Roinakasat saarekkeella -bingo, montako löydät?

Tiedättekö, mikä on katalin virhe kodin suunnittelussa? Tasot. Mitä enemmän ihmiselle tarjoaa erilaisia laskutasoja, sitä enemmän se laiskimus laskee siihen tavaraa ja sitä törkyisemmän näköiseksi koti menee. Toki voidaan leikitellä ajatuksella että on ihmisiä jotka eivät laske mitään koskaan tasolle vaan aina heti oikealle paikalleen. Voidaan leikitellä että jokaiselle asialle on paikkansa.

Nönnönnöö. Voidaan myös kohdata vaikka meidän perheen arki, jossa kodissa kyllä teoriassa on “Paikka kaikelle” mutta kaikki tai mikään ei ole käytännössä koskaan paikallaan. Voidaan katsoa totuutta silmiin ja todeta että on asioita joille ei ole – tai joille en halua antaa – omaa paikkaansa. Irti katkennut nuken jalka, viime vuoden synttärikutsujen paperista tehty aarrearkku tai kolme muovista kolikkoa sen sisällä saattaisivat minun kirjoissani olla roskia, mutta niitä ei voi heittää pois. Tiedätte kyllä.

Katalista katalimmat tasopaikat ovat keittiössä, olohuoneessa ja eteisessä. Niille kertyy kaikkea roinaa niin paljon että ne voisi säännöllisin väliajoin vain kasata laatikkoon odottamaan sitä että ne on unohdettu eli kehtaa heittää roskiin.

Esimerkiksi juuri tällä hetkellä, melko siistin kodin keskeltä löydän tämän näyn:

Tyhjä voirasia, tyhjä pastapurkki, kauppaan palautettava neule, wet wipes, kukka matkalla yläkertaan kuolemaan, rasia päärynöitä matkalla hedelmätarjottimelle, neljännes kesäkurpitsaa, kolme kynää, avaimet, jonkun elintarvikkeen korkin rengas, likainen (?) keittiöpyyhe, vain vähän pureskeltu nerf-panos, vähän enemmän pureskeltu omena, yhden puutarhakasvin tukinaru, toiset avaimet itse asiassa, Ykkösen hassu pyyhekumi, vesilasi, GT jämät ja kaksi likaista viinilasia  (näky oli sunnuntailta pienten kotibileiden jälkeen), yksi avaamaton vauvan purkkiruoka ja viimeisenä – lelupapukaija jota olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt hävittää talostamme.

Onneksi tämä oli siisti päivä koska muuten internetistä loppuisi tila kesken kun yritän näitä kirjoittaa auki. Tekemäni pienimuotoisen tutkimuksen mukaan näitä pinoja kertyy melkein kaikkiin perheisiin.

(Ja jos ei kerry, haluan vaihtaa perheenjäsenteni siisteysgeenit teidän geeneihin, YV!)

Tutkimukseni myös kertoo että seuraavista asioista osa tai kaikki löytyy ainakin joskus lapsiperheen keittiön / olohuoneen / eteisen tasolta. Ajattele, tämä on melkein kuin hauska bingo! Montako löydät?

Roinat tasojen päällä -bingo

  • Luukkukirja josta on irronnut luukkuja
  • Vitamiineja
  • wet wipes / vaippoja
  • Latauspiuhoja ja niiden päitä ja mikä tärkeintä – myös rikkinäisiä piuhoja tai vanhojen laitteiden latureita
  • Lapsen vesivärityö
  • Imurin osia
  • Hygieniatarvikkeita: hammastahnat, laastarit, hiusharjat kärjessä
  • Pampuloita
  • Seilaavia juomapulloja. Likaisia vai ei? Kukaan ei tiedä.
  • Sen viime vuonna naapurilta saadun mäkkilelun rikkinäisen puoliskon kansi
  • Kiviä? EI VAAN AARTEITA!!! ÄLÄ HEITÄ POIS!!
  • Yksi sukka / kenkä
  • Eri parin sukka tai kenkä
  • Paristoja. Käytettyjä vai ei?
  • Metrimitta
  • Narun pätkä eli AARRE
  • Lahjapussi jonka sisällä on lisää lahjapusseja
  • Yksittäisiä vaatekappaleita: Korjaukseen meneviä, kierrätykseen meneviä, pesuun meneviä, päälle meneviä, tunteisiin meneviä
  • Sakset
  • Heijastin
  • Joku työkalu
  • Aurinkolasit

