Aloitin tänään työt, vai palasinko sittenkin hoitovapaalle?

Heräsin seitsemältä siihen kun Ykkönen toi Kolmosen meidän makkariin. Tein meille aamiaisen ja kahvin tippuessa imetin sylissäni muhittelevan taaperon. Se tutki taas tarkkaan kaikki paitani nurkat ja leukani ihon. Vein Ykkösen kouluun puoli yhdeksäksi lenkkivaatteissani, kävin juoksemassa äänikirja korvilla. Suihkun jälkeen puin oikeat vaatteet (rintsikatkin!) ja meikkasin, patistelin samalla Kakkosen kouluun Insinöörin häipyessä pulkkamäkeen Kolmosen kanssa. Kymmeneltä istuin piharakennuksessa työpöydän ääreen.

Olen palannut töihin.

osittainen hoitovapaa

Tästä hetkestä kesään asti olen torstait ja perjantait virallisesti töissä ja Insinööri Kolmosen kanssa kotona. Jaamme hoitovapaata tämän talven ja kevään, syksyllä Kolmonen aloittaa päivähoidossa ja minä täyspäiväiset työt. Siihen asti teen kaksi päivää viikossa sitä mitä olen tähänkin asti tehnyt kahden tai kolmen työpäivän ajan, mutta nyt sille on oma häiriötön aikansa.

Kirjoitin tämänkin tekstiä pätkiä keittiössä seisten mutta tällä kertaa se johtui siitä että halusin jo kirjoittaa, ei siitä että saarekkeen äärellä olisi ainoa mahdollinen aika sitä tehdä.

Osittainen hoitovapaa, paluu töihin. Olen suhtautunut siihen koko ajan vähän vähätellen, että eihän tässä oikein mikään muutu kun Insinöörikin on ollu etätöissä kohta vuoden. Mutta kyllä muuttuu, tajusin sen vain vasta tänä aamuna.

Morkkis yrittää nostaa päätään, milloin mistäkin: kun Kolmonen itki surkeana perääni jo siitä että vein Ykkösen. Kun imetin Kolmosta ja tajusin että hetkonen, mites tämä imetys sitten kun olen aiemmin imettänyt vain päivisin? Tähänkö se loppuu? Kun juoksin lenkkiäni ja mietin onko tämä nyt sitten hyvää työajan käyttöä. Miettiessäni pitäisikö kaupassa käydä, pastakin oli loppu. Minun olisi nyt helppo tästä mennä, mitenhän Insinööri sitten lapsen kanssa. Jaksaako se käydä kaupassa, tehdä ruoat, siivota?

Tuleeko kotiin aivan hirveä sotku ja jääkö ruoka kuitenkin minun kontolleni?

Kuuntelin kaikki fiilikset läpi ja päätin jättää ne omaan arvoonsa. Ne heijastavat vain muutosta, näin käy aina. Olemme ennenkin tehneet näin ja tiedän että pakka menee uusiksi mutta että se tekee lopulta vain hyvää kaikille. Meidän tai minun pitää vain sopia rajat näin alkuun: työpäiväni olkoot jonkun mittainen ja sen sisällä saa tapahtua mitä itse kulloinkin parhaaksi näen.

Yrittäjänä vastuullani on joka tapauksessa työtehtävien kehittäminen tyhjästä, on hyväksyttävä se luksus että vastuu tuo mukanaan vapauden – on enemmän kuin ok jos joku päivä en teekään mitään tuottavaa vaan olen vain. Voimme vaikka viettää yhteistä vapaata.

Niin, siis jos sen hetken laskutus antaa myöden vapaiden pitämiseen.

Taloudellinen puoli jännittää väkisinkin vaikka kuinka tiedän tehneeni viime vuoden puolella hirveästi töitä sen pesämunan eteen. Vakuuttelen itselleni ettei se haittaa vaikka en saisi juuri ollenkaan uusia asiakkaita. Tulihan niitä sitten viime vuonnakin, pärjäämme kyllä. Eikä kyse ole kuin kahdesta päivästä, muut kolme Insinööri saa edelleen palkkaa. Vastuu on silti eri, kun vielä viikko sitten kaikki minun sisään tuomani raha oli vain iloinen yllätys.

Nyt rahaa pitää tulla, palkkaa on nostettava.

Samaan aikaan olen niin fiiliksissä ettei mitään rajaa. Minulle sopii töiden tekeminen hirveän hyvin, nautin siitä että teen, saan valmiiksi, syntyy vaikutusta. Tarvitsen muita ihmisiä ympärilleni rakentamaan jotain, haluan olla mukana miettimässä vaikeita asioita. Haluan välillä taukoa maailman rakkaimmasta taaperosta, selkänikin haluaa välillä olla kantamatta sitä sylissä tuntikaupalla. Toisinaan haluan maata lapsen kanssa puoli tuntia matolla kikattelemassa.

Nyt tälle kaikelle on aikaa kun eri asioille on varattu omat hetkensä eikä tarvitse täyttää kaikkia vapaita (ja ei-vapaita hetkiä) töillä tai niiden miettimisellä!

Tuntuu että elämään tuli juuri valtavasti uutta aikaa. Tämä efekti näkyi jo nyt joululomalla. Olin tekemättä mitään kaksi viikkoa vaikka hommia olisi ollut, koska tiesin että heti 7. tammikuuta minulla on aikaa hoitaa kaikki rastit. Ei tarvinnut laskelmoida Insinöörin vapaita sen mukaan, ehdinkö minä tehdä silloin töitä. Aikaa vapautuu elämääni hurjasti kun tiedän että kalenterissa on päiviä, jolloin on lupa (ja velvollisuus) tehdä töitä.

Olinkin jo joululoman aikana melko ihmeissäni kun päiväuniajat eivät menneet töihin ja urheillakin ehti ihan milloin halusi. Mitä tällä kaikella ajalla kuuluisi tehdä? Tähän asti olen jo leiponut ja siivonnut, herranjestas sentään piirsin eräänä päivänä huvikseni. Tätäkö se oli silloin ennen, kun blogi oli vielä vain rakas harrastus eikä myös vastuullinen työ?

Kaksi päivää viikossa autuasta työntekoa, kolme ihanaa joutenoloa. Tämä kuulostaa kaikkine alun morkkiksineenkin täydelliseltä.

Ehkä en palaakaan töihin vaan aloitan vihdoin hoitovapaan.

osittainen hoitovapaa

YEL on yrittäjän sosiaaliturva. Jos siihen ei ole varaa, onko varaa olla yrittäjä?

Kaupallinen yhteistyö: Varma

Jos olet yrittäjä, tämä on tärkeä teksti sinulle. Etenkin jos ajattelit ryhtyä yrittäjäksi, lue tämä. Haluan että mietit tämän jälkeen, onko sulla enää varaa maksaa YELiä liian vähän.

Miksi YEL on tärkeä?

Meillä on Suomessa erikoinen järjestelmä, mitä tulee työssäkäyvien ihmisten tulevaisuuden turvaamiseen. Palkansaajat kerryttävät itselleen eläkkeeseen, sairauspäivärahoihin ja muihin tukiin oikeuttavat maksut lähes huomaamattaan: maksut kulkevat palkasta osin työnantajan pussista ja noin vain suoraan joka kuukausi. Ei kirpaise edes yhtä paljon kuin verot. Mutta yrittäjät saavat määritellä maksunsa määrän itse.

Voitte kuvitella kuinka moni sitten maksaa sitä riittävästi.

Järjestelmä ei ehkä kuulosta ongelmalta ensi alkuun, hienoa että on joustoa! Ikävä vain että se jousto tapahtuu siitä yrittäjän omasta elämästä sen loppupuolella.

Tämä voi johtaa ihan kamaliin skenaarioihin. Eläkeläisiin, jotka ei voi jäädä eläkkeelle koska ei ole kyennyt maksaa itselleen riittävää YELiä uransa aikana. Perheisiin, jotka eivät pärjää yrittäjävanhemman menehdyttyä, koska lesken eläke on liian pieni.

Kenen pitää maksaa YELiä?

Tällä hetkellä yrittäjä saa itse määritellä oman YEL eli yrittäjän eläkevakuutuksen suuruuden mutta minimi on pakko maksaa kaikkien, jolloin on maksettava sen mukaan että saisi vuodessa noin 8000€ palkkaa (YEL maksut määräytyvät sen mukaan mitä kerrot saavasi palkkaa tai mitä maksaisit jollekin toiselle omista töistäsi), tämä tarkoittaa noin 2000€ vuodessa.

