Mä olen tänään pyöritellyt tulevan kirjan nimeä ihan huolella. Siinä kohtaa kun muistiossa oli mm ”hiipivät lohikäärmeet” ja ”papukaijamerkki” totesin, että riittävän pitkälle meni ja lähetin nimiaihiot kustantajalle. Lohikäärme kirjakaupoissa ensi vuonna!
Jos menen joskus ADHD-testeihin, lisään kokemuksiin tämän aamun. Mun piti siivota vähän ennen siivoojia, ja ajattelin vaihtavani ihan nopeasti mullat tohon yhteen kukkaan. Hämmästyin yllättävän paljon kun näin siivoojat yhtäkkiä meidän olkkarissa ja olivat hiukan kauhistuneen näköisiä.
Kukka oli jaettu 15 pistokkaaseen, kaikkialla oli multaa ja mun varpaan pohjassa oli iso multainen haava, koska olin tiputtanut terävät sakset lattialle ja sitten jalallani yrittänyt ”silottaa” syntyneen naarmun pois ja saanut sillä niin ison palan lattiaa omaan koipeeni, että voin jalastani tarkistaa, miten meidän lattia oli pintakäsitelty.
Mun päässä on myös edelleen kipeä kohta kun kolautin pään bussin tankoon viime viikolla. Siis sellaiseen tankoon, josta pidin parhaillaan kiinni mennäkseni penkille. Voin kertoa, että myös bussiin kattoon voi kolauttaa päänsä.
Meidän isot lapset jaksaa kumpikin nostaa mut ylös. Ja mä en ole mikään 50-kilon tyttö vaan yllän bussin kattoon olemalla 177cm täyttä lihasta eli ainakin 175cm pitkä ja varmaan 70 kiloa. Ja ne vaan otti mua vyötäröstä kiinni (milloin ne on siihen alkanut yltää noin vain?!) ja nosti. Humps.
Kokeilin nostaa niitä lapsia itse ja totesin, että vauvat painaa aika paljon ja on se jännä miten vasta pyöräilemään oppineen selkä voikin olla omaani leveämpi.
(Jaksoin. Vielä.)
Kohta viisivuotiaani on rynnistämässä prinsessakauteen täyttä vauhtia ja kyselee jatkuvasti (siis muutenkin kaikkea, koska on myös kyselyiässä), että miten prinsessoille tapahtuu arjen asioita: Miten ne nukutetaan, herätetään ja syötetään. Ajattelin illalla, että tää on hauska yhteinen satu ja rauhoittuminen ja juttelin sille sitten kaikkea ihan hassua, kuten että jos prinsessaa kopauttaa glitterikenkiensä kantapäät yhteen, sieltä alkaa kuulua hänen oma tunnuslaulunsa.
Tyttärelläni on nyt tunnuslaulu.
Tänään seitsemältä aamulla kaikui kovaan ääneen lastenhuoneesta: ”PRINSESSA ON HERÄNNYT, TULKAA TEKEMÄÄN PRINSESSAHERÄTYS”.
Insinööri on onneksi sen verran kokenut sälli, ettei se jäänyt mitään kyselemään vaan painui palvelemaan prinsessaa ja muisti teititellä mennessään.
Tämän viikon aikana olen myös rasvannut silmiä, koska on niin kiva sairastaa uudestaan silmätulehdus, kuullut puoli tuntia liian myöhään että HopLopin telineissä oli jossain kohtaa oksennuslammikko, ostanut itselleni taas yhdet ja taas huonosti istuvat urheilurintsikat ja harkinnut vielä yhden viikon ajan omien kevätvaatteiden siirtämistä kaappiin.
Ja nyt: edessä on mökkikauden avajaiset, kylmää keliä ja paljon uhmaa. Toivottakaa onnea ja kivaa viikonloppua!