Auttamisen ilosta – Myynninmurtajat <3

Mun oma tavoite oli kymmenen. Kymmenen maksavaa asiakasta meidän kahden myyntitykin tekemälle ekalle omalle myyntikurssille.

Mutta se tavoite meni sitten ekan päivän aikana rikki ja nyt 1,5kk kurssin aloittamisesta meillä on jo yli 50 asiakasta! Niin siistiä! Siistiä että voimme nostaa niistä hikisistä kesäilloista palkkaa, mutta ennen kaikkea siistiä kun palautetta on alkanut tihkua.

”…myyntiopit ovat herättäneet aivan uusia ajatuksia ja ideoita, nostaneet juttuja mieleen mitä oon ajatellut ehkä väärin ja ehkä liian ujosti, erityisesti hinnoittelu.”

”sanoin juuri kaverille että mitään muuta tämän aihepiirin kurssia et tarvitse”

”monta uutta juttua on mieleen tämän tiimoilta noussut, vaikka monen vuoden myyntikokemus onkin jo takana 👍 Henkilö-/yritysbrändäys on itselle erittäin kiinnostava ja ajankohtainen juttu, joten siitä erityiskiitos! 🤩”

Sanoin jossain kohtaa kurssin työstämistä Insinöörille että mulle on oikeastaan ihan sama saanko tästä yhtään rahaa. Toivon vaan tosi paljon että joku saa tästä apua. Nyt kun näyttää siltä että meidän kotistudioissa vääntämistä sisällöistä on oikeasti hyötyä ihmisille, olen niin, niin, NIIN iloinen.

Siellä me istuttiin nappi pyllyn alla (Satu) ja seistiin niin lyhyen mikkipiuhan päässä että naama täyttää aina koko ruudun (minä) ja kerrottiin melkein kaikki mitä me tuloksellisesta tekemisestä tiedetään.

myynninmurtajat sisältö

Tilattiin alusta, maksujen rajapinta ja nettisivun osoite. Ladattiin 18 videota, niiden tehtävät ja lisämateriaalit alustalle, perustettiin FB-ryhmä, Gmail-tili ja oma Instagram-tilikin – vastoin omia oppejamme (koska ei ehditä siihen oikeasti paneutua, mutta siellä se nyt kuitenkin on).

Pistettiin kurssi myyntiin ja asiakkaita tuli heti! Meidän omissa verkostoissa kyti selvästi patoutunut kysyntä tälle, mutta onneksi asiakkaita on riittänyt alkuhuumankin jälkeen. Pelkästään elokuussa olemme saaneet mainostamatta seitsemän uutta asiakasta. Kahdeksas tuli tätä kirjoittaessa.

Asetimme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi 30 elokuussa, ja yhteensä 100 koko vuonna. Noin vain kymmenkertaistettiin se taovite joka mulla aluksi oli mielessä, mikäs siinä! Saadaanko autettua sataa ihmistä myymään paremmin, kivemmin, kovemmilla hinnoilla? Toivon!

Ole sinä yksi heistä tai vinkkaa kaverille. Kurssi toimii sekä melko vasta-alkajille että jo myyntiä kauemmin tehneille. Yksityisyrittäjille, työntekijöille tai puheterapeuteille – todistetusti.

Kurssin perusversio on myynnissä sisällön määrään (ja tietysti laatuun) nähden mielestäni hyvin edullisesti, 129€+ alv, premium-kurssilaisena (179€+alv) saat jo ihan liian halvalla myös henkilökohtaista sparrausta. Tämä todellakin menee muuten firmasi kuluihin ja verovähennyksiin myös työntekijänä!

Ja jos siellä on joku pomo linjoilla joka haluaisi ostaa tämän kerralla koko tiimille, pistä viestiä. Kehitän sinulle hyvän alekoodin ennen kuin ehdit ”myyty” sanoa.

Teimme* elokuun kunniaksi kurssista myös pienen esittelyvideon, jossa on mukana myös maistiainen siitä mikä kurssissa on ehdottomasti parasta. Me itse 😀

Loppuun annan vielä ilmaiseksi sen vinkin, jonka ympärille melkein koko oma osuuteni kurssista kiteytyy: Myynti alkaa sujua kun käännät koko ajatuksesi siihen että sinä et yritä myydä vaan yrität auttaa tulevia asiakkaitasi. Jos yrität auttaa, mietit kaiken asiakkaasi kautta: mitä hän oikeasti tarvitsee? miksi? miten hän olisi sankari omassa duunissaan? miten siihen voisi päästä? Onko minulla jotain mikä voisi auttaa?

Minä haluan ihan aidosti auttaa sinua myymään paremmin.

Veikkaan että tuskanasi on kontaktoinnin vaikeus ja siinä epäonnistumisen pelko; hinnoittelun hankaluus ja tinkaamisen nihkeys; tarjonnan kirkastaminen ja potentiaalisten asiakkaiden löytäminen. Näihin kaikkiin uskon antavani hyviä vinkkejä ja ohjeita videoilla. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Lisäksi Satun osuus auttaa sinua tekemään somesta myyntiäsi tukevan työkalun, eikä se enää tunnu vain paikalta jossa ”pitäisi kai olla enemmän mutta kun en oikein tiedä miten”. 

Ah, haluan kaikki ihmiset tälle kurssille! Tule, tule!

Kurssin voit ostaa täältä.

*Kun sanon teimme, tarkoitan että Satu ja Björgvin tekivät. Kiitos <3

Kurssi, jolla opitaan myymään ja jota rakastin tehdä – Myynninmurtajat on nyt täällä!

Kuusi viikkoa sitten istuin tähän samaan tuoliin sunnuntai-iltana ja avasin skype-yhteyden Islantiin. Pidimme silloin yhdessä Satun kanssa ensimmäisen session kurssista jonka työnimi oli vielä silloin Nollabudjetilla ja joka on nyt valmis kurssikokonaisuus.

Se on valmis! Se on saatavilla! Se on uskomaton! Sen nimi on Myynninmurtajat ja se on kaikin puolin uskomaton, sanon sen vielä!

myynninmurtajat sisältö

Vähintäänkin uskomattomia olemme myös me, jotka noin vain kuudessa viikossa pistettiin idea kässäreiksi, nauhoitettiin videoita, kirjoitettiin lisämateriaaleja ja väännettiin Shopifysta kauppaa auki. Muutaman muun duunin, viiden lapsen ja parin omakotitalon pyörittämisen ohella.

Olen ihan oikeasti super ylpeä meistä ja meidän saavutuksesta! Tämä oli mieletön osoitus siitä miten paljon saa aikaan kun vain tekee: me hoidettiin hommia vuorovedoin liikoja kyselemättä, samaan suuntaan juosten ja turhia hiomatta. Rakastin tätä!

Rakastan myös meidän tekemää kurssia.

Minkälainen on Myynninmurtajat -verkkokurssi?

Myynninmurtajat on sellainen kurssi, jonka olisi toivonut olevan olemassa kun itse lähdin ekaa kertaa soittelemaan kylmää myyntipuhelua vuonna 2007.  Tosin silloin en olisi edes tajunnut että on olemassa asia nimeltä henkilöbrändi, joka tekee siitä soittelemisestakin helpompaa. Onneksi on Satu, joka voi sen nyt opettaa minullekin!

