No niin, nyt on tultu siihen pisteeseen että joudun kertomaan ihmisille vauvan olevan jo kaksikuinen. Se on paljon enemmän kuin kahdeksan viikkoa.
On ihanaa kun vauva kasvaa ja kehittyy, muuttuu jatkuvasti enemmän ihmiseksi eikä pelkäksi vauvaksi. Tunnen, kuinka sumuisin vastasyntyneen kupla poistuu niin hänen kuin minunkin päältään. En enää ajattele enää ihan joka hetki pelkkiä vauva-asioita, en ajattele ihan kaikkea vauvan kautta. Suurimman osan kyllä.
Hän tuntuu jo vakiintuneelta perheemme jäseneltä, vaikka edelleen unohdan laskea viiteen ja lupaan huoletta autosta tilaa naapurin lapsille. Onpa paha jos välillä unohtaa lapsen tai pari! Vielä en voi sanoa että ”tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina”, sillä ihan hyvin muistan vielä ajan ennen Kolmosta ja se on edelleen tutumpaa kuin tämä poikkeustila.
Poikkeustila hälvenee päivä kerrallaan ja uusi normaali syntyy. Me olemme nyt vauvaperhe, minä olen nyt kotiäiti. Se alkaa upota tajuntaan. Jännä hämärän rajamailla –fiilis – samaan aikaan tunnen kuinka kaivaudun sieltä jostain verkkareiden ja maidonkerääjien (joita en enää tarvitse!) alta kohti kotiäitiyttä ja normaalia toimeliaisuuttani, toisaalta yritän vieläkin vimmaisesti hakeutua suorittavaan työmoodiin ja sittenkin pitää kynsillä kiinni vastasyntyneen kuplani rippeistä.
Osaan jo ottaa iisisti ja nautinkin siitä, mutta kun tarpeeksi monta päivää menee vain nukutellessa toista mahakipuineen, alan polkea paikallani. Onneksi meillä on jo paljon nautinnollisia rutiineja. Maanantaina hoidellaan asioita, tiistaina näen usein rakasta ystävääni. Torstaisin on treeniryhmä ja perjantaina ollaan melko usein jossain ihmisten ilmoilla.
Olen päässyt siis jo treenaamaankin! Hyvin varovaisesti aloitin pari viikkoa sitten mammaryhmässä, joka tuntuu juuri nyt todella ihanalta. Kroppa on ihan outo vielä niin koostumukseltaan kuin muodoiltaankin, mutta tuntuu tosi hyvältä liikuttaa sitä edes vähän. Tällä kolmannella kerralla olen paneutunut tosi paljon palautumiseen ja jopa aktiivisesti edesauttanut omaa hyvinvointiani, siitä kohta lisää.
Sivupoluilta takaisin pääasiaan: se vauva.
Vauva 2kk ikäisenä:
Painaa 4,6kg, pituutta 56,5cm (+1kg ja +3cm)
Vaatekoko 56/62
On löytänyt kätensä. Ristii niitä, laittaa suuhun ja välillä osuu jopa sitterin lelukaaren leluihin
Viihtyy lattialla pidempiä pätkiä ja alkaa kohta selvästi harjoitella kääntymistä
On päässyt sitteriin ja viihtyy siinä muutaman minuutin kerrallaan
Herää öisin 2-3 kertaa syömään, pisimmät unipätkät jopa 8h
Kahden kuukauden ikäinen vauva on ihana, tietysti. Niitä hymyjä jaellaan jo ihan joka hetkessä ja sellaista tulevaa nauruakin jo enteilee tuo tärisevän innostuksen köhinä. Hän myös juttelee, kiekuu ja komentaa ihan hirmuisesti ja tuntuu lähes että ymmärrän mitä sanoja siellä örinän takaa tulevaisuudessa tapaillaan – tiedostan toki ettei näin voi olla mutta antakaa minun nyt hetki kuvitella.
Hereilläolon pätkät lisääntyy jatkuvasti ja välillä on päiviä jolloin päiväunille on tosi vaikea sammua ja jäädä. Niinä päivinä (kuten tänään) alkaa illalla vähän meitä kumpaakin kiristää, vaikka hän kyllä hereillä pääosin tosi tyytis on. Nämä sylipäivät vain ovat mulle fyysisesti rankempia.
Päivärytmissä alkaa löytyä, mikä on aivan super mahtava juttu. Teen tästä oman juttunsa myöhemmin, nyt riittää että kerron hänen heräilevän vain kahdesti yössä syömään, parhaimmillaan vain klo 03 ja klo 06 – halleluja!
