Nyt jälkikäteen katsottuna eilen saattoi olla vähän v-käyrä nousussa. Ja ehkä vähän tänä aamunakin kun se saamarin kello herätti ihan liian aikaisin ja bussi meni kesäaikatauluineen ihan nenän edestä.
Siinä korkkareilla 25 minuuttia kipsutellessa tapahtui jokin kesäihme, ja mieli seestyi. Oikeastaan ihan kiva että edes nyt tuli kesä. Ei ainakaan tarvitse pukea niitä VääntöKausiVaatteita, ja voi kävellä tämänkin matkan auringossa.
Työkavereita oli ihana nähdä pitkän tauon jälkeen ja duunitkin meni hyvin. Autoin muita, se on aina kivaa. Moni kiitti kesäloman aikaisesta blogiviihteestä, olivat seuranneet. Yllätyin, ilahduin.
Ja jos päivä päättyy kesän ekaan Hietsukeikkaan ja juoksulenkkiin rakkaan ystävän kanssa, ei voi kuin sanoa että kiitos. Kiitos rakas kesä, ja saat anteeksi.
Kyllä minulle tämä kesäarkikin kelpaa.
Ja kyllä kai minä jaksan tätä hassua blogiakin vielä kirjoittaa (mutta en ihan joka päivä).