Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 27: Vaunut ostettu!

Alan ymmärtää että tänne syntyy uusi ihminen. Jostain kumpuaa pieni tarve alkaa valmistautua. Hommailen muutamia vaatteita kun eteen tulee sopivia käytettynä – tai kun reissussa löydän liian söpön, kalliin ja pienen jota en voi vastustaa. Voi apua. Järki pysyy kuitenkin vielä päässä tässä hommassa! Pidämme tarkkaa listaa vaatteista, joita jo löytyy (ja jotka tulevat äitiyspakkauksen mukana) enkä osta edes Lapsimessuilta mitään turhaa heräteostoksena.

Mitä nyt yhdet vaunut. Hups.

Se suuri vaunupohdinta on saanut jo joku aika sitten melko selkeän päätöksen. Tällä kolmannella ja viimeisellä kierroksellä meistä näyttää vihdoin tulevan Bugaboo-perhe. Suhtaudun tähän tosi ristiriitaisesti. Seurattuani “bugis-kirppistä” (oh lord) jo monta viikkoa huomaan että nämä ei taida olla hintansa väärti nämä trendivaunut.

Hirveän monissa vaunuissa on kuomut haalistuneet, rungot menneet vaihtoon ja sitten on tietysti se olematon jousitus ja muutama muu ominaisuus jonka kanssa on vain opittava elämään. Bugikset on ensisijaisesti kauniit kaupunkivaunut, toki, mutta kyllä kylmää hieman miten tullaan pärjäämään täällä lähiössä. Olen taipunut siihen ajatukseen, että voimme ostaa erikseen metsän menevät rattaat käytettyinä jos tarpeen. Siihen tarpeeseen olen katsellut Emmaljungan Super Vikingejä.

Ensimmäiset rattaat: ainoat jotka mahtui meidän hissiin. Vuonna 2010 oli ilmeisen cool ottaa kuvia vinossa.

Toiset pakon edessä ostetut rattaat: Phil&Teds sisarusrattaat kaupunkiin. Pelitti äärimmäisen hyvin.

On tyhmää lähteä liikkeelle kaksien vaunujen periaatteella, mutta kulkupelien suhteen olen tosi nirso. Ne ovat seuraavat vuodet tärkein työvälineeni ja tällä selällä en tee kompromisseja. Jokainen nostoliike vaunujen kanssa on rasite huonolla selällä joten tuijotan vaunujen kokonaispainoja ennen mitään muita tietoja.

Samaan se aina päätyy: markkinoiden kevyimmät ja ketterimmät (Bugaboot) kaupunkiin ja ehkä jotkin toiset hyvällä joustolla kotilenkkeihin ja sitten talveksi.

Ajattelemme ostaa käytettynä Bugaboo Buffalot, niin kuin tapana tällä hetkellä näyttää olevan. Ne ovat ilmeisesti merkin metsäkelpoisimmat vaunut, joten kahden vaunun uhka voisi väistyä hieman. Toinen vaihtoehto olisi uusi malli Fox, joka maksaa jo reilusti yli tonnin kaupasta, mutta menisi toisaalta näppärästi autoon. Sekin on meille tärkeä ominaisuus.

Viikkoja pengottuani huomaan että hyväkuntoisista (aivan ehdoton vaatimus mulle, en halua nitkuttavia, lonksuttavia, vähän tosta vaan löysiä vaunuja) Buffaloista pyydetään vähintään 700€, monesti melkein tonni. Siis tonni? Niissä on usein vieläpä haalistumaa tai jotain muuta “pientä käytön jälkeä”. Yhdet yksilöt maksoi 800€ ja turvakaaressa oli puremajäljet. Apuva. Buffaloita ei enää valmisteta, joten alan myös miettiä olemmeko itse jälleenmyynnin kanssa pulassa 3-4 vuoden päästä.

