Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vielä yksi teksti julki tälle vuodelle eli vuoden luetuimmat TOP10!

Olisin tosi iloinen, jos olisin omaperäinen. En julkaisisi sitä samaa best nine kuvaa kuin kaikki muutkin, enkä tekisi listausta vuoden luetuimmista jutuista.

Mutta. Kirjoitan tätä blogia kohta kahdeksatta vuotta ja olen ollut viimeiset kymmenen päivää särkylääkemuumio. Antakaa mun olla.

Hei keksin hauskan idean!

Ylläolevan ”best nine” kuvan hakemisen lisäksi kurkkasin Google Analyticsista vuoden luetuimmat jutut! Tässä ne ja tarinat juttujen takana (ei ole mutta näin kaikki muutkin sanoo):

  1. Blogin perustaminen, 10 vinkkiä alkuun (23.2.2018)
  2. Kontrollin ystävälle perhe-elämä voi olla rankkaa (10.2.2018) 
  3. Et ole ainoa vanhempi, jolla pinna katkeaa. Puhu, ettet lyö (12.9.2018)
  4. Laita korvakorut lapselle lävistämällä, älä ampumalla (5.7.2018)
  5. Olen niin kateellinen ihminen että kadehdin niitäkin jotka eivät ole koskaan kateellisia (4.8.2018)
  6. Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun (27.3.2018)
  7. Niin monta syytä olla haluamatta lapsia ja muutama syy miksi se on silti parasta (3.12.2018)
  8. Uuvuttaako arki, vaikka ei muka pitäisi? Lepää. (30.6.2018)
  9. Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki (8.11.2018)
  10. Pakasta, paahda ja pihistele – laiska kokki tekee vähemmän ruokahävikkiä (31.10.2018)

Olen tosi iloinen kohdasta kymmenen, jotenkin mieltä lämmittää että teitä kiinnostaa ruokahävikin vähentäminen! Tämä on myös maksettu yhteistyöteksti, mikä sekin ilahduttaa – tavoitteenani on aina tehdä yhteistyöjutuista parhaita mahdollisia ja käytän niihin siksi paljon aikaa.

Samoin ilahduttaa että listalla on huumorijuttuja (6 & 9), koska aina joskus tuntuu että olen unohtanut miten ollaan hauska. Blogi on muuttunut vuosi vuodelta enemmän terapian ja naistenlehtien suuntaa vähän tahattomastikin (2, 3, 5, 7, 9 ) – josta tunnutte myös pitävän – mutta mulle on edelleen tärkeä olla myös se aivoton hauska vapaa-aika kaiken syvällisen pohdinnan seassa.

Vinkkijutut ovat myös vahvassa nousussa. Listalla oli myös ekaluokkalaisen puhelimen hankinta viime vuoden puolelta ja tältä vuodelta löytyy korvakorut, blogin perustamisen jutut (josta en tiennyt kenenkään olleen kiinnostunut! Kiitos Google ja pitkä häntä!) ja tietysti ne ruokahävikkivinkit.

Listalta löytyi tuttuun tapaan kaikki viime vuosien suosikit, kuten Unikouluohjeet (edelleen toivon että nämä toimii!), Kantoreppuvertailu (Tula voitti), Makaroni-Martta eli kymmeniä arkiruokareseptejä, Talo/Tonttipäiväkirja ja podcastin omat sivu Valeäidin nauhoitukset.

Jännä nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ainakin lisää omaperäisiä ideoita ja uusia juttuaiheita! Pysy tuunattuna!

Ai että miten näppärästi sanottu.

Joulun yllättävimmät

0 No tags Permalink

Se tuli sittenkin

Kaikesta huolimatta, työt loppuivat ja joulu tuli. Lahjat saatiin ostettua ja paketoitua ja kotikin sellaiseen kuntoon että kehtasi ottaa vähän vieraita vastaan.

Emännöin ja pidin siitä

Edelliseen liittyen, yllätyin totaalisesti miten mukavaa oli kestitä isoa porukkaa peräti kahtena päivänä. 22. joulukuuta meillä oli minun serkut lapsineen kylässä ja 20 henkeä upposi tänne ihan noin vain! Loihdimme yhteisesti suorastaan hienon glögi / puuro / juustopöydän saarekkeelle ja meillä oli oikein mainion mukavaa.

Sama ihme toistui vielä 26. päivä kun meillä oli taas se lähes 20 ihmistä ja tällä kertaa olin luvannut vielä tehdä ihan ruoka-ruokaa. Voitteko kuvitella: tein chili con carnea ja se meni täysin stressittä, oli kivaa ja siitä tuli hyvää. Lämmitettiin vähän hetken mielijohteesta sauna (!) ja ilta meni aivan super ihanasti. Syytettäköön tästä vaikka upeasti toimivaa taloa ja täydellisesti suunniteltua keittiötämme, joka tapauksessa lopputulema on se että minä kutsun tänne jatkossakin paljon jengiä.

Olin rela

Pakko vielä jatkaa tästä emännöintiasiasta. Olen ihan super ylpeä itsestäni että aidosti osasin ottaa chillisti. Talossa oli riittävän siistiä, enkä (kauheasti) pyydellyt anteeksi jälkeen jääneitä sotkuja. Reippaasti delegoin hommia myös vieraille ja ihan muina boheemeina haalin kaikki keittiön eripariset astiat yhdeksi kasaksi ilman murheita kattauksesta. Tämä yllättävä rentous oli taivaallista. Joulun taikaa!

Söimme vähän jouluruokaa

En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta söimme jotenkin järkevällä maltilla, vaikka muiden rakentamat joulupöydät pursusivat ihania herkkuja. Erityisesti Insinööri pettyi itseensä kovasti kun tajusi syöneensä vain yhden lautasellisen jouluruokia aattona. Voi kurjuus. Otti takaisin sitten seuraavana päivänä, mutta tehty mikä tehty. Uutisiin kirjattakoon että eräs helsinkiläisperhe ei syönyt itseään ähkyyn jouluna, valitettavasti.

Oksensin

Hah, ei liity edelliseen! Sain ihanan migreenin seurakseni jo 21. päivä ja se hellitti vasta joulupäivänä. Aatonaattona ja aattona homma oli pahimmillaan ja oksensin aamulla. Ensimmäistä kertaa vuosiin, ja se kuulkaa todella tuli puskista voin kertoa.

En tuottanut mitään sisältöä

Kannattaakohan tästä edes yllättyä, mutta olin minä jotenkin ajatellut että jouluna jaksan sitten kirjoitella jotain. Vaikka sen kolme kuukautta perässä laahaavan talopäiväkirjan. Juu en. Kameraa en ole nähnytkään, konetta en ole avannut ja Instakaan ei  kiinnostele. Hyvä näin, selvästi kaivattu tauko.

Kävimme saunassa – omassa!

Tässä sitä talopäiväkirjaa teille: meidän sauna tuli riittävän valmiiksi! Ilmanvaihto ja lamput ei vielä toimi mutta löylyt kyllä. Se oli aivan mahtavaa. Siitä lisää sitten joskus kun koittaa se maaginen aika että jaksan taas jotain kirjoittaa.

Lahjoja oli vähän – ja se oli juuri sopivasti

Lapset sai juuri sopivasti toivomiaan lahjoja, eikä kotiin kannettu mitään turhaa sälää. Aineettomia lahjoja oli paljon ja ekaa kertaa se ei vaivannut lapsia! Kumpikin oli varsin tyytyväisiä pienehköön kasaansa, ja minä etenkin. Minä sain Insinööriltä niin ihanan lahjan että tuli pieni itku sitä avatessa. Kerron siitä ehkä joskus myöhemmin, nyt ei jaksa. Olen niin rela.

Tein hyvää ruokaa

On se kyllä ihmeellistä. Ei siitä pääse yli.

27.12. riideltiin

Oli niin kiva yhteinen aamu lasten kanssa, ai että! Eka päivä kolmistaan Insinöörin ollessa töissä ja vedin ihan koko rahalla. Vein ne leffaan, syötiin herkkuja ja mentiin vielä Mäkkiin. Shoppailtiin alessa. Oltiin iloisen sekaisin iltapäivästä ja löysin itseni lopulta karjumasta ”mä en enää ikinä vie teitä leffaan!” yhdelle lapselle joka oli juuri lyönyt toista lasta päähän tunnin kestäneen sekoilun päätteeksi.

Tarkemmin ajateltuna, tässä ei ole mitään yllättävää.

 

..ja sairastuttiin jouluflunssaan

No mikäs siinä! Migreenistä kuitenkin ehti jo kulua pari päivää niin otetaan tähän nyt sitten vielä 76 aivastusta ja kuume päälle. Hyvää vuoden loppua vaan kaikille!