YEL on maksu, jota vastaan yrittäjälle sitten maksetaan mm. vanhuuseläke mutta myös sairauspäivärahat, työkyvyttömyyseläke ja myös äitiyspäivärahat. Merja Mähkä avasi tämän saman yhteistyön puitteissa että jos hän olisi maksanut uransa läpi minimi-YELiä, hän saisi nyt äitiyslomalle jäätyään n. 30€ päivässä äitiysrahaa, mutta koska on maksanut YELiä oikean tason verran, hänelle maksetaan noin 70€ päivässä.

YELillä on siis iso merkitys elämään, eikä se ole vain eläkkeeseen liittyvä asia.

Onko YEL kallis? Ei, mutta paljon rahaa se on.

Onko YEL niin kallis kuin mitä siitä huhutaan? Kaikkihan tuntuvat neuvovan että sitä ei missään nimessä kannata maksaa yhtään liikaa, että ennemmin pitäisi sijoittaa?

Oleellista on minusta ymmärtää että YEL-maksuilla saa tosi paljon takaisin erilaisten tukien muodossa (esim se eläke!) ja YEL onkin itsellesi maksamista, ei kasvottomalle vakuutusyhtiölle tai verona muille, yhteiseen hyvään. Sinä saat omia maksujasi takaisin elämäsi aikana.

Ja hei, YEL maksut ovat verotuksessa sellaisenaan vähennettäviä! Bonus!

Sijoittamalla ei voi korvata YELiä, se on aivan selvää. Harva osaa sijoittaa niin taitavasti että kerryttäisi itselleen summan, jolla voi maksaa vaikka 2000€ eläkettä niin kauan kuin se eläke sattuu jatkumaan – miten kauan se sitten sattuukaan jatkumaan. Tästä kirjoitti hyvin Satu omassa tekstissään.

Harva myöskään jaksaa tai pystyy sijoittaa vaikka 800€ kuussa läpi uransa ja harva pystyy olla kajoamatta omaan pääomansa matkan aikana. Ja kuka maksaa itselleen sairauspäivärahaa sijoitusasunnosta? Sijoittaminen vs. YEL- asiasta voit lukea lisää Merjan hienosta jutusta.

YEL-maksut on kuitenkin paljon rahana, se on selvä. 24,10 % työtulosta on maksettava, verojen lisäksi. Miten sellaiseen voi olla varaa? Karmeaa onkin että monella ei ole.

Jos ei ole varaa maksaa YELiä, onko varaa olla yrittäjä?

Tämä seuraava on vaikea asia ja hankala kirjoittaa auki. Suomessa on hirmuinen määrä pakkoyrittäjiä, joilla ei ole vaihtoehtoja – ja heiltä monelta on tänä vuonna viety loputkin mahdollisuudet elantoon. On aloja, joista maksetaan lähtökohtaisesti kerta kaikkiaan liian vähän, oli se sitten yrittäjänä tai työntekijänä. Järjestelmässämme on vakavia ongelmia tähän liittyen ja suuria muutoksia on tapahduttava jotta meidän ikäluokkamme ylipäänsä jaksaa hengissä sinne eläkkeelle asti.

Ei ole yksilön vika että minimimääräinenkin YEL-maksu on pahimmillaan liian paljon rahaa.

Samaan aikaan meillä on täällä joukko yrittäjiä, jotka voisivat maksaa oikeaa YELiä mutta valitsevat maksaa vain minimin. Haluan herättää heitä. Lisäksi on olemassa heitä, jotka haaveilevat yrittäjyydestä ja näkevät ympärillään houkuttelevia mainoksia kevytyrittäjyydestä ja siitä kuinka laskuttaminen on ihan helppoa, tästä vaan! Onhan se, laskuttaminen. Mutta hyvän, tasaisen toimeentulon tekeminen vuodesta toiseen ei ole helppoa.

YEL on hyvä merkkipaalu sille, onko yrittäminen kannattavaa. Jos ei ole varaa maksaa oikean kokoista YELiä, ei ole todennäköisesti hyvä olla yrittäjä. Yrityksen pitää kattaa joka kuukausi kaikki kiinteät kulut (ml. Palkat, vuokrat ja se YEL) ja lisäksi jo etukäteen mahdolliset tulottomat kuukaudet. Lomat, nyt esimerkiksi.

Jos siis perustat yrityksen ja ajatuksenasi on saada läpi vuoden vaikka nyt nettona 2000€ palkkaa ja jäädä tästä joskus myös eläkkeelle, sinun pitäisi tähdätä noin 6.000-8.000€ liikevaihtoon joka kuukausi (tähän ei liity mitään oikeaa laskukaavaa, lähinnä oma mutuni!). Silloin sinulla on varaa kuivempiin kausiin, kesälomiin, murtuneisiin käsiin ja eläkkeeseenkin.

Jos liikevaihtosi näyttää kuukausi toisensa perään nollaa tai muutamaa tonnia, on mietittävä saatko jostain yritykseesi pääomaa siksi ajaksi (vuosi, kaksi, viisi) että saat toiminnan nostettua kannattavalle tasolle tai pitääkö laittaa pillit pussiin kokonaan (ja toivoa työllistyvänsä).

Tämä on sellainen kylmä totuus mitä ei mielestäni sanota riittävästi ääneen. Jos YEL-maksu on kerta kaikkiaan sinun yritystoimintaasi uhkaava määrä rahaa, yrittämisesi ei ole ehkä riittävän kannattavaa alun alkaenkaan. Ainakin pyydän että lasket tämän huolella auki, ja otat siihen ihan oikean YEL-tason mukaan.

Ja heille joille yrittäminen on pakkorako, eikä silti rahat riitä eläkkeen maksamiseen, toivon pikaista helpotusta järjestelmän tasolla (esim: Olisipa YEL samalla tavalla vuoden aikana tasaantuva kuin verotus!). Näin ei voi jatkua.

YELin huono puoli ei ole maksujen määrä vaan järjestelmän jäykkyys

Vaikka äskeistä räntistä ei ehkä uskoisi, ymmärrän todellakin pelkoa YEL-maksujen maksamisesta oikean tulon mukaan. Itseänikin jännittää sitoutua maksamaan joka kuukausi se oikea summa rahaa, joka saattaa olla vuonna 2021 minulle 627€ (summa olisi 803€, mutta saan vielä kolmen vuoden ajan aloittelevan yrittäjän alennusta, oman summasi voit laskea tässä laskurissa).

Jokaisessa firmassa tulee huonoja kausia, vaikka kannattavuus on kuinka kohdillaan ja kassakriisi on meillä kaikilla vakituinen vieras. Ei tunnu kivalta sitoutua isoihin kiinteisiin kuluihin.

YELin huonoin puoli onkin ehdottomasti joustamattomuus, kun maksut juoksevat tasaisen varmasti joka kuukausi vaikka tuloja ei tulisi. Mutta tästä muistutan että työeläkeyhtiöihin, kuten Varmaan kannattaa olla rohkeasti yhteydessä jos maksamiseen tarvitaan joustoa!

Muutoksia voi tehdä ja maksujärjestelyjä sopia. Harva asia on mahdotonta (paitsi eläkkeelle jääminen jos mistään ei ole kertynyt rahaa).

MinimiYEL on kuin ikuinen hoitovapaa – älä jätä itsellesi huonoa eläkettä

Pitkä hoitovapaa rokottaa aika hurjasti kotiin jäävän vanhemman eläkekertymää, tämän jo kai kaikki tietävät. Samaa pitäisi minusta ajatella siitä minimiYELin maksamisesta. Jos pidät YEL-maksut säästöliekkitasolla, se on rahallisesti todella iso vaikutus loppuelämäsi vuosiin.

Minimillä on vaikea elää loppuelämänsä aikana kivaa elämää. Yritä siis saada parhaiden työvuosiesi tilanne sellaiseksi että se varmistaa myös kivat vuodet sinne vapaan elämän ajaksi.

Ps. Kuvana on kalenterini vuodelta 2016. Otin sen taas käyttöön tänä vuonna ja silmiini osui tiivis muistiinpano siltä kuukaudelta kun aloitin yrittäjänä: “YEL”. Seuraavana päivänä olin jo soittanut Varmalle ja homma oli kunnossa.

Auta vastuunkantajaa relaamaan, ei se itse sitä tekemistä lopeta

Mä olen miettinyt tätä usein, joten ehkä se on syytä kirjoittaa auki: voisitko juuri sinä auttaa vastuunkantajaa joskus relaamaan?

Olen itse sellainen, että tykkään hirveästi edistää asioita. Mulle on ehkä määritelmällisesti tärkeintä että asiat etenee – oli se sitten ulos lähteminen, projekti tai elokuva. En tahdo kestää sivupolkuja, auki jääviä asioita, turhaa työtä, rutiininomaisia toistoja ja sitä että asiat liikkuu hitaasti.

(Olipa muuten hyvä idea haluta monen lapsen äidiksi!)

