(c) Katarina // Rosemary’s |
Tiedättekö sen tunteen, että ikä on päässyt aika pahasti painamaan? Että vaikka kuinka kuvittelee siinä pirskahtelevan aloittelun ja meikkien läästimisen lomassa että tänään kyllä lähtee, niin löytää itsensä viimeistään keskiyöllä taksia heiluttelemassa?
En ole varmaan vuosiin saanu itsestäni esiin sitä bailamonsteria, joka oikeasti ihmettelee kun tanssilattialla välähtelee outo pilkunmuotoinen valo ja joka siinä hetkessä yrittää vielä tilata pari fisua, ihan vaan varmuuden vuoksi kun tässä tuntuu jo pää selvinneen. No mut sit lähti, viime perjantaina. Ja heti nyt tiistaina olen riittävän voimissani siitä kertoakseni.
Te olette varmaan jo loputtomasti kuulleet Siitä PING Helsingistä, jossa oli upeita keynoteja, mahtia verkostoitumista ja loistava tunnelma. Blaa blaa blaa. Ette ole vielä kuulleet kuitenkaan illan valovoimaisimmasta ilmiöstä, minusta. Tanssilattialla. Ekana ja vikana, ihan kirjaimellisesti. Bailal eka bailal vika.
Siellä meikä veti allit hyllyen, itseäni puolta nuorempien (ei kai..sentään?) muotimaailman tähtien kanssa ihan rinta rinnan villisti hytkyen. Pylly pyllyn bailaten. Tyhjällä tanssilattialla, täydellä tanssilattialla, käytävällä josta tehtiin tanssilattia ja joka hetki siinä välissä. Aina välillä yritettiin Mamman et co kanssa mennä ulos viilentymään, mut ei sitten vaan kuitenkaan voinut kun tulikin just joku mahtava biisi (kuten Gasolina. Apuva) jota vaan oli ihan pakko tanssia. Opetin nuoremmille macarenat, nautin suuresta kunnioituksesta kun vedin Boom-Kahin räppikohdat sanasta sanaan ja tverkkasin, muunvolkkasin ja ties mitä muuta niin kuin huomista ja välilevyn pullistumia ei olisikaan.
Seuraavana päivänä olikin sitten hyvä keksiä puujalkavitsejä ja saada niinkin hyviä ideoita kuin järjestää kalaöljygeelipalamaistelu. Kyllä kuulkaa se on läskiksi vetäminen ja aito kunnon krapula ihmisen parasta aikaa.
Katarinalle iso kiitos kuvasta mutta erityisesti loistavasta tanssilattiaseurasta. Kyllä sä vielä sen Macarenankin opit kun vaan tiukasti harjoitellaan!