöydässä on joku joka kyllä syö myös lautasia. Ah sitä sekoilua.

Oikein mahtavaa ja hidasta viikkoa kaikille!

Kasvisruoat nirsolle perheelle – 17 arkiruokaa, joilla vähennämme lihansyöntiä

Teemme koko perhe edelleen hitaasti matkaa kohti kasvissyöntiä. Kirjoitin tästä vinkkipostauksen jo vuosi sitten ja ilokseni jatkamme edelleen samalla matkalla! Matkamme tosin etenee hyvin hitaasti, sillä perheemme kokit ovat sekä innottomia että hieman taidottomia ja kaikilla neljällä (ai niin, meitähän on viisi! No mutta neljä lautassyöjää vielä) on huonosti kasviksiin tottuneet makuaistit.

Rehellisesti: edes minä en pidä monesta kasvimaailman antimesta, noin esimerkiksi pavuista, kurpitsoista, sienistä, linsseistä, kvinoasta ja muu perhe sitäkin vähemmän. Pelkällä porkkanalla, paprikalla ja avokadolla ei pitkälle pötkitä.

Matkamme jatkuu silti sitkeästi kahdesta syystä, suurimpana se että minä näen kasvispainotteisen ruokavalion (kalan kanssa) pakollisena muutoksena, johon meistä kaikkien on edes osittain siirryttävä pian maapallomme takia.  Lisäksi Ykkönen ilmoitti yhtäkkiä muutama kuukausi sitten alkaneensa kasvissyöjäksi.

härkis resepti

Syyksi selvisi uudenlainen nirsoilu, kuulemma häntä ällöttää erilaiset kohdat ruoassa: jänteet yms. Kasvissyönti ei ole hänelle eettinen eikä ekologinen valinta, mutta aivan sama, otan sen ilolla vastaan matkamme vauhdittajana!

Pieni haaste vain että edes tuo nyt aika vannoutunut kasvisruokailija ei pidä juuri mistään lihattomista ruoista. Ei mistään lihankorvikkeesta, ei kalasta kuin parissa muodossa, ei suurimmasta osasta kasviksia eikä edes juustoista joilla voisi helposti monta ruokaa tehdä.

Perheen miehetkin ovat kohtuullisen vannoutuneita lihansyöjiä. Kakkonen kysyy ennen kaikkia uuniruokia Onhan tässä oikeaa lihaa?, mutta Insinööri kyllä hienosti kokeilee ja jopa kokkaa nykyään montakin kasvisruokaa vaikka ei itse kasvisruokaa lähtökohtaisesti ehkä valitsisi. Olemme kuitenkin niin alussa että esimerkiksi valmiit kasvisruokakassipalvelut jäävät vielä kokeilematta. Ruokahävikin, turhautumisen ja nälän riski ovat liian suuret.

Kaiken kaikkiaan lähtökohdat ovat hieman haastavat koko perheen terveelliselle ja helpolle kasvisruokailulle. Minä syön kasvispohjaisesti aina kun se on helppoa ja se päätyykin useimpina päivinä 100% kasvisruokailuun (koska se itse asiassa on tosi helppoa). Muu perhe tankkaa lihaa päivisin mutta iltaisin syömme jo useammin kasvista kuin lihaa. Uuden lähikauppamme lihahyllylläkään en käynyt ensimmäiseen neljään kuukauteen ollenkaan, eli jotain muutosta on jo tapahtunut!

Iltaruokien vaikeus on silti vielä aika suuri. Mitä ruokaa me muka voidaan syödä kun mikään ei kelpaa?

