Aluksi sille oli olemassa vain sanojen viimeiset tavut. Mahassa oli pa, ruukussa ja housuissa kka.
Sitten se löysi etuliitteet, mutta jotkin kirjaimet oli vaikeita. Kotona syötiin peipää ja radalla meni tuna.
Nyt kuulemme pitkiäkin sanoja, kuten taikinakoukku (tosimartan lapsi!), ja jopa vierasta kieltä voi opettaa. Helou, sanoo amerikkalaiset. Mutta pieniä ongelmia on edelleen, kun puheessa toistuu lukihäiriöisen virheet. Niinpä
Muumeissa seikkailee Nispu ja vahingon sattuessa kaikaa huspis. Joskus suusta löytyy äidin huiksi.
Jännityksellä odotan mikä erityispiirre seuraavan kierroksen opeissa ilmenee.
