Terveisiä tien päältä! Olemme matkalle mökille, eli olemme juuri selvinneet monen tunnin lähtemisen tuskasta. Ai että miten se onkin joka kerta yhtä stressaavaa. On niin paljon pakattavaa, siivottavaa ja patisteltavaa että perillä on ansaittu yksi huurteinen.
Mutta! Ei se pakkaaminen oikeasti niin kamalaa ole, sillä kymmenen vuoden kokemuksella se alkaa jo sujua. Olen kehittänyt systeemin, jolla pakkaaminen käy jo aika sujuvasti. Ei nopeasti eikä mukavasti, mutta sujuvasti! Systeemilläni tavaraa tulee aina paljon, mutta ei koskaan ylimääräistä eikä meiltä ole enää vuosiin unohtunut mitään oleellista kotiin.
Tosin huomasin äsken lompakkoni puuttuvan.
Vinkkejä pakkaamiseen lapsiperheen lomalle
Salaisuutenani on lokeroiminen: jokaiselle asialla on oma kassinsa, joka pakataan melkein joka kerta samalla tavalla. Toinen salaisuus on työkalut: koko pakkauslista on Google Keep-sovelluksessa kasseittain ja lista on jaettu perheen aikuisten kesken. Näin voimme yhtäaikaa hääriä ja kasata tavaroita ja ruksia jo kerätyt pois tieltä. Lista pienenee tehdessä siedettäväksi, eikä tule kommunikaatiokatkoksia.
Pakkaan näin:
Päivitän pakkauslistan Google Keepissä, vuodenajan, yöpymisten ja ihmisten määrän mukaan (taas oli yksi lapsi enemmän!)
Tsekkaan pitääkö jotain pestä (ja totean ettei enää ehdi ja pakkaan pesuaineen mukaan)
Alan marista miehelle että pitääkö minun kaikki tehdä eli muistan pyytää hänet avuksi
Kerään tavarat kasseittain pinoihin
Valitsen sopivan kokoiset kassit kaikille
Kamat kassiin ja kassit autoon – ”ruumaan”. Täältä ei haeta mitään matkan aikana.
Yksi kasseista on lähes tyhjänä mukaan otettu sähköinen kylmälaukku, johon tulee kauppareissun jälkeen tarvittavat kylmät tavarat.
Matkustamoon tulee tarvittaessa yksi ”käsimatkatavara”, jossa matkan aikana tarvittavia asioita. Tähän tarkoitukseen saattaa lapsilla saattaa olla omat, itse pakatut reput.
Lähtöaika on yleensä optimoitu niin että päiväunia tarvitsevat lapset nukkuvat matkan ajan – ja siitä myöhästytään sitten tunti. Ennen lähtöä ruoaksi syödään jotain tosi vähätiskistä tai mäcit matkalla.
Lapsiperheen pakkauslista mökille
Sitten siihen listaan! Tämän listan mukaan pakkaan pääpiirteittäin kaikki matkat kesät talvet. Muutokset sisältöön tapahtuu sitten aina jokaisessa kassissa, tai listaan tulee uusi kassi tarpeen mukaan (esim: hiihtovarusteet / rantavarusteet yms). Yritin jakaa tämän Google Keepinä mutta en ainakaan vielä osannut, joten joudutte nyt itse nakuttamaan sen tästä omaan puhelimeenne, exceliin tai paperille.
Tässä esimerkki 3-4 päivän mökkireissusta kesällä. Nämä ovat siis sovelluksessa omina checboxeinaan niin että jokainen listan kohta on omansa. Niitä on siitä helppo ruksia sitten sitä mukaa kun tavaraa keräilee.
Kettusten mökkipakkauslista
Matkustusvaatteet (tähän kirjoitetaan valmiiksi mitä jokaiselle päälle, ettei pakata turhaa samoja)
Sisävaatekassi
Hanne: shortsit, bikinit; 3 x tpaita, leggarit, huppari. 5 x alushousut, sukat x 3
Ykkönen: 2 x shortsit, 2 x leggarit, 3 x paita, 5 x alushousut, 3 x sukat
Kakkonen: 2 x shortsit, yöppärit, pitkät housut, pitkähihainen, 4 x t-paita, 5 x kalsarit, 3 x sukat
Kolmonen: UV-paidat; 5 x body, 5 x housut, 2 x mekko, 5 x sukat
tämän hienon suorituksen jälkeen pitäisi jaksaa vielä käydä ruokakaupassa, aargh! Onneksi tämäkin on nykyään aika ok: Isompi kauppareissu tehdään etukäteen verkossa ja tilataan paikkakunnan lähimpään isoon Cittariin noudettavaksi. Sinne auton kylmäkassiin pakataan yksi valmis ateria / aamiainen niin että heti mökille saapuessa on jotain syötävää ilman suurta effortia.
Samoin sinne pakataan se huurteinen. Tiedät kyllä miksi.
On kulunut lähes päivälleen kolme vuotta siitä, kun ensi kertaa metsästimme puhelinta lapsellemme. Silloin päädyimme antamaan hänelle minun vanhan iPhone 6:n ikään kuin testikäyttöön. Halusimme testata miten hyvin kännykästä pystyy pieni pitämään huolta ja kestääkö arvokas luuri koululaisen menot. Erittäin hyvin kesti, lopussa koko saaga!
Kolme vuotta ja kolme puhelinta myöhemmin voinkin nyt jakaa teille ultimaattisen viisauden lapsen kännykkäshoppailusta: tsekkaa ensin käytetyt puhelimet.
Minkälaisia puhelimia lapsillamme on ollut
Tätä nykyä meillä on jo kaksi koululaista ja kaksi kännykkää. Kolmessa vuodessa olemme joutuneet ostamaan kolme uutta puhelinta:
Ykköselle uusi puhelin kahden vuoden ”testikäytön” jälkeen (valitsimme uuden Androidin); sitten sen iPhone-korvaaja vuoden puolivälissä koska puhelimesta meni latausjohdonliitin rikki ja korjaaminen olisi maksanut enemmän kuin puhelin uutena (saakeli!); ja lopuksi Kakkoselle uusi iPhone vanhan, Ykköseltä perityn alkaessa väsyä liikaa.
Kaksi viimeistä puhelinta ostimme tehdashuollettuina Swappielta, päätös johon olen erittäin tyytyväinen.
Miksi ostaa puhelin käytettynä?
Kännykät ja muu elektroniikka on aikamme ärsyttävimpiä ilmasto-ongelmia: ihmiset päivittää luurinsa keskimäärin jopa alle kahden vuoden välein, osin siksi että teollisuus ajaa teknologian elinkaarta lyhyemmäksi (lähde: Eetti Ry). Älypuhelin ja muu viisas teknologia on hiilijalanjäljeltään kokoonsa nähden yllättävän paha pahis, sillä niihin käytetään paljon arvokasta ja luontoa kuluttavaa materiaalia.
”Älypuhelimen valmistus aiheuttaa 85-95% sen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä, koska sen sisältämän elektroniikan tuottamiseen ja sisältävien metallien kaivamiseen tarvitaan huomattava määrä energiaa. Älypuhelin sisältää muun muassa kuparia, nikkeliä, kobolttia, hopeaa, kultaa, litiumia, lyijyä, tinaa, sinkkiä, harvinaisia maametalleja, rautaa, titaniumia, indiumia, kromia ja tantaalia. Vuonna 2010 älypuhelimet aiheuttivat 17 megatonnia CO2e päästöjä. Vuoteen 2020 mennessä päästöjen ennustetaan kasvavan 125 megatonniin, mikä vastaa 730% kasvua kymmenessä vuodessa.” (Lähde: Swappie.com / Sami Törmä)
Kuten kaikessa kuluttamisessa, vastuullisinta on käyttää yksi tuote kunnolla loppuun, vaikka sitten monella eri käyttäjällä. Siksi kännykätkin pitää saada kiertoon tehokkaasti. Pahinta on pöytälaatikkoon kerääntyneet liian vanhat kännykät (kröhöm, meillä ihan liian monta), joten pyri saamaan vanha puhelimesi heti vaikka Swappien kaltaiselle toimijalle joko myytäväksi tai osiksi seuraavien puhelimien huoltoa varten.
Lapselle käytetty puhelin on hyvä valinta
Kun teimme uusien puhelimien valintaa, olin aika ehdoton: haluan ostaa lapsille uudet-vanhat puhelimet. Kiertotalous on syvällä omissa arvoissani ja pyrin ostamaan käytettynä kaiken minkä vaivatta voi.
Erityisesti lapsille haluan näyttää että jo kerran rakastetun tavaran hankkiminen on ihan yhtä arvokasta kuin suoraan valmistajalta tulevan. Tässä ei siis ollut kahta sanaa. Ero muualta ostetun ihan uuden ja hyväkuntoisen Swappie-puhelimen välillä oli satasen luokkaa (ostimme iPhone 7:t eli ei taaskaan uusinta mallia), mutta säästöäkin arvokkaampaa minulle oli se että pidennän kännyköiden elinkaarta taas ainakin yhden käyttäjän verran.
