Isojen palkkojen naiset – ja miten sinne pääsee

Sisältövaroitus: Seuraava teksti saattaa aiheuttaa akuuttia palkkakateutta tai inspiraatiota. Sanon myös heti että tässä jutussa puhutaan pääasiassa yksityisen sektorin isoista palkoista. Jutun joka kohdassa voisi todeta ”ei olisi ikinä mahdollista meidän alallamme” ja se on tosi syvältä se. Meillä on iso ongelma kun erittäin tärkeät työt ovat erittäin alipalkattuja, toivon näihin pikaista muutosta <3 

Juliaihminen haastoi minut kertomaan palkkani Instagramissa osana Tilipäivä-ohjelman #palkkahaastetta. Minähän kerroin!

Paljonko saan palkkaa ja mistä töistä?

Palkkani on ollut päivätöissä viime vuosina 6000-7000€ /kk + bonukset, riippuen hieman roolista ja firmasta. Käteen on jäänyt viimeisessä tilinauhassa ennen äitiyslomaa noin 3800€. Päivätyökseni olen yksityisellä sektorilla digitaalisen liiketoiminnan konsulttina ja johtajana, koulutukseltani olen KTM ja ”oikeita töitä” olen tehnyt 13 vuotta (pl n. 2,5v vanhempainvapaita, joiden aikana aloitin yritykseni).

Nyt yrittäjänä maksan itselleni silloin tällöin parin tonnin palkkaa, tämä kyllä muuttuu isosti jos tälle tielle jään, silloin tavoittelisin noin 7500€ palkkaa.

Pelkäsin vastauksia avoimeen vastaukseeni, vaikka olen tästä ennenkin puhunut. Tämä on herkkä aihe ja minulla on ikuisesti sellainen olo että palkkani on hirmu iso ja sitä pitäisi ehkä vähän häpeilläkin. Olen kipeän tietoinen siitä miten paljon pienempää palkkaa saavat tuhannet minun työtäni tärkeämpiä hommia tekevät ihmiset: erilaiset hoitajat, varhaiskasvattajat, opettajat näin alkuun. Ei tunnu kivalta sanoa että minä saan digipöhinästä tuplat tai triplat.

Mutta yllätyin kun sainkin monta vastausta jossa sanottiin että ei se ole muilta pois ja että on tärkeä tuoda esiin myös isopalkkaisia naisia, heitä kun ei kauheasti roolimalleina ole. Sekin on totta!

Missä ovat kaikki isopalkkaiset naiset? Tässä tekstissä ainakin osa!

Rikkaita naisia kyllä mediassa näkyy, mutta sellaisia “tavallisia työssäkäyviä isolla palkalla” vähän vähemmän. Minua alkoi kiinnostaa minun kaltaiseni naiset: nuoret(hkot) työntekijät, jotka saavat reippaasti mediaania (2900€, Tilastokeskus) isompaa palkkaa ns. normitöistä. Eli ei perijättäriä, ei osinkomiljönäärejä tai eläkeikää läheneviä hallitusammattilaisia vaan töitä.

Heitä löytyi, valtavasti! Se antoi minullekin hirveästi uutta puhtia.

Tämän jutun toivonkin nyt näyttävän naisille, erityisesti vasta työuraa aloittaville, mihin kaikkeen on mahdollista mennä. Työllä ja koulutuksella, ei perinnöllä tai suhteilla.

(Olettaen tietysti kuitenkin useita eri etuoikeuksia turvallisesta lapsuudesta vakaaseen elämään jne, kyllä te tiedätte. Kukaan ei ole oikeasti aidosti oman onnensa seppä, ahkeruus ei ole aina tie rahaan eikä varsinkaan onneen eikä palkka mittaa kenenkään arvoa).

Pyysin teiltä inspiroivia tarinoita ja niitähän tuli! Kaikki vastaukset ovat luvalla jaettuja, anonyymejä mutta tosia. Suoraan teiltä. Osaa on muutettu hiukan, ettei henkilöllisyys paljastu.

Isojen palkkojen naiset: näin te vastasitte!

”Olen esimiehenä vakuutusyhtiössä ja bruttopalkkani on 6000€.”

”Olen diplomi-insinööri, pankissa töissä ja tienaan 5800€/kk ja bonarit”

”Työskentelen yrittäjänä ravintoa-alalla sesonkiluontoisesti ja tienaan 5500€ kuussa”

”Toimin ison kansainvälisen elintarvikealan myynninjohdon tehtävissä. Mulle raportoi 5 avainasiakaspäällikköä (eli myyjää jotka myy tosi isoille asiakkaille) ja itsekin saan silloin tällöin osallistua ihan konkreettisesti myyntiin ja esim. sopimusneuvotteluihin. Duuni on tosi paljon ihmisten johtamista (firman sisäiset ihmiset ja asiakkaat) ja ikäänkuin ongelmanratkaisua-koitat keksiä miten asiakkaat voisi sun avulla tehdä enemmän rahaa. Naisia on tosi vähän myynnissä töissä (erityisesti johtotehtävissä) ja se on tosi sääli koska he ovat usein todella hyviä siinä hyvän ihmistenlukemistaidon takia. Koulutus on KTM. Tienaan 8200€/kk ja mahdollisuus bonuksiin jotka ovat 25% vuoden palkasta”

”Olen 27v filosofian maisteri ja käteen jää kuukaudessa verojen jälkeen noin 3100€.”

”Olen 42c kahden pienen lapsen äiti ja Senior Vice President teknologiateollisuudessa, kk-palkka pikkuisen yli 10.000€ plus bonarit, käteen jää n. 4500€ (kallis auto verottaa).”

”Vuosituloni bruttona ovat noin 80.000€. Viittomakielen tulkki, yritykseni toimitusjohtaja, 15 työntekijää. AMK koulutus”

”Saan 9000€/kk markkinointijohtajan IT-alalla mut en oo ikinä kehdannut kertoa palkkaani kellekään”

”Olen 38v puheterapeutti-ammatinharjoittaja. Meistä on pulaa joten asiakkaita riittää ja taksat on kohdillaan. Tienaan kuussa 7-11.000€”

”Takana yksi ura kiinteistönvälittäjänä ja viimeiset vuodet tulot olleet 60-100000€ vuodessa. Lopetin, koska kaipasin muuta ja nyt opetan AMK:ssa 3400€ palkalla”

”Olen töissä pankissa tuotekehitystehtävissä. Mun palkkatulo on noin 80K€ vuodessa. Kukaan muu kuin puolisoni ei tiedä palkkaani”

”Suomesta lähtiessä tienasin konsulttina 5.800€/kk. Nyt muutamaa uraliikettä myöhemmin 30-vuotiaana tienaan 185.000$ vuodessa (toim huom: noin 13.000€ / kk) Jenkeissä.”

”Palkkani on yli 6500€. Välillä koen huijarisyndroomaa. Koen että toki osaamisesta ja vastuusta pitääkin maksaa, mutta välillä koen että työn ja vapaa-ajan suhde ei ole tasapainossa ja onko työ kuitenkaan sen arvoista hyvästä palkasta huolimatta.”

”Tienaan alle kolmikymppisenä konsulttina 6000€/kk, alalla alle 2v. Itsellä on asian kanssa maailman pahin huijarisyndrooma ja tuntuu etten ansaitse sitä lainkaan. Normaali ansiotaso olisi noin 4-4,5k€/kk.”

”Mä nostan itelleni palkkaa 7,5K kuussa suunnilleen. Toki verot vielä maksan siitä. Mut ekan kerran vuositulot lähenteli 100K 26vuotiaana ku olin vauvan kanssa kotona ja olin perustanut mun yrityksen”

”Oon 30 ja saan 5650€/kk. Tiedostan että se on ihan hyvä palkka, aika harva ystäväni tietää mitä tienaan. Jotenkin se nolottaa. Enkä todellakaan ole ammatiltani mikään maailmanparantaja, henkien pelastaja tai aivokirurgi. Olen ekonomi ja teen markkionitia elintarvikebrändille, ilman esimiesvastuuta”

”Tienaan kivasti IT-alan konsulttifirmassa johtotehtävissä (7000€/kk) ja lähipiiristä löytyy useita paremminkin tienaavia naisia samankaltaisissa hommissa.”

”34v, tienaan noin 140k€ vuodessa gastrokirurgina. Vaatii säännöllisesti 50-90h viikossa töissä oloa ja vastaan puheluihin aina. Teen väitöskirjaa viikonloppuisin”

Mahtavaa! Siistiä! You go girl! huutelin päässäni jokaisen vastauksen jälkeen. Niin upeaa ja virkistävää nähdä naisten kertovan isoista palkoistaan, tätä lisää! Vastauksia lukiessani moni asia kirkastui.