Vauvalla alkaa myös olla tunteita! Muitakin kuin apua nyt on nälkä kuolen heti hoitakaa tämä! -tunne. Joskus tyyppi on selvästi innoissaan, välillä hän pelästyy. Sellaista suupielet alaspäin mutrusuuta alkaa näkyä enemmän, mikä on jotenkin kovin liikuttavaa.
Viikot 6-10 ovat muistaakseni tutkitusti vauvan itkuisinta aikaa eikä mahavaivoilta oikein voikaan välttyä vaikka kuinka suklaansa jättäisi syömättä. Tämä kolmas kierros on tässäkin kuitenkin armollisin: sellaisia tunnin kestäviä pää punaisena huutoja ei ole tullut, vain keskimääräistä hankalampaa kakkaamista silloin tällöin. Maidon laitoin kuitenkin itseltäni tauolle hetkeksi, ja se tuntuu auttaneen pahimpiin poreisiin.
Suurin muutos vauvassa on ulkoinen. Nyt kun sitä katsoo, ei oikeasti enää voi sanoa sen olevan vastasyntynyt vaan ihan täysi vauvahan tuo on. Alla kuvat parin päivän ikäisenä, neljän viikon ikäisenä ja kahdeksan viikon ikäisenä. Jotain on tapahtunut.
Tästä piti tulla vain nopea vilkaisu vauvan elämään, mutta koska hän otti ja simahti taas yöunille jo kahdeksalta ja nukkui myös (!) viime yönä niin hyvin että sain itse jopa viiden (!!!) tunnin unipätkän, energiaa riittää. Jatkan kuitenkin nyt jonkun toisen tekstin parissa, se on moro!
Yksi päivä kävin naapurin kanssa puolentoista tunnin vaununlenkillä. Sitten nukuin tunnin päikkärit, joiden jälkeen olikin jo aika hakea Kakkonen iltapäiväkerhosta. Matkalla mietin että harmi kun en tänään ehtinyt kirjoittaa blogia.
Kokonainen työpäivä meni urheillessa ja levätessä ja silti tuli kiire. Olen hidastanut elämäni tahtiani todella, todella merkittävästi. Tavoittelen yleensä yhden asian tekemistä päivässä ja joskus sekin meinaa olla liikaa. On liian kiire olla vain.
Tuntuu melko kaukaiselta että vielä muutama kuukausi sitten tein sataviisikymmentä asiaa päivässä. Hoidin duunit, blogin, kodin, urheilun ja varmaan vielä jotain muuta tuikitärkeää jota en enää muista. Se ei ole kyllä normaalin ihmisen hommaa se, juosta jatkuvasti pää punaisena paikasta toiseen vain jotta olo olisi riittävästi tehnyt.
Kaiken sen jakkuhien jälkeen tuntuu että olen ansainnut ja että tarvitsen tätä lepoa. Kaikkihan me toki tiedämme, ettei äitiysloma ole mitään lomaa mutta lepoa tämä silti on normaaliin arkeeni nähden, ainakin henkisesti. Päivätyöni on ihan superkuormittavaa ja nyt alan taas ymmärtää sen. Ei sitä siinä sykkiessä niin huomaa mutta nyt ihan aidosti havahdun lähes päivittäin siihen vapauttavaan tunteeseen ettei mun tarvitse. Ei tarvitse pinnistellä, vakuuttaa, myydä, ohjata, johtaa, miettiä, suunnitella, toimittaa.
Kävelen vaunuillani silloin tällöin lounasravintoloiden ohi ja katson ihmisiä, jotka ovat selvästi työpalaverissa. En voi sanoin kuvata kuinka hyvältä aina silloin tuntuu, etten minä ole siellä pätemässä.
Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä. Suurin osa siitä tulee mulle ihan luonnostaan pinnistämättä, mutta se on silti työtä. Asiakaslounas on mahdollisuus, joka pitää käyttää. Silloin pitää olla läsnä, ystävällinen, nopeaälyinen ja aidosti kiinnostunut. Ei siinä lounaalla kukaan meistä ole vaihtamassa kuulumisia rakkaan ystävän kanssa, vaan ihan työmme puolesta me siinä pureskelemme.
On tehtäviä, joita suorittaa. On ihmisiä, joita vakuuttaa. Se vaatii skarppina olemista, pientä ylitoimittamista. Punaa lisätään ja ponnaria tiukennetaan, kuin ensitreffeillä olisi, kahdeksan tuntia päivässä.
