26touko 2020

Hyvä syöttötuoli ja parhaat välineet sormiruokailuun

26 touko 2020 7 Vauvavuosi, Vinkit sormiruokailu, syöttötuoli, vauva, vauvan aterimet Permalink

Sisältää kaupallista sisältöä: Suuri osa postauksessa mainituista tuotteista on saatu vuosiyhteistyön aikana Ipanaiselta. Moni tuote ei tällä hetkellä ole siellä enää myynnissä, koska Ipanaisella on menossa moni asia uusiksi! En malta odottaa mitä tapahtuu kun uusi myymälä aukeaa ja uudet tuotteetkin selviää, Ipanaisen tyypeillä on niin paras maku ja kaikki tuotteet aina ihan liian ihania!

Joka ikinen kerta kun Instagramissa vilahtaa eräs lusikka ja eräs ruokalappu, saan kyselyjä. Mikä mikä ja toimiiko? Toimii, aivan hitokseen hyvin joten ajattelin tässä nopeasti listata meidän lempparivälineet (sormi)ruokailuun vauvan kanssa!

Vauvan valmiudet sormiruokailuun tai kiinteiden aloittamiseen

Ensin haluan muistuttaa nämä, koska olen ne jumalattareltani ne niin hyvin nyt oppinut: vauvalla pitää olla valmiudet kunnossa ennen kuin ruokailu voi alkaa, sormiruokaillen tai ei. Näistä ehkä isoin on että vauvan pitää pystyä istumaan ennen kuin mikään ruokailu alkaa. Vauvan on istuttava syödessä tuettuna sylissä tai (lähes) ilman tukea syöttötuolissa.

Muitakin valmiuksia on, katso kaikki läpi! Täällä jumalattareni eli Simppeliä Sormiruokaa Marjutin kokoama tiivis ja kattava Sormiruokailun ABC.

Hyvä syöttötuoli on aluksi riittävän pieni ja muuntautuu vauvan kasvaessa

Saatiin Stokkelta tämä kaikissa kuvissa vilahtava Stokke Steps -tuoli jo kauan ennen kuin Kolmonen oli missään ruokameiningeissä, ja isot pöllivät sen välittömästi käyttöönsä. Siinä on siis todella paljon muunneltavuutta kun toimii myös alakoululaisten tuolina hyvin.

Meillä on aiemmin ollut aina TrippTrapp, jonka ulkonäkö on edelleen minusta tätä tuolia hienompi mutta on tämä auttamatta parempi ominaisuuksiltaan: Selkäosaa saa liikuteltua niin että solakkakin vauva saa hyvän kokoisen tuolin itselleen; tuoliin kiinnitettävä tarjotin on iso ja helppo pestä (lähtee superhelpolla irti!); kaikki osat tulevat helpoksi puhtaiksi ja se muunneltavuus ei vaadi mitään työkaluja vaan tuolia voi koko ajan muunnella; vauvaosa pois tai taaksepäin jne.

Isoin etu on minusta se että vauva on alusta asti saanut tässä tosi hyvän asennon itselleen, tuo istuin on sen verran kompakti ja jalkatuen ylin asento on niin ylhäällä että vauva sai siihen jalkansa melkein heti.

Miinusta: valjaiden käytettävyys ei ole musta ihan priimaa (vaikkakin niissä on se hyvä että saa joko neljällä tai kahdella vyöllä kiinni), ne on vaikea laittaa kiinni kun nälkäinen vauva kurottelee samalla pöydälle. Toisaalta tuskin mitkään valjaat helppoja on.

Sormiruokailijan ruokalapussa kouru on hyvä

Sitten se ruokalappu, jonka bongasin Ipanaisen hyllystä kun olin hakemassa sieltä kaikkea muutakin (maksutta). Se on Everyday Babyn ja se on juuri niin nerokas miltä se näyttää: ihan tavallinen joustava, silikoninen ruokalappu mutta siinä on ylimääräinen vyö joka sitoo lapun vauvan mahan ympäriltä kiinni!

Te kaikki tiedätte sen tunteen kun vauva nappaa ruokalapusta kiinni ja heittää kaikki vedessä pehmentyneet ruoat päälleen. No eipä nappaa enää. Meillä on myös pari essua ja tavallista ruokalappua, mutta tämä on aina päällä. Se on vaan niin kätevä.

Pahimpien ruokasotkujen ennakoinnissa alla saatetaan käyttää sellaista paidan tai essun mallista lappua, mutta silloinkin tämä laitetaan päälle nappaamaan talteen pahimmat palat. Hihallinen essu on kyllä hyvä myös olla koska se torppaa kaikki mehukkaat sotkut pois vaatteilta!

Miinusta: miksi meillä ei ole toista samanlaista ruokalappua?

Paras lautanen vauvalle on sellainen joka ei mene rikki kun lentää lattialle

Ensiksi: Olen pahoillani, mutta kyllä ne vauvat ihan oikeasti jokaisen imukupillisen lautasen jossain kohtaa irti saa. Kaikki. Ainakin meillä nyt 3/3 on osannut repiä kaikenlaisia lautasia kaikenlaisilta pinnoilta.

Ne suuren suosion saaneet Ezpz-ruokailualustat ja lautaset ovat ihan käteviä (ostin juuri kaksi), mutta sinnekin alle saa vauva jossain kohtaa sormen ja tajuaa sen siitä pöydästä / tarjottimelta repiä pois kun se vaihe on päällä (noin 10kk-5v..)

Eniten olemme käyttäneet Ipanaiselta saamaani Liewoodin silikonista lautasta (poistunut valikoimista Ipanaisella), koska se on tosi sopivan kokoinen! Kaksi osiota (+korvat) riittää hyvin siihen että saa 3-4 sormiruokailuasiaa samaan aikaan tarjolle, eikä tila lopu minkään kohdalla kesken. Nämä jos jokin ovat makuasioita, mutta minä tykkään enemmän tästä Liewoodin mallista kuin Ezpz-lautasista jossa tilaa on vähemmän.

Paljon syömme myös suoraan tuolta tuolin omalta tarjottimelta, koska vauva tarvitsee jonkin verran tilaa aluksi kun erilaisia ruokia tarjoillaan ja pieni käsi hapuilee vähän mihin sattuu.

Lautasessa hyviä puolia on sopiva koko (vauvalle ja kaappiin!), astianpesukoneen / mikron kestokyky ja tosiaan se ettei mene rikki kun lattialle lentää. Ja jos Kolmoselta kysytään, Liewoodin lautasta on kivointa syödä.

Ensimmäinen oma lusikka vauvalle on hyvä olla iso!

Sitten aterimet. Ensimmäisten ruokakokeilujen aikaan melko turhat, jos sormiruokailulla mennään; vauva syö kirjaimellisesti käsin ja sormin. Mutta me ainakin olemme menneet sujuvasti monen tekniikan yhdistelmällä, sen jälkeen kun vauvan omat ruokailuvalmiudet alkoi olla tosi hyvät.

Usein syötetään puuro aamuin illoin meidän toimesta vauvalle, ja muut ateriat hän vetelee omin käsin napaan. Matkan varrella vauvalle on alkanut syntyä kiinnostusta lusikkaa kohtaan, joka on alusta asti ollut taas Liewoodin (ja Ipanaiselta saatu, nyt ei enää valikoimissa), eli tämä iso, silikoninen eläinhahmoja sisältävä ihme. (Lusikat näemmä loppu vähän kaikkialta, toivottavasti eivät ole lopettaneet valmistusta?!)

Lusikassa on erityisesti vauvalle todella hyvä ote: siitä saa pullukka käsi kiinni ja siinä on ihania nystyjä jotka aivan selvästi tekevät gutaa ikenissä. Nyt vastikään 10kk täyttänyt vauva alkaa selvästi haluta harjoitella itse syömistä ja juuri tällä lusikalla on siinä myös vähän onnistunut! Hyvä Kolmonen!

Myös minun käteeni tämä on sopinut hyvin, joten näitä lusikoita on käytetty ihan super paljon. Tästä te siis aina kysytte ja nyt vastaan että kyllä, se on hyvä.

Vinkki: sitten kun etsit vauvalle sopivaa haarukkaa, katso tavallisten aterinsarjojen pieni kakkuhaarukka. Toimivat oikein hyvin!

