Kakkosella oli eilen kohtuu hyvä päivä pedagogisesti. Sen seurauksena oli tietenkin kohtuu paska yö (karma luki eilisen kirjoituksen ja puraisi mua persiiseen), mutta ei nyt mennä siihen. Ilta oli kuitenkin pienen miehen mittakaavassa mitä mainioin, täynnä onnistumisia.
Vai mitä sanotte seuraavista saavutuksista:
- Ensimmäinen ylähammas puskettu ikenen läpi
- Ensimmäistä kertaa noustu seisomaan ihan ite
- Sen seurauksena tajuttu, että kun ei istu joka toisella askeleella, syntyy menetelmä nimeltä ”konttaaminen”
- Ja isin avustamana myös tajuttu, että vastaavasti pystyasennossa jalkojen liikuttaminen johtaa kävelyyn. Toki se näyttää vielä siltä kuin roikottaisi humalaista spagettia kiskoilta, mutta kyllä se tukea vasten kävelyksi lasketaan.
Mutta oltiin me muutkin tosi hyviä! TJEU:
- Ykkönen oppi heittämään leipää. Yhden (eli kiven veteen). Se lasketaan.
- Insinööri oppi, että liian pienestä lompakosta väkisin nyhdetty ajokortti halkeaa.
- Minä opin, että ”kato äiti!” intohihkahdus tarkoittaa poikkeuksetta pissaa / kakkaa / väriliitua / ruokaa niille kuulumattomissa paikoissa. Aina.
- Ykkönen oppi vastaamaan tähän tilanteeseen ”ei haittaa!”.
Jotain meni sentään väärin.
 |
| Äänestyspaikalla opittiin aakkostamista. Siirryin oikeaan jonoon laskettuani ihan itse että koo tulee kyllä ennen ämmää. |
 |
| Opin myös melkein tekemään Crumble Pie:n. Huomenna julkinen betatesti. |
 |
| Tästä lähtee! |