Mutta nyt ei tarvi.
Ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin imettää ja vaihtaa vaippaa. Voi olla kokonaisen viikon meikkaamatta ja vastaamatta puheluihin. Tiedän että tulee vielä aika, jolloin tämä ahdistaa mua ja janoan taas sitä vastuuta ja tekemistä, velvoitteita ja suorituksia. Mutta nyt, ai hitto nyt on ihanaa.
Ta-daa! hänellä on nimi! Täällä tosin valitettavasti jatkossakin Kolmonen, en lähde tämänkään lapsen nimeä julkisesti avaamaan (vaikka se aivan superhyperihana onkin). Vietimme kastejuhlaa sunnuntaina kotona ja täytyy sanoa että oli erinomaisen onnistuneet juhlat! Järjestelyt onnistui, tunnelma oli hieno ja pieni sai upeita lahjoja (siskoni mm. oli ommellut itse kokonaisen laatikollisen ihania vaatteita, omg! Ei kulje suvussa nämä taidot).
Kastejuhlaan oli kutsuttu suku ja kummit, mistä tulee meidän suvuissa jo yhteensä 17 aikuista ja 10 lasta. Pappina oli entinen naapurimme, kiitos siitä! Yksi kummeista asuu Kaliforniassa joten hänen kanssaan oli sovittu FaceTime yhteydestä 5.30 heidän aikaansa, johon hän lupasi ystävällisesti herätä. Ihan yhtä ystävällisesti unohdin tämän itse ja muistimme ottaa hänet mukaan toimitukseen vasta juuri ennen kastetta, hups.
Kutsuimme vieraat kolmeksi ja aloitimme kasteen puoli neljä. Viiden aikaan suurin osa vieraista oli jo lähdössä, joten kutsuin vielä naapurit rääppimään ja saatiinkin kaksi perhettä lisää menestyksekkäästi tuhoamaan tarjoiluja!
Tarjoilut oli koottu periaatteella vähän mutta kaunista, keskipisteenä luonnollisesti mieletön kakku, joka tuli tälläkin kertaa Tingelstiinalta. Kakku oli vegaaninen, kaunis, riittoisa ja oikein maukas, kiitos vielä Stiina!
Kakun lisäksi katoin varsinaiseen pöytään itse tekemäni (KYLLÄ! Ohje lopussa!) uskomattoman kauniit ja taidokkaasti puserretut marengit sekä vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja. Lisäksi kakun viereen kunniapaikalle pääsi ihanan Mutsi ja Murupullat -Idan meille täysin yllätyksenä tekemät nimikkokeksit – k i i t o s !
Saarekkeelle aseteltiin loput: lohileivät ja karjalanpiirakoita, mokkapaloja, itse tehtyä Rocky Roadia (ohje lopussa) ja sekalainen seurakunta karkkeja isolla lautasella. Juotavana oli aikuisille skumppaa ja kahvia, lapsille Pommacia ja vettä.
Koska juhlat olivat kaikkinensa niin onnistuneet ja koko setup suorastaan henkäsalpaavan upea (ne marengit), jaan teille nyt omahyväisellä varmuudella muutaman vinkin hyviin ristiäisiin.
Vinkkejä ristiäisiin
Kata ensin
Mielestäni nerokas oivallus. Tein edellisenä iltana rauhassa lasten jo mentyä nukkumaan sen piperrysosuuden, siis katoin pöydän ja koristelin olohuoneen. Levitin pöydälle uuden pöytäliinan, katoin niin monta paikkaa kuin pöytään mahtuu ja kasasin loput lautaset kasaksi saarekkeelle. Jokaiseen juomalasiin laitoin nätin servetin ja jotain ihmeellisiä paperipallojakin asettelin paikalleen. Näistä kaksi oli taannoisista ylläribabyshowereista talteen otettuja ja yksi uutena ostettu.
Hetken epäilin jo itseäni kun puoli yksitoista illalla askartelin sitä saatanan paperipalloa, mutta aamulla olin varma nerokkuudestani. Näin juhlat näytti valmiilta heti aamusta! Olin vielä illalla miettinyt jokaiselle tarjottavalle valmiiksi tarjoiluastian ja kirjoitin selventävät laput jokaiseen. Siihen oli niiiiin helppo sitten juuri ennen juhlia vain latoa tavarat nätisti, samalla pysyi kartalla siitä puuttuuko joku tarjoilu vielä.