Kurssimme on kaksiosainen videoluentojen sarja: ensimmäisessä Satu kertoo yhdeksässä videossa mikä henkilöbrändi se on ja miksi siitä pitäisi jokaisen kiinnostua – myös työntekijän tai pienyrittäjän. Satun videoissa on aivan jäätävä määrä konkreettisia vinkkejä, lukuja ja nyrkkisääntöjä oman brändin vahvistamiseen ihan käytännön tasolla: Miten Instagramista saa eniten irti; kuinka varmistaa että omat sisällöt tukevat omaa myyntiä; miten valita missä kanavassa ylipäänsä kannattaa olla.

Satun kokonaisuus ei ole mikään ”näin tee feedistäsi kauniin” -setti, vaan ”näin saat enemmän rahaa hyvästä somepresenssistä” -setti. Rakastan!

Verkkokurssi myynnistä – mitä siellä opitaan?

Satu antaa sinulle eväät henkilöbrändiin, jalustaan johon nojataan kun tehdään sitä varsinaista myyntiä, kohdataan asiakkaita. Sitä myyntiä varten on  minun yhdeksän videota, joihin puristin (melkein) kaikki ajatukseni myynnistä. Videoiden käsikirjoitus ja tarina syntyi niin helposti, että tajusin halunneeni tehdä tämän jo kauan: kertoa muillekin että myynti ei ole inhottavaa, vaikeaa tai vain joillekin sopivaa.

Tuntui tosi hyvältä nauhoittaa napakoita videoita, joissa kerroin miten puheluita soitetaan, mistä numeroita löytää helpoiten ja miten tarjous kannattaa rakentaa niin ettei sille oikein voi enää sanoa ei. Kerroin hinnoittelusta (älä polje arvoasi!) tinkaamisesta ja oman myynnin aktiivisuuden seuraamisesta, niin monen konkreettisen esimerkin kautta kuin suinkin keksin.

Kenelle Myynninmurtajat sopii?

Videoissa ja lisämateriaaleissa keroimme kaiken niin kuin sen kertoisi jollekin joka on lähtemässä tähän ihan ekaa kertaa, mutta niin että myös jo vuosia myyntiä tehnyt saisi jotain vinkkejä irti. Niin kuin asiakasreferenssiksi ihanasti lupautunut Sarianna sen sanoi ”Oon ollu myyntineuvottelijana ja sä kerroit 8 minuutissa kaikki mun kompastuskivet ja niiden vastaukset joita mä mietin vuoden”

Nauhoitin teille yhden oikean oman myyntipuhelunkin, ja jaoimme sähköposteja joissa olemme tarjonneet omaa tekemistä – hinnat ja kaikki on siellä kuulkaa! Teimme kaikkemme, jotta saisimme vakuutettua sen eniten myyntiä kammoavan kokeilemaan, tekemään ja onnistumaan.

Huomasin kesken kurssin tekemisen että hitto vie, tämä taitaa olla mulle nyt aika tärkeä asia. Että oikeastaan en edes tarvitse tästä mitään tuloja, haluan vain että joku näkee nämä videot ja hyötyy niistä. Että jokainen joka on väistellyt myyntiä, innostuisi!

Jokainen meistä voi olla hyvä myyjä – uskallat kyllä!

Kurssi on suunnattu kaikille, jotka tarvitsevat myyntiä työssään mutta jos rehellisiä ollaan minulla oli koko ajan mielessäni yksi arkkityyppi, ihminen joita olen kohdannut tosi paljon viime vuosina: Naisoletettu yksinyrittäjä, jolla on törkeän hyvä tuote, osaaminen tai palvelu mutta joka ei oikein kehtaa tarjota sitä riittävän kovaan hintaan.

Jokaiselle heistä yritin antaa sellaiset työkalut käteen että hinnat nousee, kauppaa tulee enemmän ja itsevarmuus karttuu kunnes  ihan pian tajuat että olet itse asiassa tosi hyvä myyjä vaikka et enää edes ajattele myyväsi.

Et luukuta, tyrkytä ja pakota vaan onnistut. Sinä vain olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuuntelet hyvin, palvelet ystävällisesti ja siirrät oman henkilöbrändisi parhaita puolia ja innostusta toiseen ihmiseen. Olen varma että niin tekemällä syntyy tilanteita, jossa yhtäkkiä joku yllättää sinut kysymällä ”kuulostaa tosi hyvältä, mitä tämä maksaisi” – ja kauppa onkin jo melkein sisällä.

No niin meinasi lähteä taas lapasesta tämä, anteeksi. Meinasi alkaa tulla myyntivalmennusta koko rahan edestä! Palataan vielä vähän siihen mitä se kurssi oikeasti on:

Mitä Myynninmurtajat maksaa ja mitä se sisältää:

Kurssi on omaan tahtiin tehtävä 18 videon ja lisätehtävän / lisämateriaalin / muistilistan kokonaisuus, jonka voi tehdä omaan tahtiin. Hintaan kuuluu myös 3 livewebinaaria, jotka pidetään suljetussa Facebook-ryhmässämme, ensimmäinen on kahden viikon päästä 15.7.2020. Jos ostat nyt, ehdit hyvin katsoa osan matskuista ja saada jo jotain mietittävää ennen ekaa webinaaria – tai voit tulla mukaan vaikka 16.7., livevedot voi katsoa FB-ryhmästä kyllä myöhemminkin!

Myynnimurtajat verkkokurssi

Kurssi maksaa 129€ (sis. alv) tai 179€ jos valitset Premium-kurssin: siinä meistä jompikumpi antaa lisäksi puolen tunnin sparrauksen valitsemastasi aiheesta: Voimme yhdessä laittaa IG-profiilisi kuntoon, hioa hissipuhettasi, valmistella tarjoustasi tai parannella hinnastoa – sinä päätät.

Minusta parasta kurssissa on videomme: ne on kepeitä ja persoonallisia mutta täynnä asiaa. Kuin suussa sulava suklaakakku suorastaan: helppo ahmaista, mutta kestää tovin sulatella (lupaan ettei videoissa ole näin huonoja analogioita). Olen itse suuresti loogisen kerronnan ystävä ja tykkään asetella asiat ja ongelmat paloiksi ja fiksuun järjestykseen. Satu on selvästi sama ihminen, joten videomme ovat hyvin helposti seurattavia vaikka ovat aivan tupaten täynnä tärkeää asiaa.

Olen ylpeä siitäkin miten yhdistelemme kurssilla modernia brändinrakennusta ja klassisia myynnin tekniikoita, mutta meidän näköisellä tavalla. Kaksi nuorta (kyllä kyllä) naista puhumassa tuloksellisesta myynnistä on minun silmissäni raikas ja tärkeä avaus markkinalla, jossa myynnistä puhuu useimmiten miehet miehille.

Nyt toivon enemmän kuin mitään että tavoitamme kurssillemme osallistujia, jotta pääsisimme kuulemaan oliko tästä kaikesta jotakin hyötyä. Uskon ja toivon että on (Tätä kirjoittaessani saimme ensimmäisen oikean asiakkaan! NIIIIIIN SIISTIÄ!!!! MYYNTI ON PARASTA).

Ja sitten voit mennä tästä ostamaan kurssin. Uskon että saat kurssin hinnan maksettua takaisin seuraavassa tarjouksessasi.