Tämä piirre on vahvana erityisesti töissä. Jos näen jonkun asian, jonka voisi tehdä, teen sen. Siihen menee minuutti tai kaksi, sitten se on hoidettu ja pois työlistalta. Upeeta! Olen tyytyväisin elämääni silloin kun olen saanut tehdä kaikenlaista ja ihaninta olisi jos se työlista olisi aina ajan tasalla, ei mitään tekemättömiä töitä näköpiirissä.

Ja sitten sinne tyhjälle listalle tulisi joku uusi homma jonka saisi heti tehdä! Oh!

Olen eteenpäin pyrkivä kaikessa mitä teen, vaikka en aina tajua olevani sellainen. Olen vain sisään rakennetusti valmiiksi saava veturi. Se ei ole aina hyvä piirre, mutta erityisesti työelämässä se on kyllä aika ässää! Olen ihan sairaan tehokas, mutta en ylitunnollinen; aikaansaava ja tavoitteellinen, mutta en perfektionisti. Päämäärätietoinen mutta yleensä silti muille armollinen. Ajattelen vain että jos huomaat että jokin on vialla, korjaa se. Jos huomaat että jonkun asian voi tehdä, tee se!

Vien tuosta mennessäni nuo roskat, laitanpa samalla astianpesukoneen päälle, soitan tämän puhelun vielä ja hei nyt kun näen sut niin muistathan sen keskiviikon tapaamisen?

Inhoan sitä että tämä eteenpäin vievä vahva voima niputetaan hieman naureskellen, säälien tai dissaten suorittamiseksi, vaikka itsekin sitä sanaa käytän. No se on semmonen suorittaja, tiedäthän. Joo, tiedän! Ne tyypit rakentaa aivan helvetisti asioita ja saa muutkin mukaan vauhtiinsa, vitsi ne on hyviä!

Suorittajat, veturit, innostajat ja edistäjät on super tärkeitä kaikissa projekteissa. Elämässä. He on niitä jotka keksii ekat käytännön asiat jolla edistää projektia huomenna, ehdottaa illanistujaisia, vie juoksulenkille, organisoi yhteisen lahjan sankarille. Samat ihmiset ovatkin usein myös maailman avuliampia, paatuneita oppaita kaikille jotka sattuvat kysymään tai vaikka eivät vielä ehtisi kysyäkään.

Se on sellaista että näkee ystävien chatissa keskustelun johon voisi hyvin osallistua, ottaa kantaa, tai vaikka kannustaa, eikä millään osaa olla kirjoittamatta niitä vastauksiaan vaikka juuri nyt ei todellakaan olisi aikaa mutta vitsi kun mä tiedän ratkaisun just tohon mihin toi pyysi apua!

Nyt palaan siihen pointtiini, koska tämä kirjoitus on vaarallisesti eksymässä sivupoluille ja se ahdistaa minua niin että meinaan jättää koko tekstin kesken. Täytyy puskea tämän loppuun kun kerran aloitin.

Nämä vastuunkantajat ottavat vastuun tosi usein jopa huomaamattaan ja niin nopeasti etteivät ehdi itseltäänkään kysyä “ehtisinkö  tai jaksaisinko sittenkään”. Siksi he tarvitsevat muiden apua.

Mä hoidan kyllä – tyypit pitää pakottaa siirtymään joskus sivuun, lepäämään vähän. Niille pitää sanoa että älä sinä tule taas tänne meitä kuskaamaan, me tullaan hakemaan tällä kertaa sut. Niiden puolesta pitää kysyä että voisinko minä hoitaa sen lahjan tällä kertaa? Ja joskus niille pitää oikeasti sanoa että et nyt hoida tätä, sulla on liikaa. Anna minä teen.

Koska tosi helposti sitä jumahdetaan niihin rooleihin. No se Jukka nyt aina siivoaa keittiön illalla, se varmaan ihan nauttii siitä. Äitihän nämä jouluruoat aina hoitaa. Satu kuitenkin jeesaa jos kysyn sitä. Hanne tulisitko sä tähän projektiin kun tiedän että sä saat sen tapahtumaan?

Yleensä siinä vaiheessa kun hommia edistävä, vastuita kasaava – sanotaan sitten vielä se suorittaja – sanoo itse että hei en mä ehkä oikeasti kyllä oikein ehdi tai jaksa, ollaan jo aika pitkällä ja lepoa olisi tarvittu jo pari kuukautta sitten.

Minun ja muiden kaltaisteni ympärillä ei riitä ihmiset, jotka auttavat kyllä kun pyydetään. Tarvitaan ihmisiä jotka auttavat vaikka ei pyydetä ja ihmisiä jotka oikeastaan pakottavat antamaan auttaa vaikka se suoraan kiellettiin.

Mihin sitä kissa karvoistaan tai tekijä maaliviivoistaan pääsisi, ellei muut pakota?

Joten FYI Satu, tämä oli sulle. Kiellän sua tekemästä enää mitään Myynninmurtajiin liittyvää tänä vuonna. Adios!

Kuva: Aino Heininen @ainnomaria

Mikä Anyfin oikeasti on?

Kaupallinen yhteistyö: Anyfin

Kieltäydyin kahdesti tästä yhteistyöstä, koska luokittelin “lainojen kanssa auttavan sovelluksen” suoraan pikavippiosastolle. Tein kuitenkin aika paljon selvitystyötä, jonka varassa uskalsin todeta että näin ei ole vaan kyseessä on ihan oikea, järkevä palvelu josta voi olla monelle seuraajalleni hyötyä. Myös tämän yhteistyön tehnyt kollegani Satu komppasi että tämä on tärkeä asia, josta pitää kertoa ihmisille. Suomessa on todella monella kallista luottokortti-, osamaksu- tai kulutusluottovelkaa, jonka korkoa palvelu voi alentaa.

Googlettelu asiasta oli vähän vaikeaa, eikä normaali ihmisten kokemuksia oikein löytynyt, sillä ruotsalainen palvelu Anyfin on Suomessa vielä uusi. Mietin haluanko itse osallistua tähän sisältömarkkinointiin vai antaa enemmän tilaa esimerkiksi keskustelupalstojen sisällöille. Yhden keskustelupalstakommentin löysin joka sanoi “ei tuo Anyfin mikään huijaus ole” ja rohkaistuin. Jos kirjoitan Anyfinin maksaman tekstin, voin ainakin tehdä sen mahdollisimman avoimena tutkimuksena, kantaa sillä oman korteni kekoon.

”Ei tuo Anyfin mitään huijausta ole. Ihan asiallinen vaihtoehto, jos pankista ei saa kulutusluottoa. Pankdillakin on aika suuret toimitusmaksut.” Vauva.fi, linkki lähteeseen lopussa.

Sovittiin Anyfinin kanssa että saan kirjoittaa tämän tekstin juuri näin rehellisesti spekuloiden, joten suostuin viimein ja laitoin startup-tutkijan hattuni päähän: mistä tässä on oikeasti kyse?

Anyfin kokemuksia

Anyfin on ruotsalainen teknologiastartup

Olen päivätyössäni setvinyt paljon uusia kasvuyrityksiä, erityisesti taloudenhallinnan puolella. Fintech on kasvuyritysskenessä ehkäpä kuumin markkina, johon nousee jatkuvasti uusia yrityksiä. Syy siihen on teknologia: tekoäly, konenäkö, blockchain ja RPA ovat avainsanoja, jotka vauhdittavat talousasioiden kehittymistä. Niiden avulla voidaan vaikkapa ilman ihmistä lukea valokuvan tietoja, syöttää ne automaattisesti seuraavaan prosessin vaiheeseen, päätellä loogisesti mistä on kyse ja vielä tehdä tämä kaikki niin että jokainen vaihe on turvattu hakkereilta mutta myös tarkasti jäljitettävissä.

Talous on teknologialle helppoa koska se perustuu vain numeroihin eli sen voi automatisoida lähes kokonaan. Anyfinin tarkoitus on käyttää teknologiaa (erityisesti tekoälyä, “AI”) niin että lainoitusprosessista lähtee turha riski eli kustannukset pois.

Anyfin on perustettu 2017, ja kerännyt jo muutaman rahoituskierroksen hyviltä sijoittajilta. Taustalla ovat erittäin kokeneet startup-ihmiset, mikä lisää vahvasti uskottavuutta ja luottoa menestymiseen. Omistajilla on takanaan mm. iZettlen ja Klarnan rakentaminen. Jos tekisin tätä selvitystä tyypilliselle asiakkaalleni, sanoisin että tämä on kiinnostava firma mutta jo liiankin pitkällä varhaisen vaiheen yhteistyötä tai sijoitusta varten.

Kuluttajalle käännettynä tämä tarkoittaa että yrityksen olemassaolo vielä kolmen tai viiden vuoden päästä on aika varmaa ja että yrityksen tekemiseen voi luottaa.

