Kaksi päivää takana. Ja jo nyt huomaan olleeni aika monessa asiassa aika väärässä. Seuraa julkinen myönnytys (huomaa, että Valeäidin kommentit ovat kärjistettyjä, en tietenkään ole oikeasti (ollut) näin kamala):
***
”Etkö sä yhtään taas tajua mitä kello on, onko sieltä töistä niin vaikea lähteä ajoissa?”
On. Mulla ei ole vielä edes mitään oikeaa tekemistä, ja silti huomaan että fuck, kello on jo neljä, kohta pitää lähteä että ehtii tanssitunnille ja vitsi, miten pääsen tästä palaverista nyt sitten hienotunteisesti pois.
”Voisitko nyt vaikka hoitaa näitä lapsia niiden postien availun sijaan?”
No mut vitsi, kyllä niin kiinnostaisi mitä tossa kirjeessä lukee! Haluan avata sen, mitä siellä on?? Ja lastenhoitoon en nyt heti viitsi puuttua, se kun tuntuu niin sujuvasti tossa jo sulta menevän.
”Huomaatko edes että täällä on siivottu? Ihan hulluna, koko päivän!”
Katos, koneessa on pyykit. On muuten aika vähän pyykkejä koreissa. Hmm, täällä on kai siivottu. Ihan riittävän siistiä täällä mun mielestä on, ketä nyt kiinnostaa joku palapeli ympäri lattiaa. Mähän häippäsen täältä heti taas aamulla.
”No on kuule ruokaa, siellä sitä taas on kotimartta vääntänyt jääkaapin täyteen”.
En minä voi muistaa tai tietää mitä ruokaa täällä on päivällä tehty, syön mitä eteen kannetaan. Ai mitä, pitäisikö sitä itsekin sitten vielä tehdä?
”Kai sä nyt kysymättä tiedät, mitä kaupasta pitää tuoda, ei tää voi olla aina pelkästään mun homma”
Sanonpahan vaan, että jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä kaksi identtistä tomaattipussia, kaksi identtistä juustoa ja nolla grammaa raejuustoa. Hups.
***
Että sori vain, tässä nyt kesti kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt voin sanoa että okei, kyllä mä vähän ymmärrän. Onhan se työssäkäyntikin työtä.
Mutta toimii tämä juna vähän jo toiseenkin suuntaan. Olen aina ihmetellyt Insinöörin lehmänhermoja Ykkösen kanssa, suhteessa omaan pendolinomaiseen kiihtyvyyyteni, että olenko mä vain oikeasti noin huono kestämään uhmaikää? No, tänään kuulin ensimmäistä kertaa Insinöörin korottavan ääntään Ykköselle. Samalla kuin itse totesin rauhallisesti, että kohta täytyy mennä jäähylle jos ei lopu.
Niin se vain lasi rikkoutuu jos siihen hakkaa sillä pienellä kivellä koko päivän.