Sitten huolehdi itsestäsi
Aika loppuu kuitenkin kesken, joten käy suihkussa ja meikkaa mielellään pari tuntia ennen juhlia. Varmista että itsellesi on juhlavaatteet. Mulla oli lapsille erittäin hyvissä ajoin hienot vaatteet ostettuna, puhtaina ja ojennuksessa. Itselleni valkkasin vanhan, löysän mallisen mekon ja pyysin Insinööriä silittämään sen. Tuntia ennen juhlia vedin mekon päälle yläkautta ja se jäi vyötärölle jumiin. Ei puhettakaan että se olisi mennyt lantion yli millinkään verran. Epäilin jo autotallin kosteusprosenttia syyksi kunnes muistin ostaneeni sen ei-enää-niin-löysän mekon kakkosen vauvavuotena, jolloin painoin noin 20 kiloa vähemmän kuin nyt. Oho. No, ristiäisiä oli hyvä juhlia myös huonosti istuvassa mekossa jonka läpi kuulsi samoin huonosti istuvat ja hieman liian kohokuvioiset bikinin yläosat.
Delegoi
Tämä jos jokin pelasti juhlat! En suinkaan tehnyt kaikkea itse, oikeastaan vain ne marengit syntyi minun (äärimmäisen taitavista) käsistä. Mokkapalat teki juuri kokkikerhossa aloittanut Ykkönen, lohileivät anoppini, karjalanpiirakat tuli valmiina pakkasesta ja kakku saatiin Tingelstiinalta kotiovelle toimitettuna.
Kummit pukivat Kolmoselle kastevaatteen ja lankoni otti suurimman osan kuvista. Minä keskityin tunnelmaan (ja jonkin verran siihen bikiniyläosaani).
Tee mahdollisimman paljon etukäteen
Juhlapäivälle ei oikeasti paljon muuta kannata jättää kuin vauvan syöttäminen ja suihkussa käynti. Kiire tulee vaikka juhlat olisi vasta iltapäivällä, koska juuri tänä päivänä tavallisesti hyvin nukkuvat vauvat ei nuku. Tosin meidän kyllä nukkui, mutta ihanaa oli silti rauhassa järjestellä ja siivota. Siihen muuten kuluu hulluna aikaa! Pelkkään kaaoksen taltuttamiseen perussiistissä kodissa voi mennä tunti, pari. Siivousta lukuunottamatta ristiäisiä valmisteltiin muutama viikko pikkuhiljaa. Tilasin netistä tarpeellisia vaatteita ja metsästin suvun kastemekkoa. Marengit valmistin kaksi päivää ennen juhlia, mokkapalatkin taidettiin leipoa jo silloin.
Anna sisaruksille oma homma
Jos vauvalla on jos sisaruksia, anna heille jokin suuri vastuu niin pysyvät viihdytettyinä ja pois jaloista. Vauvan pään kuivaaminen kastetilaisuuden aikana on ainakin sopiva tehtävä, ehkä myös jokin tarjoiluista tai kattamisesta sujuu? Meillä Ykkönen ja Kakkonen tekivät mokkapaloja ja koristelivat niistä pöllöt, saivat siihen hyvän tovin menemään.
Itse asiassa ne sai siitä myös tosi mojovat riidat aikaan ja se oli super ärsyttävää. Unohda tämä neuvo, aivan pelkkää paskaa.
Pyydä vierailta terveiset vauvakirjaan
Kastejuhla menee äkkiä ja myöhemmin sitä ihmettelee, mitä kaikkea tehtiinkään ja ketä oli paikalla. Pyydä siis edes näistä juhlista vierailta terkut, mieluiten suoraan vauvakirjaan! Tämä oli toinen mielestäni nerokas oivallukseni: etsin Oot niin ihana -vauvakirjasta sopivan sivun ja irrotin sen kansiosta. Jätin sivun kynien pöydälle terveisiä varten, se sopi siihen oikein mainiosti kun on niin nättikin.
Ainakin kaksi vierasta myös muisti tähän jotain kirjoittaa, eli täysi onnistuminenhan tämäkin!
Kierrätä ja lainaa mahdollisimman paljon
Kastemaljan sain lainaan ystävältä ja kaikki lautaset oli lainattu naapurista, muutama pikkulusikka kummilta. Yleensä on täysin turhaa ostaa juuri mitään uutta kun vain vähän käyttää aikaa kyselyyn. Joskus on toki kiva ostaa pientä ylimääräistä koristelua, vaikka juhlatarvikekaupat pientä maailmantuskaa muovineen aiheuttavatkin. Nämä kuuluisat paperipallot ovat hyvä esimerkki koristeista, joita kannattaa kierrättää – kuulin erään seuraajani käyttäneen jo neljä vuotta samoja!
