Lapsia ei todellakaan hankita, sen kai jo kaikki tietää?
Monessa perheessä lasta odotellaan paljon kauemmin kuin ajateltiin, toisissa kohdataan matkalla suuria suruja ja joissain suuri toive ei pääse koskaan toteutumaan. Minulla ei onnekseni ole mistään näistä kokemusta, mutta pienen sivukierroksen mekin jouduimme tekemään matkallamme kohti vanhemmuutta (kerron sen nyt tähän taustalle, mutta haluan korostaa että en millään tavalla rinnasta meidän tarinaamme tahattomaan lapsettomuuteen).
Oli tosi raskasta huomata, että tämähän oikeasti voisikin osua myös minun kohdalleni. Asia, jota en ollut oikeasti osannut vauvakuumeissani pelätä, jotenkin ajattelin että kyllä kai se onnistuu (antakaa anteeksi, olin 26). En edes tajunnut ajatella sitä, etten ollut koskaan elämässäni kokenut normaalia kuukautiskiertoa.
Kun lääkäri sitten pajautti että ”tuskin sinä luonnollisesti raskaaksi tulet, eihän sulla mitään ovulaatiota ole”, ehdin vetää aikamoiset kierrokset. Tulen muistamaan loppuelämäni kuinka seisoin ruskea paperipussi kädessäni lääkäriaseman oven takana perjantaisena iltapäivänä ja soitin pomolle mahdollisimman normaalia ääntä tavoitellen.
Tuijotin puhuessani seinää, etteivät ohikulkijat näkisi itkuisia silmiäni. Pyysin kepeästi, josko voisin skipata päivän viimeisen palaverin kun oli vähän flunssainen olo. Oikeasti kurkussa poltteli vain kipeät kyyneleet ja ajatukset olivat muovisessa kupissa siellä pussin sisällä. Spermanäyte. Lähete. Tutkitaan.
Meidän tarinamme päätyi jo kahdeksan kuukauden päästä positiiviseen raskaustestiin ja terveeseen lapseen. Lopulta tavallaan helposti ja vain yhtä pientä lääkettä syöden. En silti uskaltanut koko raskauden aikana hellittää ajatuksesta että minussa on ehkä jotain vikaa, ja siksi ehkä tämä raskauskin voi vielä mennä pieleen.
Jos kahdeksan kuukauden pätkä saa miettimään jo tosi surullisia ajatuksia ja valtaa omasta arjesta valtavan palan, mitä se mahtaa olla kun todella kärsitään lapsettomuudesta, eikä vauvaa kuulu moneen vuoteen – tai ollenkaan? Kun keinovalikoimassa on IVF, inseminaatio, ja monta muuta asiaa joihin minä en koskaan joutunut Googlea tarkemmin tutustumaan?
No kamalalta kuulemma, ainakin yhden Valeäidin nauhoituksissa kuullun tarinan mukaan. Niin vaikealta että saatat löytää itsesi olemasta kateellinen jollekin, joka on saanut keskenmenon. Koska hän ainakin tietää että voi ylipäänsä tulla raskaaksi. Huh.
Tekstin loppuun linkatussa podcast-jaksossa jututetaan äitiä, jonka tie vanhemmaksi oli pitkä, mutta lopulta onnistunut. Jakso on ehkä vertaistukea toisille, tai mielenkiintoinen näkökulma yhdelle. Kolmannelle ehkä katkera fiilis siitä että tässäkin jututetaan entistä lapsetonta, sellaista jolle tämä lopulta kuitenkin onnistui.
Jakson myötä haluan lähettää lämpimät terveiset kaikille, jotka kantavat tahattoman lapsettomuuden surua.
Olen sydämeni pohjasta kiitollinen kahdesta terveestä lapsesta ja ymmärrän mikä onni se on että näin sattui käymään meille. Enkä hetkeäkään kuvittele meidän kokeneen lapsettomuutta, vaikka vilauksen siitä maailmasta näimmekin. Olen kovin pahoillani niiden puolesta, jotka ovat. Joiden matka on vaikea, raskas, pohjattoman surullinen tai lopulta turha. Jotka vuodesta toiseen katselevat vierestä.
Suurkiitokset Maijalle kun uskalsit tulla puhumaan kipeästä aiheesta!
Lue myös:
Oikeastaan mekko onkin tunika, yli-iso t-paita, jonka sisälle voi piilottaa vaikka kaksikin ihmistä. Siinä on tietysti myös taskut, sillä ne ihmiset tarvitsevat jotakin naposteltavaa piilopaikkaansa.
Mutta nyt siis on vihdoin mustan mekon aukko täytetty, huh!
Housen maksimekko on ollut jo monessa mukana: Ykkösen kevätjuhlissa huulipunan asustamana, muutossa hikistä muijaa peittämässä, pihan väliaikajätskeillä hetken mielijohteesta. Se on juuri sellainen heitän jotain päälle vaan -mekko mitä kesään tarvitaan; mukava, ilmava, turvallinen (ei vilauttele) ja iloinen. Tosin en suosittele kirjahyllyn kantamista yläkertaan tämä päällä, ainakaan ilman että solmii helmaa hiukan pienemmäksi.
Pidä huoli että vaatekaappisi on täynnä sorkkarautavaatteita, sillä sopiva malli tuo itsevarmuutta, joka tarkoittaa vaatteelle useita käyttökertoja. Tämä on laadun ohella kestävän vaateostamisen tärkein juttu, koska niitä mekkojahan ei saa ostella hetken mielijohteesta vain kauniin kuosin takia. Tärkeämpää olisi ostaa mieluummin yksi tosi hyvä, joka istuu just sulle ja jota käytetään sitten joka paikassa ja pitkään!
