Tietoa mainostajalle ›

VIDEO: Aikuisen naisen meikkikoulu

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti meikkikoulu biodelly

Tein teille meikkivideon.

No en kyllä tehnyt itse oikeastaan mitään. Biodellyn Miila veti minulle meikkikoulun, Laura kuvasi videon ja Vili tarjoutui herrasmiehenä editoimaan tuotoksen. Mahtava tiimi!

Näiden ihmisten ansioista alla on nyt näytillä maailman ensi-illassa Aikuisen naisen meikkikoulu, jonka tavoite on opettaa meidät kaikki paremmiksi arkimeikkaajiksi. Biodellyn Turun myymälään kannattaa mennä henkilökohtaiseen meikkikouluun jos kiinnostaa oppia lisää: Setti maksaa 90€ ja koko rahalla saa ostaa tuotteita. Biodellyn omilla sivuilla on myös tosi paljon hyviä vinkkejä.

Videon jälkeen kerron vielä sanoin, mitä itse opin. Vaikka videon käsikirjoittaja (minä) ei ole ehkä aivan yhtä kokenut meikkivideohommissa kuin tiimin muut jäsenet, toivon että saatte siitä silti paljon irti!

Mitä meikkikoulu minulle opetti?

Mulle keskeisimmät ahaa-elämykset olivat meikkivoiteen levitys ensimmäisenä sekä silmien rajaukset. Samoin se koko töps töps -meininki, eli tuotteiden levittäminen pienemmillä liikkeillä ja kerrostaen oli hyvä muistutus. Ei tosiaan kannata aina laittaa kaikkea samalla siveltimellä, hirveällä raivolla.

Silmien alle heitettiin tässä tuotetta, joka piti sekoittaa. Se oli helpompaa kuin luulin! Otan sitä kotona aina pinsettien toisella (tylpällä) päällä pienet sipaisut kummastakin, jotka levitän sitten yhteen kämmenselällä. Ei tule liikaa ja värit ei sekoitu keskenään.

Hyvinä vinkkeinä meikin sopivaa määrään on sormien käyttö ja oikean sormen valinta: käytä heikointa sormea levittämään niin saat pikkuhiljaa sopivasti. Silmänalusten peittämisessä minut yllätti se että väriä laitetaan vain silmän sisänurkkaan ja siitä alas tummaa kanjonia seuraillen, sekä alaluomen ulkonurkkaan. Ei siis koko banaania täyteen väriä!

Sitten sellainenkin itsestään selvyys tässä paljastui, että siveltimestä tulee aina lisää tuotetta kun sillä sivelee lisää. Jep, näin taitava olen ollut. Tuli hyvänä muistutuksena, että se häivyttely todella pitää tehdä puhtaalla siveltimellä ja että aika hienovaraisellakin liikkeellä saa paljon aikaan. Ja mitä enemmän painaa, sitä enemmän väriä! Ohoo!

Poskiiin heitetään väriä tricolori-teemalla: Korostusväri (eli jokin hohtava) poskiluun korkeimmalle kohdalle, poskipuna heti poskiluun alle ja varjostus (aurinkopuuterilla) kaikista alimmaksi.


valeäiti meikkikoulu video

Kulmissa vahvin väri laitetaan korkeimpaan kohtaan. Muoto on helppo tehdä: laita sivellin nenänvarteen pystyyn. Siitä kulma alkaa. Käännä sitten sivellin niin että se menee silmän keskikohdan yli, tässä on korkein kohta. Käännä vielä sivellin kulkemaan silmän ulkonurkan päältä, siellä on kulman päätöspiste.

Kulmakarvoista opittiin myös, ettei niiden tarvitse olla symmetriset. Tätä olen jo vuosikausia sanonut Insinöörille, jota minun sinne päin vedellyt viivat harmittaa! Toinen uusi oppi oli ettei tummuutta kannata tuoda liikaa sisäkulmaan, ettei se tummenna silmien alusia. Siis jos nyt jollain sellaisia sattuisi olemaan.

Vähän tähän liittyen toinen samanlainen vinkki oli silmien rajaus: Tummaa rajausta ei kannata laittaa koko yläluomelle, sillä tietyn kohdan ylittäessään se alkaa tehdä silmästä pienemmän näköistä ja tummentaa taas niitä mustia rinkuloita. Oikea kohta on silmän iiriksen (sen värillisen kohdan) reuna, eli noin kolmasosa sisänurkasta alkaen kannattaa jättää rajaamatta. Tähän olen nyt täysin siirtynyt ja tykkään kovasti vaikka alkuun tuntui oudolta jättää rajaus “kesken”!

Silmäpusseihin en muuten toiveistanne huolimatta saanut lopullisia ratkaisuja. Ainoina lieventävinä keinoina edelleen vähän suolaa, paljon vettä ja kylmät lusikat.

Kaikista paras neuvo koko meikkikoulussa oli tämä: Olet itse oman naamasi paras asiantuntija. Meikkaa se niin kuin susta hyvältä tuntuu, ei niin kuin lehdet neuvoo.