Olin jo varma että kohtalonamme on syödä pelkkiä pinaattilettuja hamaan tulevaisuuteen, mutta listasimme kuitenkin ensin yhdessä lihattomat ruoat, jotka meidän porukalle nyt kelpaa. Niitä tulikin tosi paljon, melkein kaksikymmentä! Ei mikään monipuolisin ruokavalio ja paljon pitää saada lisää proteiinia ja muita hivenaineita, mutta kyllä tästä jo kelvon arkiruokalistauksen rakentaa:

Kasvisruoat nirsolle perheelle:

  • Margherita pizza (tai pesto + mozzarella)
  • Pestopasta, fetalla tai ilman
  • Porkkanavuohenjuustokeitto
  • Pinaattiletut, einekset tai itse tehdyt Hanna G:n reseptillä
  • Riisi ja vegepuikot (pakastealtaissa on nykyään vegeversioita kalapuikoista, ja ne kelpaa!)
  • Lauran Teriyakitofukulho (Kakkonen nirsoilee tätä)
  • Lauran Lehtikaalipasta
  • Lohikeitto
  • Helppo lohipasta (kylmäsavulohi palasina pannulle, perään kermaa, pippuria ja parmesania)
  • Punajuurivuohenjuustorisotto
  • Avokadorisotto
  • Avokadopasta, by Hanna G tietty
  • Chili sin carne, liha korvataan kokonaan soijarouheella
  • Tortillat suikalemifulla (tai Elovenan Murulla jos kukaan ei kerro siitä lapsille etukäteen)
  • Grillatut tortillat (Ykkönen nirsoilee tätä)
  • Satun kesäkurpitsapihvit – nämä oli i h a n i a ja jopa Kakkonen tykkäsi!
  • Lauran Leivitetyt leipäjuustot (maistui ensin kaikille, sitten lapset ilmoitti etteivät tykkää. Kokeilen pian uudestaan)

Peräti 17 eri ruokaa! Näiden lisäksi moni perusruokamme, kuten pasta bolognese on jo vuosia ollut 50/50: puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta (pakkasesta).

Seuraavaksi kokeillaan vielä tehdä:

  • Lähiömutsin kesäkurpitsavuokaa, jota saatiin maistaa kun Hanne toi sitä ihanasti meille vauvaa moikatessaan! Oli supermaukasta!
  • Kasvislasagnea (ei lihankorvikkeella), joka mun pitäisi juuri tällä hetkellä valmistaa mutta välttelen kun se kuulostaa vaikealta.
  • Minun omaa kaalivuokaani ilman lihaa tai korvikkeella

Löytyykö teiltä lisäyksiä listaan? Sellaisia ruokia, jotka on helppo tumpelonkin tehdä ja jotka eivät sisällä kovin paljoa ”outoja kasvismakuja”. Ainakin munakoiso ja bataatti ovat ns. turnoff meidän perheessä.

ruokavinkit lapsiperhe

Lue myös:

Vauvan ensimmäiset kymmenen päivää

Hän on jo kymmenen päivää vanha! Reilussa viikossa tapahtuu hirveästi kehitystä, vaikka näennäisesti vauva vain nukkuu.

vastasyntynyt

Meidän mini alkaa nyt kymmenennen päivänsä kohdalla olla yhtäkkiä hereilläkin. Viime päivinä on nähty useita parin tunnin mittaisia valveilla olon aikoja, jotka sujuivat erittäin tyytyväisenä maisemia ja elämää ihmetellen. Hän on vielä häkellyttävän rauhallinen, kerää varmaan voimia ollakseen samanlainen ikiliikkuja kuin kohdussa.

Kymmenessä päivässä tämä paketti on oppinut syömään, kakkaamaan ja melkein röyhtäisemäänkin. Valitettavasti joudun kuitenkin raportoimaan että meillä on ekaa kertaa koskaan unissaan kakkaaja. Toivotaan että pienen nahka kestää yölliset töräykset, ettei mene yöt jatkuvaksi vaipan vaihdoksi.

vastasyntynyt

Syömisessä olen joutunut auttamaan rintakumin kanssa kun tuo suu on niin mahdottoman pieni ettei tahtonut jalkapalloihini oikein taipua, mutta senkin käyttö on välillä tarpeetonta. Osaamme tämän homman jo aika hienosti. On imetetty sohvalla, sängyllä, lasten työtuolissa, pihalla, auton etupenkillä ja kerran ihan jo kenttäolosuhteissakin (= muualla kuin kotona).