Miinusta: isoimpiin valmiisiin sosepurkkeihin lusikka ei yllä pohjaan asti, muista tämä matkan päällä!

Vauvalle vettä – Nokkamuki, pillipullo vai shottilasi?

Olemme tarjonneet vauvalle vettä aina ruokailun yhteydessä jo jonkin aikaa, mutta vasta viime aikoina sitä on alkanut mennä oikeasti ja myös niin että vauva hörppii ihan oma-aloitteisesti vettä. Ensimmäiset kokeilut eivät millään onnistuneet, eikä tämä meidän kategorisesti kaikesta muusta kuin rinnasta kieltäytyjä ottanut oikein mitään vastaan.

Tämä oli tuskainen kohta, koska mulla oli suuri motivaatio saada vauva juomaan edes jostain muusta kuin minusta, jos vaikka joskus haluan talosta poistua. Tuttipullothan eivät kerta kaikkiaan hänelle käy.

Maailma on täynnä ihmeellisiä taikamukeja, jotka torppaavat veden tulon tai antavat juuri sopivan määrän vauvalle, mutta vain yksi toimi lopulta meillä toiminut loistavasti: se Aventin pillipullo (saa ruokakaupoistakin usein). 9kk kohdalla vauva tajusi yhtäkkiä siitä imaista ja sille tielle jäätiin. Tätä ennen myös (taas kerran) Liewoodin nerokas mukin kansi yhdistettynä Design Lettersin muoviseen mukiin toimi myös vähän, siitä vauva oppi sen että kannattaa ylipäänsä imutella että jotain saa.

Summaten: Vauvan kanssa kannattaa kokeilla vähän joka välinettä: tuttipulloa, nokkamukia, tavallista vesilasia, shottilasia (on pieni ja sopiva vauvalle) ja pillipulloja.

Simppeliä Sormiruokaa auttaa sormiruokien kokkailussa

Vielä vähän jumalattarelleni kehuja, koska tämä Marjut Ollilan Simppeliä Sormiruokaa -kirja on ollut aivan mainio. Siinä on paljon faktaa, ja helppoja ohjeita joiden avulla teen noin kerran kuussa muutaman tunnin keittiösession ja sitten on sormiruokaa pakkasessa taas pitkäksi aikaa.

Miinusta: En keksi. Toivon vain jatko-osaa, jossa tehtäisiin ruokia samalla koko perheelle!

Mietin muuten ensin että onko tämä aivan turja ja höpöhöpömaterialistinen postaus mutta tulin siihen tulokseen että tämä on merkittävä mielenterveyden teko. Vauvaa ruokitaan viisi kertaa päivässä ja astiat vielä usein tiskataan sen jälkeen. Niiden on parempi olla sellaiset että ne aiheuttaa enemmän iloa kuin ketutusta. Mitkä välineet on ollut teidän lemppareita?

Lue myös:

26 touko 2020 7 Vauvavuosi, Vinkit sormiruokailu, syöttötuoli, vauva, vauvan aterimet Permalink

21touko 2020

Vauva 10kk: Se seisoo ilman tukea ja sanoo äiti! Jee!

21 touko 2020 5 Elämää, Vauvavuosi vauva, vauva 10kk, vauva sanoo äiti, vauvan kehitys Permalink

Vihdoinkin vauva sanoi ÄITI!

Juuri kun sanoin ystävälle aamulla, että tämä Kolmonen on meidän lapsista fyysisesti ehdottomasti näppärin mutta että kun ei se vieläkään sano äiti vaikka muut olivat jo tässä kohtaa sanoneet. Niin hän sitten sen otti sydämeensä. Istui myöhemmin isänsä sylissä ja näytti missä isin nenä on. Sanoi sitten “äiti” ja kääntyi ympäri näyttääkseen missä äidin nenä on.

Ei tosin päässyt näyttämään koska rutistin niin onnellisena sitä! Tiedän kuulevani ton sanan muutaman kuukauden päästä ihan riittävän monta kertaa, mutta kyllä se hitto vie hyvältä tuntuu. Äiti. (Onneksi ei sanonut nainen. IG-seuraajat tietää)

Sanat on muutenkin kyllä sieltä selvästi tulossa, sujuvasti hän matkii äänteitä ja se kuulostaa välillä ihan oikealta. Kun etsimme kylvyssä yhdessä hänen ankkaansa ja se vihdoin löytyy, Kolmonen vie lelun suuhun sanomalla samalla tomerasti NKKA, aivan selvästi. En vielä ekaksi sanaksi laske mutta näitä riittää! Nenä, hei, ei, ankka, veljen ja siskon nimet sekä äiti ja isi on selvästi jo tuloillaan olleita.

Tuo tämän päivän “äiti” vain oli sen verran selkeä että luulin sen olevan Kakkosen sanomaa. Joten rakas päiväkirja, merkitsemme 10kk kohdalle että vauva sanoi äiti.

Vauvan uudet taidot 10kk iässä

Tässä on saanut taas pitää jatkuvasti kirjaa siitä mitä kaikkea vauva jo osaa, kun hän tuntuu joka päivä oppivan jotain uutta. Seisominen ilman tukea ilmestyi yhtäkkiä 9,5kk kohdalla kuvaan ja sen jälkeen hän on seistä töröttänyt lähes jatkuvasti. Kolmonen seisoo, kyykkää, nousee seisomaan lähes ilman tukea ja kävelee sujuvasti tuen kanssa, yhden tai kahden käden varassa ja tätä kaikkea sekä sisällä että ulkona.

Erinomaisen hauskaa että hän kävelee käyttäen tukena samoja nukenvaunuja kuin veljensä kahdeksan vuotta sitten.

Musta tuntuu että hänellä olisi jopa kaikki kävelemisen taidot jo, mutta ettei se tajua vain sitä vielä kokeilla. Kerran kun otin kummastakin pikkurillistä kiinni, se käveli kamalaa vauhtia kymmenisen askelta niin kuin olisi aina kävellyt. Mutta pääsääntöisesti hän aina palautuu takaisin kyykkyyn ja konttaamaan jos joku yrittää houkutella kävelyyn.

Joskus on niitäkin hetkiä ettei edes seistä jaksaisi ja silloin voi toki vaan olla seisomatta, kuten alla oleva kuva osoittaa:

Kiire ei kävelemään todellakaan ole, mutta onhan tätä niin siistiä seurata kun toisen aivot raksuttaa ja tajuaa uusia juttuja! Hirveästi tekee mieli aina nähdä seuraava juttu!

Vauvan jättimäinen eroahdistus

Niitä seuraavia taitoja toki riittää: milloin se oppii juomaan pillipullosta (joskus 9kk iässä), laittamaan lusikallisen ruokaa itse suuhun (tänään), lapioimaan hiekkaa (eilen), tekemään kynällä jälkeä paperiin, leikkimään itse kukkuu-leikkiä tai metsästämään paidan alta tissin mutusteltavaksi – joka päivä jokin uusi asia tapahtuu, joten ei kai se ihme ole että äidin pitää olla jatkuvasti käden mitan päässä.

Niin me vietämmekin kaikki päivämme, lähekkäin. Heräämisestä nukkumaan menoon asti meidän olisi hänen mielestään oltava joko syömässä tai (mieluiten sekä että) sylikkäin. Tissillä, halaamassa, rutistamassa tai minua puremassa – samapa tuo kunhan nainen on niin lähellä että ihosta saa kiinni. Kaikki on hyvin jos en yritä nukuttaa häntä tai siirtyä toiseen huoneeseen. Treenin jälkeisessä suihkussa käyn tällä hetkellä noin 23 sekunnin ajan, josta viimeiset 17 estän jalalla vauvaa joka on jo tulossa kyhäämäni kylpyammebarrikaadin yli ja ohi äidin luo.

Jotenkin jaksan tätä aika ok vaikka välillä selkää kolottaa jatkuva syliin nostelu. Tiedän että tämä on kohta ohi ja silloin muistelen kaiholla hetkiä jolloin vauva jaksoi vielä olla sylissä. Ja jos ei muuta, toistelen taas itselleni äitiyden syvintä mantraa “tämä on vain vaihe”.