0 No tags Permalink

Joulun tunnelma yhdessä aamussa

19 No tags Permalink

”Hei et sä oo voinu taas nukahtaa, sun piti pukea!”

Vanha tuttu rutiini.

Minä ja Kakkonen riidellään (koska se ei suostu mihinkään), minä ja Insinööri riidellään (koska mun mielestä ollaan kaikki hänen kiukuttelun takia kiukkuisia) Insinööri ja Kakkonen riitelee (koska se ei suostu mihinkään). Kauan sitten pukeutunut Ykkönen hassuttelee ja halaa, yrittää saada sekoilevaa perhettään aisoihin. Raukka.

”Tuvan paneelit ei ole vieläkään tullut” kuuluu mariseva välihuomautus.

Ihan sama, nyt keskitytään tähän lähtöön, mietin mutta kiroan samalla. Miten helvetin kauan voi kestää siinä viimeisessä puuttuvassa materiaalissa?

Tänään on kummallakin lapsella joulujuhlat, meillä ei ole mitään lahjoja. Kortit kirjoitettiin eilen ysin ja puoli kymmenen välissä. Onpa muuten ihme että pikkutyyppejä väsyttää. Minä en pääse joulujuhliin töiden takia.

Ykkönen tsemppaa taas, kaivaa itselleen jostain kolme vuotta vanhan tonttulakin. Leikkaan siitä lasten vaaleanpunaisilla saksilla kuminauhan poikki jotta se mahtuisi esityksen ajan päähän ja sätin itseäni etten edes kahta tonttulakkia ole saanut ostettua.

Kakkoselle kaivetaan samasta laatikosta mun vanha ryppyinen tonttulakki jossa lukee Tunteen Hanken. Se on akronyymi nimestäni ja oli hauska läppä työpaikan pikkujouluissa 2009.

Ilmoitan kakkoselle ettei hatusta voi valittaa, se on nyt ainoa mitä on. Insinööri ompelee siihen huopapallon. Se vetää ryppyisen liinan ihan tyytyväisenä päähänsä, huopapallo pelasti. Halataan, se tuntuu vieläkin uniselta.

”Tässä rappusella on joku karjalanpiirakka?”, huutaa insinööri eteisestä. ”Se on mun!” vastaan kiukkuisena, ikään kuin totta kai se on mitä oikein kysyt ja onko jotain valitettavaa, menkää nyt.

”Eiiiiih, Kakkosen joululappu piti kirjoittaa ja palauttaa tänään!” eteisen lähtöjupina jatkaa. ”Ihan sama, sitä ei nyt sitten palauteta. Et joudu siitä vankilaan”. Wilma-merkintä meille kyllä tulisi tästäkin jos aikuisille niitä jaettaisiin. Saataisiin sellainen myös huonosta käytöksestä tänään.

Metri ennen ovea Kakkosen uudesta kengästä löytyy varashälytin. Onneksi meillä on rautasaha eteisessä. Kenelläpä ei?

Kuuntelen rautasahan ulinaa yläkerrasta jossa itse harjaan hiuksiani raivoisasti auki. Kello on 8.54, Ykkösellä alkaa koulu 11 minuutin pääsyä.

Ehkä. Eilen koulu alkoikin eri aikaan, siitä olisi kuulemma voinut kuulla jo etukäteen Wilmasta. Onneksi käytävällä seisoi neljän muunkin säätäjän lapset odottelemassa. Kasvaakohan näiden perheiden lapsista ihan oma jenginsä? Ne jotka on aina myöhässä, laput puuttuvina ja tonttulakit ryppyisinä?

8.59 soitan jo lähteneelle revohkalle valmiiksi harmissani, unohditte varmaan ne joulukortit? Ei mutta Kakkosen hanskat unohtui, tullaan takaisin joka tapauksessa.

Aha. Nyt ollaan virallisesti kaikki myöhässä. Tänään, tällä viikolla, loppuvuosi.

Mulla on kaikki lahjat ostamatta, työt rästissä ja tukassa tämä sama takku viidettä päivää. luovutan sen kanssa myös tänään. Jaloissani kasvaa lämmin turkki koska epilaattori meni kaksi viikkoa sitten jumiin.

Minä menin kaksi viikkoa sitten jumiin. Joulu, tule jo.

19 No tags Permalink

Roadtrip eteläisessä Kaliforniassa – Palm Springs, Grand Canyon, Horseshoe bend, Zion ja Las Vegas!

Teimme Kalifornian reissullamme roadtripin, joka oli mielestäni melko lailla pööfekt – paria ihan pientä miinusta lukuunottamatta, jotka selviävät pian. Tässä pitkässä venähtäneessä tekstissä kerron kaikki käänteet! Ota tämä lukukokemus hyvänä kestävyysharjoituksena, kuvaamani matka sisältää paljon puuduttavaa autossa istumista.

roadtrip kalifornia

Lähdimme reissuun eteläisestä Kaliforniasta perheemme luota, Laguna Beachin läheltä. Koko homma lähti purkautumaan isäntäperheen ideasta viettää yhteinen viikonloppu Palm Springisissä, josta he vuokrasivat meille talon.

(Reitti toimii ihan yhtä hyvin Los Angelesista tai San Diegosta ajettaessa, matkaa vain tulee 1-2 tuntia lisää lenkin molempiin päihin.)

Lähdimme matkaan perjantaina aamupäivästä ja palasimme kotiin keskiviikkona illalla. Lopussa tuli ehkä turhan kiire, joten samaa suunnitteleva voi harkita jättääkö jotain pois vai lisäisikö jonnekin yhden yön – esimerkiksi St.Georgeen jolloin Zionille jäisi enemmän aikaa. Samoin Grand Canyon olisi kyllä kaivannut kahta yötä, erityisesti ilman lapsia reissatessa.

Sitten matkaan!

Perjantai: Design-fanin päiväuni Palm Springs.

En ollut ihan intopiukeana Palm Springsistä, etenkin kun kuulin että perille on luvattu 46 astetta lämmintä. Ihmettelin, mitä ihmettä siellä oikein tehdään sen uima-altaalla läähättämisen lisäksi? Samana päivänä satuin lukemaan Dwell-designlehteä, jossa oli iso artikkeli Palm Springsistä.

Voi pojat. Koko kaupunki on rakennettu keskelle aavikkoa jonkun päähänpistosta ja suunniteltu kerralla samaan mid-century modern tyyliin. Tyyliä voisi kuvata myös Mad Men -suuntaukseksi, sillä se on tismalleen sellainen ihana värikäs, graafinen, särmä 50-luku jota ihanimmissa TV-sarjoissa nähdään. Ja koko kaupunki noudattaa samaa tyylisuuntaa!

roadtrip palm springs roadtrip palm springs roadtrip palm springs roadtrip palm springs roadtrip palm springs roadtrip palm springs

Saavuimme AirBnb-kohteeseemme perjantaina kolmelta iltapäivällä ja pakahduin. Toki myös siitä että se luvattu 40+ astetta piti ihan paikkansa, mutta myös siitä miten kertakaikkisen cool talomme oli. James Bond kertaa Mad Men kertaa hipsteri kertaa värikkään uniikit lumihiutaleet – äääääh se oli vain niin kertakaikkisen makea etten saanut edes hyviä kuvia otettua!

Johtuu myös siitä että oli hypättävä altaaseen jossa oltiin seuraavat päivät non-stop, päivälle leikkien, ja keskiyöllä margaritaa imaillen tähtitaivaan alla.

Itse kaupungissa ei ole kovin paljon nähtävyyksiä, mutta upeassa arkkitehtuurissa ja shoppailussa löytyy. Samaa tyylisuuntaa pursuavat sisustus-, taide- ja vintagekaupat ovat takuuvarma lompakon nujertaja jos olet yhtään tähän suuntaan kallellasi. Me tuhlasimme enemmän kuin ajattelimme ja ostimme kaksi alkuperäisteosta talolla näkemistämme julisteista.

Palm Springs on ehdoton kohde design-tyypeille! Mutta aivan hiton kuuma siellä on.

Eikä silti niin kuuma kuin reissumme ainoassa melkein-flopissa, joka tulee myöhemmin.

Sunnuntai: Grand Canyon

Lähdimme Palm Springistä jo ennen aamuyhdeksää ajamaan kohti Grand Canyonia. Reissu oli mieletön ja kaiken ajamisen väärti. Tässä tekstissä on kuvailtu tarkemmin miksi juuri sinun kannattaa sinne mennä, kiinnostuneille vielä alla muutama käytännön vinkki.