Ja jos ihan totta puhutaan, niin eihän ne lapset kännyköistään aina välttämättä kovin hyvää huolta pidä. Tuntuu kivemmalta antaa niille käyttöön jo muutaman naarmun saanut – mutta toiminnoiltaan täysin uutta vastaava – puhelin kuin tuliterä vehje kaupasta. Alle kaksi sataa on minusta tosi kelpo hinta siitä!
Käytettyjä puhelimia näkee usein myynnissä kuluttajalta kuluttajalle, mutta siihen en ole koskaan uskaltanut lähteä. Tuntuu liian isolta riskiltä jos puhelimessa onkin joku vika. Swappien malli oli siksi minusta heti kiinnostava: joku on huoltanut ja tsekannut puhelimet, ja antaa niille vielä takuunkin (12kk). Yritykseltä ostettaessa pätee myös kaikki normaalit kuluttajansuojat, ja halutessani olisin voinut myydä Swappielle vanhan puhelimen vaihdossa. Yksi palvelu, helppo homma!
Kokemuksia Swappie.com puhelimista
Selasin valikoimaa muutaman illan yhdessä lasten kanssa. Kun oikeat värit, mallit ja muistin koot oli vanhempien avulla löydetty, aloin pähkäillä kuntoluokitusten välillä. Ajattelin että lapsi ei tarvitse täysin uutta vastaavaa, sillä puhelin menee kuitenkin kuorten vissiin suojaan ja toisaalta kolhuuntuu pian lisää. Jokainen Swappien puhelin on muilta ominaisuuksiltaan kuin uusi, mutta ulkoinen olemus riippuu sille asetetusta kuntoluokasta.
Rehellisesti sanottuna pelotti ensin ostaa mitään muuta kuin kuntoluokkaa ”koskematon”, koska pelkäsin että luuri olisikin minun mielestäni huonommassa kunnossa. Väijyin siksi Swappien saamia arvioita netissä! Osa asiakkaista oli todella saanut käsiinsä puhelimen, joka vaikutti kunnoltaan heikommalta kuin minkä olivat ostaneet. Ostopäätökseni syntyi sillä hetkellä kun huomasin heistä jokaisen kiittävän Swappieta hyvästä palvelusta: puhelin oli vaihdettu samantien parempaan ja kaikki olivat tyytyväisiä.
On aina hyvän toiminnan merkki kun pienet mahdolliset virheet korjataan nopeasti, joten uskalsin ostaa puhelimen.
Puhelimet tulivat kotiin muutamassa päivässä ja ne olivat todellakin hyväkuntoisia! Ihan vain muutama minikolhu paikoissa, jotka eivät edes kuoren alta näy. Lisäksi luurit oli pakattu niin kauniisti, että ”uuden puhelimen filiis” oli todellakin läsnä. Kiiltävä, uusi puhelin sille suunnitellussa pakkauksessa tuliterän laturipiuhan kanssa sai lapsiltakin ”uuuuh”-huudahduksia eikä kukaan muistanut että tämä on joskus ollut jonkun muun rakas puhelin.
Puhelimet ovat olleet nyt muutaman kuukauden erittäin aktiivisessa käytössä, eikä niissä ole moitteen sijaa. Edes tilauksen yhteydessä asennettuja panssarilaseja eivät ole saaneet rikki. Minä sen sijaan odotan aktiivisesti että saisin oman puhelimeni taas huoltoon…
Kuinka monta vuotta yksi iPhone kestää?
Sitä harhautuu joskus ajattelemaan, ettei ”vanhaa teknologiaa” kannata ostaa. Se ei yleensä pidä paikkansa ja oikein pidetty puhelin saattaa toimia aivan loistavasti viisi, kymmenenkin vuotta.
Ykkösen käyttöön aikanaan annettu minun vanha iPhone 6 on nyt viisi vuotta vanha ja sitä on kohdeltu todella kaltoin. On heitetty asvaltille nurkka edellä (minä), jätetty vuorokaudeksi terassin alle sateeseen (Ykkönen) ja ladattu pakkasessa ulkona, akku kylmänä (Kakkonen).
Silti luuri pelitti mainiosti Ykkösen kaksi ekaa kouluvuotta ja toimi vielä veljen ensimmäisen vuoden ajan moitteetta. Nyt se puhelin on saanut viimeisen leposijansa äitini hoivissa, jossa se toimii videopuhelimena.
Jos palataan elinkaariajatteluun, niin tuo muutamasti kadulle heitetty puhelin elää nyt viidettä elämäänsä: sen hankki minulle työnantajani uutena vuonna 2015. Minä lunastin sen itselleni 2016 ja vuonna 2017 annoin sen tyttärelleni ensimmäiseksi puhelimeksi.
Vuonna 2019 veljensä sai kunnian periä puhelimen omaksi ensimmäiseksi puhelimekseen. Vuoden 2020 alussa sen akku alkoi kuitenkin olla liian huono talvipokettamiseen, joten puhelin pääsi äidilleni viettämään eläkepäiviä. Olen iloinen että samoilla päästöillä ollaan saatu todella monta käytön vuotta.
Ja samaa odotan nyt hankituilta tehdashuolletuilta Swappien puhelimilta.
10€ Alekoodi Swappie.com!
Saat 10€ alennusta puhelinta ostaessasi Swappie.comista kun laitat koodiksi ”Valeäiti”. Ei kun ostoksille!
Sisältää kaupallista sisältöä: Suuri osa postauksessa mainituista tuotteista on saatu vuosiyhteistyön aikana Ipanaiselta. Moni tuote ei tällä hetkellä ole siellä enää myynnissä, koska Ipanaisella on menossa moni asia uusiksi! En malta odottaa mitä tapahtuu kun uusi myymälä aukeaa ja uudet tuotteetkin selviää, Ipanaisen tyypeillä on niin paras maku ja kaikki tuotteet aina ihan liian ihania!
Joka ikinen kerta kun Instagramissa vilahtaa eräs lusikka ja eräs ruokalappu, saan kyselyjä. Mikä mikä ja toimiiko? Toimii, aivan hitokseen hyvin joten ajattelin tässä nopeasti listata meidän lempparivälineet (sormi)ruokailuun vauvan kanssa!
Vauvan valmiudet sormiruokailuun tai kiinteiden aloittamiseen
Ensin haluan muistuttaa nämä, koska olen ne jumalattareltani ne niin hyvin nyt oppinut: vauvalla pitää olla valmiudet kunnossa ennen kuin ruokailu voi alkaa, sormiruokaillen tai ei. Näistä ehkä isoin on että vauvan pitää pystyä istumaan ennen kuin mikään ruokailu alkaa. Vauvan on istuttava syödessä tuettuna sylissä tai (lähes) ilman tukea syöttötuolissa.
Hyvä syöttötuoli on aluksi riittävän pieni ja muuntautuu vauvan kasvaessa
Saatiin Stokkelta tämä kaikissa kuvissa vilahtava Stokke Steps -tuoli jo kauan ennen kuin Kolmonen oli missään ruokameiningeissä, ja isot pöllivät sen välittömästi käyttöönsä. Siinä on siis todella paljon muunneltavuutta kun toimii myös alakoululaisten tuolina hyvin.
Meillä on aiemmin ollut aina TrippTrapp, jonka ulkonäkö on edelleen minusta tätä tuolia hienompi mutta on tämä auttamatta parempi ominaisuuksiltaan: Selkäosaa saa liikuteltua niin että solakkakin vauva saa hyvän kokoisen tuolin itselleen; tuoliin kiinnitettävä tarjotin on iso ja helppo pestä (lähtee superhelpolla irti!); kaikki osat tulevat helpoksi puhtaiksi ja se muunneltavuus ei vaadi mitään työkaluja vaan tuolia voi koko ajan muunnella; vauvaosa pois tai taaksepäin jne.
Isoin etu on minusta se että vauva on alusta asti saanut tässä tosi hyvän asennon itselleen, tuo istuin on sen verran kompakti ja jalkatuen ylin asento on niin ylhäällä että vauva sai siihen jalkansa melkein heti.
Miinusta: valjaiden käytettävyys ei ole musta ihan priimaa (vaikkakin niissä on se hyvä että saa joko neljällä tai kahdella vyöllä kiinni), ne on vaikea laittaa kiinni kun nälkäinen vauva kurottelee samalla pöydälle. Toisaalta tuskin mitkään valjaat helppoja on.
Sormiruokailijan ruokalapussa kouru on hyvä
Sitten se ruokalappu, jonka bongasin Ipanaisen hyllystä kun olin hakemassa sieltä kaikkea muutakin (maksutta). Se on Everyday Babyn ja se on juuri niin nerokas miltä se näyttää: ihan tavallinen joustava, silikoninen ruokalappu mutta siinä on ylimääräinen vyö joka sitoo lapun vauvan mahan ympäriltä kiinni!
Te kaikki tiedätte sen tunteen kun vauva nappaa ruokalapusta kiinni ja heittää kaikki vedessä pehmentyneet ruoat päälleen. No eipä nappaa enää. Meillä on myös pari essua ja tavallista ruokalappua, mutta tämä on aina päällä. Se on vaan niin kätevä.
Pahimpien ruokasotkujen ennakoinnissa alla saatetaan käyttää sellaista paidan tai essun mallista lappua, mutta silloinkin tämä laitetaan päälle nappaamaan talteen pahimmat palat. Hihallinen essu on kyllä hyvä myös olla koska se torppaa kaikki mehukkaat sotkut pois vaatteilta!