Anyfin laskee riskin uudestaan ja alentaa siten lainan kustannuksia

Kun mikä tahansa yritys antaa ihmiselle lainan, se tekee päätöksen: kannattaako tälle ihmiselle antaa lainaa, saako hän sitä maksettua? Päätös tehdään yhden tai muutaman tiedon varassa: paljonko ihminen saa palkkaa jne. Riskin taso määrittää koron tason; jos oletetaan että lainattua rahaa ei välttämättä saa takaisin, korko on korkea (ns. pikavippi). Jos päätökseen käytetään paljon aikaa ja montaa tietolähdettä ja ollaan siten lähes varmoja takaisinmaksusta (esim. jos lainalla on vakuus), korko on matala (asuntolaina). Pienemmissä lainoissa, kuten luottolainat tai kulutusluotot, päätöstä ja siten korkoa ei yleensä tarkastella uudestaan lainan aikana.

”Behind the scenes, Anyfin claims to use AI, combined with publicly available consumer data and information garnered through taking a photo of your existing loan statement or uploading an electronic copy, including your repayment history.” Techcrunch, linkki lähteeseen lopussa.

Anyfin tarkastaa uudestaan asiakkaansa lainat nykytiedon varassa. Se tsekkaa kuluttajan lataaman kuvan mukaan laskun ilmoittaman koron ja ottaa huomioon kuluttajan antamat tiedot tämän hetken palkasta. Olennaista prosessissa on se että Anyfin käyttää todennäköisesti useampaa tiedonjyvää luottotietosi päättelyyn kuin alkuperäinen luotonantaja. Kaiken tämän avulla Anyfin laskee, voisiko kuluttajalle antaa matalamman koron tällä hetkellä.

Anyfin siis ei todellakaan tarjoa sinulle uutta lainaa vaan pyrkii tarjoamaan nykyisille lainoillesi matalamman koron. Anyfinissä on fiksu prosessi: mihinkään ei tarvitse sitoutua ennen kuin sovellus on päätellyt onko sillä tarjota sinulle halvempi laina. Prosessi on tosi nopea; kuva sisään ja odottelemaan. Anyfin ei koskaan tee tarjousta, jos ei voi tarjota matalampaa todellista vuosikorkoa asiakkaalle.

Kokemuksia Anyfinistiä kaivataan kommentteihin kiitos!

Koska en ole itse Anyfinin asiakas, en pysty tällä kertaa omalla kokemuksella suositella. Olen toki demotunnareilla kokeillut palvelua ja sen tiedän tosi näppäräksi, mutta asiakkaana olemisesta minulla ei ole kokemusta. Toivonkin sitä teiltä! Kerro ihmeessä kommenteissa jos sinä olet joskus ollut Anyfinin asiakas ja mitä kokemuksia on ollut – voit myös lähettää kommenttisi Instagram-viestinä jolloin voin julkaista sen anonyymisti puolestasi. Näin saamme internetiin lisää asiakaskokemuksia näkyviin.

Täältä löydät Trustpilotiin kertyneet asiakaskokemukset.

Kokeile itse Anyfiniä, alennuskoodi antaa 20€ pois

Voit kokeilla itse miten palvelu toimii. Yksinkertaisuudessaan riittää, että lähetät kuvan viimeisimmästä osamaksu-, luottokortti – tai muun lainan laskusta Anyfinin nettisivuilla tai lataamalla Anyfinin sovelluksen. Koodilla Valeäiti saat ensimmäisestä laskustasi 20€ pois mikäli Anyfin hyväksyy hakemuksesi. Koodi on voimassa joulukuun loppuun asti.

Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 4000 euron suuruiselle luotolle on 9,48 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 11,09%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 4454 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa.

Lähteet:

Isojen palkkojen naiset – ja miten sinne pääsee

Sisältövaroitus: Seuraava teksti saattaa aiheuttaa akuuttia palkkakateutta tai inspiraatiota. Sanon myös heti että tässä jutussa puhutaan pääasiassa yksityisen sektorin isoista palkoista. Jutun joka kohdassa voisi todeta ”ei olisi ikinä mahdollista meidän alallamme” ja se on tosi syvältä se. Meillä on iso ongelma kun erittäin tärkeät työt ovat erittäin alipalkattuja, toivon näihin pikaista muutosta <3 

Juliaihminen haastoi minut kertomaan palkkani Instagramissa osana Tilipäivä-ohjelman #palkkahaastetta. Minähän kerroin!

Paljonko saan palkkaa ja mistä töistä?

Palkkani on ollut päivätöissä viime vuosina 6000-7000€ /kk + bonukset, riippuen hieman roolista ja firmasta. Käteen on jäänyt viimeisessä tilinauhassa ennen äitiyslomaa noin 3800€. Päivätyökseni olen yksityisellä sektorilla digitaalisen liiketoiminnan konsulttina ja johtajana, koulutukseltani olen KTM ja ”oikeita töitä” olen tehnyt 13 vuotta (pl n. 2,5v vanhempainvapaita, joiden aikana aloitin yritykseni).

Nyt yrittäjänä maksan itselleni silloin tällöin parin tonnin palkkaa, tämä kyllä muuttuu isosti jos tälle tielle jään, silloin tavoittelisin noin 7500€ palkkaa.

Pelkäsin vastauksia avoimeen vastaukseeni, vaikka olen tästä ennenkin puhunut. Tämä on herkkä aihe ja minulla on ikuisesti sellainen olo että palkkani on hirmu iso ja sitä pitäisi ehkä vähän häpeilläkin. Olen kipeän tietoinen siitä miten paljon pienempää palkkaa saavat tuhannet minun työtäni tärkeämpiä hommia tekevät ihmiset: erilaiset hoitajat, varhaiskasvattajat, opettajat näin alkuun. Ei tunnu kivalta sanoa että minä saan digipöhinästä tuplat tai triplat.

Mutta yllätyin kun sainkin monta vastausta jossa sanottiin että ei se ole muilta pois ja että on tärkeä tuoda esiin myös isopalkkaisia naisia, heitä kun ei kauheasti roolimalleina ole. Sekin on totta!

Missä ovat kaikki isopalkkaiset naiset? Tässä tekstissä ainakin osa!

Rikkaita naisia kyllä mediassa näkyy, mutta sellaisia “tavallisia työssäkäyviä isolla palkalla” vähän vähemmän. Minua alkoi kiinnostaa minun kaltaiseni naiset: nuoret(hkot) työntekijät, jotka saavat reippaasti mediaania (2900€, Tilastokeskus) isompaa palkkaa ns. normitöistä. Eli ei perijättäriä, ei osinkomiljönäärejä tai eläkeikää läheneviä hallitusammattilaisia vaan töitä.

Heitä löytyi, valtavasti! Se antoi minullekin hirveästi uutta puhtia.

Tämän jutun toivonkin nyt näyttävän naisille, erityisesti vasta työuraa aloittaville, mihin kaikkeen on mahdollista mennä. Työllä ja koulutuksella, ei perinnöllä tai suhteilla.

(Olettaen tietysti kuitenkin useita eri etuoikeuksia turvallisesta lapsuudesta vakaaseen elämään jne, kyllä te tiedätte. Kukaan ei ole oikeasti aidosti oman onnensa seppä, ahkeruus ei ole aina tie rahaan eikä varsinkaan onneen eikä palkka mittaa kenenkään arvoa).

Pyysin teiltä inspiroivia tarinoita ja niitähän tuli! Kaikki vastaukset ovat luvalla jaettuja, anonyymejä mutta tosia. Suoraan teiltä. Osaa on muutettu hiukan, ettei henkilöllisyys paljastu.

Isojen palkkojen naiset: näin te vastasitte!

”Olen esimiehenä vakuutusyhtiössä ja bruttopalkkani on 6000€.”

”Olen diplomi-insinööri, pankissa töissä ja tienaan 5800€/kk ja bonarit”

”Työskentelen yrittäjänä ravintoa-alalla sesonkiluontoisesti ja tienaan 5500€ kuussa”

”Toimin ison kansainvälisen elintarvikealan myynninjohdon tehtävissä. Mulle raportoi 5 avainasiakaspäällikköä (eli myyjää jotka myy tosi isoille asiakkaille) ja itsekin saan silloin tällöin osallistua ihan konkreettisesti myyntiin ja esim. sopimusneuvotteluihin. Duuni on tosi paljon ihmisten johtamista (firman sisäiset ihmiset ja asiakkaat) ja ikäänkuin ongelmanratkaisua-koitat keksiä miten asiakkaat voisi sun avulla tehdä enemmän rahaa. Naisia on tosi vähän myynnissä töissä (erityisesti johtotehtävissä) ja se on tosi sääli koska he ovat usein todella hyviä siinä hyvän ihmistenlukemistaidon takia. Koulutus on KTM. Tienaan 8200€/kk ja mahdollisuus bonuksiin jotka ovat 25% vuoden palkasta”

”Olen 27v filosofian maisteri ja käteen jää kuukaudessa verojen jälkeen noin 3100€.”