Kaikki tämä velloo edelleen ees ja taas kun menen Lapsimessuille huvikseni käymään. Vauvatalon Johannan pisteellä käyn kyselemässä vaunuista ja Foxeista lisää. Saan tosi hyvää palvelua ja ohimennen heiton että tämä yksi yksilö tässä on muuten tänään -20%. Buffaloiden hinnoittelu mielessäni lasken äkkiä että todennäköisesti saamme nämä myytyä joskus eteenpäin niin että meille jää maksettavaa vaunujen käytöstä vain muutama satanen, olettaen ettei kukaan pureskele turvakaarta (liikaa).

Rullailen Messukeskuksesta kotiin uusien vaunujen kanssa aivan pöllämystyneenä, tonnin köyhempänä. Ostin näköjään vaunut. Tunnen itseni ihan yhtä huijariksi kuin silloin kahdeksan vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ulkoilin. Että näinkö näitä pitää työntää, huomaako kohta kaikki että olen ihan Valeäiti?

bugaboo fox

Raskausviikko 27

Tavaroista vartaloon: olo on tälläkin viikolla edelleen aivan mielettömän hyvä. Olen melko sinut paisuvan kehoni kanssa ja tykkään siitä että vatsa alkaa tosissaan näkyä (mutta en pidä edelleenkään siitä että muut kommentoivat sitä, herkkä aihe johon ehkä palaan myöhemmin).

Erityisesti rakastan sitä että vatsa alkaa tuntua – tyyppi vetää jo ihan mielettömiä potkuja, sarjatulta ja melskettä riittää niin että iltaisin koko maha heiluu ja minä nauran kun seuraan sitä. Ei tietysti ihme, vauvahan painaa jo kilon ja maha on kuitenkin vieläkin tosi kompakti eli liikkeet näkyy ja tuntuu hirveän hyvin.

Istuminen alkaa tosin välillä käydä hankalaksi, sillä arvon neiti laittaa kyllä vastaan jos ahdistan hänet liian tiiviiseen asentoon. Kaiken kaikkiaan alan olla selkeämmin raskaana, vaikka edelleen ajattelen olevani “ihan alussa” – ja sitten huomaan yhtäkkiä olevani jo viimeisellä kolmanneksella. Se tuntuu tavallaan ihan kamalalta – joko tämä kääntyy loppua kohden?

Olo on niin hyvä ja onnellinen että jäljellä olevat viikkomäärä tuntuu ihan liian pieneltä. En halua että tämä loppuu, miten muistan tämän nyt sitten koko loppuelämäni? Viimeinen kerta ja kaikkea, en kestä.

Toisaalta kun melske vatsassa yltyy, kasvaa kiinnostus vauvaa kohtaan. Minkähänlainen hän on? Mitä on elämä kesävauvan kanssa? Mikähän sen nimeksi oikeasti tulee? Alkaa kiinnostaa tavata hänet!

Tiedän toki edessä olevan vielä vähän tuskaisempia viikkoja. Elän oikeasti jokaista päivää kiitollisena siitä että olo on hyvä ja seesteinen, arvaten sen pian muuttuvan.

Alan olla myös raskaampi ihan fyysisesti. Seuraan aina välillä vanhoja raskauden aikaisia merkintöjä ja huomaan painoni nousevan aika lailla vanhojen raskauksien mukaisesti: noin 8-10 kiloa ensimmäiset kaksi kolmannesta ja viimeisellä kolmanneksella kilo viikossa. Se on taas 20+ kiloa tulossa, vaikka syön ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kroppani tykkää kerryttää kermaa vauvaa varten (jännä että se kerryttää sitä käsiin ja jalkoihin).

Toivon että lisääntyvä elopaino tarkoittaa maidon riittävän tälläkin kierroksella enemmän kuin hyvin.

Kuvat henkilökohtaisen Facebookin kätköistä sekä Instagramin storeista.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Itsekkyyden aika on täällä – sinä itse hallitset omaa ruuhkaasi

Kaupallinen yhteistyö: Tuuma-kustannus ja Suomen Blogimedia


Sama virsi joka lauantai. Kymmenen jälkeen alan polkea paikallani. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Puoleen päivään mennessä olen vihainen kun tuntuu että koko päivä on menossa ohi ja ikkunani tehdä jotain kivaa on menossa umpeen. En ikinä tiedä mitä se jokin on mitä haluaisin tehdä mutta fiilis on silti se etten sitä juuri nyt tee.