Kaiken tämän imettelyn myötä hän on jo kasvattanut pienen kaksarin ja tikkureisiinkin alkaa tulla pientä lihaa luiden ympärille. Toivon että ollaan tosi pian yli sen kolmen kilon maagisen rajan, että voin lopettaa kolmen tunnin välein tehtävät syötöt ja mennä vauvan tahtiin, hän kun selvästi nukkuisi öisin jo pidempiäkin pätkiä. Jotain pientä päivärytmiäkin alkaa olla havaittavissa!

10 päivän ikäinen

Olemme päässeet ulos ensimmäisiä kertoja, lyhyesti mutta kuitenkin. Eilen kävelin vaunujen kanssa jo kolme kilsaa, jättimäinen saavutus josta kiitän paljolti Ipanaiselta saamaani Lola & Lykke tukivyötä. Tästä ehkä lisää myöhemmin, testaus jatkuu.

Oma olo onkin tosi hyvä, suorastaan palautunut. Maidonnousun pahimmista pinkeyksistä ja henkisistä vaurioista on toivuttu ja down there sijaitsevat kolme tikkiä unohdan jatkuvasti kun ei siellä mikään kipeä ole. Jälkivuoto on melkein loppu ja mahasta on iso osa sulanut pois – raskauskiloistakin noin puolet.

Vauva on käynyt ekassa kylvyssä, vetänyt ensimmäiset autoraivarit, saanut kokeilla tuttia,  kasvanut ulos vaatekoosta 44 ja saanee tänään navan. Ällöttävä napatynkä osoittaa tipahtamisen merkkejä. Me alamme tottua uuteen elämäämme vauvaperheenä ja minulle on alkanut palautua lihasmuistista vanhoja vauvan käsittelyn kikkoja. Ykkönen ja Kakkonen (joita kutsun nykyään hieman vahingossa aina yhteisnimellä isot) ovat hullaantuneet uuteen tyyppiin mutta käsittelevät vielä hiukan ristiriitaisia tunteitakin tästä kaikesta. Onneksi saamme siitä kaikesta hyvin puhuttua yhdessä.

Niin se vain on että kaikki aina ajan myötä helpottaa. Viikko ja päivä kerrallaan tapahtuu jotain edistymistä, uusia vaiheita ja temppuja tulee jatkuvasti. Ensimmäiset 10 päivää ovat nyt takana ja tuntuu että hommasta alkaa ihan oikeasti nauttia.

Ja nyt suokaa anteeksi, poistun pusuttelemaan maailman söpöintä vauvaa.

Raskausviikko 41: Synnytys ja vauva!

40+0 
Laskettu aika. Herään aivan surkean yön jäljiltä, pää edelleen kipeänä. Niskajumi-migreenini alkoi eilen ja tänään on särkypäivä. Sitä ei helpota se että olemme nukkuneet lasten kanssa piharakennuksessa, jonka patja on selvästi mulle aivan liian kova. Nukun kyljelläni ja viime viikot lonkka on kipeytynyt siitä tosi paljon – nyt erityisesti. Käymme perheen kanssa Lintsillä ja olo on ihan kamala. Vauva tuntuu tooooosi alhaalla ja ekaa kertaa se tekee kurjaa painetta.

Lonkkahermoon painaa ajoittain jokin niin että jalka meinaa lähteä alta, kuuma kesäpäivä saa minut melkein lämpöhalvaukseen ja pikkusupistuksia tulee koko ajan. Ajamme kuitenkin vielä Porvooseen illaksi, sillä lapset jatkavat siitä neljäksi päiväksi mökille ja Mukkilaan. Minä saan matkalla seitsemän kipeää supistusta.