Miinusta: miksi meillä ei ole toista samanlaista ruokalappua?
Paras lautanen vauvalle on sellainen joka ei mene rikki kun lentää lattialle
Ensiksi: Olen pahoillani, mutta kyllä ne vauvat ihan oikeasti jokaisen imukupillisen lautasen jossain kohtaa irti saa. Kaikki. Ainakin meillä nyt 3/3 on osannut repiä kaikenlaisia lautasia kaikenlaisilta pinnoilta.
Ne suuren suosion saaneet Ezpz-ruokailualustat ja lautaset ovat ihan käteviä (ostin juuri kaksi), mutta sinnekin alle saa vauva jossain kohtaa sormen ja tajuaa sen siitä pöydästä / tarjottimelta repiä pois kun se vaihe on päällä (noin 10kk-5v..)
Eniten olemme käyttäneet Ipanaiselta saamaani Liewoodin silikonista lautasta (poistunut valikoimista Ipanaisella), koska se on tosi sopivan kokoinen! Kaksi osiota (+korvat) riittää hyvin siihen että saa 3-4 sormiruokailuasiaa samaan aikaan tarjolle, eikä tila lopu minkään kohdalla kesken. Nämä jos jokin ovat makuasioita, mutta minä tykkään enemmän tästä Liewoodin mallista kuin Ezpz-lautasista jossa tilaa on vähemmän.
Paljon syömme myös suoraan tuolta tuolin omalta tarjottimelta, koska vauva tarvitsee jonkin verran tilaa aluksi kun erilaisia ruokia tarjoillaan ja pieni käsi hapuilee vähän mihin sattuu.
Lautasessa hyviä puolia on sopiva koko (vauvalle ja kaappiin!), astianpesukoneen / mikron kestokyky ja tosiaan se ettei mene rikki kun lattialle lentää. Ja jos Kolmoselta kysytään, Liewoodin lautasta on kivointa syödä.
Ensimmäinen oma lusikka vauvalle on hyvä olla iso!
Sitten aterimet. Ensimmäisten ruokakokeilujen aikaan melko turhat, jos sormiruokailulla mennään; vauva syö kirjaimellisesti käsin ja sormin. Mutta me ainakin olemme menneet sujuvasti monen tekniikan yhdistelmällä, sen jälkeen kun vauvan omat ruokailuvalmiudet alkoi olla tosi hyvät.
Usein syötetään puuro aamuin illoin meidän toimesta vauvalle, ja muut ateriat hän vetelee omin käsin napaan. Matkan varrella vauvalle on alkanut syntyä kiinnostusta lusikkaa kohtaan, joka on alusta asti ollut taas Liewoodin (ja Ipanaiselta saatu, nyt ei enää valikoimissa), eli tämä iso, silikoninen eläinhahmoja sisältävä ihme. (Lusikat näemmä loppu vähän kaikkialta, toivottavasti eivät ole lopettaneet valmistusta?!)
Lusikassa on erityisesti vauvalle todella hyvä ote: siitä saa pullukka käsi kiinni ja siinä on ihania nystyjä jotka aivan selvästi tekevät gutaa ikenissä. Nyt vastikään 10kk täyttänyt vauva alkaa selvästi haluta harjoitella itse syömistä ja juuri tällä lusikalla on siinä myös vähän onnistunut! Hyvä Kolmonen!
Myös minun käteeni tämä on sopinut hyvin, joten näitä lusikoita on käytetty ihan super paljon. Tästä te siis aina kysytte ja nyt vastaan että kyllä, se on hyvä.
Vinkki: sitten kun etsit vauvalle sopivaa haarukkaa, katso tavallisten aterinsarjojen pieni kakkuhaarukka. Toimivat oikein hyvin!
Miinusta: isoimpiin valmiisiin sosepurkkeihin lusikka ei yllä pohjaan asti, muista tämä matkan päällä!
Vauvalle vettä – Nokkamuki, pillipullo vai shottilasi?
Olemme tarjonneet vauvalle vettä aina ruokailun yhteydessä jo jonkin aikaa, mutta vasta viime aikoina sitä on alkanut mennä oikeasti ja myös niin että vauva hörppii ihan oma-aloitteisesti vettä. Ensimmäiset kokeilut eivät millään onnistuneet, eikä tämä meidän kategorisesti kaikesta muusta kuin rinnasta kieltäytyjä ottanut oikein mitään vastaan.
Tämä oli tuskainen kohta, koska mulla oli suuri motivaatio saada vauva juomaan edes jostain muusta kuin minusta, jos vaikka joskus haluan talosta poistua. Tuttipullothan eivät kerta kaikkiaan hänelle käy.
Maailma on täynnä ihmeellisiä taikamukeja, jotka torppaavat veden tulon tai antavat juuri sopivan määrän vauvalle, mutta vain yksi toimi lopulta meillä toiminut loistavasti: se Aventin pillipullo (saa ruokakaupoistakin usein). 9kk kohdalla vauva tajusi yhtäkkiä siitä imaista ja sille tielle jäätiin. Tätä ennen myös (taas kerran) Liewoodin nerokas mukin kansi yhdistettynä Design Lettersin muoviseen mukiin toimi myös vähän, siitä vauva oppi sen että kannattaa ylipäänsä imutella että jotain saa.
Summaten: Vauvan kanssa kannattaa kokeilla vähän joka välinettä: tuttipulloa, nokkamukia, tavallista vesilasia, shottilasia (on pieni ja sopiva vauvalle) ja pillipulloja.
Simppeliä Sormiruokaa auttaa sormiruokien kokkailussa
Vielä vähän jumalattarelleni kehuja, koska tämä Marjut Ollilan Simppeliä Sormiruokaa -kirja on ollut aivan mainio. Siinä on paljon faktaa, ja helppoja ohjeita joiden avulla teen noin kerran kuussa muutaman tunnin keittiösession ja sitten on sormiruokaa pakkasessa taas pitkäksi aikaa.
Miinusta: En keksi. Toivon vain jatko-osaa, jossa tehtäisiin ruokia samalla koko perheelle!
.
Mietin muuten ensin että onko tämä aivan turja ja höpöhöpömaterialistinen postaus mutta tulin siihen tulokseen että tämä on merkittävä mielenterveyden teko. Vauvaa ruokitaan viisi kertaa päivässä ja astiat vielä usein tiskataan sen jälkeen. Niiden on parempi olla sellaiset että ne aiheuttaa enemmän iloa kuin ketutusta. Mitkä välineet on ollut teidän lemppareita?
Iloisia uutisia! Olen sopinut pitkäaikaisesta yhteistyöstä Valion Onni®-puurojen kanssa! Tämä on ihan sairaan siistiä koska tuotteet olivat jo entuudestaan meille tuttuja ja erittäin, erittäin mieluisia. On aina ihanaa kun löytyy kumppani, joka on jo valmiiksi meidän elämässä vahvasti läsnä!
Olette varmaan jo nähneetkin puurojen vilahtavan Instagramissa, koska niitä syödään meillä aivan tosi paljon. Kolmonen rrrrrakastaa sitä lilaa vadelmamustikkapuuroa, se söisi ehkä pelkästään sitä jos saisi päättää (ei saa). En ollut aikaisempia vauvojen osalta tajunnut koko puuroja käyttää, koska he olivat kumpikin maitoproteiinille vauvana allergisia. Serkun mukana tuli meille aina hoitoon jätettäessä vihreä Onni-puuro ja ihmettelin aina sitä kuinka kätevää ruokaa se on.
Maidottomalle vauvalle löytyy kaksi makua Onni-puuroista
Meidän rakkaus näihin puuroihin alkoi kun löysin Kolmosen kiinteiden aloittamisen yhteydessä ruokakaupasta tuon lilan maidottoman version (ja nyt opin että myös punainen viljaisa puolukka on maidoton!). Tuolloin puolen vuoden ikäinen Kolmonen reagoi vielä herkästi maitoon joten se maidottomuus oli tärkeää ja toisaalta iloinen yllätys.
Vadelmaa ja mustikkaa sisältävä Onni-puuro jäi kaappiimme ja hoitolaukkuun heti aivan vakituisesti, koska se oli sellainen varma ruoka jota vauva ainakin suostui syömään jos ruoka oli muuten jäämässä siltä päivältä vähän ohueksi. Tai jos äiti vähän sössi aikataulut ja tuli jotenkin kiire iltapuurolle, jännä.
Viimeksi mulla oli Onni-puuroa mukanani kun kävimme allergiasairaalassa maitoallergiatesteissä Kolmosen kanssa: Syötin kiireisen aikataulun keskellä puurot ulkona leikkipuistossa suoraan purkista lusikalla. Siinä tilanteessa en olisi oikein muuhun kiinteään ruokaan pystynytkään.
Niissä sen päivän testeissä saatiinkin lääkäriltä lupa kotona tehtäville maitoaltistuksille, joten nyt olemme jo siirtyneet muihin väreihin ja voin ilokseni kertoa ettei oireita ole tullut!