Ensinnäkin, koita saada huone Red Feather Lodgesta, se on kuulemma kiva. Kaikki hotellit maksavat paljon, joten 300€ ei kannata maksaa meille jääneestä Holiday Innistä mikrovalmisteisine aamiaisineen ja kosteine lattiamttoineen. Toisekseen, jos aiot koko lomasi aikana käydä yli kahdessa kansallispuistossa, osta itsellesi annual pass (70-80€), sillä pääsee nopeiten puistoihin ja säästää hiukan (normaalisti yksi auto + ihmiset on 35€ per puisto).

Me saavuimme kanjonille alkuillasta. Ajoimme puistoon viiden aikaan sisään ja se oli oikein mainio aika – pahimmat ruuhkat olivat jo menneet ja auringonlaskuun oli vielä hyvin aikaa. Jätimme auton parkkipaikalle B Yavapai Lodgen luo, jossa söimme myös ihan kelpo ruoan. Tästä kävelimme suoraan reunalle ja jatkoimme reunan viertä Yavapai viewpointille, jossa katsoimme myös auringonlaskun.

Maanantai: Loput Grand Canyonista, Horseshoe Bend & Antelope canyon (älä tee näin, vaan niin kuin myöhemmin kerron)

Seuraavana päivänä paikalle kannattaa saapua ennen klo 11, jotta saa vielä auton parkkiin parkkipaikka A:lle, josta pääsee näkemään South Rimin kuuluisimman kohdan Mather Pointin. Se on ihan hyvä nähdä mutta ei ansaitse paljon aikaa osakseen, vielä on parempia näkemättä!

Mather pointista ajoimme Desert Viewpointin suuntaan, joka oli omalla tavallaan kaikista vaikuttavin. Siellä todella näkee kuinka valtava kanjoni on, ja lisäksi siellä on hyvät palvelut – kattava gift shop upeine Navajo-tuotteineen. Jos sulla on pari tonnia ylimääräistä, täältä kannattaa ostaa ryijyt kotiin.

Tosin, jos Navajo-jutut kiinnostaa, varaa käteistä ja osta suoraan paikallisilta viimeisen näköalapaikan kohdalla, joka koittaa laakson pohjalla juuri ennen kanjonin alueelta poistumista.

Ajomatka Matherista kohti Horseshoe bendiä on tosi kaunis ja tosi kuuma. Varaa kameraan tilaa, paljon vettä (ainakin 2 litraa per henkilö) ja kärsivällinen kuski, jota ei haittaa jatkuvat ”ooo pysähdy tähän haluan kuvan!” -huudot. Auto kannattaa aina välillä parkkeerata näkymien vuoksi, siis varaa myös aikaa reissuun.

Me saavuimme Horseshoe Bendille aivan kertakaikkiseen väärään aikaan, kolmelta iltapäivällä. Kuumuus oli kammottava, ja vei minut lievän lämpöhalvauksen partaalle. Lapsia ei olisi edes pitänyt päästää tänne jälkikäteen ajateltuna mutta onneksi meillä oli niin paljon vettä mukanamme että saimme heidät sentään pidettyä hyväkuntoisina. Se vaati tosi monta litraa vettä.

Nyt neuvoisin että tänne kannattaa ajaa Pagen kaupungista aamulla – nähtävyys on niin lähellä kaupunkia että hyvin ehtisi. Itse nähtävyys on hieno ja kävelymatka alas joelle kestää “vain” vartin verran – ja takaisin puoli tuntia koska kuolet kuumuuteen.

Rehellisesti, en muista tästä kauheasti mitään muuta kuin maanisen tarpeen selviytyä takaisin autolla. Nappasin kaksi kuvaa ja talsin takaisin. Olihan se toki upea paikka!

horseshoe bend

horse shoe bend

Mulla tulee kuuma tästä kuvasta, kun muistan miten hirveää se oli. Huh.

Pienen traumaitkun jälkeen ajoimme loput viisitoista minuuttia Pagen kaupunkiin, jossa meillä oli ihan kiva hotelli (La Quinta Inn, ketju) sekä kanjoniretki (Antelope Canyon Photo Tours) varattuna. Saavuttuamme tuskaisen hikisinä hotelliin tajusimme, että meillä on kova kiire retkelle, joka siis oli varattava etukäteen että sinne ylipäänsä pääsee.

…Ja sitten tajusimme että tässä välissä olemme ylittäneet taas pari osavaltiota ja aikavyöhykettä. Retki meni jo?

Saatuamme selville, että varaamamme opasfirma toimii samalla aikavyöhykkeellä emmekä olekaan tuntia myöhässä, tajusimme olevamme joka tapauksessa puoli tuntia myöhässä – paikalla olisi pitänyt olla 45 minuuttia ennen retken alkua. Hyppäsimme autoon ja kaahasimme pihaan 10 minuuttia ennen retken alkua.

Paitsi että olimme väärän firman pihassa.

Pagessa toimii 5 eri yritystä, jotka vievät turisteja tähän samaan pieneen kanjoniin. Me selvitimme minuuteissa mikä omamme nimi lopulta oli (verkkosivuillaan on vain pari eri versiota) ja löysimme perille 4 minuuttia ennen retken alkua. Täysin nääntyneinä, stressipäänsärky tykyttäen ja lasten autoistuimet kainalossa pääsimme sittenkin retkelle mukaan. Maksettuamme toki ensin kevyet 200 dollaria tästä ihmeestä.

Kanjoni oli kaunis, mutta tässä kohtaa päivää en ehkä ihan osannut nauttia siitä täysin rinnoin. Rinnat oli tyhjennetty. Tai siis. Joo.

Eikä asiaa auttanut se että kuuman päivän päätteeksi myös oppaamme oli burnoutin partaalla ja mokasi retken täydellisesti. Valitti väsymystään, ei kertonut mitään taustatietoja ja suoritti koko homman alle tunnissa kun keston piti olla puolitoista.

Vituttaa, sillä tässä meni paljon rahaa melkein hukkaan. Uskallan silti suositella firmaa, koska sieltä saa hyvät neuvot kuvien ottamiseen (tai oppaan joka ei jaksa odottaa turistia vaan ottaa osan kuvista puolestasi..) ja sukulaisillamme oli ollut täällä aivan superhyvä opas.

antelope canyon antelope canyon antelope canyon

Illasta sen verran että sain tämän jälkeen La Fiesta Mexicana nimisessä paikassa ruokaa ja ennen kaikkea tosi ison margaritan. Ihanan ison margaritan.

Tiistai: Zion (melkein) ja Las Vegas

Pagesta ajoimme Zionin luonnonpuistoon, jonne olisi näin jälkikäteen ajateltuna kannattanut varata vielä enemmän aikaa. Me ehdimme vain ajaa puistoon sisään ja ihastella upeita maisemia, kunnes ukkonen yllätti meidät ja tajusimme lisäksi olevamme aika myöhään Vegasissa jos jäämme puistoon kikkailemaan.

Jouduimme siis tyytymään vain huippukauniiseen ajomatkaamme ja jättämään kävelyt toiseen kertaan. Tämä harmittaa aika paljon nyt kun mietin, koska me olisimme kävelleet upean Emerald Pools reitin kauniine vesiputouksineen tai dippaileet välillä vuoristojokiin uimaan Riverside Walkin varrella.

zion

Jos menet, varaa Zioniin mieluummin koko päivä eli lähde meitä aikaisemmin liikkeelle, heti aamusta.

Saavuimme illalla Las Vegasiin, jossa kirjauduimme hulppeaan MGM Grandiin. Se maksoi 150€ / yö ja siellä on 5 altaan uima-allasosasto, eli melko passeli lapsille.

Las Vegasista kannattaa ottaa huomioon muutama asia. Ensinnäkin, sen päätarkoitus on saada ihmiset känniin, bailaamaan ja pan- pelaamaan. Lasten kanssa joutuu vähän suunnittelemaan kuinka reissunsa haluaa tehdä, jotta siellä on kivaa. Ei siellä mitään vaarallista tai paheksuttavaa ole ja kannattaa se kerran ainakin nähdä, mutta ei se nyt mikään unelmien Bamse-kohde ole.

Täällä oli tosi hyviä vinkkejä lasten kanssa matkailuun jos tänne päädyt!

Toinen juttu on yllättävät kulut. Vegasissa yöpyminen on halpaa mutta kaikki muu maksaakin sitten, erityisesti hotelleissa, jotka pyrkivät pitämään sinut luonaan koko ajan. Kolmas asia on rööki. Kasinoissa (joita on joka hotellissa useita) saa polttaa sisällä. Jos et pidä savusta tai sen hajusta, pyyhällä nopeasti ulos stripille.