Jos sait kaikki raksittua, onnea! Teillä on elämää! Jos et saanut yhtään raksia, onnea! Teillä on siivooja!

Mitä ulkoiluvaatteita kotiäiti tarvitsee? Kurkistus minun eteiseeni!

Kaupallinen yhteistyö: Scandinavian outdoor (Huom: postauksen linkit mainoslinkkejä!)

Minä en oikein retkeile. En ole vaeltaja, telttailija, partiolainen tai “onpa ihanaa olla raikkaassa ulkoilmassa!” -ihminen. Mutta nyt lasten myötä olen ollut pakotettu siirtymään kohti sellaista ihmistä. Vajaan kymmenen vuoden harkinnan jälkeen olen vihdoin saanut itselleni kasattua varusteet joilla se ulkona oleminen on ihan siedettävää. Uusien muutosten myötä en myöskään enää näytä (metsä)mieheltä ulkoillessani vaan alan olla ihan tyytyväinen vaatekaappiini! Tässä tekstissä avaan oman settini, jolla pärjään hiekkalaatikon reunalla, tarvittaessa vähän metsässä mutta myös kaupungissa.

Listauksestani tuli yllättävän pitkä, mutta oikeasti hyvin vähällä sitä lopulta pärjää ja oma elämäntyyli määrittää enemmän kuin retkivarusteiden vesipilarit. Ennen näitä uusia hienoja vaatteita olen vallan mainiosti pärjännyt urbaanina tissiposkiäitinä joka ei ylipäänsä ulkoile silloin kun sataa tai tuiskuaa, ja joka tykkää samalla keikalla käydä ihmisten ilmoilla siististi pukeutuneena. Ainoa asia joka on syytä varmistaa on lämpö. Kylmä ketuttaa.

Mitä ulkovaatteita kotiäiti / koti-isä tarvitsee?

Kymmenen vuoden äitiysurani aikana olen hankkinut yhteensä aika vähän varusteita. Edelliset ostamani ovat 12 vuotta vanhat ja edelleen aivan pätevät. Ensimmäinen suositukseni on siis: satsaa ulkokuoreen. Hyvä takki maksaa 300€ ja siitä ylöspäin, mutta se on sitten yleensä todella monta vuotta aktiivisessa käytössä.

Kerrostaja pääsee vähemmillä vaatteilla

Minä en kauheasti tykkää kerrostella, lastenkaan kanssa. Olen liian laiska: mieluiten yksi kerros päälle helposti ja nopeasti. Mutta olisihan se viisasta. Oikein puettuna erilaisia ulkovaatteita tarvitaan kerrostaessa vähemmän: aina sama kuori jonka alle vuodenajasta riippuen eri kerrokset.

Minä tykkään kuitenkin näillä tunnin leikkipuistokeikoilla mennä myös mallilla ”joku iso rytky sisävaatteiden päälle”. Ihan riittävä perussetti onkin ollut active wear kamat jossa sitä kuitenkin kotona hengaa (esim juoksuhousut ja collari), joiden päälle puetaan lähtiessä takki (kuori- tai toppa) tai tarvittaessa myös housut.

Mitä ulkovaatteita lasten kanssa läpi vuoden ulkoileva tarvitsee?