Onni-puuron maito sopii myös alle 10kk vauvalle
Maidosta puheenollen, mulle tuli itselleni yllätyksenä se että Onni-puurojen maito on käsitelty niin että se sopii myös alle 10-kuiselle vauvalle, asia josta moni on kysynyt minulta Instagramissa. Tiedoksi siis kaikille suora lainaus Valion omilta sivuilta, esimerkkinä vadelma-kaurapuuro:
”Valio Onni® vadelma-kaurapuuro on maitopohjainen puuro, jonka maitopohja vastaa proteiinikoostumukseltaan 5 kk ikäisen ravitsemuksellisia tarpeita. ”
Osa tuotteista on vasta yli vuosikkaille suunnattu, mutta Onni-puuroja löytyy siis tosiaan jo 5kk iästä alkaen. Täältä löydät kaikki tuotteet. Meidän ehdoton suosikki on tuo lila vadelmamustikka, sekä vihreä omena. Ja kun sanon me, tarkoitan tosiaan me. Näitä syö tarvittaessa ihan aikuinenkin ja koululaiset välipalaksi, kuten eräs IG-seuraajani heti spontaanisti kertoi (kommentti julkaistu luvalla):
”Vitsi nuo Onni-puurot on käteviä! Nimimerkillä äiti nappasi joskus töihin evääksi lapsen puuropurkin 🤷♂️😅😂”
Kokemuksia Onni-puurosta tulossa vielä paljon lisää
Tulette kuulemaan vielä paljon näistä puuroista, mulla on paljon kaikkea kivaa suunniteltuna!
Olen tosi innoissani tämän yhteistyön starttaamisesta kun tähän on niin suuri intohimo ihan itselläkin, hah! Onni-puurot on vaan niin hyviä: Ruokaisia, maistuvia, helppo tarjoilla ja kantaa mukana. Nuo kierrätettävät tötsät säilyvät pitkään huoneenlämmössä ja niistä puuroa voi myös tarjota vauvalle ihan sellaisenaan, huoneenlämpöisenä. Puuroja voi myös reissussa annostella lusikalle suoraan purkista, se on siihen riittävän tömäkkää.
Toisaalta puuro on niin mukavan sileää että pienikin vauva osaa näitä suussaan käsitellä ja vähän isompana voi sitten itse harjoitella syömään tätä lusikan kanssa!
Testasin tätä toissapäivänä, en testaa heti uudestaan. RIP kaunis vaalea mekko.
Onko teillä jotain kysyttävää näistä puuroista? Nyt saa tykittää, ehdin selvittää kaiken!
Vihaan edelleen vähän ruokakaupassa käymistä, vaikka nykyään se sujuu jo aika helposti: tunnissa on koko viikon ostokset hoidettu livenä, tai vartissa verkosta. Mutta voisiko sen tehdä paremmin? Kuinka ostaa vastuullisesti ruokaa? Katsotaan ensin mitä ostamme nyt!
Mitä ostamme ruokakaupasta?
Sain vihdoin otettua meille tuon K-Ostokset -sovelluksen käyttöön ja pääsin katsomaan mitä me oikeasti ostetaan ruokakaupasta. Yllätyin positiivisesti! Vaikka me näköjään ostetaan ihan tosi paljon valmisruokaa (ja viimeisen pari kuukauden Korona-poikkeusolot tätä pahensi) niin ostetaan kuitenkin pääosin aika hyvää kamaa ja mukavan paljon kasviksia.
Huom: emme keskitä kaikkia ostoksiamme joten ihan kaikki perheemme ostot ja eurot eivät tässä näy, mutta koko vuoden osalta suhteet ovat oikein ja kertovat paljon ostotottumuksistamme.
Viimeisen vuoden ajalta meidän kaksi eniten ostettua tuoteryhmää ovat Hedelmät ja vihannekset (15% kaikista ostoista vuoden aikana) sekä Maito (huom! tähän kuuluu myös kasvipohjaiset maidot), juusto, munat ja rasvat (14%). Ollaan vähennetty ihan tietoisesti lihan ostamista paljon viimeisen vuoden aikana, joten on kiva että se myös näkyy! Muistan kun vuosi sitten maaliskuussa kävin ensimmäistä kertaa meidän silloisen uuden K-Supermarketin lihatiskillä – enkä tiennyt missä se oli. Kauppa oli avattu lokakuussa eli olin todella monta kuukautta ostamatta lihaa lainkaan.
Tämä näkyy myös luvuissa: ostot tuoteryhmässä ”Liha ja kasviproteiinit” oli kokonaisuudessa vain 5,9% viimeisen 12kk ostoksista ja siitäkin 30% oli kasviproteiineja! Tässä eroamme merkittävästi koko Suomesta, jossa tuoreen tilaston mukaan liha edustaa 16,3% ostoksista ja Hedelmät ja marjat sekä Vihannekset yhteensä 18,8% (HS.fi 14.5.2020)
Kasvisten jälkeen datassa alkaakin näkyä todellisuus arjestamme: valmisruoat ovat jo kolmossijalla (9,2%) ja karkit edustavat myös aika isona tuoteryhmänä (5,6%). Ostan siis vuodessa enemmän karkkeja kuin lihaa!
Kysyin myös seuraajiltani Instagramissa, mitä he ovat omasta datastaan löytäneet ja oliko joukossa jotain yllätyksiä. Spoiler alert: mitä hittoa, kuka tämän kaiken suklaan osti?
Mitä te ostitte ruokakaupasta
”Ostin kesällä melkein 100 eurolla Kombuchaa. Esim lihaan ja karkkiin meni yhteensä alle 100€ vuodessa.”
”Positiivinen yllätys! Kotimaisuusaste lähes 100%!”
”Että eniten rahaa menee maitoon 😄”
”Joku meillä ostaa ihan hemmetisti karkkia..”
”Olin vuoden aikana ostanut suklaata 50 eurolla – milloin muka? 😄”
No, en tiedä kuka meillä ostaa suklaata mutta sen tiedän että joku ostaa reilusti yli kahdella sadalla karkkia ja melkein saman verran bisseä.
K-Ostokset näyttää mitä ruokakaupasta oikeasti ostetaan
Koska ruokakaupassa käydään aivan todella paljon, koen sen olevan aika iso osa vastuullista kuluttamista. Siksi olen pyrkinyt muuttamaan meidän perheen ruokatottumuksia pikkuhiljaa kohti nk. planetaarista ruokavaliota – enemmän kasviksia, parempaa lihaa, kaikki mieluiten lähellä tuotettua. K-Ostokset on tähän mainio apuri, sillä se ei pelkästään kerro totuutta tämän hetken tilanteesta vaan auttaa myös muuttamaan omia tottumuksia valitun tavoitteen mukaisesti.
Minä haluan edelleen kasvattaa kasvisten osuutta ja samalla myös panostaa kotimaisuusatasoon. Ollaan nyt yhdistetty perheen kummatkin Plussa-kortit K-Ostoksiin ja näytetään korttia ehkä aiempaa ahkerammin, koska kiinnostaa saada vielä parempaa dataa aikaiseksi. Ilmastotaso on meillä jo nyt tosi hyvä (jee), joten seuraavaksi lähdemme muuttamaan tuota kotimaisuustasoa.
K-Ostokset löydät täältä. Palvelu toimii sekä selaimella että kännykän omassa K-Ruoka-sovelluksessa jota kyllä ensisijaisesti suosittelen, siitä on niin kätevä lisäillä ostoslistaan unohtuneita juttuja pitkin viikkoa.
Lisää kasvisruokia perheelle ja muut mitä haluaisitte omissa ostoksissanne muuttaa
Haastoin seuraajat kanssani miettimään, kuinka omia ruokaostoksia voisi muuttaa ja kysyin mitä tavoitteita he voisivat itselleen asettaa.
Selvä enemmistö halusi nähdä ruokakorinsa muuttuvan jollain tavalla vastuullisemmaksi, erityisesti kasvisruoan lisääminen kiinnosti. Myös kotimaisuus- ja ilmastotaso ovat suosittuja mittareita – vaikka toki sitä suklaatakin voisi vähemmän ostaa.
”Kasvisten lisääminen, lihan vähentäminen!”
”Kotimaisuusaste ylös!”
”Kyllä se tuo kotimaisuus olisi. Tämä luultavasti aika hyvin toteutuukin, hedelmät ongelma.”
”Ilmastoluvun parantaminen, ehdottomasti.”
”Lisää luomua!”
”Vähemmän karkkia 🙈”
”Lisää kasviksia!”
”Suunnitelmallisuus ja säännöllisyys! Päivittäinen kaupassa ravaaminen pois.”
Vastuullisin ruokakauppakäynti on hyvin suunniteltu
Vastuullisinta (ja myös halvinta kokemukseni mukaan) ruoanlaittoa on suunniteltu ruoanlaitto. Kun viikon ruoat mietitään hyvin ja ostetaan kerralla syntyy vain yksi kuljetus. Tuotteet tulee myös keräiltyä nopeasti kun ei tarvitse käyttää enää aivoja kaupassa ja kotona taas vähennät hävikkiä kun tiedät tasan mitä mistäkin aineksesta on tarkoitus tehdä eikä raaka-aineet ehdi mennä huonoksi inspiraation laantuessa.
Tähän ei kukaan tietenkään aina pysty, mutta olen nyt itse huomannut että kun ruokaostokset on pakotetusti olleet vain kerran viikossa tehtäviä tämän poikkeustilan takia, alan oppia mitkä ainekset meillä ainakin tarvitaan aina eivätkä mene huonoksi.