”Olen 42c kahden pienen lapsen äiti ja Senior Vice President teknologiateollisuudessa, kk-palkka pikkuisen yli 10.000€ plus bonarit, käteen jää n. 4500€ (kallis auto verottaa).”

”Vuosituloni bruttona ovat noin 80.000€. Viittomakielen tulkki, yritykseni toimitusjohtaja, 15 työntekijää. AMK koulutus”

”Saan 9000€/kk markkinointijohtajan IT-alalla mut en oo ikinä kehdannut kertoa palkkaani kellekään”

”Olen 38v puheterapeutti-ammatinharjoittaja. Meistä on pulaa joten asiakkaita riittää ja taksat on kohdillaan. Tienaan kuussa 7-11.000€”

”Takana yksi ura kiinteistönvälittäjänä ja viimeiset vuodet tulot olleet 60-100000€ vuodessa. Lopetin, koska kaipasin muuta ja nyt opetan AMK:ssa 3400€ palkalla”

”Olen töissä pankissa tuotekehitystehtävissä. Mun palkkatulo on noin 80K€ vuodessa. Kukaan muu kuin puolisoni ei tiedä palkkaani”

”Suomesta lähtiessä tienasin konsulttina 5.800€/kk. Nyt muutamaa uraliikettä myöhemmin 30-vuotiaana tienaan 185.000$ vuodessa (toim huom: noin 13.000€ / kk) Jenkeissä.”

”Palkkani on yli 6500€. Välillä koen huijarisyndroomaa. Koen että toki osaamisesta ja vastuusta pitääkin maksaa, mutta välillä koen että työn ja vapaa-ajan suhde ei ole tasapainossa ja onko työ kuitenkaan sen arvoista hyvästä palkasta huolimatta.”

”Tienaan alle kolmikymppisenä konsulttina 6000€/kk, alalla alle 2v. Itsellä on asian kanssa maailman pahin huijarisyndrooma ja tuntuu etten ansaitse sitä lainkaan. Normaali ansiotaso olisi noin 4-4,5k€/kk.”

”Mä nostan itelleni palkkaa 7,5K kuussa suunnilleen. Toki verot vielä maksan siitä. Mut ekan kerran vuositulot lähenteli 100K 26vuotiaana ku olin vauvan kanssa kotona ja olin perustanut mun yrityksen”

”Oon 30 ja saan 5650€/kk. Tiedostan että se on ihan hyvä palkka, aika harva ystäväni tietää mitä tienaan. Jotenkin se nolottaa. Enkä todellakaan ole ammatiltani mikään maailmanparantaja, henkien pelastaja tai aivokirurgi. Olen ekonomi ja teen markkionitia elintarvikebrändille, ilman esimiesvastuuta”

”Tienaan kivasti IT-alan konsulttifirmassa johtotehtävissä (7000€/kk) ja lähipiiristä löytyy useita paremminkin tienaavia naisia samankaltaisissa hommissa.”

”34v, tienaan noin 140k€ vuodessa gastrokirurgina. Vaatii säännöllisesti 50-90h viikossa töissä oloa ja vastaan puheluihin aina. Teen väitöskirjaa viikonloppuisin”

Mahtavaa! Siistiä! You go girl! huutelin päässäni jokaisen vastauksen jälkeen. Niin upeaa ja virkistävää nähdä naisten kertovan isoista palkoistaan, tätä lisää! Vastauksia lukiessani moni asia kirkastui.

Lasikatto onkin myös minun päässäni

Ensinnäkin, tajusin aika pian vastausten jälkeen että minulla on itselläni päässä lasikatto. Olen ilmeisesti henkisesti ajatellut että noin kahdeksan tonnin palkka on kyllä sitten ihan maksimi mitä tulen saamaan, sen yli menevä olisi jo ihan törkeän paljon. Jotenkin vasta nyt tajusin ettei ole, ja että ihan hyvin minunkin palkkani voi nousta vaikka mihin. Eikä se olisi väärin.

Ymmärsin myös että en olekaan mitenkään erityisen hyvätuloinen – hyvätuloinen toki, mutta en mikään överi – ja moni teistä tajusi saman omasta palkastaan. Kun pyysin vähintään 5-6k palkkoja, moni havahtui tajuamaan että se oma kolmosella alkava ei olekaan erityisen suuri palkka. Se jos jokin oikeuttaa tämän tekstin! Jos saan vaikka jotkut näkemään että oma palkka voisi tai pitäisi olla paljon nykyistä korkeampi.

Vastauksia kootessani tajusin myös että syy omaan häpeään ja lasikattoiluun on se, että tienaan enemmän kuin kukaan lapsuudenperheestäni, ohitin varmasti esimerkiksi yrittäjävanhempani jossain kohtaa – tosin en tiedä tarkkoja lukuja! Tuntuisi hassulta tavoitella enempää kuin mitä on jo ”historiallisesti” saavutettu.

Note to self: puhu omien lasten kanssa vielä avoimemmin rahasta ja sen eri merkityksistä.

Enemmän pyytäminen voi tuntua kiittämättömyydeltä

Saan myös niin kiinni tästä vastauksesta, jonka sain inboxiini: ”..mua hävettää että tienaan sen verran ettei ”sais” pyytää lisää koska se olisi kiittämätöntä. Jaoin [johtajana]. bonuksetkin muille, en itselleni enää kun en kehdannut”

Kyllä, oi kyllä! Miten sitä ajatteleekin että raha varmaan loppuu maailmasta kesken jos juuri minä saan lisää? Että sitten ei ainakaan riitä niille jotka enemmän tarvitsee? Mutta ei se mene niin. Se rahaa menee jollekin siinä tehtävässä ja se voi aivan hyvin olla minä.

(Eikä se sieltä yksityiseltä sektorilta kuitenkaan maagisesti kunnalle valu, vaikka siellä sitä enemmän tarvittaisiin.)

Voisi myös alkaa ajatella että omat taidot ja tiedot ovat niin hyvät että niistä voisi hyvin saada vaikka 20k kuussa, koska niillä tuotetaan tuota rahaa isompaa arvoa työnantajalle. Kuten eräs tuttavani totesi että ”[yhteinen tuttumme] tienaa melkein 15k / kuussa eikä se ole mitenkään meitä kahta fiksumpi, ihan tavallinen tyyppi.”. Tuttavani kertoi tuon 15k€ /kk olevan hänen tavoitteensa, joten sovitaan että se on sitten jatkossakin vaikka se minun lasikattoni (huh).

Tämä alla oleva vastaus taas oli ensimmäinen, jonka sain ja mulla meni oikeasti kylmät väreet: miten siistiä!!

”Toimin konsulttina ulkomailla. Autan yrityksiä heidän ongelmissa, yleensä liittyen yrityskauppoihin. Suunnitellaan miltä uusi yhdistetty tai hajoitettu yritys näyttää, mitä kustannushyötyjä ja kuluja siitä tulee ja miten sinne sitten päästään, eli projektisuunnitelma. Nämä ovat usein isoja projekteja ja näistä saa lukea lehdistä toteutuessaan. Näissä tehdään ylimmän johdon kanssa töitä ja tahti on kova. Usein myös nämä vaativat hyväksynnän viranomaisilta. Itse toimin näissä projektinhallinnassa ja vedän tiimejä. Tienaan 19k kuussa bruttona.”

Onko isosta palkasta hyötyä? Mitä on menestys?

En malta olla huomauttamatta kahta asiaa: ensinnäkin raha ei mittaa ihmisen onnellisuutta tai menestystä. Se on vain väline. Menestys on minulle sitä, että oma arki on sen näköistä kuin sen toivoo olevan.

Toinen, mitä melkein jokainen isopalkkainen huomautti on rakkaan verojärjestelmämme luonne. Jos joku vaikkapa saisi kuuden tonnin palkasta hyppäyksen kahdeksaan, ei käteen jäävä osuus lopulta nouse kovin paljon. Tästä on vaikea antaa selkeää laskukaavaa mutta karkeasti voi sanoa että korkeintaan puolet palkan noususta näkyy kädessä. Vastuut kuitenkin lisääntyvät usein suhteessa enemmän.

Moni mainitsikin isopalkkaisen työn huonot puolet: pitkät päivät, jatkuva valmiustila ja suuret vastuut, vaativuus yleisesti. Nämä ovat kyllä mielestäni hyvin monella alalla totta, mutta toki tulee aika varmuudella käsi kädessä ison palkan kanssa.