Me tsekkasimme Vegasista M&M-kaupan ja Bellagion suihkulähteet, kävelimme Stripillä illalla ja uimme aamulla hotellin hienoissa altaissa. Mitään muuta en jäänyt kaipaamaan, mutta minä olenkin jo käynyt Vegasissa aiemmin, joten mene itse se kokemaan!

Keskiviikko: Seven Magic Mountains ja pitkä ajo kotiin

Poistuessa Vegasista on vielä yksi hauska nähtävyys tien varrella, Seven Magic Mountains – seitsemän korkeaa kivistä kasattua pylvästä, jotka on maalattu värikkäästi. Pieni mutta yllättävän kiva nähtävyys.

Loppupäivä onkin sitten ajelua läpi tulikuuman Mojaven autiomaan. Me hoilasimme Suomihittejä, laskimme taas erivärisiä autoja ja muistelimme kaikkea näkemäämme.

(Mainitsinko jo, että ajoimme yli 20h autossa johon emme ensimmäiseen 19 tuntiin saaneet musiikkia toimimaan, eikä maisemia juuri ollut – ja muistinko kertoa etteivät 6 ja 8 -vuotiaat kanssakumppanit kertaakaan kysyneet kauanko on jäljellä tai natisseet? Haluan vain kertoa että niitäkin lapsia on, vaikkei so toki todelliselta tunnukaan.)

Kaikkinensa tämä oli kaiken (Insinöörin) ajamisen, rahan, hien ja stressin arvoista. Vertautuu upeudessaan viime kerran San Francisco reissuun ja Ykköstien ajamiseen, mutta kyllä Grand Canyon ja Zion vetivät tämän reissun vielä korkeammalle WOW-mittaristossa.

Haluaisin jo takaisin. Kuinka monta vuotta pitää säästää että pääsee tänne taas?

Suunnittele maltilla, aikatauluta leveästi ja huomaa onnistuminen | Arkikoulu osa 2

Tämä teksti on jatkoa aiemmalle tekstille ”Paremmat tavoitteet, parempi arki – Arkikoulu osa 1”. Lue se ensin jos on jäänyt välistä!

Nyt kun meillä on tavoitteet ja motivaatiot hyvin hallussa ja olette luvanneet minulle pyhästi ettette suorita itseänne hengiltä, jaan muutaman vinkin (tietotyöpainotteisen) työpäivän ja arjenkin tehostamiseen.

Vinkkejä arjen tehostamiseen – hyvät listat auttavat

Arkipäivässä avain onneen on saavutuksen tunne.

Luulen että kaikki tunnistaa sellaisen hyvä päivän kun on sellainen olo että on tehnyt aika paljon kaikkea ja saanut jotain aikaan. Vastaavasti huono päivä on sellainen jossa häsää aamusta asti stressissä mutta mistään ei oikein tule mitään.

Hyvän päivän reseptinä on jokaiselle päivälle asetetut järkevät ja mitattavat tavoitteet ja niiden saavuttamisen huomaaminen. Tavoite voi yhtä hyvin olla “leikin lapsen kanssa 20 minuuttia keskittyneesti”, “saan pyykkikorin tyhjäksi” tai “soitan vaikean puhelun asiakkaalle”. Tee alkuun kolmen asian lista per päivä. Se riittää. Jos lista on riittävän realistinen, tulet saavuttamaan enemmän kuin ajattelit, ja siitä tulee voittajaolo!

Listassa kannattaa erottaa pienet ja isot asiat: viiden minsan jutut tai alle (joita voi myös niputtaa yhteen puolen tunnen pätkään) sekä vähintään tunteja vaativat, keskittymishommat. Isoissa hommissa kannattaa aloittaa vaikeimmasta!

Lue lisää: Vinkkejä yhden työpäivän tehostamiseen ja listan muodostamiseen!

Tee listoja ainakin kahden viikon ajan ja merkkaa muistiin miten hyvin onnistuit. Muutamassa viikossa opit, mitä kaikkea ehdit päivän aikana tehdä ja opit tekemään parempia listoja. Huomaat myös mihin vuorokauden aikaan olet luova, milloin tehokas, milloin hyvä keskustelukumppani ja milloin levon ja läheisyyden tarpeessa.

Listoja toteuttamalla ja oivalluksia mahdollistamalla on tarkoitus luoda positiivinen kierre, jolla kerrot itsellesi että sinä pystyt, osaat ja hanskaat. Se on paljon kivempi kierre kuin se perus “on aina liian kiire ja hommat jää tekemättä”.

Listojen paras kohta on päivän tehtävien yliviivaaminen!

Ole itsellesi armollinen ja puhu itsellesi myötätuntoisesti

Listoista tärkein on (henkinen tai konkreettinen) Positiivisen asioiden lista, johon keräät päivän aikana tapahtuneita hyviä asioita. Pieniä, mutta hyviä juttuja joita ei aina huomaa. Asiakas kiitti hyvästä memosta, puhelu oli hyvä, sait kalenteriin vihdoin sen yhden tapaamisen, jne.

Huomaa ja tee itsellesi näkyväksi oma hyvä työsi.

Voit myös kokeilla antaa itsellesi pienen palkinnon kun valitsemasi työn pätkä on valmis: saat käydä hakemassa kahvin tai tsekata Instan, jaloitella vähän tai soittaa kotiin. Tässä on salattuna pointtina myös se että tulet taukoilleeksi. Mitä tulee asioiden valmiiksi saamiseen, mikään ei ole tärkeämpää muistaa kuin että valmis on hirveästi parempi kuin täydellinen.

Haluan myös huomauttaa että se kuuluisa “omalla epämukavuusalueella oleminen” ei aina ole avain onneen. Pidä huoli että päivääsi tai ainakin viikkoosi mahtuu myös asioita, joissa olet jo tosi hyvä. Ne antavat onnistumisen tunnetta ja kannustavat jatkamaan vaikeiden asioiden parissa. Suurin kehitys tapahtuu aina silloin kun keskittyy vahvistamaan vahvuuksia, ei poistamaan heikkouksia!

Flow:n löytäminen ja luovuuden valjastaminen

Luovuus, inspiraatio ja ongelmanratkaisu eivät koskaan tapahdu itsestään. Ne vaativat ensin pientä keskittymistä ja sitten tyhjää aikaa aivoille. Tyhjää aikaa saa kun jättää omat listansa riittävän väljiksi, ja keskittymiseen on muutama vinkki.

Ihminen on luonteeltaan sellainen että tarttuu mieluiten helppoihin juttuihin. Väijy tätä ansaa ja koita kiertää se: sitoudu aloittamaan vaikealta tuntuva homma. Laita ajastimeen 20 min, jonka aikana et saa tehdä mitään muuta kuin aloittaa sitä hommaa. 20 minuutin jälkeen saat lopettaa jos haluat, mutta yleensä olet siinä ajassa päässyt kiinni johonkin tai jopa hyvään flow:hon jolla saatkin sen ”sammakon” syötyä.

Jos tarvitset luovuutta työssäsi, kynän ja paperin käyttäminen sekä toiselle ihmiselle ääneen puhuminen ovat parhaita tapoja ratkaista pulmia tai keksiä uutta. Tietokone huonoin.

Jos ratkot vaikeaa ongelmaa tai et keksi miten jokin asia pitäisi muotoilla, kokeile piirtää tai kertoa se jollekin joka on ihan ulkona koko projektista. Yleensä kun aloittaa sanomaan että “no mä haluaisin siis jotenkin kertoa, että..”, tulee kertoneeksi sen asian oikein hyvin.

Muista pitää itsestäsi huolta – mitä vähemmällä teet, sitä paremmin pärjäät

Eräs tuttavani kertoi siirtyneensä ”70% -ajatteluun”. Siinä hän tähtää aina siihen että hän tekee 70% asioista. Näin joka päivä päätyy tekemään vain juuri riittävästi ja saa helposti omat tavoitteensa täyteen. Tällä metodilla hän on edennyt ison yrityksen johtoryhmään!

Sain myös kunnian taannoin kuulla Nelli Sågerin kertovan hyvinvoinnista ja miten sitä pidetään yllä. Nelli kiteytti hienosti että hän ajattelee asiaa energiapankkina: Jos hän kuluttaa nyt kaiken energiansa eikä lepää itselleen yhtään energiaa varastoon, hän ottaa jatkuvasti velkaa omasta energiapankistaan. Nelli uskoi myös vahvasti itsemyötätunnon voimaan – itselle pitää olla armollinen ja puhua kauniisti.