Koomaan illan sohvalla. Onnellisena siitä että saan koomata. Käyn vaa’alla. Vielä vajaa pari kiloa ennen seuraavaa kymmenlukua, saa nähdä ehdinkö saavuttaa sen. Nyt ollaan puoli kiloa vajaa samoissa lukemissa kuin Ykkösen syntyessä. Ruokahalua ja nälkää ei kauheasti ole, eikä vatsa oikein mitään enää tahdo sulattaakaan. Tuntuu että sekin odottaa tätä suurta tyhjennystä – minä odotan lähinnä rajoittamatonta salmiakkia.

Biitsillä, kaksi tuntia ennen kuin synnytys käynnistyi.

40+1 
Parempi yö, parempi mieli. Päänsärky alkaa tuntua siltä että se on huomenna tai seuraavana päivänä ohi. Vauva melskasi aivan kreisimeiningillä illalla 21-00 lähes ilman taukoja ja nukkuu nyt aamulla sikeästi, heräilee vasta ennen kymmentä. Hengaamme aamun rauhassa kotona kaksistaan ja seuraamme etupihamme asfaltointia.

Iltapäivällä valumme lounaalle ulos keskustaan ja illalla kaverit tulevat auttamaan Insinööriä pihan lapiohommissa. Olo on tyyni, melko mukava ja  rento. Mutta lepoa alkaa kyllä homma vaatia, sen huomaa. Kävely on h i d a s t a (toivottavasti en törmää enää mummoon) ja jokaisen aktiviteetin jälkeen tarvitaan pieni lepo. Vauva painaa jo aika kunnolla lantioon, jalat meinaavat lähteä aika ajoin alta.

Jos ette kerro kellekään, niin kyllä tässä itsellä sellainen olo on että jotain tuolla tapahtuu ja kohta synnytetään. Harmi vain että tiedän kokemuksesta että se “kohta” voi myös olla viikkojen, ei päivien päästä.

40+2
Tänään on tilastollisesti yleisin päivä synnyttää. Minä herään ilman vauvaa mutta myös ilman päänsärkyä, jee!

Aamupäivällä käymme Insinöörin kanssa kahdestaan Kuusijärven rannalla lököttelemässä – eli minä tuskailen kun en löydä oikein mukavaa asentoa. Paluumatkalla käymme Ikeassa, taapertaminen on tosi hidasta ja paljon on kaikenlaisia kipuja jo. Lounaalla totean Insinöörille että ensimmäistä kertaa tuntuu että kun tästä nousen niin mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsivedet mennä.

Kotimatkalla autossa tulee neljä puhalluttavan kipeää supistusta 12 minuutin sisällä. Edellisen virkkeen kirjoitan jo saarekkeeseen nojaillen, sairaalakassin pakkaamisen välillä.

40+3 klo 01.42

Meillä on vauva.

 

Raskausviikko-sarja päättyy tähän. Kaikki sarjan jutut alla viikottain:

Raskausviikko 40: Kun kaikki haluaa tietää ”joko” (minä myös)

14 No tags Permalink

Raskausviikko 40

Pitää ihan julkisesti kiittää raskausjumalia – kyllä tämä vaan voi olla mulle niin paljon helpompaa kuin monelle muulle. Pääsen aivan ällistyttävän helpolla vielä nämä viimeisetkin viikot. Edelleen porskutan ilman raskausarpia, turvotuksia (sormukset edelleen sormessa!), jatkuvaa pissahätää, tuskaisia asentoja tai öistä valvomista. Seuraan Heinäkuiset 2019 -ryhmässä muiden tuskaa enkä kehtaa osallistua keskusteluun.

Nautin olostani vielä ihan hurjasti suhteessa raskauden vaiheeseen. Saan ihan itse oma jalkakarvani ja varpaankynteni hoidettua ja kengät jalkaan, eikä maha ei minkään strategisen homman tiellä – jos tiedätte mitä tarkoitan. Jollei pikkuisen kipeitä supistuksia lasketa, olen edelleen aivan elämäni kunnossa.