Muutama kiitos jo nyt, koska mulla on jo sellainen olo kuin olisin juossut maratonin ja tullut ekana maaliin.

  • Satu – best of the best. Seuraavaksi ratkaistaan vaikka ympäristökriisi. Kiitos kun painoit tekniset säädöt kasaan keskellä yötä mitään valittamatta.
  • Björgvin – the editing king. Must have been quite the effort to try and edit our stuff without understanding a word. Best í Heimi – thank you!
  • Eino – Tiukalla tahdilla, ohuella briiffillä toteutettu logomme on I H A N A. Kiitos, olet lahjakas!
  • Julia, Sarianna, Tiina, Hannele, Laura, Maiju – kiitos palautteesta ja supportista <3

Mitä teen työkseni? Arvasitte häkellyttävän hyvin!

Keksin hauskan leikin! Kysyin teiltä Instagramissa, mitä arvelette minun tekevän työkseni. Olen toki monesti siitä puhunut ja kerran kirjoittanut aukikin kaiken mitä teen (listalta on tipahtanut vihdoin yksi pois, jes!) mutta halusin tietää mitä ihmiset luulevat minun tekevän työkseni.

Arvauksissa oli monta niin hyvää, että ajattelin ihan käydä ensin näitä ei-niin-oikeita vastauksia läpi:

Oispa piilarit.

Valekokki – Siis aivan upea vastaus! Todella, tämä olo on itsellänikin! Olen useasti sanonut etten osaa tehdä ruokaa ja nyt alkaa näyttää siltä että osaan sittenkin. Kiitän tästä Hanna G:n apua, kannustusta ja sunnuntaiserviisiä.

Käsimalli – Käteni kiittää häkeltyneenä. Valitettavasti hän on liian (iso, kuiva ja kynnetön) ujo sellaiseen. Jos joku ruumiinosa pitäisi malliksi valita, valitsin pääni. En kasvoja, vaan pään – takaraivon jos tarkkoja ollaan. Olen shokeeraavan usein kuullut että se on kauniin mallinen. En tiedä mitä sanoa siihen.

Opettaja / Varhaiskasvatuksen opettaja – Olisinpa niin kärsivällinen! Rakastan kyllä asioiden opettamista mutta en oikein kestä rutiineja ja toistoa. Enkä meteliä, enkä sekoilua enkä täitä. Kaikki meni.

Laborantti – Koska oletan että tässä tarvitaan tarkkuutta sekä mitoissa, luvuissa että (kauniin) käden liikkeissä, uskon vakaasti että tämä olisi aivan järkyttävä katastrofi kaikille osapuolille.

Sähköasentaja – Katso edellinen. Ellei sähköjä voi asentaa ”vähän tonne jonnekin” ja ”ihan sama, laita se nyt vain kiinni en jaksa enää odottaa” -tyylillä?

Supernainen – Mieluusti! Valitettavasti en ole löytänyt vielä sopivaa viittaa.

Luovan alan (sisustus)suunnittelija – Ja monesti mainittu eri variaatioina! Tämä tuntui hyvältä koska olen itse pitänyt omaa visuaalista otettani melko surkeana. Luovaksi alan vihdoin oppia itseni kutsumaan mutta se suunnittelija osuus on vielä vähän hakusessa. Mulla on hyvä visio mutta en osaa viedä sitä mihinkään tekniseen toteutukseen. Paitsi jos työskentelen ihmisen kanssa joka ymmärtää ohjeitani luokkaa ”sillai kulmikas ja suora, terävä? Sen pitää olla cool. En minä tiedä kuinka iso tai millä väleillä! Mutta toi on väärä!”.

Miten niin rimaseinän rakentaminen aiheutti joskus riitoja.

Konsulentti – haa, tämä olen ollut! Konsulentti on sekä hauska muunnos konsultista (lue lisää alhaalta) että tuote-esittelijästä. Olen maistattanut mm. kivennäisvesiä ja ollut siinä tosi hyvä! Möin aivan sikana! Ja peruutin firman pakun roskiksia päin, ei paha.

Sairaan- tai terveydenhoitaja tai lääkäri (mutta ei Valelääkäri!) – Hoivavietti check mutta en kestä toisten eritteitä, meteliä, toistoja, rutiineja ja yksityiskohtaista tarkkuutta. Voinko olla vaan empaattinen ”voi voi” ihminen jossain?

Liikunnanopettaja – Laittaisin kaikki kävelemään. Aina ja ikuisesti vain kävelemään. Kunnes niiden kunto on niin hyvä ja tylsyys niin kova että haluavat itse tehdä jotain muuta.

Ripsiteknikko  – Tiedättekö miten teen paksut rajaukseni? ”Tohon noin, oho meni vinoon, pistetään päälle lisää, oho meni vinoon, no tasataan tosta vielä, oho tulipa paksu. No, ripsari peittää. No, lasit peittää”. Tervetuloa ripsihuoltoon!

Kun en tiedä varmana, vastaan transponsteri! – Arvostan suuresti Frendit-referenssiä, mutta kuten lähteessäänkin, tämä on väärin.

Tässä oli kyllä hirveän monta hyvää ajatusta! Nyt kun olen hoitovapaalla niin muuta en teekään kuin mieti mahdollisia urakäänteitä ja tästähän sitä saisi polkuja, joita tallata. Lähden tästä taivuttelemaan ripsiä jotka ehkä sijaitsevat naamassa ja joille voin ehkä suositella luovaa väriä sininen.

Sitten se totuuden puoli.

Arvasitte häkellyttävän oikein. Pääosa vastauksista sanoi ”Liikkeenjohdon konsultti”, ”myyntihommissa” tai ”joku johtaja” ja nehän on kaikki juurikin oikeita vastauksia! Ehkä lähimpänä totuutta olisi näiden vastausten yhdistelmä:

Boss ass konsultti?

Asiantuntija of some kind

Joku jakkupukunainen 😀 jotain hirveen fiksua teet tietokoneella.

Joku konsultti tai kovismuija.

Konsultti – työskentelet Start-upien kanssa.

Heille 10 pistettä ja papukaijamerkki! Olen toden totta piinkova bisnesnainen, joku asiantuntija, johtaja, boss ass ja fiksuja asioita tietokoneella tekevä konsultti. Olen myös COO, kuten joku suoraan vastasi.

Mitä Valeäiti tekee työkseen? Ole hyvä googlettaja, tässä vastaus:

Teen työkseni pääasiassa liikkeenjohdon konsultointia, eli isojen yritysten auttamista. Tämän hetkisessä työpaikassa se tarkoittaa start-up-maailman mallien, ihmisten ja yritysten yhdistämistä isojen yritysten tekemiseen. Samassa työpaikassa olen ollut vastuussa ihmisistä, toinen lemppariasiani. Vuodesta 2014 alkaen olen toiminut esimiehenä ja / tai johtajana, tykkään siitä työstä tosi paljon. Äitiyslomalle jäin COO roolista.

Eniten minua kuvaa auttaminen, sillä olen hyvä auttamaan ihmisiä heidän omissa ongelmissaan! Kuuntelen ongelmat, puran ne osiin ja palastelen takaisin paikalleen niin että syntyy selkeä kuva siitä mitä piti tehdä. Tätä on pääasiassa konsultointikin, jolloin toki annettavaan lisätään aina myös minun ja meidän omaa asiantuntemustamme alalta – mikä se sitten onkaan. Omani on digitaaliset palvelut ja liiketoiminta.