Lasikatto onkin myös minun päässäni

Ensinnäkin, tajusin aika pian vastausten jälkeen että minulla on itselläni päässä lasikatto. Olen ilmeisesti henkisesti ajatellut että noin kahdeksan tonnin palkka on kyllä sitten ihan maksimi mitä tulen saamaan, sen yli menevä olisi jo ihan törkeän paljon. Jotenkin vasta nyt tajusin ettei ole, ja että ihan hyvin minunkin palkkani voi nousta vaikka mihin. Eikä se olisi väärin.

Ymmärsin myös että en olekaan mitenkään erityisen hyvätuloinen – hyvätuloinen toki, mutta en mikään överi – ja moni teistä tajusi saman omasta palkastaan. Kun pyysin vähintään 5-6k palkkoja, moni havahtui tajuamaan että se oma kolmosella alkava ei olekaan erityisen suuri palkka. Se jos jokin oikeuttaa tämän tekstin! Jos saan vaikka jotkut näkemään että oma palkka voisi tai pitäisi olla paljon nykyistä korkeampi.

Vastauksia kootessani tajusin myös että syy omaan häpeään ja lasikattoiluun on se, että tienaan enemmän kuin kukaan lapsuudenperheestäni, ohitin varmasti esimerkiksi yrittäjävanhempani jossain kohtaa – tosin en tiedä tarkkoja lukuja! Tuntuisi hassulta tavoitella enempää kuin mitä on jo ”historiallisesti” saavutettu.

Note to self: puhu omien lasten kanssa vielä avoimemmin rahasta ja sen eri merkityksistä.

Enemmän pyytäminen voi tuntua kiittämättömyydeltä

Saan myös niin kiinni tästä vastauksesta, jonka sain inboxiini: ”..mua hävettää että tienaan sen verran ettei ”sais” pyytää lisää koska se olisi kiittämätöntä. Jaoin [johtajana]. bonuksetkin muille, en itselleni enää kun en kehdannut”

Kyllä, oi kyllä! Miten sitä ajatteleekin että raha varmaan loppuu maailmasta kesken jos juuri minä saan lisää? Että sitten ei ainakaan riitä niille jotka enemmän tarvitsee? Mutta ei se mene niin. Se rahaa menee jollekin siinä tehtävässä ja se voi aivan hyvin olla minä.

(Eikä se sieltä yksityiseltä sektorilta kuitenkaan maagisesti kunnalle valu, vaikka siellä sitä enemmän tarvittaisiin.)

Voisi myös alkaa ajatella että omat taidot ja tiedot ovat niin hyvät että niistä voisi hyvin saada vaikka 20k kuussa, koska niillä tuotetaan tuota rahaa isompaa arvoa työnantajalle. Kuten eräs tuttavani totesi että ”[yhteinen tuttumme] tienaa melkein 15k / kuussa eikä se ole mitenkään meitä kahta fiksumpi, ihan tavallinen tyyppi.”. Tuttavani kertoi tuon 15k€ /kk olevan hänen tavoitteensa, joten sovitaan että se on sitten jatkossakin vaikka se minun lasikattoni (huh).

Tämä alla oleva vastaus taas oli ensimmäinen, jonka sain ja mulla meni oikeasti kylmät väreet: miten siistiä!!

”Toimin konsulttina ulkomailla. Autan yrityksiä heidän ongelmissa, yleensä liittyen yrityskauppoihin. Suunnitellaan miltä uusi yhdistetty tai hajoitettu yritys näyttää, mitä kustannushyötyjä ja kuluja siitä tulee ja miten sinne sitten päästään, eli projektisuunnitelma. Nämä ovat usein isoja projekteja ja näistä saa lukea lehdistä toteutuessaan. Näissä tehdään ylimmän johdon kanssa töitä ja tahti on kova. Usein myös nämä vaativat hyväksynnän viranomaisilta. Itse toimin näissä projektinhallinnassa ja vedän tiimejä. Tienaan 19k kuussa bruttona.”

Onko isosta palkasta hyötyä? Mitä on menestys?

En malta olla huomauttamatta kahta asiaa: ensinnäkin raha ei mittaa ihmisen onnellisuutta tai menestystä. Se on vain väline. Menestys on minulle sitä, että oma arki on sen näköistä kuin sen toivoo olevan.

Toinen, mitä melkein jokainen isopalkkainen huomautti on rakkaan verojärjestelmämme luonne. Jos joku vaikkapa saisi kuuden tonnin palkasta hyppäyksen kahdeksaan, ei käteen jäävä osuus lopulta nouse kovin paljon. Tästä on vaikea antaa selkeää laskukaavaa mutta karkeasti voi sanoa että korkeintaan puolet palkan noususta näkyy kädessä. Vastuut kuitenkin lisääntyvät usein suhteessa enemmän.

Moni mainitsikin isopalkkaisen työn huonot puolet: pitkät päivät, jatkuva valmiustila ja suuret vastuut, vaativuus yleisesti. Nämä ovat kyllä mielestäni hyvin monella alalla totta, mutta toki tulee aika varmuudella käsi kädessä ison palkan kanssa.

Miten päästä isopalkkaisiin töihin? Aloita puhumalla.

Sitten tämä viimeinen polttava kysymys, jota moni ilokseni kysyi: kuinka päästä siihen isoon palkkaan kiinni? En osaa tähän antaa kattavaa vastausta – enkä itse sellaiseen koskaan aktiivisesti pyrkinyt –  mutta yksi erittäin hyvä kortti on pyrkiä saamaan ylempi korkeakoulututkinto kaupan tai tekniikan alalta, ja tehdä töitä alusta asti sellaisella mielellä että palkan on noustava.

Tärppialoja ovat koodaaminen, data, digitaalinen talous ja ihmisten johtaminen, erikoistuminen lääketieteessä, apteekkarin duunit, kiinteistöala, lakihommat ja eduskunta.

Yrittäjänä (ja mieluiten yli 10 henkeä työllistävänä yrittäjänä) voi päästä isoihin rahoihin kiinni mutta se tie on todella korkean riskin matka, ja kestää pitkään.

Yleisesti taitojen on oltava kunnossa, suunnitelman selkeä (ja alkuun ainakin mieluiten aika suora, ei montaa urapolkuhaaraa!) ja ihmisten kanssa on tultava toimeen. Ole kiva ja tee työt hyvin ja voi käydä hyvin.

Lopuksi, yksityisellä sektorilla pätee ainakin yksi sääntö palkkaan: sitä et saa mitä et pyydä. Puhu siis ystäviesi ja kollegojesi kanssa avoimesti rahasta, jotta tiedät mitä sinun pitää pyytää. Pyydä sitten reilusti enemmän, jätä neuvotteluvaraa. Perustele vaatimuksesi ja pidä huoli että perustelut ovat vedenpitäviä.

Täten avaan keskustelun pahinta peläten: Mitä unohdin ennakkovaroittaa, mistä saan kakkaa niskaani? Toivottavasti en mistään, puhutaan avoimesti ja puhutaan kunnioittaen kiitos!

ps. Ei leikkirahaa -ryhmä on tärkeällä asialla ja on jo saanut VaKa palkkoja hieman ylös, seuraa ja tue heitä tästä.

Suuri oivallukseni: voin itse vaikuttaa elämääni

Saan itseni usein kiinni ajattelemasta sitten kun.

Useimmiten sitten kun liittyy toiveisiin ja haaveisiin: sitten kun voimme taas matkustaa; sitten kun kiireet helpottaa; sitten kun lapset ovat isompia jne. Mutta nyt elän sitä kaikkea hyvää jota olen odottanut vaikkapa viime vuonna! Sitten kun vauva syntyy, sitten kun vauvavuosi on ohi, sitten kun opimme olemaan viiden hengen perhe.  Yhtäkkiä huomaan sen olevan haikea sitten kun.

Sitten kun arki taas alkaa ja palaan töihin oikeasti. Sitten kun koronan pakottama Insinöörin etätyö päättyy ja vietämme vähemmän aikaa yhdessä.

Sitten kun tämä ihana urheilullinen ja perhekeskeinen elämänvaiheeni päättyy ja muuttuu taas stressiksi ja kiireeksi.

Havahduin ajatukseeni viikonloppuna. Onpa typerä ajatus.

Miksi tämän olisi pakko muuttua? Mikä estää meitä tekemästä valintoja joilla tämä vaihe jatkuu? Ei juuri mikään. Insinööri voi tehdä jatkossakin etänä töitä ja jäädä vaikka halutessamme osittaiselle hoitovapaalle. Minä voin tehdä kaikkia töitäni joustavasti yrittäjänä. Voimme hitto vie vaikka yrittää vielä yhtä lasta jos siltä tuntuu.

