Yksi hurraahuuto sille, että elämä voittaa. Minulla ja Kakkosella. Kakkonen on kipsipotilas (TJ4!) jolla on 2 x korvatulehdus ja 2 x silmätulehdus. Kiva kombo. Minä taas olen korvatulehdustoipilas, oman elämänsä idiootti, joka ei tajunnut levätä viime viikolla ja joutui siten pakkolepoon tällä. Tänään näyttää jo siltä että pysyn hengissä, vaikkakin kaikki yli kolmenkymmenen askelen askareet vaativat pötkötystaukoa. Tämän hurjan energiabuustin avulla sain vihdoin aikaan kuvien siirtämisen kamerasta toiselle koneelle.
Sille siis toinen hurraa, nyt kamera on taas käytössä! Yllä muutamia muistikortin syövereistä löytyneitä muistoja.
Kolmas hurraahuuto jää saamatta ja sen tilalle laitetaan joku oikein mehukas kirosana pienen marttyyri-itkun saattelemana. Kävi nimittäin niin, että tämä flunssahörhö tumpeloi jotenkin aivan helvetisti (ja monta eri kertaa!) ja onnistui hävittämään satoja kuvia viime kesästä.
Sinne meni Ykkönen ja huikea onnihymy hepan selässä, sinne meni Kakkonen kavereineen iltakylvyssä vannoissa kalliolla ilta-auringossa ja sinne meni lapset uikkareissaan kottikärryn kyydissä matkalla mökin viereiselle uimarannalla. Ja vaikka mitä muutakin ihanaa muistoa kesästä.
Jos tässä nyt käy niin, että niitä kuvia ei ihan oikeasti enää löydy, otan ensinnäkin ihan kunnon itkuhuutopotkuraivarit. Sitten kun ryhdistäydyn, käytän vapautuneen energian siihen, että otan entistä enemmän kuvia ja opettelen tämän perkeleen kuvien purkamisen kunnolla.
You have my word.