Naurattaa muuten että meitä oli siellä Nelliä kuuntelemassa tusina naisia jotka kaikki mietitään tätä samaa ikuista palapeliä ja lopulta vain yksi neuvo oli ylitse muiden: mene ajoissa nukkumaan.

Niin. Aika usein asiat on kiinni levosta.

Mitä sitten kun aika ei silti riitä?

Oman ajanhallinnan opettelu on aika vaikeaa hommaa, eikä sitä koskaan tehdä tyhjiössä. Muut täyttävät kalenteriasi ja to do -listaasi jatkuvasti. Joskus se on kollegalta tuleva pakkopalaveri ja joskus se on yöllä sänkyyn oksentava lapsi. Silloin pitää räjäyttää lista ja miettiä se alusta asti uudestaan.

Jokaisen on myös hyvä tunnistaa omat rentoutus- ja rauhoituskeinot. Jos et keksi mitään, kokeile mennä kävelylle metsään silloin kun on eniten kiire. Metsä toimii tutkitusti. Kiireestä puheen ollen, yksi mun lempparisanonnoista on “kiire menee ohi kun hiukan odottaa”. Se on totta yllättävän usein. Yhtä usein totta on se että sitä kaikkea mitä haluaisit nyt saada aikaan ei oikeasti tarvitse tehdä. Asiat voivat viivästyä, siirtyä ja jäädä tekemättä todella usein.

Älä tee niin kuin minä teen vaan..

Palaan vielä alkuperäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan “miten teidän arjen aikataulut sujuu”: mulla on yksi huijarielementti käytössäni. Meidän arjen aikataulut on mielestäni tosi helppoja. Kummallakin on joustavat työajat ja Insinöörin työpaikka on tosi lähellä. Meillä on paljon sumplimisvaraa, jota käytetään aktiivisesti. Teen osan töistä päivällä, joskus joitain illalla ja urheilut jakaantuu usein vähän miten sattuu pitkin päivää.

Koko perheellä on tietoisesti hyvin vähän sitovia harrastuksia ja siivoamme laiskasti, jätämme paljon juttuja myös väliin enkä valitettavasti koskaan tule olemaan se aktiiviäiti.

Mutta vaikka tässä nyt kuinka viisastelen niin eihän se aina mullakaan putkeen mene. Olen usein tilanteessa, jossa en enää tiedä miten päin ehdin sen kaiken hoitaa, tai sitten alan karsia unesta, urheilusta tai perheestä. Ei hyvä. Jokainen päivä on onneksi uusi treenimahdollisuus ja parempaan olen menossa!

Loppuun vielä sekalainen kokoelma vinkkejä. Osa liittyy arjen tehostamiseen, osa töissä ja ihmisten kanssa pärjäämiseen. Enjoy!

Vinkkejä tehokkaaseen arkeen:

  • Älä myöhästele. Myöhästyminen aiheuttaa kiirettä, joka aiheuttaa stressiä, joka aiheuttaa sen että olet ensimmäiset 10 minuuttia tapaamisestasi pahoillasi tai nolona etkä keskity asiaan ja sen seurauksena myöhästyt lopulta myös seuraavasta jutusta.
  • Tee kalenterista kaveri! Merkkaa sinne myös työstö- ja siirtymäajat
  • Soita ystäville työmatkoiltasi, auton ratissa on muutenkin hyvä aika soitella puheluita jos luurit toimii hyvin
  • Pidä etäpäiviä. Joskus niissä on toimistoa parempi keskittyä ja joskus ne vain virkistävät vaihtelullaan.
  • Hoida sparrailupalaveri 1-2 kollegan kanssa kävellen – täytät päivän liikuntatavoitteen ja aivot toimii merkittävästi paremmin
  • Palaveri saa kestää joko alle puoli tuntia (oikeasti nopea statuscheck ja tehtävien jako) tai sitten vähintään 1,5 tuntia (aitoa miettimistä ja eteenpäin viemistä). Tunnin palaverit on yleensä lähinnä huonosti valmisteltuja.
  • Hyväksy einekset ja puolivalmisteet osaksi ruokaympyrää. Koko perhe syö yleensä lounaalla hyvin.
  • Jos haluat tehdä itse ruokia, tilaa kauppakassipalvelu ja / tai osta ruoat verkosta. Merkittävä ajan- ja rahansäästö.

Luku- ja kuuntelusuositukset

  • Anna Perho – Superarkea & Superarkea 2
  • Aki Hintsa – Voittamisen anatomia
  • Idiootit ympärilläni
  • Kirsi Piha – konflikti päivässä
  • Satu Pihlaja – Aikaansaamisen taika
  • Unelmahommissa & Unelmaduunarit
  • Steal my job
  • valeäiti.fi & Valeäidin nauhoitukset. Tietty.

Kokemukset luonnonkosmetiikasta vuoden jälkeen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Biodelly ja Suomen Blogimedia

Tätä kirjoittaessani siitä on tasan vuosi kun kerroin teille Biodellystä ensimmäistä kertaa. Se vähän jännitti, mietin onko minusta “meikkibloggaajaksi”.

Kaikki Insta storyni nähneet tietävät että todellakin on – teen aivan uskomattoman ammattitaitoisia meikkejä itselleni!

Eli en. Mutta ehkä se on ollut hyvä! Minä olen saanut olla aivan oma itseni meikkimokailujeni ja rasvadorkailuni kanssa, ja mitä ilmeisemmin se on toiminut myös teille. Vuoden aikana on tullut tosi kivasti palautetta että olette löytäneet hyviä uusia tuotteita itsellenne Biodellyn valikoimasta.

Myyntikin on kasvanut, mikä on aivan todella siistiä koska Biodellyä pyörittää kuitenkin kolmen lapsen äiti ihan omilla voimillaan. Mahtavaa, kiitos!

Itse olen löytänyt paljon uusia, ihania tuotteita. Alan jopa vähän olla se sellainen putelihifistelijä, jonka tekisi mieli jatkuvasti kokeilla jotain uutta. Näin kauppiasurani* vuosipäivän kunniaksi ajattelin kertoa miten oma kosmetiikan käyttöni on muuttunut!

Luonnokosmetiikan käyttö ylipäänsä

Alan olla vähän uskovainen. Olen edelleen mielelläni sekakäyttäjä, mutta koska kaikki käyttöön jääneet tuotteet ovat olleet yhtä hyviä kuin parempia kuin synteettiset, en näe syytä miksi ostaisin enää synteettisiä kun voin ostaa myös luonnonkosmetiikkaa.

Uskon että nämä tuotteet ovat sekä minulle että ympäristölle parempia, ja vuoden aikana olen totaalisen jumaloitunut Tanjasta ja tavasta, jolla Biodellyyn tuotteet valikoidaan. Tiedän, ettei sinne pääse huonoja tuotteita. Sitten on tietysti eri asia aina löytää itselle sopivat tuotteet, ja se on kieltämättä ollut välillä hankalaa.

Mutta: jos tämä Biodelly-yhteistyö yhtäkkiä loppuisi kuin seinään (jos ne esim näkee ne mun Insta storyt ja ymmärtää virheensä), jäisin silti Biodellyn asiakkaaksi.

Valeäiti meikitön

Naamalevitteet

Vuoden aikana olen ainakin oppinut ettei rasvoja saa kutsua rasvoiksi. Kutsutaan niitä siis levitteiksi.

Mun on ollut hieman vaikeaa löytää sopivia ras- levitteitä, koska naamani on herkkää sorttia. Kiukustuu aina jostakin ja on tosi kuiva. Lovely dayn tuotteet ehdin julistaa maailmankaikkeuden parhaiksi asioiksi, kunnes naamani päätti olla suostumatta niihin. Annoin ne siis kaihoten työkaverilleni, joka lopetti niiden myötä meikkivoiteen käytön. Niin hyviä ne levitteet on. Enkä minä niitä saa.

Naturativin tuotesarja on sopinut mulle hyvin, ja viimeisin kokeilu Naturativ Päivävoide 40+ (40+! APUA!) on tosi mukava iholla. Harmi vaan että se haisee – siis tuoksuu – aivan todella kamalalta mun nenään. Onneksi tuoksu haihtuu tässäkin nopeasti, niin kuin aina luonnonkosmetiikassa.

Paksut ruusuvoiteet ovat olleet ihan parasta talvella koppuraisen ihon kanssa, ja sekä Flow:n että Lovely Dayn öljyt ovat jääneet käyttöön vakituisesti. Silmänympärysaineista en osaa päättää suosikkia, mutta ehkä vähiten silmiäni on ärsyttänyt tässäkin Naturativin seerumi. Se vain on aika ohut, joten olen päätynyt ostamaan lisää Madaran Smartia. Nyt testissä oleva Mossa on sekin kiva! Mutta mitä hittoa, siinäkin lukee ”wrinkle soothing”. Aaaaaargh! Olen vanha!