Puolellamme on kaikki etuoikeudet: terveys, varallisuus, koti, hyvät työtilanteet, hyvä parisuhde, hyvät turvaverkot. Nyt on aika ottaa näistä kaikki irti ja asetella elämän palaset sellaisiin paikkoihin jotka luovat sitä onnellisuutta, eikä niihin mihin ajattelee että on vain palattava koska niin se menee.

Voisi olla aika myöntää itselleen että elämäni on hyvää. Että olemme nyt tosi onnellisia koska olemme olleet etuoikeutettuja tekemään sellaisia valintoja jotka tekevät meidän arjen hyväksi.

On aika myöntää että voin itsekin vaikuttaa elämäni eikä minun tarvitse odotella kulisseissa ja haaveilla / pelätä mitä näyttämölle seuraavaksi tulee. Ellei tielle osu huonoa tuuria, voin itse rakentaa itselleni hyvän elämän.

Minusta tämä on lohduttava ajatus, jonka varassa voisi rauhassa jäädä katsomaan mitä seuraavaksi haluaa ja keskittyä nauttimaan (tai selviämään, niitäkin aikoja on) siitä hetkestä missä juuri nyt on sen sijaan että pelkää jonkin hallitsemattoman voiman tulevan ja heittävän kaiken pyllylleen.

Jos se tulee, se tulee. En voi sille nyt mitään.

Sitäpaitsi toistaiseksi jos sille näyttämölle onkin joskus aiemmin heitelty kaikkea ikävää masennuksesta tonttiriitoihin, olemme selvinneet. Emme heti sankareina mutta kuitenkin, rakentaneet elämäämme siinäkin tilanteessa. Ehkä on siis aika myös uskoa että vaikka jotain sitten sattuisikin, olemme jo aika hyviä tässä aikuisessa elämässä ja pärjäämme varmasti.

Tämän ääneen sanominen vähän pelottaa. Huomaan ajattelevani että nyt joku tulee ja sanoo että noin on hyvä ajatella kun ei ole koskaan ollut suuria vastoinkäymisiä, suruja ja pelkoja. Koska enhän minä tiedä oikeasti mistään mitään, olen todellakin päässyt helpolla.

Mutta aion silti tästedes luottaa ja uskoa itseeni vähän enemmän. Sillä silloin ne mahdolliset tosi vaikeatkin tilanteet on helpompi ottaa. Jos uskon itseeni, meihin, olen vahvempi ja elämä on kivempaa.

Ensimmäisenä askeleena otan nyt ihan rauhassa henkeä ja mietin esimerkiksi tätä töihinpaluuasiaa sillä tavalla että teen sen mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Kiire ei ole vieläkään mihinkään.

Tämä nyt on vähän sarjassamme ”tajusin elämän 37-vuotiaana” mutta olenkin vähän hitaampi tapaus. Pidätän myös oikeuden unohtaa tämän löytöni viisauden ja sekoilla taas ihan huolella vaikkapa puolen vuoden päästä!

Meidän jääkaapissa on aina valmista kotiruokaa – Feelia alekoodi mukana!

Kaupallinen yhteistyö: Feelia Ruokakauppa

Muistanette, ettemme ole mitään gourmet-kokkeja Insinöörin kanssa ja että lapsiperheen ruokahuolto on meille aikamoinen rasite? No, olen parantunut asiassa kyllä merkittävästi ja on aikoja jolloin hoidan sen jopa hyvin. Sitten on aikoja jolloin mennään koko viikko pinaattiletuilla ja noutoruoilla, eikä jääkaapissa ole kerta kaikkiaan mitään syötävää.

Vakioriitamme Insinöörin kanssa alkaa niistä pinaattiletuista ja päättyy siihen kun Insinööri sanoo ”miksi meillä ei voisi olla kaikki ruoat einestä.”

Valitettavasti en pysty siihen. Mutta, pystyn moneen muuhun! Osaan esimerkiksi nykyään aika lailla tyhjästä tehdä ruokaa. Mutta osaan myös vähän relata ja helpotamme jatkuvaa ruokahuoltoa monin eri keinoin jo ihan säännöllisesti. Mahdollisesti järkevin niistä on Feelia.

Feelian valmiit kotiruoat säilyvät pitkään

Olen nyt kahdesti tilannut jääkaapin alalaatikon täyteen Feelian pusseja. Ne on ihan best! Feelian ruoat ovat vakuumipakattuja, valmiita tai lähes valmiita ruokia joissa on säilyvyyttä kuukausia. Lokerosta löytyy siis milloin tahansa tosi nopeasti valmistuvaa hyvää ja terveellistä kotiruokaa.

Ruoat ovat niin valmiita että suurin osa valmistuu kotona vain lämmittämällä. Joihinkin lisätään vähän nestettä, toiset lämmitetään sellaisenaan, toiset ovat lisukkeita vaikkapa perunoiden kanssa. Pääsääntöisesti pätee kuitenkin sääntö ”Pussi auki ja ruoka on vartissa pöydässä.”

Nykyään ruoka-ajan lähestyessä huomaan että teen lopulta usein kuitenkin itse ruoan, koska pikapastan vääntäminen on on nopeampaa kuin ruoan tilaaminen tai edes pakastepizzan paistaminen. Feelian safkat on kuitenkin kaikista nopeimpia, jos mikroruokia ei lasketa.

Itse asiassa, suurin herkkumme eli Feelian linssikeitto tulee kyllä mikroruokaakin nopeammin: induktioliedellä koko perheen satsi lämpimäksi vs. neljän annoksen mikrottaminen tarkoittaa että Feelia on ekana pöydässä, tai ainakin vähemmällä vaivalla.

Feelian ruoat on hyviä ja maistuu myös lapsille

Se samperin linssikeitto kuulkaa. Sitä kun tarjosin ekaa kertaa, kaikki mumisivat omnom ja semikasvisnirso lapseni Kakkonenkin sanoi spontaanisti että nyt olet kuule onnistunut paremmin kuin ennen, tämä on tosi hyvää tämä keitto!

Olin näin lähellä että olisin jättänyt kertomatta sen olevan jonkun muun tekemää. Mutta se kyllä on tosi hyvää! Kaikki ruoat eivät meillä ole olleet yhtä kovia hittejä, mutta ainakin kylmäsavulohi-, linssi–  ja kookosbataattikeitto ovat jo sellaisia että lapset pyytävät niitä spontaanisti itse ruoaksi.

Uusi hittejä meille varmasti löytyy vielä, sillä Feelian valikoimissa on yli 100 safkaa joita kokeilla.

Kouluikäinen osaa tehdä itselleen ruokaa Feelian avulla

Kun Feelian ruoat eräänä iltana tuotiin meille ja lapset kyseli mitä nämä on, heitin että nämä on sellaisia tosi helppoja ruokia joita te voitte ehkä joskus vaikka itsekin tehdä, ohjeet on aina tässä päällä näettekö.

Tällä viikolla koitti sitten päivä, jolloin isot lapset olivat keskenään kotona iltapäivästä puoli kuuteen. En ollut muistanut ajatella niille mitään välipalaa, ja oletin niiden ehkä mikrottavan taas pinaattilettuja. Olin hieman fiiliksissä kun neljän aikaan sain tämän viestin:

koululaisen tekemät ruoat

Tuore nelosluokkalainen oli täysin oma-aloitteisesti tiskannut kattilan, etsinyt käsiinsä kylmäsavulohikeittopussin ja lämmittänyt sen itselleen sekä veljelleen. Oli vieläpä kuulemma hyvää (illalla tarkensi että sika hyvää ja haluaa lisää).

Miten siistiä! Tämä ratkaisee niin monta iltapäivää tulevaisuudessa kun olemme Insinöörin kanssa aina iltapäivät töissä!

Perheelle viikon illalliset alle 50€

Pidän siitä että Feelia on hyvää, suoraviivaista kotiruokaa ja siksi myös edullista. Parhaimmilllaan saat Feelialta neljälle hengelle mitoitetut illalliset alle viidellä kympillä. Valmiista ruokabokseista esimerkiksi Perheboksissa saat 46€ seitsemän eri illallisen tarpeet neljälle hengelle, ja kokemuksemme mukaan ruokaa riittäisi kyllä melkein viidellekin.

Bokseja on valikoimissa monta ja niitä voi tilata valmiina Feelian viikottain vaihtuvan ruokalistan mukaan tai ihan täysin oman valinnan mukaan, jatkuvana tai kertaostona. Tykkään tästä joustavasta mallista, koska moni muu valmiin aterian konsepti on ollut meille vaikea kasvis- tai maitorajoitusten takia. Tässä saa edullisesti varmasti perheelle sopivat ruoat automaattisesti.

Boksien lisäksi muutenkin usean Feelia-ruoan annoshinta on alle euron tai kaksi, mikä on toisen tekemästä ruoasta minusta edullinen.

