Muistan kun kapinoin joskus teininä kaikki järkeviä ohjeita vastaan. Kuten sellaisia, joissa kukkahatut heiluen valiteltiin että karkit tiputtaa hampaat ja tupakoinnista tulee syöpä (tupakan olen jättänyt, mutta karkkien puolesta uhraan kyllä hampaani). Vastasin närkästyneen torjuen, ”kaikkihan tappaa, jos sitä tekee liikaa. Kai sitä voi istumiseenkin kuolla”.
No, nyt tiedän olleeni taas oikeassa, kun luin Hesarista kohtuupelottavan artikkelin istuminen vaaroista.
Kuukauden istumisen jälkeen selkäni ainakin nyökkäilee katkerana niinpä, kyllä mä yritin sulle sanoa, ja tunteehan sen muutenkin. Muistan sen ensimmäisen työpäivän neljä viikkoa sitten, kun lysähdin tuttuun asentoon tutulle tuolille. Alkuinnostus vaihtui kiemurteluun noin kahdenkymmenen minuutin kohdalla ja tuijotin muita hämmentyineinä; ihanko ne vielä kaikki tossa istuu? Pitääkö tässä siis olla vielä paikallaan? Laitoin tämän kuolleen keskittymiskyvyn piikkiin, mutta nyt huomaan, että se olikin vain terveellisempään liikkumiseen tottuneen kroppani valittelua istumakidutuksesta.
Hämmentävää sinänsä, että kahden epäsäännöllisen muotoisen, noin 12-kiloisen pänikän nostelu voi olla ergonomisempaa, mutta niin se vain taitaa olla. Olen nyt paljon enemmän hajalla. Mutta tämä ei ole edes pahin seuraus, mitä istumisesta seuraa. Tappakoot vaan, mutta onko sen pakko lihottaakin? Ensin luulin massan tulleen syömisestä (ne lounaat), mutta vaikea se oli yksinään uskoa kun samaan aikaan olen lisännyt liikuntaa lähes tuplaan normimäärästä.
Sitten havahduin tähän arkiliikkumattomuuteen. Neljän minuutin kävely töihin, kolmet rappuset (sentään, en alennu hitaaseen hissiin nyt kun ei ole pakko), lytsh omalle tuolille ja siinähän nakutat. Lounaalla aamuinen kävely + portaat ja sitten taas selkä ja tuoli natisten takaisin naputtamaan. Ja kas, seurauksia on alkanut näkyä tilin lisäksi peilissä.
Tai siis hyvähän se on, että tämä luusäkki saa taas vähän lisää massaa. Mutta olin kieltämättä haaveillut vähän yläviistommasta sijoituspaikasta kuin nuo satulalaukut vauvakoneiston ympärillä.
Tänään aion silti kiinnittää huomiota istumisen määrään. Tämän tekstin, kuten kaikki tekstit kotona, naputtelin seisaaltaan, hyvä alku kai sekin.