Koristeluja kannattaa myös tarjota naapurustoon seuraavalle, tai jopa hankkia itse käytettynä. Sama kikka kannattaa muistaa 1-vuotis synttäreille kun niitä monta vuorokautta kestäviä foliopalloja ilmaantuu kuitenkin naapuriinkin.
Leiki nimellä
Jos et ole jo paljastanut koko juhlaväelle nimeä, pistä ensimmäisenä pystyyn arvailu. Jokainen saa arvata koko nimen, mielellään sinne samaan vauvakirjaan laitetaan veikkaukset talteen. Me olimme etunimen kertoneet jo ajat sitten, mutta toinen nimi oli suurimmalle osalle vielä ylläri – kuten meille vielä hetki ennen juhlia, eh.
Teimme tämän sivun avulla koko nimestä anagrammin, jonka laitoimme printattuna ja kirjaimet erilleen leikattuna liitutaululle näkyville. Kasteen jälkeen järjesteltiin kirjaimet oikeaan järjestykseen.
Oli melko hauska seurata vierestä kun vieraat ennen kastetta laski kirjaimia ja ihmetteli ettei tuosta millään voi joku oikea nimi tulla. Ja sitten se ilme, kun mummo tajusi mikä toinen nimi oli! Ai että, kaiken sen askartelun arvoista.
Älä stressaa
Tämä tietysti vinkeistä tärkein, pidä mielesi kevyenä äläkä kasaa itsellesi ihmeellisiä suorituspaineita. Kaikki ymmärtävät että menossa on mukana tosi pieni vauva, eikä kukaan odota niin juhlakalulta kuin sen vanhemmiltakaan täydellistä suoritusta. Tämän juhlan aikana saa itkeä, nukkua, syödä ja kakata omaan tahtiin – ainakin vauva. Älä siis turhaan yritä taktikoida vauvan unia tai ruokailuja kasteaikatauluun sopivaksi vaan suhtaudu niin että menette sillä mitä vastaan tulee.
Mutta suosittelen että aloitatte koko kastetilaisuuden vasta sitten kun vauva on juuri ruokittu, vaikka se olisikin eri aika kuin oli sovittu. Myös silloin jos olette kirkossa! Ei se parista minuutista ole kiinni.
Yksi pääsi papin syliin, toinen skumpan kimppuun
Ei muuta kuin marenkia vaahdottamaan!
Turkinpippuri – ja Marianne marengit
4 kananmunan valkuaista
6 dl tomusokeria
tilkka etikkaa
noin 1.dl Turkinpippuri Crush ja Mariann Crush rouheita
Erottele valkuaiset keltuaisista ja vaahdota valkuaiset (keltuaiset kannattaa säsätää ja tehdä niistä myöhemmin vaikka munakas!) jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita tomusokeri pikkuhiljaa mukaan ja lisää vielä tilkka (1/4 teelusikka) etikkaa, maulla ei väliä. Etikka parantaa koostumusta niin että marengit pysyy muodossaan uunissa. Seos on valmis, kun voit kääntää sekoitusastian ylösalaisin eikä mitään tipu.
Jaa seos kahteen ja lisää kumpaakin osaan rouheet, toiseen Marianne ja toiseen Turkkari. Laita seokset pursotinpussiin ja pursota ne pellille isolla tyllalla. Uuniin 70 astetta ja noin kaksi tuntia. Valmis marenki on kevyt ja kova, mutta ei saanut yhtään väriä!
Laiskan helppo Rocky Road
3 levyä Fazerin sinistä
50g voita
minivaahtokarkkeja
Cheerios muroja tai vastaavia
Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Kun seos on sulaa mutta ei enää super kuumaa (liian kuuma sulattaa vaahtokarkit ja lopputulos näyttää löysältä kakalta), sekoita joukkoon vaahtokarkkeja ja muroja vapaalla kädellä. Levitä valmis mömmö leivinpaperille tai silikoniselle leivonta-alustalle, jälkimmäinen helpompi. Nosta jääkappiin viilenemään muutamaksi tunniksi ja leikkaa kovaksi jäähtynyt massa paloiksi.
Tee mahdollisimman paljon etukäteen