Ja mitä tulee otsikon aikuisiin naisiin, vielä kaksi vinkkiä:
1. Laita kaikkea mahdollisimman vähän, niin ei jää juonteisiin. Useita ohuita kerroksia yhden paksun sijaan.
2. Saat meikata ihan miten haluat. Helmiäiselle ei ole yläikärajaa!

valeäiti meikkivideo

Meikkikoulu tehtiin näillä meikeillä:

Pohja:
Nui Cosmetics meikkivoide 03 Taiao ja Lily Lolo silmämeikin pohjustusaine
(Psst. Nui:n meikkivoidetta on just nyt tullut lisää varastoon. Se loppuu taas ihan kohta, osta se nyt)

Silmät:
Lily Lolo luomiväri (sticky toffee), Zuii luomiväri bronze, rajaus Benecos violet, kulmat Nui Pouri

Valotuotteet:
Nui korostusvoide Hukarere, Lily Lolo Illuminator Champagne

Varjot ja poskipuna:
Lily Lolo Miami beach ja Oohlalaa

Ripsiväri: Mulle aina niin rakas Avril Volume

Kiitos miljoonasti avusta paras tiimi:
Meikkausopastus Biodelly / Miila
Kuvaus Laura Satamo / @mammarimpuilee
Editointi Vili Santala / LK Media

 

PS. Käy vastaamassa tähän kosmetiikan käyttöä selvittävään kyselyyn! Vastaajien kesken arvotaan 3kpl 50€ arvoisia lahjakortteja Biodellyyn.

Lähtisitkö silloin kanssani valokuvauskurssille?

24 Permalink

Ihan nyt tämmöinen pikainen kysymys, ajatus, heitto. En ole vielä kovin tarkkaan asiaa ajatellut, ajatellaan yhdessä!

Mulla on ollut haavelistalla aika pitkään ”kehittyminen valokuvauksessa”. Että joku kurssi vissiin olis kova. Otan ihan kivoja kuvia kyllä mutta siellä on paljon vielä hölmöä perusvirhettä ja vaivalloista tekniikkakömmellystä. Olen aika varma että pienellä jeesillä alkaisin ottaa jo tosi hyviä kuvia!

Nyt siihen ilmeni mahis. Tarjolla olisi lahjakkaan taidekasvattaja-valokuvaajan Saara Malmströmin vetämä valokuvauskurssi, mutta mun pitää saada siihen ensin porukka kerättyä (8-12 osallistujaa). Kurssi pidettäisiin kahden viikon välein keskustassa iltaisin. Kurssiin kuuluu seitsemän kahden tunnin tapaamista.

Aiheisiin voimme itse vaikuttaa, aikaisemmin kurssilla on käsitelty mm. näitä aiheita:

  • Sommittelu, rytmi, jännite
  • Henkilökuvaus
  • Valaisu
  • Luonto- ja maisemakuvaus
  • Toisin tekeminen
  • Niksit ja vinkit
  • Omaa persoonallisuutta kuviin
  • Katukuvaus
  • Kuvausoikeudet
  • ..mitä vain mitä haluamme!

Kahden tunnin kurssikerrat etenevät aina samalla kaavalla. Alkuun edellisviikolla otettujen kuvien katselu yhdessä & palaute niistä, sitten uuden aiheen läpikäyminen (slidet kuvaesimerkein & keskustelu) ja päivän miniharjoitustehtävä, jossa harjoitellaan juuri opittua asiaa. Lopuksi annetaan seuraavan viikon vapaa-ajan tehtävä.

Hinta tälle lystille on 12€/kerta/hlö (sis alv). Ilmoittautuminen on sitova ja kurssin pituus riippuu siitä, mitä sovitaan. Lasku tulee noin puolivälissä kurssia. Hintaa kurssille per osallistuja 7 kerralla siis 84€.

Saara itse kertoo kurssista näin:

”Kurssi sopii erinomaisesti sellaisille henkilöille, joilla on kuvaamiseen suuntautuvaa kiinnostusta ja oma kamera (kännykäkin käy), mutta aparaatti on jäänyt jostain syystä hyllyyn pölyttymään. Tapaamiskerroilla käsittelemme aina uuden aihealueen, teemme siihen liittyviä miniharjoitustehtäviä ja annan myös vapaa-ajalla tapahtuvia kuvaustehtäviä. Lisäksi jokainen saa ottamistaan kuvista joka kerralla kannustavaa, mutta rakentavaa palautetta. Seurauksena on siis kameran, oman visuaalisen ajattelun ja tekemisen positiivinen aktivointi!”

Mitä sanotte, lähdetäänkö yhdessä opettelemaan? Tulisi tämmöinen 14 tunnin lukijatapaaminen siinä sitten samalla!

Kuvituskuvana yksi omista lemppareistani viime kesältä. Ja samalla hetki, jossa mietin että voi kun tajuaisin enemmän tästä tekniikasta. 

EDIT: kurssi näyttäisi täyttyneen, laitan sähköpostia kiinnostuneille!