Vauvan univelka näkyy herätessä fiiliksessä ja silmien alla

Kolmonen on edelleen todella helppo ja iloinen vauva, vaikka ei nuku tarpeeksi. Kun päiväunet jäävät joka päivä vähän naftiksi, unilvelkaa kertyy. Välillä sillä on silmänaluset ihan äitinsä tapaan tummina ja kaikilta uniltaan hän herää itkien. Pidän näitä merkkeinä siitä että unta ei tule kokonaisuutena tarpeeksi.

Kolmonen on kuitenkin perusluonteeltaan iloinen, joustava ja rauhallinen vauva, joka ei pienestä hötkyile eikä turhia kikattele. Jos sattuu – niin kuin joka päivä nyt vähän sattuu – sitä itketään hetki. Jos häntä nauratetaan, sitten nauretaan noin kaksi kikakikahöhöttelyä ja sitten on ase hetkeksi tyhjä.

Vauvan maitoallergia helpottaa

Tuo uniasia on ainoa, mitä toivoisin saavan kuntoon koska harmittaa vauvan puolesta ettei unta kerry riittävästi. Muuten kaikki arjen asiat helpottavat tässä jatkuvasti, myös maitoallergia! Sitähän ei koskaan ehditty diagnosoidakaan (Allergiasairaalassa vielä hommat kesken) mutta tällä hetkellä näyttää siltä että Kolmonen kestää maitoa sisältäviä ruokia jonkun verran mutta ei suoraa maitoa (korviketta).

Tosin, viime aikoina massiivinen röyhtäily on hänellä kovasti lisääntynyt ja olen miettinyt voisiko se kohtua tuosta maidon pienestä palaamisesta ruokavalioon? Onko kokemuksia? Muuten ruoka-asiat etenevät normaalisti: Vauva syö noin 4-5 kertaa päivässä kiinteitä hyvällä ruokahalulla, imetyskerrat ovat vähentyneet noin viiteen vuorokaudessa, joskus vähemmänkin. Kolmonen taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla meidän pisimpään imetetty vauva, ja alun kankeuden jälkeen sujumaan lähteneestä imetyksestä olen ihan tosi iloinen!

Hän on myös tervein vauva: vielä yhtäkään oikeaa flunssaa hän ei ole sairastanut. IHANAA.

Vauva 10kk iässä

Vaatekoko 74-80, pituudesta ja painosta ei tietoa; ehkä noin 8kg ja 74 senttiä.
Ymmärtää puhetta hyvin. Osaa osoittaa nenän. Pudistaa päätä kun sanoo ei.
Sanoi ainakin kerran “äiti”!
Seisoo tukevasti ilman tukea ja kyykkää ylös alas, kävelee kävelykärryn kanssa. Melkein nousee täysin ilman tukea seisomaan.
Maitoallergia menossa lievemmäksi
Viides hammas ilmestyi vihdoin eteen
Tukkaa on!
On aivan riiviö! Tiputtaa asioita tahallaan, kiipeää, karkaa ovesta ulos aina mahdollisuuden tullen ja yrittää sukeltaa kaikkiin vaarallisiin paikkoihin.
On todella, todella suuren eroahdistuksen vallassa.
Nukkuu edelleen hyvin yöllä ja huonosti päivällä.
Söisi 8kk tauon jälkeen taas tuttia. Löytää välillä sen laatikosta ja imuttelee menemään. En anna sitä enää tässä vaiheessa.

En aio edes sanoa ääneen miten kamalaa on että kahden kuukauden päästä hän ei muka ole enää vauva laisinkaan. En suostu vielä sitä uskomaan. Tämä on niin taianomainen vaihe: vauva näyttää kaikin puolin vauvalta mutta alkaa osata yhä enemmän lapsen taitoja ja osaan jo kuvitella minkälainen hän on vuoden, kahden tai kolmen ikäisenä.

Samalla yritän epätoivoisesti muistaa miltä hän näytti viikon ikäisenä. Mutta eihän tätä enää samaksi vauvaksi tunnista:

PS: Mainitaan vielä että Korona jatkuu edelleen. Suomi on edelleen suljettuna, mutta 1.-9. luokkalaiset lapset palasivat kahden kk tauon jälkeen vielä pariksi viikoksi kouluun.

Lue myös:

21 touko 2020 5 Elämää, Vauvavuosi vauva, vauva 10kk, vauva sanoo äiti, vauvan kehitys Permalink

20touko 2020

Uutisia: Onni-puuro on meidän perheen lemppari ja nyt myös rakas yhteistyökumppani!

20 touko 2020 22 Vauvavuosi, Vinkit, Yhteistyöt kiinteät ruoat, ruokahuolto, vauva, vauvan ruokinta Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Valio

Iloisia uutisia! Olen sopinut pitkäaikaisesta yhteistyöstä Valion Onni®-puurojen kanssa! Tämä on ihan sairaan siistiä koska tuotteet olivat jo entuudestaan meille tuttuja ja erittäin, erittäin mieluisia. On aina ihanaa kun löytyy kumppani, joka on jo valmiiksi meidän elämässä vahvasti läsnä!

onni puuro kokemuksia

Olette varmaan jo nähneetkin puurojen vilahtavan Instagramissa, koska niitä syödään meillä aivan tosi paljon. Kolmonen rrrrrakastaa sitä lilaa vadelmamustikkapuuroa, se söisi ehkä pelkästään sitä jos saisi päättää (ei saa). En ollut aikaisempia vauvojen osalta tajunnut koko puuroja käyttää, koska he olivat kumpikin maitoproteiinille vauvana allergisia. Serkun mukana tuli meille aina hoitoon jätettäessä vihreä Onni-puuro ja ihmettelin aina sitä kuinka kätevää ruokaa se on.

Maidottomalle vauvalle löytyy kaksi makua Onni-puuroista

Meidän rakkaus näihin puuroihin alkoi kun löysin Kolmosen kiinteiden aloittamisen yhteydessä ruokakaupasta tuon lilan maidottoman version (ja nyt opin että myös punainen viljaisa puolukka on maidoton!). Tuolloin puolen vuoden ikäinen Kolmonen reagoi vielä herkästi maitoon joten se maidottomuus oli tärkeää ja toisaalta iloinen yllätys.

onni puuro maidoton

Vadelmaa ja mustikkaa sisältävä Onni-puuro jäi kaappiimme ja hoitolaukkuun heti aivan vakituisesti, koska se oli sellainen varma ruoka jota vauva ainakin suostui syömään jos ruoka oli muuten jäämässä siltä päivältä vähän ohueksi. Tai jos äiti vähän sössi aikataulut ja tuli jotenkin kiire iltapuurolle, jännä.

Viimeksi mulla oli Onni-puuroa mukanani kun kävimme allergiasairaalassa maitoallergiatesteissä Kolmosen kanssa: Syötin kiireisen aikataulun keskellä puurot ulkona leikkipuistossa suoraan purkista lusikalla. Siinä tilanteessa en olisi oikein muuhun kiinteään ruokaan pystynytkään.

Niissä sen päivän testeissä saatiinkin lääkäriltä lupa kotona tehtäville maitoaltistuksille, joten nyt olemme jo siirtyneet muihin väreihin ja voin ilokseni kertoa ettei oireita ole tullut!

Onni-puuron maito sopii myös alle 10kk vauvalle

Maidosta puheenollen, mulle tuli itselleni yllätyksenä se että Onni-puurojen maito on käsitelty niin että se sopii myös alle 10-kuiselle vauvalle, asia josta moni on kysynyt minulta Instagramissa. Tiedoksi siis kaikille suora lainaus Valion omilta sivuilta, esimerkkinä vadelma-kaurapuuro:

”Valio Onni® vadelma-kaurapuuro on maitopohjainen puuro, jonka maitopohja vastaa proteiinikoostumukseltaan 5 kk ikäisen ravitsemuksellisia tarpeita. ”

onni puuro maidoton

Osa tuotteista on vasta yli vuosikkaille suunnattu, mutta Onni-puuroja löytyy siis tosiaan jo 5kk iästä alkaen. Täältä löydät kaikki tuotteet. Meidän ehdoton suosikki on tuo lila vadelmamustikka, sekä vihreä omena. Ja kun sanon me, tarkoitan tosiaan me. Näitä syö tarvittaessa ihan aikuinenkin ja koululaiset välipalaksi, kuten eräs IG-seuraajani heti spontaanisti kertoi (kommentti julkaistu luvalla):

”Vitsi nuo Onni-puurot on käteviä! Nimimerkillä äiti nappasi joskus töihin evääksi lapsen puuropurkin 🤷‍♂️😅😂”

Kokemuksia Onni-puurosta tulossa vielä paljon lisää

Tulette kuulemaan vielä paljon näistä puuroista, mulla on paljon kaikkea kivaa suunniteltuna!