Tärkeintä uusia juttuja hankkiessa on miettiä miten liikut luonnossa. Oletko siellä tunnin, kaksi vai kymmennen kerrallaan? Jos et tee pitkiä vaelluksia, voit tinkiä vedenkestävyydestä koska kotiin voi aina palata kaatosateen sattuessa eikä haittaa jos vähän kastut. Toisaalta vaatteiden pepussa ja polvissa kannattaa aina olla jotain kosteudensietoa, sillä lasten kanssa joutuu usein istahtamaan kostealle keinulle tai polvistumaan märälle hiekalle. Samoin lämpöominaisuudet kannattaa mitoittaa omaan tekemiseesi: leikkipuistossa seisova tarvitsee yllättävän paljon lämpöä, luonnossa jatkuvasti liikkuva yllättävän vähän.

Seuraavassa minun vaatekaappini sisältö! Luulin vaatteita olevan tosi vähän mutta onhan tässä jo jos jonkinnäköistä roipetta. Suurin osa vuosien saatossa kasattu ja pikkuhiljaa ostettua, osa käytettyä, osaan olen satsannut enemmän.

Laitan (mainos)linkin sellaisiin jotka ovat ostettavissa yhteistyökumppaniksi lähteneestä kotimaisesta Scandinavian Outdoorsista, koska sieltä oli super helppo ostaa! Vaatteissa oli minusta hyvät tuotetiedot ja tarkat mitat löytyi jokaisesta. Toimitus kotiovelle oli nopea ja ilmainenkin kun riittävästi osti, palautus vielä helpompaa.

Ulkoilutakit

Ulkoiluhousut

  • Ulkohousut jotka kestää hiekkaa, menoa ja vähän kosteutta
  • Sade/kuorihousut jos leikkii lätäköissä tai pyöräilee (nämä pitää vielä päivittää, ovat miesten mallia ja kolme kokoa liian isot. Lue: liian rumat, en kestä)
  • Jumppatrikoot joilla pärjää aika monena vuodenaikana alimpana kerroksena
  • Villahousut tai villasukkahousut (nämä minulta vielä puuttuu, ostoslistalla on Devoldin villikset)

Kengät

Asusteet

  • Sormikkaat, mieluiten villaa
  • Erittäin lämpimät hanskat: käytän pitkävartisia lautailuhanskoja!
  • Vedenkestävät hanskat, näillä voi käyttää kännykkääkin
  • Paljon tyylikkäitä statement pipoja!
  • Isoa huiveja joihin kaivautua ja peittää silmäpussit
  • Merinovillainen buffi / tuubihuivi jolla lämmitetään kylmien kausien aikana
  • Villasukkia

Juoksuvarusteet talvelle

Erityishuomio vielä juoksuharrastukselle. Juoksen melkein läpi talven samoissa kamoissa, lisää kerroksia päälle vain. Siis kirjaimellisesti: kahdet tavalliset juoksuhousut päällekkäin riittää tosi pitkälle. Juoksukenkien ei minusta tarvitse olla vedenkestävät tai superlämpimät, jalka pysyy kyllä juostessa lämpimänä. Asuinpaikastasi riippuen nastakengät taas voivat olla se ratkaiseva tekijä siinä juoksetko läpi talven vai et.

Moni muukin käy varmaan lasten kanssa ensin kävely- tai juoksulenkillä ja päätyy sen jälkeen leikkipuistoon tönöttämään. Sitä tarkoitusta varten minä pukeudun täysiin juoksutamineisiin mutta heitän vaunujen alaosaan kevyttoppiksen tai kylmällä säällä täyspitkän kevyttopan.ulkoiluhousut pitkä nainenhyvä kuoritakki

Mitkä uudet ulkoiluvaatteet minä valitsin ja miksi?

Tätä juttua varten kävin Scandinavian Outdoorsin myymälässä päivittämässä itselleni uuden takin (tai köh, kaksi), hommasin puuttuvat ulkohousut, hanskat ja kävelykengät.