Jos suunnitelmallinen ruoanlaitto tuntuu hankalalta, tässä vinkki alkuun: kirjoita paperille kaikki sellaiset arkiruoat jotka ovat mielestäsi tosi helppoja ja nopeita tehdä. Listasta tulee varmuudella pidempi kuin luulet ja siitä on helppo poimia sellaiset ruoat, joiden ainekset voivat olla aina kaapissa sekä yksi tuoreisiin aineksiin perustuva vakioruoka joka viikolle (meillä uunikala vaihtelevalla mausteella ja kasvikset kylkeen) ja muutama vaihteleva tähti.
Listan avulla opit pian ostamaan perustarvikkeet: säilyviä juttuja kuivakaappiin (meillä ainakin pastoja ja riisiä, kookosmaitoa, tomaattimurskaa, linssejä, soijarouhetta), proteiinia sekä kasviksia jääkaappiin (tofua, juustoja ja kasviksia), pakkaseen hätävaroja (puolivalmisteet) sekä meillä myös satunnaiset mahdolliset lihat ja pakattua palaleipää.
Paljonko ruokakauppaan kuluu rahaa lapsiperheessä ja miten ruokaostoksissa voisi säästää
K-Ostokset näyttää aika armottomasti myös sen kuinka paljon taloudessa menee rahaa ruokakauppaan, ainakin jos keskittää ostoksensa ja liittää sovellukseen myös mahdollisen kumppanin kortin. Tässä seurattuani ostoksiamme ylipäänsä olen itse huomannut seuraavan kaavan: jos menen kauppaan hakemaan “vain yhtä juttua”, rahaa menee 20-30€. Kun menen tekemään koko viikon ostokset, rahaa menee noin 200€. Toisin sanoen meidän perhe pärjäisi noin 220-250€ viikkobudjetilla mutta päätyy yleensä käyttämään noin 300-350€.
Helpoin ratkaisu meille on siis jättää nuo yhden tuotteen hakukerrat tylysti pois tai opetella oikeasti hakemaan vain sen yhden unohtuneen maidon eikä samalla napata mitään heräteostoksia (karkit ja bisset, hello!)
Mikä on teidän perheessä helpoin säästökohde?
Ostatko aina samaa ruokakaupasta? Muuta sitä niin kokonaisuus heilahtaa!
Jos tavoitteenasi on vähentää lihan syöntiä, lisätä kasviksia tai suosia enemmän kotimaisia toimijoita, pyri muuttamaan peruslistaasi, sitä settiä jonka aina ostat. Opin K-ryhmän tyypeiltä että keskimäärin raffisti 85% asiakkaiden ruokakorista on aina tismalleen sama. Se on lista, joka tehdään autopilotilla. Jos tuossa 85% ryhmässä onnistuu tekemään muutoksia, voi syntyä iso vaikutus!
Kotimaisuustavoitteen asetettuani K-Ostokset ehdotti minulle samaa jota olin itsekin ajatellut, joten ensimmäisenä me muutamme juomamme kahvimaidon ruotsalaisesta kotimaiseen. Myös pakasteissa meillä olisi kuulemma enemmän kotimaista tarjolla, ja tämän myönnän tulleen ihan puskista: en ole yhtään katsonut alkuperämaata näissä tuotteissa koska vilukissana ostan ne tosi nopeasti.
Tässä sen taas näkee että oleellista on toimia datan, ei mielikuvien pohjalta. Kun tiedät, mitä ja miten oikeasti ostatte, voit myös muuttaa tottumuksianne, askel kerrallaan!
Samoin taloudellisempi ostaminen helpottuu kun näkee mihin rahat oikeasti menee. Minä olin ajatellut että erikoisoluet ovat pahin syntimme budjetin osalta, mutta kun niihin onkin mennyt vain toista sataa euroa vuositasolla, se ei ole ehkä välttämättömin säästökohde. Ei harmita!
Vinkkejä ruoan verkkokauppaan
Yksi helppo tapa taata suunnitelmallisuus on siirtyä ainakin osin ruoan verkkokauppaan. Meillä pyörii vakiona sama ostoslista, jota voin muokata kännykästä milloin vain. Ostolista on tosiaan joka kerta kovin samanlainen, sillä voin lähes sellaisenaan aina tilata edellisen tilauksen uudelleen.
Ruoan verkkokauppa on monelle vielä aika tuore tuttavuus, joten tässä muutama vinkki tehokkaaseen shoppailuun:
Varaa kotiinkuljetus etukäteen: K-Ruoan verkkokauppa toimii niin että voit ostaa vaikka yhden porkkanan ja varata sille toimitusajan. Sen jälkeen voit aina päivää ennen toimitusta asti muuttaa ja lisätä mitä vain tilaukseesi, joten tuo yksi porkkana kannattaa aina laittaa odottelemaan ettei käy niin että tajuaisit tilata vasta jääkapin ollessa jo tyhjä – ja toimitusaikojen jo myytyä loppuun.
Monella alueella on useampi kotiin toimittava K-ruokakauppa, joten kaikki omalle alueelle toimittavat kaupat kannattaa tarkistaa! Tarjoukset voivat vaihdella ja toimitusajoissakin voi olla eroja.
Katso K-Ruoasta sulle tarjotut omat edut, ne on tosi usein juuri niitä mitä usein muutenkin ostat!
Tarkista tuotteen koko ja määrät: onko tämä jättipurkki vai matkakoko, oliko niitä päärynöitä tulossa viisi vai viisi kiloa? Mulla on tapana tarkistaa hinta aina ostoskorin päivittyessä. Jos avokado maksoi monta kymppiä, jotain meni ehkä pieleen. Eipä sillä, oli hyvät naurut kun kerran sen yhden (1) perunan muovipussissaan näin.
K-Ostokset auttaa muuttamaan omia tottumuksia mutta on myös tosi näppärä uuden ostoslistan teossa: Sovellus nostaa automaattisesti eniten ostetut asiat sinulle esiin joten naksuttelu on jopa helpompaa kuin selaimen kautta.
Katso mitä ruokia teillä ostetaan!
Kiinnostaako poikkeatteko keskiverrosta? Lataa sovellus, tee tunnistautumistemput ja ala penkoa: mitä te oikein ostattekaan? Varoitus: tuo tunnistautuminen saattaa olla vähän ärsyttävä vaihe, koska monella meistä on asiakkuus tosi monen vuoden takaa ja nimet on vaihtuneet tms, mutta K-Ruoan sivuilla chatista sain itse tosi nopeasti avun ja heti kaiken toimimaan! Nyt toimii tästä ikuisuuteen ja palkinnoksi vaivasta sain koko ostohistoriani näkyviin.
Mitä ajatuksia tästä kaikesta herää, onko teidän tottumuksissa jotain jota haluaisit muuttaa? Seuraatko ylipäänsä ostoksia ja eniten tietysti kiinnostaa miten paljon teillä muilla menee ruokaan rahaa?
Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.
Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.
Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!
Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.
Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.
Lol ei. 45 minuuttia kiitos.
Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka
Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
Palataan kolmen minuutin päästä.
Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.
Voi päivät sentään saatana.
Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia
En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.
Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.
Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.
Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.
Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.
Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)
Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.
Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.
Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.
Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.
Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.
(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)
Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.
Halusin tietää minkälaisesta setistä Kolmosen vaatekaappi juuri nyt muodostuu, joten otin kaikki vaatteet alusvaatteita ja yöpukuja lukuunottamatta esille ja laskin ne! Eniten kiinnosti kuinka paljon uusia vaatteita tuli, sillä siirryimme vastikään virallisesti kokoon 74, ja tämä koko oli eka jossa ajattelin että hitot, minä menen ja ostan nyt kaiken mitä tarvitsee uutena.
Ennen kuin paljastan paljonko vaatteita nyt on, otetaan pieni katsaus tapaamme (okei, tapaani. Tämä on minun juttuni) hankkia lastenvaatteita!
Adidaksen mekko ostettu uutena, housut Lindex myös uusina
Mitä vaatteita vauva tarvitsee?
Multa on joskus pyydetty listausta siitä, mitä vaatteita vauva tarvitsee. Mutta ei sellaista ole, lista on vauvan pukijoista riippuvainen! Jonkun muun listalla olisi paljon sukkahousuja, lyhythihaisia bodeja, lappuhaalareita tai mekkoja, meidän listalla on pitkähihaiset bodyt ja housut eikä hirveästi muuta.
Pienenkin vauvan voi hyvin pukea vaikka kuinka hienoihin vaatteisiin, mutta me ollaan niin laiskoja että puetaan mieluiten verkkarihenkistä kamaa vauvalle. Parhaat vaatteet on minusta joustavia eli helppo pukea vaikka tyyppi rimpuilee, ja liikkuvat kivasti liikkuvan vauvan mukana. Viimeistään koossa 68 alkaen suunnilleen on myös hyvä huomioida että lapsi alkaa usein syödä kiinteitä eli värikästä sotkua tulee näkyville paikoille, myös sellaista mitä pitää tahrakäsitellä tai pestä kovissa lämpötiloissa.