24 Permalink

On aika ihanaa kun kotona on aina joku

Juteltiin eilen PING Studiossa vastikään eronneen Einon (<3) kanssa parisuhteista ja niiden päättymisestä. Keskustelussa sivuttiin mm. sitä kuinka yksinäisyys iskee eron jälkeen. Yksinäisyys. Mitä se olikaan? Löysin omasta elämästäni taas yhden normaalin, josta ei aina muista olla kiitollinen: minä en todellakaan ole yksinäinen. En sitten millään. Jopa siinä määrin, että yksinolosta on tullut luksusta, jota joskus kaiken kiireen keskellä kaipaa.

Sellaista oikeaa, liiallista itsenäisyyttä huutavaa yksinäisyyttä en enää meinaa edes tajuta olleen, vaikka itsekin olen vuosikaudet kokenut olevan maailmassa lopulta aika yksin. Muistan miltä tuntui tulla illalla kotiin ja nähdä kaikki tavarat ihan samalla paikalla, mihin ne aamulla jätin. Se masensi joka kerta. Että mitä järkeä tässä on, miksi laittaa tavaroita sitten edes paikalleen tai pedata sänkyä? Tuntui tyhmältä tehdä mitään. Laitoin usein telkkarin päälle taustameluksi, silloin oli vähän kuin joku muukin olisi paikalla. Nukahdinkin usein telkkarin ääreen, tuntui kurjalta sulkea loota ja olla ihan hiljaisessa ja pimeässä kämpässä. Illat olivat ajan kuluttamista, matkaa kohti seuraavaa aamua, jolloin siirtyisin taas johonkin paikkaan tekemään jotain, joidenkin ihmisten keskelle. Olemaan jotain.

Niistä illoista on jäänyt kyllä aika surullinen muisto. Miksi olin niin yksinäinen, vaikka ison osan päivistäni vietin niin kovin sosiaalisesti? Miksi minua vaivasi se että kaikki asunnon äänet ja valot olivat minun tuottamia?

Enkä minä edes ole ollut koskaan sillä tavalla syvästi yksinäinen, etteikö elämässäni olisi ollut viiteryhmiä, porukoita, ystäviä. On aina ollut. Yksinäisyyttä on paljon syvempääkin. Vahvaa ja kestävää, elämääkin määrittävää.

Silti se iltayksinäisyyskin oli aika vaikea rasti kantaa kaltaiselleni seurustelijatyypille. Jos ei ole ketään kenen kanssa kerrata edes vähän päivän tapahtumia, tuntuu elämä pikkuisen tyhjemmältä.

Tästä ei pitänyt tulla teksti yksinäisyydestä vaan teksti parisuhteista. Tämä yksinäisyyden korvaaminen vankalla kumppanuudella vaan taitaa olla mulle aika arvokas osa parisuhdetta, vaikken sitä tajunnutkaan aktiivisesti muistaa! On tosi arvokasta että joku valitsee tulla mun kanssa samaan kotiin joka ilta, herätä viereltä joka aamu ja vaihtaa ainakin ne kolme sanaa (kumpi hakee lapset?) kerran päivässä.

Parisuhde on toki paljon muutakin kuin saman tilan jakamista. On kaiken maailman hipsuttelua ja romanttisia elkeitä, tai sitten ei ole jos niitä ei halua. Voi olla seksimistä (Ykkösen uusi sana) paljon, vähän tai ei ollenkaan; hiljaa vietettyjä saunailtoja, hurjasti yhteisiä deittejä tai hervotonta nauramista ja riitoja WhatsAppissa.

Jokaisella parilla omansa, kuten Laura hienosti tekstissään kuvaa. Parisuhteen toimivuuden voi päättää tasan kaksi ihmisestä, ja sekin on yleensä parempi tehdä yhteisesti.

Meillä on monta eroavaisuutta Insinöörin kanssa ja 12 vuoden aikana on ehditty kumpikin löytää aika iso nippu ärsyttäviä piirteitä toisessa. Ollaan kasvettu ja muokkaannuttu joka suuntaan niin kuin Päivikin kirjoittaa, mutta edelleen yhdessä tätä matkaa tarvotaan.

Nakutellaan iltatöinä tietokoneitamme saman pöydän ääressä ja maksetaan yhdessä sitä jumalatonta asuntolainaa. Meidän arjessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta se että ollaan tässä elämässä yhdessä rinta rinnan tekee tästä kaikesta sittenkin aika ihmeellistä.

Jaapatettiin näistä parisuhdeasioista noiden kahden yllämainitun fiksun rouvan kanssa Valeäidin nauhoitusten kuudenteen jaksoon puolen tunnin verran. Settiin mahtuu tietysti aivan hervotonta naurua ja hetkellisiä ajatuskatoksia mutta myös paljon viisautta, sanon minä. Ei niinkään minulta vaan noilta muilta.

Jaksoon pääset tästä.

PS. En tiedä onko Insinööri vielä tota jaksoa kuunnellut, mutta se silti otti ja yllätti mut tässä yksi päivä. Varasi jonkin ihmeellisen retken meille ja teki vielä lattialle tuolla ylhäällä näkyvän romantillisen tervehdyksen raksajätteistä! On se aikamoinen velikulta!