Tiedättekö, mistä tietää, että mä olen ollut viihteellä ja olen siksi super väsynyt ja pöhnäinen? Siitä, että teen maanisesti kaiken maailman arkisia puuhia ja projekteja ja pakotan Insinöörin samaan. Siis joka kerta sama juttu! Kun eniten selvästi tarvitsisi päiväunet ja litran vettä, maksan syntejä ja pidän itseni hereillä pysymällä liikkeellä.
Tehokkuusrangaistuksen ansiosta pystyn nyt ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen istahtamaan alas sohvalle kymmeneltä illalla, koti tip top kunnossa. Tänään on koko päivä siivottu, rymsteerattu ja hoideltu asioita, koska ollaan oltu aivan död eilisen Coldplay-keikan jäljiltä.
Ei me siellä mitään ryypiskelty, tietenkään, kun mukana oli Ykkönen ja Kakkonen (ihanaa!!!), mutta olo on silti aika krapulainen kun on kuusi tuntia seissyt ja niistä kaksi tanssinut huolella. Keikka oli ihana, siitä lisää IG:n puolella.
Täytyy tosin sanoa sitä keikan jälkeistä ördäystä katsellessa, että en kyllä edes ymmärrä miksi kukaan lähtisi ryyppäämään keikalle. Siis maksaa lipuista ensin vähintään satasen ja sitten juo saman verran kympin bissejä jossain hikisellä anniskelualueella? Milloin tahansa mieluummin hankin itselleni krapulan ystävien kanssa mökillä.
Coldplayn keikka oli meille vähän sellainen kesän lopetus, tai ainakin se oli sen kauan odotettu kohokohta ja olen niin iloinen, että sinne päästiin. Oltiin pitkästä aikaa me neljä, meidän OG pieni perhe ennen pieniä. Sitä aikaa ei tietenkään kukaan halua takaisin, mutta meillä on oma taikamme, oma historiamme ja yhteinen dynamiikkamme, jota on kiva yhdessä tunnustella silloin tällöin.
Kakkonen tuli keikalle suoraan Kimara-partioleiriltä bussikyydillä ja lähti raukka vielä takaisinkin sinne keikan jälkeen! Sydän oli vähän kyllä rutussa, kun mietin miten mun pieni tulee kahdelta yöllä sinne perille ja suunnistaa jonnekin oman telttansa ja makuupussinsa luo pimeässä, toivottavasti sai edes vähän nukuttua. Hirveä ikävä sitä on jo, kun ei mitään rapsaa tule! Kerrankin toivoisin sille enemmän ruutuaikaa, hahah!
En malta odottaa, että tulisi elokuu, tarkalleen ottaen se päivä kun lapset palaa kouluun ja varhaiskasvatukseen. Haluan lasteni elämään taas sellaisia jaksavia, vastuullisia aikuisia, jotka tarjoilee niille terveellistä, järkevää ruokaa, pitää aikatauluista kiinni ja ohjaa ne heräämään johonkin aikaan aamulla!
Ehkä meistä tulee vielä sellaisia kans. Varmasti pian jaksan tehdä roikkuvat kirjanpitohommat, vastata sähköposteihin ajoissa ja esimerkiksi tehdä loppuun ne kymmenen projektia, jotka ollaan tällä viikolla aloitettu. Ulkona on yksi terassi vailla kaidetta, ylhäällä yksi kerrossänky, joka ei mahtunutkaan koottuna ovesta sisään. On muuten myös piha ilman sadettajaa ja sitä myötä lähes kuolleet kukat.
Kerrossängystä tuli mieleen, että pienet nukkui eilen isovanhempien nukuttaman keskenään samassa sängyssä ja se meni loistavasti! Olen haaveillut, että ne nukkuisi kerrossängyn sijaan yhdessä, leveässä sängyssä, aion edelleen harkita sitä!
Samalla harkitsen tosiaan sitä sängyn saamista pois tosta keskeltä aulaa. Ja kirjan jatkamista, sen deadline paukkuu ikävästi nyt kalenterissa vastaan kun kesän armollinen bufferi on väistymässä.
Olen yrittänyt palailla kirjani teemoihin kuuntelemalla esimerkiksi mainiota Menologeja-podcastia. Tuntuu vaikealta tarttua kirjaan, vaikka sen ensimmäiset 22 sivua ainakin näin kesän jälkeen yllättävän hyviltä tuntui.
Mulla on edelleen suuri kynnys koko hommaan koska siitä pitää tulla hyvä. Aihe on liian tärkeä sössittäväksi. Haluan itsekin ymmärtää kunnolla, miten iso vaikutus silläkin on, että kuukautiset on naisille nykyään jopa yli 400 kertaa elämänsä aikana, eikä 40-100 kuten ennen. Terkut vain ”muotisairaudelle”, raudanpuutteelle, toivoo ferritiini 29 (noussut 10 yksikköä!).
Musta tuntuu, että mun piti kirjoittaa jotakin etäisesti järkevää, hauskaa tai liikuttavaa liittyen meidän ihaniin lapsiin, mutta juuri nyt päässä ei kyllä rullaa mitään muuta kuin arkisia kuulumisia, joten tässä niitä teille. Ylihuomenna mun ihana ystävä lapsineen tulee meille, sitten pitäisi vähän tehdä töitä jotenkin jossain välissä ja on vielä yhden aivan ihanat rakkauden juhlatkin, häät pitkästä aikaa <3
..ja häiden aamuna pitäisi juosta se 10,5km Hannan tiimissä. Huh huh, on tässä vielä kaikenlaista kivaa edessä!
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Kuvituskuvana päivän ainoa anonyymi kuva meiltä ja kuinka sattuukaan, se on upeassa loistossa oleva orkidea! Täältä me perheenäidit noustaan!