Olen tosi innoissani tämän yhteistyön starttaamisesta kun tähän on niin suuri intohimo ihan itselläkin, hah! Onni-puurot on vaan niin hyviä: Ruokaisia, maistuvia, helppo tarjoilla ja kantaa mukana. Nuo kierrätettävät tötsät säilyvät pitkään huoneenlämmössä ja niistä puuroa voi myös tarjota vauvalle ihan sellaisenaan, huoneenlämpöisenä. Puuroja voi myös reissussa annostella lusikalle suoraan purkista, se on siihen riittävän tömäkkää.

Toisaalta puuro on niin mukavan sileää että pienikin vauva osaa näitä suussaan käsitellä ja vähän isompana voi sitten itse harjoitella syömään tätä lusikan kanssa!

Testasin tätä toissapäivänä, en testaa heti uudestaan. RIP kaunis vaalea mekko.

Onko teillä jotain kysyttävää näistä puuroista? Nyt saa tykittää, ehdin selvittää kaiken!

20 touko 2020 22 Vauvavuosi, Vinkit, Yhteistyöt kiinteät ruoat, ruokahuolto, vauva, vauvan ruokinta Permalink

14touko 2020

Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

14 touko 2020 51 Vauvavuosi, Vinkit uni, unikouluohjeet, vali vali, vauvajutut, Vinkit Permalink

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
Palataan kolmen minuutin päästä.
Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?

14 touko 2020 51 Vauvavuosi, Vinkit uni, unikouluohjeet, vali vali, vauvajutut, Vinkit Permalink

03touko 2020

Vauvan vaatekaappi esittelyssä (koossa 74) – lempparivaatteet ja mitkä jää käyttämättä

03 touko 2020 13 Vauvavuosi, Vinkit kolmonen, vauvan vaatekaappi, vauvan vaatteet Permalink

Halusin tietää minkälaisesta setistä Kolmosen vaatekaappi juuri nyt muodostuu, joten otin kaikki vaatteet alusvaatteita ja yöpukuja lukuunottamatta esille ja laskin ne! Eniten kiinnosti kuinka paljon uusia vaatteita tuli, sillä siirryimme vastikään virallisesti kokoon 74, ja tämä koko oli eka jossa ajattelin että hitot, minä menen ja ostan nyt kaiken mitä tarvitsee uutena.

Ennen kuin paljastan paljonko vaatteita nyt on, otetaan pieni katsaus tapaamme (okei, tapaani. Tämä on minun juttuni) hankkia lastenvaatteita!

Adidaksen mekko ostettu uutena, housut Lindex myös uusina

Mitä vaatteita vauva tarvitsee?

Multa on joskus pyydetty listausta siitä, mitä vaatteita vauva tarvitsee. Mutta ei sellaista ole, lista on vauvan pukijoista riippuvainen! Jonkun muun listalla olisi paljon sukkahousuja, lyhythihaisia bodeja, lappuhaalareita tai mekkoja, meidän listalla on pitkähihaiset bodyt ja housut eikä hirveästi muuta.

Pienenkin vauvan voi hyvin pukea vaikka kuinka hienoihin vaatteisiin, mutta me ollaan niin laiskoja että puetaan mieluiten verkkarihenkistä kamaa vauvalle. Parhaat vaatteet on minusta joustavia eli helppo pukea vaikka tyyppi rimpuilee, ja liikkuvat kivasti liikkuvan vauvan mukana. Viimeistään koossa 68 alkaen suunnilleen on myös hyvä huomioida että lapsi alkaa usein syödä kiinteitä eli värikästä sotkua tulee näkyville paikoille, myös sellaista mitä pitää tahrakäsitellä tai pestä kovissa lämpötiloissa.

Lindexin neule ostettu käytettynä, housut ja body uutena Lindex

Kaikki uutena Lindex, sukat käytetyt PoPin ja Kakkosen yöppäri saatu Popilta

Käytettynä ostettu Metsola, uutena ostettu Lindex

Käytettynä ostettu Papun mekko, uutena ostettu Lindexin neule (jo toinen samaa neuletta, koska tämä näemmä kutistuu pesussa koon verran)

Vauvan perusvaatteet ketjuista, päälle merkkiä käytettynä

Vaatekaapin perusta rakentuu meillä peruskamasta: kuosittomista bodyista ja housuista joita voi yhdistää mihin vaan. Ostan usein ensin läjän hyväksi havaittuja (ribbi)bodyja ja housuja Lindexiltä ja niiden kaveriksi muutaman merkkivaatteen. Sitten hommaan aina tilaisuuden tullessa ”just sen mitä tarvitsen ja onpa ihana” – käytettynä kaverilta.

Mieluiten ostaisin kaiken ensisijaisesti käytettynä tai suomalaisilta pienyrittäjiltä. Jälkimmäiseen lompakko ei anna periksi ja ensimmäiseen aika ei riitä. Teen parhaani mutta joukkoon tulee väistämättä myös ketjuja. Ketjuista suosin Lindexiä ja KappAhlin Newbieta, perusvaatteet ovat Hennesilläkin ok laatua. Sen sijaan jokaisen ketjun kuosillisiin vaatteisiin on saanut aina välillä pettyä ja materiaalien kanssa pitää olla tosi tarkkana (hypistely kunniaan!)

Tällä kertaa löysin kaiken ostosmaniani jälkeen yhdestä seuraavan koon laatikosta vielä muutaman jo pieneksi menneen tai juuri nyt sopivan jutun. Luonnollisesti lopputulos on se että tässä koossa 74 on nyt liikaa vaatteita. Ainakin yksi neulepaita, mekko, paita ja pari bodya olivat tarpeettomia ostaa.

vauvan vaatekaappi esittely

Kaikki ostettu uutena: LIndexin body ja Papun housut

Lindexin ribbiä, ostettu uutena

Lahjavaatteet saa laittaa kiertoon

Ilouutinen: Tähän kokoon nyt metsästämäni vaatteet sopivat jossain määrin toinen toisiinsa! Yleensä joka lapsen vaatekaapissa on pulmavaatteita: lahjaksi saatuja (ei aina ihan omaan makuun olevia vaatteita), vähän vaikeita pukea -vaatteita ja nämä vaan ei sovi minkään muun kanssa -vaatteita. Erityisesti vaatelahjat ovat usein vähän kinkkisiä, kun haluaisi käyttää kivalla ajatuksella hankittuja vaatteita mutta ei kuitenkaan ihan löydä oikeita hetkiä tai kokonaisuuksia. Tämä positiivinen ongelma loppuu yleensä noin koon 68 jälkeen kun vaatelahjoja ei tule enää pyytämättä ja yllättäen.

Vinkkejä siis lahjan antajalle: kokonaisuus on aina kiva jos mahdollista niin tulee varmemmin käyttöön kun yksittäinen body / housut! Parasta tietysti on jos tiedät mitä lahjan saaja tykkää vauvalleen pukea.

Itse haluaisin ennen Elsa-vaihetta* päästä tilanteeseen jossa lapsella on vain vähän vaatteita, mutta ne ovat kaikki sellaisia joita tykkään sille pukea. Siksi olen ottanut vihdoin sen asenteen että laitan ihan hyvällä omallatunnolla kierrätykseen vaatteita, jotka eivät vain tule meillä käyttöön. Ajattelen että mieluummin vaatteet meiltä iskemättöminä eteenpäpin ja kotiin jää vähemmän vaatekertoja reippaalla käytöllä.