Huulirasvat on kaikki ihania.

iho kuivuu talvella

Muut naama-asiat

Meinasin sanoa että seerumeita en oikein vieläkään jaksa käyttää (RIP se Lovely day, ai että se oli ihanaa kamaa) mutta Lue:n seerumi on kyllä kohta tyhjä. Ehkä olen siis sittenkin siirtynyt myös seerumin käyttäjäksi.

Kasvovedet olivat mulle toki muutenkin uusi juttu, mutta niistä parhaimmaksi käyttöön jääneeksi nostan Naturativin Ruusuveden. Me biodelly-muijat (kuten itseämme hassunhauskasti kutsumme) tykkäämme sanoa että se on niin hyvää kasvovettä, että poistaa vitutuksenkin. Kokeile ite!

Naturativin toinen kasvovesi on myös hyvää mutta se ei tule suihkepullossa. Tosin! Tästä sain loistovinkin Biodellyn Iinalta: aineen voi kaataa johonkin toiseen suihkupulloon! Nerokasta.

Luén puhdistusjauhe on sellainen jota ajattelen iltaisin juuri ennen nukahtamista. Niin ihanaa se on.

Naturativin puhdistusmaidosta mulla on menossa toinen purkki (vuoden aikana! Riittoisaa). Ei lisättävää!

valeäiti meikkivideo

Meikit luonnonkosmetiikasta

Meikit ovat kaikki vaihtuneet luonnonkosmetiikkaan, huulipunaa lukuunottamatta. Tuotteet ovat mielestäni tismalleen samalla viivalla vanhojen kanssa. Eivät ole maagisesti parempia (vaikka suurin osa kyllä tuoksuu paremmalta kuin vanhat synteettiset kamat ja moni oikeastaan tuntuu ihollakin pehmeämmältä) eivätkä todellakaan huonompia.

Sen sijaan ne ovat halvempia: meikkipohja halpeni yli 40€ purkista alle 20€ purkkiin, ripsari 30 eurosta alle kympin kaveriin. Luomivärit, poskipunat, valotuotteet – ihan kaikki ovat mun mielestä parempia kuin vanhat suosikkini. Pehmeitä, hengittäviä, paljon pigmenttiä sisältäviä ja koko päivän pysyviä.

Ripsari on selvästi vähän henkilökohtainen asia. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mutta mulla on menossa kolmas tai neljäs kierros Avrilia enkä enää koskaan vaihda tätä hyvää halpista (8,90€) pois.** Samoin tämä Absolutionin nestemäinen, mutta tussipäinen silmänrajaus on parempi kuin mikään aiemmin kokeilemani eikä ärsytä yhtään silmää. Pysyykin aivan sairaan hyvin!

Huulipuna on mulle vaikea. Absolution ja Nui pysyvät kyllä hyvin, mutta koska olen ihan superduperlaiska punaaja, en koskaan laita rajausta tai mitään muutakaan pohjustusta, enkä oikein jaksa korjailla päivän mittaan. Siksi mulla on edelleen vakkarikäytössä vanha Clinique, koska luotan siihen toistaiseksi vielä enemmän. Käytän myös näitä luonnonkosmetiikan kavereita, mutta tämä on mulle selvästi vaikein muutoskohta.

Toisaalta, en minä mihinkään roviolle joudu vaikka huulipuna vielä synteettistä olisikin, joten mitäpä tuosta.

Tässä muuten vielä se aikuisen naisen meikkikoulu (ihan ammattilaisen tekemänä), jos joltain meni ohi!

Hiukset

Tämä on vaikea alue! Mun tukka on niin takkuuntuva, paksu ja pitkä että kaipaa aikamoisia tököttejä. Hoitoaineista olen kyllä löytänyt Rahuan joka on ollut tosi hyvä, sen pariin varmaan jään vaikka hinta vähän kirpaisee. Juuri ostin ihan marketista sekä shampoon että hoitoaineen kun purkit oli aivan tyhjinä ja lompakko myös. Terkkuja joulupukille! Shampoissa John Masters on ihan ok mutta joudun laittamaan sitä kahdesti ennen kuin tukka alkaa putsaantua kaikkialta.

valeäiti myssy biodelly

Muut Biodellyn tuotteet

Kestovanulappuja en ole osannut oikein sittenkään käyttää. Tuntuma on juuri sen verran erilainen, etten oikein osaa vaikkapa kasvomaitoa niillä levitellä, ja toisaalta jotenkin “pihistyttää” käyttää niitä – sittenhän niitä joutuu taas pesemään! Toisaalta käytän vanulappuja tosi vähän muutenkaan, joten en tästä kanna hirvittävän huonoa omaatuntoa. Lupaan silti yrittää.

Sen sijaan bambuiset, biohajoavat pumpulipuikot olen päässyt testaamaan ja ne ovat ihanat! Kauniit, hyvät ja kierrätettävät. Iso, iso askel kohti parempaa maailmaan kun käytän itse joka päivä suunnilleen kaksi muovitikkua jotka nyt päätyvät sekajätteeseen (anteeksi).

iho kuivuu talvella

Näitä suosittelen kyllä kokeilemaan, aivan törkeän hyvä sarja!

Mitä siis muuttui vuodessa?

  • Käytän kosmetiikkaan entistä enemmän rahaa – per tuote vähemmän mutta ostan laajemmin tuotteita
  • Olen kiinnostuneempi siitä, mitä purkin sisällä on. Tiedostan vaikutukset itseeni ja luontoon vahemmin.
  • Tilaan 90% tuotteista Biodellyn verkkokaupasta, enkä enää äkkiä jostain vain ohimennen
  • Kaikki levitteet – voiteet – ja muut aineet ovat luonnonkosmetiikkaa, eikä synteettiset enää ole edes harkintalistallani
  • Huulipunassa en osaa vielä luopua Cliniquestani mutta muuten meikit käy aivan täysin luonnonkosmetiikalla
  • Hiusaineet ovat seuraava askel, jota vielä vähän arastelen
  • Mulle parhaat tuotemerkit kosteutuksessa Naturativ ja Lué, meikeissä Lily Lolo ja Absolution

Teen myöhemmin vielä erikseen jutun luonnonkosmetiikan “korvaajista”, eli mikä luonnonkosmetiikan tuote vastaa vaikkapa sitä Lancomên ripsaria (Avril).

Se ripsari onkin näemmä ainoa jonka just nyt keksin. Tuleeko sulle mieleen muita? Minkä synteettisen tuotteen olet korvannut luonnonkosmetiikalla menestyksekkäästi? Ei tarvitse olla Biodellyn valikoimasta, kiinnostaa muutenkin!

Hei kerro vielä sekin jos sulla on muuttunut tässä vuoden aikana meidän rinnalla jokin meikkitottumus! Kiinnostelee kovasti!

Biodelly alekoodi uutiskirjeen tilaajille

Nyt ei ole mun omaa alekoodia tarjolla, mutta vinkkinä että uudet uutiskirjeen tilaajat saavat -10% alekoodin Biodellyyn, tilaamaan pääset tästä. Ja jos uutiskirje jo tulee, kannattaa rekisteröityä kanta-asiakkaaksi: sillä saa joka ostosta aina 5% kiitoksen, jonka voi käyttää seuraavaa ostoa varten. Eli jos ostat satasella, seuraavalla kerralla sulla on kertynyt 5€ alennus loppusummasta.

Lue myös:

*Biodelly-yhteistyö on osa SBM Kipinää, jossa emme saa rahaa teksteistämme vaan osakkeita yrityksestä. Olen siis tavallaan ihan pikkuisen kauppias itsekin!
** Avrilista tärkeä huomio: osa asiakkaista on saanut virheellistä tuote-erää, josta Biodelly sai tietää vasta sen jälkeen kun tuotteita oli jo toimitettu. Virheelliset tunnistaa siitä että tuotteen kyljessä lukee pienellä C17 ja ripsari on heti avatessa kuivan tuntuista. Ota yhteyttä jos uskot saaneesi sellaisen! 

Haluaisin kirjoittaa hänestä kaiken mutta en halua kertoa mitään

2 Permalink

Me sovimme, että tänä vuonna hän kirjoittaa tämän perinteisen synttäritekstinsä itse, kirjeensä 8-vuotiaana. Mutta se jäi vähän kesken. Tässä on ollut kuulkaa hieman leikkejä leikittävänä. Haluan silti jotain kirjoittaa syntymäpäivän kunniaksi, sillä kahdeksan vuotta sitten ihan juuri näin kauniina mutta paljon kylmempänä päivänä maailmaan tuli elämäni tärkein nainen.

