Mikä on parasta puolitoistavuotiaassa? Kaikki.

Mulla on vahvasti lämmin tuntemus kahdesta eri ikävaiheesta lapsen elämässä: kun vauva on noin neljä kuukautta, ja kun taapero on puolitoista. Kaikki ikävaiheet on mahtavia, mutta nämä kaksi loistaa jotenkin kaiken muun yläpuolella sydämessäni – Kunnes tulee seuraava ja se on sitten sillä hetkellä mielestäni paras ikä!

Tämä teksti tulee sisältämään paljon kunnes-sanaa. Ymmärtänette.

Neljän kuukauden ikäinen vauva on edelleen ihan sylivauva, melkein vielä vastasyntynyt ihme mutta kuitenkin jo oma hahmonsa. Se osaa jo ehkä kääntää itsensä, pahimmat mahavaivat ovat muistoja vain ja elämä tasaantuu kaikin puolin. Se hymyilee ja juttelee mutta ei vielä välttämättä tee hampaita tai sairastele. Viihtyy yksin leikkimässä ja toisaalta peuhaa innoissaan aikuisen kanssa. Saattaa jopa nukkua (Kunnes.)!

Samoin puolitoistavuotias on sellaisessa ihanassa välimaastosssa jossa on juuri selätetty aika hankalia kehitysvaiheita (kävely, nukkuminen ehkä, ruokailut) mutta uhma ei ole vielä alkanut (Kunnes.). Se liikkuu jo taitavasti itse, ja alkaa vähän puhuakin.

Puolitoistavuotias saattaa kirjaimellisesti vastata kaikkeen ”joo!” – muita sanoja ei ehkä vielä ole, mutta se on toisaalta vielä niin täysin vanhempiensa lumoissa että tekee ihan kaiken mitä sille keksii ehdottaa ja matkii vaan onnellisena perässä. Yksi päivä Kolmonen meni pallon kanssa seinää vasten ja yritti laittaa palloa kovasti oman pyllynsä taakse.

Kesti muutama minuutti tajuta että olin edellisenä päivänä itse sillä jumppapallolla hieronut lapaani seinää vasten.

Kolmonen on tänään tasan puolitoistavuotias ja hän toteuttaa tätä muistoani ihanasta iästä vahvasti. Puolitoistavee on ihan paras ikä! Se on niiiiin suloinen, ihana ja lutunen mutta samalla kuitenkin hauska ja jekutteleva. Utelias, tarkka ja keskittyvä. Haluaa joka päivä oppia jotakin uutta ja tekee sen yleensä matkimalla.

About tässä kohtaa tipahtaa muuten vanhempien sanavarastosta pahimmat kirosanat pois. 

Sanoja tulee joka päivä lisää. Ei tarvitse kuin sanoa ”osaatko sanoa…” ja se sanoo. Näin muuten tapahtui vihdoin sekin ihme että nyt täällä raikaa onnellinen ja innostunut ”äi-ttiiiii!” jatkuvasti! Ihanaa! (Kunnes.)

Tällä puolitoistavuotiaalla alkaa olla sanottavaa, ajatuksia, hepuleita ja tahtoa. Se mennä kaahottaa aina niin tyytyväisenä omaan suoritukseensa ettei ihan ehdi huomata että juoksee sohvalla vain toisen jalansa varassa – rauhoittuu kuitenkin äkkiä vanhemman syliin kun vähän taas tuli kaaduttua.

Minun sylissäni Kolmonen tuntuukin viettävän aika paljon aikaa. Silloin kun isänsä hoitaa häntä omina hoitovapaapäivinään, lapsi leikkii oikein tyytyväisenä itsekseen. Kun minä olen paikalla, se repii minut omiin leikkeihinsä väkisin tai istuu sylissäni tiukasti ruoanlaiton läpi.

On ihanaa olla rakastettu ja habakin näyttää poikkeuksellisen hyvältä.

Tämän puolitoistavuotiaan kohdalla on nostettava myös erityishuomio sille että sen rytmi on vihdoin tasaantunut niin että päiväunille on järkevä paikkansa ja päivittäiseen lepoon voi luottaa. Se nukkuu heräämättä 20-07 ja ottaa päivällä tunnin-kolmen tirsat – täydellistä! Lisäksi se on jo niin iso että jos unet jääkin huonoksi, koko ilta ei ole ihan selviytymistaistelua.