Vatsa tuntuu nyt isolta säkkipilliltä: alhaalla on iso möntti josta lähtee tikkuja ylöspäin. Koko ylävatsa kumisee tyhjyyttään silloin kun pienet jalat eivät sinne töki, ihan käsittämätöntä miten alhaalla se voikin olla ilman että siitäkään on mitään vaivaa. Ei tunnu vesimelonia mestoilla, ei tarvitse kävellä kuin pingviini, eikä edes niitä sukkapuikkoja enää juurikaan tunnu.

Viikolla saan jopa hienon kaupunkipäivän itselleni, kun jaksan kävellä tuntikaupalla, yli 10 ooo askelta! Tosin maksan tästä seuraavana päivänä liitoskipujen muodossa.

Supistuksia on nyt jo päivisin ja levossakin, välillä sitä jopa ajattelee että lähtiskö se tästä. Näen öisin usein unta, jossa synnytän ja imetän. Kaikki menee unissani aina tosi hyvin, pidetään sitä hyvänä merkkinä.

Olen henkisesti aika hyvin varautunut siihen että pian eteen tuleva laskettu aika ei tarkoita yhtään mitään. Mietin jatkuvasti että kaksi viikkoa vielä, mutta samaan aikaan olen hieman pettynyt kun Kakkosen synnytysaika (39+6) menee ohi eikä vauvaa näy. Ajattelen että nyt se sitten tarkoittaa kai sitä että se syntyy Ykkösen tapaan 42 +1 – mikään muu kuin jo koettu ei tunnu mahdolliselta.

Aiemmasta oppineena olen järjestänyt kaikkea kivaa tekemistä lasketun ajan ympärille ja yli, ettei elämä ole pelkkää vauvan odottamista. Harmittaa ettei uskalla lähteä monen tunnin päähän mökille, mutta onneksi kotiinkin saa pool partyt järkättyä:

Eletään niitä päiviä ja viikkoja kun ihmisiä alkaa kiinnostaa aika lailla miten voin. Puhelin pirisee paljon normaalia enemmän ja vastaan siihen tottuneesti Kiitos, hyvin! Ei ole tullut vieläkään, kerron kyllä sitten kun tulee. Yritän olla hermostumatta, vaikka jostain syystä mulle tämän on aina vaikea paikka. Hyväksyä se että muitakin jännittää ja innostuttaa, uteliaskin saa olla tietysti.

Ehkä sitä on itse niin tiukasti suuntaamassa kohti synnytys- ja sitten vauvakuplaa että muiden osallistuminen siihen tuntuu vaikealta. Lupaan kuitenkin pysytellä ystävällisenä (muille kuin lähisuvulle, toim. huom, he saavat täyslaidallisen silloin tällöin) ja hymyillä kauniisti kun uteliaita kysymyksiä, vinkkejä ja kokemuksia lentää!

Enkä mitenkään myönnä että jotain ennakoivaa ärtymystä olisi havaittavissa – kyllä sinäkin paiskaisit spagettikattilan teatraalisesti pöytään jos puolet spageteista meni sihvilän ohi kokattuasi migreenissä ja mieskin on ärsyttävä (kuulisit miten se hengittää!).

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

14 No tags Permalink

Mitä mulkkumummolle olisi pitänyt vastata

23 Permalink

Oltiin tänään hurjalla kaupunkikierroksella jenkkiperheemme seurana. Lähes 12h kävelyä ympäri Helsinkiä ja 10 000 askelta – ja selvisin! Mikä fiilis! Jaksoin aivan mainiosti taapertaa muun seurueen mukana kun vain otin rauhallisesti. Todella rauhallisesti.

Toisten mielestä liian rauhallisesti.

Kävelin yksinäni Stokkan alakertaa ympäri, etsien yhtä kosmetiikkatuotetta. Menin tosi hitaasti, koska juuri silloin supisteli aika lailla. Mikäs tässä kävellessä, tuumin, kun tavaratalo oli mukavan tyhjä ja sain vaeltaa käytäviä aika rauhassa. Tai niin luulin.