Lindexin neule ostettu käytettynä, housut ja body uutena Lindex
Kaikki uutena Lindex, sukat käytetyt PoPin ja Kakkosen yöppäri saatu Popilta
Käytettynä ostettu Metsola, uutena ostettu Lindex
Käytettynä ostettu Papun mekko, uutena ostettu Lindexin neule (jo toinen samaa neuletta, koska tämä näemmä kutistuu pesussa koon verran)
Vauvan perusvaatteet ketjuista, päälle merkkiä käytettynä
Vaatekaapin perusta rakentuu meillä peruskamasta: kuosittomista bodyista ja housuista joita voi yhdistää mihin vaan. Ostan usein ensin läjän hyväksi havaittuja (ribbi)bodyja ja housuja Lindexiltä ja niiden kaveriksi muutaman merkkivaatteen. Sitten hommaan aina tilaisuuden tullessa ”just sen mitä tarvitsen ja onpa ihana” – käytettynä kaverilta.
Mieluiten ostaisin kaiken ensisijaisesti käytettynä tai suomalaisilta pienyrittäjiltä. Jälkimmäiseen lompakko ei anna periksi ja ensimmäiseen aika ei riitä. Teen parhaani mutta joukkoon tulee väistämättä myös ketjuja. Ketjuista suosin Lindexiä ja KappAhlin Newbieta, perusvaatteet ovat Hennesilläkin ok laatua. Sen sijaan jokaisen ketjun kuosillisiin vaatteisiin on saanut aina välillä pettyä ja materiaalien kanssa pitää olla tosi tarkkana (hypistely kunniaan!)
Tällä kertaa löysin kaiken ostosmaniani jälkeen yhdestä seuraavan koon laatikosta vielä muutaman jo pieneksi menneen tai juuri nyt sopivan jutun. Luonnollisesti lopputulos on se että tässä koossa 74 on nyt liikaa vaatteita. Ainakin yksi neulepaita, mekko, paita ja pari bodya olivat tarpeettomia ostaa.
Kaikki ostettu uutena: LIndexin body ja Papun housut
Lindexin ribbiä, ostettu uutena
Lahjavaatteet saa laittaa kiertoon
Ilouutinen: Tähän kokoon nyt metsästämäni vaatteet sopivat jossain määrin toinen toisiinsa! Yleensä joka lapsen vaatekaapissa on pulmavaatteita: lahjaksi saatuja (ei aina ihan omaan makuun olevia vaatteita), vähän vaikeita pukea -vaatteita ja nämä vaan ei sovi minkään muun kanssa -vaatteita. Erityisesti vaatelahjat ovat usein vähän kinkkisiä, kun haluaisi käyttää kivalla ajatuksella hankittuja vaatteita mutta ei kuitenkaan ihan löydä oikeita hetkiä tai kokonaisuuksia. Tämä positiivinen ongelma loppuu yleensä noin koon 68 jälkeen kun vaatelahjoja ei tule enää pyytämättä ja yllättäen.
Vinkkejä siis lahjan antajalle: kokonaisuus on aina kiva jos mahdollista niin tulee varmemmin käyttöön kun yksittäinen body / housut! Parasta tietysti on jos tiedät mitä lahjan saaja tykkää vauvalleen pukea.
Itse haluaisin ennen Elsa-vaihetta* päästä tilanteeseen jossa lapsella on vain vähän vaatteita, mutta ne ovat kaikki sellaisia joita tykkään sille pukea. Siksi olen ottanut vihdoin sen asenteen että laitan ihan hyvällä omallatunnolla kierrätykseen vaatteita, jotka eivät vain tule meillä käyttöön. Ajattelen että mieluummin vaatteet meiltä iskemättöminä eteenpäpin ja kotiin jää vähemmän vaatekertoja reippaalla käytöllä.
Haluaisin siis kai lapselleni kapselivaatekaapin, lol. Se lienee haave vain, mutta tässä ollaan jo aika hyvässä vauhdissa!
Käytettynä ostettu Metsolan body (tämä oli jo edellisessä koossa, sekin käytettynä ostettuna), Papun uudet leggarit
Uutena ostettu Lindexin setti
Käytetyimmät vaatteet vauvan kaapista
Käytämme vauvoilla pääsääntöisesti helposti puettavia, käytännöllisiä vaatteita. Niin söpöjä kuin rusetit ja mekot ovatkin, meistä (ja nyt todellakin tarkoitan me, en vain minä) ei vain ole niiden käyttäjäksi.
Meidän vauvojen vaatekaappi koostuu siis yleensä lähes täysin housut + body yhdistelmästä, nyt sentään joukossa on jo muutama paita ja jumpsuit. On niitä mekkoja ja hameitakin mutta hirveän harvoin muistetaan niitä käyttää.
Yhteensä kasassa on (käytetyimmät ensin):
15 bodya; 7 kuosilla, 8 ilman (pari olikin jo pieniä näistä)
9 housut; 4 kuosilla, 5 ilman (kahdet vielä vähän isot)
3 pitkähihaista t-paitaa
7 lämmintä neuletta / collaria (mitäää näitä on ihan liikaa! Hulluus iskenyt!)
3 puuvillahaalaria (yksi melkein jo pieni, yksi vielä vähän iso)
4 mekkoa (kaksi näistä liian pieniä)
2 hametta
Näistä säännöllisessä käytössä on ne bodyt ja housut. Moni vannoo haalareiden nimiin, mutta jostain ihmeen syystä nekin ovat mielestäni vaivalloisemmat kuin body + housut.
Bodyt ja housut (ja yksi collegepaita, joka unohtui toisesta kasasta). Noin puolet uutena ostettuja.
Neuleet, collari ja haalarit – vain muutama uutena ostettu
Mekot ja hameet, jokainen ostettu käytettynä
Käytettynä ostettu Metsolan paita, uutena ostetut Papun leggarit ja alla Newbien perusbody, ostettu käytettynä
Tajusin kuvatessani että osa tämän koon vaatteista on itse asiassa jo liian pieniä, muutama vielä vähän iso, mutta mennään tällä inventaariolla nyt! Laskin miten vaatteita on hankittu kun kerran ”ostin kaiken nyt vain uutena”: 17/43 on uutena itse ostettua. Loput ovat kavereilta saatuja tai käytettyinä ostettuja ja yksi äitiyspakkauksesta.
Kuvien ulkopuolelle jää noin kuudet liian pienet, käytettynä ostetut sukat, kolmet uutena ostetut sopiva, yhdet sopivat sukkahousut ja viisi yöppäriä joista kaikki saatuja, suurin osa käytettyinä.
Parhaat merkkivaatteet vauvalle – minun mielestäni
Tämä on kyllä nyt yksi Pandoran lipas mutta avaan sen silti. Jokainen merkki on aina enemmän tai vähemmän brändiasia, eikä välttämättä tae laadusta eikä mitään paremmuusjärjestystä oikeasti voi tehdä. Joku merkki on toista haluttavampi hyvällä markkinoinnilla ja asiakkaiden suosituksesta. Minä olen ihastunut muutamaan tiettyyn merkkiin, eri syistä. Listaan ne, jätän huonot puolet huomiotta!
Ihana ihana Metsolan body, ostettu käytettynä
Metsola – muutaman vaatteen kokemuksella todella hyvä laatu, paksua, kestävää puuvillaa. Kivat maltilliset kuosit, mutta myös kaunista kukkaa. Kolmosen rakastetuimmat vaatteet (kuten tuo body yllä) ovat kaikki Metsolaa!
Vimma – Kivat kuosit, ja pitkäikäinen mitoitus. Bambuviskoosi on aivan ihana jos jostain sitä löydät!
Papu – Napakka, monessa pesussa hyvälaatuisena säilyvä puuvilla ja ihana simppeli design
MiniRodini – Hyvä kierto 2nd hand markkinalla (saa myytyä hyvin), hauskat kuosit
Molo – Myös kivoja kuoseja, moni vaate kivan joustavaa materiaalia.
Pop – erityismaininta yöppäreistä! Yksi koko menee todella pitkään ja materiaalit on hyvää, kestävää puuvillaa.
Mietin tätä tehdessäni, mitkä vaatteet ovat just nyt aivan lemppareita. Tällä hetkellä tykkään onneksi melkein koko vaatekaapista tosi paljon! Eniten ehkä hakeudun lahjaksi saatuihin Mini Rodinin ja Molon kissabodyihin, Metsolan vaatteisiin (tuo musta body valkeilla kyynelillä on jo toinen koko samaa kuosia), Papun puolikuupaitaan ja kuosillisiin housuihin yksivärisiin bodyihin yhdistettyinä.
Kasamme koossa 74 ei ole hirveän suuri mutta onko vaatteita sopivasti?
Minusta vaatteita on liikaa. Yhteensä tässä on noin 20 vaatekertaa. Vauva pitää näitä vaatteita 3-4 kk, osa menee pidempään. Tässä koossa vaatteita tarvitaan siis yhteensä 90-120 päivälle ja päivittäin menee 1-2 vaatekertaa – nyt kun ruokailu sotkee väistämättä.
Pesemättä välissä koko setti riittäisi tällä logiikalla noin 15 päiväksi, sanotaan kahdeksi viikoksi. Koko kasa ehtii siis tässä koossa käydä läpi 6-12 käyttökertaa. Se on musta liian vähän, toivoisin näkeväni jotain 10-20 käyttökertaa per vaate.