Miten oppia myymään? Kurssia tulossa!

Konsultointi on alusta loppuun asiakaspalvelua eli myyntiä. Ensin on myytävä asiakkaalle ajatus siitä että heillä on ongelma, joka on ratkaistavissa, tai mahdollisuus joka on muutettavissa rahaksi. Sitten on myytävä ajatus siitä että meidän yrityksen malli toimii juuri tähän parhaiten, jonka jälkeen myytävä juuri meidän yritys sitä tekemään. Läpi projektin myyn ajatuksia ja etenemisehdotuksia, sekä tietysti seuraavaa projektia. Myyminen onkin minun näkökulmastani lähinnä asiakaspalvelua ja kuuntelemista! Olen korvat höröllä ja kuulostelen mitä asiakas tarvitsee oikeasti. Kun löydän sen ja tiedän miten voin auttaa, homma on jo puoliksi myyty ilman luukuttamista.

Olenkin alkanut rakastaa myyntiä (vaikka totta puhuen saan tehdä sitä kotonakin vähän turhan paljon) ja haluan nyt levittää tätä rakkauden ilosanomaa muillekin! Ollaan tässä viime viikot työstettu Satun kanssa verkkokurssia joka kulkee nimellä Myynninmurtajat. Kurssi auttaa ihmisiä laittamaan myyntihousut jalkaan ja alkaa myymään vaikka se just nyt kuulostaisi inhokkihommalta. Tuutko mukaan heinäkuussa?

Loppun vielä yksi varmuudella oikea vastaus siitä mitä minä teen työkseni:

”Äiti, bloggaaja, teet sataa asiaa yhtäaikaa. Joku pomo / johtaja olet ihan varmasti jossain.”

Damn right olen, kaikkialla.

 

Vinkki koko perheen siivouksen sujumiseen: Kanban

Mehän emme oikeastaan siivoa, ollaan siinä superlaiskoja. Lähinnä siivotaan yksi asia kerrallaan, korjataan aina pahiten likainen paikka. Jännästi isoon taloon muuttaminen ei helpottanut asiaa! Mutta silloin tällöin reipastutaan ja otetaan oikein siivouspäivä, mieluiten niin että lapsetkin on mukana.

Lasten mukaan saaminen on toki hiukan haasteellista, eikä ihan aina onnistu. Siis koskaan. Ykkönen on osoittanut kiitettävää työmoraalia ja pesee vessat hintaan 2€/vessa. Se on sitten eri asia pitäisikö kotitöistä maksaa vai ei (minusta oikeasti ei, mutta olenkin epäonnistunut kasvattajana) ja kuinka paljon, viikkorahatkin on täällä ihan päättämättä ja miettimättä. Kuitenkin, jos joku pesee vessan hyvin (!) tällä hinnalla, hyväksyn diilin.

Kakkonen taas ei tee mitään edes maksusta. Insinöörinkin moti on aika usein niin sanotusti hukassa ja koska minäkin olen lopulta aika laiska ihminen, tekemättä jää. Mutta! Nyt oli ihmeiden viikonloppu. Sen lisäksi että aloite siivoamiseen tuli Insinööriltä, hän myös keksi nerokkaan tavan, jolla lapset osallistui melkein kahden tunnin ajan (melkein) nurisematta: Kanban.

IT-projekteista tuttu ketterän kehittämisen työkalu Kanban on ketterien (softa)tiimien tapa pilkkoa projekti osiin ja seurata sen etenemistä. Yksinkertaistetusti kaikki työtehtävät kirjoitetaan post-it lapuille ja laitetaan sarakkeeseen “to do”. Sitten tiimiläiset alkavat suorittaa kunkin osaamiseen parhaiten sopivia tehtäviä ja siirtävät niitä koskevan lappuset “doing” sarakkeeseen kunnes työtehtävä on valmis ja lappu siirretään “done” sarakkeeseen.

Insinöörin – ja vähän lastenkin – käsissä syntyi 25 lappua, sisältäen pientä ja isompaa siivoustehtävää. Lapuista löytyi nopeita ja helppoja tehtäviä, kuten “sohvatyynyjen nätisti laittaminen”, “WC-papereiden täyttäminen” ja “Tiskikoneen tyhjennys” mutta myös jättimäisiä kuten “imurointi”, joka tässä talossa vie aika kauan (Oikeaoppisesti tämä lappu olisikin pitänyt jakaa vielä vaikkapa kolmeen, jokaiselle kerrokselle oma).

Malli toimi tosi hyvin! Lapset menivät innoissaan “Kanban-taululle” ja valitsivat itselleen sopivia tehtäviä. Lappu kerrallaan homma eteni ja kaikkien oli helppo nähdä kuinka loputtomalta tuntuva tehtävä nimeltä “koko talon siivous” tulikin pala palalta valmiiksi.

Minä ehdin keskittyä vain jättilappuun nimeltä ”tavarat paikalleen” ja sainkin tämän rupeaman aikana paljon muutakin vihdoin paikalleen; Plantui* sisäpuutarhat korotettua, autotallia raivattua jne. Keksimme myös matkan varrella lisää tehtäviä ja talo siisiytyi aika lailla. Kun tiesin että joku hoitaa niitä perushommia, mulle jäi aikaa tehdä muuta.

Pienet saivat valita juuri sellaisia tehtäviä mikä parhaiten sopii, ja minusta tämä tuntui olevan isoin syy normaalia suurempaan motivaatioon. Tehtävät eivät olleet lainkaan pakotettuja vaan heillä oli vapaus ottaa ihan vaikka vaan yksi pieni lappu. Me emme myöskään osallistuneet heidän tehtäviensä ohjaukseen mitenkään. Niinpä myös vastuu tehtävän tekemisestä oli itse itselle annettu.

Tämä johti mm. siihen että Ykkönen opetti Kakkoselle kuinka vessat pestään. Täy-del-lis-tä!

Vasta toisen tunnin lopussa alkoi kuulua epämääräistä kitinää ja “saako jo lopettaa” huutoja. Ensin vain käskin Insinöörin olla hiljaa ja jatkaa imuroimista, mutta lopulta annoin periksi ja tottelin myös omaa huutavaa selkääni ja jätimme muutaman viimeisen lapun “seuraavaan sprinttiin”.

Ovat siinä siis vielä ensi viikolla, kaikki laput tuossa ikkunassa kiinni.

Talo on nyt hetkellisesti puhdas, minulla on vaatteita kaapissa jonkun toisen laittamana (luksus!!!) ja kaikki ovat osallistuneet hommaan lähes vapaaehtoisesti. Voin suositella!

Perhe-elämään pitäisi saada lisää seurustelua!

Kuuntelin podcastia, jossa kerrottiin synnytystarinaa isän näkökulmasta. Isä kertoi ”sitten me käytiin siellä akupunktiossa” ja minä hätkähdin. Oletettavasti yhtälön raskaana oleva nainen kävi siis akupunktiossa ja tuleva isä oli mukana.

Seurana. Muuten vain.