Siinä minä maha pystyssä onnellinen virne kasvoillani kävelin ja katselin ympärilleni (huom! Ei kännykkää kädessä, mikä olisi selkeä triggeri tulevalle!) pitäen samalla huolta etten tukkinut käytäviä. Tiedänhän minä vanhana viipottajana kuinka ärsyttävää on kulkea jonkun hitaan hinurin takana.

Tunsin kuitenkin että takanani oli joku jota ärsytti. Hinurinvihaaja. Joku, joka halusi ohitseni, mutta ei jostain syystä mennyt. Tilaa oli, mahdollisuuksia oli, tahtoakin selvästi oli. Myönnän ennakkoluuloni, sillä ajattelin henkilön olevan ehkä kiireinen pankkiiri lounastauollaan, hänellä ehkä naama kiinni kännykässä eikä siksi huomaa että tilaa ohittaa olisi. Käännyin katsomaan uteliaana.

Hämmennyn kun edessäni on 70+ v sporttinen (nopea) rouva. Tätä en odottanut! Sen kerran kun saan itseni mummotahtiin hidastettua, mummot valittaa siitä. Samassa kuulen kuinka hän – tästedes mulkkumummona tunnettu hahmo – maiskauttaa ärtyneesti ja toteaa:

”Slowly, slowly..minäkin pääsen nopeammin vaikka polveni on leikattu!”

Häkellyin. Mahani oli ollut täysin hänen näkyvissään läpi yhteisen tanssimme, kääntyillessämme peräkanaa ympäri eri käytäviä. Hän oli varmasti huomannut miksi edellä kulki niin sietämättömän hitaasti joku ääliö.

Mitä väliä sitäpaitsi vaikka ei mahaa olisikaan, entä jos minun polveni olisi juuri leikattu? Entä jos osaan vain nauttia loma-ajan aikatauluttomuudesta? Entä jos onkin meillä onkin lupa kävellä eri nopeuksia kaupungissa?

Entä jos meistä jollain olisi käytöstapoja?

Vituttaa kaikenikäiset mulkut, mutta mummomulkuissa on jotain erityisen ärsyttävää. He on nähneet niin paljon elämässään, saaneet jo varmasti paljon hyvää ja tärkeää tehtyä – onko sitä pakko olla sitten vielä vanhoina päivinä niin kamalan katkera, ilkeä ja huonotapainen? Ja salettiin vielä kirjoittelee sitten yleisönosastojuttuja siitä kuinka nuoriso on pilalla! Saatana!

Ehkä se vain on niin kuin Ellinoora sanoo, ilkeät tytöt on ilkeitä aina.

Harmittaa myös, että suhtauduin tilanteeseen aivan liian aikuismaisesti. Huutelin iloisesti hänen peräänsä – hän toki viipotti jo kaukana siellä mihin nopeilla, leikatuilla polvillaan pääsi – että ”No sepäs oli suuri ongelma, oikein hyvää päivänjatkoa teillekin!”. Hän toivotti samoin takaisin.

Tyhmä minä, ihan liian helpolla päästin. Olla nyt niin ystävällinen kun olisin voinut vastata jotain näistä:

”Olisit hoitanut samassa leikkauksessa persoonan kuntoon!” tai ”Hei älä luovuta vielä – oon kuullut että Tinderistä löytyy kyllä m***a vanhemmillekin!” tai ihan vaan ”toi oli aika mulccua!”

 

Tai nämä kaksi kovinta kovaa, jotka Instagramissa teiltä sain:

”Minullapa ei ole kiire hautaan!” ja

”hyvä, voit nyt juosta siihen jonoon jossa jaetaan käytöstapoja”.

 

Ei nää comebackit oikein vieläkään lähde. Onneksi mulla on aikaa kehitellä seuraavaa tapausta varten – mulkkumummot kun eivät maailmasta ihan heti lopu. Auttakaa mua, mitä olisi pitänyt vastata?

23 Permalink