Voi toki ajatella että no menevät sitten kiertoon ja joku muu käyttää, mutta sekään ei ole aina ihan totta. Vauvanvaatteita kiertää niin hirvittävän isot määrät että vain harva vaate oikeasti löytää niin montaa uutta kotia, mitä materiaali kestäisi. Yksi päivä SPR Kontissa näytti karusti tämän.
Toisaalta vähäiset käyttökerrat tarkoittavat parempana pysyviä vaatteita, joita voi laittaa taas muille kiertoon; toisaalta jos me kaikki pärjäisimme vähän pienemmällä kasalla, vaatteita tarvittaisiin ylipäänsä vähemmän. Sanoisin että liikkuva ja kiinteitä syövä vauva voisi pärjätä ehkä noin 10-15 vaatekerralla ja vastasyntynyt (jos ei ole kovin puklaileva) vähemmällä per koko.
Seuraavassa koossa yritän päästä pienemmällä setillä, tosin silloin on kesä ja kaikki on taas vaikeampaa! Tarvitaan kai enemmän lyhythihaista ja mekkojakin, ehkä sortseja?
Oletko koskaan laskenut vauvasi vaatekaapin kamoja, onko enemmän vai vähemmän kuin meillä? Mikä on liikaa?
Ihana uutena ostettu Papun paita, Lindexin käytettynä ostetut verskat ja samoin käytettynä ostetut, jo nyt liian pienet PoPin sukat.
*Elsa-vaihe = Lapsi päättää itse kaikki vaatteensa ja siihen kuuluu yleensä yhtäaikaisesti äärikaupallistettuja Disney-hahmoja, kirkkaita värejä, keskenään epäsopivia kuoseja ja jo reikäisiä tai liian pieneksi jääneitä vaatteita joita yrität lapselta piilottaa. Vaihe alkaa noin kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen on turha enää vaivata päätään näillä asioilla, ellei halua neuvotella asiasta lapsen kanssa. Minä en halua ja näkisin että lapsella on kaikki oikeus valita omat vaatteensa, kunhan ovat säähän sopivia.
Lähde rohkeasti Tukholman risteilylle vauvan kanssa!
Huomaamattamme meistä on tullut vakiintuneita risteilijöitä. Luulen että lasten saamisen jälkeen ollaan käyty vähintään kerran vuodessa Tukholman risteilyllä. Ne on ihan parhaita! (eikä olla saatu kuin muistaakseni kerran joku tauti tuliaisena, joten turhat norohuolet pois!)
Mikä voisi olla parempaa kuin suljettu purkki, jossa siirtymiä viihdykkeestä ja tekemisestä toiseen ei juuri ole eikä ulkovaatteita tarvitse pukea (halleluja!). Siellä on loputtomasti välkkyviä juomia ja tanssivia maskotteja, ohjelmaa, ruokaa ja menoa. Bonuksena pilkkopimeä hytti, jonka paras ominaisuus on koko perheen nukuttava white noise.
Ikuisesti jatkuvat, pehmeällä matolla päällystetyt käytävät riittävät viihdyttämään taaperoita ja isojen lasten kanssa voi jo antaa enemmän vapauksia saavuttaen jopa tilanteen jossa istut itse rauhassa ravintolassa ja lapset on jossain keskenään. Poissa mutta ei kaukana, itsenäisesti mutta ei vaarassa.
Ah, risteilyt. Parasta 18-vuotiaana, parasta lasten kanssa! Älköön näiden kahden risteilymatkustajan tiet koskaan kohtaa!
Nyt tuli pitkästä aikaa todettua että jo vauvan kanssa matkaaminen on yllättävän mukavaa, vaikka alkuun tuntuu että onko se taas vain arkea eri olosuhteissa. Mutta ei se ole!
Tässä sekalainen seurakunta omia vinkkejäni laivamatkailusta vauvan kanssa. Jos tulee jotain muuta kysyttävää niin kysy ja editoin!
Vinkkejä risteilylle yleisesti
Satamaan kannattaa mennä hyvissä ajoin, pari tuntia ennen laivan lähtöä. Pääset nopeasti sisään, voit asettua taloksi ja mennä suoraan vaikka ravintolaan lähtödrinkille. Tunti enne laivan lähtöä satamassa on todella kova tungos.
Sama toisinpäin: kun laiva saapuu satamaan, ihmiset tykkää mennä sumppuna jonottamaan. Älä sinä tee sitä. Pakkaa kamat valmiiksi hyttiin odottamaan ja heitä koko seurue tyhjään perä- / keulabaariin viimeiselle välkkydrinkille. Kun maihintulosta on mennyt noin vartti ja laiva alkaa tyhjetä, kipitä hakemaan kamasi pois hytistä ja poistu laivasta voittajana.
Ruotsiin matkustaessa ei tarvita passia, henkilöllisyystodistus (ajokortti, virallinen henkilökortti) ja lapsille kelakortti riittää. Tarkista täältä mitä tarvitaan!
Perusvinkit laivamatkaan vauvan kanssa
Hytin vettä voi juoda. Tämä on yleisin kysymys jos seuraamiani FB-ryhmiä on uskominen. Vettä voi siis juoda ja hytissä on kertakäyttömukeja sitä varten. Hanasta tulee kuumaa ja kylmää, veikkaan että maidonkin saisi lämmitettyä hanan alla riittävän lämpimäksi minigrip-pussissa (tosin protip: opeta vauva juomaan myös kylmää tai taskulämmintä maitoa!)
Termari pelastaa monta ruokintatilannetta matkalla! Pyydä vaikka baarista kiehuvaa vettä termariin. Saat sillä termarin omassa kupissa vesihaudutettua maidot kuumiksi ja valmistettua vaikka puurot hytissä.
Pieni tilkka fairya omassa purkissaan ja sappisaippuan pala auttaa joka reissussa.
Vaipanvaihto onnistuu esimerkiksi laivan yleisissä vessoissa ja leikkihuoneissa, joissa on muistaakseni paremmat hoitohuoneet. Me tosin vaihdoimme kaikki neljä kakkavaippaa ihan onnistuneesti omassa hytissämme. Hyvin mahtui.
Hytissä on yöllä aivan todella pimeää. Jos ei tuule kovasti, jätä vessan ovi vähän raolle ja valo sinne päälle niin näet vaikka imettää. (Tuulella ovi paukkaa auki ja kiinni eikä ole ihan best.)
Syöttöuoleissa löytyy, ja ystävällinen tarjoilija toi rimpulalle lautasliinapaketin ekstratueksi
Mitä risteily perheen kanssa maksaa?
Itse risteilyn (hytin) saa usein tosi halvalla jollain kuumalla alekoodilla. Kumpikin laivayhtiö tarjoaa myös kanta-asiakasohjelman johon kannattaa liittyä. Se käytännössä mahdollistaa ikuisen alen: aina kun käytät korttiasi laivan ostoksissa, bonukset kertyy ja saatat saada kotiin uuden alekupongin, jolla seuraava risteily on taas halpa tai ilmainen.
Halpaa risteileminen ei kuitenkaan ole: koska joudut syömään parin vuorokauden kaikki ruoat ulkona, monta sataa kuluu vaikka ei ostaisi tuliaisia. Ja ostatte kuitenkin jotain tarpeetonta, kuten välkkyviä juomia!
Uskaltaako laivalle lähteä myrskyssä?
Sääntö nro 1: Suomenlahdella seilaa niin kokeneet laivayhtiö ja kapteenit, ettei laivat yksinkertaisesti liiku jos keli on liian raju. Voit siis liikkuvassa laivassa luottaa siihen, että matka on turvallinen (ja unohda jo Estonia, siitä on tosi tosi kauan)
Jos keli on raju, pysyttele laivan alimmissa kerroksissa ja tai laivan keskellä. Perä ja keula takaavat pahimmat höykytykset. Tällä kertaa olimme tosi myrskyisällä menolla liikkeessä ja jouduimme koko perhe mennä tunniksi hyttiin makoilemaan (makuuasento kropalle helpoin) ja äänikirjaa kuuntelemaan. Oksuilta kuitenkin vältyttiin!
Huolehdi tasaisesta verensokerista ja hyvästä nesteytyksestä. Kilo vaahtokarkkeja buffassa ei auta pahaan oloon.
Parhaat hytit vauvan kanssa laivalla matkustaessa
Tavallista hyttiä isommat perhehytit on tosi hyviä mutta kalliita. Emme ole vielä koskaan satsanneet siihen vaan tungemme reilusti kaikki samaan tavalliseen hyttiin. Tällä kertaa meitä oli jo viisi (6kk, 8v, 9v lapset mukana) ja hyvin mahduttiin. Siljalla menemme yleensä hytillä nimeltään “promenade” (ikkuna kävelykadulle), Viikkarilla “A-hytti” on vastaava, jossa myös ikkuna (merelle).
Kuulin yhden yksin lasten kanssa matkustaneen äidin saaneen vaihdettua oman hyttinsä tyhjilleen jääneeseen invahyttiin laivan infopisteestä, tätä voi aina toki kysyä!
Siljan promenade-hytit sisältävät hauskan syvän ikkunalaudan johon mahtuu vaikka kaikki lapset ihmettelemään alla olevan ostoskadun elämää. Tässä on vauvan hyvä hengailla myös ja tästä näkee keikat jopa paremmin kuin alhaalta (musa kuuluu hyttiin).
