Jos nyt lähdetään siitä, että se kehtasi tulla hakemaan eri paikasta kuin eilen. Olisi se teitäkin kyrsinyt.
Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minut syöttötuoliin laitettiin. Tai kun minua ei sinne päästetty. Tai kun minut sieltä otettiin pois. Miksi minut laitetaan tänne, missä kohtaa prosessia viestikapula putosi?
Ja miten kukaan ei ymmärrä, että minua on kohdannut Suuri Onnettomuus? Tässä makaan, turhaa, itken ja vaikerran sitä baabaata, joka ei pyynnöistä huolimatta pysynyt kädessä / lähtenyt luotani / jäänyt tuolin taakse piiloon / tullut luokseni.
Kuka se on tuokin akka, joka vaatii minua milloin syliin ja milloin sieltä pois. Eikö se tajua, että eniten vituttaa kaikki?
En minä millään haluaisi valittaa, mutta kun en kertakaikkiaan saa syödäkseni. Kun olen pöydästä liian kaukana (työnnettyäni itse omaa tuolia), kun omena on lattialla (sen sinne itse heitettyäni) ja kun lautanenkin on väärinpäin (vietyäni sen ensin omaan päähäni).
Kyllä en ole saanut janoanikaan tyydytettyä, kun on tuo vesilasikin pois viety.
Miten niin yritin heittää sitäkin?
Kaiken tämän vielä kestäisin, mutta nämä kyyneleet, ja niiden tehottomuus. Miten minun voidaan antaa huutaa, rääkyä ja naamani kastella, vailla minkäälaista sympatiaa, pelkkiä tyhjiä lahjontayrityksiä osakseni saaden?
Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Uijui, kamera, anna!
Mielensäpahoittaja jr on muuttanut taloon.