Mullahan on ollut jo muutamana vuonna tapana kirjoittaa muistiin kirjeen muodossa lapsille syntymäpäivinään, kertoa kaikille kuinka siisti tyyppi sankari on. Sen aika olisi viimeistään nyt, syntymäpäivän iltana.

Mutta tämä käy vaikeammaksi joka vuosi. Lapset ovat kummatkin jo niin isoja, etten halua kertoa kaikille minkälaisia he juuri nyt ovat. Persoonallisuudet alkavat olla niin hienosyisiä, omia kokonaisuuksiaan että niiden avaaminen ihan kaikelle maailmalle tuntuu väärältä.

Enkä minä halua vanhempana sanoa edes lapselle että ”sinä olet tuollainen”, kun enhän minä sitä tiedä enkä halua antaa nimeä jollekin vielä mysteeriksi jäävälle upeudelle tai lukita lastani johonkin persoonaan (Tiedättekö, se voi kun sinä olet aina niin kiltti tyttö –ansa.) Niin en kai voi sanoa muillekaan että tälläinen hän on, merkitään se maailman kirjoihin.

Samaan aikaan haluaisin tallentaa kaiken minun, hänen ja maailmankin kirjaan sillä pullistelen ylpeyttä hänestä ja heistä. Tekisi todellakin mieli huutaa turuilla ja toreilla että kelatkaa, tää on mun lapsi! Miten uskomaton ihminen siitä on tulossa, katsokaa nyt!

Ehkä tämä on viimeisistä hetkistä kiinni pitämistä. Lapsuudesta jopa, sillä joskus tuntuu että herään huomenna ja tajuan sen olevan teini. Muistan nähneeni muiden kahdeksanvuotiaita ja miettineeni oman neljävuotiaani vieressä että iiks, onpa tuo jo iso. Onko se vielä lapsi? (on).

Ihan pian Ykkönenkin on kuitenkin iso, ainakin niin iso että se alkaa itse kertoa itsestään kaikille. Internetissä ja muutenkin. Pelkään, että nämä vuodet ovat viimeisiä hetkiä jolloin se mitä me vanhempina nähdään on valtaosa ihmisestä, eikä vain kotona nähty pikainen vilahdus. Että se kuva, joka minulla on lapsestani on tarkka ja kohtuullisen kokonainen, eikä vain vanhemmalle tarkoin näytetty puoli.

Haluan pitää tämän kaiken – hänet – itselläni, koska ihan kohta hän antaa enemmän ystävilleen kuin meille. Edessä siintää se aika jolloin ystävät, harrastukset ja välitunnit muovaavat pientä ihmistä enemmän kuin kotona vietetty aika, enkä taida olla siihen ihan valmis.

Tästä piti tulla raportti syntymäpäiväjuhlista ja fiilistely siitä että kahdeksanvuotiaat on kyllä ihan älyttömän hauskaa porukkaa. Niitä oli täällä eilen kaksikymmentä (!) ja se ei ollut lainkaan kamalaa. Päinvastoin. Niin oli kohteliasta, vitsikästä ja leppoisaa sakkia että huimasi. Yhdet parhaista juhlista koskaan.

Tuli sitten vähän diipimpää shittiä.

Palaan siihen minun kahdeksanvuotiaaseeni vähän kuitenkin, pakkohan minun on jotain pientä tänäkin vuonna kertoa.

Kerrottakoon että hän on täydellinen. Hän on rakas. Hän on kahdeksan vuotta ja 20 tuntia vanha.

Hyvää syntymäpäivää kulta, toivottavasti jaksat kirjoittaa meille sen kirjeesi joku päivä – maailman pitää kuulla sinusta lisää.

 

Ps. En todellakaan leiponut itse noin mieletöntä kakkua, vaan sen loihti meille näkyvyyttä vastaan Tingelstiina, joka lupasi tarjota kakut teille marraskuun loppuun saakka -20% alennuksella koodilla ”Valeäiti”.  Suositus, oli superhyvää! 

2 Permalink

Vinkkejä perheen kasvisruokailun lisäämiseen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia

Lihaton lokakuu tuli taas. Ahistaako? Tänä vuonna mua ei. Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olen kirjoittanut kahden lihattoman viikon jälkeen näin:

”Yhtäkkiä tuntuu että kaikki mikä on kasvista on pahaa. Että ollaan jo tehty kaikki maailman hyvät kasvisruoat”

Melko onnistuneen kuuloinen kokeilu.

Tuupattuani perheelleni muutaman kerran jotain linssihässäkkää vain siivotakseni melkein kaiken biojätteeseen, meinasin luovuttaa kokonaan ja seuraavana vuonna jätin koko homman jo väliin. Mutta.

Sitten tajusin että olen (taas) yrittämässä liikaa kerralla. Eihän tässä pointtina ole se että yhden kuukauden aikana käännetään koko homma mullin mallin, vaan se että havahdutaan muutoksen tarpeeseen ja aletaan pikkuhiljaa harjoitella.

Sittemmin olen sinnikkäästi jatkanut meidän perheen ruokavalion muuttamista hieman kasvispainotteisempaan suuntaan, ihan kaikkina kuukausina.

Lapset eivät todellakaan ole mitään linssin rakastajia vieläkään, mutta huomaan silti että paljon on muuttunut. Ostan kaupasta merkittävästi vähemmän punaista lihaa kuin ennen. Nautaa joskus, kanaa ja possua en oikeastaan koskaan. Maitopohjaista ruokakermaa en ole ostanut ainakaan vuoteen. Syömme kotona nyt enemmän kasvis- kuin liharuokia, minä syön 90% kasvisruokaa erityisesti silloin kun syön muualla.

Olemme itse asiassa vähentäneet merkittävästi lihan kulutustamme, ilman että pyrittäisiin varsinaisesti kasvissyöjiksi. Hyvä me!

Lihan vähentäminen on vaikeaa, koska se vaatii vaivalla opittujen ja vihdoin hanskassa olevien rutiinien muuttamista. Juuri kun olet päässyt kiinni siihen että perhe syö suunnilleen terveellistä ruokaa ja kaupassa käynti sujuu, pitäisi opetella uusia reseptejä. Mitä kasviksista voi muka kokata? Millä korvaan lihan?

Nyt jaan teille salaisuuteni, tai ainakin muutaman hyväksi havaitsemani kikan, jolla lihan osuutta saa perheen ostoskärrystä vähennettyä ilman suurta tuskaa.

Älä yritä lopettaa lihansyöntiä, vaan lisää kasviksia.

Ihmisen on tosi vaikeaa lopettaa jonkin asian tekeminen ilman että sitä korvataan jollain muulla. Kysykää vaikka röökin lopettaneilta. Ja jos se korvaaminen on vaikeaa, koko hommasta tulee negaatiolla kuorrutettua rangaistusta. Mieti siis sen sijaan, että yrität lisätä kasviruoan määrää viikkoonne.

Voisiko teillä olla vaikkapa  kaksi kasvispäivää viikossa? Opettelisitko ehkä yhden uuden helpon reseptin, josta lapsetkin tykkäisi?

Kannusta itseäsi, älä soimaa.

Mitä sitten, jos miehesi (nimi muutettu) osti kokonaisen valmiiksi grillatun broilerin koska se on niin helppo ratkaisu. Sinä voit tehdä huomenna pinaattilettuja. Ota asiaksesi huomata ennemminkin jokainen kasvisruoka kuin jokainen liharuoka. Iloitse vaikka siitä jos korvaat liharuoassasi sen ruokakerman kaurapohjaisella (se muuten ihan oikeasti kannattaa tehdä, ihan samaa kamaa!).

Ylipäänsä: Älä soimaa itseäsi siitä ettet osaa valmistaa järkevää ateriaa munakoisosta. Et tietenkään osaa, kun se on vielä ihan uutta sulle. Aloita siitä mikä tuntuu helpoimmalta.

Valitse alkuun helpot voitot.

Aloita listaamalla kaikki sellaiset ruoat, mistä teillä jo tykätään ja jotka sattuvat olemaan kasvisruokia, tai joita voisi hyvin helposti sellaisiksi muuttaa. Usein tälle listalle pääsee pinaattiletut, kasvissosekeitto, hernekeitto.