Niin että milloin me ollaan viimeksi Insinöörin kanssa oltu toistemme mukana jossain seurana, muuten vain? Joskus todella sananmukaisesti seurustelimme, olimme toistemme seuranaMiten ihmeessä viime vuosina olisi ollut mahdollista käyttää tunti omaa aikaa toisen akupunktioaikaan?

Aivan pienestä sivulauseesta oivalsin yhtäkkiä taas yhden asian parisuhteesta perhe-elämässä. Siinä missä ennen me olimme ensin ihan joka paikassa yhdessä, nyt emme oikeastaan koskaan sillä samaan aikaan toisen pitää tehdä jotain muuta.

Mene sinä kauppaan, minä hoidan iltapuuhat. Vietkö Kakkosen treeneihin, me jäädään tyttöjen kanssa kotiin. Mä laitan ruoan sillä aikaa kun sä käyt lenkillä. Kumpi hakee tänään?

Romantiikkaa rakennusprojektin keskeltä – hän oli askarrellut tämän eräänä iltana raksajätteistä. Aawwwww.

Jotenkin ihan kreisiä ajatella että oli aikoja, jolloin me elimme kaiken arjen yhdessä. Soitimme toisillemme aina työpäivän päätteeksi ja puhuttiin tunti puhelimessa. Verrattiin mitä ollaan syöty lounaaksi! Tajutonta! Sitten tavattiin ehkä keskustassa, mentiin syömään. Tai nähtiin kotona ja käytiin yhdessä kaupassa.

Läheteltiin toisillemme viestejä pitkin päivää: jaettiin uutisia, huonoja vitsejä ja ohimeneviä ajatuksia. Oli varaa loputtomiin häiritä toista töissä kun siellä töissä pystyi sitten olla vaikka tunnin pidempään tarvittaessa. Ei ollut kiire kotiin vapauttamaan toista taas jonnekin muualle tai ihan vain viettämään tärkeää aikaa lasten kanssa.

Me treenattiin yhdessä, kokattiin yhdessä, katsottiin telkkaria yhdessä ja tehtiin ei-yhtään-mitään-yhdessä. Aikaa oli rajattomasti, nyt sen näen. Voitiin olla yhdessä tehokkaita kodin kunnostajia tai tehdä pitkää päivää töissä, taikka sitten löysäillä sängyssä koko ilta.

Vuosiin sellaiseen ei ole ollut varaa. Vaikka vietämme varmasti enemmän aikaa fyysisesti samassa tilassa kuin koskaan ennen, olemme merkittävästi vähemmän toisemme seurana. On ollut pakko jakaa tiimi kahteen tehokkaasti suorittavaan osaan. Toinen hoitaa lapsia ja toinen edistää arkea. Toinen käy tontilla ja toinen hoitaa pyykit. Läpystä vaihto laattataudissa ja kavereiden näkemistä vastavuoroisesti. Herää sinä tänään, minä sitten huomenna, käy nyt ihmeessä lenkillä kun on aikaa!

Tämä  oli jo melkein muuttumassa hetkellisesti. Muistan sen illan pari vuotta sitten kun löysimme toisemme vuokra-asunnostamme kaksin, lapset kummatkin kavereillaan ja kaikki muu raiteillaan. Ruoat oli syöty ja työt tehty. Törmäsimme toisiimme olohuoneessa ja olo oli outo. Että tuota, öö, mitä tehtäis?*

Aikaa toki on edelleen, mutta paljon vähemmän (ja useimmiten se aika löytyy välistä 22-23 jolloin olen aika lailla aivokuollut jo). Ollaan tilanteessa jossa parisuhde pitää aikatauluttaa kaiken muun ohelle, pitää oikein varata deitti-iltoja. Ne kaikki puuttuvat minuutit ja vartit sullotaan yhteen pötköön mummilan avulla ostettuun muutaman tunnin ikkunaan. Silloin sitten todella tehdään jotakin yhdessä. Ollaan viettämässä oikein laatuaikaa, lastenvahdit ja ravintolat ja kaikki.

Ei me roudata lapsia tunnin päähän mummolaan käydäksemme kahdestaan kaupassa ja ehkä katsoaksemme telkkaria. Ollaksemme vain toistemme seurana. Pitäisi kai, mutta se tuntuu niin…tehottomalta. Ei kai silloin tehdä sellaisia asioita joita voi tehdä lastenkin kanssa?

Nyt kun arjen tunnit on jaettava omaan aikaan, perheaikaan, parisuhdeaikaan ja asioidenhoitoaikaan, ei ole enää ollenkaan sitä seuraksi vain – aikaa. Se syö yllättävän paljon parisuhteen dynamiikalta ja pitää oikeasti pitää silmällä että sitä vanhaa yhteistä, tuun sun seuraksi, aikaa otetaan jotenkin sen kaiken muun keskellä ja sisällä. Että katsotaan toisiamme kun keksimme yhtä aikaa jonkun härskin vitsin, että laitetaan turhia häiritseviä viestejä kesken työpäivän ja että joskus lähdetään ihan huvin vuoksi toisen matkaan kauppaan (vaikkakin sitten 1-3 lapsen kanssa).

Tätä kirjoittaessani kuulen vastalauseen joka sanoo että no miksette tee noin, hengaile iltaisin myös yhdessä? Jotenkin se on minusta vaikeaa. Kotona näen niin paljon hommia joita pitää vaan tehdä. Puhtaat vaatteet on loppu eikä yksikään kattila ole huomiseksi ruoanlaittokunnossa. Tässä mitään hyödytöntä seurustelua tehdä, nyt hoidetaan arki!

Yhden muutoksen olen keksinyt, löytänyt piilotetun miniloman arjestamme. Kakkosen treenien aikana kolmesti viikossa on tunti täysin tyhjää aikaa, jossa voisimme hyvin olla toistemme seurana sen sijaan että vain toinen menee paikalle. Siispä ensi viikolla pakotetaan edes kerran vaikka Ykkönen mukaan ruutunsa kanssa, roudataan Kolmonen hauispainoksi mukaan ja tuhlataan yhdessä se tunti.

Seistään vierekkäin ja jutellaan, tullaan mukaan seuraksi. Treffit siis tulossa maanantaina kello viideltä yläkoulun salissa, odotan jo innolla!

PS: muistatteko tämän jutun jossa kävi ilmi että tätä seurusteluaikaa pitäisi olla 10-15h viikossa puolison kanssa? Edelleen olen kyllä järkyttynyt. Aloitan tunnille.

*retorinen kysymys sillä hetkeä myöhemmin sisään pamahti kahden lapsen sijaan viisi. 

Mitä evääksi koululaiselle? Tässä teidän vinkit!

Kaupallinen yhteistyö: Green Planet Astronauts

Koululaisemme ovat yhtäkkiä yllättävän usein välipalan tarpeessa. Koulun lounas on aikaisin ja usein liian kevyt kun lapsi saa itse valita kuinka paljon ottaa, tai sitten koulussa on ollut sen verran pidempi päivä että opettajat kehottavat ottamaan välipalaa mukaan. Kakkosella tämä evästarve tapahtuu säännöllisesti kerran viikossa, Ykkösellä silloin tällöin.