Haluaisin siis kai lapselleni kapselivaatekaapin, lol. Se lienee haave vain, mutta tässä ollaan jo aika hyvässä vauhdissa!

vauvan vaatekaappi esittely

Käytettynä ostettu Metsolan body (tämä oli jo edellisessä koossa, sekin käytettynä ostettuna), Papun uudet leggarit

Uutena ostettu Lindexin setti

Käytetyimmät vaatteet vauvan kaapista

Käytämme vauvoilla pääsääntöisesti helposti puettavia, käytännöllisiä vaatteita. Niin söpöjä kuin rusetit ja mekot ovatkin, meistä (ja nyt todellakin tarkoitan me, en vain minä) ei vain ole niiden käyttäjäksi.

Meidän vauvojen vaatekaappi koostuu siis yleensä lähes täysin housut + body yhdistelmästä, nyt sentään joukossa on jo muutama paita ja jumpsuit. On niitä mekkoja ja hameitakin mutta hirveän harvoin muistetaan niitä käyttää.

Yhteensä kasassa on (käytetyimmät ensin):

15 bodya; 7 kuosilla, 8 ilman (pari olikin jo pieniä näistä)
9 housut; 4 kuosilla, 5 ilman (kahdet vielä vähän isot)
3 pitkähihaista t-paitaa
7 lämmintä neuletta / collaria (mitäää näitä on ihan liikaa! Hulluus iskenyt!)
3 puuvillahaalaria (yksi melkein jo pieni, yksi vielä vähän iso)
4 mekkoa (kaksi näistä liian pieniä)
2 hametta

Näistä säännöllisessä käytössä on ne bodyt ja housut. Moni vannoo haalareiden nimiin, mutta jostain ihmeen syystä nekin ovat mielestäni vaivalloisemmat kuin body + housut.

Bodyt ja housut (ja yksi collegepaita, joka unohtui toisesta kasasta). Noin puolet uutena ostettuja.

Neuleet, collari ja haalarit – vain muutama uutena ostettu

Mekot ja hameet, jokainen ostettu käytettynä

Käytettynä ostettu Metsolan paita, uutena ostetut Papun leggarit ja alla Newbien perusbody, ostettu käytettynä

Tajusin kuvatessani että osa tämän koon vaatteista on itse asiassa jo liian pieniä, muutama vielä vähän iso, mutta mennään tällä inventaariolla nyt! Laskin miten vaatteita on hankittu kun kerran ”ostin kaiken nyt vain uutena”: 17/43 on uutena itse ostettua. Loput ovat kavereilta saatuja tai käytettyinä ostettuja ja yksi äitiyspakkauksesta.

Kuvien ulkopuolelle jää noin kuudet liian pienet, käytettynä ostetut sukat, kolmet uutena ostetut sopiva, yhdet sopivat sukkahousut ja viisi yöppäriä joista kaikki saatuja, suurin osa käytettyinä.

Parhaat merkkivaatteet vauvalle – minun mielestäni

Tämä on kyllä nyt yksi Pandoran lipas mutta avaan sen silti. Jokainen merkki on aina enemmän tai vähemmän brändiasia, eikä välttämättä tae laadusta eikä mitään paremmuusjärjestystä oikeasti voi tehdä. Joku merkki on toista haluttavampi hyvällä markkinoinnilla ja asiakkaiden suosituksesta. Minä olen ihastunut muutamaan tiettyyn merkkiin, eri syistä. Listaan ne, jätän huonot puolet huomiotta!

Ihana ihana Metsolan body, ostettu käytettynä

Metsola – muutaman vaatteen kokemuksella todella hyvä laatu, paksua, kestävää puuvillaa. Kivat maltilliset kuosit, mutta myös kaunista kukkaa. Kolmosen rakastetuimmat vaatteet (kuten tuo body yllä) ovat kaikki Metsolaa!

Vimma – Kivat kuosit, ja pitkäikäinen mitoitus. Bambuviskoosi on aivan ihana jos jostain sitä löydät!

Papu – Napakka, monessa pesussa hyvälaatuisena säilyvä puuvilla ja ihana simppeli design

Mini Rodini – Hyvä kierto 2nd hand markkinalla (saa myytyä hyvin), hauskat kuosit

Molo – Myös kivoja kuoseja, moni vaate kivan joustavaa materiaalia.

Pop – erityismaininta yöppäreistä! Yksi koko menee todella pitkään ja materiaalit on hyvää, kestävää puuvillaa.

Mietin tätä tehdessäni, mitkä vaatteet ovat just nyt aivan lemppareita. Tällä hetkellä tykkään onneksi melkein koko vaatekaapista tosi paljon! Eniten ehkä hakeudun lahjaksi saatuihin Mini Rodinin ja Molon kissabodyihin, Metsolan vaatteisiin (tuo musta body valkeilla kyynelillä on jo toinen koko samaa kuosia), Papun puolikuupaitaan ja kuosillisiin housuihin yksivärisiin bodyihin yhdistettyinä.

Lue mys: asiaa isompien lasten vaatteista vuodelta 2017

Kuinka paljon vaatteita vauva tarvitsee?

Kasamme koossa 74 ei ole hirveän suuri mutta onko vaatteita sopivasti?

vauvan vaatekaappi esittely

Minusta vaatteita on liikaa. Yhteensä tässä on noin 20 vaatekertaa. Vauva pitää näitä vaatteita 3-4 kk, osa menee pidempään. Tässä koossa vaatteita tarvitaan siis yhteensä 90-120 päivälle ja päivittäin menee 1-2 vaatekertaa – nyt kun ruokailu sotkee väistämättä.

Pesemättä välissä koko setti riittäisi tällä logiikalla noin 15 päiväksi, sanotaan kahdeksi viikoksi. Koko kasa ehtii siis tässä koossa käydä läpi 6-12 käyttökertaa. Se on musta liian vähän, toivoisin näkeväni jotain 10-20 käyttökertaa per vaate.

Voi toki ajatella että no menevät sitten kiertoon ja joku muu käyttää, mutta sekään ei ole aina ihan totta. Vauvanvaatteita kiertää niin hirvittävän isot määrät että vain harva vaate oikeasti löytää niin montaa uutta kotia, mitä materiaali kestäisi. Yksi päivä SPR Kontissa näytti karusti tämän.

Newbie body, ostettu uutena, merkkihame ostettu käytettynä.

Toisaalta vähäiset käyttökerrat tarkoittavat parempana pysyviä vaatteita, joita voi laittaa taas muille kiertoon; toisaalta jos me kaikki pärjäisimme vähän pienemmällä kasalla, vaatteita tarvittaisiin ylipäänsä vähemmän. Sanoisin että liikkuva ja kiinteitä syövä vauva voisi pärjätä ehkä noin 10-15 vaatekerralla ja vastasyntynyt (jos ei ole kovin puklaileva) vähemmällä per koko.

Seuraavassa koossa yritän päästä pienemmällä setillä, tosin silloin on kesä ja kaikki on taas vaikeampaa! Tarvitaan kai enemmän lyhythihaista ja mekkojakin, ehkä sortseja?

Oletko koskaan laskenut vauvasi vaatekaapin kamoja, onko enemmän vai vähemmän kuin meillä? Mikä on liikaa?

Ihana uutena ostettu Papun paita, Lindexin käytettynä ostetut verskat ja samoin käytettynä ostetut, jo nyt liian pienet PoPin sukat.

*Elsa-vaihe = Lapsi päättää itse kaikki vaatteensa ja siihen kuuluu yleensä yhtäaikaisesti äärikaupallistettuja Disney-hahmoja, kirkkaita värejä, keskenään epäsopivia kuoseja ja jo reikäisiä tai liian pieneksi jääneitä vaatteita joita yrität lapselta piilottaa. Vaihe alkaa noin kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen on turha enää vaivata päätään näillä asioilla, ellei halua neuvotella asiasta lapsen kanssa. Minä en halua ja näkisin että lapsella on kaikki oikeus valita omat vaatteensa, kunhan ovat säähän sopivia.

03 touko 2020 13 Vauvavuosi, Vinkit kolmonen, vauvan vaatekaappi, vauvan vaatteet Permalink

21huhti 2020

Vauva 9kk: Se nukkuu! Öisin ainakin

21 huhti 2020 6 Elämää, Vauvavuosi vauvavuosi kuukausittain Permalink

Voi pieni sentään, pää kokoajan kuhmuilla. Vauhtia on kuukaudessa tullut niin paljon ettei mutsi enää pysy perässä ja päivittäinen kolhu ja kuhmu alkaa olla vakio. Jokainen hetki se tekee jotain vähän liian vaikeaa: yrittää seistä ilman tukea pesukoneen vieressä, könyää jakkaran alle eikä pääse pois, kiipeää rappuset yhtäkkiä koko matkan, horjahdellen aina muutaman askeleen välillä. Yllättävän usein vain yksi sukka jalassa.