Kuoritakiksi valikoitui Rab Firewall Woman’s jacket. Takkini valintakriteereinä oli säänkesto, hyvät taskut, sopiva istuvuus ja kiva ulkonäkö. Viimeinen oli melkein tärkein. Näillä periaatteilla yritin ottaa sieltä Scandinavian outdoorsin valikoimasta itselleni Haglöfsin kivan violetin takin mutta minua auttanut ihana Arja oli sitä mieltä ettei Mount Everestiin huiputukseen suunniteltua takkia välttämättä tarvita hiekkalaatikolla.

Meinasin mutista että etkö sinä Arja ole ollut kantamassa huutavaa lasta poikittain sylissä ja kammennut sitä siitä sitten vaunuihin (Räänkesto! Hengittävyys! Joustavuus ja hankauksen kesto! Takilla ja minulla tärkeitä!) mutta hyväksyin kohtaloni ja otin vähän vähemmän tymäkän mallin!

hyvä kuoritakki arkeen

Sovitin neljää eri takkia mutta palasin aina tähän Rabiin. Se tuntui niin hyvin istuvalta päällä, oli mukavan eleetön ulkonäöltään ja siinä oli mieletön huppu! Iso ja monella tavalla muovailtava, sinne mahtuu myös kypärä alle. Malli on myös kivasti muotoon ommeltu mutta ei liian. Takissa on pitkä selkä, hyvät taskut (myös yksi kännykälle rinnassa) sekä 20.000 vesipilarin kolmikerroksinen kuori, joka hengittää kuitenkin tosi hyvin, tämän olen jo käytössä todennut!

Sovitin takin alle myös untuvatakkia testaakseni onko takki riittävän reilu. Oli se ja lisäksi samalla rakastuin siihen ihan summittain ottamaani Rabin untuvatakkiin. Kerrankin pitkät hihat, hyvät taskut ja maailman pehmoisin materiaali! Untuva tässä on vielä kierrätyskamaa, otettu vanhoista vuodevaatteista. Rakastuin niin lujaa että ostin takin siltä istumalta!

kaunis kevytuntuvatakki

Hyvät ulkohousut pitkälle ja hoikalle naiselle

Sitten ne housut, josta tämä koko päivitysprojekti alkoi. Halusin joustavat, hyvännäköiset ja urheilulliset kuorihousut. Toiveeni oli vaikea, koska olen mitoiltani pikkuruinen jätti: kapea ja siro mutta pitkä ja raajoistani ylikasvanut mutta kuitenkin lanteikas joten miesten mallit eivät käy. Jokaiset sovittamani ulkohousut olivat 5-10cm liian lyhyet lahkeista, kunnes Arja näytti minulle Fjällrävenin Nikka Curved mallin raakalahkeella.

Ja NYT! Koossa 36 riittää lahjepituutta niin että minun 177 pitkä, melkein pelkkää jalkaa sisältävä kroppani sai kerrankin ihan koko matkalta suojaa! (Mittasin kotona että näissä olisi sisämitta 88 cm, muuten Fjällrävenin pitkissäkin long-malleissa on mielestäni mitta max 85cm).  Housut ovat retkihousut eli taskua ja härpäkettä löytyy, eivätkä ne ole vedenpitävät (peppu ja polvet on vettä hylkivää ja vahalla voi käsitellä pöksyihin lisää vedensuojaa) mutta ne ovat mukavat, joustavat, kestävät ja ihan törkeän hyvän näköiset päällä. Katsokaa nyt!

ulkohousut pitkälle naisellehyvät ulkoiluhousut pitkälle naiselle

Mikä G-1000?