Puolitoistavee alkaa olla kelpo matkakumppani. Se matkustaa jo valittamatta pidempiäkin automatkoja (julkisesta liikenteestä en osaa nyt sanoa kun Koronan vuoksi ei ole paljon niitä nähty), ja sitä pystyy myös vähän viihdyttää. Ylipäänsä harmit, tylsyydet ja kiukut on hirveän helppo taltuttaa vähän harhauttamalla (kunnes.). Sille voi jo antaa kaikenlaista ruokaa, koostumuksesta ja maustakin melkein riippumatta.

Meillä syömistä helpottaa kovasti se että Kolmonen on muiden lastemme tapaan kova tekemään hampaita, ja niitä on jo melkein suu täynnä. Erityisesti nämä kaksi uutta kulmahammasta, jotka vasta puhkesivat, tekevät suusta ihan valmiin näköisen. Taitaa enää viimeiset kaksi poskihammasta puuttua.

Tästä sitä sitten lasketellaan kohti tahtoikää ja uhmaa yksi märkä pusu ja tiukka hali kerrallaan. Ensimmäiset merkit näkyy jo ja yritän vetää henkeä – en ole ehkä vielä valmis kohtaamaan niitä pian tulevia negatiivisia tunteita lastani kohtaan.

Taapero Kolmonen 1,5v

  • 10,5 kg / 84,5 cm (mini!)
  • Vaatekoko 86, kenkä 23/24
  • Melkein kaikki maitohampaat puhjenneet
  • Juoksee, potkii palloa, istuu Stigassa taitavasti ja yrittää kuperkeikkaa
  • Kovinta hottia piirtäminen (esim patjaan), elektroniikka ja JUUSTO
  • Puhelee paljon vaikka ei juuri mitään järkevää, toistaa jatkuvasti sanoja. Kommentoi omaa syntymäpäiväänsä ”ei oo totta!”
  • On niin läpeensä ihana että tarvitsen kohta rokotteen vauvakuumeelle. Onneksi kohta tulee uhma, se hoitaa kyllä kuumeet pois!

Kokemuksia Swappien puhelimista ja vanhan puhelimen myynnistä Swappielle

Kaupallinen yhteistyö: Swappie

Muistatteko kun kirjoitin etten osta lapselle uutta puhelinta kovaan hintaan, koska ”jos ihan totta puhutaan, niin eihän ne lapset kännyköistään aina välttämättä kovin hyvää huolta pidä. Tuntuu kivemmalta antaa niille käyttöön jo muutaman naarmun saanut mutta toiminnoiltaan täysin uutta vastaava puhelin kuin tuliterä vehje kaupasta.”

Alle puoli vuotta tuosta kirjoituksesta ja Kakkosen erittäin tuore Swappie-puhelin lensi pönttöön. Tuomio: korjauskelvoton. Saakeli. Ylpeänä voin kertoa että olin aika aikuinen asiasta ja mietin lähinnä itsekseni että onneksi se maksoi vain sen pari sataa.

kokemuksia swappie

Annettiin tyypin kärvistellä hetki ilman puhelinta, mutta pian se kävi hankalaksi: Täällä isossa lähiössä me tarvitaan puhelimia milloin bussissa matkalipun maksamiseen ja milloin sen kysymiseen missä tyyppi luuraa kun ei ole muutamaan tuntiin nähty. Taivuimme hankkimaan uuden – paitsi toki vanhan, siis tehdashuolletun.

Ostimme taas lapsen puhelimen Swappielta

Luottomme Swappieen on kova, sieltä ollaan nyt kaiken kaikkiaan ostettu kolme puhelinta ja myyyty yksi, siitä lisää kohta. Tiesin jo että kuntoluokitukset ovat erittäin luotettavia ja luulen että seuraava puhelin saa olla jo kuntoluokaltaan “kulunut”, sillä se on silti näytöltään täysin ehjä, sisältä kuin uusi ja kolhut ovat lähinnä rungossa joka menee kuitenkin suojakuoren peittoon.

(Tai vessanpönttöön.)

Toinen ui pöntössä, toisesta saatiin rahaa

Swappien puhelimissa on 12kk takuu (sama mikä uusissa iPhoneissa on), eli jos jotain ilmeneekin sen saa vielä kuntoon. Vessanpönttötilanteita se ei kata, jännä.