Miten päästä isopalkkaisiin töihin? Aloita puhumalla.

Sitten tämä viimeinen polttava kysymys, jota moni ilokseni kysyi: kuinka päästä siihen isoon palkkaan kiinni? En osaa tähän antaa kattavaa vastausta – enkä itse sellaiseen koskaan aktiivisesti pyrkinyt –  mutta yksi erittäin hyvä kortti on pyrkiä saamaan ylempi korkeakoulututkinto kaupan tai tekniikan alalta, ja tehdä töitä alusta asti sellaisella mielellä että palkan on noustava.

Tärppialoja ovat koodaaminen, data, digitaalinen talous ja ihmisten johtaminen, erikoistuminen lääketieteessä, apteekkarin duunit, kiinteistöala, lakihommat ja eduskunta.

Yrittäjänä (ja mieluiten yli 10 henkeä työllistävänä yrittäjänä) voi päästä isoihin rahoihin kiinni mutta se tie on todella korkean riskin matka, ja kestää pitkään.

Yleisesti taitojen on oltava kunnossa, suunnitelman selkeä (ja alkuun ainakin mieluiten aika suora, ei montaa urapolkuhaaraa!) ja ihmisten kanssa on tultava toimeen. Ole kiva ja tee työt hyvin ja voi käydä hyvin.

Lopuksi, yksityisellä sektorilla pätee ainakin yksi sääntö palkkaan: sitä et saa mitä et pyydä. Puhu siis ystäviesi ja kollegojesi kanssa avoimesti rahasta, jotta tiedät mitä sinun pitää pyytää. Pyydä sitten reilusti enemmän, jätä neuvotteluvaraa. Perustele vaatimuksesi ja pidä huoli että perustelut ovat vedenpitäviä.

Täten avaan keskustelun pahinta peläten: Mitä unohdin ennakkovaroittaa, mistä saan kakkaa niskaani? Toivottavasti en mistään, puhutaan avoimesti ja puhutaan kunnioittaen kiitos!

ps. Ei leikkirahaa -ryhmä on tärkeällä asialla ja on jo saanut VaKa palkkoja hieman ylös, seuraa ja tue heitä tästä.

Suuri oivallukseni: voin itse vaikuttaa elämääni

Saan itseni usein kiinni ajattelemasta sitten kun.

Useimmiten sitten kun liittyy toiveisiin ja haaveisiin: sitten kun voimme taas matkustaa; sitten kun kiireet helpottaa; sitten kun lapset ovat isompia jne. Mutta nyt elän sitä kaikkea hyvää jota olen odottanut vaikkapa viime vuonna! Sitten kun vauva syntyy, sitten kun vauvavuosi on ohi, sitten kun opimme olemaan viiden hengen perhe.  Yhtäkkiä huomaan sen olevan haikea sitten kun.

Sitten kun arki taas alkaa ja palaan töihin oikeasti. Sitten kun koronan pakottama Insinöörin etätyö päättyy ja vietämme vähemmän aikaa yhdessä.

Sitten kun tämä ihana urheilullinen ja perhekeskeinen elämänvaiheeni päättyy ja muuttuu taas stressiksi ja kiireeksi.

Havahduin ajatukseeni viikonloppuna. Onpa typerä ajatus.

Miksi tämän olisi pakko muuttua? Mikä estää meitä tekemästä valintoja joilla tämä vaihe jatkuu? Ei juuri mikään. Insinööri voi tehdä jatkossakin etänä töitä ja jäädä vaikka halutessamme osittaiselle hoitovapaalle. Minä voin tehdä kaikkia töitäni joustavasti yrittäjänä. Voimme hitto vie vaikka yrittää vielä yhtä lasta jos siltä tuntuu.

Puolellamme on kaikki etuoikeudet: terveys, varallisuus, koti, hyvät työtilanteet, hyvä parisuhde, hyvät turvaverkot. Nyt on aika ottaa näistä kaikki irti ja asetella elämän palaset sellaisiin paikkoihin jotka luovat sitä onnellisuutta, eikä niihin mihin ajattelee että on vain palattava koska niin se menee.

Voisi olla aika myöntää itselleen että elämäni on hyvää. Että olemme nyt tosi onnellisia koska olemme olleet etuoikeutettuja tekemään sellaisia valintoja jotka tekevät meidän arjen hyväksi.

On aika myöntää että voin itsekin vaikuttaa elämäni eikä minun tarvitse odotella kulisseissa ja haaveilla / pelätä mitä näyttämölle seuraavaksi tulee. Ellei tielle osu huonoa tuuria, voin itse rakentaa itselleni hyvän elämän.

Minusta tämä on lohduttava ajatus, jonka varassa voisi rauhassa jäädä katsomaan mitä seuraavaksi haluaa ja keskittyä nauttimaan (tai selviämään, niitäkin aikoja on) siitä hetkestä missä juuri nyt on sen sijaan että pelkää jonkin hallitsemattoman voiman tulevan ja heittävän kaiken pyllylleen.

Jos se tulee, se tulee. En voi sille nyt mitään.

Sitäpaitsi toistaiseksi jos sille näyttämölle onkin joskus aiemmin heitelty kaikkea ikävää masennuksesta tonttiriitoihin, olemme selvinneet. Emme heti sankareina mutta kuitenkin, rakentaneet elämäämme siinäkin tilanteessa. Ehkä on siis aika myös uskoa että vaikka jotain sitten sattuisikin, olemme jo aika hyviä tässä aikuisessa elämässä ja pärjäämme varmasti.

Tämän ääneen sanominen vähän pelottaa. Huomaan ajattelevani että nyt joku tulee ja sanoo että noin on hyvä ajatella kun ei ole koskaan ollut suuria vastoinkäymisiä, suruja ja pelkoja. Koska enhän minä tiedä oikeasti mistään mitään, olen todellakin päässyt helpolla.

Mutta aion silti tästedes luottaa ja uskoa itseeni vähän enemmän. Sillä silloin ne mahdolliset tosi vaikeatkin tilanteet on helpompi ottaa. Jos uskon itseeni, meihin, olen vahvempi ja elämä on kivempaa.

Ensimmäisenä askeleena otan nyt ihan rauhassa henkeä ja mietin esimerkiksi tätä töihinpaluuasiaa sillä tavalla että teen sen mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Kiire ei ole vieläkään mihinkään.

Tämä nyt on vähän sarjassamme ”tajusin elämän 37-vuotiaana” mutta olenkin vähän hitaampi tapaus. Pidätän myös oikeuden unohtaa tämän löytöni viisauden ja sekoilla taas ihan huolella vaikkapa puolen vuoden päästä!

Meidän jääkaapissa on aina valmista kotiruokaa – Feelia alekoodi mukana!

Kaupallinen yhteistyö: Feelia Ruokakauppa

Muistanette, ettemme ole mitään gourmet-kokkeja Insinöörin kanssa ja että lapsiperheen ruokahuolto on meille aikamoinen rasite? No, olen parantunut asiassa kyllä merkittävästi ja on aikoja jolloin hoidan sen jopa hyvin. Sitten on aikoja jolloin mennään koko viikko pinaattiletuilla ja noutoruoilla, eikä jääkaapissa ole kerta kaikkiaan mitään syötävää.

Vakioriitamme Insinöörin kanssa alkaa niistä pinaattiletuista ja päättyy siihen kun Insinööri sanoo ”miksi meillä ei voisi olla kaikki ruoat einestä.”

Valitettavasti en pysty siihen. Mutta, pystyn moneen muuhun! Osaan esimerkiksi nykyään aika lailla tyhjästä tehdä ruokaa. Mutta osaan myös vähän relata ja helpotamme jatkuvaa ruokahuoltoa monin eri keinoin jo ihan säännöllisesti. Mahdollisesti järkevin niistä on Feelia.

Feelian valmiit kotiruoat säilyvät pitkään

Olen nyt kahdesti tilannut jääkaapin alalaatikon täyteen Feelian pusseja. Ne on ihan best! Feelian ruoat ovat vakuumipakattuja, valmiita tai lähes valmiita ruokia joissa on säilyvyyttä kuukausia. Lokerosta löytyy siis milloin tahansa tosi nopeasti valmistuvaa hyvää ja terveellistä kotiruokaa.

Ruoat ovat niin valmiita että suurin osa valmistuu kotona vain lämmittämällä. Joihinkin lisätään vähän nestettä, toiset lämmitetään sellaisenaan, toiset ovat lisukkeita vaikkapa perunoiden kanssa. Pääsääntöisesti pätee kuitenkin sääntö ”Pussi auki ja ruoka on vartissa pöydässä.”