Tätä housusaagaa edistäessäni opin myös että tämä salakoodi minunkin housuistani löytyvä G-1000 tarkoittaa Fjällrävenin todella hyvää kangasta. Eräskin WhatsApp ryhmäni huusi monen naisen voimalla näiden puolesta: ”Ne on toiminut vaelluksilla tosi hyvin, koska pitää tuulta ja hylkii vettä, mutta myös hengittää. – ja on tosi kestävät, niihin voi uusia vedenkestävyyden vahalla! – joo mulla on nämä kans! – mä haluaisin toiset!” jne. Niin paljon sitä suosittelivat että ostin yhdeltä huutelijoista hänen housunsa käytettynä, ne odottaa nyt kaapissa hieman liian isoina talvea jolloin tungen sinne alle vaikka verkkarit.

Nyt on sitte, G-1000 minullakin. Kahteen kertaan. Ja vitsi että on kyllä mukavat. Täältä löydät kaikki Fjällrävenin housut! 

Kaupungissa kenkien on oltava riittävän pehmeät

Myymälässä opin että kenkävalikoimasta löytyy vain kaksi kenkää minun kriteereilläni, eli riittävän pehmeät ja keveät jotta kestää kävellä myös asvaltilla. Haglöfsin L.I.M. Mide ecot olin jo sattumalta kerran ostanut netistä ja sovittanut kotona, melkein tyytynyt. ”Nämä on ihan hyvät”, ajattelin kun vertasin vuosikymmen sitten ostamiini, pari kokoa liian pieniin kenkiin. Yritin olla välittämättä siitä ettei malli ihan sopinut jalkaani. Onneksi palautin nämä käydessäni myymälässä ja kokeilin vielä nämä Merrelit.

Nämä Merrell MQM Flex 2 mid kengät on täydelliset! Kevyet, pehmeät ja isot malliltaan (mahtuu omassa koossa villasukka!) mutta kuitenkin vedenkestävät ja hyvä pohja joka ottaa maastossakin kiinni. Hyvin näillä kävelee sekä asvaltilla että metsässä.

Jos ostat vain yhden ulkoilutakin, ota Thelma

Teille jotka haluatte päivittää villakangastakin johonkin paremmin hiekkalaatikkoa kestävään mutta rahaa ei tekisi mieli laittaa liikaa, suosittelen reisiin asti ulottuvaa kuoritakkia. Tuossa postauksen ihan ekassa kuvassa näkyvä hieman liian ison Didrikson’sin Thelma takin ostin viime syksyllä heti raskauden jälkeen. Se on ollut aivan mainio jokapaikan takki, jolla olen myös juossut / treenannut. Lämmin, vedenkestävä ja hengittävä, taskuihin mahtuu kaikki mitä tarvita voi ja siihen saa lapsikin kivasti nenänsä pyyhittyä.

Jos siis haluat satsata vain yhteen, suosittelen että aloitat tästä. Thelma on usein alennuksessa ja nytkin näemmä klubihinnalla 169€.

Huh, siinä teille selostusta asiaan jonka ei pitänyt minua kiinnostaa lainkaan. Jos sallitte loppuun vielä yhden ajatuksen, sanon että panostakaa siihen omaankin vaatetukseenne tänä vuonna. Hankitte kuitenkin lapsille uudet kamat, mutta kyllä se on lupa omaakin kaappia päivittää sellaiseksi että ulkoilu on mukavaa tai jopa kivaa.

Suuri oivallukseni: voin itse vaikuttaa elämääni

Saan itseni usein kiinni ajattelemasta sitten kun.

Useimmiten sitten kun liittyy toiveisiin ja haaveisiin: sitten kun voimme taas matkustaa; sitten kun kiireet helpottaa; sitten kun lapset ovat isompia jne. Mutta nyt elän sitä kaikkea hyvää jota olen odottanut vaikkapa viime vuonna! Sitten kun vauva syntyy, sitten kun vauvavuosi on ohi, sitten kun opimme olemaan viiden hengen perhe.  Yhtäkkiä huomaan sen olevan haikea sitten kun.