Ensimmäistä kertaa koskaan olisi söpöille eväsrasioille käyttöä, harmi vaan etten aina tiedä mitä niihin laittaa. Haasteena on (sen lisäksi että tämä tarve tulee aina esiin sillä minuutilla kun pitäisi olla jo ovesta ulkona) se että eväs kulkee koululaisen mukana koko päivän, jolloin se altistuu sekä lämmölle että lyttäämiselle että unohtamiselle.

Ei ole ihan kerta vain kun olen kaivanut muumioitunutta banaania jonkin repun pohjalta.

Minkälainen eväs siis kulkisi mukana hyvin, maittaisi ja antaisi energiaa? Tässä teidän kootut ideat Instagramin kyselyllä haalittuna!

välipalaksi koululaiselle

Ideoita evääksi koululaiselle:

  • Hedelmät; banaani kokonaisena, omena viipaloituna, mandariini kuorittuna
  • Kasvistikut, esim porkkanapaloja leikattuna, paprikaa
  • Pikkutomaatit, miniporkkanat
  • Apinaevästä
  • Välipalakeksit, erityisesti Elovena mainittu useasti
  • Myslipatukat
  • Hedelmärasia
  • Pähkinöitä
  • Muumi-hedelmäpatukat
  • Riisikakkuja, erityisesti juustoriisikakku mainittu
  • Rinkeli (Lidlin pretzelit mainittu usein)
  • Korppuja
  • Smoothie
  • Siemennäkkäri, maustetut jyvähapankorput, ne joissa välissä tahnaa
  • Hedelmäsalaatti
  • Pienessä pussissa lempparimuroja, vähän kuin karkkia söisi
  • Pehmeät kuivatut viikunat / muut hedelmät
  • ”Foodin patukat huippuja!”
  • Ruissipsit
  • Suokakeksit
  • Munattomat / maidottomat muffinsit ja pannarit säilyy lämpimässä
  • Mehukeitot
  • Ei muovipakkaus-smoothieita

Tässä oli monta ihan sika hyvää ideaa, erityisesti riisikakut menee meillä jatkoon! Kiitos! Karjalanpiirakat lisäisin itse listaan mutta nämä meidän lapset ei suostu niitä syömään. Ehkä myös valmiiksi tehdyt eväsleivät voisi mennä meidän seulasta läpi. Jos tekisin joskus jotain valmiiksi.

Olisi ihanaa olla se äiti joka pilkkoo hedelmiä ja kasviksia lapselleen mukaan mutta pakko on myöntää että 90% kerroista laitan lapsen reppuun mukaan juuri noita “muovipakkaus-smoothieita”, monestakin syystä.

Ensinnäkin, tuo evästen tarve tajutaan yleensä siinä kohtaa kun piti olla jo menossa ulos ovesta emmekä kerta kaikkiaan ehdi enää pilkkoa mitään. Toisekseen, sen kerran kun olen jotain pilkkonut, se on jäänyt kuitenkin osittain tai kokonaan syömättä (tulee ruokahävikkiä) ja vielä bonuksena jäänyt sinne reppuun haisemaan.

Toki, nuo pussit ovat kertakäyttöistä muovia. Mutta sitä muovia on aika vähän, ja jos näitä ei nyt ihan joka päivä useita syö niin pidän sitä aika pienenä ympäristörikoksena, varsinkin kun toisessa vaakakupissa painaa tuo mahdollinen ruokahävikki (muistan lukeneeni että esimerkiksi leipäpussissa yksi hukkaan mennyt viipale on isompi ongelma ympäristön kannalta kuin se leivän muovipussi).

välipala koululaiselle

Smoothiepussit menee pieleen tilaan, voivat olla repussa vaikka aina valmiina ja maistuvat varmasti lapselle. Energiaa niissä on usein aika vähän (kuvien Space Snackeissa on noin 75kcal), ja sokerin kanssa saa toki olla tarkkana. Myös kustannukset ovat näissä huomattavasti korkeammat kuin monessa muussa ratkaisussa.

Silti, meillä on näitä pusseja vähän joka paikassa akuutin nälän varalta: auton takaluukun lokerossa, vaunujen alaosassa, lasten repuissa yms. Silloin kun jaksamista ja aikaa riittää, valitaan joku muu. Ja kotona en anna koskaan näitä syödä, vaikka lapset kinuaa.

Pusseissa on myös tosi paljon eroja. On pelkkää sokeria ja mansikkaa sisältäviä höttöjä, sitten on sellaisia vauvansoseita joissa on vaikkapa puuroa tai kvinoaa mukana.

Kasvipohjaiseen ruokavalioon pohjautuvissa Space Snacks uutuuksissa etuna on meidän näkökulmasta maidottomuus ja pienempi sokerin määrä (tuotteissa sokeria 7.3 – 8.7% kun vastaavissa eri tuotemerkin tuotteilla pikaisella tsekkauksella noin 10-13%, joissain yksittäisissä se 8% tai hieman alle). Lisäksi nämä pitävät nälkää hieman paremmin pois kun mukana on kauraa. Kolmas etu, erityisesti kun Kolmosen kanssa näiden käyttäjäksi siirrytään, on kiinteämpi rakenne; nämä soseet tulevat vähän paksumpana pötkönä ulos purkista, joten sotkun mahdollisuus on pienempi!

välipala koululaiselle

välipalaksi koululaiselle

Green Planet Astronautsin Space Snack pusseja saa tätä nykyä sekä ässästä että koosta, meidän suosikkimme on aivan selvästi ollut lila jossa kauran lisäksi omenaa, persikkaa ja marjoja.

Puuttuuko tästä kaiken kattavasta eväslistasta vielä teidän suosikki? Kerro se kommenteissa kaikille!

välipala koululaiselle

Ps. Green Planetin perustaja Milla kirjoitti minulle vielä erikseen noista pakkausasioista seuraavasti:

”Ensimmäiset Space Snack -tuotteet syntyivät alunperin tarpeesta tehdä omille lapsille ravitsevampia, vähemmän makeita ja helposti mukana pidettäviä välipaloja niihin tilanteisiin, kun ei ehdi valmistaa välipalaa kotona. Pakkauksena puristettava välipalapussi oli meidän lasten suosikki, joten se valikoitui siksi ja varmistui vielä kun kävi ilmi, että saatavilla oli 80% uusiutuvista luonnonvaroista valmistettu GreenPack-pakkausmateriaali. Etsin tuotteille kumppania valmistamaan ne minun reseptin mukaan ensin Suomesta, mutta täällä ei sellaista valmistusta ole. Sitten lähdin hakemaan valmistajaa loogisesti sieltä, mistä raaka-aineet pääasiassa tulevat eli etelämmästä. Tapasin espanjalaisen valmistajan ja olo tuntui heidän sydämellisessä kokeilukeittiössä heti kuin olisi kotona ollut, joten valitsin yhteistyön heidän kanssa. Tuntui järkevältä, kun mm. valmistuspaikan viereisellä tilalla kasvaa keltaisten ja pinkkien Space Snackien omenat. Matka valmiiksi tuotteeksi on todella lyhyt.”