#TB Kakkonen vuonna 2013
Ykkönen ja ystävänsä 2013
Rankempien huudien mujer, 2020
Jos meri- tai ostoskatumaisemalla ei ole teille väliä, alempien kerrosten hytit ovat tosi hyviä myös: niissä ei keikuta lainkaan niin paljon jos kova tuuli osuu kohdalle, ja siellä se moottorin luoma white noise on vielä parempi. Niissä tosin on myös joskus enemmän party meininki, ainakin jos 18-vuotiasta minua on uskominen.
Infopisteestä saa lapsia varten vuoteisiin lisälaitoja ja pienen matkasängyn vauvalle. Matkasänky kannattaa varata hyttiin jo matkaa varatessa niin se on siellä valmiina, kumpaakin lisävarustetta on laivalla rajallinen määrä eli ehdottomasti kannattaa varata ne etukäteen! Laivan matkasänky on tavismatkasänkyä kapeampi, omaa ei kannata roudata mukaan.
Laivan oma matkasänky oli hyvä (sen mukana tulee petivaatteet), mutta koska nukumme yleensä perhepedissä, käytimme lopulta sitä vain lukittamaan “parisänkymme” paikalleen ja nostimme sen patjan sänkyjemme väliin mahdollista koloa tasoittamaan.
Rattaiden käyttö laivalla ja muu liikkuminen
Tavallisissa hyteissä on väistämättä ahdasta. Pakkaa kaikille oma reppu joka mahtuu kunkin sänkyyn ja valitse kevyimmät (matka)rattaat. Meidän bugaboo Foxit mahtui hyvin vielä hyttiin kääntymään vaikka kaikki sängyt oli alhaalla, mutta ei siitä samaan aikaan paljon ohi liikuta. Yöksi taitoin rattaat aina kasaan (ja piilotin osia sänkyjen alle tai viereen), jotta päästään hytistä pois tarvittaessa (juu kyllä hieman se Dennis-myrsky sai näitä asioita miettimään)
Rattaita saa myös laivalta lainaksi, mutta suosittelisin kyllä ottamaan omat mukaan, sen verran paljon tarvitset ihan siirtymissäkin rattaita. Rattailla saa ja kannattaa mennä ihan joka paikkaan laivalla!
Kaikille kannattaa varata sisäkengät! Lapsille tossut on kevyet tepasteltavat, aikuisten jalat voi Tukholma-päivän jälkeen kaivata toisia kenkiä.
Tee hytistä teille sopiva, siirtele sänkyjä! Alasängyistä toinen siirtyy jolloin saat tehtyä alas parisängyn.
Ruokailu ja syöminen laivalla vauvan ja lasten kanssa
Siljalle knoppivinkki: sushi&co raflasta saa samat pikkusyötävät kuin viereisistä paljon ruuhkaisimmista kahviloista. Sushi oli tosi hyvää ja edullista!
Buffetista löytyy hyvin syötävää niin maidottomalle, kasvisruokailijoille kuin lapsillekin. Myös kolmoselle löytyi hyvin sormiruokailutavaraa ja syöttötuoli. Erään seuraajan allergikkolapsi oli myös kysyttäessä saanut omia spessuruokia ❤️
Buffet on tavallaan tosi helppo kun se on jo lähtökohtaisesti kaaottinen sotku, mutta usean pienen lapsen kanssa matkatessa muut raflat voi olla sinulle jopa rennompia. Buffetissa olet jatkuvasti hakemassa lisää ruokaa jollekin, muissa ravintoloissa voit ihan vain istua ruokaa odotellessa (eikä pöydällä ole viittä ylimääräistä lautasta). Ensi kerralla aion jättää buffan väliin jos muu seurue suostuu.
Jos kuitenkin menette buffaan, kannattaa ehkä valita ensimmäinen kattaus (viiden aikoihin) mutta varmista että teillä on jotain iltapalaksi mukana (tai ostatte jotkut pienet jutut vielä kahvilasta). Ekan kattauksen jälkeen ehtii sitten vielä sekoilla muumidiscot / Ville Vikingit, juoda välkkyviä juomia ja katsella laivan show:ta. Eikä kukaan meinaa nukahtaa kesken alkupalojen. Muuuutta jos olette iltavirkkuja, tee toisinpäin. Ohjelmaa ja tekemistä riittää kyllä kaikkina kellonaikoina!
Kaikki ruoat kannattaa kummassakin yhtiössä ostaa etukäteen niin niistä saa alennusta.
Siitä buffasta vielä: Jos samalla reissulla on monta perhettä eri varauksilla, kannattaa mennä heti laivan lähdettyä buffetin tiskille pyytämään pöytien sijoittamista toistensa vierelle. Kun sulla on ruoat maksettuna ja varaus tehty, voit vain marssia kaikkien jonojen ohi ruoka-ajan koittaessa!
Tähtää buffan aamiaiselle kasiksi tai puoli kympiksi, muut ajat siinä välissä saat jonotella. Huom: Siljan laivoilla on kesäisin toinen buffet konferenssiosastolla, jossa samat ruoat ja paljon vähemmän ihmisiä!
Tekemistä laivalla vauvan ja lasten kanssa
Onneksi olkoon, olette laivalla! Nyt on helppoa sillä laivat on kuin tehty lapset edellä: joka paikassa on välineistöä ja jeesiä, lasten omia aterimia ja piirustusvälinettä. Alle viisivuotiaat syö ainakin Siljan buffetissa ilmaiseksi, ja usein lapsille on todella tuntuvat alennukset myös muista ruoista.
Ohjelmaa kannattaa kuitenkin kuikuilla etukäteen jaettavista lehtisistä, muuten voit helpolla missata kasvomaalaukset ja muumi-tanssitukset! Siljalla on myös mini-versio midnight showsta, joka oli kiva näiden isojen lasten kanssa juuri ennen hiljaiseen hyttiin hiipimistä.
Leikkipaikat on beeeeest! Vaikka niissä toki on paljon lapsia, meteliä ja menoa, niissä on ihan hulluna tekemistä kaiken ikäisille ja tarjoiluja myös aikuisille.
Siljan spa-osasto on nykyään tosi freesi ja mua harmittaa ettei taaskaan menty sinne. Ensi kerralla tullaan Tukholmasta etuajassa kotiin ja tähdätään kolmeksi spahan!
Samoin haaveilen Viikkarin Grace-laivasta, mutta sitä varten pitää ensin hilautua Turkuun.
Ja mitä siellä Tukholmassa sitten tehdään? Tässä erittäin tiiviisti muutama idea:
Tekemistä Tukholmassa lasten kanssa
Leikki-ikäisille Skansen / Junibacken, Wasa-museo tai Djurgården. Isommille Tekniska Museet tai Tom Tits Experiment (muista tirskahtaa nimelle!) junamatkan päässä Tukholmasta. Alle vuoden ikäiset saattaa suostua vielä istumaan rattaissa kivasti eli voit viedä ne kanssasi vaikka kesäiselle kävelylle Söderiin ja Fotografiskaan. Abba-museoa on kehuttu kovasti myös, sielläin voi rattaissa yksi mennä aikuisten mukana!
Sitten se “Söder”, eli Södermalm. Inhoan epämääräisiä “mene Söderiin!” vinkkejä joten yritän antaa täsmäiskun. Alue ei ole suuri eikä selkeä, mutta eniten löydät ehkä nk. Sofo-alueelta (tässä kartta). Kokeile mennä vaikka kaduille Nytorgert / Bondegatan, Kocksgatan. Grandpa on hipstereitä innostava liike, Delivore ihana vegaanikauppa- ja kahvila, Meatballs for the people oli herkullinen lounaspaikaksi. Ehdottomasti vilkkaampi alue kesällä!
Metrolippuja varten kannattaa varata SL:n oma sovellus, jolla välttää sekä jonot että ruotsin sönkkäämisen! Huom: Metroon ja junaan tarvitset lipun myös vaunujen kanssa, bussissa alle 6v matkustaa ilmaiseksi.
Niin kuin kaikki asiat vauvan kanssa, vaikeinta on päättäminen ja etukäteisvatvominen. Ota paljon wet wipeja ja rento asenteesi mukaan niin kivaa siitä tulee!
Mutta! Ei se pakkaaminen oikeasti niin kamalaa ole, sillä kymmenen vuoden kokemuksella se alkaa jo sujua. Olen kehittänyt systeemin, jolla pakkaaminen käy jo aika sujuvasti. Ei nopeasti eikä mukavasti, mutta sujuvasti! Systeemilläni tavaraa tulee aina paljon, mutta ei koskaan ylimääräistä eikä meiltä ole enää vuosiin unohtunut mitään oleellista kotiin.
Minä haluan edelleen kasvattaa kasvisten osuutta ja samalla myös panostaa kotimaisuusatasoon. Ollaan nyt yhdistetty perheen kummatkin Plussa-kortit K-Ostoksiin ja näytetään korttia ehkä aiempaa ahkerammin, koska kiinnostaa saada vielä parempaa dataa aikaiseksi. Ilmastotaso on meillä jo nyt tosi hyvä (jee), joten seuraavaksi lähdemme muuttamaan tuota kotimaisuustasoa.