Jos haluat kokeilla lihan korvaamista uusilla kasvispohjaisilla tuotteilla, kokeile ensin lasagne, tortillat ja makaronilaatikko. Nämä on yleensä melko helppoja muunneltavia, etenkin jos aloitat korvaamalla vain puolet lihasta soijarouheella.

Tässä neljä kovaa reseptiä, jotka usein uppoaa myös lapsille hyvin, suurin osa tietysti kasvisvoimaeläimeni Lauran luomia:

Hyödynnä muiden keittiö.

Ravintoloista saa nykyään niin hyvää kasvisruokaa, että oikeasti voi päättää tilaavansa aina kasvista. Vaikka koko muu perhe tilaisi lihaa, sinun kasvisruokasi on taas yksi annos kohti parempaa suuntaa, näytät hyvää esimerkkiä lapsille ja ehkä saat ne peijakkaat jopa maistamaan sun ruokaa!

Jokaisella meistä on myös joku kasviskaveri, joka osaa tehdä kaikille maistuvaa ruokaa. Tuppaudu niille illalliselle aina välillä inspiraatioksi.

Plussana se että muualla syödessä sinä et hikoillut tuntia keittiössä tehdäksesi epäonnistunutta ruokaa, joka pitää heittää pois. En itse suinkaan ole tätä kokenut.

Käytä oikopolkuja.

Suomessa on ihan hirvittävän hyvä valikoima kasvispohjaisia vaihtoehtoja soijarouheesta härkäpapuvalmisteisiin. Pakasteruoista löytyy iso pino ihan valmiita ruokia (falafel-pyörykät on usein helppo aloitus) ja sitten on näitä melkein valmiita ruokia, kuten yhteistyön puitteissa testaamani Knorrin Vego-ateriat.kasvisvinkit perheelle

Vego-ateriat ovat valmiita kasvisruokia, joihin teet vain lisukkeet kylkeen tai jatkat niitä vähän omilla ainesosilla ja ateria on vartissa valmis. Suosikkimme tällä hetkellä on Chili Sin Carne, joka oli mukavasti maustettu mutta ei liian tulinen lapsille. Yksi pussi on kahden hengen annos, mutta esim soijarouheella jatkamalla tästä saa hyvin koko perheen annoksen.

Älä lannistu, vaikka joudut turvautumaan lihaankin.

Joskus käy niin että kiire, huonot suunnitelmat ja yleinen hätä johtavat siihen että lihaa tulee pöytään. Viimeksi sunnuntaina tein tätä Vegoa lihalla jatkettuna, vaikka se vähän pahalta tuntuikin. Mutta meillä oli jostain syystä jauhelihaa jääkaapissa, joka oli menossa vanhaksi (koska ei ollut tullut käyttöön, hah!) joten oli huomattavasti parempi vaihtoehto syödä lihaa kuin heittää syötäväksi kelpaavaa ruokaa pois.

Ruokahävikki on muuten edelleen suurimpia ongelmia vastuullisen kokkailun osalta, myös kasvissyöjien perheissä. Sen vähentämiseksi vinkkejä ensi kerralla!

kasvisruokailu perhe

Kertokaa omat vinkit tai parhaat kasvisreseptit! Tämän tekstin kommenttiboksissa arvotaan neljä kappaletta Knorr tuotepaketteja (arvo 50€/kpl), arvon voittajan 2.11. (HUOM: aikaa jatkettu!).

Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

 

Lue lisää: 

 

Sain maailman ihanimmat vintagelasit – tule lukijailtaan löytämään omasi!

YHTEISTYÖSSÄ: Oopperan Optiikka

Minäpä annan teille rakkaat keski-ikäistyvät toverini yhden vinkin: ikänäköä voi kutsua myös aikuisnäöksi. Sen opin tällä kertaa Oopperan Optiikan Maaritilta kun uusia laseja hakemaan lähdin. Lähestyn ikä – aikuisnäköä.

Niin se vain on kahdessa vuodessa näkö mennyt taas hiukan huonompaan, mutta ei onneksi vieläkään kamalan huonoon. Lähinäkö on kuitenkin sen verran huonontunut (ja pienen näytön tuijottelu lisääntynyt), että ensimmäistä kertaa joudun käyttämään laseja oikeastaan jatkuvasti.

vintage lasit

Näöntarkastuksen jälkeen päädyimmekin tilaamaan mulle ekat piilolasit ikinä (aikamoinen trippi!) ja samalla uudet pokat. Kehysten valinta ei taaskaan ollut helppo, eikä sitä auttanut se positiivinen ongelma että löysin liian monta sopivaa mallia.

Rillit oli kaikki kauniita ja minua pukevia. Mutta aina niissä oli joku pieni juttu hieman ohi; näyttivät liian trendikkäiltä tai tekivät silmien alusista mustemmat. Liian tavalliset, liian ilmiselvät. Kirjastonhoitajat tai sittenkin liian Ozzyt. Olimme vaipua epätoivoon Maaritin kanssa.

Tai no ei Maarit, sillä hän tiesi että voi milloin tahansa etsiä juuri toiveeni mukaiset maailmalta, mutta mua vähän jo tuskastutti. Sitten kuin ohimennen Maarit heitti että pitäisikö katsoa noita vintage-versiota.

vintage silmälasit

Näiden joukossa on mun lasit! Arvaatko mitkä?

Vintage-lasit! Miten ihmeessä ne unohdinkaan! Näistähän minäkin olen alunperin Maaritiin tutustunut, kuuluisissa Oopperan Optiikan Vintage-myyjäisissä joista ostimme Insinöörin kanssa kumpikin mielettömät aurinkolasit.

Nyt Maarit kantoi silmälasikehyksiä laatikko toisensa jälkeen näytille. Hitto vie miten hienoja. Juuri sellaisia valtavia kakkuloita, joita äidilläni oli 80-luvulla, pienempiä prillejä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ihan tämän päivän näköisiä ja kaikkia mahdollisia värejä. Karkkikauppa, sanon.

Nykyaikaisista poiketen, näistä rilleistä ei tosiaan ihan jokainen mulle sopinut, mutta jokainen sai kyllä spontaaneja ilonkiljahduksia aikaan hulluudessaan.

vintage silmälasit

vintage silmälasit

Sieltä kaikkien kreisimpien joukosta löysin omani. Suomen Kainuussa 80-luvun lopulla Opti pointin valmistamat Cajaniat. Ihan uudet vanhat lasit, takuulla uniikit ja täynnä historiaa. Juuri minulle istuvat ja tuntuivat heti tosi omilta, vaikka moni on huokaissut jännittyneen sekaisin tuntein että ovatpa rohkeat!

vintage silmälasit

Ehkä ne ovatkin rohkeat, ainakin erilaiset kuin ennen! Kehykset ovat tosi saman tyyppiset kuin vanhat, mutta vähän ohuemmat ja lasien sisäpuolella oleva vaalea keventää niitä vielä entisestään. Mallissa näkyy kasari, mutta ei liikaa. Kyllä näillä kelpaa!

Aiomme vielä Maaritin kanssa etsiä mulle toisetkin lasit, hieman maltillisemmat metallikehykset, mutta toistaiseksi minä vain rakastan tätä punaa. Ja jos onkin päiviä, jolloin punainen ei lämmitä, voin aina taiteilla silmiini piilarit! Ihan olen jo konkari niiden kanssa!

Vintagekehykset sullekin lukijaillasta?

Maarit on kartuttanut vintage-kokoelmaansa vuosien varrella hitaasti mutta varmasti. Näistä voisi ehkä jo tehdä kokonaisen oman liikkeensä, mutta vähintään niitä kannattaa aina katsoa Oopperan Optiikassa käydessä. Nyt olisi siihen loistava tilaisuus – keksimme järjestää lukijaillan liikkeessä!

Valeäidin lukijailta (ensimäinen ikinä!) järjestetään torstaina 20.9. klo 18-20 Oopperan Optiikan liikkeessä Helsingin keskustassa. Ohjelmassa ainakin rillien ihmettelyä ja skumppaa, huonoja vitsejä ja tutustumista! Paikalle voi tietysti tulla vaikka ei rillirousku olisikaan, päätarkoitus on kuitenkin tavata teitä.

Illan aikana tutkitaan myös salaisia vintagekätköjä ja Maarit on lupaillut hyviä hintoja. Vink vink.

Mukaan mahtuu 15 ensimmäistä ilmoittautunutta, laita alle kommentti niin nappaan siitä sähköpostisosoitteesi. Huom: Ilmoittautuminen on sitova!

valeäiti silmälasit

PS. Liikkeessä kannattaa käydä muutenkin, sillä Maarit on luvannut -15% alennuksen kaikille Valeäidin lukijoille. Kohti Oopperaa siis!