Nykyään ruoka-ajan lähestyessä huomaan että teen lopulta usein kuitenkin itse ruoan, koska pikapastan vääntäminen on on nopeampaa kuin ruoan tilaaminen tai edes pakastepizzan paistaminen. Feelian safkat on kuitenkin kaikista nopeimpia, jos mikroruokia ei lasketa.

Itse asiassa, suurin herkkumme eli Feelian linssikeitto tulee kyllä mikroruokaakin nopeammin: induktioliedellä koko perheen satsi lämpimäksi vs. neljän annoksen mikrottaminen tarkoittaa että Feelia on ekana pöydässä, tai ainakin vähemmällä vaivalla.

Feelian ruoat on hyviä ja maistuu myös lapsille

Se samperin linssikeitto kuulkaa. Sitä kun tarjosin ekaa kertaa, kaikki mumisivat omnom ja semikasvisnirso lapseni Kakkonenkin sanoi spontaanisti että nyt olet kuule onnistunut paremmin kuin ennen, tämä on tosi hyvää tämä keitto!

Olin näin lähellä että olisin jättänyt kertomatta sen olevan jonkun muun tekemää. Mutta se kyllä on tosi hyvää! Kaikki ruoat eivät meillä ole olleet yhtä kovia hittejä, mutta ainakin kylmäsavulohi-, linssi–  ja kookosbataattikeitto ovat jo sellaisia että lapset pyytävät niitä spontaanisti itse ruoaksi.

Uusi hittejä meille varmasti löytyy vielä, sillä Feelian valikoimissa on yli 100 safkaa joita kokeilla.

Kouluikäinen osaa tehdä itselleen ruokaa Feelian avulla

Kun Feelian ruoat eräänä iltana tuotiin meille ja lapset kyseli mitä nämä on, heitin että nämä on sellaisia tosi helppoja ruokia joita te voitte ehkä joskus vaikka itsekin tehdä, ohjeet on aina tässä päällä näettekö.

Tällä viikolla koitti sitten päivä, jolloin isot lapset olivat keskenään kotona iltapäivästä puoli kuuteen. En ollut muistanut ajatella niille mitään välipalaa, ja oletin niiden ehkä mikrottavan taas pinaattilettuja. Olin hieman fiiliksissä kun neljän aikaan sain tämän viestin:

koululaisen tekemät ruoat

Tuore nelosluokkalainen oli täysin oma-aloitteisesti tiskannut kattilan, etsinyt käsiinsä kylmäsavulohikeittopussin ja lämmittänyt sen itselleen sekä veljelleen. Oli vieläpä kuulemma hyvää (illalla tarkensi että sika hyvää ja haluaa lisää).

Miten siistiä! Tämä ratkaisee niin monta iltapäivää tulevaisuudessa kun olemme Insinöörin kanssa aina iltapäivät töissä!

Perheelle viikon illalliset alle 50€

Pidän siitä että Feelia on hyvää, suoraviivaista kotiruokaa ja siksi myös edullista. Parhaimmilllaan saat Feelialta neljälle hengelle mitoitetut illalliset alle viidellä kympillä. Valmiista ruokabokseista esimerkiksi Perheboksissa saat 46€ seitsemän eri illallisen tarpeet neljälle hengelle, ja kokemuksemme mukaan ruokaa riittäisi kyllä melkein viidellekin.

Bokseja on valikoimissa monta ja niitä voi tilata valmiina Feelian viikottain vaihtuvan ruokalistan mukaan tai ihan täysin oman valinnan mukaan, jatkuvana tai kertaostona. Tykkään tästä joustavasta mallista, koska moni muu valmiin aterian konsepti on ollut meille vaikea kasvis- tai maitorajoitusten takia. Tässä saa edullisesti varmasti perheelle sopivat ruoat automaattisesti.

Boksien lisäksi muutenkin usean Feelia-ruoan annoshinta on alle euron tai kaksi, mikä on toisen tekemästä ruoasta minusta edullinen.

Jos ostat yksittäisiä annoksia – mikä sekin on varsin kätevää ja edullista – kannattaa laskea 300g yhden ihmisen annokseksi. Me ollaan valmistettu keitot kahdesta 600g pussista, mutta luulen että kiusaukset ja lasagnet olisi parempi olla isompia 1,5kg pusseja.

Alekoodi: Hanki hyvän päivän varalle yksi Feelian perheboksi!

Meille Feelian suurin arvo on ehkä se, että ruokasuunnitelmia voi vaihtaa lennosta. Näitä ruokia ei ole pakko syödä juuri sillä viikolla kun ajatteli vaan ne odottelee kiltisti siellä lokerossa sitä päivää kun mitään muuta ei ehditä tehdä. Tai haluta tehdä, se linssikeitto huutelee lapsia nytkin tuolla.

Plussaa siitäkin että tämä on kerrankin palvelu, joka on saatavilla ihan missä vain Suomessa! Voit tilata ekan satsin jo valmiiksi odottelemaan alekoodilla joka on VALEÄITI. Sillä saat 5 € pois ensimmäisen ostoksesi hinnasta.

Ilolla toivotan tervetulleeksi tämänkin arjen helpottajan elämäämme pysyvästi!

Ajatuksia töihin paluusta, päivähoidosta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta

Siitä asti kun Kolmonen syntyi minulta on kyselty ”oletko ajatellut milloin palaat töihin?”. Olen vastannut joka kerta samoin: 1. En tiedä ja 2. minähän teen töitä koko ajan.

Nyt kun vauvani onkin 13kk vanha taapero, suostun jo ajatella asiaa vähän analyyttisemmin. Tänään ajattelimme asiaa yhden kokonaisen lenkin ajan Insinöörin kanssa, vielä emme ihan ratkaisuun asti päässeet.

Miten ajattelin palata töihin – vai onko se palaamista ollenkaan?

Olen tehnyt ihan Kolmosen syntymästä saakka töitä. Ensin vain vähän ja lähinnä sunnuntaisin, sitten enemmän ja enemmän. Pääsääntöisesti olen kuitenkin edelleen hoitovapaalla, ja usein on monta viikkoa etten tee mitään töitä.

Töiksi lasken tässä sovitut blogikampanjat ja konsultoinnin. Olen tehnyt pientä viestinnän, markkinoinnin ja strategian konsultointia matkan varrella tuntihommina. Näitä kaikkia töitä voisin lisätä ja ehkä haluankin lisätä.

Sitten on se työ, josta olen vanhempainvapaalla. Sitä ihmiset tarkoittavat kun kysyvät ”milloin palaat töihin” mutta siihen vastaukseni on en tiedä. Tykkään työstäni hirveästi ja minulla on ikävä ihmisiä siellä. Luulen että se tulee olemaan osa palettiani kyllä!

Haaveissa neljän päivän työviikko

En halua palata ”9-17 viidesti viikossa” töihin, siitä olen melko varma. Tai en kyllä ole varma edes siitä haluanko palata palkkatöihin vai jatkaa yrittäjänä. Toisina päivinä haluaisin vain ja ainoastaan palkkatöihin vanhaan työpaikkaani, toisina haluaisin katsoa mihin asti voisin itsekseni ponnistaa.

Jos jatkaisin yrittäjänä, voisin saada kakusta kaikki palat: voisin tehdä vanhan palkkatyöni töitä myös yrittäjänä ja silti tehdä näitä muita hommia. Sen huonona puolena on tietysti tienestin epävarmuus ja jatkuva myyntityö. Hyvänä puolena on vapaus, joka painaa nyt vaakakupissa tosi paljon.

Haaveilen siitä että tuloni riittävät maksimissaan neljän päivän työviikkoon. Tämä on aika lailla selkein toiveeni. En halua juosta tarhalle hiki hatussa joka päivä kello 16 ja huomata istuneeni koko päivän pyllylläni. Haluan löysemmän arjen jossa ehtii urheilla ja nähdä pientä tyyppiä, koska se on pieni vain parin vuoden ajan.

Sitten kun Kolmonen on isompi, saatan hyvinkin haluta tehdä taas paljon ja isosti töitä, mutta nyt vielä pari vuotta tekee vielä mieli himmata ja laittaa työ prioriteettilistalla alemmaksi.

Isien on saatava jäädä kotiin myös

Haluan myös, että Insinöörikin on Kolmosen kanssa kotona. Se on minusta ensiarvoisen tärkeää tasa-arvoisen arjen ja vanhemmuuden kannalta ja on meidän panos yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Haluan että myös miehet jäävät kotiin, niin että ”lapsentekoikäinen” (yök mikä sana) mies on yhtä ”riskialtis” palkattava kuin nainen. Ennen kaikkea: haluan että Insinöörikin pääsee kokemaan aamulenkit ja hiekkakakut, kuulemaan ekana taaperon uudet sanat ja maistattamaan uusia ruokia.