Yleensä pysyn tahdissa mukana ja olen viiden sentin päässä neiti touhottajasta koko ajan – pakkokin on kun muuten tulee ilmoitusta. Pientä eroahdistusta ilmassa tässä näin. Mutta sitten on sellaisia päiviä kuin eilen jolloin olin juuri kännykkäni äärellä pyytämässä apua unijumalalta Marialta enkä kuullut miten pienet tassut läpsyttelivät hurjaa vauhtia rappusiin. Sen kyllä kuulin ja näin kun sieltä kolmannelta rapulta tultiin alas mojovilla pyörähdyksillä.

Siinä sitten itkettiin molemmat. Tytär päivän kolmatta (ja neljättä ja viidettä) mustelmaa, äiti sitä ettei osaa pitää vauvastaan huolta.

Kun en mä saa sitä nukkumaan ja nyt se tulee rappusetkin alas eikä se ees syö mitään ja wäääää.

No niin, muutama sana niistä unista. Tämä edellä kuvattu äiti-ihminen on ehkä hieman Korona-kurimuksen väsyttämä, sillä univelkaa sillä ei kyllä pitäisi olla. Sleepy.fi (saadun) konsultoinnin avulla tämä vauva sitten todella oppi viimeisen kuukauden aikana nukkumaan yönsä läpi! Rytmi on tasaantunut hurjasti sillä upealla tuloksella että kun hänet seitsemän jälkeen laitetaan nukkumaan (tai huutamaan, jonkin verran vielä tämä nukahtaminen vaatii voimia kaikilta) omaan sänkyynsä siskonsa huoneessa niin sieltä ei ennen aamuseitsemää tai kuutta kuulu mitään.

Pysähdytään hetkeksi tämän äärelle ja kiitetään universumia, tai oikeastaan Mariaa. Tämä on jotain aivan käsittämättömän upeaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä!

Viimeisten parin kolmen viikon aikana on kuitenkin käynyt niin että päiväunet meni rikki. Kyseessä lienee klassinen 9kk unitaantuma tai sitten hampaat tai uudet taidot eli tuttavallisemmin joku vaihe. Mutta myönnän että se alkaa tässä pikkuhiljaa hajottaa kun pitkät unet joiden pitäisi olla 1,5-2h ovat pääsääntöisesti 20, 30 tai 45 minuuttia. Siitä seuraa minulle ihan uskomaton triggeröityminen joka kerta.

Sen pitäisi nukkua, se niin tarvitsee näitä unia. Nyt menee koko rytmi sekaisin. Ja minä en saanutkaan omaa aikaa. Loppupäivä sitten kitisevän vauvan kanssa. Ei saatana, nukahda nyt.

Vaan eihän sitä voi toista pakottaa nukkumaan. Rankkaa se on meille kummallekin kun univelkaa kerääntyy, mutta uskon että kyllä tämä vielä tästä (ja itse asiassa, tätä tekstiä kirjoittaessa hän kellotti ekat 1,5h unet viikkoihin!). Toivon parasta, pidän yllä sitkeästi rytmiä ja annan hänelle mahdollisuuden nukahtaa enkä anna oman kontrollin menetyksen ja epäonnistumisen fiiliksen tehdä minusta itkuisaa mönttiä (enpä).

Muihin asioihin! Lapseni, varttia vaille vuosikas, on edelleen aivan ihana. Kolmonen juttelee, mölisee, naureskelee ja kujeilee. Itkee surkeasti pelästyessään tai jos hänelle rakkaat ihmiset itkee. Tulee luokse kun pyydetään, kääntyy hiljaa näyttämään kun on saanut suuhunsa jotain mitä ei pitäisi. Pussailee meitä suu aivan ammollaan, joskus puraisee minua kertoakseen että väsyttää.

Hän on oppinut viimeisen kuukauden aikana seisomaan yhä tukevammin, niin että viime päivinä se on jo välillä vahingossa hetken ollut ilman tukea sekunnin verran. Hän myös kävelee jo aika sujuvasti tukea vasten, vaikka taaperokärry ei kiinnosta. Paljon parempia ovat mm. pyykkikori ja nukenvaunut. Kuulostaa kaikin puolin aika samalta kuin veljensä saman ikäisenä kahdeksan vuotta sitten.

Tässä kuussa se myös oppi juomaan pillipullosta ja samaan syssyyn puhaltamaan pilliin eli huiluun. Ai sitä riemua kun tajusi voivansa tuottaa ääntä puhaltamalla! Hän oppi myös vilkuttamaan kun tajusin sitä opettaa. Jännä sivuilmiö koronakaranteenissa – vauvat eivät opi vilkuttamaan kun kukaan ei koskaan lähde mihinkään. Kolmonen pyrkii myös selvästi kohti pystyelämää: se konttaa yhä useammin karhukävellen yksi tai kaksi jalkaa suorana ja kyykkää paljon ylös-alas seisoskellessaan. Villi veikkaus että lihaksisto kävelyyn olisi jo, mutta tasapaino ja uskallus eivät vielä ole kohdillaan. Onneksi.

Kolmonen syö kiinteitä aika hyvin jo mutta hammashan sieltä kulmasta puskee joka vähän selvästi vaikuttaa kaikkeen. Imetän edelleen useasti vuorokauden aikana ja se sujuu meiltä kuin tanssi, mutta välillä huomaan kertojen jäävän aika vähäiseksi koska kiinteitä ollaan jotenkin aivan koko ajan syömässä enkä halua liikaa täyttää mahaa maidolla välissä. Vuorokauteen tulee yleensä kuitenkin vielä sellaiset 5-6 imetyskertaa. En tiedä hänen strategisia mittojaan kun tässä kohtaa ei ole neuvolaa mutta näen että lihasta kasvaa ja rasvaakin löytyy ja pää on alkanut kolahdella ruokapöydän alla pöytälevyyn – kaikki hyvin siis!

Vauva 9kk:

73cm, 7,7kg
Vaatekoko 74
Jalan koko 21? Isot tassut tälläkin!
Syö kiinteitä 4-5 kertaa päivässä
Nukkuu kahdet päiväunet: 9.30-10 ja 13-15 paitsi ettei ikinä nuku tuota toista pätkää
Menee nukkumaan omaan sänkyynsä 19-19.30 ja herää 6.30-7 – H U R R A A !!

Lue myös:

21 huhti 2020 6 Elämää, Vauvavuosi vauvavuosi kuukausittain Permalink

21maalis 2020

Vauva 8kk: Konttaava ja kiipeävä touhottaja

21 maalis 2020 4 Vauvavuosi vauvavuosi kuukausittain Permalink

Vauvakirjaan on tämän kuukauden kohdalle pakko tehdä kokonainen merkintä Koronasta. Että tämä oli sinun ensimmäisen vuotesi isoin asia, niin iso etten oikeastaan muistanut sinun täyttävän kahdeksan kuukautta. Totisesti toivon että Kolmosen 1-v synttäreitä saadaan kesällä juhlia, että olemme palanneet juhlia sisältävään arkeen heinäkuussa!

Jos jotain positiivista Korona-tilanteesta on haettava, olkoon se se että Insinööri on saanut viettää ihan eri tavalla aikaa Kolmosen kanssa nyt viikon verran etätöitä tehneenä. He ovat saaneet uutta puhtia omaan bondaamiseensa ja tuntevat toinen toisensa paremmin.

Sitten päivän isoihin uutisaiheisiin: Olemme ehkä saaneet hänet taas opetettua nukahtamaan itsekseen. Sain Sleepy.fi Marialta näkyvyyttä vastaan taas yhden kolmen vartin konsultaation puhelimitse. Siitä viikon päästä ollaan jo tilanteessa, jossa Kolmonen nukahti eilen illalla alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä ja heräsi koko yönä vain kerran syömään. Lisäksi päiviin ovat palanneet pitkät, jopa 3h päiväunet. En voi muuta sanoa kuin KIITOS ja että voin todellakin suositella näitä palveluita ihan jokaiselle.

Hän siis nukkuu, mutta on muutenkin ihana ja rakastettava. Kuluneen kuukauden aikana hän on vihdoin tajunnut että osaa kontata ja alkoi tehdä niin viikko sitten. Teoriani jostain 7kk kohdalta asti oli että se osaisi kontata mutta ei vain halua ja pidän siitä kiinni: Kertaakaan en nähnyt sen harjoittelevan nytkyttäen vaan se vain otti ja lähti saman tien täydellisesti konttaamaan kun tähtien asento oli oikea.

Eikä vaan konttaamaan vaan samoina päivinä se oppi nousemaan tukea vasten seisomaan (+laskeutumaan alas, huh), kiipeämään portaita, kävelemään tukea vasten jne. Nyt liikutaan sitten kunnolla!

kotona tekemistä lapsille

Vauva 8kk ikäisenä:

Paino 7,5kg, pituus 71cm
Vaatekoko 74
Hampaita kaksi (alhaalla) ja vihdoin ylhäälläkin kaksi! Kulmat pullottaa jo
Hiukset kasvaneet taas lisää, nyt on jo töyhtöä
Konttaa, kiipeää rappusia, syöttötuolista pois, laatikon päälle, jakkaran ylle…
Nousee istumaan ja istuu pitkiä aikoja leikkimässä
Seisoo tukea vasten tukevasti, joskus vain hieman mahalla nojaten. Kävelee hieman tukea vasten
Syö kiinteitä 3-4 kertaa päivässä
Ei vaikuta olevan maidon lisäksi muulle ruoalle allerginen, mutta kärsii atooppisesta ihottumasta. (maitoallergiaa emme ole vieläkään käyneet virallisesti testaamassa, lähete sentään on)
On pysynyt tosi terveenä. Pari yskäistä yötä mutta muuten terve.

Tuttu kahdeksankuisen eroahdistus näyttää hieman päätään, mutta ei vielä rajoittavasti. Vain sillä tavalla ihanasti että kun minä tulen lyhyenkin poissaolon jälkeen kotiin, tuo pieni marakatti kiipeää syliin ja halaa. Siis todella halaa, se vain käärii kätensä kaulani ympärille ja on aivan hiljaa paikallaan. Tankkaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä hetkeä.

Jos unohdetaan ajoittain pahasti ahdistava ja elämää rajaava Korona, elämme taas kerran parhaita hetkiä ikinä. Vauva syö, nukkuu ja touhuaa, viihtyy hyvin hereillä ja kulkee mukana jo leikkipuistossakin. Minä urheilen, kevät tulee ja kotona on kivaa. Onneksi. Olen tosi kiitollinen että nyt kun maailma on suuren kriisin keskellä, tässä omassa pienessä elämässä on kaikki hyvin ja paljon rakkautta ympärillä.

Kantakoon se meidät tämän yli.

21 maalis 2020 4 Vauvavuosi vauvavuosi kuukausittain Permalink

09maalis 2020

Kiinteitä ja sormiruokailua kuukausi takana – mitä vauva syö?

09 maalis 2020 2 Vauvavuosi ruokahuolto, vauvajutut Permalink

Kolmosella on kiinteiden syömistä nyt hieman reilu kuukausi täynnä, ja se menee upeasti! Yhden todella huonosti syövän (Ykkönen) ja yhden vähän liiankin innokkaasti syövän (tissihirmu Kakkonen) jälkeen on melkoinen nautinto tämä täydellinen syömäri.

Sillä on ollut kaikki otteet hallussa alusta asti eikä se ole edes rintaraivareita osanut vetäistä. Ihan ensimmäisistä lähes hampaattomista maisteluista alkaen hän on osannut käsitellä ruokaa suussaan kakomatta liiaksi, pinsettiote löytyi saman tien, vauva antaa myös syöttää lusikalla ja se työstää vaikeimmatkin asiat kärsivällisesti suussaan.

Iso palanen Akkariakin menee ihan noin vain alas!

Hienosti on siis sujunut, äidistään huolimatta.

Kolmonen syö pääsääntöisesti sormiruokaillen, koska minusta on kivempaa siivota kuin tähdätä. Soseruokinnassa on mulle aivan liikaa oman mokaamisen mahdollisuutta ja hermostun siinä helposti kun lapsen käsi osuu lusikkaan ja kamaa lentää kaikkialle. On helpompi kestää ajatus siitä että nyt sitten lähtökohtaisesti kaikki ruoka lentää lattialle eikä se ole minun vikani.

Vaan ei lennä enää! Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen alkaa tapahtua sitä ihmettä, etten siivoakaan kaikkea tarjoamaani biojätteeseen lattian kautta, vaan saatan jopa jäädä etsimään ruokaa tuolin kätköistä vain tajutakseni että ne meni kaikki lapsen mahaan. Voin myös raportoida ns. ulospääsyosastolta, että tavara on todella alkanut mennä mahaan. RIP ihana, tuoksuton maitokakka.

Ensimmäiset viikot kiinteitä ovat lähinnä maistelua, mutta me aletaan jo olla tilanteessa jossa Kolmonen oikeasti syö joka päivä ja aika paljonkin. Äidinmaito on hänelle edelleen ehdottomasti pääravinto, ja sen varmistamiseksi aluksi annoin aina ensin rintaruokaa ja vasta sitten sormiruokaa. Koska kumpikaan ruoan muodoista ei tunnu toisesta häiriintyvän, olen nyttemmin antanut niitä jo vähän ristiin rastiin.

Ruoanlaittoa teen tosi vähän. Olen kahdesti ottanut sellaisen parin tunnin lauantaisession, jossa teen jotain ruokaa vartavasten Kolmoselle ja pakastan siitä melkein kaiken. Niillä ruoilla mennään sitten pari kolme viikkoa helposti! Muuten annan sille suunnilleen samaa kuin muulle perheelle, suolattomana ja sopivina annospaloina.

Toisin sanoen: keitän kasviksia ja täysjyväpastaa melkein aina samalla kun teen jotain muutakin. Puuroa keitän aina normaalin annoksen ja otan siitä sitten pienempää annosta parin päivän aamuun ja iltaan, tai sitten teen Marjutin älyhyviä rieskoja, joita tarjoan puuron sijaan joku toinen ilta.

On päiviä, jolloin Kolmonen syö meidän perheestä monipuolisimmin, ja sitten on päiviä ja aikoja kun mennään pelkällä maidolla, jos muu ruokailu on liian hankalaa. Tosin nyt kun taidot ovat karttuneet hurjasti, tätä lasta voikin jo syöttää vaikka ravintolassakin. Hurjaa!

Tätä tekstiä varten tein kolmen päivän ajalta muistiinpanoja siitä mitä tämä meidän 7,5kk kulinaristi juuri nyt syö, olkaa hyvät:

Lauantai

7.00 imetys (taaaaas. Yöllä neljä, hampaat!)
8.00 puuro: kaurapuuroa ja marjsosetta. Syö hurjalla ruokahalulla koko annoksen! Annos vielä pieni, ehkä 3 ruokalusikallista puuroa ja 1 sosetta.
9.00 imetys (ja unille)
11.00 imetys + lounas: sormiruokaillen tarjolla makaronilaatikkoa, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, kurkkua. Loppuun uunista tuoreena soijarouhepötkö joka osoittautui suureksi hitiksi. Kolmonen söi kaikesta tarjotusta ehkä kolmanneksen, paranee!
12.00 imetys ja unille
15.00 imetys + välipala: kookosvohveli. Tämä upposi varmaan puoliksi, herkkua!
17.30 imetys
19.00 aamun puuroa vähän syötettynä, päälle päärynäviipaleita ja kurkun siivuja
19.15 imetys ja unille

(Yöllä 3 imetystä, aargh. Kohta sitä unikoulua, kohta..)