Tällä kertaa tilattiin Kakkoselle Swappielta iPhone 8, edelleen samassa “hyvässä” kuntoluokassa. Puhelin tuli perille muutamassa päivässä aivan yhtä kiiltävänä ja hyvinvoivana kuin edellinenkin, tämäkin näyttää siltä että uisi kivasti vessanpöntössä nahkakuorineen!

Minun kaksivuotias iPhoneX oli samaan aikaan alkanut osoittaa pieniä hidastumisen merkkejä huolloista huolimatta (kuolaava taapero saattaa liittyä asiaan), joten ostin itselleni uuden viime vuoden puolella ja annoin oman puhelimeni Ykköselle.

Vanhan iPhonen myynti Swappielle

Ykkösen vanha iPhone 7 lähti meiltä takaisin Swappielle. Saan tästä jotain suuren suurta tyydytystä, miten täydellinen tämän puhelimen kierto oli! Ostimme sen viime vuonna parilla sadalla hyväkuntoisena, ja möimme sen 90 eurolla takaisin Swappielle samassa kunnossa. Siinä välissä se oli meillä erittäin aktiivisessa käytössä suojakuorien hellässä huomassa. Käytännössä siis vuokrasimme puhelinta reilulla satasella vuodeksi!

Puhelin meille tullessaan

..ja meiltä lähtiessään. Tässä näkyy hyvin myös mitä tarkoitetaan ”huomaamattomilla” naarmuilla, joita rungossa voi olla. Ei paha!

Myyminen oli ehkä jopa helpompaa kuin ostaminen. Puhelimen tiedot syötettiin Swappien sivulla muutamalla klikkauksella ja siitä saatiin hinta-arvio. Me tyhjensimme puhelimen ja veimme sen Swappien Ruoholahden liikkeeseen (sen voisi myös ilmaiseksi postittaa), rahat ilmestyi tilille muutamassa päivässä puhelimen tarkistuksen jälkeen.

Jos mietit puhelimen vaihtoa, kannattaa vanhankin puhelimen osalta tehdä tuo hinta-arvio Swappien sivuilta! Vanhin malli jota ostavat on iPhone6s eikä siitä saatu hinta päätä huimaa (10€) mutta ainakin tiedät puhelimen menevän oikeaan jatkosijoitukseen ts osat kierrätetään oikeaoppisesti. Kannustan siirtämään käytöstä poistetut puhelimet äkkiä eteenpäin etteivät jää laatikoihin makaamaan!

Harkitsetko uusinta iPhonea? Muista tsekata Swappie!

Itselleni ostin tällä kertaa uuden puhelimen suoraan Applelta, enkä edes katsonut Swappien valikoimaa. Ajattelin että nyt ostan lippulaivan kärkituotteen työvälineeksi niin pitää olla ihan uusi eikä sitä varmaan edes käytettynä saa.

Aliarvoin taas sen, miten hurjan nopeasti ihmisiltä tulee uutta tavaraa kiertoon. Totta kai joku on jo myynyt aivan uuden puhelimen Swappielle.

Swappien valikoimassa olisi ollut tätä tekstiä kirjoittaessa juuri se puhelin jonka ostin: iPhone 12 pro Tyynenmerensinisenä, koskemattomassa kunnossa. Se maksaisi 1249€ ja tulisi kotiin neljässä päivässä. Itsehän maksoin tismalleen samasta vehkeestä 1299€ ja odotin sitä kolme viikkoa.

Oli muutenkin ihan dorkaa ajatella että “kun työkäyttöön kerran niin ihan uutta”. Ei näissä tehdashuolletuissa ole mitään eroa eikä oikeastaan koskaan ole mitään järkisyytä ostaa ihan uutta. Uutuudenkaipuu on vain sitä kulttuurimme luomaa materialismisumua, jossa kiiltävä pakkaus ja tiukat muovikääreet tuo meille dopamiinirysäyksen.

Swappielta sama puhelin olisi ollut kymmeniä euroja halvempi, ja siihen olisi tullut aivan yhtä tyylikäs pahvipakkaus ja samat piuhatkin. Olisin myös omalta osaltani vähentänyt taas yhden ylimääräisen puhelimen valmistamista ja vähentänyt sillä resurssien käyttöä. Hävettää etten toiminut tässä vastuullisemmin, ensi kerralla lupaan miettiä kahdesti!