Tiedättekö?

On tosi tyhmää ärsyyntyä kauniina lauantaipäivänä kun edessä on oikeasti vielä koko viikonloppu aikaa. Mutta lauantaihin kohdistuu mulla valtavasti odotuksia, koska tuntuu että silloin on The mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä en arkena ehdi.

Lauantai on mulle t ä r k e ä, koska arkeni on liian täynnä sekä itse rakennettuja menoja että muiden tuomia velvollisuuksia. Vastuu painaa sekä töissä että arjessa aika paljon ja lauantai on usein se päivä jolloin niistä voi hetkeksi paeta. Sunnuntai taas usein jo valuu sinne arjen puolelle kun ruokakauppatilauksia tehdään ja työkalenteria tarkistetaan – valmistaudutaan asioihin jotka on tehtävä.

Tätä taas eräänä lauantaina itkiessäni vessan lattialla päätin että hommaan on tultava loppu. Kukaan ei estä minua tekemästä kivoja asioita. Se olen ihan minä itse ja omat ajatukseni jotka estävät.

On aika ryhtyä itsekkääksi; miettiä aina etukäteen se yksi tai kaksi asiaa, jotka minä haluan tehdä ja sitten tehdä ne vaikka heti ekana. Jos haluan käydä salilla, menen sinne heti. Jos haluan kirjoittaa blogia, teen sen heti aamiaisen jälkeen kun kirjoitusvire on parhaimmillaan. Tämän yhden tekoni jälkeen mulla on ihan eri tavalla kiinnostusta ja energiaa valua lopun perheeni mukana siihen ihanan rentoon mitä seuraavaksi tehtäisiin -moodiin.

Kokeilin tätä männä lauantaina ja se toimi upeasti. Siellä salilla hikoillessani ja fiiliksen parantuessa mietin että tämä mun pitää nyt muistaa kaikkialla elämässäni. Olla itsekkäämpi, jotta jaksan olla muille kivempi. Tästähän minä olen sadasti jo kirjottanutkin: antanut ohjeita kuinka omaa työaikaa voi hallita, miten arkea voi tehostaa tai kuinka uran ja perheen voi yhdistää. Kaikissa on sama punainen lanka: Mieti mitä haluat ja tee sen mukaisia valintoja ja järjestelyjä.

”Hyvinvoinnin ajatellaan muodostuvan levosta, liikunnasta, ravinnosta, sosiaalisista suhteista, sekä itsensä toteuttamisesta. Litaniaan tulee usein myös mainituksi merkityksellisyyden tunne. Ole hyvä, saa suorittaa!”

Saman viestin kertoo myös ystäväni ja hänen kollegoidensa kirjoittama uusi tietokirja Ruuhkavuosiopas. Kirja on teoriaa, käytännön esimerkkejä ja helppoja tehtäviä yhdistävä opas kaikille, joiden elämässä on merkittäviä vastuita ja niiden kautta paletti täynnä. Omista vanhemmista huolehtiminen, järjestötoiminta, kunnianhimoinen urheiluharrastus päivätöiden ohella tai ihan vain se perinteinen lapset + muu elämä ovat kombo, jotka väistämättä aiheuttavat ruuhkaa – eli sitä että tekemistä on aina enemmän kuin aikaa.

Siinä ruuhkassa sukkuloiminen ei ole lainkaan mahdoton tehtävä, varsinkaan jos ottaa kirjan oppeja käyttöönsä.


Kirja tuntui minulle heti ensi hetkestä häkellyttävän tutulta. Ikään kuin olisin itse kirjoittanut sen!
Olen mm. vuoden verran pyörittänyt blogitekstiä otsikolla ”nainen – näin voit todella saada kaiken” ja Ruuhkavuosioppaan toisella sivulla sanotaan “tärkein sanomamme on, että voit saada ihan kaiken”. Kanavoimme selvästi samaa ajattelua näiden naisten kanssa! Koska kirjaa ei kuitenkaan kirjoittanut minä ja oma napani vaan kuusi ammattilaista, se on täynnä napakoita teorianpalasia, jotka tukevat keittiöpsykologimaisesti kerrottuja asioita. Keittiöpsykologialla en tarkoita, että asiat olisi sanottu jotenkin lukijaa aliarvioiden vaan sitä että teksti on sujuvaa, omakohtaista ja puhuttelevaa.