Sunnuntai

7.00 imetys
8.00 aamupuuro. Puuroa upposi vain 1-2 ruokalusikallista, ehti saada käsiinsä liikaa leikittävää. Hirveä valitus ja taistelu jonka luovutin. Annoin käteen ison siivun pehmeää kauraleipää ja sen se söi oikeastaan kokonaan.
9.00 unille ilman imetystä, koska neljä imetystä öisin.
10.00 imetys
11.00 lounas: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, avokadoa, kurkkua, soijarouhepötköä
12.15 imetys ja unille
14.30 imetys messuilla
17.30 ravintolassa ekaa kertaa asiakkaana! Alkupalana Talk-muruja ja Puffeja, omana ruokana maustamatonta tofua paistettuna palasina ja kurkkuviipaleilla. Hyvin meni! Imetys jälkiruoaksi
19.30 imetys ja unille

Maanantai

Yöllä: herätykset ja imetykset 00.30(-1.45! Mitä perkelettä nyt taas!); 04.44; 06.30
07.30 Aamiainen: kaurapuuroa ja metsämarjasosetta, iso annos, yhteensä reilu desilitra! Päälle kurkkuviipaleita.
09.00 imetys + unille (hereillä vaunuihin)
11.00 jokin asia jonka se löysi lattialta
11.30 lounas: porkkana, peruna, kukkakaali, soijarouhepötkö, kurkku
12.00 imetys + vaunuihin hereillä, unille
14.30 imetys + välipala: puolikas kookosvohveli, avokadoa, päärynää
16.00 imetys
18.30 kalapihvi (Simppeliä Sormiruokailua -kirjasta, saatu blogin kautta) ja kurkkua
19.15 imetys ja unille

Siinä ne! Seuraavana päivänä ruokalistalle vaihtui jo uudet kasvikset, bataatti ja parsakaali sekä pasta tulivat mukaan seuraavaan kolmeen suolaiseen ateriaan. Kalapihvejä myös tuhosin huolella ja tein yhden banaanipannarin hetken mielijohteesta – jätin sokerit pois ja korvasin kanelin Ceylonin kanelilla niin kävi pienellekin.

Tämä kaikki on ollut hirveän helppoa ja kivempaa kuin muistin! Meillä on ollut koko perheen kanssa ihan älykivoja hetkiä ruokapöydän ympärillä nyt kun Kolmonenkin on ihan peleissä mukana. Musta on ihanaa kun kaikki syö omia ruokiaan eikä ketään tarvitse syöttää.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Marjutin Simppeli Sormiruokakeittiön antiin, aloita vaikka tästä tekstistä! Minä olen lukenut kirjan ja blogin läpi ja kaikki tässäkin listatut ruoat ovat Marjutin reseptejä.

09 maalis 2020 2 Vauvavuosi ruokahuolto, vauvajutut Permalink

25helmi 2020

35+ on aivan hyvä ikä saada vielä lapsia (jos munasolusi ovat samaa mieltä)

25 helmi 2020 43 Raskaus, Tänään ajattelin pohdintaa, raskaus Permalink

Sain seuraajalta toiveen: ”voisiko joku teistä [juuri vauvan saaneista vaikuttajista] kirjoittaa siitä, että yli 35v on vielä ihan ok tehdä vauva / pikkusisarus, ikkuna ei sulkeudu, ei syytä paniikkiin jne”.

Voisin! Sillä täällä päässä tietokonetta on yksi juuri 37 täyttävä vielä yhden saanut joka ajatteli vielä pari vuotta sitten että ikkuna on nimenomaan sulkeutunut. Silloin kirjoitin näin:

”Kolmas lapsi syntyisi jo ihan hirmuisella ikäerolla vanhempiin sisaruksiinsa. Meillä ei riitä rahat. Meillä ei riitä ehkä huoneetkaan. (…) Yhtäkkiä huomaan että ikkuna kolmannelle taisi mennä kaiken tämän kaaoksen keskellä hiljaa hissukseen kiinni. Ei sanonut mitään sulkeutuessaan, hiipi vain hiljaa bileistä kotiin.”

Kuinka ihanan väärässä olinkaan. Se ikkuna oli vielä aivan apposen auki ja odotteli vain meitä! Vaikka olinkin tuon tekstin aikaan jo itse asiassa aika pitkällä Kolmosen harkinnassa ja toivomisessa, oli nuo yllämainitut huolet ja moni muu silti painamassa vaakakuppia ja ymmärrän täysin tuon seuraajani kysymyksen: ei kai tässä nyt enää ehdi?

Kun lopulta tajusin että raha ei ole kysymyksen ytimessä, että lapset voivat vaikka jakaa huoneita ja ikäeroilla ei ole väliä (ja kuten myöhemmin olen oppinut, ainakin toistaiseksi se on ollut vain ihan best), olin 35.

Onko 35 liian vanha yrittämään vauvaa?

Ystäväni lapsettomuushoitoja seuranneena olin tuskaisen tietoinen siitä että 35 voi olla kriittisen vanha, sillä parasta ennen päiväys on sulkeutumassa jonain vuonna ja se voi olla tämä vuosi. Munasolut annetaan syntymässä ja kun ne alkavat ohittaa parhaat vuotensa, se tapahtuu aika rytinällä. Kuin syksyllä puusta tippuvia lehtiä mokomat. Mahdollisuus lapsen saamiseen voivat yhtäkkiä olla tyystin eri kuin vaikkapa vuotta aikaisemmin. Lasten saaminen ei ole missään iässä mikään selviö, eikä 35 jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

Silti, hyvällä onnella voi tulla raskaaksi vielä pitkälle neljäänkymmeneen tai sen ylikin. Tunnen 42-vuotiaani äidiksi tulleen, ja 44-vuotiaana pikkusisaren saaneen. Toivosta ei siis pidä luopua!

Entä se henkinen puoli, onko 35+ jotenkin ”liian vanha” saamaan lapsia tai vielä lapsia, edellisten sisarukseksi? Ei tietenkään ole. Mikään numero ei kerro siitä sopiiko ihmisen jo / vielä saada lapsia. Kyllä minäkin laskin että Kolmosen täyttäessä 10 olen sitten itse 46! Mutta mitä sitten? Tulen myös täyttämään 50 niin että minulla on edelleen nuoria lapsia. 50 on uusi 30 ja minä ainakin aion olla vielä kuusikymppisenä vetävässä kunnossa.

Lopulta ajattelin että jos presidentit voivat saada lapsia seitsemänkymppisenä, uskon meidän pystyvän tähän puolta nuorempina.

raskausviikko 38

Milloin tietää olevansa valmis vauvaan?

Milloin on valmis vauvaan – 19, 25 vai 35-vuotiaana? Ehkä ikä ei olekaan mikään tekijä tässä. Ehkä kysymys onkin eniten siitä meissä asuvasta pelosta, oman jaksamisen riittävyydestä. Sitä onkin tietysti ihan viisasta miettiä. Onko perheessämme vielä voimavaroja, entä jos eteen tulee jotakin haastavampaa, onko meillä tukiverkkoja? Pystymmekö me tarjoamaan ruokaa, rakkautta ja turvaa?

Näihin kysymyksiin pitää vastata aina lapsia toivoessa, eikä vastaus muutu iän vaan elämäntilanteen mukaan. Mutta sanoisin että suurin osa aikuisista voi vastata näihin kyllä, kun vain osaa laskea sen vaatimustason riittävän alas. Lapsen rakastavaan hoitoon ei vaadita juuri oikeanlaista työpaikkaa / uraa, kotia tai parisuhdetta vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka jaksavat tarvittaessa asettaa toisen tarpeet omiensa edelle.

Oikea ikä saada lapsia voi alkaa ykkösellä, kakkosella, kolmosella tai nelosella – ja jos olet mies, vaikka seiskalla. Koska meillä naisilla on kuitenkin olemassa takaraja, jonka sijainnista emme varmuudella tiedä, suosin aina itse ystäväni lanseeraamaa testiä sopivan ajan löytämiseen: jos mietit pitäisikö ja yllätysraskaus ei tuntuisi aivan katastrofaaliselta, on oikea aika jättää ehkäisy pois.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka katuvat sitä etteivät uskaltaneet. Minä tiesin olevani yksi heistä jos en anna Kolmoselle mahdollisuutta, ja se oli lopulta se ainoa syy jonka tarvitsin.

25 helmi 2020 43 Raskaus, Tänään ajattelin pohdintaa, raskaus Permalink

← Older Entries