Sitten kun arki taas alkaa ja palaan töihin oikeasti. Sitten kun koronan pakottama Insinöörin etätyö päättyy ja vietämme vähemmän aikaa yhdessä.

Sitten kun tämä ihana urheilullinen ja perhekeskeinen elämänvaiheeni päättyy ja muuttuu taas stressiksi ja kiireeksi.

Havahduin ajatukseeni viikonloppuna. Onpa typerä ajatus.

Miksi tämän olisi pakko muuttua? Mikä estää meitä tekemästä valintoja joilla tämä vaihe jatkuu? Ei juuri mikään. Insinööri voi tehdä jatkossakin etänä töitä ja jäädä vaikka halutessamme osittaiselle hoitovapaalle. Minä voin tehdä kaikkia töitäni joustavasti yrittäjänä. Voimme hitto vie vaikka yrittää vielä yhtä lasta jos siltä tuntuu.

Puolellamme on kaikki etuoikeudet: terveys, varallisuus, koti, hyvät työtilanteet, hyvä parisuhde, hyvät turvaverkot. Nyt on aika ottaa näistä kaikki irti ja asetella elämän palaset sellaisiin paikkoihin jotka luovat sitä onnellisuutta, eikä niihin mihin ajattelee että on vain palattava koska niin se menee.

Voisi olla aika myöntää itselleen että elämäni on hyvää. Että olemme nyt tosi onnellisia koska olemme olleet etuoikeutettuja tekemään sellaisia valintoja jotka tekevät meidän arjen hyväksi.

On aika myöntää että voin itsekin vaikuttaa elämäni eikä minun tarvitse odotella kulisseissa ja haaveilla / pelätä mitä näyttämölle seuraavaksi tulee. Ellei tielle osu huonoa tuuria, voin itse rakentaa itselleni hyvän elämän.

Minusta tämä on lohduttava ajatus, jonka varassa voisi rauhassa jäädä katsomaan mitä seuraavaksi haluaa ja keskittyä nauttimaan (tai selviämään, niitäkin aikoja on) siitä hetkestä missä juuri nyt on sen sijaan että pelkää jonkin hallitsemattoman voiman tulevan ja heittävän kaiken pyllylleen.

Jos se tulee, se tulee. En voi sille nyt mitään.

Sitäpaitsi toistaiseksi jos sille näyttämölle onkin joskus aiemmin heitelty kaikkea ikävää masennuksesta tonttiriitoihin, olemme selvinneet. Emme heti sankareina mutta kuitenkin, rakentaneet elämäämme siinäkin tilanteessa. Ehkä on siis aika myös uskoa että vaikka jotain sitten sattuisikin, olemme jo aika hyviä tässä aikuisessa elämässä ja pärjäämme varmasti.

Tämän ääneen sanominen vähän pelottaa. Huomaan ajattelevani että nyt joku tulee ja sanoo että noin on hyvä ajatella kun ei ole koskaan ollut suuria vastoinkäymisiä, suruja ja pelkoja. Koska enhän minä tiedä oikeasti mistään mitään, olen todellakin päässyt helpolla.

Mutta aion silti tästedes luottaa ja uskoa itseeni vähän enemmän. Sillä silloin ne mahdolliset tosi vaikeatkin tilanteet on helpompi ottaa. Jos uskon itseeni, meihin, olen vahvempi ja elämä on kivempaa.

Ensimmäisenä askeleena otan nyt ihan rauhassa henkeä ja mietin esimerkiksi tätä töihinpaluuasiaa sillä tavalla että teen sen mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Kiire ei ole vieläkään mihinkään.

Tämä nyt on vähän sarjassamme ”tajusin elämän 37-vuotiaana” mutta olenkin vähän hitaampi tapaus. Pidätän myös oikeuden unohtaa tämän löytöni viisauden ja sekoilla taas ihan huolella vaikkapa puolen vuoden päästä!