Teksti sisältää mainoslinkin (merkitty *)
Tänä vuonna vältyn siltä jo pakonkin sanelemana. Tuplarattaiden työntely Hullareilla on muutenkin aika idioottihommaa (ei ne tilaa vie normaaleja enempää, mutta kahdesta lapsesta tulee kahdesti paheksuvia katseita), mutta supertyhmää siitä tekisi tämä jättisynttäriviikonloppu. Sitäpaitsi viimeksi iski vähän pimeä hetki ja mitään-en-osta muuttui kolminumeroiseksi visalaskuksi. Onneksi venäläisittäin palautin siitä puolet.
Keltaisia kasseja olen bongannut muutamia kaupungilla, mitään haamuhuhuiluja en ole kuullut, enkä ole työpaikalla kuuntelemassa mitä kaikki ovat ostaneet, samalla kun syödään jonkun tuomia mokkapusuja. Kaksi päivää olen siis jo niitä lähes kokonaan vältellyt. Sitten menin ja käväisin siellä verkkokaupassa*. Apua. Tämähän vie koko hulluuden pois hulluista päivistä, ja tekee shoppailusta lähes fiksua. Jonottamatta, penkomatta, hikoilematta ja tungeksimatta lasten kengät ja ne ihanat laukut.
Varmaan pitäis käydä nämä ostamassa. Kuva Stockmann.com* |
Onneksi synttärihulinat pitää mut ehkä aika kiireisenä vielä tämänkin päiväuniajan, eikä kauppaan tarvitse mennä. Tai siis surffata. Iik.
P.s. Ollaan oltu hieman touhukkaita, sanoisin. Lastenhuoneen katto ja seinä on maalattu, yksi porkkanakakku ja pinaattifetapannari on leivottu, marenkeja on tehty kolme satsia ja olen tehnyt koristeluja. Siis mitä helvettiä, minä mitään koristele. Varsinkaan jollakin lehdillä. Yäk.
P.p.s. Tänään oli aika vahvasti Ihan Oikea Äiti tunne: heräsin vauvan itkuun puoli kuudelta (vasta!!!), ja imettääkseni jouduin ensin siirtämään päälläni makaavan 12kg taaperoa, joka nojasi päällään mukavasti henkitorveeni. Selittää näkemäni kuristusunen, mutta ei sitä, miten voin olla heräämättä kun kahvaton kuula möyrii sulokkaasti päälleni ja hakeutuu siinä (itselleen) mukavaan uniasentoon.
P.P.p.s Nyt on sitten eka mainoslinkki ever tungettu tänne. Nyt on sielu myyty.