Toiveohje: Hanna G:n fancy tomaattipasta + paahdetut munakoisot

Olen tehnyt viimeisen kahden viikon sisällä neljä kertaa samaa ruokaa, koska lapset ovat pyytäneet sitä. Milloin tahansa ennen se ruoka olisi ollut joku lasagne tai burgeri, mutta olemme päätyneet tilanteeseen että vuonna 2019 se ruoka on kasvisruoka, vegaaninenkin muutamalla modauksella. Eikä edes mikään lihankorvike-vegaaninen vaan ihan oikea, kasvisten makuun perustuva ruoka. Ja siitä tykkää koko perhe, en pääse tästä yli!

Tämä munakoisopasta on kasvisruoka, josta tuli tosi hyvää ja jonka koen osaavani tehdä hyvin. Kummatkin mulle iso saavutus. Suurin kiitos tästä uudesta herkusta kuuluu tietenkin Hannalle, joka minut laittoi tämän ruoan pohjan silloin kaksi viikkoa sitten kotonaan tekemään, ja munakoison paahtamisen idea tulee osittain myös Koiviston Satun Gastronaatti II -kirjasta, tsekatkaa Satun tontti myös!

Hehkutin ruokaa niin paljon Instagramissa että pyysitte tietysti ohjetta. Siihen liittyy vain pieni ongelma; mulla ei ole tähän ihan suoraa reseptiä. Joudutte itse maistelemaan matkan varrella ja selvittää puuttuuko jotain tai pitääkö jotain lisätä. En ota mitään vastuuta mutta kannustan kokeilemaan!

Sanot vain itsellesi että JOS VALEÄITI PYSTYI TÄHÄN MINÄKIN PYSTYN! No niin, sitten se ohje:

Hanna G:n ”fancy tomaattipasta” paahdetulla munakoisolla

  • Varsiselleriä
  • Salotti- tai punasipulia
  • Pari porkkanaa
  • Loraus punaviiniä
  • Tomaattimurskaa (1-2 prk)
  • Tomaattipyreetä
  • Suolaa, pippuria, hunajaa (tai sokeria), limettiä
  • Munakoiso
  • Pastaa
  • halutessasi Parmesania, basilikaa

1. Pilko munakoiso kuutioiksi ja laita se siivilään. Päälle paljon suolaa, jätä itkemään.

2. Pilko sipuli ja noin yksi varsisellerin varsi niin ohueksi kuin suinkin osaat, mandoliini käyttöön jos on. Raasta porkkanat. Kuullota kaikki kasvikset pannulla oliiviöljyn kanssa. Kaada sekaan purkki tai kaksi tomaattimurskaa ja loraus punaviiniä, muutama ruokalusikallinen meibi. Anna kiehahtaa (alkoholit pois). Sekaan pari ruokalusikallista tomaattipyreetä, suolaa, pippuria ja reilu ruokalusikallinen hunajaa tai muuta sokeria. Voit puristaa myös puolikkaan limetin sekaan hapoksi. Tässä reseptin tärkein kohta: Jätä porisemaan puoleksi tunniksi. Tarkista maku välillä.

3. Puristele itkeneet munakoisot mahdollisimman kuiviksi (älä huuhtele niin saat suolat samalla!) ja laita ne runsaan öljyn kanssa uuninpellille laveasti leviteltynä. Laita uuniin (kiertoilma 160 astetta) ja paista välillä sekoittaen noin 15min tai niin kauan kunnes palaset ovat oikein kunnolla kuristuneet, melkein jo kuivuneet.

Sivuhuomio: Yllätyin itse Hannan luona, kun munakoisoja paahdettiin. Itse olen paahtanut ihan liian vähän. Niiden munakoisojen pitää olla ihan todella, todella paljon paahdetut (eikä suolassa ja öljyssä muuten säästellä). Hanna paahtoi epeleet ensin pannulla ihan tiristetyiksi ja sitten vielä uuniin. Sen pitää olla tahmeaa, suolaista, syntistä!

4. Laita pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (meriveden makuista, muistathan!). Soseuta sillä aikaa valmis tomaattikastike, jos haluat (uppoaa ainakin meidän lapsiin paremmin niin). Lämmitä soseutettu pasta uudestaan pannulla, voit lisätä joukkoon vielä voita jos maidottomuus / vegaanisuus ei ole must.

5. Ota keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.

6. Sekoita pasta ja kastike (käytä tarvittaessa keitinvettä notkistamaan) ja laita jokaisen annoksen päälle kasa paahdettuja munakoisoja, parmesania (jätä pois jos tarpeena maidottomuus / vegaanisuus), basilikaa.

Ääntä kohti!

Kuvassa ainoa otos jonka olen ruoasta koskaan ehtinyt napata, ja sekin oli Insinöörin annoksesta ja siinä oli munakoison lisäksi paahdettua kesäkurpitsaa. Ruokabloggaajaa minusta ei edelleenkään tule.

EDIT: Tekstiä selvennetty vegaanisuuden osalta.

Täiden parhaat puolet

No niin, sieltä ne tuli! Yhdeksän vuoden passiivisen ja kahden vuoden aktiivisen odottamisen (arvasin koulun tekevän tämän) jälkeen: täit. Hieman jo naurattaa että tämän vuoden puolella olen tutustunut ensimmäistä kertaa kihomatoihin, täihin ja peräpukamiin! Niin glamoröösiä!

Mutta se on kuulkaa sellaista se elämä. Kun peppu kutiaa tai päässä vilistää, ei auta kuin marssia apteekkiin ja hoitaa hommat. Niin teimme eilen ja kyllä kuulkaa kutiaa vieläkin oma pää vaikka sieltä ei vielä löytynyt mitään.

Muistanette jokin aika sitten kohtaamamme kihomatoepisodin? Nyt kun meillä on päät kammattu prinsessatyyliin (vaikka sata harjanvetoa ei kyllä riitä) ja pyykkikone jauhaa kolmatta rundia, teen vertailevaa analyysia. Silloin kihisten aikaan minä nimittäin arvelin että täit olisi pahempi vitsaus, vaikka kihikset kieltämättä nihkeä ajatus ovatkin.

Tämän kokemuksen perusteella olin oikeassa. Kihikset hoidetaan yhdellä suun kautta otettavalla lääkkeellä plus siivouksella. Täiden kanssa on se sama siivous edessä ja lisäksi aivan saatanallisesti kampaamista. Meillä meni tunti per lapsi enkä silti usko työn olleen riittävän tarkkaa.

(Sidenote: palattuani tekstiin seuraavana päivänä voin todeta ettei ollut. Uusi sukupolvi, terve vain!)

Kihomatoihin ei sitä paitsi todellakaan tarvitse koskea siinä missä täitä saa halata tiukalla kynsiotteella ja nyppiä ihan yksitellen pois. Helvetti.

Kun Insinööri aloitti minun pääni tarkastamisen puoli kaksitoista yöllä, pidin itseni pirteänä ja iloisena miettimällä että tästä saa hyvän jutun blogiin! Tässäpä se siis kuten aikanaan kihisten kanssa: Täiden hyvät puolet!

Tulee siistiä. Myös viikon päästä!

Näidenkin kavereiden karkoitukseen kuuluu JÄÄTÄVÄN KAMPAUSSESSION lisäksi ”tavallinen viikkosiivous” sekä kaikkien pehmeiden asioiden pesu: vuodevaatteet, yöppärit, yökaverit (siis lelut, ei sillä tavalla kaverit), käytössä olevat pyyhkeet jne. Tässä sopassa osan siivouksesta voi hoitaa säkeillä + ajalla: täit kuolee parissa päivässä ilman päänahkaa joten kaiken ei niin tarpeellisen voi jättää vaan säkkeihin toimittamaan hidasta ja toivon että kivuliasta kuolemaa loisille.