Insinööri oli myös isompien kanssa kotona kun minä palasin töihin, muutaman kuukauden verran. Vaikka aika ei ollut pitkä se riitti jo keikauttamaan päälaelleen ajatuksen siitä että minä tietäisin parhaiten mitä pitää tehdä. Yhtäkkiä tulin töistä kotiin ja olin ihan uunona lasten kanssa: En tiennyt mitä ne haluaa syödä ja miksi Kakkonen hermostui jostain asiasta.

Muistan kuinka Insinööri pyöräytti silmiään kun minä tein jotain urpoa ja kuinka hän oli kireänä lasten kanssa mielestäni ihan pikku asiasta. Kummankin oli hyvä nähdä toinen puoli kolikosta ja teki todella hyvää vaihtaa rooleja hetkeksi.

Silloin ei käynyt myöskään niin että se kotona ollut tekee ensin ”kaiken” kotona, sitten palaa töihin mutta tekee edelleen kaiken kotona. Oli pakko jakaa roolit puoliksi.

Mitä haluan tehdä työkseni seuraavaksi?

En vielä tiedä mitä haluan seuraavaksi tehdä. Se on yksi aika selkeä osa yhtälöä. haluan tutkia mihin kaikkialle osaamiseni venyy ja mitä uutta voisin palettiini ottaa. Vanhempainvapaiden yksi parhaita puolia on minusta niiden tuoma pysähdys ja mietintäaika, mahdollisuus tutkailla mitä haluaa tehdä. Toivoisin kaikkien käyttävän tämän mahdollisuuden!

Haluan tehdä töitä, se on aivan satavarma. Työt määrittävät paljon omasta identiteetistäni ja nautin valtavasti töiden tekemistä, aivojeni käyttämisestä ja töiden tuomista haasteista. Kotona vietyt vuodet ovat ihania ja ainutkertaisia, mutta aika aikaansa kutakin.

Kolmonen menee päivähoitoon ehkä vasta vuoden päästä

Kolmonen voisi mennä päivähoitoon milloin vain, minulla ei ole siihen suuria ajatuksia. Isommat menivät kumpikin suoraan isoon julkiseen päiväkotiin noin puolitoistavuotiaina ja se ainakin meni tosi hyvin.

Haluaisin sen aloittavan päiväkodissa elokuussa 2021, koska tuohon viereen olisi silloin noussut uusi päiväkoti ja uuden syyskauden alussa olisi hyvä aloittaa. Kolmonen olisi silloin kaksi, joka sekin on varmaan hyvä ikä aloittaa. Sitä en vielä tiedä ihan varmaksi kestääkö taloutemme tuohon asti yhden (tai peräti vain puolikkaan, jos olen yrittäjä) ihmisen palkalla.

Tällä hetkellä olemme suunnitelleet alustavasti niin että jossain kohtaa ennen tuota elokuuta Insinööri olisi kotona Kolmosen kanssa – milloin ja kuinka kauan on vielä auki.

Miten mieletön onni että minulla on varaa näitä kaikkia pohtia ja pitää vielä ratkaisut avoinna! Mutta auki ne tosiaan vielä ovat, eikä minulla ole vieläkään vastausta kysymykseen. Tosin nyt vastaus on muuttunut muodosta ”en tiedä, enkä halua vielä edes ajatella asiaa!” muotoon ”en tiedä, onko sulla jotain kiinnostavaa ehdolla?”

Lue myös: 

Auttamisen ilosta – Myynninmurtajat <3

Mun oma tavoite oli kymmenen. Kymmenen maksavaa asiakasta meidän kahden myyntitykin tekemälle ekalle omalle myyntikurssille.

Mutta se tavoite meni sitten ekan päivän aikana rikki ja nyt 1,5kk kurssin aloittamisesta meillä on jo yli 50 asiakasta! Niin siistiä! Siistiä että voimme nostaa niistä hikisistä kesäilloista palkkaa, mutta ennen kaikkea siistiä kun palautetta on alkanut tihkua.

”…myyntiopit ovat herättäneet aivan uusia ajatuksia ja ideoita, nostaneet juttuja mieleen mitä oon ajatellut ehkä väärin ja ehkä liian ujosti, erityisesti hinnoittelu.”

”sanoin juuri kaverille että mitään muuta tämän aihepiirin kurssia et tarvitse”

”monta uutta juttua on mieleen tämän tiimoilta noussut, vaikka monen vuoden myyntikokemus onkin jo takana 👍 Henkilö-/yritysbrändäys on itselle erittäin kiinnostava ja ajankohtainen juttu, joten siitä erityiskiitos! 🤩”

Sanoin jossain kohtaa kurssin työstämistä Insinöörille että mulle on oikeastaan ihan sama saanko tästä yhtään rahaa. Toivon vaan tosi paljon että joku saa tästä apua. Nyt kun näyttää siltä että meidän kotistudioissa vääntämistä sisällöistä on oikeasti hyötyä ihmisille, olen niin, niin, NIIN iloinen.

Siellä me istuttiin nappi pyllyn alla (Satu) ja seistiin niin lyhyen mikkipiuhan päässä että naama täyttää aina koko ruudun (minä) ja kerrottiin melkein kaikki mitä me tuloksellisesta tekemisestä tiedetään.

myynninmurtajat sisältö

Tilattiin alusta, maksujen rajapinta ja nettisivun osoite. Ladattiin 18 videota, niiden tehtävät ja lisämateriaalit alustalle, perustettiin FB-ryhmä, Gmail-tili ja oma Instagram-tilikin – vastoin omia oppejamme (koska ei ehditä siihen oikeasti paneutua, mutta siellä se nyt kuitenkin on).

Pistettiin kurssi myyntiin ja asiakkaita tuli heti! Meidän omissa verkostoissa kyti selvästi patoutunut kysyntä tälle, mutta onneksi asiakkaita on riittänyt alkuhuumankin jälkeen. Pelkästään elokuussa olemme saaneet mainostamatta seitsemän uutta asiakasta. Kahdeksas tuli tätä kirjoittaessa.

Asetimme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi 30 elokuussa, ja yhteensä 100 koko vuonna. Noin vain kymmenkertaistettiin se taovite joka mulla aluksi oli mielessä, mikäs siinä! Saadaanko autettua sataa ihmistä myymään paremmin, kivemmin, kovemmilla hinnoilla? Toivon!

Ole sinä yksi heistä tai vinkkaa kaverille. Kurssi toimii sekä melko vasta-alkajille että jo myyntiä kauemmin tehneille. Yksityisyrittäjille, työntekijöille tai puheterapeuteille – todistetusti.

Kurssin perusversio on myynnissä sisällön määrään (ja tietysti laatuun) nähden mielestäni hyvin edullisesti, 129€, premium-kurssilaisena (179€) saat jo ihan liian halvalla myös henkilökohtaista sparrausta. Tämä todellakin menee muuten firmasi kuluihin ja verovähennyksiin myös työntekijänä!

Ja jos siellä on joku pomo linjoilla joka haluaisi ostaa tämän kerralla koko tiimille, pistä viestiä. Kehitän sinulle hyvän alekoodin ennen kuin ehdit ”myyty” sanoa.

Teimme* elokuun kunniaksi kurssista myös pienen esittelyvideon, jossa on mukana myös maistiainen siitä mikä kurssissa on ehdottomasti parasta. Me itse 😀

Loppuun annan vielä ilmaiseksi sen vinkin, jonka ympärille melkein koko oma osuuteni kurssista kiteytyy: Myynti alkaa sujua kun käännät koko ajatuksesi siihen että sinä et yritä myydä vaan yrität auttaa tulevia asiakkaitasi. Jos yrität auttaa, mietit kaiken asiakkaasi kautta: mitä hän oikeasti tarvitsee? miksi? miten hän olisi sankari omassa duunissaan? miten siihen voisi päästä? Onko minulla jotain mikä voisi auttaa?

Minä haluan ihan aidosti auttaa sinua myymään paremmin.

Veikkaan että tuskanasi on kontaktoinnin vaikeus ja siinä epäonnistumisen pelko; hinnoittelun hankaluus ja tinkaamisen nihkeys; tarjonnan kirkastaminen ja potentiaalisten asiakkaiden löytäminen. Näihin kaikkiin uskon antavani hyviä vinkkejä ja ohjeita videoilla. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Lisäksi Satun osuus auttaa sinua tekemään somesta myyntiäsi tukevan työkalun, eikä se enää tunnu vain paikalta jossa ”pitäisi kai olla enemmän mutta kun en oikein tiedä miten”. 

Ah, haluan kaikki ihmiset tälle kurssille! Tule, tule!

Kurssin voit ostaa täältä.

*Kun sanon teimme, tarkoitan että Satu ja Björgvin tekivät. Kiitos <3