Jos ostat yksittäisiä annoksia – mikä sekin on varsin kätevää ja edullista – kannattaa laskea 300g yhden ihmisen annokseksi. Me ollaan valmistettu keitot kahdesta 600g pussista, mutta luulen että kiusaukset ja lasagnet olisi parempi olla isompia 1,5kg pusseja.

Alekoodi: Hanki hyvän päivän varalle yksi Feelian perheboksi!

Meille Feelian suurin arvo on ehkä se, että ruokasuunnitelmia voi vaihtaa lennosta. Näitä ruokia ei ole pakko syödä juuri sillä viikolla kun ajatteli vaan ne odottelee kiltisti siellä lokerossa sitä päivää kun mitään muuta ei ehditä tehdä. Tai haluta tehdä, se linssikeitto huutelee lapsia nytkin tuolla.

Plussaa siitäkin että tämä on kerrankin palvelu, joka on saatavilla ihan missä vain Suomessa! Voit tilata ekan satsin jo valmiiksi odottelemaan alekoodilla joka on VALEÄITI. Sillä saat 5 € pois ensimmäisen ostoksesi hinnasta.

Ilolla toivotan tervetulleeksi tämänkin arjen helpottajan elämäämme pysyvästi!

Ajatuksia töihin paluusta, päivähoidosta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta

Siitä asti kun Kolmonen syntyi minulta on kyselty ”oletko ajatellut milloin palaat töihin?”. Olen vastannut joka kerta samoin: 1. En tiedä ja 2. minähän teen töitä koko ajan.

Nyt kun vauvani onkin 13kk vanha taapero, suostun jo ajatella asiaa vähän analyyttisemmin. Tänään ajattelimme asiaa yhden kokonaisen lenkin ajan Insinöörin kanssa, vielä emme ihan ratkaisuun asti päässeet.

Miten ajattelin palata töihin – vai onko se palaamista ollenkaan?

Olen tehnyt ihan Kolmosen syntymästä saakka töitä. Ensin vain vähän ja lähinnä sunnuntaisin, sitten enemmän ja enemmän. Pääsääntöisesti olen kuitenkin edelleen hoitovapaalla, ja usein on monta viikkoa etten tee mitään töitä.

Töiksi lasken tässä sovitut blogikampanjat ja konsultoinnin. Olen tehnyt pientä viestinnän, markkinoinnin ja strategian konsultointia matkan varrella tuntihommina. Näitä kaikkia töitä voisin lisätä ja ehkä haluankin lisätä.

Sitten on se työ, josta olen vanhempainvapaalla. Sitä ihmiset tarkoittavat kun kysyvät ”milloin palaat töihin” mutta siihen vastaukseni on en tiedä. Tykkään työstäni hirveästi ja minulla on ikävä ihmisiä siellä. Luulen että se tulee olemaan osa palettiani kyllä!

Haaveissa neljän päivän työviikko

En halua palata ”9-17 viidesti viikossa” töihin, siitä olen melko varma. Tai en kyllä ole varma edes siitä haluanko palata palkkatöihin vai jatkaa yrittäjänä. Toisina päivinä haluaisin vain ja ainoastaan palkkatöihin vanhaan työpaikkaani, toisina haluaisin katsoa mihin asti voisin itsekseni ponnistaa.

Jos jatkaisin yrittäjänä, voisin saada kakusta kaikki palat: voisin tehdä vanhan palkkatyöni töitä myös yrittäjänä ja silti tehdä näitä muita hommia. Sen huonona puolena on tietysti tienestin epävarmuus ja jatkuva myyntityö. Hyvänä puolena on vapaus, joka painaa nyt vaakakupissa tosi paljon.

Haaveilen siitä että tuloni riittävät maksimissaan neljän päivän työviikkoon. Tämä on aika lailla selkein toiveeni. En halua juosta tarhalle hiki hatussa joka päivä kello 16 ja huomata istuneeni koko päivän pyllylläni. Haluan löysemmän arjen jossa ehtii urheilla ja nähdä pientä tyyppiä, koska se on pieni vain parin vuoden ajan.

Sitten kun Kolmonen on isompi, saatan hyvinkin haluta tehdä taas paljon ja isosti töitä, mutta nyt vielä pari vuotta tekee vielä mieli himmata ja laittaa työ prioriteettilistalla alemmaksi.

Isien on saatava jäädä kotiin myös

Haluan myös, että Insinöörikin on Kolmosen kanssa kotona. Se on minusta ensiarvoisen tärkeää tasa-arvoisen arjen ja vanhemmuuden kannalta ja on meidän panos yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Haluan että myös miehet jäävät kotiin, niin että ”lapsentekoikäinen” (yök mikä sana) mies on yhtä ”riskialtis” palkattava kuin nainen. Ennen kaikkea: haluan että Insinöörikin pääsee kokemaan aamulenkit ja hiekkakakut, kuulemaan ekana taaperon uudet sanat ja maistattamaan uusia ruokia.

Insinööri oli myös isompien kanssa kotona kun minä palasin töihin, muutaman kuukauden verran. Vaikka aika ei ollut pitkä se riitti jo keikauttamaan päälaelleen ajatuksen siitä että minä tietäisin parhaiten mitä pitää tehdä. Yhtäkkiä tulin töistä kotiin ja olin ihan uunona lasten kanssa: En tiennyt mitä ne haluaa syödä ja miksi Kakkonen hermostui jostain asiasta.

Muistan kuinka Insinööri pyöräytti silmiään kun minä tein jotain urpoa ja kuinka hän oli kireänä lasten kanssa mielestäni ihan pikku asiasta. Kummankin oli hyvä nähdä toinen puoli kolikosta ja teki todella hyvää vaihtaa rooleja hetkeksi.

Silloin ei käynyt myöskään niin että se kotona ollut tekee ensin ”kaiken” kotona, sitten palaa töihin mutta tekee edelleen kaiken kotona. Oli pakko jakaa roolit puoliksi.

Mitä haluan tehdä työkseni seuraavaksi?

En vielä tiedä mitä haluan seuraavaksi tehdä. Se on yksi aika selkeä osa yhtälöä. haluan tutkia mihin kaikkialle osaamiseni venyy ja mitä uutta voisin palettiini ottaa. Vanhempainvapaiden yksi parhaita puolia on minusta niiden tuoma pysähdys ja mietintäaika, mahdollisuus tutkailla mitä haluaa tehdä. Toivoisin kaikkien käyttävän tämän mahdollisuuden!

Haluan tehdä töitä, se on aivan satavarma. Työt määrittävät paljon omasta identiteetistäni ja nautin valtavasti töiden tekemistä, aivojeni käyttämisestä ja töiden tuomista haasteista. Kotona vietyt vuodet ovat ihania ja ainutkertaisia, mutta aika aikaansa kutakin.

Kolmonen menee päivähoitoon ehkä vasta vuoden päästä

Kolmonen voisi mennä päivähoitoon milloin vain, minulla ei ole siihen suuria ajatuksia. Isommat menivät kumpikin suoraan isoon julkiseen päiväkotiin noin puolitoistavuotiaina ja se ainakin meni tosi hyvin.

Haluaisin sen aloittavan päiväkodissa elokuussa 2021, koska tuohon viereen olisi silloin noussut uusi päiväkoti ja uuden syyskauden alussa olisi hyvä aloittaa. Kolmonen olisi silloin kaksi, joka sekin on varmaan hyvä ikä aloittaa. Sitä en vielä tiedä ihan varmaksi kestääkö taloutemme tuohon asti yhden (tai peräti vain puolikkaan, jos olen yrittäjä) ihmisen palkalla.

Tällä hetkellä olemme suunnitelleet alustavasti niin että jossain kohtaa ennen tuota elokuuta Insinööri olisi kotona Kolmosen kanssa – milloin ja kuinka kauan on vielä auki.

Miten mieletön onni että minulla on varaa näitä kaikkia pohtia ja pitää vielä ratkaisut avoinna! Mutta auki ne tosiaan vielä ovat, eikä minulla ole vieläkään vastausta kysymykseen. Tosin nyt vastaus on muuttunut muodosta ”en tiedä, enkä halua vielä edes ajatella asiaa!” muotoon ”en tiedä, onko sulla jotain kiinnostavaa ehdolla?”

Lue myös: 

Auttamisen ilosta – Myynninmurtajat <3

Mun oma tavoite oli kymmenen. Kymmenen maksavaa asiakasta meidän kahden myyntitykin tekemälle ekalle omalle myyntikurssille.

Mutta se tavoite meni sitten ekan päivän aikana rikki ja nyt 1,5kk kurssin aloittamisesta meillä on jo yli 50 asiakasta! Niin siistiä! Siistiä että voimme nostaa niistä hikisistä kesäilloista palkkaa, mutta ennen kaikkea siistiä kun palautetta on alkanut tihkua.