Tässäkin siis tulee kuulkaa oikein sohvatyynyt pestyä ja lattiat mopattua, vaikka edelleenkään kahta viimeistä  kukaan käskenyt tekemään, mutta emme taaskaan kerro tätä lapsille tahi Insinöörille.

Parasta on se että kaikki toistetaan viikon päästä! Tai, kuten myös kihisten tapauksessa, jo seuraavana päivänä kun todetaan ettei eka hoito ollut riittävä.

Kauniit kampaukset joka päivä

Jännästi lasten hiukset saa ihan eri tavalla laittaa leteille kun vaarana on uusittu kampausessio. Samalla opitaan myös tavaroista parempi huolenpito, ehkä. Jos vaikka pipot löytäisivät tiensä nyt ennemmin hihaan kuin koulun rappukäytävän pölyisimpään nurkkaan?

Upea, kiiltävä tukka kaikille

Ensin läträtään öljyä pitkäksi aikaa päähän ja sitten harjataan (ihan saatanasti) – tästä se tukka todella tykkää! En ole hetkeen nähnyt lastemme hiuksia näin siivoina! Bonuksena niitä saa nyt pestä (pajunkuori)shampoolla paljon aiempaa enemmän.

Ekstrapaljon ruutuaikaa

Keinoja saada lapsi pysymään tunti paikallaan? Ruutu, kirjat, pelit mainittu.

Uutta pontta ilmeen muuttamiseen

Jos joskus olet harkinnut polkkatukkaa, tämä on se hetki kun saat sille uutta tarmoa. Myös lasten ihanat pitkät kiharat tuntuu vähän vähemmän houkuttelevalta.

Personal space on taattu

Kerrankin, kukaan ei tunge naamalle! Jos et ole halailutyyppiä niin sen saat nyt ihan kerrasta jättää pois. Riittää kuin osoitat päätä ja sanot ”täitä kotona”, ei kyllä tule väkisinhalaamisia.

Uusi  läheisyys puolison kanssa

Mikään ei ole intiimimpää kuin toisen päänahan katsominen ja hiusten silittäminen suortuva kerrallaan. Koska olette lisäksi öljyn ja aktiivisen ällötyksen peitossa, kellään ei voi olla mitään ruutuja kädessä eli saatte kuin huomaamatta itse asiassa treffi-illan! Nyt jos koskaan voit kysyä rakkaasi mielipidettä vaikeisiin asioihin! Kun samalla pidät hänen hiuksistaan kiinni teräskampa naaman edessä se raukka ei uskalla edes vastustaa kun ehdotat vielä yhtä (täistä kihisevää) lasta.

Jaettu vanhemmuuden kokemus yhdistää

Täit ovat vanhemmuuden armeija, synnytystarina ja viisaudenhammas yhdistettynä: kaikki, jotka ovat täitä kokeneet tuntevat keskenään näkymättömän siteen. Se side sanoo ”minä tiedän mitä koit, minäkin olen ollut siellä. Meidän ei tarvitse puhua siitä, mutta tiedä että tunnen tuskasi. Olet tärkeä. Älä tule lähelle”.

Täiden huonot puolet:

Ei tule punaista kakkaa. Tämä kihomatojen kiistaton etu harmillisesti jää.

 

Kuvituskuvina kuvia, joita katsoessa minua alkaa kutittaa.

Varo, sankarimarttyyri saattaa raivostua pinaattiletuista

Äiti anna aikarajaa, äiti kato tätä, mä meen nyt pihalle, tällä vauvalla on vissiin nälkä, mitäs tehdään lounaan kanssa? Äiti äiti äiti äiti.

Minut on valittu elämämme teatterin päärooliin, supersankariksi ihan keskelle näyttämöä. Kaikki haluaa sankaristaan jatkuvasti jotain.

Eikä se ole niiden vika, ihan itse olen sen roolin rakentanut. Oikein väkisin ängennyt siihen jo vuosikausia, opettanut kaikille että minä mietin, hoidan, häärään ja määrään.

Anna kun minä. Tänään voisi tehdä näin. Joo tulen ihan heti kulta! Jonkunhan täällä on pakko suunnitella.

Otan kaiken vastuun ja vähän enemmänkin, koska se on kivaa. Nautin auttamisesta, suunnittelusta ja sen kaiken hanskaamisesta. Minä osaan, minä pystyn, kyllä minä pärjään.

Olen arvokas kun olen siellä keskellä, tärkeä, korvaamaton – arvokas, tärkeä, rakastettukin ehkä?

Sitten on näitä lauantaita kun yö on mennyt huonosti ja illallakin vain itkettiin. Muina sankareina sitä suunnitellaan taas muidenkin puolesta, puhumatta muille. Vaan nyt ovat supersankarimme voimat ehtyneet vaikka hän ei sitä itse vielä huomaa.

Väsyneenä hän on miettinyt itsekseen että tänään minä otan hetken itselleni, käyn yksin Postissa. Vaan se ei onnistu, tuli jo lounasaika ja tuli pihatyöt ja tuli huutava vauva ja auringonpaiste jota ei saa hukata, Suomessa kun ollaan. On mentävä ahkerasti kävelylle, mutta entäs sitten se lounas? Kukas sen on miettinyt?

Kas näin, hän on rakentanut kauniin oleta-pety-mökötä -ansan, joka tänään purkautuukin oleta-pety-riitele kombona.

Äkkiä onkin yhden lounaan puuttuminen suurin loukkaus koskaan. Että se kehtaakin ehdottaa pinaattilettuja! Pinaattiletut ovat minun hätävarani, keino johon kajoan kun supervoimat ei enää riitä. Jos ne käytetään nyt, olen pulassa myöhemmin. Kuka nämä kaikki lapset ravitsee ja itse sinun on ruokasi tehtävä!

Miksi joku muu saisi käyttää pinaattilettukorttini, ja kyllä tässä elämässä hei vähän kärsiä kuuluu, perheen takia!

Siinä sitä sitten rynnätään ulos matkalla tyylikkäästi haistatellen. Itketään tietämättä oikein itsekään miksi.

Tai tietäähän sen. Supersankari haluaisi joskus heittäytyä vapaalle, matkustaa muiden rakentaman arjen mukana ja syödä toisten suunnittelemaa lounasta. Mutta mistäs ne toiset voisi sen tietää kun ei supermarttyyri itse muistanut sanoa mitä kaipaa. Ei kai se itsekään tiennyt, oli liian kiire marttyyroida.

Katsokaa kun sankari pystyy moneen. Se voi pestä pyykit, valmistaa ruoan ja järjestää ristiäiset samalla kun imettää, auttaa läksyissä ja siivoaa eilistä tiskejä. Super-saatanan-sankari pystyy kaikkeen paitsi vastuun jakamiseen, keskusteluun ja omien tarpeiden ilmaisuun.

Idiootti.

Tämän parempaa kuvituskuvaa ei ole koska sankarilla ei ole ollut riittävästi aikaa ottaa kuvia tai käsitellä niitä. Se on tehnyt ruokaa, saatana.