Tässäpä siis vinkki myös teille jotka kaipaatte ihan hohtavan uutta: kannattaa miettiä miksi haluatte uutuuttaan vinkuvan pakkauksen (tuote on sama!) ja sitten tsekata Swappien valikoima. Saatatte yllättyä mitä löydätte ja säästätte helposti rahaa – erityisesti mun alekoodin kanssa!

Swappie alekoodi

Koodilla valeäiti10 saa 10€ alennuksen kaikista Swappien tuotteista, myös aletuotteista! Koodi on voimassa 28.2.2021 asti.

Arkiruokalista ja viikkomenut – vinkki lapsiperheen ruokarulettiin

Laskin että olen viimeisen vuoden sisällä toimittanut ruokapöytään karkeasti arvioiden 400-500 lämmintä ateriaa. Se on aika paljon sellaiselle ihmiselle, joka joutui tarkistamaan makaronilaatikon ohjeet ensimmäiset kymmenisen tekokertaa.

Olen joutunut opetella tekemään ruokaa, vaikka se ei ole koskaan ollut mikään kiinnostuksen aihe mulle. Opiskelijana söin vähän mitä sattui ja usein jonkun ihme dieetin mukaan, tai sitten join vain siideriä ja söin valmiita ruokia – nämä kaksi jännästi vähän vaihteli käsi kädessä.

Vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi ja kasvoi ruokailijaksi, koin parhaaksi opetella joitain perusreseptejä. Alkuun syötiin tietysti paljon myös purkki- / valmisruokaa, mutta mitä enemmän tässä on ollut pakko opetella, sitä vähemmän niitä tarvitsee.

Sitten oli välissä pari maidotonta vauvaa, oma kasvispainotteisuuden vahvistuminen ja Ykkösen kasvisruokavalio, johon hän halusi siirtyä pari vuotta sitten. Piti miettiä mitä ruokia kaikki suostuu ja voi syödä. Tämän hetken ruoanlaiton reunaehtoja ei siis ole enää vain se että jotain tulee pöytään vaan sen pitää olla kasvista (tai helposti varioitavissa), hyvää, jokseenkin terveellistä, nopeaa, helppoa, edullista ja mielellään sellaista josta voi syödä useamman kerran.

Ja tähän pystyn! Jopa niin että osaan myös hyödyntää edellisen aterian osasia seuraavaan. Alan olla oman elämän ruokakakassi! Kauas on tultu niistä ekoista makaronilaatikon googletuksista.

Kasvismatkan kumppanit: Hannan Kasvisruokaa -kirja ja Satun Gastronaatti II.

Alan vihdoin olla kypsä sille ajatukselle että olen oikeastaan ihan kelpo kokki ja jopa nautin ruoanlaitosta silloin tällöin. Ihan joka viikko kohtaan kuitenkin sen hetken kun seison keittiössä ja mietin että mitä saakelia nyt taas. Taasko ne pitää ruokkia!

Edellisten perhevapaiden aikaan otin tavaksi tehdä itselleni viikkomenuja, valmiita ruokalistoja. Osittain kauppakäynnin takia, osittain siksi että oli helpompi miettiä ruoat kerran ja toteuttaa sitten sokeasti pitkin viikkoa. Nyt homma on automatisoitunut jo niin paljon ettei kauppaan mennessä enää tarvitse miettiä mitä ostaa. Meidän perustarvikkeilla saa aikaan milloin tahansa ruokaa, ja ne kestävät pitkään kaapissa. Se on kasvispainotteisen ruokavalion paras puoli.

Jos kaapissa on riittävästi tomaattimurskaa, kookosmaitoa, (kaura)kermaa, juustoja, sipuleita, voita / öljyä, soijarouhetta / linssejä, pastoja / riisejä, kananmunia, kasviksia ja mausteita, pystyn ruokkimaan perheen viikoksi.

Tuolla setillä viikon ruokalistalla voisi olla linssikeitto, pasta bolognese, ehkä kasvislasagne tai vaikka avokadorisotto, maukas curry ja vaikka porkkanaiset pihvit – en ole niitä ennen tehnyt mutta eiköhän se onnistuisi!