”…myyntiopit ovat herättäneet aivan uusia ajatuksia ja ideoita, nostaneet juttuja mieleen mitä oon ajatellut ehkä väärin ja ehkä liian ujosti, erityisesti hinnoittelu.”

”sanoin juuri kaverille että mitään muuta tämän aihepiirin kurssia et tarvitse”

”monta uutta juttua on mieleen tämän tiimoilta noussut, vaikka monen vuoden myyntikokemus onkin jo takana 👍 Henkilö-/yritysbrändäys on itselle erittäin kiinnostava ja ajankohtainen juttu, joten siitä erityiskiitos! 🤩”

Sanoin jossain kohtaa kurssin työstämistä Insinöörille että mulle on oikeastaan ihan sama saanko tästä yhtään rahaa. Toivon vaan tosi paljon että joku saa tästä apua. Nyt kun näyttää siltä että meidän kotistudioissa vääntämistä sisällöistä on oikeasti hyötyä ihmisille, olen niin, niin, NIIN iloinen.

Siellä me istuttiin nappi pyllyn alla (Satu) ja seistiin niin lyhyen mikkipiuhan päässä että naama täyttää aina koko ruudun (minä) ja kerrottiin melkein kaikki mitä me tuloksellisesta tekemisestä tiedetään.

myynninmurtajat sisältö

Tilattiin alusta, maksujen rajapinta ja nettisivun osoite. Ladattiin 18 videota, niiden tehtävät ja lisämateriaalit alustalle, perustettiin FB-ryhmä, Gmail-tili ja oma Instagram-tilikin – vastoin omia oppejamme (koska ei ehditä siihen oikeasti paneutua, mutta siellä se nyt kuitenkin on).

Pistettiin kurssi myyntiin ja asiakkaita tuli heti! Meidän omissa verkostoissa kyti selvästi patoutunut kysyntä tälle, mutta onneksi asiakkaita on riittänyt alkuhuumankin jälkeen. Pelkästään elokuussa olemme saaneet mainostamatta seitsemän uutta asiakasta. Kahdeksas tuli tätä kirjoittaessa.

Asetimme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi 30 elokuussa, ja yhteensä 100 koko vuonna. Noin vain kymmenkertaistettiin se taovite joka mulla aluksi oli mielessä, mikäs siinä! Saadaanko autettua sataa ihmistä myymään paremmin, kivemmin, kovemmilla hinnoilla? Toivon!

Ole sinä yksi heistä tai vinkkaa kaverille. Kurssi toimii sekä melko vasta-alkajille että jo myyntiä kauemmin tehneille. Yksityisyrittäjille, työntekijöille tai puheterapeuteille – todistetusti.

Kurssin perusversio on myynnissä sisällön määrään (ja tietysti laatuun) nähden mielestäni hyvin edullisesti, 129€, premium-kurssilaisena (179€) saat jo ihan liian halvalla myös henkilökohtaista sparrausta. Tämä todellakin menee muuten firmasi kuluihin ja verovähennyksiin myös työntekijänä!

Ja jos siellä on joku pomo linjoilla joka haluaisi ostaa tämän kerralla koko tiimille, pistä viestiä. Kehitän sinulle hyvän alekoodin ennen kuin ehdit ”myyty” sanoa.

Teimme* elokuun kunniaksi kurssista myös pienen esittelyvideon, jossa on mukana myös maistiainen siitä mikä kurssissa on ehdottomasti parasta. Me itse 😀

Loppuun annan vielä ilmaiseksi sen vinkin, jonka ympärille melkein koko oma osuuteni kurssista kiteytyy: Myynti alkaa sujua kun käännät koko ajatuksesi siihen että sinä et yritä myydä vaan yrität auttaa tulevia asiakkaitasi. Jos yrität auttaa, mietit kaiken asiakkaasi kautta: mitä hän oikeasti tarvitsee? miksi? miten hän olisi sankari omassa duunissaan? miten siihen voisi päästä? Onko minulla jotain mikä voisi auttaa?

Minä haluan ihan aidosti auttaa sinua myymään paremmin.

Veikkaan että tuskanasi on kontaktoinnin vaikeus ja siinä epäonnistumisen pelko; hinnoittelun hankaluus ja tinkaamisen nihkeys; tarjonnan kirkastaminen ja potentiaalisten asiakkaiden löytäminen. Näihin kaikkiin uskon antavani hyviä vinkkejä ja ohjeita videoilla. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Lisäksi Satun osuus auttaa sinua tekemään somesta myyntiäsi tukevan työkalun, eikä se enää tunnu vain paikalta jossa ”pitäisi kai olla enemmän mutta kun en oikein tiedä miten”. 

Ah, haluan kaikki ihmiset tälle kurssille! Tule, tule!

Kurssin voit ostaa täältä.

*Kun sanon teimme, tarkoitan että Satu ja Björgvin tekivät. Kiitos <3

Kurssi, jolla opitaan myymään ja jota rakastin tehdä – Myynninmurtajat on nyt täällä!

Kuusi viikkoa sitten istuin tähän samaan tuoliin sunnuntai-iltana ja avasin skype-yhteyden Islantiin. Pidimme silloin yhdessä Satun kanssa ensimmäisen session kurssista jonka työnimi oli vielä silloin Nollabudjetilla ja joka on nyt valmis kurssikokonaisuus.

Se on valmis! Se on saatavilla! Se on uskomaton! Sen nimi on Myynninmurtajat ja se on kaikin puolin uskomaton, sanon sen vielä!

myynninmurtajat sisältö

Vähintäänkin uskomattomia olemme myös me, jotka noin vain kuudessa viikossa pistettiin idea kässäreiksi, nauhoitettiin videoita, kirjoitettiin lisämateriaaleja ja väännettiin Shopifysta kauppaa auki. Muutaman muun duunin, viiden lapsen ja parin omakotitalon pyörittämisen ohella.

Olen ihan oikeasti super ylpeä meistä ja meidän saavutuksesta! Tämä oli mieletön osoitus siitä miten paljon saa aikaan kun vain tekee: me hoidettiin hommia vuorovedoin liikoja kyselemättä, samaan suuntaan juosten ja turhia hiomatta. Rakastin tätä!

Rakastan myös meidän tekemää kurssia.

Minkälainen on Myynninmurtajat -verkkokurssi?

Myynninmurtajat on sellainen kurssi, jonka olisi toivonut olevan olemassa kun itse lähdin ekaa kertaa soittelemaan kylmää myyntipuhelua vuonna 2007.  Tosin silloin en olisi edes tajunnut että on olemassa asia nimeltä henkilöbrändi, joka tekee siitä soittelemisestakin helpompaa. Onneksi on Satu, joka voi sen nyt opettaa minullekin!

Kurssimme on kaksiosainen videoluentojen sarja: ensimmäisessä Satu kertoo yhdeksässä videossa mikä henkilöbrändi se on ja miksi siitä pitäisi jokaisen kiinnostua – myös työntekijän tai pienyrittäjän. Satun videoissa on aivan jäätävä määrä konkreettisia vinkkejä, lukuja ja nyrkkisääntöjä oman brändin vahvistamiseen ihan käytännön tasolla: Miten Instagramista saa eniten irti; kuinka varmistaa että omat sisällöt tukevat omaa myyntiä; miten valita missä kanavassa ylipäänsä kannattaa olla.

Satun kokonaisuus ei ole mikään ”näin tee feedistäsi kauniin” -setti, vaan ”näin saat enemmän rahaa hyvästä somepresenssistä” -setti. Rakastan!

Verkkokurssi myynnistä – mitä siellä opitaan?

Satu antaa sinulle eväät henkilöbrändiin, jalustaan johon nojataan kun tehdään sitä varsinaista myyntiä, kohdataan asiakkaita. Sitä myyntiä varten on  minun yhdeksän videota, joihin puristin (melkein) kaikki ajatukseni myynnistä. Videoiden käsikirjoitus ja tarina syntyi niin helposti, että tajusin halunneeni tehdä tämän jo kauan: kertoa muillekin että myynti ei ole inhottavaa, vaikeaa tai vain joillekin sopivaa.

Tuntui tosi hyvältä nauhoittaa napakoita videoita, joissa kerroin miten puheluita soitetaan, mistä numeroita löytää helpoiten ja miten tarjous kannattaa rakentaa niin ettei sille oikein voi enää sanoa ei. Kerroin hinnoittelusta (älä polje arvoasi!) tinkaamisesta ja oman myynnin aktiivisuuden seuraamisesta, niin monen konkreettisen esimerkin kautta kuin suinkin keksin.

Kenelle Myynninmurtajat sopii?