Ruuhkavuosiopas käsittelee tasapuolisesti elämän eri osa-alueita kuvaten ensin jokaisesta sen tyypillisen haasteen ja antaen sitten jonkin yksinkertaisen tehtävän, jolla omaa elämää voi tarkkailla ja löytää pienen muutoksen kohteita. Nämä tehtävät on ihan huippuhyviä! Erityisesti tykkäsin Aikavaras-harjoituksesta, Kotitöiden suosikki/inhokki-listasta, sekä parisuhteen Ihme-harjoituksesta joka avasi näkemään että isotkin muutostoiveet lähtevät tosi pienistä asioista.

Kirjasta ei löytynyt minulle kauhean paljon varsinaisesti uutta – ja se onkin sen kauneus. Ei taas uutta dogmaa seurattavaksi, ei arjen pikadieettiä jolla kaikki muuttuisi kuin taikaiskusta paremmaksi (olenhan jo kertonut että konmari vituttaa mua?) vaan se kaikki harkittu ja sitkeästi jatkettu järkeistäminen, jolla elämä sujuu huomattavasti helpommin. Tässä on yksissä kansissa se kaikki, napakasti ja käytännönläheisesti muistuteltuna.

Summaten voisin arvioida teitä lukijoita ajatellen että jos olette koskaan tykänneet mun köyhän naisen mentorijutuista töiden, arjen ja oman elämän yhdistämisestä (löytyvät muuten kaikki “pohdintaa” ja “ruuhkavuosibussin” tägin alta) tai Salamatkustajan Sadun vastaavista teksteistä, tulet tykkäämään tästä. Kirja kannattaa ottaa hyllyyn sinne Anna perhojen ja Aki Hintsojen viereen muistuttelemaan miten sitä omaa arkea voi tehdä pala palalta paremmaksi.

ruuhkavuosiopas alekoodi

Kirjan saa tästä linkistä 28€ hintaan suoraan Tuuman omilta sivuilta ja voit lisäksi koittaa onneasi arvonnassa!

EDIT: arvonta päättynyt. Arvon kaksi kappaletta kirjoja, toisen täällä blogissa ja toisen Instassa. Jätä kommentti perjantain 19.4. keskiyöhön mennessä ja minä arvon sitten heti lauantaina voittajat!

Siis sen jälkeen kun olen ensin tehnyt jotain sellaista, jota haluan.

Tekstin ensimmäinen lainaus on Ruuhkavuosioppaasta (Tuuma-kustannus), jonka kirjoittajat  ovat Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm ja Riina Salmivalli.

Raskausviikot 25 ja 26: Liitoskipuja (tai sitten ei)

Haha, jos viimeksi sanoin etten oikein muista millä viikolla menen niin nyt se on todella totta: jouduin omasta blogistani tarkistamaan mitä viikkoa tässä piti kirjoittaa. Huomasin niitä kuluneen jo kaksi. Koitan siis ulkomuistista muistella mitä viimeisen kahden viikon aikana on raskauden osalta tapahtunut!

Raskausviikko 25

Tämä on se viikko, josta kirjoitan Työviikko – tekstin. Viikko päättyy siis Leville koko työporukan kanssa. Jaksan tosi hyvin koko porukan mukana vaikka rinteeseen en kyllä enää uskalla. Anssi Kelan keikka jaksaa tanssittaa eikä puoli kahdelta loppuva keikka tunnu yhtään pahalta. Tosin muistan taas että selvin päin baarissa olemisessa pahinta on se että haistat jakuvasti ihmisten kännipierut. Hyi saatana.

Myös: After Ski ilman ski:tä ja viinaa ei ole suositeltavaa. Ei saatana.

Ekana iltana yllätän itseni ihmettelemästä vastassa tapahtuvaa meininkiä. Yhtäkkiä tuntuu aivan sairaan omituiselta että siellä on kokonainen ihminen. Tässä nyt on kuitenkin jo sen 20 viikkoa tiennyt olevansa raskaana ja yli kymmenen ajan tuntenut liikkeet. Ja nyt se sitten ajatuksena yllätti.