Tuo viimeinen lause on suurin mullistus mitä meidän keittiössä on tapahtunut. Uskon omiin taitoihini ja päänsisäinen reseptipankkini on jo aika laaja. Joten vaikka joskus tuntuu etten keksi mitään syötävää, ei tarvitse kuin kurkata siihen omaan pankkiin ja jo löytää jotain mitä ei ole hetkeen syöty!

Tein tätä juttua varten nopean listauksen eri ruoista mitä meidän perheessä voi tehdä nopeasti ja helposti ja niin että suurin osa suostuu syömään. Löydät sen täältä. Lista ei ole mikään kattava, ohjeita täynnä oleva tietopankki eikä siinä oteta huomioon kenenkään muun rajoituksia tai eettisiä valintoja kuin meidän. Saat kurkata sitä kuitenkin, jos vaikka löytäisit siitä jotain teillekin sopivaa helppoa vaikka juuri tänään!

Listan pohjalta pystyn nyt tekemään milloin vain 5-6 ruoan listan viikoksi. Usein mietin ehkä vain neljä ruokaa eteenpäin per kauppareissu. Loput ruokahetket syödään tähteitä, ravintolasta tai eineksiä. Viikoksi tsekkaan suunnilleen yhden asian joka sarakkeesta ja katson että edes yksi ruoka on suosikki per lapsi – sillä näissä kaikissa on vahvoja yök en syö ruokia kummallekin isoista lapsista. Esimerkiksi: Ykkönen ei syö kalaa ollenkaan, Kakkonen inhoaa isoa osaa kasvisruoista. Ykkönen ei tykkää Halloumista, Kakkonen rakastaa sitä.

Silloin kun teen jotain mistä tiedän jo etukäteen ettei toinen lapsista tykkää, ko lapsi syö valittaen vain vähän tai sitten se syö jotain muuta mitä itse pystyy tekemään. Olen ottanut periaatteen etten ala tehdä kellekään mitään toista ruokaa (pl. kasvisvaihtoehto lihalle). He syö sitten vähemmän sinä kertana, tai ehkä jättää sen niin kamalan curryn syömättä ja syö riisinsä ketsupilla. Meillä on myös aina pinaattilettuja ja pestoa jääkaapissa, joten olkaa hyvät ja tehkää itse!

Sillä jos jotain olen tästä kokkaushommasta oppinut, se on tämä: teen ruokaa, jota itse haluan syödä.

Toinen iso rajaus on teen ruokaa, joka tuntuu vaivattomalta tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, etten arkena halua katsoa ohjetta ruokaan jota teen, vaan sen pitää onnistua ulkomuistista tai itse soveltamalla – taito jonka alan pikkuhiljaa oppia. Alla oleva lista sisältääkin vain ohjeita, jotka syntyvät korkeintaan pienellä ohjeiden kurkkaamisella tai kokonaan ilman.

Tämä onkin isoin vinkkini teille: tee lista ruoista jotka osaat milloin vain tehdä. Siitä on paljon helpompi koota viikon ruoat kuin epämääräisestä ”jotakin kalaa pitäisi kanssa olla”.

kasvisruokailu perhe

Lopuksi inspiraatioksi meidän perheen viime viikon ruokalista. Päätän viikon aikana minä päivänä mitä teenkin ja saatan jättää jotain näistä tekemättä. Vain sellaiset ruoat joilla on joku parasta ennen (esim kala) teen varmuudella.

Viikkomenu arkiruoalle kasvispainotteisessa lapsiperheessä

Seuraavaksi luon meille kuuden viikon kiertävän menun! Ensin aion pyörittää muutaman kierroksen tuota exceliä ja saada käyttäjiltä (=perheeltä) palautetta. Sitten kun homma toimii, teen tänne vielä listauksen siitä mitä 5-6 kiertoon mahtui, jos se teitä kiinnostaa?

Ihan ensin haluaisin kuitenkin populoida listaani lisää kamaa, joten antakaahan tulla lisää ideoita ja muistutuksia ruoista jotka voisin tuonne meidän listaan lisätä!

Ja se the listahan löytyi täältä.

Aiemmin olette jo vinkanneet aivan mainoita helppoja arkiruokia, niitä löytyy täältä! Ja täältä minun vinkit kasvisruokien lisäämiseen lapsiperheessä.