Videoissa ja lisämateriaaleissa keroimme kaiken niin kuin sen kertoisi jollekin joka on lähtemässä tähän ihan ekaa kertaa, mutta niin että myös jo vuosia myyntiä tehnyt saisi jotain vinkkejä irti. Niin kuin asiakasreferenssiksi ihanasti lupautunut Sarianna sen sanoi ”Oon ollu myyntineuvottelijana ja sä kerroit 8 minuutissa kaikki mun kompastuskivet ja niiden vastaukset joita mä mietin vuoden”

Nauhoitin teille yhden oikean oman myyntipuhelunkin, ja jaoimme sähköposteja joissa olemme tarjonneet omaa tekemistä – hinnat ja kaikki on siellä kuulkaa! Teimme kaikkemme, jotta saisimme vakuutettua sen eniten myyntiä kammoavan kokeilemaan, tekemään ja onnistumaan.

Huomasin kesken kurssin tekemisen että hitto vie, tämä taitaa olla mulle nyt aika tärkeä asia. Että oikeastaan en edes tarvitse tästä mitään tuloja, haluan vain että joku näkee nämä videot ja hyötyy niistä. Että jokainen joka on väistellyt myyntiä, innostuisi!

Jokainen meistä voi olla hyvä myyjä – uskallat kyllä!

Kurssi on suunnattu kaikille, jotka tarvitsevat myyntiä työssään mutta jos rehellisiä ollaan minulla oli koko ajan mielessäni yksi arkkityyppi, ihminen joita olen kohdannut tosi paljon viime vuosina: Naisoletettu yksinyrittäjä, jolla on törkeän hyvä tuote, osaaminen tai palvelu mutta joka ei oikein kehtaa tarjota sitä riittävän kovaan hintaan.

Jokaiselle heistä yritin antaa sellaiset työkalut käteen että hinnat nousee, kauppaa tulee enemmän ja itsevarmuus karttuu kunnes  ihan pian tajuat että olet itse asiassa tosi hyvä myyjä vaikka et enää edes ajattele myyväsi.

Et luukuta, tyrkytä ja pakota vaan onnistut. Sinä vain olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuuntelet hyvin, palvelet ystävällisesti ja siirrät oman henkilöbrändisi parhaita puolia ja innostusta toiseen ihmiseen. Olen varma että niin tekemällä syntyy tilanteita, jossa yhtäkkiä joku yllättää sinut kysymällä ”kuulostaa tosi hyvältä, mitä tämä maksaisi” – ja kauppa onkin jo melkein sisällä.

No niin meinasi lähteä taas lapasesta tämä, anteeksi. Meinasi alkaa tulla myyntivalmennusta koko rahan edestä! Palataan vielä vähän siihen mitä se kurssi oikeasti on:

Mitä Myynninmurtajat maksaa ja mitä se sisältää:

Kurssi on omaan tahtiin tehtävä 18 videon ja lisätehtävän / lisämateriaalin / muistilistan kokonaisuus, jonka voi tehdä omaan tahtiin. Hintaan kuuluu myös 3 livewebinaaria, jotka pidetään suljetussa Facebook-ryhmässämme, ensimmäinen on kahden viikon päästä 15.7.2020. Jos ostat nyt, ehdit hyvin katsoa osan matskuista ja saada jo jotain mietittävää ennen ekaa webinaaria – tai voit tulla mukaan vaikka 16.7., livevedot voi katsoa FB-ryhmästä kyllä myöhemminkin!

Myynnimurtajat verkkokurssi

Kurssi maksaa 129€ (sis. alv) tai 179€ jos valitset Premium-kurssin: siinä meistä jompikumpi antaa lisäksi puolen tunnin sparrauksen valitsemastasi aiheesta: Voimme yhdessä laittaa IG-profiilisi kuntoon, hioa hissipuhettasi, valmistella tarjoustasi tai parannella hinnastoa – sinä päätät.

Minusta parasta kurssissa on videomme: ne on kepeitä ja persoonallisia mutta täynnä asiaa. Kuin suussa sulava suklaakakku suorastaan: helppo ahmaista, mutta kestää tovin sulatella (lupaan ettei videoissa ole näin huonoja analogioita). Olen itse suuresti loogisen kerronnan ystävä ja tykkään asetella asiat ja ongelmat paloiksi ja fiksuun järjestykseen. Satu on selvästi sama ihminen, joten videomme ovat hyvin helposti seurattavia vaikka ovat aivan tupaten täynnä tärkeää asiaa.

Olen ylpeä siitäkin miten yhdistelemme kurssilla modernia brändinrakennusta ja klassisia myynnin tekniikoita, mutta meidän näköisellä tavalla. Kaksi nuorta (kyllä kyllä) naista puhumassa tuloksellisesta myynnistä on minun silmissäni raikas ja tärkeä avaus markkinalla, jossa myynnistä puhuu useimmiten miehet miehille.

Nyt toivon enemmän kuin mitään että tavoitamme kurssillemme osallistujia, jotta pääsisimme kuulemaan oliko tästä kaikesta jotakin hyötyä. Uskon ja toivon että on (Tätä kirjoittaessani saimme ensimmäisen oikean asiakkaan! NIIIIIIN SIISTIÄ!!!! MYYNTI ON PARASTA).

Ja sitten voit mennä tästä ostamaan kurssin. Uskon että saat kurssin hinnan maksettua takaisin seuraavassa tarjouksessasi.

Muutama kiitos jo nyt, koska mulla on jo sellainen olo kuin olisin juossut maratonin ja tullut ekana maaliin.

  • Satu – best of the best. Seuraavaksi ratkaistaan vaikka ympäristökriisi. Kiitos kun painoit tekniset säädöt kasaan keskellä yötä mitään valittamatta.
  • Björgvin – the editing king. Must have been quite the effort to try and edit our stuff without understanding a word. Best í Heimi – thank you!
  • Eino – Tiukalla tahdilla, ohuella briiffillä toteutettu logomme on I H A N A. Kiitos, olet lahjakas!
  • Julia, Sarianna, Tiina, Hannele, Laura, Maiju – kiitos palautteesta ja supportista <3

Mitä teen työkseni? Arvasitte häkellyttävän hyvin!

Keksin hauskan leikin! Kysyin teiltä Instagramissa, mitä arvelette minun tekevän työkseni. Olen toki monesti siitä puhunut ja kerran kirjoittanut aukikin kaiken mitä teen (listalta on tipahtanut vihdoin yksi pois, jes!) mutta halusin tietää mitä ihmiset luulevat minun tekevän työkseni.

Arvauksissa oli monta niin hyvää, että ajattelin ihan käydä ensin näitä ei-niin-oikeita vastauksia läpi:

Oispa piilarit.

Valekokki – Siis aivan upea vastaus! Todella, tämä olo on itsellänikin! Olen useasti sanonut etten osaa tehdä ruokaa ja nyt alkaa näyttää siltä että osaan sittenkin. Kiitän tästä Hanna G:n apua, kannustusta ja sunnuntaiserviisiä.

Käsimalli – Käteni kiittää häkeltyneenä. Valitettavasti hän on liian (iso, kuiva ja kynnetön) ujo sellaiseen. Jos joku ruumiinosa pitäisi malliksi valita, valitsin pääni. En kasvoja, vaan pään – takaraivon jos tarkkoja ollaan. Olen shokeeraavan usein kuullut että se on kauniin mallinen. En tiedä mitä sanoa siihen.

Opettaja / Varhaiskasvatuksen opettaja – Olisinpa niin kärsivällinen! Rakastan kyllä asioiden opettamista mutta en oikein kestä rutiineja ja toistoa. Enkä meteliä, enkä sekoilua enkä täitä. Kaikki meni.

Laborantti – Koska oletan että tässä tarvitaan tarkkuutta sekä mitoissa, luvuissa että (kauniin) käden liikkeissä, uskon vakaasti että tämä olisi aivan järkyttävä katastrofi kaikille osapuolille.

Sähköasentaja – Katso edellinen. Ellei sähköjä voi asentaa ”vähän tonne jonnekin” ja ”ihan sama, laita se nyt vain kiinni en jaksa enää odottaa” -tyylillä?

Supernainen – Mieluusti! Valitettavasti en ole löytänyt vielä sopivaa viittaa.

Luovan alan (sisustus)suunnittelija – Ja monesti mainittu eri variaatioina! Tämä tuntui hyvältä koska olen itse pitänyt omaa visuaalista otettani melko surkeana. Luovaksi alan vihdoin oppia itseni kutsumaan mutta se suunnittelija osuus on vielä vähän hakusessa. Mulla on hyvä visio mutta en osaa viedä sitä mihinkään tekniseen toteutukseen. Paitsi jos työskentelen ihmisen kanssa joka ymmärtää ohjeitani luokkaa ”sillai kulmikas ja suora, terävä? Sen pitää olla cool. En minä tiedä kuinka iso tai millä väleillä! Mutta toi on väärä!”.

Miten niin rimaseinän rakentaminen aiheutti joskus riitoja.

Konsulentti – haa, tämä olen ollut! Konsulentti on sekä hauska muunnos konsultista (lue lisää alhaalta) että tuote-esittelijästä. Olen maistattanut mm. kivennäisvesiä ja ollut siinä tosi hyvä! Möin aivan sikana! Ja peruutin firman pakun roskiksia päin, ei paha.

Sairaan- tai terveydenhoitaja tai lääkäri (mutta ei Valelääkäri!) – Hoivavietti check mutta en kestä toisten eritteitä, meteliä, toistoja, rutiineja ja yksityiskohtaista tarkkuutta. Voinko olla vaan empaattinen ”voi voi” ihminen jossain?

Liikunnanopettaja – Laittaisin kaikki kävelemään. Aina ja ikuisesti vain kävelemään. Kunnes niiden kunto on niin hyvä ja tylsyys niin kova että haluavat itse tehdä jotain muuta.

Ripsiteknikko  – Tiedättekö miten teen paksut rajaukseni? ”Tohon noin, oho meni vinoon, pistetään päälle lisää, oho meni vinoon, no tasataan tosta vielä, oho tulipa paksu. No, ripsari peittää. No, lasit peittää”. Tervetuloa ripsihuoltoon!

Kun en tiedä varmana, vastaan transponsteri! – Arvostan suuresti Frendit-referenssiä, mutta kuten lähteessäänkin, tämä on väärin.

Tässä oli kyllä hirveän monta hyvää ajatusta! Nyt kun olen hoitovapaalla niin muuta en teekään kuin mieti mahdollisia urakäänteitä ja tästähän sitä saisi polkuja, joita tallata. Lähden tästä taivuttelemaan ripsiä jotka ehkä sijaitsevat naamassa ja joille voin ehkä suositella luovaa väriä sininen.

Sitten se totuuden puoli.

Arvasitte häkellyttävän oikein. Pääosa vastauksista sanoi ”Liikkeenjohdon konsultti”, ”myyntihommissa” tai ”joku johtaja” ja nehän on kaikki juurikin oikeita vastauksia! Ehkä lähimpänä totuutta olisi näiden vastausten yhdistelmä:

Boss ass konsultti?

Asiantuntija of some kind

Joku jakkupukunainen 😀 jotain hirveen fiksua teet tietokoneella.

Joku konsultti tai kovismuija.

Konsultti – työskentelet Start-upien kanssa.

Heille 10 pistettä ja papukaijamerkki! Olen toden totta piinkova bisnesnainen, joku asiantuntija, johtaja, boss ass ja fiksuja asioita tietokoneella tekevä konsultti. Olen myös COO, kuten joku suoraan vastasi.

Mitä Valeäiti tekee työkseen? Ole hyvä googlettaja, tässä vastaus:

Teen työkseni pääasiassa liikkeenjohdon konsultointia, eli isojen yritysten auttamista. Tämän hetkisessä työpaikassa se tarkoittaa start-up-maailman mallien, ihmisten ja yritysten yhdistämistä isojen yritysten tekemiseen. Samassa työpaikassa olen ollut vastuussa ihmisistä, toinen lemppariasiani. Vuodesta 2014 alkaen olen toiminut esimiehenä ja / tai johtajana, tykkään siitä työstä tosi paljon. Äitiyslomalle jäin COO roolista.

Eniten minua kuvaa auttaminen, sillä olen hyvä auttamaan ihmisiä heidän omissa ongelmissaan! Kuuntelen ongelmat, puran ne osiin ja palastelen takaisin paikalleen niin että syntyy selkeä kuva siitä mitä piti tehdä. Tätä on pääasiassa konsultointikin, jolloin toki annettavaan lisätään aina myös minun ja meidän omaa asiantuntemustamme alalta – mikä se sitten onkaan. Omani on digitaaliset palvelut ja liiketoiminta.

Miten oppia myymään? Kurssia tulossa!

Konsultointi on alusta loppuun asiakaspalvelua eli myyntiä. Ensin on myytävä asiakkaalle ajatus siitä että heillä on ongelma, joka on ratkaistavissa, tai mahdollisuus joka on muutettavissa rahaksi. Sitten on myytävä ajatus siitä että meidän yrityksen malli toimii juuri tähän parhaiten, jonka jälkeen myytävä juuri meidän yritys sitä tekemään. Läpi projektin myyn ajatuksia ja etenemisehdotuksia, sekä tietysti seuraavaa projektia. Myyminen onkin minun näkökulmastani lähinnä asiakaspalvelua ja kuuntelemista! Olen korvat höröllä ja kuulostelen mitä asiakas tarvitsee oikeasti. Kun löydän sen ja tiedän miten voin auttaa, homma on jo puoliksi myyty ilman luukuttamista.

Olenkin alkanut rakastaa myyntiä (vaikka totta puhuen saan tehdä sitä kotonakin vähän turhan paljon) ja haluan nyt levittää tätä rakkauden ilosanomaa muillekin! Ollaan tässä viime viikot työstettu Satun kanssa verkkokurssia joka kulkee nimellä Myynninmurtajat. Kurssi auttaa ihmisiä laittamaan myyntihousut jalkaan ja alkaa myymään vaikka se just nyt kuulostaisi inhokkihommalta. Tuutko mukaan heinäkuussa?

Loppun vielä yksi varmuudella oikea vastaus siitä mitä minä teen työkseni:

”Äiti, bloggaaja, teet sataa asiaa yhtäaikaa. Joku pomo / johtaja olet ihan varmasti jossain.”

Damn right olen, kaikkialla.

 

Vinkki koko perheen siivouksen sujumiseen: Kanban

Mehän emme oikeastaan siivoa, ollaan siinä superlaiskoja. Lähinnä siivotaan yksi asia kerrallaan, korjataan aina pahiten likainen paikka. Jännästi isoon taloon muuttaminen ei helpottanut asiaa! Mutta silloin tällöin reipastutaan ja otetaan oikein siivouspäivä, mieluiten niin että lapsetkin on mukana.

Lasten mukaan saaminen on toki hiukan haasteellista, eikä ihan aina onnistu. Siis koskaan. Ykkönen on osoittanut kiitettävää työmoraalia ja pesee vessat hintaan 2€/vessa. Se on sitten eri asia pitäisikö kotitöistä maksaa vai ei (minusta oikeasti ei, mutta olenkin epäonnistunut kasvattajana) ja kuinka paljon, viikkorahatkin on täällä ihan päättämättä ja miettimättä. Kuitenkin, jos joku pesee vessan hyvin (!) tällä hinnalla, hyväksyn diilin.

Kakkonen taas ei tee mitään edes maksusta. Insinöörinkin moti on aika usein niin sanotusti hukassa ja koska minäkin olen lopulta aika laiska ihminen, tekemättä jää. Mutta! Nyt oli ihmeiden viikonloppu. Sen lisäksi että aloite siivoamiseen tuli Insinööriltä, hän myös keksi nerokkaan tavan, jolla lapset osallistui melkein kahden tunnin ajan (melkein) nurisematta: Kanban.

IT-projekteista tuttu ketterän kehittämisen työkalu Kanban on ketterien (softa)tiimien tapa pilkkoa projekti osiin ja seurata sen etenemistä. Yksinkertaistetusti kaikki työtehtävät kirjoitetaan post-it lapuille ja laitetaan sarakkeeseen “to do”. Sitten tiimiläiset alkavat suorittaa kunkin osaamiseen parhaiten sopivia tehtäviä ja siirtävät niitä koskevan lappuset “doing” sarakkeeseen kunnes työtehtävä on valmis ja lappu siirretään “done” sarakkeeseen.

Insinöörin – ja vähän lastenkin – käsissä syntyi 25 lappua, sisältäen pientä ja isompaa siivoustehtävää. Lapuista löytyi nopeita ja helppoja tehtäviä, kuten “sohvatyynyjen nätisti laittaminen”, “WC-papereiden täyttäminen” ja “Tiskikoneen tyhjennys” mutta myös jättimäisiä kuten “imurointi”, joka tässä talossa vie aika kauan (Oikeaoppisesti tämä lappu olisikin pitänyt jakaa vielä vaikkapa kolmeen, jokaiselle kerrokselle oma).

Malli toimi tosi hyvin! Lapset menivät innoissaan “Kanban-taululle” ja valitsivat itselleen sopivia tehtäviä. Lappu kerrallaan homma eteni ja kaikkien oli helppo nähdä kuinka loputtomalta tuntuva tehtävä nimeltä “koko talon siivous” tulikin pala palalta valmiiksi.

Minä ehdin keskittyä vain jättilappuun nimeltä ”tavarat paikalleen” ja sainkin tämän rupeaman aikana paljon muutakin vihdoin paikalleen; Plantui* sisäpuutarhat korotettua, autotallia raivattua jne. Keksimme myös matkan varrella lisää tehtäviä ja talo siisiytyi aika lailla. Kun tiesin että joku hoitaa niitä perushommia, mulle jäi aikaa tehdä muuta.

Pienet saivat valita juuri sellaisia tehtäviä mikä parhaiten sopii, ja minusta tämä tuntui olevan isoin syy normaalia suurempaan motivaatioon. Tehtävät eivät olleet lainkaan pakotettuja vaan heillä oli vapaus ottaa ihan vaikka vaan yksi pieni lappu. Me emme myöskään osallistuneet heidän tehtäviensä ohjaukseen mitenkään. Niinpä myös vastuu tehtävän tekemisestä oli itse itselle annettu.

Tämä johti mm. siihen että Ykkönen opetti Kakkoselle kuinka vessat pestään. Täy-del-lis-tä!

Vasta toisen tunnin lopussa alkoi kuulua epämääräistä kitinää ja “saako jo lopettaa” huutoja. Ensin vain käskin Insinöörin olla hiljaa ja jatkaa imuroimista, mutta lopulta annoin periksi ja tottelin myös omaa huutavaa selkääni ja jätimme muutaman viimeisen lapun “seuraavaan sprinttiin”.

Ovat siinä siis vielä ensi viikolla, kaikki laput tuossa ikkunassa kiinni.

Talo on nyt hetkellisesti puhdas, minulla on vaatteita kaapissa jonkun toisen laittamana (luksus!!!) ja kaikki ovat osallistuneet hommaan lähes vapaaehtoisesti. Voin suositella!

Perhe-elämään pitäisi saada lisää seurustelua!

Kuuntelin podcastia, jossa kerrottiin synnytystarinaa isän näkökulmasta. Isä kertoi ”sitten me käytiin siellä akupunktiossa” ja minä hätkähdin. Oletettavasti yhtälön raskaana oleva nainen kävi siis akupunktiossa ja tuleva isä oli mukana.

Seurana. Muuten vain.

Niin että milloin me ollaan viimeksi Insinöörin kanssa oltu toistemme mukana jossain seurana, muuten vain? Joskus todella sananmukaisesti seurustelimme, olimme toistemme seuranaMiten ihmeessä viime vuosina olisi ollut mahdollista käyttää tunti omaa aikaa toisen akupunktioaikaan?

Aivan pienestä sivulauseesta oivalsin yhtäkkiä taas yhden asian parisuhteesta perhe-elämässä. Siinä missä ennen me olimme ensin ihan joka paikassa yhdessä, nyt emme oikeastaan koskaan sillä samaan aikaan toisen pitää tehdä jotain muuta.

Mene sinä kauppaan, minä hoidan iltapuuhat. Vietkö Kakkosen treeneihin, me jäädään tyttöjen kanssa kotiin. Mä laitan ruoan sillä aikaa kun sä käyt lenkillä. Kumpi hakee tänään?

Romantiikkaa rakennusprojektin keskeltä – hän oli askarrellut tämän eräänä iltana raksajätteistä. Aawwwww.

Jotenkin ihan kreisiä ajatella että oli aikoja, jolloin me elimme kaiken arjen yhdessä. Soitimme toisillemme aina työpäivän päätteeksi ja puhuttiin tunti puhelimessa. Verrattiin mitä ollaan syöty lounaaksi! Tajutonta! Sitten tavattiin ehkä keskustassa, mentiin syömään. Tai nähtiin kotona ja käytiin yhdessä kaupassa.

Läheteltiin toisillemme viestejä pitkin päivää: jaettiin uutisia, huonoja vitsejä ja ohimeneviä ajatuksia. Oli varaa loputtomiin häiritä toista töissä kun siellä töissä pystyi sitten olla vaikka tunnin pidempään tarvittaessa. Ei ollut kiire kotiin vapauttamaan toista taas jonnekin muualle tai ihan vain viettämään tärkeää aikaa lasten kanssa.

Me treenattiin yhdessä, kokattiin yhdessä, katsottiin telkkaria yhdessä ja tehtiin ei-yhtään-mitään-yhdessä. Aikaa oli rajattomasti, nyt sen näen. Voitiin olla yhdessä tehokkaita kodin kunnostajia tai tehdä pitkää päivää töissä, taikka sitten löysäillä sängyssä koko ilta.

Vuosiin sellaiseen ei ole ollut varaa. Vaikka vietämme varmasti enemmän aikaa fyysisesti samassa tilassa kuin koskaan ennen, olemme merkittävästi vähemmän toisemme seurana. On ollut pakko jakaa tiimi kahteen tehokkaasti suorittavaan osaan. Toinen hoitaa lapsia ja toinen edistää arkea. Toinen käy tontilla ja toinen hoitaa pyykit. Läpystä vaihto laattataudissa ja kavereiden näkemistä vastavuoroisesti. Herää sinä tänään, minä sitten huomenna, käy nyt ihmeessä lenkillä kun on aikaa!

Tämä  oli jo melkein muuttumassa hetkellisesti. Muistan sen illan pari vuotta sitten kun löysimme toisemme vuokra-asunnostamme kaksin, lapset kummatkin kavereillaan ja kaikki muu raiteillaan. Ruoat oli syöty ja työt tehty. Törmäsimme toisiimme olohuoneessa ja olo oli outo. Että tuota, öö, mitä tehtäis?*

Aikaa toki on edelleen, mutta paljon vähemmän (ja useimmiten se aika löytyy välistä 22-23 jolloin olen aika lailla aivokuollut jo). Ollaan tilanteessa jossa parisuhde pitää aikatauluttaa kaiken muun ohelle, pitää oikein varata deitti-iltoja. Ne kaikki puuttuvat minuutit ja vartit sullotaan yhteen pötköön mummilan avulla ostettuun muutaman tunnin ikkunaan. Silloin sitten todella tehdään jotakin yhdessä. Ollaan viettämässä oikein laatuaikaa, lastenvahdit ja ravintolat ja kaikki.

Ei me roudata lapsia tunnin päähän mummolaan käydäksemme kahdestaan kaupassa ja ehkä katsoaksemme telkkaria. Ollaksemme vain toistemme seurana. Pitäisi kai, mutta se tuntuu niin…tehottomalta. Ei kai silloin tehdä sellaisia asioita joita voi tehdä lastenkin kanssa?

Nyt kun arjen tunnit on jaettava omaan aikaan, perheaikaan, parisuhdeaikaan ja asioidenhoitoaikaan, ei ole enää ollenkaan sitä seuraksi vain – aikaa. Se syö yllättävän paljon parisuhteen dynamiikalta ja pitää oikeasti pitää silmällä että sitä vanhaa yhteistä, tuun sun seuraksi, aikaa otetaan jotenkin sen kaiken muun keskellä ja sisällä. Että katsotaan toisiamme kun keksimme yhtä aikaa jonkun härskin vitsin, että laitetaan turhia häiritseviä viestejä kesken työpäivän ja että joskus lähdetään ihan huvin vuoksi toisen matkaan kauppaan (vaikkakin sitten 1-3 lapsen kanssa).

Tätä kirjoittaessani kuulen vastalauseen joka sanoo että no miksette tee noin, hengaile iltaisin myös yhdessä? Jotenkin se on minusta vaikeaa. Kotona näen niin paljon hommia joita pitää vaan tehdä. Puhtaat vaatteet on loppu eikä yksikään kattila ole huomiseksi ruoanlaittokunnossa. Tässä mitään hyödytöntä seurustelua tehdä, nyt hoidetaan arki!

Yhden muutoksen olen keksinyt, löytänyt piilotetun miniloman arjestamme. Kakkosen treenien aikana kolmesti viikossa on tunti täysin tyhjää aikaa, jossa voisimme hyvin olla toistemme seurana sen sijaan että vain toinen menee paikalle. Siispä ensi viikolla pakotetaan edes kerran vaikka Ykkönen mukaan ruutunsa kanssa, roudataan Kolmonen hauispainoksi mukaan ja tuhlataan yhdessä se tunti.

Seistään vierekkäin ja jutellaan, tullaan mukaan seuraksi. Treffit siis tulossa maanantaina kello viideltä yläkoulun salissa, odotan jo innolla!

PS: muistatteko tämän jutun jossa kävi ilmi että tätä seurusteluaikaa pitäisi olla 10-15h viikossa puolison kanssa? Edelleen olen kyllä järkyttynyt. Aloitan tunnille.

*retorinen kysymys sillä hetkeä myöhemmin sisään pamahti kahden lapsen sijaan viisi.