Muistatteko muuten kun sanoin monta viikkoa sitten etten voi enää olla selälläni? No voinpas. Mahallanikin jopa. Edelleen nukun loistavasti eikä vauva herätä. Oi kun tämä loistava olo vieläkin vaan jatkuisi, vaikka sitä on jo monta monta viikkoa saanut fiilistellä!

Tästäkään viikosta ei löydy juuri mitään raskauteen liittyvää uutta raportoitavaa. Maha tuntuu samalta kuin aina ennenkin ja meno on helppoa.

raskausviikko 26

Raskausviikko 26

No sitten se meno ei enää olekaan niin helppoa. Loistava oloni tuntuu olevan historiaa. Viikolla 18 välähdelleet liitoskivut ovat tulleet takaisin, paljon vihaisempana. Käyn Levillä viiden kilometrin kävelyllä työkaverin kanssa ja olen jo kahden jälkeen pulassa: Viiltävä kipu alavatsassa tuntuu jokaisella askeleella. Sorelini painavat tonnin eikä 150m nousua rinteen vierellä metsässä tunnu enää ihan pikku päiväkävelyltä. Selviän koko viiden kilsan matkan mutta sen jälkeiseltä lounaalta on jo vaikea nousta ylös. Kävelen kuin mummo.

Liitoskipuja ja supisteluja saa ihmettellä pitkin viikkoa muutenkin. Vähäinenkin kävely tuntuu tuovan kivut, juoksemisesta nyt puhumattakaan. Saan arvokkaita vinkkejä Instassa teiltä ja tutkin jo äitysjoogaa, vyöhyketerapiaa ja tukivyötäni sillä silmällä. Yhden kommentin perusteella jokin naksahtaa päässäni ja tajuan, ettei kyseessä ehkä olekaan niinkään jokin mystinen raskauteen liittyvä kipu, jolle ei voisi mitään vaan eniten tämä on ihan normaalia selkävammaani joka nyt vain säteilee raskauden ansiosta vatsankin puolelle.

Tämän tajuttuani venyttelen kriittiset kohdat kuntoon ja teen muut temput jotka selkäänkin yleensä auttavat ja niin loppuvat liitoskivut siltä erää!

Silti mental note: on syytä alkaa pitää koko rangasta parempaa huolta. Ei tämä raskaus niitä ongelmia helpota ja muutenkin viime aikoina liikkuminen on jäänyt tosi vähälle työkiireiden takia. Tämä on laitettava kuntoon pian.

Viikon viimeisenä päivänä vedän läpi jo monta viikkoa valmistelemani tapahtuman. Se menee hienosti ja sen jälkeen tajuan miten poikki olen. Minusta ei enää ole näin täysimääräiseen keskittymiseen ja sykkimiseen. Eikä tarvitsekaan, töitä on kahdeksan vikkkoa jäljellä. Alan ensimmäistä kertaa miettiä viimeisiä viikkoja ihan päivätasolla ja siirrän omasta kalenterista isolla kädellä tavaraa pois. Tuntuu hyvältä alkaa valmistella omaa poisjäämistä kun mukana on hyviä tyyppejä, jotka todella voivat hommani minulta ottaa.

Nyt kun tämä viime vuoden työt summaava tapahtuma on takana, on sellainen hyvä fiilis että olen saanut aikaan ihan sikana. Tehnyt hyvää työtä ja nyt voin hyvillä mielin jättää hommat vähän vähemmälle. Toivottavasti kuitenkin kaikki kahdeksan viikkoa saisi näitä töitä vielä tehdä – sen verran kiinnostavia juttuja on vielä edessä!

Ps. Kuten suttuisasta kuvasta näkyy, suurin osa mahakuvista tulee ensin tai pelkästään Instan puolelle. Kannattaa siis seurailla myös siellä, jollet jo seuraa! Maanisesti haluaisin saada 5000 seuraajaa täyteen ilman mitään järkevää syytä!

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: